Juoksun yksi ihanuus on juuri siinä, että pääsee ulos. Juoksumatto olisi tylsä.

Syksyn ruskan kirkkaat värit, jotka aurinko sytyttää loisteeseen. Illan lämpimän kostean polkulenkin otsalampun valossa. Viileä ilma mahdollistaa puolimaratonin juoksemisen ilman välitankkausta.

Talvella juostessa saa ihastella maisemaa kuin joulukortissa ja ihastella mitä upeimpia jouluvaloja. Iltapäivän sininen hetki ja auringonlaskun punerrus. Tähtitaivas kaartuu yllä ja täysikuu valaisee tienoon niin, että otsalampun voi sammuttaa. Jos hanki ei upota, voi poiketa järvenkin jäällä. Vilkkaimmat metsäpolut ovat juoksukunnossa läpi talven. Toisaalta voi tehdä kovemman treenin juoksemalla pehmeässä lumessa.

Pakkasen kiristyessä 30 asteeseen sopiva vaatetus pitää juoksijan lämpimänä ja notkeana. Kaamosajan auringonvalo on maagista. Lumi narskuu joka askeleella, on mahtavaa! Otsalampun valossa on eri valoisaa, koska valkoinen lumi ei ime valoa.

Keväällä päivä pitenee ja asvaltti paljastuu. Terävästi pitävät nastakengät vaihtuvat nastattomiin. Keli lämpenee ja vaatetus kevenee.

Kesällä tietysti nautitaan lämmöstä ja tuoksuista ja valoisista illoista.

Ei löydy sellaista tekijää mikä saisi minut motivoitua sisällä juoksemiseen.