Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta, joista 7 vuotta naimisissa. Meillä on kaksi lasta ja arki kukoistaa, olemme onnellisia. Nyt sain kuulla, että mieheni olisi pettänyt minua suhteemme alussa. En siis ole varmistanut asiaa mieheltäni, enkä aio varmistakaan.
Aloimme tapailla pian sen jälkeen, kun hän erosi edellisestä avovaimostaan / kihlatustaan. Noin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen lähdin viikon reissulle, ja kotiin tullessani ajattelin mennä vielä illalla yllätysvisiitille poikakaverini luokse. Omilla avaimilla. Eteisessä minua vastaan tuli miehen ex. Se nyt ei sinäällään ollut mikään ihme, hänellä oli siellä vielä kamala vuori tavaroita ja heidän nopean ja riitaisan eronsa jälkeen varmaan puhuttavaakin.
Emme ehkä tuossa vaiheessa olleet poikaystäväni kanssa vielä kuolettavan vakavissamme, ja minä olin vielä nuori ja sinisilmäinen, enkä jaksanut järjestää mitään mustasukkaisuuskohtausta. Uskoin, kun minulle sanottiin että he olivat vain puhuneet asioita selviksi samalla kun tyttö tuli hakemaan tavaroitaan.
No niin, nyt sitten vuosia tämän jälkeen olen kuullut melko luotettavalta taholta, että tuohon iltaan olisi kuulunut muutakin kuin keskustelua. Olen kai outo, mutta en oikeastaan välitä... olimme nuoria, emme kovin vakavissaan, ja mieheni edellinen suhde oli kyllä yhtä myllerrystä. Jos hän silloin lankesi, niin mitä sitten? Niin naiivilta kuin se kuulostaakin, tuosta huolimatta minulla ei ole mitään - siis yhtään mitään! - syytä epäillä uskottomuutta tuon yhden tapauksen jälkeen.
Aion jättää kuulemani huhun omaan arvoonsa. Minun ei tarvitse tietää tekikö mies virheen lähes 12 vuotta sitten vai ei. Tottahan se harmittaa, jos huhu pitää paikkansa, ja ehkä siksi aionkin olla "varmistamatta" sitä. Ihmettelen omaa reaktiotani, mutta en oikeastaan tunne halua selvittää asiaa sen syvemmin, syytellä, tivata tai riidellä siitä. Kaikki on nyt hyvin ja tasapainossa, miksi kaivella vanhoja?
Niin, olen kai outo.
Aloimme tapailla pian sen jälkeen, kun hän erosi edellisestä avovaimostaan / kihlatustaan. Noin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen lähdin viikon reissulle, ja kotiin tullessani ajattelin mennä vielä illalla yllätysvisiitille poikakaverini luokse. Omilla avaimilla. Eteisessä minua vastaan tuli miehen ex. Se nyt ei sinäällään ollut mikään ihme, hänellä oli siellä vielä kamala vuori tavaroita ja heidän nopean ja riitaisan eronsa jälkeen varmaan puhuttavaakin.
Emme ehkä tuossa vaiheessa olleet poikaystäväni kanssa vielä kuolettavan vakavissamme, ja minä olin vielä nuori ja sinisilmäinen, enkä jaksanut järjestää mitään mustasukkaisuuskohtausta. Uskoin, kun minulle sanottiin että he olivat vain puhuneet asioita selviksi samalla kun tyttö tuli hakemaan tavaroitaan.
No niin, nyt sitten vuosia tämän jälkeen olen kuullut melko luotettavalta taholta, että tuohon iltaan olisi kuulunut muutakin kuin keskustelua. Olen kai outo, mutta en oikeastaan välitä... olimme nuoria, emme kovin vakavissaan, ja mieheni edellinen suhde oli kyllä yhtä myllerrystä. Jos hän silloin lankesi, niin mitä sitten? Niin naiivilta kuin se kuulostaakin, tuosta huolimatta minulla ei ole mitään - siis yhtään mitään! - syytä epäillä uskottomuutta tuon yhden tapauksen jälkeen.
Aion jättää kuulemani huhun omaan arvoonsa. Minun ei tarvitse tietää tekikö mies virheen lähes 12 vuotta sitten vai ei. Tottahan se harmittaa, jos huhu pitää paikkansa, ja ehkä siksi aionkin olla "varmistamatta" sitä. Ihmettelen omaa reaktiotani, mutta en oikeastaan tunne halua selvittää asiaa sen syvemmin, syytellä, tivata tai riidellä siitä. Kaikki on nyt hyvin ja tasapainossa, miksi kaivella vanhoja?
Niin, olen kai outo.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et sä ole outo, vaan ihminen!!! Ihan hyvä sinänsä, ettet ala kaiveleen asioita joista on jo kulut aikaa... Niin ja teillähän on lapsia... Ehkä tosiaan kannattaa jättää asia nurkan taakse, jos se ei vaivaa?!
Hyvä, etten ihan hullun papereita heti saanut =) Asia ei vaivaa. Olen tiennyt asiasta jo hetken, enkä rakasta miestäni yhtään vähempää kuin ennen, luottamus väliltämme ei ole kadonnut - se kun on rakennettu tässä 12 vuoden eikä ensimmäisen 3 kuukauden aikana.
Tästä jatketaan elämää hymyssä huulin, toivon vain, ettei mies parka vaivaa asialla päätään... siis jos tuo huhu on totta.
jos ei vaivaisi niin et olisi kirjoittanut tätä aloitusta...et olisi kuluttanut siihen tätäkään aikaa.Ei sillä että se olisi väärin,mut ihmettelen kuitenkin.Tottakai toi vähän mietityttää itse kutakin,mutta tunnustaisit asian.
Mietin minä kesämökin rakennusta ja ostoslistaakin, ja molemmista saatan kirjoittaa muutaman rivin ylös, eivätkä ne "vaivaa" minua. Olin itsekin hieman yllätynyt omasta suhtautumisestani, hämmentynyt. Siksi ajattelin että kirjoitan koko roskan ylös, ja sillä selvä. Luulin, että minun olisi kuulunut saada raivokohtaus tms. Mietin, että olenko "tajunnut" asian kunnolla, kun en kerran tämän enempää välitä. Ja tajuamisessa auttaa ajatteleminen / kirjoittaminen.
Olisinhan toki voinut olla ajattelematta asiaa 10 vuotta ja tajuta vasta sen jälkeen, että se kaihertaa jossain alitajunnassa, mutta mieluummin mietin sitä ja omaa suhtautumistani asiaan nyt hetken, ja tulin siihen tulokseen, ettei asia vaivaa minua =)
Melko tutulta kuulostaa. Minä olen ollut tuo ex, sillä erolla että poistuessani nyx ei tullut eteisessä vastaan.
Eli tällaista tapahtui 14v sitten: exän uusi oli matkalla, tosin sitä en tiennyt poiketessani tavaroita hakemaan. Olin sopinut exän kanssa, että haen roinia ja menin sovittuna aikana. Uusi tyttöystävä ei ollut paikalla, pidin sitä alkuun järjestettynä juttuna mutta taisi oll sattumaa. Hyvä oli, ettei uusi tyttö ollut paikalla. Saatiin puhuttua asioita halki. Laitettiin ruokaakin yhdessä ja juteltiin kaikkea mahdollista. Juotiin pullo viiniä ja jotain viskiäkin ja riideltiin ja jaettiin tavaroita. Siihen väliin ei olisi uudet tuttavuudet sopineet. Mitään seksiä ei harrastettu, ei oltu vireessä mutta olis sen illan aikana sänkyynkin voitu päätyä - se suhde oli pitkä ja mutkikas ja siinä oli paljon kaikenlaisia tunteita. Pääasia oli, että saatiin aikaa ja rauhassa sitä puida - lähdin sieltä siis tavaroineni ja vähän humalassa. En tiedä, saiko nyxä koskaan siitä tietää - että olin ollut siellä 6 tuntia vai oliko versio vain lyhennetty, "se haki tavaransa pois ja selvitettiin vanhoja riitoja". Sen jälkeen emme ole exän kanssa tavanneet, pari kertaa puhuttu puhelimessa, kun oli omaisuuteen liittyviä asioita. ne asiat kuuluivat siihen suhteeseen, ei kelleen muulle sen jälkeen.
Sinun tilanteesi: jos asia jää sinua kaivelemaan selvitä se. SUosittelisin, että unohdat. Jos et pysty, selvitä. Tosin en usko, että asialla voi olla sinulle minkään valtakunnan merkitystä - 12 vuotta sitten olitte molemmat eri ihmisiä ja jos silloin oliskin jotain tapahtunut, se lienee tapahtunut heidän vanhan suhteensa päättämiseksi. Se asia ei sinulle kuulu. Näin minä ajattelisin. Joskus suhteiden päättyminen ja alkaminen menevät limittäin, harvemmin ne vain kestävät. Sinun tapauksessasi on kestänyt - sillä vanhalla jutulla ei ole merkitystä.
Ei minua nyt sentään asian hautomisesta voi syyttää =) Tieto - tai siis huhu - on minulle kuitenkin melko uusi, ja halusin selvittää hieman omia omasta mielestäni outoja ajatuksia näin kirjoittamisen kautta. Ei tuollaista tietoa / huhua voi täysin ilman yhtään ajatusta vastaanottaa. Ja tuossa kirjoittaessani tajusin entistä selvemmin, että asia ei minua vaivaa eikä kiinnosta. Annan sen olla.
Hmm. Vielä yksi huomio. Jos vanhaa suhdetta vielä jostain syystä ruoditaan siinä vaiheessa kun uusi on jo alkanut, kuuluu se hieman siihen uuteen suhteeseenkin. Ei tietenkään kaikkine yksityiskohtineen, mutta salailu ja valehtelu on turhaa (esim. noista tavaroiden hakemisista tai muuten vain keskustelutapaamisista). Ihan yleinen kommentti, ei koska mitenkään teidän toimintatapaanne! Parashan olisi kun vanha olisi jo historiaa uuden alkaessa, mutta niin ei aina käy...
Jokainenhan kertoo mielipiteensä omien kokemusten perusteella - pääosin. Eli kun sinun tapauksessasi mitään aihetta epäilyille ei ole, niin mielestäsi muidenkaan ei kannattaisi olla huolissaan omissa suhteissaan.
Minulle kävi päinvastoin. Noin vuosi eron jälkeen seurustelin uuden tyypin kanssa. Olin sitten yhden viikonlopun itsekseni, tai oikeastaan kaverini kanssa vietettiin iltaa kaupungilla ja terassilla. Olin vienyt koirani exälle hoitoon (se oli ollut siis yhteinen koiramme). Jossain vaiheessa iltaa lähdimme kaverini kanssa eri teille ja jostain syystä sain idean soittaa exä hakemaan minut kaupungilta ja ottamaan koiran mukaan niin ei tarvitse seuraavana päivänä hakea sitä. Kävi vain niin, että menimmekin exälle yöksi ja jotenkin jostain syystä ajauduimme sänkyyn. Erikoista asiassa on se, että yli kymmenen vuoden avoliitossa viimeiset kolme vuotta emme koskeneetkaan toisiimme. Suhde oli siis erittäin kypsä loppumaan. Erosimme "ystävinä", mutta kuvittelin etten ikinä halua häntä nähdäkkään muuten kuin pakollisten asioiden johdosta (kuten koira, yhteiset kaverit jne.). Ja sitten, vuosi eron jälkeen vietämme yön yhdessä... En kertonut silloiselle seurustelukumppanilleni mitään. En ole kertonut sitä kellekään. Ei siinä mitään huonoa ollut, päinvastoin. Sen seurauksena kylläkin jotenkin tunsin, että suhteemme oli käsitelty loppuun. Ehkä erotessamme oli jotain jäänyt hampaankoloon ja toki seksin lomassa puhuimme muitakin asioita, mutta se yö löi viimeisen niitin siihen arkkuun. Olemme kumpikin sittemmin sitoutuneet omille teillemme, enkä enää voisi edes kuvitella koskevani exääni, ainoastaan nykyiseen mieheeni.
Halusin kertoa vain, että jos erossa asiat eivät kuitenkaan ole täysin selvitetty, niin on mahdollista että exään sekaantuu vielä eron jälkeen, kenties vain kerran. Tai kenties asiat selvitetään sänkyyn menemättä. Mutta niin kauan kun jokin asia painaa jompaa kumpaa osapuolta, ero ei ole selvä. En missään tapauksessa kadu että niin kävi. Tietystikin voidaan katsoa, että "petin" silloista kumppaniani, mutta pahempi asia näin pitkällä tähtäimellä olisi ollut jättää asiat kesken. Fiksu tietysti toimisi järkevämmin, mutta kun järki, tunteet ja toimintatavat eivät aina osu samaan saumaan. Enkä muuten menisi vannomaan, että tämä ketä petin olisi ollut senkään vertaa "sitoutunut" meihin, taisi tapailla lisäkseni jotain muutakin, mutta ei se minua loukannut.
Alkuperäiseen aiheeseen liittyen on varmasti tuskallista pohtia tuollaista asiaa, etenkin kun kirjoittajan kohdalla suhde on kestänyt niinkin pitkään. Toivottavaa tietysti on, että hänen miehensä on saanut exänsä kanssa asiat selviksi, ja erityisen toivottavaa on ettei se ole edellyttänyt fyysistä kontaktia. Jos kirjoittaja kykenee järkiperäiseen avarasydämisyyteen, voisiko hän katsoa asian niin, että mies on ehkä tuon exän tapaamisen jälkeen päässyt henkisesti hänestä eroon. Ehkä heillä oli asioita selvittämättä, jotka ssitten selvitettiin kun kirjoittaja oli poissa. Tuo tapaaminen on saattanut olla täysin spontaani kuten minunkin kohdallani oli, tai sitten etukäteen sovittu, mutta joka tapauksesssa tarpeen eron viimeistelylle. Pahalta tietysti tuntuu, jos toinen ei luota niin paljon, että kertoisi avoimesti asiasta. Toivon todellakin että saatte asian pois häiritsemästä, sillä jos pohdit sitä vain itseksesi, se tulee ennen pitkää näkymään suhteessa jotenkin. Entä jos pahin olisi tapahtunut, voisitko elää sen tiedon kanssa, jos kuitenkin tiedät että se on ollut miehellesi parhaaksi?
Älä vain rupea myrkyttämään suhdettanne noin vanhan asian takia, sehän tapahtui silloin kun olitte vasta puolivakavissanne. Mitä merkitystä, jos miehesi edelleen rakastaa sinua. Katse eteenpäin ja voimat suhteenne hoitamiseen edelleenkin.
Juoruthan on juoruja,huhut huhuja. Jotakuta vaan vaivaa enemmin se,että te olette edelleen yhdessä;tähän aikaanhan kuuluu lähes ehdottomasti pettää puolisoaan, erota ja etsiä onnea jostain muualta. Epäilisin itse juorunliikkeelle laittajan motiiveja, ja uskoisin kaikista herkimmin juuri sitä, että se levitessään myrkyttäisi ja tappaisi suhteen,joka on nykypäivänä enemmän poikkeus kuin sääntö.
Nuin vanhalla asialla ja tuollaisessa asetelmassa tuskin on syytä laittaa koko liittoa mestauspölkylle. Jos siinä eteisessä olisi tullut vastaan joku tuikituntematon kuuluisuus,uusi löytö, olisi varmaan tapahtumat jatkuneet toisin. Matkoillelähtenyt tyttöystävä tuskin olisi mennyt reagoimatta ohi, selityskin olisi varmaan ollut ihan erilainen, varmaan parisuhteen jatkokin. Mielestäni tuossa tilanteessa kuuluikin olla paneutumatta tapahtumiin sen enempää, terve reaktio uskoa itseensä niin paljon,ettei tee numeroa asioista jotka pääosin on olleet olemassa jo ennen,ja jotka olivat loppusuoralla tuossa vaiheessa.
Onnea teille. Teillä on tässä vaiheessa noitten vuosien jälkeen jo takana enemmän yhteistä miehenne kanssa kuin hänellä ja hänen exällä koskaan.