Olen ihastunut itseäni nuorempaan mieheen! Olen itse 48v. ja mies on 43v. Tapaamme toisemme 2-3 kertaa kuukaudessa harrastusten puitteissa ja kerta kerralta tilanne on läheisempi. Tätä on jatkunut yli vuoden. Tuntuu kuin hän lähettäisi signaalia, mutta olemme kumpikin varattuja, tilanne ei etene. Tunne on mahtava ja voimaa antava. Todellinen elämän piristys ruiske. Nautin tässä ja nyt ja haaveilen. Tilanne ei mene eteenpäin missään tapauksessa, mutta tämä TUNNE!!
kielletyt tunteet???
Nautinto
91078
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama täällä! Muakaan ei kiinnosta mennä yhtään ihastusta pidemmälle.
Ei kaikkea tarvi aina vaatia omaksi asti, voi vaan nauttia tunteista ja niiden herättämistä ajatuksista ja unelmistakin, ja panna niistä saadun energian kiertoon.
Eihän täyttymys ole aina se tärkein juttu elämässä... ; )
Kivaa kesää!
Kiitos sinulle vastauksesta. Eikös ole ihana tunne. Elämä olisi paljon ankeampaa, ellei olisi odotettavaa. Minulla on ainakin mielenkiinto itseänikin ja ulkoista olemustani kohtaan, kun tiedän että on joku joka katsoo minua ja huomaa ja ihailee.
Kyllä tuo tunne on voimaa antava, ellei tilanne etene. Siitä hetkestä, kun vain puoliksikin tosissaan kuvittelee sen etenevän niin... tunne on erittäin ristiriitainen. Se on parhainta ja kamalinta mitä tietää...
Missä kulkee raja?? Onnittelu halaus, kukat synttärinä, ohimennen pieni kosketus, onnittelu tekstari, kahvilla käynti ja juttelu...kaikki katseita kestäviä ja viatonta, mutta niin ihanaa. Hymy ja katse silmiin niin sydäntä lämmittävästi, että polvet tutisee. Tälläistä on meillä, joskus iltaisin muistelen ja olen onnellinen.......
myös miehelläsi on joku salainen ihastus jonka kanssa vehkeillä viattomasti ja jonka edessä polvet tutisee. Iltaisin sitten istutte onnellisesti vierekkäin muistelemassa ihastuksianne...
Tottakai myös miehet haaveilevat ja ajattelevat muita naisia kuin vaimojaan, vai etkö sinä? Täytyy olla laput silmillä vuosikymmeniä jos ei mitään mieleen juolahda. Himot ne on hiirelläkin, saatika ihmisellä!!! Ookkos kateellinen?
Jos oma mies ei välitä olla vaimolleen huomaavainen, niin miksi mies välittäisi siitä, että joku toinen on hänen vaimolleen huomaavainen ja saa tämän tuntemaan itsensä arvostetuksi? Kai miehesi pitää sinua niin itsestäänselvänä ettei osoita rakkautta ja välittämistä kuten tuo toinen mies tekee.
Mutta todellakin, hyvin tarkkaa harkintaa jos aiotte päästää suhteenne vieläkin tiiviimmäksi. Ennen sitä suosittelen keskustelemaan omien puolisoiden kanssa maltillisesti suhteen tilasta. Se, että on etääntynyt puolisostaan ei tarkoita automaattisesti lopullista etääntymistä. Joskus asiat pääsevät vinksalleen, mutta kun niistä puhutaan, saatetaan löytää toisensa uudestaan, tai ehkä ei.
Meille kävi niin. Hyvä, rakkaudentäyteinen suhde muuttui vuosien varrella. Toiselta ei saanut enää mitään mikä osoittaisi välittämistä, rakkautta, arvostusta. Eikä sitä osannut antaa itsekään. Jonkinlainen oravanpyörä. Molemmat rakastuivat / ihastuivat kolmanteen. Minä myöskin harrastuksen parissa pyörineeseen mieheen, mieheni työkaveriinsa. Se oli ihanaa aikaa. Muistan hyvin ja ymmärrän tunteesi täysin! Hormonit hyrräsivät kuin nuorena, mutta kuitenkin eri tavalla, kypsemmin. Olin varma että mieheni on jo impotentti... Tosin siitä ei ollut aavistustakaan, sen verran hiljaista oli pidellyt. Olin jo niin liemessä että vakavasti harkitsin muuttamista yksin. Ei siis sen toisen miehen kanssa, joka myöskin oli varattu.
Mutta sitten, maailma romahti. Kakkosmieheni vaimo oli saanut tietää ja ottanut yhteyttä mieheeni. Ei mitään kohtauksia, vaan ihan asiallinen kysymys jotta onko meillä kaikki hyvin. Heillä ei ollut ja kakkosmiehen vaimo oli kertonut sairaudestaan, josta minä taas en tiennyt yhtään mitään. Enkä tiennyt miehestä lopulta paljoakaan. Hän kyllä tunnusti sitten kun aloin kysellä. Pidemmittä puheitta näimme mieheni kanssa toisemme aivan uudessa valossa, selvitimme asioita ja ymmärsimme kuinka oikeasti rakastimme toisiamme ja että olimme olleet vain pahasti hakoteillä. Nyt olemme eläneet toisistamme nauttien (ei miehellä mitään erektiovaikeuksia ollut todellakaan ;-). Mutta tämä ole meidän tarinamme. Teillä on tuntematon tulevaisuus, ja ole onnellinen että voit vielä kokea niitä tunteita joita koet! Se on elämän merkki.
Kiitos sinulle, kun kerroit oman tarinasi. Sait siis liittosi jatkumaan, mutta miten saitte kerättyä sirpaleet ja luottamuksen?? Jättikö arpia ja kaunaa toista kohtaan??
Meillä on liittoa jo 30 vuotta takana ja olemme muuttuneet kumpikin, tottakai. Mieheni haluaa katsella telkkaria sohvalla, ainoa liikunta kaukosäätimen painelu. Hän on lihonut, ja painaa lähes 100kg, ja siitä myös johtuvat ongelmat seksiin ja sen puutteeseen. Minä harrastan eri liikuntamuotoja, haluan tavata yhteisiä ystäviä, huolehdin itsestäni ja ulkomuodostani, käyn teatterissa, elokuvissa ym, yksin.
Tämä erikois ystäväni on myös ulospäin suuntautunut, harrastava ja sosiaalinen. Juttelemme kaikesta mitä mieleentulee ja hiljaiset hetketkään eivät ole kiusallisia. Kipinä jonka tunnen välillämme, on sitä, mkä saa elämän tuntumaan ihanalta ja odotan aina tapaamisia, mitä hän on uutta keksinyt ja mitä tapahtuu.......
Luottamus on erikoinen asia, sitä joko kykenee luottamaan taikka ei. Ehkä emme ole elämässämme menettäneet luottamusta toisiin ihmisiin niin etteikö heihin voisi luottaa virheen jälkeen uudelleen. Eräs ystäväni on niin usein pettynyt, ettei enää luota kehenkään, siis miehiin, ja se on jo paha este parisuhteen muodostumiselle. Ei meille jäänyt arpia, ei kaunaa. Ehkä kun tavallaan koimme sen yhdessä ja yhteisestä halusta palasimme yhteen... Sen lisäksi että minä petyin tuohon uuteen mieheen. Enää en jaksa uskoa että ruoho olisi aidan takana vihreämpää. Mieheni toinen nainen oli päiväperhonen joka on vaihtanut miehiä sen jälkeen tiuhempaan.
Ymmärrän että miehesi on jotenkin etääntynyt sinusta. Jaksatko välittää hänestä niin paljon että saisit hänet ylös sohvalta kanssasi ulkoilemaan? Mitä tahansa mikä hänelle sopii, kävely, luontoon, uimaan, pyöräilemään? Tapaamaan muita ihmisiä? Miten hän suhtautuisi, jos "oikein todella" haluat juuri hänet seuraksesi mihin tahansa? Juttelemaan niitä näitä, elämän iloja. Tai tekisitte jotain mitä miehesi haluaisi, toivoisi, muttei yksin saa aikaiseksi tai ei jaksa riittävästi uskoa itseensä? Vaikka se ei suhdettanne pelastaisi, ehkä se pelastaisi miehen heräämään eloon ja ryhdistäytymään. Vai onko jo tehnyt selväksi ettei voisi vähempää kiinnostaa?
Ymmärrän hyvin myös sen, että seuralaisesi on ilmestynyt sieltä missä sinä viihdyt, harrastuksissa ja elämänmenossa. Se vain on jotenkin luontevaa. Oletteko miettineet miehesi kanssa miten suhteenne on alkanut? Mitä yhteistä teillä oli silloin ja mihin se on kadonnut. Ei tarvitse näihin kyselyihin tällä palstalla vastata, mutta näitä voisi miettiä, ellette jo ole miettineet. Mihin on hävinnyt se pari joka aikoinaan (30 v. sitten) rakasti toisiaan.
Mutta itse asiaan. Tunteesi eivät ole kiellettyjä, päinvastoin. On vain aina harmi jos oma puoliso etääntyy niin ettei niitä tunteita saa jakaa tämän kanssa. On kai aika harvinaistakin (joskaan ei mahdotonta) että parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen suhde onnistutaan pitää "tuoreena", tunteineen päivineen. Se kai edellyttää molemmilta elämäniloa, leikkimieltä, rohkeutta ja mielikuvitusta. En tiedä. Meillä on aika tasaista, mutta turvallisella tavalla ihanaa.