Pitkä yksinolokausi

Ajattelin vaan, että jos jostain kumman syystä nainen löytyisi, osaako häntä enää käsitellä, kun kokemus on yli kymmenen vuoden takaa? Silloin vielä osasin ja kehuja sain.

Turhaa pohdintaa. Aina se on uuden ihmisen kanssa opettelua oli edellisestä suhteesta sitten vuosi tai kymmenen vuotta.

Toi on ihan totta. Mitä yllä puhuttiin tosta että on uuden opettelua aina. Mutta kyllä näistäkin olisi hyvä puhua. Ei se mikään ihme ole. Että miettii asiaa. Olisi oikeastaan ihmeellistä että ei miettisi. Ihminen kuitenkin tottuu aina. Siinä pitäisi varata itselleen joku tottumis aika. Koska lopulta sinkkuna eläminenkin on tai voi olla hyvin itsekeskeistä elämää. Ei tarvitse ottaa muita huomioon. Ja sitten pitäisikin yht äkkiä osata ja joustaa ja opetella paljonkin uutta. Realistisesti. Jos miettii asiaa. Niin toki se voi käydä suht helpostikin kaikki. Mutta parempi olisi hyväksyä se jo etukäteen. Että voi olla raskastakin. Ja olla sen kanssa ok. Ja osata viestiä sille toiselle mitä käy läpi ja miksi. Naisille kaikista tärkeintä on kuitenkin se viestiminen rehellisesti. Jos naisen jättää pohtimaan yksin jotakin kun mies ei puhu. Se voi olla että luulee, ettei toista kiinnosta tarpeeksi. Naiset ovat hoivaavia. Anna siis naiselle selkeä työ. Mihin tarvitset mitäkin ymmärrystä tai tukea. Tai missä tarvitset tilaa ja omaa rauhaa. Toi on kyllä jännä miettiä että siinä voisi periaatteessa mennä vähän pääkin jopa sekaisin alkuun ainakin. Aikamoisia tunne ylläreitä voisi paukata pintaan ja seiniä nousta emotionaalisesti ja yllättäen. Kun miettisi oikeastaan rajoja uudelleen vähän kaikessa. En tiedä. Yritän tässä kuvitella mahdollisia skenaarioita. Lieneekö niissä sitten mitään todenperäisyyttä omasi mahdollisen kanssa niin en tietenkään tiedä. Ehkä se romantiikka olisi kuitenkin se ei nyt helpoin. Mutta jotenkin se yllättävän yksinkertaisin asia mikä kuitenkin auttaisi noissa muissa jutuissa ja muutoksissa eteenpäin. Tässä nyt vaan jotain pohdintaa aiheesta.

Viihdyn yksin. Olen hyvin itsenäinen. Vaikea olisi luopua itsenäisyydestä.

Taiat narrata! Mene katteleen!

Ei se yhdessäolo niinkään, eikä joku romantiikka tmv. Nuo tulevat aikalailla luonnostaan, kun toisen kanssa on hyvä olla. Kuten todettiin jo aiemmin, niin uusi ihminen vaatii aina opettelua, mutta onneksi se tulee ihan luonnostaan kuitenkin.

Ongelma on pikemmin sellaisessa pidempiaikaisessa yhdessäolossa tai varsinkin jos pitäisi asua yhdessä. Silloin se pidempi yksinolo näkyy ja jokaisella on omia pinttyneitä tapojaan ja toista voi olla vaikea tajuta ottaa huomioon niissä arkisissa jutuissaan.

Se on se itsenäisyys. Mistä sinkku tarraa kiinni kyllä viimeisillä voimillaan. Se vapaus. Mutta se on toisaalta sekin harhaa. Ehkä realistisinta olisi alkuun ajatellen olla muuttamatta aluksi yhteen ja pitää omat asunnot. Mutta toisaalta. Siihen se monesti sitten jääkin. Sinkku tarraa kiinni siihen tuttuun. Ja omaan maailmaan. Kunhan taas pohdin. Joku pakko paita pitäisi olla ja kuoleman uhalla uudelleenkoulutus leirille vietävä. Ahdistaa edes itsekkään miettiä. Mikä siinäkin. On.

Kun löytyy se tietty niin kaikki varmaan menis kuin itsestään. Kun vaan löytyisi se mies joka haluaa ja uskaltaa tutustua ja yrittää.
Joka välittää.

Tästä syystä en itse uskalla lähestyä naista ettei mee reisille ruikkimiseks ja munakin on pieni (14cm), kiitos edelliselle pihtari-akalle mun itsetunto on täysin olematon kun vuosikaudet akka pitäny selibaatissa