Olemme tilanteessa, jossa minä olen juuri synnyttänyt aviottoman lapsen ja tiedän kyllä kuka isä on, hän on avomieheni.
Avomies haluaa isyystutkimuksen eikä tunnusta lasta ilman sitä. Olen vedonnut häneen kaikin mahdollisin keinoin, jopa uhannut välirikolla, jos minun pitää alistua vauvan kanssa isyystukimuksiin.
Kuinka oikein tämä on? Eikö parisuhteen tule perustua luottamukseen? En mielestäni ole tehnyt mitään, mikä olisi luottamusta horjuttanut. Onko meillä enää mitään, jos hän ei tuon vertaa luota minuun? Muuten (ilman tätä) meillä menee kyllä erittäin hyvin.
Miksi hän vaatii tätä tutkimusta? Kun kysyn sitä, hän sanoo, että haluaa olla varma. Mutta kun minä olen jo! Miksei hän usko sitä?
Mitä teen? Lähdenkö vaan nostelemaan vai onko muita mahdollisuuksia? Mieheni on asiassa järkähtämätön.
Avomies haluaa isyystutkimuksen eikä tunnusta lasta ilman sitä. Olen vedonnut häneen kaikin mahdollisin keinoin, jopa uhannut välirikolla, jos minun pitää alistua vauvan kanssa isyystukimuksiin.
Kuinka oikein tämä on? Eikö parisuhteen tule perustua luottamukseen? En mielestäni ole tehnyt mitään, mikä olisi luottamusta horjuttanut. Onko meillä enää mitään, jos hän ei tuon vertaa luota minuun? Muuten (ilman tätä) meillä menee kyllä erittäin hyvin.
Miksi hän vaatii tätä tutkimusta? Kun kysyn sitä, hän sanoo, että haluaa olla varma. Mutta kun minä olen jo! Miksei hän usko sitä?
Mitä teen? Lähdenkö vaan nostelemaan vai onko muita mahdollisuuksia? Mieheni on asiassa järkähtämätön.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ajattelen kyllä että avomiehelläsi on ehdottomasti oikeus isyystutkimuksen teettämiseen. Jos olet asiasta varma niin olet; ei ole syytä pillastua. Tutkimus ei aivan varmasti vahingoita ketään.
Se, että avomies tällaista haluaa, on jo tapahtunut. Kuulostaa kriisiltä: miehen on vaikea luottaa, ja sinun on vaikea sietää hänen vaikeuttaan luottaa. Parisuhdekriisi on parisuhdekriisi, mutta lapsi ja hänen vanhempansa ovat toinen asia. Siis: mars tutkimuksiin.
teidän pitää tästä asiasta ja sen nostattamista tunteista myös puhua. Eli kerrot miehelle että mikäs siinä, tutkimukset tehdään, mutta luottamuspulan synnyttämä haava hoidetaan myös. Eli varaat ajan sekä isyystutkimuksiin että pariterapiaan.
pääset kaikista helpoimmalla.... ukot osaa olla niin saatanan itsepäisiä että eivät varmasti anna periksi jos jotain päättävät.
sitä paitsi se on se sun ukkos puolitosissaan saattanut sanoa haluavansa testin sitten sinä olet vetänyt herneen nenään...ja kierre on valmis...menkää testiin, saapahan ukkokin mielenrauhan.
Aliisalla ei taida olla puhtaat jauhot pussissa. Miksi muuten vastustaisit isyystutkimusta?
Et kai tosissasi kysy? Miksi muuten? Minäpä kerron.
Keskustelun aloittajan uskollisuutta tai uskottomuutta en tiedä. Mutta jos ei ole mitään hyvää syytä epäillä uskottomuutta, tuon isyystestin pyytäminen on helvetin iso loukkaus... ja nöyryytys. Eikö todellakaan tällainen vaihtoehto tullut mieleen? Ymmärrän hyvin keskustelun aloittajan fiilikset. Mutta koska suurin vahinko (loukkaus) on tapahtunut jo, keskustelun aloittajan kannattaa ehkä alistua siihen testiin, koska sen välttämiselläkään ei ole kauniit seuraukset. Sen lisäksi keskustelun aloittajan on syytä miettiä, onko suhteesta eläjäksi, jos luottamus on tuolla tasolla.
Kyllä minä olisin äärettömän loukkaantunut enkä varmaan voisi unohtaa moista epäluottamusta. Mutta menisin sitten varmaan testeihin, ehkä mies sitten pyytäisi edes anteeksi?
sulle itelles synnäriltä mikä kersa tahansa vai pitäskö se olla se, jonka synnytit??
minä olisin jo häipynyt...
Että se on joka miehen oikeus tsekata kenen se lapsi on. Onhan se varmasti epäluottamus osoitus, mutta ajattele sitä juttua, jos mies kasvattaa lastaan kuin omaa ja jossain vaiheessa tulee ilmi ettei se olekkaan oma vaan putkimiehen!! Itse tekisin ihan samanlaisen valinnan...sori nyt, jos miehes on sen lapsen isä ja sä tiedät sen....miksi hemmetissä sä halua todistaa sitä asiaa? Tiedätkö kuinka epäilyttävää on kun toinen sanoo, että sun se on, muttei suostu todistamaan asiaa. Mä en suoraan sanoen uskoisi sinua tässä vaiheessa!
Tuo onkin mielenkiintoinen näkökulma. Miksi en suostu todistamaan sitä hänelle, minkä jo tiedän. Oikeastaan se taitaa nyt ratkaista melko paljon. Haluanhan minä sen todistaa, mutta mielestäni se on turhaa, koska asia ei siitä muutu.
Pikkasen kyynisesti..sori siitä. Jos joku saa sillä mielenrauhan, että tietää varmasti. Haluaisin itsekkin olla aivan varma tilanteesta, vaikka en mitään epäluottamusta tarkoittaisikaan....ai niin, onnittelut perheen lisäyksestä =)
Sinä nyt kuitenkin sait minulle motiivin suostua ja teettää tuo testi.
Kiitos siitä. Tuota juuri tarvitsin.
:)
parisuhteessa on eräs sen tärkeimmistä elementeistä. Tää tilanne on kinkkinen, sillä jomman kumman luottamusta loukataan. Tässä on kompromissin paikka. Ja koska sen kohteena on yhteinen lapsi, luulisi sen olevan helpompaa, kun voittajaa ja häviäjää ei varsinaisesti ole.
Sinä olet siitä tehnyt arvovaltakysymyksen vedoten siihen, että miehesi ei luota sinuun. Onkohan kyse tästä vai vain siitä, että hänkin haluaisi luottaa sinuun, mutta epäröi, koska sinä laitat asian todistamiselle hanttiin.
Anna periksi ja tee kuten hän haluaa. Sinähän vain todistat hänelle sen minkä jo itse tiedät, vai?
Haluutko että hänen luottamuksensa ja kunnioituksensa sua kohtaan kasvaa? Tee se, mitä siihen vaaditaan.
Kstävän rakkauden yksi tärkeimmistä tekijöistä on molemminpuolinen luottamus, yhtä tärkee on avoimuus ja pelisäännöt sekä keskusteluyhteys. Yhteisistä asioista keskusteleminen ja kriisien selvittely on osa toimivaa parisuhdetta. Suhteessa on tärkeää toistensa kunnioittaminen. Parisuhteessa on tärkeää olla tasavertaisia. Ei pyritä alistamaan toista eikä korottamaan toista ylemmäksi. Suhteessa on tärkeää joustavuus ja antaa toisen myös kasvaa itsenäisesti ja yhdessä.
Mietitäänpäs minä on tämän Aliisan "virhe", eli missä tilanteessa luottamuksessa on näkynyt särö: Kun hän tuli raskaaksi. Ja jos nyt oletetaan, että tämä raskaus on Aliisan ja hänen avomiehensä tekosia, niin Aliisahan joutuu todistelemaan luotettavuuttaan, koska hänen avomiehensä on saattanut hänet raskaaksi. Avomies esittää hänelle epäsuoran syytöksen uskottomuudesta, koska on itse uittanut kikkeliään tuloksekkaasti. (Juu, tiedän että siihen hommaan tarvitaan kaksi ja tiedän että muotoilin asian hyvin kärkevästi, mutta on tuossa himppu asiaakin...)
Sinä ".........**", jos puolisosi luottamus ja kunnioitus sinua kohtaan kasvaisivat aina, kun hän saisi kotiin tullessasi haistella vaatteesi ja tonkia taskusi, antaisitko hänen tehdä sen? Sehän vain lisää luottamusta ja kunnioitusta! Mitäpä nöyryytyksestä ja häpeästä ja äänettömistä syytöksistä. Esimerkki on taas huono, eikä tuossa esimerkissä ole kyse niin suuresta asiasta kuin lapsesta ja vanhemmista, mutta ymmärrät varmaan mitä tuolla yritän sanoa?
Mielestäni jos Aliisan mies haluaa testin, hänen on se ehdottomasti saatava. Mutta se, miksi hän haluaa testin... se asia on myös selvitettävä!
on tällä hetkellä sana sanaa vastaan. Mutta se voidaan selvittää lain suomin keinoin.
Mielestäni on jotenkin kohtuutonta vetää heti päätelmiä, että isä epäilee isyyttään. On monia variaatioita siitä, mitä seuraa jos isyys jää tutkimatta ja luotetaan sokeasti toisen sanaan. Se on lähinnä idiootin toimintaa. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä pitämään puolensa ja oikeuksistaan kiinni.
Mitä hävittävääkään esimerkin naisella olisi?
Niin, olen samaa mieltä lakinaisen kanssa.
Ja sitä paitsi, voisiko olla kysymyksessä sellainen asia, että jos lapsi on ollut "vahinko/ onnellinen sattuma", niin on tullut isälle liian isona yllärinä eikä halua ikään kuin uskoa, että on tosiaan tulossa isäksi...? Ja tämä testi tavallaan on se viimeinen piste, "olen isä". Ja helpottaa täten myös suhtautumista tulevaisuuteen jne... Voi olla, että arvailen, mutta lähipiirissä juuri näin on käynyt.
Pitemmässä parisuhteessa tulee usein asioita, isompia ja pienempiä, että joudutaan miettimään kompromissia ja ratkaisua, jolla edetään asian yli.
Monesti nämä kulminoituvat tunnepuolelle, jossa miehet ja naiset eroavat ja joudutaan vain löytämään keino ratkaista asia tuntemusten ja järjen väliltä. Ratkaisematon tai yltöpäinen periksiantamattomuus on varmin tapa jättää ristiriita elämään ikuisiksi ajoiksi. Toisaalt aon turhaa mitata kumpi antaa periksi tai kumpi antaa enemmän periksi.
Nyt kun teillä on lapsi perheessä, niin tulet huomaamaan, että miehesi joutuu myötäelämään ja antamaan periksi asioita, jotka johtuvat sinun tunne-elämän muutoksista, joista suuri osa on luonnollisesti pienessä vauvassa.
Neuvoisin sinua kuitenkin nyt painamaan hiukan väkisin tunnekuohua taemmaksi ja nostamaan järkianalyysiä esille.
On paljon tapauksia, että täydellinen luottamus romahtaa, eikä se todellakaan ole kevyt kokemus kenellekään. En tiedä sinun tai miehesi pelkotiloista, mutta ei ole harvinaista nyky-yhteiskunnassa, että luottamus on rakentamisessa, eikä mikään automaatio, joka tulee itsestään selvänä kun on löytänyt kumppanin.
Särkyneitä ja petettyjä sydämiä on pilvin pimein, eikä kukaan toivo sellaista omalle kohdalleen, mutta kuitenkin se sattuu hyvin usein myös niille, jotka sitä kaikkein vähiten osasi osottaa.
Tyynen rauhallisesti keskustellen eteenpäin vain. Jos tämä asia ajaa teidät karikolle, niin ei oikein vakuuttavalta näytä selviytyminen muistakaan normaaliin parisuhteeseen liittyvistä kriiseistä.
En käsitä miksi testi on niin ylivoimainen asia sinulle? Se on valitettavasti ainoa virallinen keino tehdä avomiehestäsi lapsen oikea virallinen isä. Miksi kiellät sen häneltä ja lapselta? Paitsi jos sinulla on salattavaa. Testiin "alistuminen" (kuten asian ilmaiset..) ei taatusti loukkaa kenenkään ihmisoikeuksia, kaikkein vähiten lapsen ja isän. Mieti itseksesi mitä siinä menetät, että teette virallisesti selväksi sen, minkä tässä tapauksessa vain sinä tiedät, edellyttäen että avomiehesi on lapsen isä.
Tässä täytyy nyt ölävin mielipidettä kunnioittaa. Testi täytyy tehdä, koska muuten au-lapsella ei ole virallista isää. Isyys täytyy tunnustaa, jotta hän saa samanlaiset oikeudet kuin sinä. Toisin kuin aviomies, miehesi ei ole nyt automaattisesti lain silmissä lapsen isä. Isyystutkimuksen voi tehdä joko testillä tai "kuulustelulla", joista jälkimmäinen vasta molemmille nöyryyttävä onkin. Sinun täytyy nyt turvata sekä miehesi oikeus isyyteen että lapsesi oikeus isään. Jos sinulle vaikka tapahtuu jotain, niin nyt isällä ei ole oikeutta jäädä lapsen huoltajaksi kun isyyttä ei ole tunnustettu.
Minulla on pari vertausta, joilla haluan herättää ajatuksia tästä.
Ensiksikin vertaan tuota isyystestiä avioehtoon. Kun mennään naimisiin, ollaan rakastuneita. Molemmat uskovat, että ollaan koko loppuelämä yhdessä. Sitten toinen ehdottaa avioehtoa. Toisen elämä romahtaa. Hän ottaa avioehdon loukkauksena ja epävarmuuden osoituksena. "Avioehtoa haluava ei olekaan tosissaan." Mutta kyllä hän on tosissaan. Hän vain haluaa tehdä asiat varman päälle, JOS jotain sittenkin sattuu. Hän ei usko tai halua, että jotain sattuu, mutta pelaa kuitenkin varman päälle. Minusta isyystesti on vähän tuohon verrattavissa oleva asia. Isyystestiä haluava ei välttämättä epäile isyyttään, mutta hän vain haluaa pelata varman päälle.
Toisena vertauksena käytän kännykkää. Oletetaan, että pariskunta on kotona ja katsoo vaikka telkkaa. Miehelle tulee tekstari. Hän lukee viestin, ei sano mitään ja poistaa viestin saman tien. "Kuka siellä oli", toinen kysyy. "Ei kukaan, yks kaveri vaan...", on vastaus. Tämä herättää uteliaisuuden: "Kuka kaveri, voinks mä lukee sen viestin?" Viesti on kuitenkin jo tuhottu: "Se oli yksi Mikko, et sä sitä tunne. Ja mä poistin sen viestin jo."
Noin, epäilys on herätetty. Miksi viesti piti heti poistaa, jos siinä ei ollut salattavaa? Miksi Mikon nimeä ei voinut heti sanoa? Ettei viesti vaan ollutkin joltain naiselta...
Mies ehdottaa isyystestiä, ehkä siksi, että haluaa aina pelata varman päälle. Tai ehkä jopa siksi, että hänestä olisi mukava tulla ihan virallisesti todistetuksi lapsen isäksi. Tai ehkä hän heittää ehdotuksen testistä aluksi puolileikillään. Nainen suuttuu, eikä suostu testiin. Tottakai tämä herättää epäilyksen. Mitä salattavaa naisella on? Miksei hän suostu testiin?
Kuten on jo monesti sanottu, vahinko ehti jo tapahtua. Minäkin suosittelen testiä ja sen jälkeen keskustelua siitä, miksi testiin piti mennä ja missä tilassa on luottamus kyseisessä suhteessa.
erittäin epävarma itsestään eikä luota sinun sanaasi, ainakaan tässä asiassa; sitä se vaan on. Tosin kyllä erittäin loukkaavaa. Mitä jos sanoisit, että tutkimus tehdään kunhan avioidutte heti sen jälkeen?
Mielessä tämä äijä on epävarma itsestään? en oikein tajunnut. Mun mielestä tämä haluaa olla varma asiasta...nykypäivänä sä voit ainoastaan olla täysin varma itsestäsi, koska et todellakaan tiedä mitä muut
voi tehdä. Jossa se asia on lailla turvattu, niin asiasta ei kannata edes puhua.
ettei kykene luottamaan avovaimoonsa noinkin oleellisessa asiassa. Järkyttävää avovaimon kannalta. olen usein ajatellut, että on lukuisia muitakin tapoja pettää kumppaninsa kuin seksi vieraan kanssa. Tämä on yksi niistä.
tarkoituksella? Vai oliko vahinko? Pettikö ehkäisy? Siinä saattais olla syy.