Mikä on teidän tarinanne, miksi kaipauksenne johtaa teidät tänne? Onko hän osa elämääsi?
Itselläni miespuolinen työkaveri on saanut viimeisen vuoden aikana pään ja sydämen sekaisin. Luulin sen menevän ohi kun en tee asialle mitään. Mutta erinäisten tapahtumien myötä meistä on tullut läheisiä, todella läheisiä. Mutta koska hän on varattu, kumpikaan ei ole tehnyt aloitetta suuntaan eikä toiseen.
Olemme siinä välitilassa missä ei olla vain ystäviä mutta ei kuitenkaan mitään enempääkään. Ja siksi löydän itseni täältä kerta toisen jälkeen.. On helvetin raskasta kantaa sisällään näitä tunteita mutta välitän hänestä niin paljon, että pidän kaiken sisälläni ikuisuuteen saakka.
-syntinen nainen
Itselläni miespuolinen työkaveri on saanut viimeisen vuoden aikana pään ja sydämen sekaisin. Luulin sen menevän ohi kun en tee asialle mitään. Mutta erinäisten tapahtumien myötä meistä on tullut läheisiä, todella läheisiä. Mutta koska hän on varattu, kumpikaan ei ole tehnyt aloitetta suuntaan eikä toiseen.
Olemme siinä välitilassa missä ei olla vain ystäviä mutta ei kuitenkaan mitään enempääkään. Ja siksi löydän itseni täältä kerta toisen jälkeen.. On helvetin raskasta kantaa sisällään näitä tunteita mutta välitän hänestä niin paljon, että pidän kaiken sisälläni ikuisuuteen saakka.
-syntinen nainen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähän on samansuuntainen juttu minulla, paitsi olen mies ja hän nainen. Mä koen että jotenkin näiden tunteiden oli tarkoitus syttyä ja juuri hänen piti tulla elämääni (takaisin sinne missä nähdään). Se miten syvästi tunnen nyt, olisi ollut minullekin vielä viime syksynä yllätys. Sanoin että oli tarkoitus syttyä, en tiedä, mutta elämäni on ollut jo kauan aika rankkaakin henkisesti vaikka yritän näyttää ulospäin että kaikki on niin helvetin hyvin. Ne tunteet ovat olleet mahtava voimavara. Taidetaan kumpikin olla vähän, se hieno sana, introverttejä ja samanhenkisiä, luonteisia, en usko että muuten voisin tuntea näin, koska ei me kunnolla edes tunneta, enkä ihastu saati rakastu "ikinä". Välitän hänestä todella paljon, mutta en ole hänelle kertonut. Pidän kuitenkin reiluna kertoa jos/kun tilaisuus tulee, en kuitenkaan odota yhtään mitään. Ja sitten se palstan kirosana: ikäero, se vie uskon itseltäni.
Mikä ikäero on?
Kai me suunnilleen tiedetään minkä ikäisiä kumpikin on, mutta hänellä edessä ehkä vielä asioita joita itse jo kokenut. Jos uskallan edes haaveilla voisiko jotain olla joskus.
En kerro tänne :}