ollaan seurusteltu noin 4 kuukautta. viikot vietetään kiinteästi yhdessä, mutta viikonloput mies haluais mieluiten viettää omissa menoissaan tai ei ainakaan liittyä mukaan mun suunnitelmiin ja menoihin..mielipiteitä? mikä vikana?
mielipiteitä
...
7883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aikas tontulta vaikuttaa äijäsi. Taitaa viikonloppuisin metsästellä jo uutta pupusta..
sellasen johtopäätöksen, että et kelpaa hänelle kuin vähemmän tärkeämpänä seurana, tärkeämpää hänelle näyttää olevan kaverit ja ulkonakäynti heidän kanssaan. Älä suostu olemaan hänelle toisarvoista seuraa, sellainen jolle soitetaan sunnuntai-iltana kankkusessa kun panettaa.
Ota asia puheeksi, tai etsi itsellesi mies, joka todella haluaa viettää aikaa kanssasi, myös ne viikonloput.
Haluaa myös olla omissa oloissaan, se on ihan selvä asia. Ajattele te vietätte arkipäivät yhdessä ja se on aika hiton paljon mun mielestä.itse kun seurustelin, en olisi halunnut naistani samoihin porukoihin missä itse liikuin, enkä halunnut mennä niihin porukoihin missä muijani liikkui. Mun mielestä kyse on vain omista kaveripiireistä. Yritä ymmärtää, se jätkäs pelaa vain varman päälle, eikä tapa suhdetta liika näkemisellä..se on ihan fiksua mun mielestä.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, on tuo päivävalintakin vähän "epäilyttävä". Nainen kelpaa vain väsyneiden arki-iltojen viihdykkeeksi, mutta ne illat kun olisi todella aikaa ja tarkoitus pitää hauskaa, ne illat menevät muussa seurassa.
niin..pä. pelottavaa eikä haluaisi todeksi uskoa, mutta epäilyttää kyllä mikä on käytöksen takana..alunperin nimittäin viihdyttiin yhdessä viikonpäivästä huolimatta, mutta nyt on viimeisen kuukauden ollut tämmönen viikolla vaan-meininki.hyväksikäytettykö?
Ymmärsinkö oikein, että 3kk olet jätkän kanssa vknloput kahdestaan viettänyt? Kyllä sitä aikaa pitää kavereillekkin olla! Itsellä kaverit vittuuntuvat jos ei vähintään kerran kuussa pidetä yhtä jätkien iltaa.
Kyllä mun mielestä suhteessa pitää pystyä tehdä kompromissejä jotta joku tasapaino pysyy yhdessäolon ja omien menojen välillä. Minä ja mieheni paiskomme paljon töitä ja molemmilla on omat urheiluharrastuksemme. Välillä käydään yhdessä ulkona, välillä erikseen. Välillä toinen tekee kompromissin ja peruu oman menonsa jotta saadaan viettää aikaa yhdessä.
Toisaalta tulisin hulluksi jos viettäisimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä, toisaalta välillä on ihanaa viettää "laatuaikaa" yhdessä. Eli yhteenvetona: kyllä noiden menemisten pitäisi pyöriä ihan luonnollisesti ilman, että kummankaan tarvitsee "ruinata" toiselta aikaa. Kun oma yksityiselämä ja yhteinen elämä on tasapainossa niin homman pitäisi toimia.