Hei Kaikki,
Olen ollut avioliitossa vaimoni kanssa kohta kuusi vuotta. Meillä on kaksi lasta 3 ja 5 vuotta. Ulkoisesti asiat ovat kohdallaan. Kuitenkin pari viikkoa sitten sain tietää, että vaimollani on ollut suhde työkaveriin reilun puolen vuoden ajan. Suhde oli aluksi hyvinkin kiihkeä, mutta pikkuhiljaa tunteet olivat laantuneet huipusta ja väärän teon tuska oli pakottanut vaimoni terapiaan. Tuolloin hän selitti minulle pääsyyksi ongelmat töissä joten yritin häntä tukea niissä asioissa. Lopulta hän jäi kuitenkin kiinni.
Olemme käyneet keskusteluja vaimoni kanssa ja osittain minusta tuntuu, että hirvittävän tuskankin jälkeen ajattelen jopa, että tämä voi olla jopa hyväksi liitollemme. Olemme ikäänkuin löytäneet uuden yhteyden suhteeseemme ja keskustelemme hyvin avoimesti asioista. Olemme myös menossa pariterapiaan jatkamaan keskustelua.
Itse olen ollut aikaisemmin jopa äärimmäisen tiukka mielipiteissäni uskollisuudesta ja sen tärkeydestä. Tämän parin viikon aikana olen käsitellyt tuota asiaa todella lujaa. Suurin kysymys joka tuntuu tulevan takaisin yhä uudelleen on: "Pystynkö saamaan takaisin luottamuksen vaimooni, jota kautta uskon, että voin olla onnellinen suhteessani?"
Tällä palstalla on hirvittävästi noita negatiivisia kokemuksia asiasta tyyliin - pettäjä pettää aina uudelleen ja olisi pitänyt lähteä heti ekalla kerralla.
Onko kellään palstan lukijoilla oikeasti kestäviä positiivisia kokemuksia siitä, että jos molemmat uskovat ja yrittävät yhdessä voi avioliitto jatkua onnellisena ja petos ei toistu? Kestävällä tarkoitan sitä, että tuosta kiinnijäämisestä on reilusti aikaa, esim. 10-20 vuotta. Mielellään kuulisin myös ajatuksia siitä, mitkä ovat olleet ne syyt, minka takia olette onnistuneet.
Haluan jatkaa vaimoni kanssa yhdessä. Uskon että myös vaimoni haluaa aidosti jatkaa. Pelkään vain sitä, ettei se ole mahdollista. Tiedän, etten koskaan unohda, mutta voinko koskaan enää luottaa aidosti?
Olen ollut avioliitossa vaimoni kanssa kohta kuusi vuotta. Meillä on kaksi lasta 3 ja 5 vuotta. Ulkoisesti asiat ovat kohdallaan. Kuitenkin pari viikkoa sitten sain tietää, että vaimollani on ollut suhde työkaveriin reilun puolen vuoden ajan. Suhde oli aluksi hyvinkin kiihkeä, mutta pikkuhiljaa tunteet olivat laantuneet huipusta ja väärän teon tuska oli pakottanut vaimoni terapiaan. Tuolloin hän selitti minulle pääsyyksi ongelmat töissä joten yritin häntä tukea niissä asioissa. Lopulta hän jäi kuitenkin kiinni.
Olemme käyneet keskusteluja vaimoni kanssa ja osittain minusta tuntuu, että hirvittävän tuskankin jälkeen ajattelen jopa, että tämä voi olla jopa hyväksi liitollemme. Olemme ikäänkuin löytäneet uuden yhteyden suhteeseemme ja keskustelemme hyvin avoimesti asioista. Olemme myös menossa pariterapiaan jatkamaan keskustelua.
Itse olen ollut aikaisemmin jopa äärimmäisen tiukka mielipiteissäni uskollisuudesta ja sen tärkeydestä. Tämän parin viikon aikana olen käsitellyt tuota asiaa todella lujaa. Suurin kysymys joka tuntuu tulevan takaisin yhä uudelleen on: "Pystynkö saamaan takaisin luottamuksen vaimooni, jota kautta uskon, että voin olla onnellinen suhteessani?"
Tällä palstalla on hirvittävästi noita negatiivisia kokemuksia asiasta tyyliin - pettäjä pettää aina uudelleen ja olisi pitänyt lähteä heti ekalla kerralla.
Onko kellään palstan lukijoilla oikeasti kestäviä positiivisia kokemuksia siitä, että jos molemmat uskovat ja yrittävät yhdessä voi avioliitto jatkua onnellisena ja petos ei toistu? Kestävällä tarkoitan sitä, että tuosta kiinnijäämisestä on reilusti aikaa, esim. 10-20 vuotta. Mielellään kuulisin myös ajatuksia siitä, mitkä ovat olleet ne syyt, minka takia olette onnistuneet.
Haluan jatkaa vaimoni kanssa yhdessä. Uskon että myös vaimoni haluaa aidosti jatkaa. Pelkään vain sitä, ettei se ole mahdollista. Tiedän, etten koskaan unohda, mutta voinko koskaan enää luottaa aidosti?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Perseelleen meni. Pettäminen on joka päivä mielessä. Inhottavinta on se että miehen kaikki työkaverit tiesi asiasta. Jouduin naurunalaiseksi parissa tilaisuudessa joissa myös vaimot olivat mukana. Ukon duunissa kyllä kaikki pettää ja aika moni on myös alkoholisteja ja osa niiden asiakkaista pelkää rasvaklimppi kinkkuuiskijöitä koska osa asiakkaista saa myös ehdotuksia näiltä "asiantuntijoilta". Siellä työpaikalla ne sähkää viinan ja seksin kanssa maailman tappiin asti. Luottamus meni aika moneen ihmiseen. Paljon opin yritysmaailman jyystämis- ja seksityöyhteisökulttureista (esim. perjantaina nussitaan työkaveria ja sitten Mikadoon). Tämä avioliitto-ongelma oli meillä vuoosina 2000-2003. Nyt korjaamme omakotitaloa, mutta luottamus ukkoon on mennyt ikuisesti.
Mieheni jäätyä kiinni pettämisestä ja tunteiden aallokossa eläessä olen huomannut, että naurunalaiseksi tuleminen satuttaa tosi paljon. Ensin ajattelin, että toisten mielipiteistä ei saa välittää, mutta eipä tämä elämä muutenkaan pelkkää parisuhdetta ole. Edelleenkin yksi motiivi avioeron ottamiselle olisi (en ole vielä tehnyt lopullista päätöstä), että näytän pettämisestä tietäville, että meikäläisestä löytyy selkärankaa antaa kenkää pettäjälle. Lieneekö oikea motiivi, mutta ehkä se liittyy jotenkin menetettyyn itsetuntoon ja sen palauttamiseen.
Mieheni jäi kiinni pidempi aikaisesta kakkossuhteesta 5 vuotta sitten. Olin aivan poissa tolaltani. Aikani mietin ja puntaroin, keskustelimme paljon. Päätimme jatkaa. Elomme oli suht seesteistä.
Vuosi sitten sain selville, että hänellä oli ollut n.kuukauden kestänyt suhde huomattavasti nuorempaan naiseen ja se musersi minut täysin, miksi taas? Vastausta, ainakaan mitään järkiperäistä, hän ei itsekään osannut sanoa...
Tällä hetkellä olemme olleet 3kk kokonaan erossa toisistamme tai siis emme ole tavanneet. Puhelimitse olemme olleet yhteyksissä, onhan meillä useampi yhteinen lapsi.
Tunteeni ovat yhtä sekamelskaa. Hän on loukannut minua todella pahasti, mutta toisaalta, vieläkin olisin valmis ehkä jatkamaan. Välillä ajattelen, että joko tämä nyt riittää ja "vieraita" ei enään tule. Hän vannoo rakkauttaan jne. Toisaalta taas ajattelen, että olenko tyhmä, kun jaksan tätä???
Olen itse hänet aina naruttanut näistä toisista ja se on ollut hänelle todella kova paikka. Kiitos kännykkä aikakauden!
Jos nyt lopuksi vastaisin kysymykseesi...Minulla oli hyvää aikaa tuo 4 vuotta, jonka ensimmäisen pettämisen jälkeen saimme onnellista avioliittoa elää. Se mitä jatkossa seuraa ei ole selvinnyt vielä minulle itsellenikään. Itse olen elänyt sydämen mukaan ja niin meinaan tehdä jatkossakin, luotan, että se ohjaa minut oikeisiin ratkaisuihin. Ikävä kyllä minun kohdallani tuo pettäminen on toistunut...
Tässä tämmöinen epäselvä sepustus...en ole nukkunut 24 tuntiin ;)
Aurinkoista Kesää!
Kiitoksia aidosta viestistäsi, joka vastasi hyvin pitkälle siihen kysymykseen mitä hain, eli onko mahdollista elää "hyvää aikaa" tämän tilanteen jälkeen. Eli on. Sitten onkin toinen asia voiko se oikeasti jatkua lopun elämää. Eli sinunkin tapauksessasi pettäjä petti uudelleen.
Olen itse lähinnä yltiöoptimistinen, ja uskon että kaikki aina mielummin paranee kuin huononee. Tosin mitä enemmän uskoo, sen korkeammalta putoaa. Mutta uskon silti, kun on pääkoppa luuta. =)
Toivotan myös sinulle tsemppiä ja jaksamista.
Hmm...ajatelkaa asiaa näinkin.
Jos puoliso pettää...tai siis on suhteessa toiseen sukupuoleen vakituisesti,niin eikö se olisi turvallisempaa hyväksyä tuo ns.toinen nainen/ mies..jo ihan turvallisuus syistä.
Tällä meinaan sitä, että jos kumppani juoksisi kukasta kukkaan,niin tauti tilastollisesti olisi suurempi vaara saada joku sukupuolitauti,elikkä...jos tämä toinen..mies/nainen on terve..ja oma parisuhde on toimiva..niin mikä estää.
Tietenkin kaikki on hyväksyttävä:))
Tää oli vaan eräs ehdotus..nim..omakohtainen kokemus toisena naisena olemisesta ja hyväksynnästä myös miehen vaimolta.
Eikö periaate seksissä sun kannalta ole se, että sä haluat kumppaniasi. Olet tietysti myös halun kohde, mutta jos sä haluat jotain, niin mitä silloin luottamus tarkoittaa? Eikö sitä, että jos kumppanisi haluaa seksiä, hän ei mm. teeskentele sitä, hän ei puhu toisille seksikäyttäytymisestäsi, hän kertoo sinulle, jos on jotain parantamisen mahdollisuuksia, hän osoittaa vapaaehtoisesti ei velvollisuudesta sinulle hellyyttä niin kuin sinäkin hänelle, hän osaa nauttia elämästä... Eikö nämä asiat ole tärkeitä siinä luottamuksessa, jossa on kysymys seksistä, että voit tietää, että hän on siinä aito. Jos luottamus seksuaalisuuden alueella tarkoittaa sinulle sitä ensisijaisesti, että HÄN ei petä sinua, niin silloin kadotat oikean horisontin, vaikka tämä puolikin olisi tärkeää, mutta se ei ole seksin onnistumisen kannalta se kaikkein oleellisin asia. Uskollisuus pitää sisällään sen ajatuksen, että ihminen on oppinut ja tietää, mitä hänen käyttäytymisestään seuraa. Moni, joka pettää seksuaalisesti kumppaniaan ei tiedä, että sen seuraukset voivat ulottua kaikkeen avioliitossa, mutta silloin se usein onkin "viimeinen niitti" ja se asia, joka pistää prosessin liikkeelle. Sä kysyit omia kokemuksia. Tässä on eräs, jonka itse olen löytänyt ja oppinut.
Lueskelin viestiäsi muutamaan otteeseen, sillä en heti ihan täysin ymmärtänyt sen tarkoitusta. Olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta avoimuudesta seksin, halujen, fantasioiden toteuttamisen yms. suhteen. Siinä meitä on tosin kaksi joista voi hakea tuota muutosta. Uskon, että pystymme jatkossa kommunikoimaan näistä asioista huomattavasti entistä paremmin, olemme sitä jo pari viikkoa aika lailla tehneet.
Mielenkiintoista on että seksi on ollut tuona aikana taivaallista mitä se ei todellakaan ole ollut pitkiin aikoihin. Uskon että näin on myös vaimoni mielestä ollut. Tähän on syynä ollut yksinkertaisesti se, että on uskallettu kertoa toisillemme niistä asioista jotka ovat olleet ongelmia, ja ehkä vielä enemmän siitä, että on uskallettu kuunnella ilman suuttumusta ja onnistumisen paineita mikä itsessa on seksin suhteen vikana. Eli kun kovaa kolauttaa, saattaa syntyä tuloksiakin, näin ainakin toivon.
Sä kysyt eka viestissäsi, että voitko sä luottaa aidosti? Mitä tarkoitat? Mitä ymmärrät luottamuksella? Voitko luottaa, ettei hän hyväksikäytä muita, voitko luottaa, ettei hän ylitä luottokorttitiliään, voitko luottaa, että hän tekee osuutensa asioita eikä pinnaile? Mitä luottamusta tarkoitat?
Mies voi ja haluaa harrastaa seksiä,valloittaa ja kaataa naaraita - vaikka kotona on kaikki okei,vaimo sekä lapset-kuvio. Mies ei välttämättä käytä tunteitaan,ei ihastu eikä rakastu numero 2:een vaan pelkästään harrastaa seksiä. Siksi miehelle tunteet,rakkaus ja seksi 2:n kanssa ovat melko erillisiä asioita
Ehkä mä olen siinä mielessä poikkeus naaraana, että mulle on riittänyt muutama kaatokerta elämässä. Kokemuksesta voin sanoa, että pelkkä seksi ei enää riitä. Siitä ei ole puutetta.
yleistät? Miksi teet tästä vain miehille ominaisen asian? Kyllähän tuolla on noita tunteettomia seksinnälkäisiä naisiakin...
Ettet vain pitäisi omaa tapaasi yleisenä totuutena? Jos sinä voit tehdä noin, se ei tarkoita että kaikki muutkin miehet tekee. Ja jos sinä voit miehenä tehdä noin, miksei joku nainenkin?
Haetko tuolla sovinis.. äh, provo.. eiku näkökulmallasi oikeutusta teollesi? Sori vaan, mutta se, että sinä olet seksiä haluava ja mies, ei tee pettämisestä oikeutettua.
Kotona voi ollakin kaikki okei, mut jos kokee tarvitsevansa seksiä muualta, vikaa on kyllä jossain: nimittäin siinä tarvitsijassa. Olkoonkin ettei niitä tunteita siihen toiseen "käytetäkään".
Nainenkin voi ja haluaa seksiä. Ja jotkut jopa tahtoo varattuja miehiä. Mutta yhtäkaikki, pettämiseen ei ole olemassa yhtään oikeutettavaa syytä.
P.S. Sivistymättömyys lisää yleistyksiä.
Hei vaan ,tunteesi tuntuivat kovin tutuilta.Pari vuotta sitten mieheni jäi kiinni uskottomuudesta, sitä oli kestänyt pari kk. Yhdessä olimme olleet yli 10v,joten koville on ottanut.Päätimme jatkaa, mieheni selvästi katui asiaa ja halusi etten jätä. Päätin jäädä, mutta tunnustan, että välillä on paha olo,joskin tietty on helpottanutkin. Pahinta on se, että LUOTTAMUS meni eikä se enää tule samanlaiseksi. Tuntuu myös pahalta, että vieläkin mielessä epäilee ja tekee mieli kytätä tekstiviestejä yms. Toisaalta suhteeseen on tullut paljon uutta ja asioista joista ennen ei puhuttu, on kyetty puhumaan. ELI jotain hyvääkin on seurannut.. Vaikea sanoa mitä kannattaa tehdä. Minä valitsin näin. Ehkä nykyään liian helposti luovutetaan.Olen myös periaatteellinen siinä, että pitää olla uskollinen ja rehellinen, eikä omalle kumppanille voi aiheuttaa PAHAA... siksi tuntui ikävältä,kun toinen teki sen minulle. Liitto jatkuu,mutta myönnän varovaisuuden ja epäilyn, mutta on kriisi vahvistanut meitä pariskuntana.Voimia, t. toinen petetty
Olen myöskin petetty. Aviossa olemme olleet yli 20 vuotta. Pari kuukautta sitten sain tietää mieheni pettäneen minua noin vuoden verran. Kiinni jäätyään jätti tämän toisen naisen ja haluaa jatkaa kanssani.
Asiasta keskustellaan avoimesti ja käymme pariterapiassa.
Mutta tuska on hirvittävä ja minusta on tullut kyttääjä. En luota nykyään häneen ollenkaan.
Myös minä haluan jatkaa avioliittoamme ja toivoisinkin, että te, jotka olette selvinneet kertoisitte oman tarinanne. Luottamus ei ehkä palaa koskaan kokonaan. Toivoisin kuitenkin, että oppisin elämään tämän kanssa.
Tsemppiä teillä ja voimia tulevaisuuteen.
Oma puolisoni jäi kiinni uskottomuudesta muutama kuukausi sitten. Tunteet ovat menneet sen jälkeen laidasta laitaan. Uskon kyllä, että pettämisestä voi selvitä. Meidän tilanteemme näyttää huonolta ja se johtuu siitä, että puolisoni ei näytä katuvan uskottomuuttaan vaan kiinni jäämistään. Hänellä ei ole myöskään keinoja auttaa minua pääsemään omista negatiivisista tunteistani ja omin neuvoin en niistä näytä pääsevän. Puolisoni kyllä haluaisi suhteemme jatkuvan ja kakkossuhde on loppunut, mutta motiivia jatkamiselle ei näytä löytyvän minun puoleltani.
Suhtauduin aiemmin pitkäaikaiseen uskottomuuteen erittäin ehdottoman kielteisesti. Nyt olen sitä mieltä, että se on moka ja paha moka, mutta maailmassa kyllä mielestäni pahempiakin asioita. Ei siitä varmaan kovin helposti yli pääse, mutta onhan se sellainen äkkipysähdys, että asioita on sen jälkeen pakko selvittää puhumalla ja siinä tulee muutkin ongelmat puitua.
laitaan. Kuulostaa tutulta. Meillä vaimoni uskottomuus jatkui 2,5 vuotta - ja ystävyyssuhde sen jälkeen vuosia.
Rankalta tuntuu. Luottamus on vaikea saavuttaa. Hyvääkin seurasi. Ainakin karisi harhakuvat toisen upeudesta. Oppi näkemään mustemmankin puolen toisen luonteesta.
Olen päättänyt jatkaa, mutta ajoittain on vaikeaa. Mielssä käy erillään asuminen, josko silloin ihastuisimme toisiimme uudelleen - olisi upeaa aloittaa alusta, mutta tietenkin mahdotonta.
Noin nelisen kuukautta sitten mieheni itse kertoa suhteestaas toiseen naiseen. Ennen tätä tunnustusta tiesin, liitossamme on jotain pahasti vialla.
Pettämisen tultua näin ilmi, olemme pakosta joutuneet puhumaan ja muuttumaan. Ajattelemme kumpikin, että jotain hyötyä tästä julkitulosta on ollut. Vaikka aluksi tuntui maailmanlopulta.
Emme kumpikaan halunneet liittomme loppuvan. Kauhistuin kun luulin menettäväni mieheni jollekkin toiselle. Ymmärsin rakastavani miestäni vaikka olin yrittänyt hänelle ja itselleni toista vakuuttaa. Minä olen ollut liitossamme se joka ei halua puhua eikä pussata. Aika ironista....
Mieheni väittää haluavansa olla vain minun kanssani, mutta pitkään kielsin häneltä jonkin asian hänen elämässään ja oikeassa hän oli. Nyt meidän kummanki on ollut pakko muuttua ja opetella tuntemaan toisemme uudelleen.
Tämä on ollut oikeastaan aika hauskaakin aikaa, vaikkakin välillä on tullut kaikki paska jälleen mieleen. Sille ei luonnollisestikkaan ole voinut mitään. Olen aina silloin ottanut sen puheeksi mieheni kanssa ja käynyt asian läpi, mieheni ei kyllä siitä pidä. Perustelen hänelle sen sillä, että minulle tulee helpompi olo. Ja elämä jatkuu jälleen...yhdessä.
Seksikin luistaa paremmin kuin aikaisemmin. Opettelemme tuntemaan toisemme uudelleen....ja siitä puheen ollen, taidan käydä mieheni kainaloon uinumaan =) Toivottavasti onnistummme tässä, ainakin olen luottavainen siihen mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Hyvä ketjun aloittaja, kyllä suhde voi onnistua pettämisen jälkeenkin. Täytyy vain olla hyvä motivaatio ja puhua asiat halki, poikki ja pinoon.
Vielä senkin jälkeen puhua ainakun jokin asia painaa mieltä. Helppoahan tämä ei ole. Mutta kyllä asia siitä lutviutuu..usko pois.
Kääntäkään kasvonne aurinkoon ja nauttikaa..kaunista kesää kaikille
Luottamus palannee, jos rouvasi jotenkin pystyy osoittamaan sinulle olevansa sen arvoinen. Useimmiten pettäminen johtaa eroon; joillakin välittömästi paljastuttuaan ja muilla myöhemmin, jopa vuosikymmenen päästä, kun tajutaan, ettei se luottamus koskaan palaa. Aniharvan suhde korjaantuu entisekseen... Mutta hei, voittehan te olla yksi pari niistä harvoista! Ei kannata heti luovuttaa. Tosin lupaan, että vaivannäköä se vaatii.
Olet vasta saanut tietää asiasta, joten anteeksiannon aika ei ole vielä aikoihin. Eikä koskaan pidä yrittää unohtaa, ettei asiassa vain jäisi jotain käsittelemättä.
Lopuksi tärkeä kysymys: miksi haluat jatkaa suhdettanne?