kadun tapahtunutta ja toisaalta taas en.
Tämä tapahtui viime kesänä, jolloin chatista löysin mielenkiitoisen kuuloisen, mutta aika ruman tyypin. Muutaman viikon kiihkeän kirjoittelun jälkeen sovittiin tapaamisesta. Tapaaminen meni muuten oikeinkin loistavasti, mutta loppu yöstä päädyttiin sitten petiin. Hän oli todella surkea sängyssä, mutta silti jatkoin hänen tapailuaan..hmm.. sain kai jotain jännitystä ja adrenaliinia tuosta touhusta.
Kävin töissä silloin ja salarakkaani kanssa nähtiin melkein joka ruokatunti ja viikonloppuisin. Pahaolo ei silloin vaivannut yhtään, oli vaan hauskaa, kun ensin harrasti samana päivänä seksiä oman miehen kanssa ja sitten vieraan.
Sitten tuli syksy ja heräsin unestani, mitä v:ttua mä teen!?!?!! Enhän mä edes oikeesti pidä tuosta toisesta miehestä ja se alkaa jo vaatimaan, että jättäisin oman rakkaani! Ei p:rkele!
Kaikki se valehtelu mitä kullalleni suoritin oli aivan kuin toisesta maailmasta ja iski kuin salama suoraan päähän.. -lähde vain jätkien kanssa viikonlopuksi (laivalle, mökille, baari kiertueelle), mä menen tyttökaverini kanssa juhlimaan.. -Kulta, mä en koskaan pettäis sua, en ikuna! - Ai sä et jaksa lähteä kavereiden kanssa, no mä olen jo sopinut ***** (naisen) kanssa, että me mentäis, en mä sitä enää voi peruuttaa jne... Myöskin keksein ihmisiä, satuhahmoja joita minä tunnen mutta mieheni ei ja ne ovat sellaisia ja sellaisia.. kehitin omat hahmot/ihmiset joille loin elämän..
Pahaolo tuli vasta jälkeenpäin musertava ja kamala.. Mietin tarkkaan mitä teen, kerronko, vaiko enkö.. tulin siihen tulokseen, että en kerro, koska jos oma oloni on näin paska, mitä se rakkaalleni aiheuttaisi.. hän on aina ollut kiltti ja uskollinen.. aina hän on minua ymmärtänyt, tukenut ja rakastanut.. Olen hänelle kaikki kaikessa :/ ja menisin vielä kertomaan hänelle, kuinka paljon sitä arvostin, jopa niin paljon, että hyppäsin todella tyhmän ja ruman tyypin kyytiin! ei ei ei.. Mitä hän ei tiedä, ei voi häntä satuttaa..
Suhteeni jälkeen meillä meni paremmin kuin koskaan, sekstailtiin joka päivä, naurettiin, laskettiin leikkiä ja pidettiin hauskaa! Nyt vasta jälkeen päin on seksin harrastaminenkin minun haluttomuudestani johtuen laskenut 1 - 2 kertaan viikossa.. mutta rakkaus on kummallakin tallella ja ollaan onnellisia..
Siksi olen kokemuksestani tyytyväinen, että tiedän mitä tein, kadun sitä syvästi, enkä tule koskaan enää tekemään näin! en koskaan..
Vaikka sanotaan, että kerran pettää aina pettää, niin minä en tee niin, jotkut oppii kärsimyksestä ja oppivat myös miten ollaan onnellisia ja saadaan jännää elämään muutekin kuin valheen kautta!
Olen tätä nykyä äärettömän mustasukkainen miehestäni, jokainen nainen joka häneen edes katsoo saa minulta vihaisen silmäyksen (ennen omaa reissuani ei ollut näin) omasta pettämisestäni johtuen mieheni joutuu kestämään aivan ääretöntä mustasukkaisuutta.. ja olenkin sitä mieltä, että mitä mustasukkaisempi ihminen on sitä helpommin on itse vietävissä! Eli mitä mustasukkaisempi on sen helpommin itse on se joka pettää, koska se ihminen miettii sellaisia asioita paljon enemmän, jota kutkuttaisi ajatus toisesta miehestä/naisesta!
Tämä tapahtui viime kesänä, jolloin chatista löysin mielenkiitoisen kuuloisen, mutta aika ruman tyypin. Muutaman viikon kiihkeän kirjoittelun jälkeen sovittiin tapaamisesta. Tapaaminen meni muuten oikeinkin loistavasti, mutta loppu yöstä päädyttiin sitten petiin. Hän oli todella surkea sängyssä, mutta silti jatkoin hänen tapailuaan..hmm.. sain kai jotain jännitystä ja adrenaliinia tuosta touhusta.
Kävin töissä silloin ja salarakkaani kanssa nähtiin melkein joka ruokatunti ja viikonloppuisin. Pahaolo ei silloin vaivannut yhtään, oli vaan hauskaa, kun ensin harrasti samana päivänä seksiä oman miehen kanssa ja sitten vieraan.
Sitten tuli syksy ja heräsin unestani, mitä v:ttua mä teen!?!?!! Enhän mä edes oikeesti pidä tuosta toisesta miehestä ja se alkaa jo vaatimaan, että jättäisin oman rakkaani! Ei p:rkele!
Kaikki se valehtelu mitä kullalleni suoritin oli aivan kuin toisesta maailmasta ja iski kuin salama suoraan päähän.. -lähde vain jätkien kanssa viikonlopuksi (laivalle, mökille, baari kiertueelle), mä menen tyttökaverini kanssa juhlimaan.. -Kulta, mä en koskaan pettäis sua, en ikuna! - Ai sä et jaksa lähteä kavereiden kanssa, no mä olen jo sopinut ***** (naisen) kanssa, että me mentäis, en mä sitä enää voi peruuttaa jne... Myöskin keksein ihmisiä, satuhahmoja joita minä tunnen mutta mieheni ei ja ne ovat sellaisia ja sellaisia.. kehitin omat hahmot/ihmiset joille loin elämän..
Pahaolo tuli vasta jälkeenpäin musertava ja kamala.. Mietin tarkkaan mitä teen, kerronko, vaiko enkö.. tulin siihen tulokseen, että en kerro, koska jos oma oloni on näin paska, mitä se rakkaalleni aiheuttaisi.. hän on aina ollut kiltti ja uskollinen.. aina hän on minua ymmärtänyt, tukenut ja rakastanut.. Olen hänelle kaikki kaikessa :/ ja menisin vielä kertomaan hänelle, kuinka paljon sitä arvostin, jopa niin paljon, että hyppäsin todella tyhmän ja ruman tyypin kyytiin! ei ei ei.. Mitä hän ei tiedä, ei voi häntä satuttaa..
Suhteeni jälkeen meillä meni paremmin kuin koskaan, sekstailtiin joka päivä, naurettiin, laskettiin leikkiä ja pidettiin hauskaa! Nyt vasta jälkeen päin on seksin harrastaminenkin minun haluttomuudestani johtuen laskenut 1 - 2 kertaan viikossa.. mutta rakkaus on kummallakin tallella ja ollaan onnellisia..
Siksi olen kokemuksestani tyytyväinen, että tiedän mitä tein, kadun sitä syvästi, enkä tule koskaan enää tekemään näin! en koskaan..
Vaikka sanotaan, että kerran pettää aina pettää, niin minä en tee niin, jotkut oppii kärsimyksestä ja oppivat myös miten ollaan onnellisia ja saadaan jännää elämään muutekin kuin valheen kautta!
Olen tätä nykyä äärettömän mustasukkainen miehestäni, jokainen nainen joka häneen edes katsoo saa minulta vihaisen silmäyksen (ennen omaa reissuani ei ollut näin) omasta pettämisestäni johtuen mieheni joutuu kestämään aivan ääretöntä mustasukkaisuutta.. ja olenkin sitä mieltä, että mitä mustasukkaisempi ihminen on sitä helpommin on itse vietävissä! Eli mitä mustasukkaisempi on sen helpommin itse on se joka pettää, koska se ihminen miettii sellaisia asioita paljon enemmän, jota kutkuttaisi ajatus toisesta miehestä/naisesta!
Vastaukset 8
Vanhimmat
että chattaily ei ole harmitonta huvia! Ei todellakaan! siitä on todella helppoa siirtyä eteenpäin, todelliseen elämään..
Hmm...et liene helppoja aikoja elele muistojesi kanssa.
Pari pientä asiaa. Ajatteleppa haluttomuuttasi ja mustasukkaisuuttasi hetki. Löydätkö niiden kautta mitään yhteyttä itsekunnioituksen ja itsetunnon romahtamiseen, jonka mennyt hairahdus on saanut aikaan?
Jos haluat rakentaa itseäsi uudelleen ehjäksi, niin ole sentään rehellinen.
"Suhteeni jälkeen meillä meni paremmin kuin koskaan, sekstailtiin joka päivä, naurettiin, laskettiin leikkiä ja pidettiin hauskaa! Nyt vasta jälkeen päin on seksin harrastaminenkin minun haluttomuudestani johtuen laskenut 1 - 2 kertaan viikossa.. mutta rakkaus on kummallakin tallella ja ollaan onnellisia.."
Puhut monikossa, mutta jos hetken ajattelet itseäsi, niin musiteleppa, milloin viimeksi olet nauranut oikein sydämen pohjasta?
Paljastut vielä, katsos valheesta jää AINA kiinni, ennemmin tai myöhemmin. Mutta onneksi se jo vaivaa omaatuntuntoasi, päivittäin uskoisin, toivon ainakin niin. Muista olet syntinen.
Olisin syntinen, jos uskoisin jumalaan, mutta en usko, niin olen vain petollinen ja valehteleva liero :)
Jos jään kiinni, niin sille en sitten voi mitään, mutta yritän mieheni vuoksi pitää kaiken salassa.. En halua, että hän kärsii, koska minulle se kaikki kärsimys kuuluu!
Hei!
heitän vaan yhden kommentin juttuusi.Mieheni petti mua,jäi kiinni mutta yhdessä jatkettiin.
Kostoa en ole suunnitellut enkä kosta mutta olen alkanut kulkea jonkun verran yksin,jota en harrastanut aiemmin.Nyt mieheni on hyvin mustasukkainen kun olen yksin lähdössä.Ennen omaa uskottomuuttaan hän ei ollut mustasukkainen millään lailla.
Olen ajatellut,että hänelle on ehkä valjennut sellainen karu realiteetti,että jos hän meni toisen kanssa,niin minäkin voin sen tehdä.Ja sen ajatteleminen herätttä mustasukkaisuutta.
en tiedä onko näin.Mieheni kyllä myönsi,että takaraivossa elää pelko,että jos minäkin joskus lankean....
Toivoisin että kaikki pettäjät katuisivat mutta valitettavasti niin ei ole. Toiset yrittävät vähätellä tekojaan ja jotkut eivät vain välitä.
Minua on petetty ja se on jättänyt minuun ikuisen haavan, mutta olen tyytyväinen että sain sen selville. Mieheni ei varmaan muuten olisi lopettanut touhujaan mutta ehkä sinun kannattaa olla kertomatta jos todella opit jotain.
Toisaalta jos kumppanisi saa sen muualta selville hän ei kai koskaan tule luottamaan sinuun enään.
minustakin oli kiva lukea,että todella kadut touhujasi...kerrasta voi oppia,ehkä.
Tuo on varmaan ikuinen ongelma,kertoako puolisolle vai ei.Sanotaan,ettei omaa huonoa omaatuntoa helpottaakseen pidä kertoa.Toisaalta taas,jos puoliso saa sen selville muuta kautta,aikojenkin päästä,tuloksena voi olla melkonen katastrofi...kuten tietenkin siinäkin tapauksessa,että pettäjä kertoo itse.
Molempi huono.
uskottomuus rikkoo paljon,siinäkin tapauksessa,ettei pettäjä jää kiinni.Salaileminen vie paljon energiaa ja vaivaa.Käärme luikertelee paratiisiin eikä sen jälkeen mikään ole ennallaan.
Olet huora.
Turha sitä on kierrellä, puhutaan asioista niinkun ne on. Maailmassa on paljon naisia jotka ei petä ja miehesi ansaitsisi jonkun heistä.