Olemme nyt käyneet muutamia kertoja yhdessä ja erikseen perheterapiassa. Keskenämme ei keskustelusta tule tule mitään. Ei ole koskaan tullut, kun pitäisi puhua suhteestamme. Menee riitelyksi ja haukkumiseksi. Niinpä 24 vuoden liiton jälkeen hain itse eroa. Ei tuntunut hyvältä tehdä sitä. Mutta myös terapeuttimme mielestä erossa mikään ei muuttuisi, jos ajatellaan suhde-elämäämme. Yli 12 vuotta asuttu erillään. Ei mitään yhteistä. Minusta vain tuntui, että nyt on pakko tehdä jotain. Vaimoni ei ole tyhmä ja jos yllättyy erosta, ihmettelisin. Olen sen verran vihjaillut asiasta hänelle.
Elämän pitäisi tässä eläkeiässä jo olla muutakin kuin huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä, alentamista ym. Sitä tämä on ollut koko ajan. Pääasiassa ilman mitään syytä. En juo, ole väkivaltainen, minulla on Yliopistokoulutus tms.
Vaimoni, ex., ei kaipaa miestä, mutta minä kaipaan naisen läsnäoloa. Aika tyypillinen tilanne 5-,6- kymppisen parien osalta. Toinen kaipaa vastakkaisen kumppanin kosketusta, toinen vihaa jopa omaa kroppaansa.
Minulla on samaan aikaan vähintään yhtä paha tähän liittymätön kriisi päällä. Sisareni on manipuloinut vanhan, hauraan äitini minua vastaa. Uhkaavat tehdä minut perinnöttömäksi. Vaimoni tukee minua tässä asiassa, joka tuntuu hyvältä.
Itse otsikkoon. Meillä on avioehto. Tosin se on kirjoitettu suomeksi, enkä enää millään muista kerroinko tulevalle vaimolleni paperin sisällön. Hän on lähtöisin Suomen ulkopuolelta, joten ei ymmärtänyt tekstiä. En painostanut häntä allekirjoittamaan, sen muistan.
En halua pahaa tai ilkeä exälleni, koska hän on hoitanut lapsemme kiitettävästi. Itse olen ollut töissä ulkomailla useita vuosia. Minä olen maksanut kaiken sen omaisuuden, jota meillä on. Hän köyhistä olosuhteista ilman koulutusta ei ole maksanut mitään.
Kadunko joskus myöhemmin jos luovutan hänelle meidän yhteistä omaisuuttamme? Muuten hän jää ilman mitään, tai en ihan tiedä miten menee, jos nojaudun avioehtoomme? Minulle raha ei ole maailman tärkein asia. Niin paljon liika raha on pilannut ihmisiä. Sisareni tästä hyvä esimerkki.
Elämän pitäisi tässä eläkeiässä jo olla muutakin kuin huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä, alentamista ym. Sitä tämä on ollut koko ajan. Pääasiassa ilman mitään syytä. En juo, ole väkivaltainen, minulla on Yliopistokoulutus tms.
Vaimoni, ex., ei kaipaa miestä, mutta minä kaipaan naisen läsnäoloa. Aika tyypillinen tilanne 5-,6- kymppisen parien osalta. Toinen kaipaa vastakkaisen kumppanin kosketusta, toinen vihaa jopa omaa kroppaansa.
Minulla on samaan aikaan vähintään yhtä paha tähän liittymätön kriisi päällä. Sisareni on manipuloinut vanhan, hauraan äitini minua vastaa. Uhkaavat tehdä minut perinnöttömäksi. Vaimoni tukee minua tässä asiassa, joka tuntuu hyvältä.
Itse otsikkoon. Meillä on avioehto. Tosin se on kirjoitettu suomeksi, enkä enää millään muista kerroinko tulevalle vaimolleni paperin sisällön. Hän on lähtöisin Suomen ulkopuolelta, joten ei ymmärtänyt tekstiä. En painostanut häntä allekirjoittamaan, sen muistan.
En halua pahaa tai ilkeä exälleni, koska hän on hoitanut lapsemme kiitettävästi. Itse olen ollut töissä ulkomailla useita vuosia. Minä olen maksanut kaiken sen omaisuuden, jota meillä on. Hän köyhistä olosuhteista ilman koulutusta ei ole maksanut mitään.
Kadunko joskus myöhemmin jos luovutan hänelle meidän yhteistä omaisuuttamme? Muuten hän jää ilman mitään, tai en ihan tiedä miten menee, jos nojaudun avioehtoomme? Minulle raha ei ole maailman tärkein asia. Niin paljon liika raha on pilannut ihmisiä. Sisareni tästä hyvä esimerkki.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä sinun tapauksesi on kyllä oivallinen esimerkki siitä, kuinka upeita ja suominaista parempia nuo idän tuontivaimot tosiasiassa ovat.
Vaihdevuodet tyypillisesti katkeroittaa lähes kaikki munasarjakkaat samalla tavalla, kulttuurista ja rodusta riippumatta.
Andropaussi katkeroittaa myös teidät munakkaat, mistä taas sinä olet oivallinen esimerkki.
Touche.
Minusta mies tekee oikein eroamalla, jos ei nainen löydä hänestä muuta kuin vikoja.
Jokaisella on oikeus onneen omassa elämässään.
Ei pidä aina syyllistää miehiä kun myös meissä naisissa ja varsinkin naisissa, on nykyään liian paljon itsekkyyttä.
Itsekästä on se, miten suomalaiset miehet kohtelevat ulkomaalaisia, etenkin aasialaisia, naisia kuin käyttötavaroita, jotka voi vuosia hyväksikäytettyään heittää roskiin. Raahaavat naiset jonnekin perähikiälle, eristäen nämä suvustaan ja kulttuuristaan. Sitten käy ehkä pahimmillaan kuten siinä tapauksessa, jossa taiwanilaissyntyisen äiti tappoi Espoossa kolme suomalaisen miehen kanssa saamaansa pientä lasta, jäätyään yksin hylättynä vieraaseen maahan ja vielä lapsetkin häneltä koitettiin viedä.
Aloittaja on huijannut kielitaidottoman naisen allekirjoittamaan sopimuksen, jonka sisältöä tämä ei ymmärtänyt. Ainoa vain, että aloittajan lapset puolustavat ko. naista ja etenkin poika aikuisena ihmisenä tilanteen varmasti ymmärtää ja hyvinkin saattaa isänsä laittaa teoistaan vastuuseen.
Saanko kysyä, että miksi teitte avioehdon, jos vaimosi on köyhempi osapuoli? Avioehto on yleisimmin sellainen, että se turvaa kummankin omaisuuden eron hetkellä, mutta olette voineet keskenänne mukauttaa sitä teille sopivaksi.
En ole varma, että joudutko maksamaan myös tasinkoa silloin, jos luovutte avioehdosta ja annat hänelle omaisuuttasi.
Yleensähän, jos ei ole avioehtoa, niin rikkaampi maksaa köyhemmälle, ellei olla muusta sovittu. Uskoisin, ettet joudu katumaan.
Eli siis et itsekään tiedä millainen se teidän avioehtonne on. Johan on kummallista touhua.
Luetun ymmärtäminen ei taida olla sinun vahvimpia puoliasi??
No ... jos toinen osapuoli halua ryhtyä hankalaksi, niin hänellä on tuossa kyllä hyvin helppo paikka lähteä haastamaan se avioehto, jos et muista edes, että kerroitko koko paperin sisällöstä.
Sitä on avioehdon kertomista on vaikeaa todistaa jälkeenpäin. Vaimolla olisi ollut velvollisuus omalta osaltaan se silloin vaatia. Nyt se on jo myöhäistä.
Parempaa tulevaisuutta kummallekin.