Mitä mieltä siitä, että työ on miehen elämässä ykkösenä niin, että sen eteen on valmis vaikka kariuttamaan suhteenne?
Meillä näin on. Tietenkään en odota kenenkään jättäytyvän työttömäksi takiani, mutta hänellä olisi työ, tahtoo vain lisäksi sellaista mikä edellyttää meidän jatkuvia eroja. Minulle tämä on kärsimystä, suhde muuttanut muotoaan täysin. Mies suunnittelee vain työmatkojaan jne, eikä kyseessä mitkään satunnaiset lyhyet reissut. Kysyin sitten lopulta, onko ne hänelle niin tärkeitä että valmis vaikka luopumaan minusta. Oli hiljaa ja katsoi ulos.
Olo on valtavan epätoivoinen. Minunkin pitäisi osata luovuttaa ja katsoa eteenpäin, mutta ei todellakaan helppoa. Mitä tekisit tilanteessani?
Meillä näin on. Tietenkään en odota kenenkään jättäytyvän työttömäksi takiani, mutta hänellä olisi työ, tahtoo vain lisäksi sellaista mikä edellyttää meidän jatkuvia eroja. Minulle tämä on kärsimystä, suhde muuttanut muotoaan täysin. Mies suunnittelee vain työmatkojaan jne, eikä kyseessä mitkään satunnaiset lyhyet reissut. Kysyin sitten lopulta, onko ne hänelle niin tärkeitä että valmis vaikka luopumaan minusta. Oli hiljaa ja katsoi ulos.
Olo on valtavan epätoivoinen. Minunkin pitäisi osata luovuttaa ja katsoa eteenpäin, mutta ei todellakaan helppoa. Mitä tekisit tilanteessani?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta sinun pitäisi ajatella omaa parastasi ja nostaa kytkintä, vaikka se varmasti on erittäin vaikeaa. Työhullua miestä ei melko varmasti pysty muuttamaan vaikka asiasta kuinka yrittäisi puhua, kokemusta on.
Meillä on ihan sama juttu, työ on ja tulee luultavasti aina olemaan miehelle se ykkösasia.
Hän on arkipäivisin töissä noin 8-21, viikonloppuisin ehkä "vain" 18 asti, joskus saattaa tulla vasta puolenkin yön aikaan. Viikonloppuisin hän voi olla silloin tällöin toisen päivän poissa töistä (ja sittenhän onkin aikaa tavata perhettä ja kavereita...). Näihin työpäiviin sisältyy kauhean paljon kaikkea ei-palkallista harrastelua (autojen rassausta, romujen kuljetusta ym ym) työajan lomassa tai sen jälkeen, eli kyse ei ole siitä, että mies olisi noin pitkiä aikoja vain hankkimassa meille rahaa. Toista naista en usko miehellä olevan, koska hän todellakin aina näkyy ja kuuluu olevan työpaikallaan.
Eli emme juuri muuta tee kuin nukumme yhdessä. Lapsiakin voisin jo pikku hiljaa harkita (olen 26) mutta en voi kuvitellakaan tekeväni vauvaa tässä tilanteessa, jossa parisuhteesta huolimatta olisin 99% yksinhuoltaja..! Miehen en uskoisi muuttavan tapojaan vaikka lapsi tulisikin. Monta kertaa olen miettinyt eroa, eikä pettäminenkään ole ollut kaukana. Olen aina inhonnut uskottomuutta, mutta nyt on alkanut tuntua, että jos ei omalta mieheltä saa huomiota eikä aikaa niin muilta sitten. En tiedä miksi eroaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, vaikka en siinä melkein mitään edes menettäisi ja elämänlaatu paranisi varmasti =P
Kuitenkaan ei ole mitään järkeä olla parisuhteessa, josta ei saa juuri mitään, mutta jonka takia menettää kaikki sinkkuelämän ilot.......
työhullu ja kaikki vapaa-ajat alkoivat loppuaikana menemään kavereiden kanssa autoharrastuksen parissa. Olin yksin parisuhteessa, mutta silti nyt eronneena on ikävä. Tuo ei ollut ainoa syy eroon, mutta tietenkin tuo etäännyttää toisesta. Yhteinen aika oli kortilla. Nyt exä on uuden naisen kanssa vissiin muuttanut tapojaan, joten jos toinen on tarpeeksi tärkeä, niin sitä on valmis myös viettämään aikaa hänen kanssaan.Mutta toisaalta, jos mies muuten hyvä, niin ei tämä sinkkuuskaan mitään ihanaa ole. Tai välillä on. Mutta ketään ei voi odottaa kotiin!
onneksi itselläni ei ole tuollaista tilannetta, enkä usko että haluaisin jatkaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa joka pitäisi mua tois arvoisena työhön verrattuna. Tuntuis pahalta jos toinen ei olisi ns. täysillä mukana suhteessa. tsemppiä sulle, mitä sitten päätätkin jatkossa.
Ota joku työtön gambialainen, tai vaikka mustalainen. Niillä ei ole koskaan kiire töihin.
"...kiireellä sinua ovella halaan, ei edes suukolle aikaa aina, kun niskan päällä on miehen mittainen laina."
Minkähän takia minä teen likiain ympäri pyöreätä päivää. En tosin ole löytäny vielä sitä sydämeni valittuakaan, mut jo nyt aattelen sitä tilannetta kun päällä on asunto- ja autolaina, sekä pitäis suunnitella sisustusta ja vauvakin ois jo tulossa. Eipä tarttee oikein miettiä mihinkähän sen kaiken ajan laittais.
Toinen porukka minkä työnarkomanian ymmmärtää ovat yrittäjät ja maanviljelijät. Sesonki aikana ei työaika lakikaan oiekin taida koskea pienyrittäjää, Ihmekös se että ihmissuhteet on koetuksella kun verottaja ja ulosottomies on niskassa koko ajan....