...nii tarvii taas muistuttaa, et herttasii otuksii, niiku huttusii, kärpäsii, pörriäisii, ampparii, punkkii ja hämiksii ei saa kamaloittaa. Jos ne pääsee niiku sisälle, ne pitää pyydystää juomalasilla ja sit työntää hirveen varovasti korttii lasin alle, niet otuksen jalkaan ei tuu pipi, ja kiikuttaa otus ulos.
Siiton sellane hyötyki, et omis ei rääkkäydy eikä kamaloidu,
Siiton sellane hyötyki, et omis ei rääkkäydy eikä kamaloidu,
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyttyset ja varsinkaan punkit eivät ole erityisen suloisia. Minä vedän suloisuuden rajan verenimijöihin, jotka voivat sairastuttaa vakavasti. Kaikki muut mainitut pääsevät turvallisesti takaisin ulos. Nuo kaksi taas pääsevät hengestään.
Raakimus. Mut ainaski, kun kamaloitat ne, pidä sit huoli, et nei kerkii ressaantuu hirveetä kohtaloo oottaessaan. Niet toimi nopeesti. Snif-snif kuiteski.
Itsepä tulevat yrittämään imeä vertani. Pitäytyisivät omissa oloissaan, niin minäkin antaisin niiden olla rauhassa. Kilttinä yksilönä olen istuttanut maaläntilleni paljon ravinnonlähteitä erilaille pikkupörisijöille. Olen pyrkinyt siihen, että sillä olisi mahdollisimman aikaisin kukkivia ja mahdollisimman myöhään kukkivia ja kaikkea siltä väliltä, ettei aikaisilla ja myöhäisilläkään pörisijoillä loppuisi ruoka. Sen sijaan minä itse en ole ravinnonlähde.
Juuri tuossa aiemmin päästin yhden sisätiloihin harhautuneen mehiläisen takaisin puutarhaani tutkailemaan omenankukkia. Noihin toimii parhaiten, kun avaa tuuletusikkunan ja sulkee sitten kaihtimet ikkunoista (jos on riittävän pimentävät kaihtimet). Osaavat hyvin suunnistaa valoa kohti, kun ulospääsyreitti on se selkeästi valoisin kohta.
Ai niin. Muutamat hämikset asuvat asunnossani aivan pysyvästi ja olisi varmaankin julmaa yrittää häätää niitä pihalle. Vaikuttavat tyytyväisiltä oloonsa ja voivat lihavasti, joten asustelkoon jatkossakin sisätiloissa.
Tarvii kyl myöntää, et on sullaki herttasuus aika pitkällä, etkä sääkään sille mitään voi, jos veree imevät pikkuvekkulit kamaloittaa. Mun ystävä Kynis antaa kyt huttustenki imee nii kauan, kunnes ne itte lentää pois. Se sanoo, et minkä ne sille ite voi, et noon periny verenimemisgeenii.
Ja sit noist hämiksist. Meil pysyvät hämisvieraat on asettunu ikonin taa, vaik mää oon kyl vakavasti varottanu, et ei meilloo kärpäsviljelmää. Neku kuuluu olevan hämiksien lempilounasta.
Kynis kertoki, miten kesämökin huussissa oli ollu ikivanha kuivunu kärpäsenraato. Sit yhtenä päivänä, ku Kynis istu siellä, yks hämis raahas sitä raatoo ku suurta aarretta. Nii se Kynis sano, et oottaa ny vähän, nii saa jotain tuoretta.
Kun se Kynis sitten tuli takas tuoreen ja mehevän paarmanraadon kanssa, niin se hämis ja kärpäskuivelo oli jo kadonnu. Ottaa niiku sytämestä. 💔
Hän ei selvästikään ole elänyt lapsuuttaan Lapissa. 🙂
Vanhan talon nurkista vaikuttaa jopa talvella löytyvät sen verran jotain ruokaa, että minun kotihämikset voivat todella paksusti. Jotain syötävää ilmiselvästi jossain seinien rakosissa ja lattialistojen takana elelee, vaikken itse niitä koskaan näekään.
Pitäisikö hankkia käärme jos toinenkin pyydystämään ötököitä jotka eksyvät kämppääni 🐍🐍🐍? Punkit voivat olla niin pieniä ettei niitä edes huomaa. Ampiaisia on alkanut ilmaantumaan taas vaihteeksi tuonne ikkunoiden äärelle. Jopa myöhään illalla niitä voi nähdä.
Siinon kyl ideaa. Omis on rauhallinen ku viilipytty, ku siirtää kamaloittamisen alihankkijalle. Mut sitte häijyläisii tarvii kuiteskin tasamäärä kumpaaki sukupuolee, sil jos joku jää ilman seksii, siit voi seurata vakava deprivaatio ja henkisii vammoi.
Minulla oli asunnossa jättiläishämähäkki. Ojensin sille käden, niin se hyppäsi kämmenelle. Sitten kannoin sen rappukäytävään, jossa se saa jatkaa elämäänsä. Monet sisähämähäkit kun ei pärjää ulkona luonnossa.