Uudet levyt ovat liian kalliita, jotta nuorilla opiskelijoilla olisi varaa niitä ruveta keräilemään. Meteli- ja huutamismusiikin puolella tämä ollaan jo tajuttu kauan sitten, ja niinpä lähes kaikki vanhemmat julkaisut voi ostaa puoleen hintaan (n. kympillä). Klassisen musiikin ystäville tätä etua eivät levykaupat tavallisesti tarjoa. Useimmat vanhimmat levytykset ovat 90-luvulta, ja klassisena musiikkina eivät vielä kelpaa mid-price levyiksi. 70- ja 80-luvulta löytyy ainoastaan suosituimpia kapellimestareita, ja näin ollen ne ovat melko täyshintaisia. Ja näihin suosituimpiin kapellimestareihin sattuvat kuulua "ystävämme" joilla on sukunsa Jordanin rannoilla, ja siksihän rahastaminen ei ole heille vastenmielistä. Miksi joku haluaisi maksaa Bernsteinin hidastelevasta, nykivästä ja pahimmassa tapauksessa "svingaavasta" tulkinnasta. Ja mitä erikoista Barenboimissa on, paitsi että hän karkoittaa saksalaisesta oopperasta kaiken mikä siinä on saksalaista (ja kenties rahoittaa tuloillaan Israelin ydinase-ohjelmaa)?
Mikseivät kaupat tajua laittaa hyllyille (kohtuullisen hyvien Naxos-levyjen vaihtoehdoksi) reilun valikoiman yleviä 70- ja 80-luvun CD-levytyksiä ja myydä mid-priceen. Minä ainakin ostaisin paljon enemmän ja polttaisin paljon vähemmän. Klassisen musiikin epäkannattavuus johtuu pitkälti tästä; klassisen osaston asiakkaita luullaan joko varakkaiksi porvareiksi sivistyneisyydensä vuoksi, tai sitten heitä luullaan tyhmiksi. Mid-pricet innostaisivat nuoria kiinnittämään enemmän huomiota tähän osastoon, ja aidolla lahjakkuudella olisi edes vähäistä kilpailukykyä 1900-luvun roskan kanssa.
Mikseivät kaupat tajua laittaa hyllyille (kohtuullisen hyvien Naxos-levyjen vaihtoehdoksi) reilun valikoiman yleviä 70- ja 80-luvun CD-levytyksiä ja myydä mid-priceen. Minä ainakin ostaisin paljon enemmän ja polttaisin paljon vähemmän. Klassisen musiikin epäkannattavuus johtuu pitkälti tästä; klassisen osaston asiakkaita luullaan joko varakkaiksi porvareiksi sivistyneisyydensä vuoksi, tai sitten heitä luullaan tyhmiksi. Mid-pricet innostaisivat nuoria kiinnittämään enemmän huomiota tähän osastoon, ja aidolla lahjakkuudella olisi edes vähäistä kilpailukykyä 1900-luvun roskan kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Johan tuli rasistinen veto höyrypäältä. Taidat olla RIEN autre que naZI.
En pidä kommunismilla mielensä myrkyttäneistä kiinalaisistakaan, mutta ainakaan he eivät yritä väkisin änkeä musiikkiin kommunistisia tulkintoja tai omia vaikutteita riisipellolta. Tässä puhuttiin kuitenkin enemmän levyjen hinnoista.
äläkä sotke quasi-politiikkaa sekaan. Joo, levyt maksaa liikaa, paitsi meikäläisen levyt, ison pinon meinaan saa myydä, ennen kuin yhtiön käyttämät liksat on koossa.
Meinaan, että kun itse on levysiä tehnyt, alkaa ymmärtää, mistä hintakin koostuu, kun se jaetaan kaikille osakkaille.
Ymmärsin kyllä, mitä ajattelit, mutta et kyllä miettinyt kannanotossasi ihan hirmuisen pitkälle sen poliittisia etkä sen kummemmin talouspoliittisiakaan pointteja.
Oletko muuten käyny mainitsemissasi Venäjällä, Israelissa ja Kiinassa? Minä olen.
Nimenomaan talous mielestäni tässä kärsii; 70-luvun levytyksiä (ainakaan hyllyjen valikoimien perusteella) ei osteta paljon, johtuen siitä ettei kukaan ole niitä valmis myymään levykaupoissa kohtuullisella hinnalla (tms. kympin mid-price). Eivät he kuitenkaan saa rahaa 70-luvun levytyksistä koska kukaan ei osta niitä.
Olen valmis maksamaan täyden hinnan 90-luvulla tai myöhemmistä levytyksistä. Mutta koskaan ei ole ollut oikein maksaa vanhasta yhtä paljon kuin uudesta (uudelleentuotettavissa olevasta mediumista). Ei riitä että vanhempaa markkina-arvonsa pudottanutta tavaraa kannattaa tuottaa halvemmalla, vaan sitä kannattaa myös myydä. Muuten kaikki häviävät; kuluttajat, koska he eivät ole valmiita maksamaan kohtuutonta hintaa vanhasta levytyksestä, jos he samalla hinnalla saisivat teoksesta 2000-luvun performanssin, ja myyjät, koska he eivät saa myytyä vanhennettua tavaraa.
En minä taloudesta tiedä hölkäsen pöläystä, mutta järki sen sanoo että jos viihdemusiikin vanhat klassikot voidaan muuttaa voitoiksi niin klassisella puolellahan sen pitäisi myös onnistua???? Ainoa ero on siinä että klassisella teosten arvo vanhenee hitaammin.
halvalla siekuroita. Shostaa. Prokofievia. Gisela May/Brechtia. Suurta ja mahtavaa. Varshavjankaa ("porvarit keisarit helvetti heille"). Maailman nuorison marssi.
Nyt mennaan jumalauta Kuubaan ostoksille. Siempre veinti-seis. Comandante Che Guevara. Ja niin edelleen.
70-luvulla monet klassisen musan pelimannit söivät liikaa hapankaalia. Bernsteinista olen pitkälti samaa mieltä. Teki loistavia juttuja mutta joskus se oli aika vetelä tuolla heteropuolella. Barenboim taas on uskomaton hölkkypää. Ei kiinnosta. Karajaniin voi pelimannina luottaa, vaika tyyppinä oli olikin sietämätön kusipää, suoranainen psykopaatti, tyypillinen saksalaisen eliitin edustaja. Nyt mää olen hylännyt musiikin ja ruvennut hifistiksi. Se on ratkaisu moniin ongelmiin. Voi ostaa vain uusia levyjä ja vain sellaisia, joissa manostetaan insinöörityön tasoa. Naxosin levyjä en edes vilkaise. Ne on paskoja.