Niin, todella. Onhan hän laillisesti myös minun kanssani ja lasteni isä. Mutta, onko minussa jotain mätää, kun en ole tyytyväinen kun toinen repii töitä yötä-päivää.
Miehelläni on oma pieni yritys, ja hän viihtyy siellä todella aamu aikaisesta ilta myöhään. minä hoidan kotimme ja lapsemme kokonaan, ja olen hoitanut koko avioliittomme ajan. Välillä olen työtön ja joskus teen taas jotain pätkätöitä. Olen sanonut monta kertaa, että kertoa minulle jos voin jotain tehdä hänen töitään. Niitä on paljon, mutta on harva kerta kun hän sanoo tarvisevansa apua. minä kysyn aina, että onko jotain tekemistä, koska pystyn myös minä tekemään jotain töitä. aina jotain löytyy. hänellä on kiire, on ollut koko yrityksen ajan. Jatkuvaa tiuskimista. Missään ei käydä yhdessä, kun hänellä ei ole aikaa. Itse en omista ajokorttia ja olen täällä syrjäkylällä tavallaan hänen armoillaan. Se taas on minun omaa syytäni, paitsi, että en uskalla ajaa. Me emme enää keskustele mistään, ei ole aikaa ja hänen työstään ei voi keskustella, koska minä en kuulema älyä hänen hommistaan yhtään mitään. Meillä molemmilla on jo ikää ei liikaa, mutta kuitenkin. Tunnen itseni hyvin laiskaksi, masentuneeksi luuseriksi. Lapset pitävät isästään hyvin paljon, paitsi se missään käyminen, kun lapsilla pitäisi kirjoittaa aine kesäloma matkasta, joka vuosi sama aine. Kävimme äidin kanssa kalassa 300 metrin päässä. saatiin vähän kalaa. Voi paska, välillä minua säälittää lapseni ja jopa hävettää, että ei ole mitään aihetta viettää kesälomaa aina kotona, koska isällä ei ole ikinä aikaa. Mitä minä tekisin, että minulla edes lasteni kanssa olisi vähän onnellisempaa. Kertoisko joku? Itsellä on jo ajatukset täysin jumissa.
Miehelläni on oma pieni yritys, ja hän viihtyy siellä todella aamu aikaisesta ilta myöhään. minä hoidan kotimme ja lapsemme kokonaan, ja olen hoitanut koko avioliittomme ajan. Välillä olen työtön ja joskus teen taas jotain pätkätöitä. Olen sanonut monta kertaa, että kertoa minulle jos voin jotain tehdä hänen töitään. Niitä on paljon, mutta on harva kerta kun hän sanoo tarvisevansa apua. minä kysyn aina, että onko jotain tekemistä, koska pystyn myös minä tekemään jotain töitä. aina jotain löytyy. hänellä on kiire, on ollut koko yrityksen ajan. Jatkuvaa tiuskimista. Missään ei käydä yhdessä, kun hänellä ei ole aikaa. Itse en omista ajokorttia ja olen täällä syrjäkylällä tavallaan hänen armoillaan. Se taas on minun omaa syytäni, paitsi, että en uskalla ajaa. Me emme enää keskustele mistään, ei ole aikaa ja hänen työstään ei voi keskustella, koska minä en kuulema älyä hänen hommistaan yhtään mitään. Meillä molemmilla on jo ikää ei liikaa, mutta kuitenkin. Tunnen itseni hyvin laiskaksi, masentuneeksi luuseriksi. Lapset pitävät isästään hyvin paljon, paitsi se missään käyminen, kun lapsilla pitäisi kirjoittaa aine kesäloma matkasta, joka vuosi sama aine. Kävimme äidin kanssa kalassa 300 metrin päässä. saatiin vähän kalaa. Voi paska, välillä minua säälittää lapseni ja jopa hävettää, että ei ole mitään aihetta viettää kesälomaa aina kotona, koska isällä ei ole ikinä aikaa. Mitä minä tekisin, että minulla edes lasteni kanssa olisi vähän onnellisempaa. Kertoisko joku? Itsellä on jo ajatukset täysin jumissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja sehän siitä tuli ero. No voin sanoa että helpotti elämää sekä lasten että minun nyt voidaan mennä kesälomalle kun mennään ei tarvii miettiä mitä se yksi ajattelee vaikkei koskaan kotona ollutkaan. Minä olin sillä tavalla paremmassa asemassa että mulla oli auto aina käytössä enkä välittänyt ees selitellä menojani puolisolle hän teki töitä ja eli omaa elämäänsä olin lasten kanssa vaan siinä sivussa. mut en enää vaan onnellisesti yksin lasten kanssa.
eli en sinulle nyt ensimmäisenä mitään eroa eroa juttua syötä vaan miten olisi jos sinä alkaisit lastesi kanssa matkustelemaan kesäisin? Teet miehellesi selväksi että se saa tehdä töitä ja sinä kuljet lastesi kanssa tulee mukaan tai ei. Oisko se teillä mahdollista muuten täytyy sanoa että tuosta sinä et mene muuta kuin alaspäin jos noin elämä jatkuu ja siinä tapauksessa sinun on parempi lähteä lasten kanssa.
Jos et kuitenkaan halua erota miehestäsi, niin ehdottaisin että sinä ja lapset alatte elää omaa elämäänne mahdollisuuksien mukaan. Jos et uskalla ajaa autoa, niin pyydä vaikka naapurilta tai mieheltäsi kyyti, jos ei bussi kulje. Harrastakaa jotain, kai siellä jossain lähiseuduilla on joku kylä josta löytyisi joku harrastusmahdollisuus. Ja ainakin lomalla keksi jotain lasten kanssa, jos edes vähän on rahaa käytettävissä. Lähtekää vaikka bussilla retkelle vaikka Helsinkiin tai Turkuun ja yöpykää jossain edullisessa paikassa muutama yö ja kiertäkää nähtävyyksiä. Kaikkeen ei tosiaan tarvitse miestä ja autoa mukaan. Ikäväähän se on jos ei perhe koskaan ole kokonaan kasassa, mutta tilanteesta pitää edes yrittää tehdä parempi ainakin lasten takia. Voimia sinulle, "yksinhuoltajana" ei ole helppoa!
En moiti sinua millään "niin makaa kuin petaa" -jutuilla. Eivät auta tippaakaan. Sen sijaan kehotan sinua ryhdistäytymään niissä puitteissa kuin on mahdollista. Voisitkohan tänä kesänä kokeilla pyytää mieheltäsi rahaa, että voisit viedä lapset jonnekin muualle kuin 300 metrin päähän? Esim. joku kaupunkikohde Suomessa, pari-kolme päivää, edullinen motelli tms., jos olisi joku huvipuisto tai lasten puuhamaa? Tietysti kun ei ole ajokorttia se hieman haittaa.. olisko kylillä toista perhettä, jossa rouvalla ajokortti ja auton käyttömahdollisuus, ja lapsi/lapset lähtisivät mukaan? Onko sukulaisia missään päin, jos ei heille asumaan niin että ainakin voisivat viedä teitä paikallisiin nähtävyyksiin? Käytä mielikuvitusta, mutta tietysti kannattaa välttää ilmaisemasta asiaa niin että mies loukkaantuu. Lapsia ei kannata imeä mukaan monkumaan puuhamaahan, sillä he voisivat vain pettyä jos isä ei päästäkään.
Joka tapauksessa, jos mies ei välitä tilanteestanne, yritä opetella elämään sen asian kanssa. Yritä miettiä miten saisit elämästäsi mielekkään, ja miten tekisit siitä lapsillesi mielekkään. Ilman että laskee mitään isän varaan.
Aivan samanlainen tilanne kuin minullakin. Olen 5 lapseni kanssa kiertänyt kaikki Suomen puuhamaat, yksin ja huokaillut nähdessäni yhdessä olevia pariskuntia. Miehelläni on ollut niin paljon työtä, ettei ole ehtinyt olla perheensä kanssa yhtään. Hyvä, ahkera mies, ei siinä mitään pahaa ole, mutta aina yksin oleminen alkaa 25 avioliittovuoden jälkeen tympimään.
Tyoholisteja on enemman kuin luuletkaan. Mutta ei ole maailmanloppu jakaa koti hanen kanssaan. Se ei ole hyva eika paha, niin vain usein tapahtuu.
Sinun aitina taytyy vain panostaa enemman lasten harrastuksiin. Ajattele sita vaikka nain: Nyt sinulla on loistava tilaisuus(kun lapsesi ovat viela kotona) viettaa aikaa heidan kanssaan, tehda hiihtoretkia mehutermospulloineen ja voileipineen lahimaastoon. Lasten voimien kehityttya, kauemmas.
Kesaisin polkupyoraretkia piknikkeineen.
Jos joudutte kavelemaan linja-auto pysakille paastaksenne viela kauemmas, tehkaa se.
Nyt varsinkin kesa aikaan voitte aivan hyvin valita leiripaikan ja menna telttailemaan vaikka 100km.n paahan.
Halpaa mutta tervetullutta huvia.
Lenkkarit jalkaan, jokaiselle pieni reppu selkaan ja kavellen tutustumaan uuden paikkakunnan kirjastoon, toriin jne.tapahtumiin.
Totta on etta se kaikki vaatii vahan oma-alotteisuutta mutta tee se yhdessa lasten kanssa, siita tulee kaikille pieni seikkailu.
Kotiin palattuanne teilla on jotain uutta kerrottavaa "ahkera muurahainen" isalle.
Lisaksi kalastamisessa ei ole mittaan havettavaa! Tapahtui se sitten 300m.n tai 300km.n paassa.
Voitte aloitta vaikka saalis-kirjanpidon. Paivata suurimmat kalasaaliit ja kesan lopulla vertailla keskenanne.
Nayta lapsillesi kuinka tehdaan mallikelpoinen nuotio ja kuinka kalat parhaiten paistetaan tikun nenassa, miten ne maustetaan ja kuinka hiililla voi kypsentaa esim.vihanneksia.
Onko ihme etta jatkuva neljan seinan sisalla olo saa joakisen turhautumaan ja kiukkuiseksi? Reippaasti vai ulos lasten kanssa, sinun taytyy antaa heille virikkeet yksin koska miehesi ei sita tee. Han turvaa teille katon paan paalle.