Varoituksen sana henkisestä väkivallasta: siihen on vaikea puuttua. Parasta on, jos vaihtaa heti työpaikkaa kun sellaista havaitsee.
Kun aloitin työt, minua ei esitelty kenellekään. Kuulin, että esimies oli kertonut, etten oikeastaan ole heidän työntekijänsä vaan ulkopuolinen. Olin kauhuissani ja korjailin tätä käsitystä ihmisille, joista osa uskoi minua ja osa ei. Minut oli palkannut yksikön ylempi esimies, jonka kanssa tämä alempi oli todella huonoissa väleissä. En koskaan oikein tutustunut työkavereihin, koska he välttelivät minua. En tiennyt, mitä heille oli minusta puhuttu! Myöhemmin he kertoivat, että eivät uskaltanet olla kanssani tekemisissä, koska pelkäsivät joutuvansa itse esimiehen epäsuosioon.
Ensimmäisen vuoden jälkeen työpisteeni siirrettiin toiseen toimipisteeseen pois remontin alta. Kenenkään muun työhuonetta ei siirretty.
Toinen vuosi meni siis aivan kirjaimellisesti eristyksissä, koska olin yksin vuokratiloissa. Esimieheni haukkui minua puhelimitse päivittäin.
Aloin oireilla fyysisesti pahaa oloa vatsakivuilla ja ihottumalla. Asiasta keskusteltiin henkilöstöosastolla ja työterveyshuollossa, mutta mihinkään ei voitu puuttua, koska ei ollut todistajia. Hajoita ja hallitse toimi hyvin.
Remontin valmistuttua kerroin, että kärsin yksin olosta, ja taistelin päästäkseni takaisin. Pääsin muuttamaan, mutta sama outo juttu jatkui. Konttorilla laitettiin paperit piiloon kun menin sinne. Sitten toimistotyöntekijät alkoivat kysellä, että mitä SINÄ täällä teet? Mitä tämä sinulle kuuluu? No, töitäni tein, ja asiat kyllä kuuluivat minulle aivan tosissaan. heillä vain oli toimenkuvastani edelleen se käsitys, että oli ulkopuolinen. Lisäksi esimies oli kertonut, että urkin toimipisteen asioita tämän ylemmän eimiehen lukuun. En saanut konttorilta aina työnteon kannalta välttämättömiä tietoja, koska he suojautuivat. Ajattelin, että he uskoivat tietysti talossa 30 vuotta ollutta esimiestä eikä minua!
Sitten ylempi esimies vaihtui ja hänen tilalleen tuli alemman esimiehen vanha tuttu. Tilanne muuttui kammottavaksi ja otin taas yhteyttä luottamiusmieheen, työsuojeluvaltuutettuun ja henkilöstön kehittämisyksikköön. Asioihin oli kuitenkin vaikea puuttua. Ei ollut näyttöä. Sairastuin taas. Järjestettiin työtyytyväisyyskysely, jossa yksikkömme hallinto sai arvosanaksi 1,24 - asteikolla 1-5. Nollaa ei voinut antaa. En siis ollut yksin ongelmineni!
Mutta tulosten purkutilaisuuksissa oli aina tuo esimies läsnä, joten ei siellä kukaan uskaltanut mitään sanoa ja homma jatkui edelleen. Hommasin uuden työpaikan ja sanouduin irti. Tuli uhkauksia: jos jätän projektini kesken, en enää koskaan ... jne. Tuttua varmaan monelle muullekin. Ja uuteen työpaikkaankin tuo vanha esimies on jo ehtinyt soitella haukkumapuhelun.
Onneksi hänen maineensa on siellä ennestään tuttu. Työhaastattelussa minulle luettiin meriitiksi se, että olin kestänyt kyseisen tyypin kanssa kolme vuotta!
Kun aloitin työt, minua ei esitelty kenellekään. Kuulin, että esimies oli kertonut, etten oikeastaan ole heidän työntekijänsä vaan ulkopuolinen. Olin kauhuissani ja korjailin tätä käsitystä ihmisille, joista osa uskoi minua ja osa ei. Minut oli palkannut yksikön ylempi esimies, jonka kanssa tämä alempi oli todella huonoissa väleissä. En koskaan oikein tutustunut työkavereihin, koska he välttelivät minua. En tiennyt, mitä heille oli minusta puhuttu! Myöhemmin he kertoivat, että eivät uskaltanet olla kanssani tekemisissä, koska pelkäsivät joutuvansa itse esimiehen epäsuosioon.
Ensimmäisen vuoden jälkeen työpisteeni siirrettiin toiseen toimipisteeseen pois remontin alta. Kenenkään muun työhuonetta ei siirretty.
Toinen vuosi meni siis aivan kirjaimellisesti eristyksissä, koska olin yksin vuokratiloissa. Esimieheni haukkui minua puhelimitse päivittäin.
Aloin oireilla fyysisesti pahaa oloa vatsakivuilla ja ihottumalla. Asiasta keskusteltiin henkilöstöosastolla ja työterveyshuollossa, mutta mihinkään ei voitu puuttua, koska ei ollut todistajia. Hajoita ja hallitse toimi hyvin.
Remontin valmistuttua kerroin, että kärsin yksin olosta, ja taistelin päästäkseni takaisin. Pääsin muuttamaan, mutta sama outo juttu jatkui. Konttorilla laitettiin paperit piiloon kun menin sinne. Sitten toimistotyöntekijät alkoivat kysellä, että mitä SINÄ täällä teet? Mitä tämä sinulle kuuluu? No, töitäni tein, ja asiat kyllä kuuluivat minulle aivan tosissaan. heillä vain oli toimenkuvastani edelleen se käsitys, että oli ulkopuolinen. Lisäksi esimies oli kertonut, että urkin toimipisteen asioita tämän ylemmän eimiehen lukuun. En saanut konttorilta aina työnteon kannalta välttämättömiä tietoja, koska he suojautuivat. Ajattelin, että he uskoivat tietysti talossa 30 vuotta ollutta esimiestä eikä minua!
Sitten ylempi esimies vaihtui ja hänen tilalleen tuli alemman esimiehen vanha tuttu. Tilanne muuttui kammottavaksi ja otin taas yhteyttä luottamiusmieheen, työsuojeluvaltuutettuun ja henkilöstön kehittämisyksikköön. Asioihin oli kuitenkin vaikea puuttua. Ei ollut näyttöä. Sairastuin taas. Järjestettiin työtyytyväisyyskysely, jossa yksikkömme hallinto sai arvosanaksi 1,24 - asteikolla 1-5. Nollaa ei voinut antaa. En siis ollut yksin ongelmineni!
Mutta tulosten purkutilaisuuksissa oli aina tuo esimies läsnä, joten ei siellä kukaan uskaltanut mitään sanoa ja homma jatkui edelleen. Hommasin uuden työpaikan ja sanouduin irti. Tuli uhkauksia: jos jätän projektini kesken, en enää koskaan ... jne. Tuttua varmaan monelle muullekin. Ja uuteen työpaikkaankin tuo vanha esimies on jo ehtinyt soitella haukkumapuhelun.
Onneksi hänen maineensa on siellä ennestään tuttu. Työhaastattelussa minulle luettiin meriitiksi se, että olin kestänyt kyseisen tyypin kanssa kolme vuotta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että olet selvinnyt melkoisen kiirastulen läpi. Muista, että kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa.
"Muista, että kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa."
En tiedä typerämpää fraasia kuin tuo.
Ikävää todella ikävää tulla eristetyksi. Itsekin jouduin sen työyhteisöstä eristämisen karvaasti kokemaan osaporukan ja joidenkin silloisten luottamusmiesten toimin.
Näitä ikäviä asioita ei pysty koskaan unohtamaan vaikka kuinka tahtoisin.
Syy on siinä että nämä vänkylät sanovat ettei heissä ole mitään vikaa, vaan vain sinussa on se vika. Siis vain minussa vain minussa.
Kerroit hyvän esimerkin, kuinka eristäminen voi olla erittäin vahva keino kiusata.
Sitä vastoin omituiselta tuntuu neuvosi, että parasta vaihtaa heti työpaikkaa kun havaitsee kiusaamista. Kaikille työpaikan vaihto ei ole noin yksinkertaista. Minä irtisanoin itseni, kun sain hommattua itselleni koulutuspaikan. Sen jälkeen en ole saanut kuin pari työllistämispaikkaa. Nyt olen ollut niin kauan poissa työelämästä, että tuskin tulen koskaan enää sinne pääsemään.
Ei kannata irtisanoutua vanhasta työpaikasta ennen kuin on uusi työpaikka varmistettu! Varmasti kannattaa harkita tarkkaan myös työpaikan vaihtamista koulutuspaikkaan.
Tarkoitin, että kannattaa heti alkaa katsella uutta työpaikkaa kun havaitsee kiusaamista, sillä kiusatuksi tuleminen vie aivan hirveästi voimia. Lopulta voi olla niin poikki, että ei enää jaksa hakea uutta työtä, eikä ehkä enää kelpaa töihin muuten kuin pitkän loman kautta.