Voi kertokaa ihmiset miten olette selvinneet. Minä olen tässä se joka on eroa ottamassa.. Olen sitä nyt jo harkinnut monta vuotta ja hakannut päätä seinään kun ei mikään suju ja en uskalla lähteä.. mies on hieman väkivaltaista tyyppiä ja väkisin pitäisi minut kai, mutta voi olla että antais rauhassakin lähteä, en tiedä..
Mutta miten olette sitten selvinneet yksin, minulla yksi 4v lapsi, lievästi vammainen ja tarvitsee paljon puhe- ja toiminta- ym terapioita ja muutenkin vaikea lapsi kasvattaa.. Kun lähden niin paljon ei mukaani tule muuta kuin vaatteet. Tavaroista en ala tappelemaan, kunhan vain pääsen pois.. Käyn töissä, mut palkka ei päätä huimaa 1500€/kk, asumistukea saisin varmasti..
mutta pelottaa niin kamalasti!!
Mutta miten olette sitten selvinneet yksin, minulla yksi 4v lapsi, lievästi vammainen ja tarvitsee paljon puhe- ja toiminta- ym terapioita ja muutenkin vaikea lapsi kasvattaa.. Kun lähden niin paljon ei mukaani tule muuta kuin vaatteet. Tavaroista en ala tappelemaan, kunhan vain pääsen pois.. Käyn töissä, mut palkka ei päätä huimaa 1500€/kk, asumistukea saisin varmasti..
mutta pelottaa niin kamalasti!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ota rauhallisesti askel kerrallaan.. Kun olet valmis lähtemään pakkaa tavarasi ja lapsesi tavarat ja yksinkertaisesti lähdet. Kannattaisi varmaan käydä sossussa puhumassa tilanteestasi jos vaikka saisit asunnon itsellesi ja lapsellesi järjestymään ja sitten kaikki muukin alkaa hoitumaan omalla painollaan. Helppoa se ei varmasti ole ja yksinäisyyden ja syyllisyyden tunteet tulevat iskemään päin kasvoja mutta kummasti sitä tottuu olemaan yksin.
Kerää rohkeutta ja sitten toimi kun siltä tuntuu..
Hyvää kesää sinulle ja lapsellesi...
Koita kestää
toivotan, kyllä se siitä sujuu. Panet kaupungille asuntohakemuksen, joskus tärppää nopeastikin, varsinkin jos kerrot väkivaltaisuudesta. Taloudellisesti kyllä pärjäät, saat eron jälkeen korotetun lapsilisän ja elatusmaksut ja ehkä asumistukeakin. Ja oletko kysynyt Kelasta tukea lapsellesi. En nyt muista minkäniminen tuki on, mutta juuri tällaista erityislasta varten on olemassa joku ihan tietty ylimääräinen raha-apu olemassa.
Sairaan lapsen korotettua hoitotukea saan 181€/kk ja tosiaan lapsilisän.. kai siis sitten rahallisesti pärjään just ja just..Ja saattaa olla että palkkani nousee tässä vielä muutamalla sadalla eurolla..ainakin puhetta on esimiehen kanssa ollut..
Sanotaan että matka ei ole vaikea, ensimmäinen askel on. Voimia ja rohkeutta Sinulle tuon askeleen ottamiseen. Itsekin kerään rohkeutta samaisen asian tiimoilta. Et ole yksin.
Mitkä asiat oletat tulevan paremmaksi eron jäkleen?
Puhu miehellesi eroajatuksestasi,vaikka ero tulisikin,olisi se paljon reilumpaa myös miehellesi ja näin myös jatkossa,koska teillä tulee kuitenkin olemaan "yhteistäkin" elämää lapsen kasvatuksen ym. seikkojen takia.
Pitkä juttu, nää syyt meinaan.. Parisuhdeterapeutti sanoi mm. että meidän kulttuurierot niin suuret että niiden yhteen sovittaminen aika mahdoton tehtävä.. Vaikka ollaan siis täysin suomalaisia molemmat, eri puolilta suomea vaan.. Miehelläni periaatteet että mä en saa luoda uraa, käydä töissä, mun pitäisi olla hänellekin myös äiti, hoitaa kaikki asiat, päättää kaikesta ja samalla hän luulee että panen kaikkia miehiä kun käyn jossain, olen huora, en siis saisi käydä missään, hän kyllä käy jne. Ja minä en tähän muottiin suostu menemään.. Seurustelun alkuvaiheessa puhui aivan muuta itsestään ja käyttäytyi kuin eri ihminen.. lisäksi vielä on käsiksi käymistä, tappouhkauksia, väkivallalla uhkauksia.. ei nukuta samassa huoneessa, ei seksiä, ei tehdä mitään yhdessä.. Lyhyesti näin..
Lähde ihmeessä, tuo kuulostaa kamalalta, minä en kestäisi hetkeäkään. Pärjäät varmasti, monet ovat pärjänneet usean lapsen kanssa. Minulla on kolme lasta eikä mitään ole ollut pärjäämisongelmia. Olen ihan varma, että pärjäät yhden, joskin vaativan kanssa. TSEMPPIÄ!
Kun olet eropäätöksen tehnyt, etenet vain asia kerrallaan. Kuvailemassasi suhteessa ei kannata roikkua, se ei tee hyvää sinulle eikä lapselle. Olen itse nähnyt omassa suvussa, mitä sairaat ihmise tekevät lähimmilleen ja mitä siitä seuraa lapsille, kun ei erota, ei sovita, äijät vain purkavat pahaa oloaan ja kostavat pahojen isiensä tekoja perheilleen. Minun äitini oli ensimmäinen joka erosi, me lapset pääsimme monesta pahasta, joita serkut joutuivat kestämään. Se näkyy nyt aikuisena, siskolla ja minulla on hyvät ja kestävät avioliitot, yli 10v. Serkut eivät osaa, riitelevät ja eroavat manipuloivat ja pettävät, tekevät juuri sitä mitä ovat lapsena kotonaan nähneet. Toki nämä ovat aina omia valintoja, mutta olen sitä mieltä, että äitini teki juuri oikein, eroamalla hän antoi lapsilleen paljon paremmat eväät elämään.
MIeti, miten haluat elämäsi elää ja pyri sitten tekemään ne asiat, joihin itse pystyt vaikuttamaan. Lapsen kasvattaminen vaatii voimia, olisi hienoa, jos puolisostasi olisi siihen apua, mutta tosiasiat kannattaa tunnustaa. Kaikista ei ole vanhemmaksi. Hanki apua ja selviät kyllä.