Onko pettämisen aina oltava fyysistä?

Minulle se pettämisen mahdollinen fyysinen puoli on paljon epäoleellisempaa kuin henkinen puoli. Pelkän panemisen, ilman muuta kuin himoa, voin ihan hyvin antaa anteeksikin. Sen sijaan ihastuminen olisi vaikeampi "antaa anteeksi", rakastumisesta puhumattakaan. Anteeksi antaminen on lainausmerkeissä, koska en koe kyseessä itselleni olevan anteeksianto, vaan luottamuksen uudelleenrakentaminen, se että kokisinko järkeä jatkaa suhdetta, jos toiselle on mahdollista mennä ihastumaan tai varsinkaan rakastumaan johonkuhun toiseen. Se suhde olisi melkolailla korjaamattomalla tavalla rikki silloin.

Tuota ihastumista täytyy vielä sen verran selventää, että en tarkoita sitä, että jonkun nyt kokee kivaksi, mukavaksi ja kauempaa katselee ja jättää tekemättä mitään. Tarkoitan sellaista ihastumista ja tykästymistä, että ei voi olla toimimatta. Jo salaiset viestittelyt, puhelut ja/tai tapaamiset ovat liikaa, vaikka niihin ei seksiä liittyisikään. Kaikki sellainen, jonka kokee tarpeelliseksi salata ja tehdä salaa ja johon liittyy mahdollisesti valehtelua ja totuuden muuntelua tai asioiden kertomatta jättämistä.

Sinä saat oman pääsi sisällä muuttaa vakiintuneita käsityksiä miten tahansa, se ei tippaakaan vaikuta siiten miten ihmiset asiaan suhtautuu.

Mieheni viestitteli salaa kahden naisen kanssa, josta toista myös tapaili. Heillä ei ollut kuitenkaan seksisuhdetta.
Tämä kun tuli ilmi, niin kyllähän se tosi pahalta tuntui. Asiasta keskusteltiin paljon, mutta mieheni ei nähnyt siinä mitään ongelmaa, koska mitään fyysistä ei tapahtunut.
Minulle se oli kuitenkin pettämistä. Ei hellittelynimet ja salailu kuulu tavalliseen viestittelyyn.