Olen varattu, mutta

..en ole paljon sen iäkkäämpi ja viisaampi, mutta. Itse olen seurustellut pari vuotta, ja jossain vaiheessa sitten ihastuin toiseen. Tuntu että se ihastus oli paljon vahvempaa kun poikaystävääni edes alku aikoina, ja siitä sitten seuras että olin ihan kahden vaiheilla mitä teen, kun olin niin ihastuksen huumassa. Ihastuksen kohde osoitti tunteita mua kohtaan ja monta kuukautta harrastettiin semmoisia katseita, että tuntui kuin maailma ois pysähtynyt. Paljon en "uskaltanut" ihastukselle puhua tietenkään kun seurustelin. Parhaani mukaan koetin vältellä koko miestä etten aivan sekoa. Päätin sitten etten suhdetta ainakaan moiseen lopeta, tuon ihastuksen varaan ei mitään voi laskea kun ei edes kovin hyvin tunnetta. Pelkäsin että kävis niin että mies osoittautuis pohjimmiltaan ihan luuseriksi ja itkisin entiselle.. Noh, jätin sitten ratkasevat askeleet ottamatta, ja niin ne tunteet vähitellen laantu vaikka alkujaan tämä ihastus niin pyöri unissa. Tyytyväinen olen.:) Sinun tilanteesta ei tietysti voi tietää, voihan tämä uus mies olla vaikka elämäsi rakkaus...

Että tietää eläneensä. Ruoho taitaa näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella. Tavallaan luen tekstiä raskain mielin. Mies joka rakastaa puolisoaan, ei tiedä että tämä haikailee toisen perään.

Jos pystyt kuvittelemaan itsesi kiikkutuoliin 50 vuoden päähän nykyisen miehesi kanssa, niin älä hitossa vaihda häntä, mutta jos epäilyttää niin eikun vaan mies vaihtoon.

Varaudu kuitenkin siihen että miehesi ei koskaan tule antamaan anteeksi sitä temppua minkä aiot tehdä hänelle. Jätät tai petät sama se...

Toisaalta olet vielä niin nuori ja kokematon joten suosittelen että siirrät itsesi sinkkumarkkinoille ja maistelet vähän muutakin elämää. Eipähän tartte sitten vanhana harmitella, mut yksi juttu... ole rehellinen puolisollesi.