Mikä on kaveri- ja parisuhteen ero?

Tuo(kin) on täysin yksilöistä kiinni. Ihmiset ovat niin erilaisia, että on täysin turhaa edes yrittää pohtia jotain yleispätevää.

Itselleni ystävyys on parisuhteen kantava pilari, mutta se ei tarkoita sitä, että lähtisin parisuhteeseen kenen tahansa ystäväksi laskettavan kanssa. Kyse on oikeanlaisesta tasapainosta, sillä en lähtusi parisuhteeseen myöskään kenen tahansa sellaisen kanssa, jonka kanssa on seksuaalista vetovoimaa. Vahvinkaan seksuaalinen vetovoima ei minulla kanna parisuhteeseen saakka, jollei siinä ole mitään muuta. Tasapaino eri osa-alueiden välillä on minulle oleellisin juttu.

Varmasti riippuu henkilöstä. Itse muistan alkuseurustelusta että se kiintymys oli niin voimakasta että sitä itki silmät päästään kun piti pari päivää olla erossa.

Minä en ainakaan halua enää seurustella ilman, että tunnen vetoa toiseen. Kyllä se liekki leimahtaa heti jos on leimahtaakseen. Ei sitä kannata jäädä odottelemaan, jos ei jo parin tapaamisen jälkeen ole sitä kipinää. Kaveruus erikseen sitten. Kaveruudessa ei ole mitään romanttisia odotuksia toiselta, niin se on siinä mielessä stressivapaata.

"Voiko ilman vahvaa paloa seurustella? Tai toki voi, "

Ei voi seurustella ("courtship", myöskin: kosiskella). Se on silloin jotain muuta kuin seurustelua, kun kummaltakin, tai toiselta, puuttuu vahva seksuaalinen vetovoimaa, eli himo, kumppania kohtaan.

Ennen kuin ryhdytään vakituisesti peuhaamaan, on tapana pitää seurusteluaika jonka aikana käydään hetekalla satunnaisesti testailemassa pitempiaikaisen suhteen onnsitumismahdollisuuksia.

Näillä palstoilla, usein tarkoitetaan tapailua, jossa miestä vedätetään mm. maksamaan kahvila- ja ravintolamärehtimiset.

Mulle on sinällään ihan normaalia se, että tunteeni syttyvät hitaasti. Se ei ole lainkaan ennenkuulumatonta, että alan pitää jostakusta sillai, vasta tunnettuani hänet jo pitkään. Tosin en mä lähtisi parisuhteeseen odottelemaan tunteiden syntymistä. Ei mulla ylipäänsä ole mitään pakkoa pyrkiä parisuhteeseen.

Taitaisin mieluummin hypätä kalliolta alas kuin aloittaa parisuhdetta kenenkään ystäväni kanssa, vaikka heitä kovasti kaverimielessä rakastankin. Eiköhän noilla joku ero ole.

Kaverit eivät pane niinkuin nämä kaksi lajinsa poikkeavaa yksilöä tekevät salassa kumppaneilta

Usein tätä aihetta käsiteltäessä ilmenee metafyysisiä selityksiä sekä -väärinkäsityksiä. Esimerkiksi minun lähipiirissäni olevista kaunottarista saattaa moni ajatella, että kaunottaret olisivat pelkkiä kaverityttöjä. Mutta minä en ikimaailmassa ole ajatellut niin, että kukaan kaunotar olisi pelkkä kaverityttö, vaan hän on aina ensisijaisesti flirttikaveri ja mahdollinen seksuaalinen leikkikaveri, riippumatta siitä kuinka tai mitä kautta tuttavuutemme/"ystävyytemme" on alun alkaen muodostunut.

Kukin tyylillään. On pareja, jotka "rakastavat" niin, että esim. väkivalta hyväksytään, samoin toisen juoppous ym. Sitten on rakastavaisia, joille hyvä toimiva arki on tärkeintä jne. jne, ja kaikkea tältä väliltä.

Itsellä oli hyvä onni kun löysin miehen, joka vieläkin vie jalat alta, yli 40 yhteisen vuoden jälkeenkin.