Noin 1 kk kokemuksella ja 200 km jälkeen olen havainnut luistelussa seuraavat vaaratekijät jotka voivat johtaa kaatumiseen tai muuhun onnettomuuteen. Vielä en ole kaatunut onneksi. Onko lisää listaan?
1. Valmistaudu aina pysähtymään risteävillä reiteillä. Tässä kohdin laiskuudelle ei saa antaa koskaan valtaa!!! Aina toinen ei välttämättä pysähdy ja jos itse ei kykene pysähtymään, se on kolari.
2. Irtohiekkaa ja vastaavaa tulee varoa. Oksaiset ja roskaiset 'vaahterakujat' kannattaa jättää väliin. Lisäksi jotkut lehtipuut pudottavat mahlaansa tielle ja se on liukasta.
3. Märkä tien päällyste on vaarallinen, ei kannata kokeilla.
4. Luistelun vaarallisimmat hetket ovat aina ensimmäiset 2 minuuttia. Olen jo pari kertaa ollut mennä selälleni ihan vaan alkukankeudesta johtuen.
5. Alamäessä jarrutettaessa on kaksi kertaa hiekoitussepeli kierrähtänyt jarrupalan avustuksella pyörän yläosaa kengän pohjaa vasten jumiutuen sinne. En tiedä onko tämä K2 (90mm halkaisijainen) tyyppiongelma, mutta seuraus on molemmilla kerroilla ollut pyörän vaihto. Ekalla kerralla sepelimurikka ehti olla koko pitkän laskun jyrsimässä pyörää vieden renkaan halkaisijasta 10mm, toisella kerralla ehdin pysähtyä melko pian ja pyörästä meni vaan 5mm. Olen miettinyt että periaatteessa sopiva kivenmurilla voi jumiuttaa koko pyörän ja se on menoa se...... Nykyisin pidän pientä meisseliä mukanani jotta saan kivenmuroikat pois jumista. Onko muilla tällaisia havaintoja? Pyrin nykyää jarruttamaan jarrupalalla vain tarvittaessa ja puhtaalla ajolinjalla!!! Muita hidastuskeinoja ovat kurvailu (muita vaarantamatta) ja auraus (vaatii jalkavoimia) sekä laskemalla 'viheriöllä' missä en ole keksinyt mitään vaaratekijää.
6. Jossain on timmisileitä päällysteitä. Niillä on kiva luistella, mutta ne saattavat olla aavistuksen verran luikkaita, eli kokeile aina oudolta näyttä päällyste josko luikas?
1. Valmistaudu aina pysähtymään risteävillä reiteillä. Tässä kohdin laiskuudelle ei saa antaa koskaan valtaa!!! Aina toinen ei välttämättä pysähdy ja jos itse ei kykene pysähtymään, se on kolari.
2. Irtohiekkaa ja vastaavaa tulee varoa. Oksaiset ja roskaiset 'vaahterakujat' kannattaa jättää väliin. Lisäksi jotkut lehtipuut pudottavat mahlaansa tielle ja se on liukasta.
3. Märkä tien päällyste on vaarallinen, ei kannata kokeilla.
4. Luistelun vaarallisimmat hetket ovat aina ensimmäiset 2 minuuttia. Olen jo pari kertaa ollut mennä selälleni ihan vaan alkukankeudesta johtuen.
5. Alamäessä jarrutettaessa on kaksi kertaa hiekoitussepeli kierrähtänyt jarrupalan avustuksella pyörän yläosaa kengän pohjaa vasten jumiutuen sinne. En tiedä onko tämä K2 (90mm halkaisijainen) tyyppiongelma, mutta seuraus on molemmilla kerroilla ollut pyörän vaihto. Ekalla kerralla sepelimurikka ehti olla koko pitkän laskun jyrsimässä pyörää vieden renkaan halkaisijasta 10mm, toisella kerralla ehdin pysähtyä melko pian ja pyörästä meni vaan 5mm. Olen miettinyt että periaatteessa sopiva kivenmurilla voi jumiuttaa koko pyörän ja se on menoa se...... Nykyisin pidän pientä meisseliä mukanani jotta saan kivenmuroikat pois jumista. Onko muilla tällaisia havaintoja? Pyrin nykyää jarruttamaan jarrupalalla vain tarvittaessa ja puhtaalla ajolinjalla!!! Muita hidastuskeinoja ovat kurvailu (muita vaarantamatta) ja auraus (vaatii jalkavoimia) sekä laskemalla 'viheriöllä' missä en ole keksinyt mitään vaaratekijää.
6. Jossain on timmisileitä päällysteitä. Niillä on kiva luistella, mutta ne saattavat olla aavistuksen verran luikkaita, eli kokeile aina oudolta näyttä päällyste josko luikas?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mullakin on mennyt neljä kertaa pieni kivi siihen jarrun ja renkaan väliin. Nämä kaikki neljä kertaa tapahtuivat muutaman ekan päivän aikana ostettuani luistimet, sen jälkeen ei ole tapahtunut. Kaksi kertaa se tapahtui kun olin melkein paikallani, ja rengas vain lukittautui kokonaan. Kivi tuli pois kun pyöritin sitä rengasta taaksepäin. Yhden kerran se tapahtui kun vauhtia oli ehkä n. 10 km/h ja otin muutaman juoksuaskeleen sillä pyörimättömällä luistimella. Yhden kerran se tapahtui alamäessä, rengas ei lukittautunut mutta tuntui sellainen jurraus. Onneksi vauhtia ei ollut paljoa, tein niin että nostin sen luistimen takapään ilmaan ja menin mäen alas ja sitten poistin sen kiven. Renkaalle ei tapahtunut mitään onneksi kertaakaan. Ei tapahtunut minkäänlaista jyrsiytymistä, pienet naarmut ehkä tuli. Renkaat ovat 78 mm ja 78A kovuus. Luistimet ovat Salomon Motion Sport vm.-05.
Melkein joka lenkillä kolisee pieniä kiviä kiskon välissä. Kerran on hirttänut toisen luistimen kakkospyörä kiinni, mutta en onneks mennyt nurin. Pyörävaurioita ei tullut. Luistimet ovat Salomonin Motion 7 Pro:t 80 mm:n pyörillä.
Noissa isopyöräisissä piilee ilmeinen vaaratekijä, koska kiskon korkeus halutaan pitää mahdollisimman matalana. Tällöin kengän pohjan ja pyörän väliin jää vain pieni rako, johon kivet yms. helposti jumittuvat.
"3. Märkä tien päällyste on vaarallinen, ei kannata kokeilla."
oikeastaan märkä asfaltti ei ole kovinkaan liukas, ainankaan rullasuksilla, mutta tiemaalaukset ovat todella liukkaita kuten myös suojatien maalaukset, pari kertaa ollu lipat todella lähellä.
irtohiekka on kylläkin todella v-mäistä
Rullasuksilla voi mennä tosiaan märällä, mutta rullaluistimilla ei oikein, ainakaan kovaa. Renkaan kovuus ja profiili on täysin erilainen, potkaistessa sivulle meinaa nivuset revetä ja jarruttaa ei oikein edes pysty kun luisuu vain.
Kerrohan ovatko lustimesi K2 Radical 90. Jos on, niin onko mielestäsi lusitimen tekovirhe se, että sepeliä menee sopivan ahtaaseen kiskoon jne.
Itselläni ei ole K2 luistimia eikä minulle ole kertaakaan käynyt kuvailemallasi tavalla. Kysyn ihan mielenkiinnosta, koska olen kuolannut Radicalin perään.
että on K2 VO2 MAX eli varmaankin perusmalli. Sen voi sanoa, että jarrupalan kaari muodostaa melkoisen nielun. Niulun päässä kenkää vasten oleva pieni kannatin osa (mikä estää kaaren putoamasta) on vain karkeasti jotain 2 mm:n päästä pyörästä. Pahinta on, että kannattimen molemmilla puolin on 5 mm leveät ja 3 mm syvät kolot, jotka ovat ihanteelliset hiukoitussepelille. Ajattelin täyttää nuo lovet jollain epoksilla. Kun kivi jumiutuu tuonhon koloon, sitä ei saa pois muutenkuin meisselillä. En osaa sanoa mieten muissa luistimista on tilanne.
Rullaluistelijan kohdatessani varaudun aina väistämään: pyöräilijä voi pysähtyä nopeammin ja turvallisemmin kuin rullaluistelija. Pyrin siihen, ettei rullaluistelijan tarvitsisi tehdä nopeita väistöliikkeitä.
Kevyen liikenteen väylillä tulee monesti yllättäviä tilanteita. Yleensä rullaluistelija arvioi vastaantulevan pyörän nopeuden aivan liian pieneksi. Tässä vaiheessa pyöräilijän kannattaa ajaa pientareelle.
Rullaluistelijat, jos olette sauvojen kanssa liikkeellä, älkää kohtaamistilanteessa sojottako sauvojanne sivullepäin. Ottakaa huomioon, että takaapäin voi tulla joku teitä nopeampi liikkuja.
Mulla on samat luistimet 90mm pyörillä, eikä oo menny vielä kiviä väliin.
Olen meinannut kaatua kun asvaltilla on tehty korjausta tervalla ja lämpimänä päivänä olen siihen pysähtynyt kuin seinään. Tein joka päivä saman lenkin, mutta aina illalla ja sitten kun teinkin sen päivällä kun oli kuuma, niin en osannut yhtään varoa sitä ja siinä sitten mentiin matalalentoa ja juoksuakin....
Tuttu juttu: lämpimällä säällä on luistin osunut pitkittäissuuntaisen pikipaikan kohdalle ja uponnut pehmeään massaan. Seurauksena luistimen äkkipysähdys samalla kun loput luistelijasta on jatkanut matkaansa. Lopputuloksena näyttävät lipat, kun ensin toinen jalka heilahtaa ylös ja sitten putoaa korkealta persuksilleen.
Näyttää siltä, että on eri laatuisia pikipaikkoja, kun joihinkin luistin uppoaa ja joihinkin ei. Niitä kannattaa joka tapauksessa välttää. Poikittaiset paikkaukset ei ole kokemuksen mukaan vaarallisia, mutta jos niitä on tiuhassa, on ne kyllä vähän ärsyttäviä.