Mistä puhekavereita vanhukselle ?

on mutta ei niille jatkuvasti voi soitella ja häiritä
enne oli toisin oli OMIA kavereita joille soiteltiin molemminpuolin,
tietenki tänääki ole sukulisilleni soitellu, mutta se ei riitä
olen fepaalisesti aktiivinen,
pitäis olla enemmän puhekavereita ym. menoja mutta nyt voimat ovat hukass en jaksa enään lähteä niikuin ennen,
ennen lähdin yksin soppailureissuilleni ym. liikunta harratusten pariin, mutta nyt on
terveys pettäny, en pysty enään lähtemään,
mutta puhe kaverit olisi melko hyvä korvike entisten menettyjen harrastusten sijalle,

kumpa kuolis pois kitumasta, tämä avuttomuus on surkeeta
joka päivä nykyisin rukoilen luojaa että hakis pois.

Anonyymi kirjoitti:

on mutta ei niille jatkuvasti voi soitella ja häiritä
enne oli toisin oli OMIA kavereita joille soiteltiin molemminpuolin,
tietenki tänääki ole sukulisilleni soitellu, mutta se ei riitä
olen fepaalisesti aktiivinen,
pitäis olla enemmän puhekavereita ym. menoja mutta nyt voimat ovat hukass en jaksa enään lähteä niikuin ennen,
ennen lähdin yksin soppailureissuilleni ym. liikunta harratusten pariin, mutta nyt on
terveys pettäny, en pysty enään lähtemään,
mutta puhe kaverit olisi melko hyvä korvike entisten menettyjen harrastusten sijalle,

kumpa kuolis pois kitumasta, tämä avuttomuus on surkeeta
joka päivä nykyisin rukoilen luojaa että hakis pois.

Lue lisää

Tämä palsta on hyvä yhteydenpidolle, jos trollit pysyvät poissa. Usein kuitenkin käy, että keskustelu hajoaa, kun häirikkö alkaa sotkea sitä.
Ei ymmärretä, että monille osallistuminen on todellista yhteydenpitoa.

Olet siinä onnellisessa asemassa, että osaat käyttää somea, näet ja kuulet sekä kädet toimii.
Kannattaa sinunkin muistaa, ettei kaikki ei osaa tai ei edes kykene nettimaailmaan. Lisäksi vielä lapset ja lapsenlapset asuvat kaukana ja mahdotonta on päivittäin tai edes viikoittain käydä.
Sukulaiset, naapurit... yksi toisensa jälkeen kuolee eikä ole enää kyläilijöitä. Väkeä kyllä muuttaa naapureihin, mutta tähän päivään kuuluu "en kyttää/ mitä se mulle kuuluu" ja annetaan vanhusten olla omissa oloissaan. Eihän kukaan tule edes kylään ilmoittamatta, aina pitää kutsua ja antaakellon aika, koska sopii tulla.

Kiitos hengenheimolaiselle kohteliaasta myötäelämisen merkissä mukavasta juttutokiosta,
ittellä jää nyt sanat kurkkuun,
suunnittelin nukkumaan menoa,
--- aattelin vielä vilkaista mitää täällä näkyy
ja nälyihän täällä mukava juttu, kiitos siitä,

aamulla onki menoa tiedossa,
auto on huollossa, luultavasti saan sen huomenna käyttööni, toivonmukaan,

huoliki painaa
jaloissa on jotain vikaa
toinen jalka näyttää ulkoisesti pahalta,
siihen on lääkitys, mutta näyttää pahalta,
vaarana kuolio,
ilmeisesti jokin verisuoni tukos tulehtunu
arveli lääkäri, (säärihaava )

loppuelämä on oman kehonsa kanssa taistelua,

näyttää siltä kuolen elävältä , sori hassu näkemys, ( huumoria )


joku pöppö on päättäny syödä mun jalkani ,
olen niin herkullinen ,
pöpö iski hampaansa mun nilkkaan, heh,

saa nähdä kuika käy paraneeko vai viekö hautaan

noin reilu parivuotta sitten yksi ikäiseni pappa muutti taivaankotiin,
hänelläki meni jalat
säärhaavat voi olla tosi vaaralliset vanhuksella.

siitä huolimatta
eletään täysillä loppuelämä
vaikka hittaasti hiipuen.

Hyvää Yötä !

Kiitos kutsusta,
asun keski suomessa,

Just noin tunnen minäki,
haluun kertoa omista asioistani ja tapahtumista,
kuin hyvälle kaverille konsanaan,
kun niitä vielä oli, nyt ne on kuolleet,

kovin on orpo olo kun enään ei ole sitä lähi tuttavaa ystävää,

yksin puhuminenki tuntuu hassulta,
joskus kuitenki pitä ihan yksikseen sanoa joku sana
kun touhuaa eikä aina mene niin hyvin kuin haluaisi,
joskus jopa
manailee itselleen ja omalle kömpelyydelleen,
.... viikon ruokalista puserolla,
kuolavuu toisesta suupielestä, mistähän seki johtuu, kai sylkirauhanen siinä valskaa, tavarat joskus tippuu käsistä,

äsken laitoin pyykin koneeseen
joten pikku puuhaa on tällekki päivälle,
ulkona satelee vettä ja ilma on ihanan raikasta hengittää,

kirjoitelaan myöhemmin lisää,
moikka nyt joksiki aikaa !

Meidän pienessä piirissä jutellaan myös syväluotaavia ja "filosofisiakin" asioita,
milloin mistäkin aiheesta. Usein ne liittyvät päivän tapahtumiin, mitä esimerkiksi
uutisissa olemme kuulleet tai lukemiemme kirjojen antamiin ajatuksiin jne.
Jutunjuurta tulee vaikka mistä, jos on vähänkään henkisesti vireä vielä.
Eihän pelkästään arkiasioita jaksaa aina jauhaa. Arki on suunnilleen samanlaista kaikilla.
Jos ei muusta ole enää puhuttavaa henkinen taantumus on ottanut vallan.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän pienessä piirissä jutellaan myös syväluotaavia ja "filosofisiakin" asioita,
milloin mistäkin aiheesta. Usein ne liittyvät päivän tapahtumiin, mitä esimerkiksi
uutisissa olemme kuulleet tai lukemiemme kirjojen antamiin ajatuksiin jne.
Jutunjuurta tulee vaikka mistä, jos on vähänkään henkisesti vireä vielä.
Eihän pelkästään arkiasioita jaksaa aina jauhaa. Arki on suunnilleen samanlaista kaikilla.
Jos ei muusta ole enää puhuttavaa henkinen taantumus on ottanut vallan.

Lue lisää

Olet sielunsisar, noin minäkin omassa ystäväpiirissäni. Luemme usein saman kirjan ja sen pohjalta kumpuaa ajatuksia. Ei ruokailut ja siivoamiset täytä henkistä nälkää.
🌻

Anonyymi kirjoitti:

Meidän pienessä piirissä jutellaan myös syväluotaavia ja "filosofisiakin" asioita,
milloin mistäkin aiheesta. Usein ne liittyvät päivän tapahtumiin, mitä esimerkiksi
uutisissa olemme kuulleet tai lukemiemme kirjojen antamiin ajatuksiin jne.
Jutunjuurta tulee vaikka mistä, jos on vähänkään henkisesti vireä vielä.
Eihän pelkästään arkiasioita jaksaa aina jauhaa. Arki on suunnilleen samanlaista kaikilla.
Jos ei muusta ole enää puhuttavaa henkinen taantumus on ottanut vallan.

Lue lisää

Olen tullut niin väsyneeksi (vanhaksi), etten jaksa enää seurata asioita enkä
lukea kirjoja. Uutiset katson kuitenkin. Niin se vaan menee. Biologinen
vanheneminen tekee tehtävänsä - miten kunkin kohdalla ja missä iässä.
Toisilla varhemmin, toisilla myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän pienessä piirissä jutellaan myös syväluotaavia ja "filosofisiakin" asioita,
milloin mistäkin aiheesta. Usein ne liittyvät päivän tapahtumiin, mitä esimerkiksi
uutisissa olemme kuulleet tai lukemiemme kirjojen antamiin ajatuksiin jne.
Jutunjuurta tulee vaikka mistä, jos on vähänkään henkisesti vireä vielä.
Eihän pelkästään arkiasioita jaksaa aina jauhaa. Arki on suunnilleen samanlaista kaikilla.
Jos ei muusta ole enää puhuttavaa henkinen taantumus on ottanut vallan.

Lue lisää

Odotellaan sitten laajempia jutunjuuria keskusteltavaksemme.
Hyvä, että joukossamme on keskustelijoita!

Anonyymi kirjoitti:

Odotellaan sitten laajempia jutunjuuria keskusteltavaksemme.
Hyvä, että joukossamme on keskustelijoita!

Aloitus on oikein hyvä. Ei viitsittäisi pilata sitä kinaamisella niinkuin täällä on tapana.

Niin, " elämäntarkotus " mitä se on ja oli omalla kohdalla
moniki miettii,

jokin mysteeri tarkotus sillä oli,
ensinnäki tänne syntymä ei ollu toivottu,
ei myöskään oma toive,
olen syntyny väärään maailmaan ja elämään,

jos luojalle voisi sanoa toiveensa ennen syntymää, olisin sanonu, en halua syntyä maailmaan, olisin hallunnu olla vain enkeli luojani katranossa, en ihminen,

siihen aikaan sodan melskeissä
pienestä lapsesta lähtien kuolema " viikate mies" vei monin eri sairuksin lapsia pois tuonpuoleiseen,
sodan aikana oli vaarallisia kuolemaan johtavia tauteja,
ne niitti meidänki kylältä monia monia monia lapsia tuonpuoleiseen,
kurkkumätä , angiina , kaikki lasten kulkutaudit , ripulia myöten,
ehkä pahin oli tuberguloosi
joka armotta vei jopa aikuisempaaki väestöä kuolemaan siihen aikaan,
ei ollu tehokkaita lääkeitä kuten nykyään on,
vain vahvimmat vastustuskykyiset lapset selviytyi aikuisuuteen
kuten minä jopa vanhuus ikään asti,
vaikka kuoleman porteilla oli jo 6 v uotiaana,
varma olisi ollu kuolema, mutta just silloin suomi sai ameriikassa keitetyn penisilliin suomeen käyttöön,
olin ensimäin lapsi potilas joka sai penisilliini hoidon ,
muistan kun sitä piikitettiin 3 kertaa päivässä noin ehkä pari kolme kuukautta mun kehoon, en muista tarkemmin,
olin sairaalassa er i s t y s -o s a s t o l l a hoidossa,
mua oli leikattu 5 viikeraa , jäin henkiin, vaikka nyt vanhuudenpäivilläni olen ollu sitämieltä ,
silloin olisi ollu oikein kuolla pois,
samoin kuin moni muu ikäisemme lapsi kuoliki nohin sairauksiin,
--- suren viereisessä sängyssä 4 vuotiasta henkisesti pirteää kaunista pikku tyttöä, hän kuoli mun viereiseen sänkyyn,
kuoli siinä huoneessa joku muuki, mutta en siin voinu tutustua, koska hän oli kokoajan tajuton ja hiljaa,
-- minä pääsin elävien kirjoissa kotiin kasvamaan aikuisuuteen,
se pikku tyttö jäi vielä sairaalaan,
kun mua käytettiin jälkitarkastuksissa saimme kuulla että se 4 vuotia ei selvinny elämään, oli kuollu,
siellä kuoli moni muuki lapsi,
mutta
luojalle kysymys , miksi MINÄ jäin henkiin ,
se on mysteeri, suuri kysymys , MIKSI, MINÄ,
--- nooh siihen aikaan jo lapsetki joutu tekemään töitä,
-- koulun jälkeen työntäyteinen perheellinen elämä on eletty , lapset lähteneet,
maailmaa nähty ,
vanhuus saavutettu, puolison kuoltua yksin
ootan omaa lähtöä tuonpuoleiseen,
-- ihmetellen , mikä oli elämän tarkotus,
kun se oli lapsesta lähtien kuolemanläheisyyttä
kovaa työtä
sinnikkyyttä vaativaa elämää
ihan työeläkkeelle pääsyyn asti,
--- puolison kuoleman jälkeen eläkeläisen elämä on ollu turhauttavaa,

kysymys kuuluu: mikä oli mun elämän tarkotus ?
kun itse en sitä tajua,

Anonyymi kirjoitti:

Niin, " elämäntarkotus " mitä se on ja oli omalla kohdalla
moniki miettii,

jokin mysteeri tarkotus sillä oli,
ensinnäki tänne syntymä ei ollu toivottu,
ei myöskään oma toive,
olen syntyny väärään maailmaan ja elämään,

jos luojalle voisi sanoa toiveensa ennen syntymää, olisin sanonu, en halua syntyä maailmaan, olisin hallunnu olla vain enkeli luojani katranossa, en ihminen,

siihen aikaan sodan melskeissä
pienestä lapsesta lähtien kuolema " viikate mies" vei monin eri sairuksin lapsia pois tuonpuoleiseen,
sodan aikana oli vaarallisia kuolemaan johtavia tauteja,
ne niitti meidänki kylältä monia monia monia lapsia tuonpuoleiseen,
kurkkumätä , angiina , kaikki lasten kulkutaudit , ripulia myöten,
ehkä pahin oli tuberguloosi
joka armotta vei jopa aikuisempaaki väestöä kuolemaan siihen aikaan,
ei ollu tehokkaita lääkeitä kuten nykyään on,
vain vahvimmat vastustuskykyiset lapset selviytyi aikuisuuteen
kuten minä jopa vanhuus ikään asti,
vaikka kuoleman porteilla oli jo 6 v uotiaana,
varma olisi ollu kuolema, mutta just silloin suomi sai ameriikassa keitetyn penisilliin suomeen käyttöön,
olin ensimäin lapsi potilas joka sai penisilliini hoidon ,
muistan kun sitä piikitettiin 3 kertaa päivässä noin ehkä pari kolme kuukautta mun kehoon, en muista tarkemmin,
olin sairaalassa er i s t y s -o s a s t o l l a hoidossa,
mua oli leikattu 5 viikeraa , jäin henkiin, vaikka nyt vanhuudenpäivilläni olen ollu sitämieltä ,
silloin olisi ollu oikein kuolla pois,
samoin kuin moni muu ikäisemme lapsi kuoliki nohin sairauksiin,
--- suren viereisessä sängyssä 4 vuotiasta henkisesti pirteää kaunista pikku tyttöä, hän kuoli mun viereiseen sänkyyn,
kuoli siinä huoneessa joku muuki, mutta en siin voinu tutustua, koska hän oli kokoajan tajuton ja hiljaa,
-- minä pääsin elävien kirjoissa kotiin kasvamaan aikuisuuteen,
se pikku tyttö jäi vielä sairaalaan,
kun mua käytettiin jälkitarkastuksissa saimme kuulla että se 4 vuotia ei selvinny elämään, oli kuollu,
siellä kuoli moni muuki lapsi,
mutta
luojalle kysymys , miksi MINÄ jäin henkiin ,
se on mysteeri, suuri kysymys , MIKSI, MINÄ,
--- nooh siihen aikaan jo lapsetki joutu tekemään töitä,
-- koulun jälkeen työntäyteinen perheellinen elämä on eletty , lapset lähteneet,
maailmaa nähty ,
vanhuus saavutettu, puolison kuoltua yksin
ootan omaa lähtöä tuonpuoleiseen,
-- ihmetellen , mikä oli elämän tarkotus,
kun se oli lapsesta lähtien kuolemanläheisyyttä
kovaa työtä
sinnikkyyttä vaativaa elämää
ihan työeläkkeelle pääsyyn asti,
--- puolison kuoleman jälkeen eläkeläisen elämä on ollu turhauttavaa,

kysymys kuuluu: mikä oli mun elämän tarkotus ?
kun itse en sitä tajua,

Lue lisää

Sinulla on ollut elämässäsi vastuksia paljon enemmän kuin monilla muilla. Ehkä elämäsi tarkoitus on ollut osoittaa, että kaikesta voi selvitä.
Heikko perustelu, sillä voimme vain kysyä, miksi juuri sinun pitää olla se esimerkki muille!

Anonyymi kirjoitti:

Niin, " elämäntarkotus " mitä se on ja oli omalla kohdalla
moniki miettii,

jokin mysteeri tarkotus sillä oli,
ensinnäki tänne syntymä ei ollu toivottu,
ei myöskään oma toive,
olen syntyny väärään maailmaan ja elämään,

jos luojalle voisi sanoa toiveensa ennen syntymää, olisin sanonu, en halua syntyä maailmaan, olisin hallunnu olla vain enkeli luojani katranossa, en ihminen,

siihen aikaan sodan melskeissä
pienestä lapsesta lähtien kuolema " viikate mies" vei monin eri sairuksin lapsia pois tuonpuoleiseen,
sodan aikana oli vaarallisia kuolemaan johtavia tauteja,
ne niitti meidänki kylältä monia monia monia lapsia tuonpuoleiseen,
kurkkumätä , angiina , kaikki lasten kulkutaudit , ripulia myöten,
ehkä pahin oli tuberguloosi
joka armotta vei jopa aikuisempaaki väestöä kuolemaan siihen aikaan,
ei ollu tehokkaita lääkeitä kuten nykyään on,
vain vahvimmat vastustuskykyiset lapset selviytyi aikuisuuteen
kuten minä jopa vanhuus ikään asti,
vaikka kuoleman porteilla oli jo 6 v uotiaana,
varma olisi ollu kuolema, mutta just silloin suomi sai ameriikassa keitetyn penisilliin suomeen käyttöön,
olin ensimäin lapsi potilas joka sai penisilliini hoidon ,
muistan kun sitä piikitettiin 3 kertaa päivässä noin ehkä pari kolme kuukautta mun kehoon, en muista tarkemmin,
olin sairaalassa er i s t y s -o s a s t o l l a hoidossa,
mua oli leikattu 5 viikeraa , jäin henkiin, vaikka nyt vanhuudenpäivilläni olen ollu sitämieltä ,
silloin olisi ollu oikein kuolla pois,
samoin kuin moni muu ikäisemme lapsi kuoliki nohin sairauksiin,
--- suren viereisessä sängyssä 4 vuotiasta henkisesti pirteää kaunista pikku tyttöä, hän kuoli mun viereiseen sänkyyn,
kuoli siinä huoneessa joku muuki, mutta en siin voinu tutustua, koska hän oli kokoajan tajuton ja hiljaa,
-- minä pääsin elävien kirjoissa kotiin kasvamaan aikuisuuteen,
se pikku tyttö jäi vielä sairaalaan,
kun mua käytettiin jälkitarkastuksissa saimme kuulla että se 4 vuotia ei selvinny elämään, oli kuollu,
siellä kuoli moni muuki lapsi,
mutta
luojalle kysymys , miksi MINÄ jäin henkiin ,
se on mysteeri, suuri kysymys , MIKSI, MINÄ,
--- nooh siihen aikaan jo lapsetki joutu tekemään töitä,
-- koulun jälkeen työntäyteinen perheellinen elämä on eletty , lapset lähteneet,
maailmaa nähty ,
vanhuus saavutettu, puolison kuoltua yksin
ootan omaa lähtöä tuonpuoleiseen,
-- ihmetellen , mikä oli elämän tarkotus,
kun se oli lapsesta lähtien kuolemanläheisyyttä
kovaa työtä
sinnikkyyttä vaativaa elämää
ihan työeläkkeelle pääsyyn asti,
--- puolison kuoleman jälkeen eläkeläisen elämä on ollu turhauttavaa,

kysymys kuuluu: mikä oli mun elämän tarkotus ?
kun itse en sitä tajua,

Lue lisää

@ 10:49
Kiitos hyvin paljon kirjoituksestasi !

Siinäpä olisi luettavaa monelle tämän ajan nuorelle "marisijalle" !
Et ole helpolla päässyt.
En ole minäkään, mutta ongelmani kalpenevat sinun lapsuutesi ja nuoruutesi rinnalla. Omat ongelmani ovat olleet osin toisenlaisia. Siinä mielessä ehkä meillä ainakin jotain yhteistä, että minuakaan ei toivottu.
Tyly ja kova kohtelu teki haavoja sydämeen jo lapsena ja vaikka sanotaan,
että kyllä niistä pitää jo olla päässyt irti, ne löivät silloin pitkäaikaisen leimansa
lapsen ja nuoren aikuistuvan ihmisen mielialoihin ja psyykeen ja vaikuttivat elämään
jossain alitajunnassa.

Kaikilla ei ole likimainkaan samoja edellytyksiä luoda merkitystä elämäänsä.

Joku on todennut, että elämän tarkoitus on elää, ei sen kummempaa
ja joku toinen, että jokaisen on annettava itse merkitys elämälleen.

Elämää voi tarkastella kahdesta näkökulmasta.
Mikä on ihmiskunnan elämän merkitys yleensä tällä maapallolla
ja mikä on yksilön merkitys.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, " elämäntarkotus " mitä se on ja oli omalla kohdalla
moniki miettii,

jokin mysteeri tarkotus sillä oli,
ensinnäki tänne syntymä ei ollu toivottu,
ei myöskään oma toive,
olen syntyny väärään maailmaan ja elämään,

jos luojalle voisi sanoa toiveensa ennen syntymää, olisin sanonu, en halua syntyä maailmaan, olisin hallunnu olla vain enkeli luojani katranossa, en ihminen,

siihen aikaan sodan melskeissä
pienestä lapsesta lähtien kuolema " viikate mies" vei monin eri sairuksin lapsia pois tuonpuoleiseen,
sodan aikana oli vaarallisia kuolemaan johtavia tauteja,
ne niitti meidänki kylältä monia monia monia lapsia tuonpuoleiseen,
kurkkumätä , angiina , kaikki lasten kulkutaudit , ripulia myöten,
ehkä pahin oli tuberguloosi
joka armotta vei jopa aikuisempaaki väestöä kuolemaan siihen aikaan,
ei ollu tehokkaita lääkeitä kuten nykyään on,
vain vahvimmat vastustuskykyiset lapset selviytyi aikuisuuteen
kuten minä jopa vanhuus ikään asti,
vaikka kuoleman porteilla oli jo 6 v uotiaana,
varma olisi ollu kuolema, mutta just silloin suomi sai ameriikassa keitetyn penisilliin suomeen käyttöön,
olin ensimäin lapsi potilas joka sai penisilliini hoidon ,
muistan kun sitä piikitettiin 3 kertaa päivässä noin ehkä pari kolme kuukautta mun kehoon, en muista tarkemmin,
olin sairaalassa er i s t y s -o s a s t o l l a hoidossa,
mua oli leikattu 5 viikeraa , jäin henkiin, vaikka nyt vanhuudenpäivilläni olen ollu sitämieltä ,
silloin olisi ollu oikein kuolla pois,
samoin kuin moni muu ikäisemme lapsi kuoliki nohin sairauksiin,
--- suren viereisessä sängyssä 4 vuotiasta henkisesti pirteää kaunista pikku tyttöä, hän kuoli mun viereiseen sänkyyn,
kuoli siinä huoneessa joku muuki, mutta en siin voinu tutustua, koska hän oli kokoajan tajuton ja hiljaa,
-- minä pääsin elävien kirjoissa kotiin kasvamaan aikuisuuteen,
se pikku tyttö jäi vielä sairaalaan,
kun mua käytettiin jälkitarkastuksissa saimme kuulla että se 4 vuotia ei selvinny elämään, oli kuollu,
siellä kuoli moni muuki lapsi,
mutta
luojalle kysymys , miksi MINÄ jäin henkiin ,
se on mysteeri, suuri kysymys , MIKSI, MINÄ,
--- nooh siihen aikaan jo lapsetki joutu tekemään töitä,
-- koulun jälkeen työntäyteinen perheellinen elämä on eletty , lapset lähteneet,
maailmaa nähty ,
vanhuus saavutettu, puolison kuoltua yksin
ootan omaa lähtöä tuonpuoleiseen,
-- ihmetellen , mikä oli elämän tarkotus,
kun se oli lapsesta lähtien kuolemanläheisyyttä
kovaa työtä
sinnikkyyttä vaativaa elämää
ihan työeläkkeelle pääsyyn asti,
--- puolison kuoleman jälkeen eläkeläisen elämä on ollu turhauttavaa,

kysymys kuuluu: mikä oli mun elämän tarkotus ?
kun itse en sitä tajua,

Lue lisää

Olet harvinaisuus Suomessa, ensimmäinen penisilliinillä lääkitty !
Penisilliini tuli todellakin yleiseen käyttöön vasta toisen maailmansodan aikana,
sillä pelastettiin joukottain länsivaltojen sotilaita.

Onnellisia ne jotka ei ole tehneet yhtää jälkeläistä maailmaan
sillä maailma on paha ja pelkkää kärsimystä
ja taistelua toimeentulosta, eloonjäämisestä,
ja auta armias
kuka osaa kasvattaa lapsensa nyky sekopää maailmassa
yhteiskunta kelpoisiksi kansalaisiksi ,

muinoin jo lähes 70 vuotta sitten eräski sanoi nuorille jotensakki näin,
" ei kannata kutsua tuntemattomia lapsia tämmöseen maailmaan kärsimään, sillä elämä on pelkkää kärsimystä "

mummoni taas sanoi minulle lohduttavasti,
" työ on paras ilomme maailmassa,
kun näkee kättensä temät työn jäljet, mikään ei voita työniloa "

Anonyymi kirjoitti:

Onnellisia ne jotka ei ole tehneet yhtää jälkeläistä maailmaan
sillä maailma on paha ja pelkkää kärsimystä
ja taistelua toimeentulosta, eloonjäämisestä,
ja auta armias
kuka osaa kasvattaa lapsensa nyky sekopää maailmassa
yhteiskunta kelpoisiksi kansalaisiksi ,

muinoin jo lähes 70 vuotta sitten eräski sanoi nuorille jotensakki näin,
" ei kannata kutsua tuntemattomia lapsia tämmöseen maailmaan kärsimään, sillä elämä on pelkkää kärsimystä "

mummoni taas sanoi minulle lohduttavasti,
" työ on paras ilomme maailmassa,
kun näkee kättensä temät työn jäljet, mikään ei voita työniloa "

Lue lisää

Totta
työ on parasta terapiaa ihmiselle !

mielipide :
suomessa pitäis jo pikkulasetki opettaa tekemään työtä,
tietenki pienelle lapselle anntaan vain p i e n i ä tehtäviä,

kehityksen mukaan pikkuhiljaa listään vaatimuksia
mutta aina pitää muistaa mihin lapsi kykenee
EI koskaan liian raskasta taakkaa tai vaatimusta
missää muodossa,
vain lapsen kykyjen mukaisesti iloa tuttavaa työskentelyä,

mutta
tunne lapselle että on TÄRKEÄ ihminen yhteisössä heti pienestä alkaen !

Anonyymi kirjoitti:

Totta
työ on parasta terapiaa ihmiselle !

mielipide :
suomessa pitäis jo pikkulasetki opettaa tekemään työtä,
tietenki pienelle lapselle anntaan vain p i e n i ä tehtäviä,

kehityksen mukaan pikkuhiljaa listään vaatimuksia
mutta aina pitää muistaa mihin lapsi kykenee
EI koskaan liian raskasta taakkaa tai vaatimusta
missää muodossa,
vain lapsen kykyjen mukaisesti iloa tuttavaa työskentelyä,

mutta
tunne lapselle että on TÄRKEÄ ihminen yhteisössä heti pienestä alkaen !

Lue lisää

Eiköhän Suomen lapset aikaisemmissa sukupolvissa oppineet työn merkityksen pienestä pitäen. Huutolaislapset paimensivat karjaa ja avustivat karjan hoidossa muutenkin, liekuttivat talon pikkulapsia ja tekivät mitä käskettiin.
Eikä se koskenut vain huutolaislapsia, kuinka moni entisajan lapsi onkaan avustanut navetassa ennen kouluun lähtöä, tai vastannut ruuan valmistamisesta ja huolehtinut pikkusisaruksistaan vanhempien työpäivän aikana. Perunapellot, marjastukset ja siivoukset ovat monille lapsuudesta tuttua arkea.
Ne tehtävät eivät todellakaan ole olleet pieniä, lapsityövoiman väärinkäyttöä se oli.
Monilla ikätoverillamme se on ollut omaa kokemusta.
Vasta 1900-luku on vähitellen alkanut ymmärtää, että lapsi ei ole pieni aikuinen, vaan kehittyvä olento, jolle leikki on tärkeä osa kehitystä..

Anonyymi kirjoitti:

Totta
työ on parasta terapiaa ihmiselle !

mielipide :
suomessa pitäis jo pikkulasetki opettaa tekemään työtä,
tietenki pienelle lapselle anntaan vain p i e n i ä tehtäviä,

kehityksen mukaan pikkuhiljaa listään vaatimuksia
mutta aina pitää muistaa mihin lapsi kykenee
EI koskaan liian raskasta taakkaa tai vaatimusta
missää muodossa,
vain lapsen kykyjen mukaisesti iloa tuttavaa työskentelyä,

mutta
tunne lapselle että on TÄRKEÄ ihminen yhteisössä heti pienestä alkaen !

Lue lisää

Leikki on lapsen työtä. Se kehittää ajattelua.

Anonyymi kirjoitti:

Totta
työ on parasta terapiaa ihmiselle !

mielipide :
suomessa pitäis jo pikkulasetki opettaa tekemään työtä,
tietenki pienelle lapselle anntaan vain p i e n i ä tehtäviä,

kehityksen mukaan pikkuhiljaa listään vaatimuksia
mutta aina pitää muistaa mihin lapsi kykenee
EI koskaan liian raskasta taakkaa tai vaatimusta
missää muodossa,
vain lapsen kykyjen mukaisesti iloa tuttavaa työskentelyä,

mutta
tunne lapselle että on TÄRKEÄ ihminen yhteisössä heti pienestä alkaen !

Lue lisää

Eikä pidä unohtaa kiitosta, kun asia on osallistunut askareisiin.

Pienelle lapset pitää heti kertoa kumpi on tyttö vai poika,

kun lapsi alkaa ihmetellä elintään,
ei ole vaihtoehtoja
on vain joko tyttö tai poika
riippuu siitä onko pimppi vai munat.

Anonyymi kirjoitti:

Pienelle lapset pitää heti kertoa kumpi on tyttö vai poika,

kun lapsi alkaa ihmetellä elintään,
ei ole vaihtoehtoja
on vain joko tyttö tai poika
riippuu siitä onko pimppi vai munat.

Lue lisää

Joko taas jaksat alkaa jankuttaa. Anna olla, kun et ymmärrä.

Anonyymi kirjoitti:

Joko taas jaksat alkaa jankuttaa. Anna olla, kun et ymmärrä.

itse et ymmärrä ! ???????

Anonyymi kirjoitti:

Joko taas jaksat alkaa jankuttaa. Anna olla, kun et ymmärrä.

Tottahan tuo on. Jokaisen lapsen kehitysvaiheeseen kuuluu se, että huomaa eroavuuden. Ensimmäiseksi se kohdistuu isään ja äitiin "miks iskällä on tommenen ja sulla äiti on tommonen"?
Sehän on ihan luonnollista selittää "iskällä on pippeli, kun iskä on poika" ja "äitillä on tämmönen pimppi kun äiti on tyttö".
Sanooko joku vaikkapa kun iskällä on pippeli, että "isillä on pippeli, mut oikeesti iskä on äiti"/"sulla poikani on pippeli, mut oikeasti sä olet tyttö ja sulla pitäis olla pimppi" ??

Meitä on nyt noin 8 miljardia. Ei näytä siltä, että "viimeiset lähtee pois" ja
älylaitteet tuskin toimivat itsestään ja mitä väliä sillä olisi ihmisille jos toimisivat
jos ihmiskunta on hävinnyt maapallolta.

Onko ilmaista laitekuntoilua olemassa ? Mistä sinä kuntoilevatko työttömät ?
Työtön voi vaikka juosta metsäpoluilla jos on varaa asianmukaisiin jalkineisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Onko ilmaista laitekuntoilua olemassa ? Mistä sinä kuntoilevatko työttömät ?
Työtön voi vaikka juosta metsäpoluilla jos on varaa asianmukaisiin jalkineisiin.

Tunnen kyseistä porukkaa.
Kaikki vanhat tuttavani ovat kuolleet jo aikoja sitten. Elämäntapamme eriytyivät.
Olen itse käynyt läpi työttömyyden eri vaiheet ja niiltä osin on tuntumaa ko. porukan ajattelu- ja elintapaan.
Lankoni kuului tuohon ryhmään ja hänen hengenheimolaisistaan tuli morjes kavereita.
Varaa jalkineisiin?! Montakohan pub olutta pitäisi jättää juomatta saadakseen säästöllä ne jalkineet. Tupakat lisäksi.
Metsäpoluilla olen fillaroinut mutta heikolla kohtaamistiheydellä.
Ilmainen laitekuntoilu? Sulan maan aikana on ilmaisia"ulkosaleja" mutta niissä on vain laitteita eikä tankoja tai irtopainoja.
Kun suunnittelee ja jättää kessuttelun ja pub oluet niin melko pian saa säätöllä lunastettua vuosikortin.
Maksan oman korttini aina kerralla vuodeksi eteen päin. On köyhälle motiivia. Käytettävä on. Viikon ainoa nuilipäiväni on lauantai!

Anonyymi kirjoitti:

Onko ilmaista laitekuntoilua olemassa ? Mistä sinä kuntoilevatko työttömät ?
Työtön voi vaikka juosta metsäpoluilla jos on varaa asianmukaisiin jalkineisiin.

En ole lähelläkään kasikymppisiä, mutta kommentoidaan nyt..
Niinpä. Olen vähävarainen pieneläkeläinen. En tarvitse isoja painoja treenaamiseen, kotoa löytyy vähän välineitä ja työssäoloaikana hankittu cross-trainer, on muuten tehokas laite aerobiseen harjoitteluun.
Lähellä kotiani on kaksikin ulkokuntosalia. Mutta kaikista mieluiten juoksen, nyt mahtavat kelit siihen ja mielikin virkistyy, on metsää ja merenrantaa ihan vieressä, kun ovesta ulos astuu. Ja se metsäinen polkujuoksu on ihan parasta!

Tässä sivusto senioreille:
https://www.helsinkimissio.fi/tarvitsetko-apua/senioreille/
*

Anonyymi kirjoitti:

Tässä sivusto senioreille:
https://www.helsinkimissio.fi/tarvitsetko-apua/senioreille/
*

Lue lisää

Suuri k i i t o s linkistä,

kysymys kuuluu:

toimiiko Helsiki -missio muualla maassamme,
toimiiko se vain eteläsuomessa ?

meitä yksin jääneitä vanhuksia kun on pohjoissuomea myöten ,

ystävää ja puhekaveria tarvitaan ja kaivataan
kaikkialla koko suomessa, myös pohjois suomessa.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä sivusto senioreille:
https://www.helsinkimissio.fi/tarvitsetko-apua/senioreille/
*

Lue lisää

Esm: senioori kaveri olisi tosi mukava oikeana ystävänä,

mutta
ei kaverista pitäisi tulla kokonaan riippuvaiseksi
että kokoajan pitäisi olla yhteydessä,
vanhaki ihminen tarvii omaa aikaaki ,
joten
senioori ystävälle /kaverille pitäisi voida sanoa suoraan loukkaamatta tai loukkaantumatta jos ei halua tai ei sovi tai ei jaksa tavata nyt tavata,

oikealle ystävälle voi aina olla rehellinen ja sanoa asiat suoran kun siltä tuntuu,
myös ystävälliset hellyttävätki sanat, siis pitäisi saada olla aito rehellinen ihminen ihmiselle, näin kuvaisin oikean ystävän,
vai onko joku erimieltä ?

Anonyymi kirjoitti:

Suuri k i i t o s linkistä,

kysymys kuuluu:

toimiiko Helsiki -missio muualla maassamme,
toimiiko se vain eteläsuomessa ?

meitä yksin jääneitä vanhuksia kun on pohjoissuomea myöten ,

ystävää ja puhekaveria tarvitaan ja kaivataan
kaikkialla koko suomessa, myös pohjois suomessa.

Lue lisää

Itselläni on käsitys, että he järjestävät juttukavereita yksinäisille ympäri Suomen.

Siis, oikea ihminen tulee luoksesi, avustaa kotonasi, vie kävelylle, kahvilaan jne.

Näin tuon itse saamani puhelun ymmärsin. En kylläkään ole itse vielä hakenut sieltä apua.

Soita ja kysy! 🙂

Totta olet oivaltanu alotuksen täysin oikein,

harmi vaan meillä vanhuksilla on vaan paljon vaikeampaa solmia uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä kuin nuorena ja terveenä
kai se on elämän laki,
lopulta me vanhat ihmiset jäämme yksin,
se nyt on vaan elämänlaki,

onneksi kuitenki v i e l ä on yhteiskunnan taholta jonkinverran
apua vanhuksille erialisten palveluitten muodossa,
se hieman korvaa menetetyt läheiset ja ystävät,
vaikka itse en vielä vanhuspalveluita ole käyttäny,
olen saanu olla luojan siunaamana vielä senverran terve ja omatoiminen arjen pyörityksissä, mutta vanhus palvelut ovat jo usein mielessä ja vaihtoehtona jos ja kun tulen täysin avuttomaksi enkä pärjää enään yksin ja omatoimisuus katoaa,

kiva oli lukea oikein oivallettu komenti,

kirjoitelaan kaikesta huolimatta ,
on tämäki jonkinlainen helpotus ja henkireikä yksin jääneille vanhuksille

mukavaa keäpäivää kaikille palstalaisille !

Anonyymi kirjoitti:

Totta olet oivaltanu alotuksen täysin oikein,

harmi vaan meillä vanhuksilla on vaan paljon vaikeampaa solmia uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä kuin nuorena ja terveenä
kai se on elämän laki,
lopulta me vanhat ihmiset jäämme yksin,
se nyt on vaan elämänlaki,

onneksi kuitenki v i e l ä on yhteiskunnan taholta jonkinverran
apua vanhuksille erialisten palveluitten muodossa,
se hieman korvaa menetetyt läheiset ja ystävät,
vaikka itse en vielä vanhuspalveluita ole käyttäny,
olen saanu olla luojan siunaamana vielä senverran terve ja omatoiminen arjen pyörityksissä, mutta vanhus palvelut ovat jo usein mielessä ja vaihtoehtona jos ja kun tulen täysin avuttomaksi enkä pärjää enään yksin ja omatoimisuus katoaa,

kiva oli lukea oikein oivallettu komenti,

kirjoitelaan kaikesta huolimatta ,
on tämäki jonkinlainen helpotus ja henkireikä yksin jääneille vanhuksille

mukavaa keäpäivää kaikille palstalaisille !

Lue lisää

En usko, että vanhuksilla ole ennenkään ollut helppoa, sillä ikäerot ovat olleet vieläkin tarkemmat edellisissä sukupolvissa. Ihmisen oli elettävä ikäkautensa mukaisesti. Jopa vaatetus sovitettii omille vuosikymmenille. Tosi vanhat kulkivat harmaissa ja mustissa.
Lapset kasvatettiin kunnioittamaan vanhempia, heitä tuli teititellä, eikä heille sopinut mennä kertomaan niitä-näitä ja lörpöttelemään. Piti olla kohtelias ja jos vanhemmat toruivat ja kielsivät, ei sopinut vastaan panna. Eri mieltä oleminen oli neljännen käskyn rikkomista.
Miten ne asenteet olisivat muuttuneet myöhemmällä iälläkään! Luultavasti vanhat olivat nykyisiäkin vanhuksia yksinäisempiä.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Totta olet oivaltanu alotuksen täysin oikein,

harmi vaan meillä vanhuksilla on vaan paljon vaikeampaa solmia uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä kuin nuorena ja terveenä
kai se on elämän laki,
lopulta me vanhat ihmiset jäämme yksin,
se nyt on vaan elämänlaki,

onneksi kuitenki v i e l ä on yhteiskunnan taholta jonkinverran
apua vanhuksille erialisten palveluitten muodossa,
se hieman korvaa menetetyt läheiset ja ystävät,
vaikka itse en vielä vanhuspalveluita ole käyttäny,
olen saanu olla luojan siunaamana vielä senverran terve ja omatoiminen arjen pyörityksissä, mutta vanhus palvelut ovat jo usein mielessä ja vaihtoehtona jos ja kun tulen täysin avuttomaksi enkä pärjää enään yksin ja omatoimisuus katoaa,

kiva oli lukea oikein oivallettu komenti,

kirjoitelaan kaikesta huolimatta ,
on tämäki jonkinlainen helpotus ja henkireikä yksin jääneille vanhuksille

mukavaa keäpäivää kaikille palstalaisille !

Lue lisää

"Painiskelen" saman asia kanssa. Tuntuu, että aivot surkastuu ja taantuu henkisesti
ilman kaveria, jonka kanssa jutella. "Sosiaalista elämää" pitäisi edes jonkun verran olla.
Kaikilla on tarve saada puhua ja tulla kuulluksi ja tarve vuoropuheluun
eli jutteluun. Se virkistää mieltä. Tuntee olevansa elossa, kun ei tarvitse vain itsekseen
omine ajatuksineen "hörhöillä" kotona tai ulkona.

Tempaisin tänään itseni liikkeelle. Päätin ilahduttaa itseäni ostamalla muutaman kesäkukan parvekkeelle. Kesäkukkien kauneus ja värit tuovat jonkunlaista iloa ja
lohtua mieleen.
En istuta niitä multaan. Kun antaa usein ravinnetta ne voivat ihan hyvin ja kasvavat
ostopurkeissakin kesän ajan. Mullan laitosta tulee vain sotkua enkä jaksa sitä kantaakaan. On jotain puuhaa olevinaan kukkienkin kanssa, kun ei juuri muuta ole - tai olisi, mutta kotitaloushommat ei kiinnosta.

On se kiva, että on olemassa netti ja tämäkin palsta. Se on lähes ainoa henkireikäni
ulkomaailmaan. Kaupan kassoille käyn joskus sanomassa "päivää ja kiitos ja näkemiin".

Jos asuisin entisajan maalaismiljöössä alkaisin varmaan jo juttelemaan heinäseipäillekin,
hehe....
Tosin entiajan miljöissä oli mahdollisuus olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa,
luulen .... vai minkälainen mielikuva muilla on asiasta ?

Minä asun kaupungissa, jossa on monta sataatuhatta ihmistä, mutta silti yksinäisiä
paljon, yksinasuvia lähes puolet, sekä nuoria että iäkkäitä. Eikö ole outoa.
Mikä ihmisiä vaivaa ?
Miksi me emme välitä toisistamme vai olemmeko liian arkoja tutustumaan ?
Asutteko te muut kaupungissa vai maaseudulla tai maaseudun taajamissa
ja ovatko niissä ihmiset enemmän tuttuja keskenään ?

Anonyymi kirjoitti:

"Painiskelen" saman asia kanssa. Tuntuu, että aivot surkastuu ja taantuu henkisesti
ilman kaveria, jonka kanssa jutella. "Sosiaalista elämää" pitäisi edes jonkun verran olla.
Kaikilla on tarve saada puhua ja tulla kuulluksi ja tarve vuoropuheluun
eli jutteluun. Se virkistää mieltä. Tuntee olevansa elossa, kun ei tarvitse vain itsekseen
omine ajatuksineen "hörhöillä" kotona tai ulkona.

Tempaisin tänään itseni liikkeelle. Päätin ilahduttaa itseäni ostamalla muutaman kesäkukan parvekkeelle. Kesäkukkien kauneus ja värit tuovat jonkunlaista iloa ja
lohtua mieleen.
En istuta niitä multaan. Kun antaa usein ravinnetta ne voivat ihan hyvin ja kasvavat
ostopurkeissakin kesän ajan. Mullan laitosta tulee vain sotkua enkä jaksa sitä kantaakaan. On jotain puuhaa olevinaan kukkienkin kanssa, kun ei juuri muuta ole - tai olisi, mutta kotitaloushommat ei kiinnosta.

On se kiva, että on olemassa netti ja tämäkin palsta. Se on lähes ainoa henkireikäni
ulkomaailmaan. Kaupan kassoille käyn joskus sanomassa "päivää ja kiitos ja näkemiin".

Jos asuisin entisajan maalaismiljöössä alkaisin varmaan jo juttelemaan heinäseipäillekin,
hehe....
Tosin entiajan miljöissä oli mahdollisuus olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa,
luulen .... vai minkälainen mielikuva muilla on asiasta ?

Minä asun kaupungissa, jossa on monta sataatuhatta ihmistä, mutta silti yksinäisiä
paljon, yksinasuvia lähes puolet, sekä nuoria että iäkkäitä. Eikö ole outoa.
Mikä ihmisiä vaivaa ?
Miksi me emme välitä toisistamme vai olemmeko liian arkoja tutustumaan ?
Asutteko te muut kaupungissa vai maaseudulla tai maaseudun taajamissa
ja ovatko niissä ihmiset enemmän tuttuja keskenään ?

Lue lisää

Maaseudun taajamissa ihmiset tuntevat toisensa, samaa sukua on usein kai vieläkin jäljellä paikkakunnalla,
mutta onko elämä sen "yhteisöllisempää" ( niinkuin nykyään tavataan sanoa) ?
Onko meidän kansanluonne eristäytyvä ???

Anonyymi kirjoitti:

"Painiskelen" saman asia kanssa. Tuntuu, että aivot surkastuu ja taantuu henkisesti
ilman kaveria, jonka kanssa jutella. "Sosiaalista elämää" pitäisi edes jonkun verran olla.
Kaikilla on tarve saada puhua ja tulla kuulluksi ja tarve vuoropuheluun
eli jutteluun. Se virkistää mieltä. Tuntee olevansa elossa, kun ei tarvitse vain itsekseen
omine ajatuksineen "hörhöillä" kotona tai ulkona.

Tempaisin tänään itseni liikkeelle. Päätin ilahduttaa itseäni ostamalla muutaman kesäkukan parvekkeelle. Kesäkukkien kauneus ja värit tuovat jonkunlaista iloa ja
lohtua mieleen.
En istuta niitä multaan. Kun antaa usein ravinnetta ne voivat ihan hyvin ja kasvavat
ostopurkeissakin kesän ajan. Mullan laitosta tulee vain sotkua enkä jaksa sitä kantaakaan. On jotain puuhaa olevinaan kukkienkin kanssa, kun ei juuri muuta ole - tai olisi, mutta kotitaloushommat ei kiinnosta.

On se kiva, että on olemassa netti ja tämäkin palsta. Se on lähes ainoa henkireikäni
ulkomaailmaan. Kaupan kassoille käyn joskus sanomassa "päivää ja kiitos ja näkemiin".

Jos asuisin entisajan maalaismiljöössä alkaisin varmaan jo juttelemaan heinäseipäillekin,
hehe....
Tosin entiajan miljöissä oli mahdollisuus olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa,
luulen .... vai minkälainen mielikuva muilla on asiasta ?

Minä asun kaupungissa, jossa on monta sataatuhatta ihmistä, mutta silti yksinäisiä
paljon, yksinasuvia lähes puolet, sekä nuoria että iäkkäitä. Eikö ole outoa.
Mikä ihmisiä vaivaa ?
Miksi me emme välitä toisistamme vai olemmeko liian arkoja tutustumaan ?
Asutteko te muut kaupungissa vai maaseudulla tai maaseudun taajamissa
ja ovatko niissä ihmiset enemmän tuttuja keskenään ?

Lue lisää

Tuota samaa olen miettiny,
olisin saanu vaikka kuinka paljon kavereita
mutta en ole halunnu,
koska olen laiska,
en jaksa siivota niinkuin nuorempana ja terveenä,
enkä " viittis " laittaa kahvipöytää jossa olisi hyvää naposteltavaa kahvin kanssa,
kaikki johtuu laiskuudesta ja vanhuuden väsymyksestä,
viihdyn hyvin yksin,
saa laiskotella ja nukkua
joskus puuhastelen tarpeellisia kotiaskareia, kuten pyykinpesua, tai joskus pyhin pölyä sieltä täältä
koska en jaksa kokovaltaista siivousta tehdä kuten terveenä ollessa,

me puolisoni kanssa viihdyimme hyvin aivan kahdestaan,
minä passasin häntä kaikintavoin koska hän oli jo sairastunu kuolemaan johtavaan tautiin,
kyhnötimme aina toistemme kainalossa,
sitä läheisyyttä kaipaan edeleen,
se kaikki on ohi koska hän on kuollu,

se kaikki mitä oli ennen ystävät ja kaverit on armotta menneisyyttä ,
kaikki ovat taivaankodissa enkelinä,
minä hortoilen ja kaipaan meneisyyden tyylisiä kavereita joita ei enään ole ,
joka päivä juttelen luojani kanssa ja kyselen miksi se ei jo hae mianuaki pois,
kysyn kuinka kauan mun pitää täällä kärsiä näitten vaivojeni kanssa,
hami ei vastaa
sanoo sinun aikasi ei vielä ole,
miksi ei ole
miksi kaikki mun ystävät ja kaverit ovat kuolleet mua nuorempana,
miksi minun pitää elää vanhaksi,
siinä vasta ihmettelemistä,

sinun juttusi 21:15:11 oli hyvin samantyylinen ajatusmaailma kuin minulla,
meistä voisi tulla kavereita,
jos asuisimme samalla paikkakunnalla
näin luulisin,

onneksi on tämä henkireikä keksitty,

muinoin nuorena kun ei ollu puhelimia,
oli kirje-kavereita
seki oli tosi hauskaa ajatusten vaihtamista,
siihen aikaan oltiin melkein rakastuneita kirjeitten välityksellä,
minullaki oli yksi poikakaveri jonka kanssa kirjoiteltiin tutustumismielessä,
en muista enään miksi se juttu loppui
mikei enään kirjoiteltu,
minä aloin seurustella livenä kylän kaveritten kanssa
kävin tansseissa ja oli muitaki harrastuksia
kuten tanhukerho
ja nuorisoseuran kaikenlaiset tapahtumat,

saakohan kukaan selvää mun jutuista, kir. virh. en jaksais korjailla,

nyt nukkumaan
Hyvää Yötä !

Anonyymi kirjoitti:

Tuota samaa olen miettiny,
olisin saanu vaikka kuinka paljon kavereita
mutta en ole halunnu,
koska olen laiska,
en jaksa siivota niinkuin nuorempana ja terveenä,
enkä " viittis " laittaa kahvipöytää jossa olisi hyvää naposteltavaa kahvin kanssa,
kaikki johtuu laiskuudesta ja vanhuuden väsymyksestä,
viihdyn hyvin yksin,
saa laiskotella ja nukkua
joskus puuhastelen tarpeellisia kotiaskareia, kuten pyykinpesua, tai joskus pyhin pölyä sieltä täältä
koska en jaksa kokovaltaista siivousta tehdä kuten terveenä ollessa,

me puolisoni kanssa viihdyimme hyvin aivan kahdestaan,
minä passasin häntä kaikintavoin koska hän oli jo sairastunu kuolemaan johtavaan tautiin,
kyhnötimme aina toistemme kainalossa,
sitä läheisyyttä kaipaan edeleen,
se kaikki on ohi koska hän on kuollu,

se kaikki mitä oli ennen ystävät ja kaverit on armotta menneisyyttä ,
kaikki ovat taivaankodissa enkelinä,
minä hortoilen ja kaipaan meneisyyden tyylisiä kavereita joita ei enään ole ,
joka päivä juttelen luojani kanssa ja kyselen miksi se ei jo hae mianuaki pois,
kysyn kuinka kauan mun pitää täällä kärsiä näitten vaivojeni kanssa,
hami ei vastaa
sanoo sinun aikasi ei vielä ole,
miksi ei ole
miksi kaikki mun ystävät ja kaverit ovat kuolleet mua nuorempana,
miksi minun pitää elää vanhaksi,
siinä vasta ihmettelemistä,

sinun juttusi 21:15:11 oli hyvin samantyylinen ajatusmaailma kuin minulla,
meistä voisi tulla kavereita,
jos asuisimme samalla paikkakunnalla
näin luulisin,

onneksi on tämä henkireikä keksitty,

muinoin nuorena kun ei ollu puhelimia,
oli kirje-kavereita
seki oli tosi hauskaa ajatusten vaihtamista,
siihen aikaan oltiin melkein rakastuneita kirjeitten välityksellä,
minullaki oli yksi poikakaveri jonka kanssa kirjoiteltiin tutustumismielessä,
en muista enään miksi se juttu loppui
mikei enään kirjoiteltu,
minä aloin seurustella livenä kylän kaveritten kanssa
kävin tansseissa ja oli muitaki harrastuksia
kuten tanhukerho
ja nuorisoseuran kaikenlaiset tapahtumat,

saakohan kukaan selvää mun jutuista, kir. virh. en jaksais korjailla,

nyt nukkumaan
Hyvää Yötä !

Lue lisää

Hyvä palstaystävä, sinä kirjoitit:
"sinun juttusi 21:15:11 oli hyvin samantyylinen ajatusmaailma kuin minulla,
meistä voisi tulla kavereita,
jos asuisimme samalla paikkakunnalla
näin luulisin"

Minäkin uskon, että meistä tulisi hyvät kaverit, mutta ollaan "palstaystävät",
kun muuta mahdollisuutta ei ole,
ellet asu pääkaupunkiseudulla ?

Anonyymi kirjoitti:

Tuota samaa olen miettiny,
olisin saanu vaikka kuinka paljon kavereita
mutta en ole halunnu,
koska olen laiska,
en jaksa siivota niinkuin nuorempana ja terveenä,
enkä " viittis " laittaa kahvipöytää jossa olisi hyvää naposteltavaa kahvin kanssa,
kaikki johtuu laiskuudesta ja vanhuuden väsymyksestä,
viihdyn hyvin yksin,
saa laiskotella ja nukkua
joskus puuhastelen tarpeellisia kotiaskareia, kuten pyykinpesua, tai joskus pyhin pölyä sieltä täältä
koska en jaksa kokovaltaista siivousta tehdä kuten terveenä ollessa,

me puolisoni kanssa viihdyimme hyvin aivan kahdestaan,
minä passasin häntä kaikintavoin koska hän oli jo sairastunu kuolemaan johtavaan tautiin,
kyhnötimme aina toistemme kainalossa,
sitä läheisyyttä kaipaan edeleen,
se kaikki on ohi koska hän on kuollu,

se kaikki mitä oli ennen ystävät ja kaverit on armotta menneisyyttä ,
kaikki ovat taivaankodissa enkelinä,
minä hortoilen ja kaipaan meneisyyden tyylisiä kavereita joita ei enään ole ,
joka päivä juttelen luojani kanssa ja kyselen miksi se ei jo hae mianuaki pois,
kysyn kuinka kauan mun pitää täällä kärsiä näitten vaivojeni kanssa,
hami ei vastaa
sanoo sinun aikasi ei vielä ole,
miksi ei ole
miksi kaikki mun ystävät ja kaverit ovat kuolleet mua nuorempana,
miksi minun pitää elää vanhaksi,
siinä vasta ihmettelemistä,

sinun juttusi 21:15:11 oli hyvin samantyylinen ajatusmaailma kuin minulla,
meistä voisi tulla kavereita,
jos asuisimme samalla paikkakunnalla
näin luulisin,

onneksi on tämä henkireikä keksitty,

muinoin nuorena kun ei ollu puhelimia,
oli kirje-kavereita
seki oli tosi hauskaa ajatusten vaihtamista,
siihen aikaan oltiin melkein rakastuneita kirjeitten välityksellä,
minullaki oli yksi poikakaveri jonka kanssa kirjoiteltiin tutustumismielessä,
en muista enään miksi se juttu loppui
mikei enään kirjoiteltu,
minä aloin seurustella livenä kylän kaveritten kanssa
kävin tansseissa ja oli muitaki harrastuksia
kuten tanhukerho
ja nuorisoseuran kaikenlaiset tapahtumat,

saakohan kukaan selvää mun jutuista, kir. virh. en jaksais korjailla,

nyt nukkumaan
Hyvää Yötä !

Lue lisää

Hyvä "palstaystävä, olisin voinut kirjoittaa melkein samoin kuin sinä kirjoitit:
"me puolisoni kanssa viihdyimme hyvin aivan kahdestaan,
minä passasin häntä kaikintavoin koska hän oli jo sairastunu kuolemaan johtavaan tautiin,
kyhnötimme aina toistemme kainalossa,
sitä läheisyyttä kaipaan edeleen,
se kaikki on ohi koska hän on kuollu"

Henkinen yksinäisyys, lämmin syvä rakkaus ja kiintymys, rakkaan ihmisen läheisyys
on se mitä kaipaan niin pohjattomasti ja rajattomasti edelleenkin,
että olen aina jollakin tavalla surumielinen ja masentunutkin yksinäisydessäni,
jossa en voi jakaa asioitani enää, en ajatuksiani, en ilon hetkiä,
en mitään.
Seinät ei vastaa.
Elämäni yksin on kolkkoa.
Minulle on jäänyt tapa puhua "taivaaseen" puolisolleni ennen nukahtamista.
Se lohduttaa minua.
Kuka tietää onko mitään "taivasta" olemassakaan missään mielessä,
mutta Jumalaan ja jälleennäkemiseen uskominen antaa hivenen lohtua.
Jos ei mitään kuoltuani ole, olen kuitenkin saanut hitusen lievitystä suruuni.
Rakkaansa menettäminen on vaikein asia kestää.
Ihan kuin olisi itsekin kuollut.
Keho elää, mutta henkisesti on menettänyt paljon.
Läheisen menehtyessä osa minustakin kuoli,
koska me olimme yhdessä ME = YKSi.
Nyt olen enää suremaan jäänyt puolikas, jos sitäkään.

Jostain syystä en pelkää kuolemaa,
minusta olisi hyvä yksin kuolla kotiin,

eikä haittais vaikka vasta muumiona minut löytäisivät,

siinäpä sitten löytäjät miettis,,,,,, oliskohan pitäny käydä useammin kattomassa
ja pitää paremmin yhteyttä,

näin aattelen !

Tove Jansson neuvoi aikoinaan yksinäistä Nyytiä: "Ei kukaan sinua huomaa, jollet mene mukaan".
Ihan hyvä neuvo, mutta monesti miettii, mihin olisi mahdollisuus "mennä mukaan". Aika vähissä ne mahdollisuudet.
Siksi tällainen rupattelupalsta on monelle hyvin tärkeä kosketus muihin ikätovereihin.

Anonyymi kirjoitti:

Tove Jansson neuvoi aikoinaan yksinäistä Nyytiä: "Ei kukaan sinua huomaa, jollet mene mukaan".
Ihan hyvä neuvo, mutta monesti miettii, mihin olisi mahdollisuus "mennä mukaan". Aika vähissä ne mahdollisuudet.
Siksi tällainen rupattelupalsta on monelle hyvin tärkeä kosketus muihin ikätovereihin.

Lue lisää

On se kumma, minä en saa itteäni ulos vaikka on kaunis ilma,
pukeutuminen jo yksistään on työlästä,
äsken makselin laskuja konella
nyt olen ihan poikki väsyny ja ulkona kaunis ilma,
en jaksa lähteä minnekään
mun on pakko mennä vähäksi aikaa nukkumaan päikkäreitä,
sitten pitäisi jaksaa mennä suihkuun,
ennen terveenä kävin jokapäivä suihkussa,
sitten vanhana harveni kävin jokatoinen päivä,
mutta
nyt kun kunto vaan menee takapakkia,
koitan kerran viikossa käydä suihkussa,

miten usein te toiset vanhukset jaksatte käydä kylvyssä,

Anonyymi kirjoitti:

On se kumma, minä en saa itteäni ulos vaikka on kaunis ilma,
pukeutuminen jo yksistään on työlästä,
äsken makselin laskuja konella
nyt olen ihan poikki väsyny ja ulkona kaunis ilma,
en jaksa lähteä minnekään
mun on pakko mennä vähäksi aikaa nukkumaan päikkäreitä,
sitten pitäisi jaksaa mennä suihkuun,
ennen terveenä kävin jokapäivä suihkussa,
sitten vanhana harveni kävin jokatoinen päivä,
mutta
nyt kun kunto vaan menee takapakkia,
koitan kerran viikossa käydä suihkussa,

miten usein te toiset vanhukset jaksatte käydä kylvyssä,

Lue lisää

En ole tainnut muistaa käydä suihkussa pariin viikkoon.

Anonyymi kirjoitti:

On se kumma, minä en saa itteäni ulos vaikka on kaunis ilma,
pukeutuminen jo yksistään on työlästä,
äsken makselin laskuja konella
nyt olen ihan poikki väsyny ja ulkona kaunis ilma,
en jaksa lähteä minnekään
mun on pakko mennä vähäksi aikaa nukkumaan päikkäreitä,
sitten pitäisi jaksaa mennä suihkuun,
ennen terveenä kävin jokapäivä suihkussa,
sitten vanhana harveni kävin jokatoinen päivä,
mutta
nyt kun kunto vaan menee takapakkia,
koitan kerran viikossa käydä suihkussa,

miten usein te toiset vanhukset jaksatte käydä kylvyssä,

Lue lisää

Yritän pakottautua suihkuun kerran päivässä, mutta joskus jää päivä väliin ja pesen kasvot vain lavuaarilla.

Anonyymi kirjoitti:

Tove Jansson neuvoi aikoinaan yksinäistä Nyytiä: "Ei kukaan sinua huomaa, jollet mene mukaan".
Ihan hyvä neuvo, mutta monesti miettii, mihin olisi mahdollisuus "mennä mukaan". Aika vähissä ne mahdollisuudet.
Siksi tällainen rupattelupalsta on monelle hyvin tärkeä kosketus muihin ikätovereihin.

Lue lisää

Seurakunnilla saattaa olla erilaisia tapahtumia, niin viikolla kuin sitten lisäksi erilaista muuta ohjelmaa. Olen ollut mukana lähiseurakunnan joillain muutaman päivän, tai sitten yhden päivän retkillä.

https://www.helsinginseurakunnat.fi/

Seurakunnilla voi kesäisin olla esim. joitain ulkoilmatapahtumia.

Anonyymi kirjoitti:

Seurakunnilla saattaa olla erilaisia tapahtumia, niin viikolla kuin sitten lisäksi erilaista muuta ohjelmaa. Olen ollut mukana lähiseurakunnan joillain muutaman päivän, tai sitten yhden päivän retkillä.

https://www.helsinginseurakunnat.fi/

Seurakunnilla voi kesäisin olla esim. joitain ulkoilmatapahtumia.

Lue lisää

Tässä esim. Malmin ev.lut. seurakunnan juhannusohjelmaa Viikissä:
https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/juhannus

https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/juhannushelsinginkirkoilla-tervetuloamukaan

https://www.helsinginseurakunnat.fi/haku.html.stx?haku=true&hakusana=juhannu*&tyyppi=tapahtumat&alkuaika=17.06.2024&loppuaika=22.06.2024
*

Anonyymi kirjoitti:

Tässä esim. Malmin ev.lut. seurakunnan juhannusohjelmaa Viikissä:
https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/juhannus

https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/juhannushelsinginkirkoilla-tervetuloamukaan

https://www.helsinginseurakunnat.fi/haku.html.stx?haku=true&hakusana=juhannu*&tyyppi=tapahtumat&alkuaika=17.06.2024&loppuaika=22.06.2024
*

Lue lisää

Olipa v i r e ä kutsu juhannuksenviettoon,

mutta

kuinka muualla suomessa, oman kokemuksen mukaan ei täällä ole noin vireää kirkollista toimintaa, mull on ollu aina tunne ettei minusta henkilökohatisesti kirkko välitä ollenkaan,
kovin on laimeaa minkäänlainen yhteydenpito kirkontaholta,
olisko niin että seurakuntalaisetki olemme eriarvoisessa asemaassa, en tiedä,
ikäni lähes ydeksänkymmentä vuotta olen maksanu surakuntaan myös verot viimesen päälle,
sain kyllä kirkolliset hautajaiset puolisolleni,
mutta jotenki tunsin olevani ulkopuolinen vaikka järjestin suurehkot hautajaiset, kaikkine tarjoiluineen,
harvoin olen kehannu mennä kirkkoon, mutta kuitenki olen käyny
esm. kun lapsenlaset oli rippilapsina siitä on jo kauan, vuosia,
kaikesta huolimatta uskon jumala pitää minustaki huolta vaikka ei maallinen kirkko niin välitäkkää,
kiitos houkuttelevasta kutsusta helsingissä,
helsinki on kaukana täältä
pohjolan raukoilta jajoilta,
kirjoitellaan jokatapuksessa, ja kiitos vielä helsinki linkityksestä,
palsta on hyvin tärkeä meille unohdetuille yksin jääneille erakko vanhuksille,

Kerro kaikki uudelleen,
me yksinäiset luemme suurella mielenkiinolla
kuinka me kaikki voimme,
minkälaisia huolia meillä on,
kun olemme yksin ja avuttomuus on jo nurkantakana,

me tarvitsemme toisiamme,
ja muitten ihmisten kontakteja, se on luonnonlaki,

vaikka moni meistä on oppinu jo myös erakko-luonteiseksi,
olemmehan jo oppineet elämään myös yksin,
koska suurinosa kavereista ja läheisistä ystävistä on uinahtanu ijäiseen uneen,

kävin äsken suihkussa, kyllä oli työläsreissu vaikka omassa kylppärissä
nykyisin suihkuunmenoki tuntuu vastenmieliseltä,
mistähän se johtuu,
onko meidän vanhusten iho menny jotenki araksi,

muistan lapsena, meillä lämmiettiin kerran viikossa sauna ei me siihenaikaan jokapäivä pesty kuin naama jos sitäkää,

kuinkahan tärekää vanhukselle on suihkussa käynnit ja kuinka usein pitäisi käydä,

nuorena terveenä ja töihin lähtiessä kävin joka ikinen aamu suihkussa,
oi niitä aikoija
silloin jaksoi vaikka mitä,
nyt ei jaksa omaa itseään, huh,

aurikoinen päivä, jonnekki tekis mieli lähteä, ehkä saan itseni kasaan ja käyn hieman soppailemassa tai sitten ei,

kirjoitellaan taas.

Niin se vaan on
pakko on ollu oppia ettei elämä menei niin kuin itse haluaa,
yksin olemiseen ja elämiseen todellaki tottu, ja oppii,

ja kun on tottunu ja oppinu
sitten ei enään kelpaakaan kaveri
mieluummin haluaaki elää yksin,

tämä on tosi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin se vaan on
pakko on ollu oppia ettei elämä menei niin kuin itse haluaa,
yksin olemiseen ja elämiseen todellaki tottu, ja oppii,

ja kun on tottunu ja oppinu
sitten ei enään kelpaakaan kaveri
mieluummin haluaaki elää yksin,

tämä on tosi.

Lue lisää

Minulla on elämä oikeastaan aika hyvin, vaikka en ole kolmeen vuoteen käynyt kotini ulkopuolella kuin kaksi kertaa rokotuksessa ja kerran verikokeissa.
Koti ja pihamaa ovat elämäni kiintopiste jonka mahdollistaa poikani asuminen samassa talossa, vaikkakin eri asuinkerroksessa. Hän tekee tarpeelliset ostokset toivomusteni mukaan ja joskus syömme myös yhdessä jomman kumman meistä valmistamaa. ruokaa,.
Tv: sta katsomme yhdessä joitakin suosikki ohjelmiamme

Liikunta ongelma on vaikein elämää rajoittava tekijä, mutta muuten terveyteni on melko hyvä ja elämänhalua on vielä, eikä aika käy pitkäksi.

Olen ollut leskenä 22 vuotta. Yhtään kertaa ei ole tullut sellaista ihmistä kohdalle jonka olisi halunnut vakituiseksi elämäänsä. Kaksi kertaa leskeksi jäätyäni ja hyvän avioliiton eläneenä en ole jäänyt mitään kaipaamaan.

Ymmärrän yksinäisten ihmisten tuntevan turvattomuutta ellei ole enää ketään, joka kävisi tapaamassa ja jonka kanssa voisi vaikka puhelimessa jutella päivittäin.

Nämä keskustelut ovat tärkeitä varsinkin meille vanhoille joiden elämän piiri on jo pienentynyt.
Hyvää yötä, ikätoverit.
tepa

Itse olen jo kauan elänyt yksin ja tämä on oma valintani. En välitä tavata ihmisiä, kuin hetkellisesti. Joskus menen taloyhtiömme pihamaalle istumaan aurinkoon ja siinä juttelen ohikulkevien naapurien kanssa.

Puhelinyhteydessä olen harvakseltaan, pariin sukulaiseen sekä yhteen, vanhaan tuttuun.

Tulen paremmin toimeen pihan koirien kanssa. Nekin tuntuvat ihastuneen minuun.

Pikkulapsena pelkäsin koiria ja kissoja. Muistan kuinka se pelko tuntui kuin kauhuna, joka ympäröi itseni kuin pilvi. Sitten perheeseemme hankittiin koiranpentu. Pelkäsin häntäkin. Kerran koulusta tultuani, tuo pentu tuli luokseni, nousi jalkaani vasten. Se pyrki syliini. Silloin minulta katosi pelko, otin pennun syliini. Muistan vieläkin sen koiravauvan turkin "tunkkaisen" hajun, "ulon".

Olin pari vuotta sitten talvella Lapissa ja lähdin tietty husky-ajelulle. Se oli reipasta ravia läpi suuren metsän. Ajelun jälkeen menin tervehtimään näitä koiria. Ne ympäröivät minut, koiratarhan muutkin koirat tulivat luokseni: niitä istui penkillä vierelläni, pari niistä roikkui niskassani minua kurkistelemassa, sormiani nuolemassa, tassut kaulani ympärillä, varmaankin 15 koiraa! Haukunta ja hännänheilutus oli molemminpuolista. Voi että meillä oli hauska hetki. Kiersin sitten tarhan häkkejä, käyden moikkaamassa jokaista koiraa siellä erikseen, työnsin käteni / sormeni verkkoaidan läpi.

Kotipihani jotkut linnutkin ovat tulleet jollain tavoin tutuiksi. Kerran ikkunastani minua kurkisti otus, jota sain hetken miettiä, mikä se oli: tikka!

Aikoinaan näillä Hgin kaupungin luontoalueilla saattoi kuulla käen kukuntaa, pöllöjen ja huuhkajien huhuilua. Vielä joskus talviyönä olen ikkunastani nähnyt rusakon loikkimassa pihamme yli. Kerran, kauan sitten katselin silmätysten isoa kettua roskakatoksemme luona! 🦊

Olen kait itsekin jollain tavoin eläin ja eläimet vaistoavat sen.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen jo kauan elänyt yksin ja tämä on oma valintani. En välitä tavata ihmisiä, kuin hetkellisesti. Joskus menen taloyhtiömme pihamaalle istumaan aurinkoon ja siinä juttelen ohikulkevien naapurien kanssa.

Puhelinyhteydessä olen harvakseltaan, pariin sukulaiseen sekä yhteen, vanhaan tuttuun.

Tulen paremmin toimeen pihan koirien kanssa. Nekin tuntuvat ihastuneen minuun.

Pikkulapsena pelkäsin koiria ja kissoja. Muistan kuinka se pelko tuntui kuin kauhuna, joka ympäröi itseni kuin pilvi. Sitten perheeseemme hankittiin koiranpentu. Pelkäsin häntäkin. Kerran koulusta tultuani, tuo pentu tuli luokseni, nousi jalkaani vasten. Se pyrki syliini. Silloin minulta katosi pelko, otin pennun syliini. Muistan vieläkin sen koiravauvan turkin "tunkkaisen" hajun, "ulon".

Olin pari vuotta sitten talvella Lapissa ja lähdin tietty husky-ajelulle. Se oli reipasta ravia läpi suuren metsän. Ajelun jälkeen menin tervehtimään näitä koiria. Ne ympäröivät minut, koiratarhan muutkin koirat tulivat luokseni: niitä istui penkillä vierelläni, pari niistä roikkui niskassani minua kurkistelemassa, sormiani nuolemassa, tassut kaulani ympärillä, varmaankin 15 koiraa! Haukunta ja hännänheilutus oli molemminpuolista. Voi että meillä oli hauska hetki. Kiersin sitten tarhan häkkejä, käyden moikkaamassa jokaista koiraa siellä erikseen, työnsin käteni / sormeni verkkoaidan läpi.

Kotipihani jotkut linnutkin ovat tulleet jollain tavoin tutuiksi. Kerran ikkunastani minua kurkisti otus, jota sain hetken miettiä, mikä se oli: tikka!

Aikoinaan näillä Hgin kaupungin luontoalueilla saattoi kuulla käen kukuntaa, pöllöjen ja huuhkajien huhuilua. Vielä joskus talviyönä olen ikkunastani nähnyt rusakon loikkimassa pihamme yli. Kerran, kauan sitten katselin silmätysten isoa kettua roskakatoksemme luona! 🦊

Olen kait itsekin jollain tavoin eläin ja eläimet vaistoavat sen.

Lue lisää

Ihana kertomus!🌸🐾🐾🐾

Anonyymi kirjoitti:

Ihana kertomus!🌸🐾🐾🐾

Niin on 💖 itsekin olen koirarakas ja eläimistä pidän 🐾

Aika tekee tehtävänsä,
kaikkeen tottuu ja vanhaki oppi vaikka ei uskoisi.

Sehän on hyvä
sosiaaliluonteisia tarvitaan yhteiskunnassamme
vaikka just erakon ystäväksi, " hymyä huuleen "

meitä on moneksi,

Anonyymi kirjoitti:

Sehän on hyvä
sosiaaliluonteisia tarvitaan yhteiskunnassamme
vaikka just erakon ystäväksi, " hymyä huuleen "

meitä on moneksi,

Lue lisää

Hyvin sanottu! Sosiaalisen luonteen omaavakin on ilmeisesti kokenut yksinäisyyden. Tietää sen taannuttavaksi ja lohduttomaksi.

Se onki kaikille parasta kun jätät erakko luonteet rauhaan,

eihän yksipuolisesta sosiaalisen ihmisen kanssa kukaan jakas kauaa seurustella,

jos joku haluaa sun sosiaalista seuraasi voit onnitella itseäsi,

niinki voi käydä näihin innokaisiin sosiaalisiin henkilöihin kyllästyy pirteämpiki kanssa kulkia

sattaa olla niinki että vetäytyy mielelään omaan seuraansa,
ja verhon takaa kurkki joko se sosiaalinen naapuri meni
että uskaltaa
lähteä asioille,

Anonyymi kirjoitti:

Se onki kaikille parasta kun jätät erakko luonteet rauhaan,

eihän yksipuolisesta sosiaalisen ihmisen kanssa kukaan jakas kauaa seurustella,

jos joku haluaa sun sosiaalista seuraasi voit onnitella itseäsi,

niinki voi käydä näihin innokaisiin sosiaalisiin henkilöihin kyllästyy pirteämpiki kanssa kulkia

sattaa olla niinki että vetäytyy mielelään omaan seuraansa,
ja verhon takaa kurkki joko se sosiaalinen naapuri meni
että uskaltaa
lähteä asioille,

Lue lisää

Miten sinä mahdat ymmärtää "sosiaalisen" henkilön ?

Se on vastakohta epäystävälliselle jurottajalle kuten sinä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten sinä mahdat ymmärtää "sosiaalisen" henkilön ?

Se on vastakohta epäystävälliselle jurottajalle kuten sinä.

Minä pidän ulospäinsuuntautuneista ja seurallisista ihmisistä, vaikka itse olen sisäänpäinkääntynyt ja hiljainen ja jopa yksinään viihtyvä. En ole koskaan ollut naimisissa, eikä lapsia ole, ei ketään hyvin läheistä sukulaistakaan, naapureitani en tunne. Tosin minulla on kolme opiskeluaikojen ystävää, yksi heistä asuu samassa kaupungissa kuin minä ja tulemme hyvin toimeen keskenämme. Hän hoitaa puhumisen minä en edes keksi muuten mitään puhuttavaa, mutta hänen seurassaan jopa tälläinen jurottaja kuin minä, avaudun, kun yhdessä käymme kävelyllä ja kahvilla. Ilman häntä nyhjöttäisun todennäköisesti vain kotona telkkaria tuijottaen ?

Anonyymi kirjoitti:

Miten sinä mahdat ymmärtää "sosiaalisen" henkilön ?

Se on vastakohta epäystävälliselle jurottajalle kuten sinä.

Tiesitkö
EI erakkoluonnteinen ole epäystävällinen
hän voi olla jopa fiksumpi kuin sosiaalisesti pursuava kanssa kulkija,

asiasta ON konkreettista kokomesta normi elämässä,
nähty jopa asiakaspalvelussa todettu,

eräski jurottaja paljastui hyvin sivisttyneeksi fiksuksi empaattiseksi rehelliseksi vastuuntuntoiseksi ihmiseksi,
oliskohan sinunki sosiaali-luonne hyvä muuttaa käsitystäsi erakko luonteisista ihmisistä, vai mitä tuumit.

joskus hyvin sosiiaalisesti käyttäytyvä paljastuu uteliaaksi juorujen levittäjäksi,
joten kaikki ei ole sitä miltä ensin näyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Miten sinä mahdat ymmärtää "sosiaalisen" henkilön ?

Se on vastakohta epäystävälliselle jurottajalle kuten sinä.

Kyllä itseään sosiaaliseksi kutsuva saattaa olla erittäin ärsyttävä "moottoriturpa". Utelias, toisten asioihin sekaantuva.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä itseään sosiaaliseksi kutsuva saattaa olla erittäin ärsyttävä "moottoriturpa". Utelias, toisten asioihin sekaantuva.

Aika negatiivisesti ajateltu ?

Itse huomsinen myös todellisen persoonani työelämän aikana,

huomasin että viihdyn parhaiten penessä hekilö ryhmässä,

joskus kun oli sata tai kaksisataa työkaveria
siinä porukasaa tunsin teressiä jopa uupumuski välillä iski,

mutta kun oli vain 3 tai 5 työkaveria oi kuinka meillä oli hauskaa ja
työpaikka tuntu todella viihtyisältä,

elämäni aika mulla on ollu paljon kavereita, ihania ystäviä, ihmiset yleensä tykkäsi minusta
ja minä tietenki ihmisistä,
mutta kotioloissani ole aina viihtyny mieluummin yksikseni
vain sukulaisteni piirittämänä.

Nykyisin on huomannu,
ihmiset ei vieraile toisissaan samoin kuten ennen
nykyisin sotetaan vain puhelimella kuulumiset,

jopa maalla ihmiset harvoi vierailee naapurissan, sielläki voi olla etteivät edes tunne naapuria kuka naapurissa asuu, niin hulluksi on maallaki asiat mennet,

ennemuinoin naapurissa käytiin
se oli päivittäistä,
sitä vain käytii asiat toimittamassa tai muuten vain niitä näitä juttelemassa,

kyllä nyky ihmiset ovat enemmänki erakoituneen,

ennen oli toisin,

Anonyymi kirjoitti:

Nykyisin on huomannu,
ihmiset ei vieraile toisissaan samoin kuten ennen
nykyisin sotetaan vain puhelimella kuulumiset,

jopa maalla ihmiset harvoi vierailee naapurissan, sielläki voi olla etteivät edes tunne naapuria kuka naapurissa asuu, niin hulluksi on maallaki asiat mennet,

ennemuinoin naapurissa käytiin
se oli päivittäistä,
sitä vain käytii asiat toimittamassa tai muuten vain niitä näitä juttelemassa,

kyllä nyky ihmiset ovat enemmänki erakoituneen,

ennen oli toisin,

Lue lisää

Ennen oli tosiaan toisin.
Muistan lapsuudestani, että lähes joka talossa äiti oli kotona, vaikka ei ollut edes ns. maalaistalokaan ja silloin he ehtivät myös vierailla naapurissakin, vaikka ei niitä tämän päivän työtä helpottavia koneitakaan ollut.

Itsestäni on tullut niin laiska, että en mielelläni vieraita halua kotiini.
Mieluummin sitten mennään johonkin kuppilaan kahville tai syömään ja se piristää minuakin enemmän. Saa katsella vieraita seiniä ja ihmisiäkin.

Eihän tuokaan tapa kaikille käy, vaikka haluaisikin. Ehkä ei ole lähellä mitään kuppilaan ja sitten tässä iässä alkaa olla kaikenlaisia vaivojakin esim. liikkuminen.

Aloittajalla iso kiitos, että on tehnyt tämän aloituksen, jossa me "puskatkin" voimme vaapasti kirjoittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ennen oli tosiaan toisin.
Muistan lapsuudestani, että lähes joka talossa äiti oli kotona, vaikka ei ollut edes ns. maalaistalokaan ja silloin he ehtivät myös vierailla naapurissakin, vaikka ei niitä tämän päivän työtä helpottavia koneitakaan ollut.

Itsestäni on tullut niin laiska, että en mielelläni vieraita halua kotiini.
Mieluummin sitten mennään johonkin kuppilaan kahville tai syömään ja se piristää minuakin enemmän. Saa katsella vieraita seiniä ja ihmisiäkin.

Eihän tuokaan tapa kaikille käy, vaikka haluaisikin. Ehkä ei ole lähellä mitään kuppilaan ja sitten tässä iässä alkaa olla kaikenlaisia vaivojakin esim. liikkuminen.

Aloittajalla iso kiitos, että on tehnyt tämän aloituksen, jossa me "puskatkin" voimme vaapasti kirjoittaa.

Lue lisää

Ihan hymyä huuleen pukkasi,
i h a n samoin olen jo toiminu useamman vuodenajan,
jos joku on tullu yllätys vierailulle, olenki pyytäny että lähdetään kuppilaan joko syömä reissulle tai ihan vain kahvireissulle, samalla näkee muitaki kulkijoita liikenteessä,

on se kiva ja hyvä että on palsta jonne voi ajatuksiaan kertoa,
ja parasta kun samanlaisia kirjoittajia löytyy muitaki,


siitä tuliki mieleen,
minkähänlaiseksi yhteiskuntamme kehittyy, kun kaikilla eteenki nuorilla kaikki ystävät ovat pelkästää näitten teknisten välineitten varassa,
hihukan hirvittää kansalaisten psykkinen kehitys ihmisenä ihmisten joukoon,
nooh sitä ei meikä tule suuremmin näkemään
ikä on jo rajotteena ja kohta luoja korjaa meikä vanhuksenki pois ikuisuuteen,
sitä ootelle kirjoitellaan ajatuksia
joskus jopa mukavia näille palstoille ajankuluksemme.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyisin on huomannu,
ihmiset ei vieraile toisissaan samoin kuten ennen
nykyisin sotetaan vain puhelimella kuulumiset,

jopa maalla ihmiset harvoi vierailee naapurissan, sielläki voi olla etteivät edes tunne naapuria kuka naapurissa asuu, niin hulluksi on maallaki asiat mennet,

ennemuinoin naapurissa käytiin
se oli päivittäistä,
sitä vain käytii asiat toimittamassa tai muuten vain niitä näitä juttelemassa,

kyllä nyky ihmiset ovat enemmänki erakoituneen,

ennen oli toisin,

Lue lisää

Helsinkiläisenä olen tottunut tähän tapaan, että naapurinsa kyllä tuntee, toisia enemmän, toisia vähemmän, mutta jokainen elää oviensa takana omaa yksityiselämäänsä.

Rapussa ja pihalla moikkaillaan, jutellaan joitain kuulumisia. Mutta yksityisasiansa olisi parempi pitää omana tietonaan, näin ei synny esim. kateutta ja tästä seuraavaa mahd. erilaista ilkivaltaa.

Liian läheisillä tuttavuuksilla kun usein on haittapuolensakin:
- Soitellaan ovikelloa ja halutaan milloin mitäkin (naapurin hyväksikäyttöä. "Hei, voiksä auttaa / lainata...? Hei voisiksä soittaa...?"). Aidossa hätätilanteessa tietenkin pitää toista ihmistä auttaa. Eivät aidot helsinkiläiset ole (ainakaan aiemmin olleet) kylmäsydämisiä: olen itse joskus mennyt kysymään jossain penkillä "kuolleen näköisenä" makaavalta mieheltä, että onks sulla kaikki hyvin. Kokeillut pulssia! Sain kerrankin ystävällisen hymyn. Spurgu vain hiukan lepäili.

- Talossa jossa on useita kymmeniä asuntoja myös juorut leviävät. Yhteiskokoontumiset (lenkkisauna, pihagrilli, yhteiset pihapenkit) ovat usein tällaisia.
- Jotkut helpommin valittavat milloin mistäkin pikkuasiasta ("Minä voin sulle sanoa, kun kerran tunnetaan, etten pidä siitä, että sinä..."), vaikka itse saattavat sitten esim. kovaäänisellä toiminnallaan nimenomaisesti häiritä rapun muita asukkaita. Yhdessä rappukäytävässä kun saattaa olla esim. 15-20 eri asuntoa ja rapusta kaikki kaikuu joka asuntoon. Huutavat asioitaan muiden ikkunoiden alla.

- Aktiivisimmissa taloyhtiöissä on taloyhtiön yhteisissä tiloissa usein joitain tapahtumia: yhteissauna erikseen naisille ja miehille, mahd. grillikatoksessa yhteistä makkaranpaistoa, ruuanlaittoa. Naapurien koirien kanssa peuhaamista...
- Kun pitää etäisyyden naapureihin, mutta kohteliaat tervehdys- / jutusteluvälit heihin, pärjää parhaiten.

Maaseudulla kaupunkilainen saattaa kovinkin häiriintyä, jos mökillä / suvun vanhassa talossa, omissa oloissaan, aamulla esim. yöpaidassa ollen, ulko-ovi yhtäkkiä tempaistaan auki ja naapuri laittautuu keittiöön istuskelemaan, moneksi tunniksi jaarittelemaan vaikkei mitään todellista asiaa, kahvin toivossa, vaikket itse edes kahvia ehtisi juoda.

Elämä opettaa. ☕

Tämä netti on siitä mukava, että täällä tapaa ihmisiä ja itse voi myös poistua keskustelusta milloin haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Helsinkiläisenä olen tottunut tähän tapaan, että naapurinsa kyllä tuntee, toisia enemmän, toisia vähemmän, mutta jokainen elää oviensa takana omaa yksityiselämäänsä.

Rapussa ja pihalla moikkaillaan, jutellaan joitain kuulumisia. Mutta yksityisasiansa olisi parempi pitää omana tietonaan, näin ei synny esim. kateutta ja tästä seuraavaa mahd. erilaista ilkivaltaa.

Liian läheisillä tuttavuuksilla kun usein on haittapuolensakin:
- Soitellaan ovikelloa ja halutaan milloin mitäkin (naapurin hyväksikäyttöä. "Hei, voiksä auttaa / lainata...? Hei voisiksä soittaa...?"). Aidossa hätätilanteessa tietenkin pitää toista ihmistä auttaa. Eivät aidot helsinkiläiset ole (ainakaan aiemmin olleet) kylmäsydämisiä: olen itse joskus mennyt kysymään jossain penkillä "kuolleen näköisenä" makaavalta mieheltä, että onks sulla kaikki hyvin. Kokeillut pulssia! Sain kerrankin ystävällisen hymyn. Spurgu vain hiukan lepäili.

- Talossa jossa on useita kymmeniä asuntoja myös juorut leviävät. Yhteiskokoontumiset (lenkkisauna, pihagrilli, yhteiset pihapenkit) ovat usein tällaisia.
- Jotkut helpommin valittavat milloin mistäkin pikkuasiasta ("Minä voin sulle sanoa, kun kerran tunnetaan, etten pidä siitä, että sinä..."), vaikka itse saattavat sitten esim. kovaäänisellä toiminnallaan nimenomaisesti häiritä rapun muita asukkaita. Yhdessä rappukäytävässä kun saattaa olla esim. 15-20 eri asuntoa ja rapusta kaikki kaikuu joka asuntoon. Huutavat asioitaan muiden ikkunoiden alla.

- Aktiivisimmissa taloyhtiöissä on taloyhtiön yhteisissä tiloissa usein joitain tapahtumia: yhteissauna erikseen naisille ja miehille, mahd. grillikatoksessa yhteistä makkaranpaistoa, ruuanlaittoa. Naapurien koirien kanssa peuhaamista...
- Kun pitää etäisyyden naapureihin, mutta kohteliaat tervehdys- / jutusteluvälit heihin, pärjää parhaiten.

Maaseudulla kaupunkilainen saattaa kovinkin häiriintyä, jos mökillä / suvun vanhassa talossa, omissa oloissaan, aamulla esim. yöpaidassa ollen, ulko-ovi yhtäkkiä tempaistaan auki ja naapuri laittautuu keittiöön istuskelemaan, moneksi tunniksi jaarittelemaan vaikkei mitään todellista asiaa, kahvin toivossa, vaikket itse edes kahvia ehtisi juoda.

Elämä opettaa. ☕

Tämä netti on siitä mukava, että täällä tapaa ihmisiä ja itse voi myös poistua keskustelusta milloin haluaa.

Lue lisää

Tämä netti ei vaadi pukeutumista. Voi kärpäslätkät paljaana tässä istua ja kirjoitella.
Tosin pitää varoa, ettei nuo lätkät tipu näppäinten päälle. :)

Anonyymi kirjoitti:

Helsinkiläisenä olen tottunut tähän tapaan, että naapurinsa kyllä tuntee, toisia enemmän, toisia vähemmän, mutta jokainen elää oviensa takana omaa yksityiselämäänsä.

Rapussa ja pihalla moikkaillaan, jutellaan joitain kuulumisia. Mutta yksityisasiansa olisi parempi pitää omana tietonaan, näin ei synny esim. kateutta ja tästä seuraavaa mahd. erilaista ilkivaltaa.

Liian läheisillä tuttavuuksilla kun usein on haittapuolensakin:
- Soitellaan ovikelloa ja halutaan milloin mitäkin (naapurin hyväksikäyttöä. "Hei, voiksä auttaa / lainata...? Hei voisiksä soittaa...?"). Aidossa hätätilanteessa tietenkin pitää toista ihmistä auttaa. Eivät aidot helsinkiläiset ole (ainakaan aiemmin olleet) kylmäsydämisiä: olen itse joskus mennyt kysymään jossain penkillä "kuolleen näköisenä" makaavalta mieheltä, että onks sulla kaikki hyvin. Kokeillut pulssia! Sain kerrankin ystävällisen hymyn. Spurgu vain hiukan lepäili.

- Talossa jossa on useita kymmeniä asuntoja myös juorut leviävät. Yhteiskokoontumiset (lenkkisauna, pihagrilli, yhteiset pihapenkit) ovat usein tällaisia.
- Jotkut helpommin valittavat milloin mistäkin pikkuasiasta ("Minä voin sulle sanoa, kun kerran tunnetaan, etten pidä siitä, että sinä..."), vaikka itse saattavat sitten esim. kovaäänisellä toiminnallaan nimenomaisesti häiritä rapun muita asukkaita. Yhdessä rappukäytävässä kun saattaa olla esim. 15-20 eri asuntoa ja rapusta kaikki kaikuu joka asuntoon. Huutavat asioitaan muiden ikkunoiden alla.

- Aktiivisimmissa taloyhtiöissä on taloyhtiön yhteisissä tiloissa usein joitain tapahtumia: yhteissauna erikseen naisille ja miehille, mahd. grillikatoksessa yhteistä makkaranpaistoa, ruuanlaittoa. Naapurien koirien kanssa peuhaamista...
- Kun pitää etäisyyden naapureihin, mutta kohteliaat tervehdys- / jutusteluvälit heihin, pärjää parhaiten.

Maaseudulla kaupunkilainen saattaa kovinkin häiriintyä, jos mökillä / suvun vanhassa talossa, omissa oloissaan, aamulla esim. yöpaidassa ollen, ulko-ovi yhtäkkiä tempaistaan auki ja naapuri laittautuu keittiöön istuskelemaan, moneksi tunniksi jaarittelemaan vaikkei mitään todellista asiaa, kahvin toivossa, vaikket itse edes kahvia ehtisi juoda.

Elämä opettaa. ☕

Tämä netti on siitä mukava, että täällä tapaa ihmisiä ja itse voi myös poistua keskustelusta milloin haluaa.

Lue lisää

Kiitos juttutuokiosta,
olipa kaikki just kuin minä itte olin kirjoittanu,
meikä asuu myös suurehkossa kaupungissa, kerrostalossa,
meillä on just tommosta,
roskia viedessä tai asioille lähtiessä jos törmää naapuri asukkaseen , siinä vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset,
muuten taloyhtiössä on oikein rauhallista
asukkaat todella sivistyneitä mukavia,
täällä saa asua omissa oloissaan,
vain joskus harvoin voi sukulaiset kävästä, neki nykyisin harvoin vain jos on asiantynkää,
puhelin on yhteydenpitoväline,
ja muutama nuoruuden ystäväki on vielä elossa puhelimen päässä,
olen oikein tyyttyväin tähän elämän muotoon,
mutta vanhuuden avuttomuus on pienoihen huolenaiheeni,
toistaiseksi se ai vielä asu meillä, heh.

kirjoitellaan taas,

Suomessa nykyinen vanhan ihmisen asema on todella huolettuttava,
vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten saattoi luottaa siihen että kun tulee vanhaksi niin pääsee johonki laitokseen
mutta kaikki se sosiaalinen turva on nykyisin suomessa purettu,
ja me vanhukset olemme nykyisin yhteikunnan kuluerä tai huolen aihe, tai riesa
tuntuu todella oudolta politiikalta,
ME kun olemme se ikäluokka joka meni töihin
kaikki teki palkkatöitä keskimäärin 40 vuotta, ME maksettiin VEROT viimestä piirtoa myöten
kasvatettiin lapsiperheet maksettiin asuntovelat IHAN ITSE vaikka kielivyönalla pienistä palkoista,
siihen aikaan EI ollu LOISTELIJOITA SOSIIAALI tukia maksamassa asumiskustannuksi, vaan ME ITSE maksettiin kaikki,
ja NYT meitä pidetään yhteikunnan kulueränä VAIKKA MEIDÄN TYÖ-ELÄKKEET MAKSAA meidän OMAT TYÖ-ELÄKE VAKUUTUSYHTIÖT
EI VALTIO
EI YHTEISKUNTA
EI SOSIAALI PALVELUT

jokin on pahasti pielessä nyt suomen politiikassa,
olisko niin että jossaki vaiheessa VÄÄRYYS PÄÄSI VALTAAN
ja tuhosi meidän rakentaman turvallisen hyvinvointivaltion,
oliko se SDP ja vasemmistoliitto
vai kuka ohjaili valtiolta KÄHMITYT MILJOONAT ja miljaardit paratiisi saarille piiloon suomen verottajaa ???
NYT vaaditaan vastauksia menneitten vuosien RIKOLLISESTA yhteiskunta järjelstelmän tuhoamisesta,
suomi OLI REHELLINEN ahkerta työtä tekevä kansa
MIHIN katosi rehellisyys yhteiskunnastamme ??????????????????????????????

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa nykyinen vanhan ihmisen asema on todella huolettuttava,
vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten saattoi luottaa siihen että kun tulee vanhaksi niin pääsee johonki laitokseen
mutta kaikki se sosiaalinen turva on nykyisin suomessa purettu,
ja me vanhukset olemme nykyisin yhteikunnan kuluerä tai huolen aihe, tai riesa
tuntuu todella oudolta politiikalta,
ME kun olemme se ikäluokka joka meni töihin
kaikki teki palkkatöitä keskimäärin 40 vuotta, ME maksettiin VEROT viimestä piirtoa myöten
kasvatettiin lapsiperheet maksettiin asuntovelat IHAN ITSE vaikka kielivyönalla pienistä palkoista,
siihen aikaan EI ollu LOISTELIJOITA SOSIIAALI tukia maksamassa asumiskustannuksi, vaan ME ITSE maksettiin kaikki,
ja NYT meitä pidetään yhteikunnan kulueränä VAIKKA MEIDÄN TYÖ-ELÄKKEET MAKSAA meidän OMAT TYÖ-ELÄKE VAKUUTUSYHTIÖT
EI VALTIO
EI YHTEISKUNTA
EI SOSIAALI PALVELUT

jokin on pahasti pielessä nyt suomen politiikassa,
olisko niin että jossaki vaiheessa VÄÄRYYS PÄÄSI VALTAAN
ja tuhosi meidän rakentaman turvallisen hyvinvointivaltion,
oliko se SDP ja vasemmistoliitto
vai kuka ohjaili valtiolta KÄHMITYT MILJOONAT ja miljaardit paratiisi saarille piiloon suomen verottajaa ???
NYT vaaditaan vastauksia menneitten vuosien RIKOLLISESTA yhteiskunta järjelstelmän tuhoamisesta,
suomi OLI REHELLINEN ahkerta työtä tekevä kansa
MIHIN katosi rehellisyys yhteiskunnastamme ??????????????????????????????

Lue lisää

tuohon korjaus
joku tuhosi rehellisen suomen ja toi tilalle rikollisen yhteiskuntajärjestelmän
jossa valtiolta kähmityt miljoonat ohjaiktiin paratiisi saarille verottajalta piilooin,

ja paljon muutaki kieroa on tapahtunu suurten ikäpolvien väistyessä pois työelämästä,

voiki sanoana Kekkosen sanoin
SAATANAN TUNARIT
silloin Kekkonen huomasi että rikollisuus laillistettiin ja pääsi valtaan
ja seuraukset nähdään nyt
ja ne on karmeat vanhusten näkökulmasta katsottuna !

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa nykyinen vanhan ihmisen asema on todella huolettuttava,
vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten saattoi luottaa siihen että kun tulee vanhaksi niin pääsee johonki laitokseen
mutta kaikki se sosiaalinen turva on nykyisin suomessa purettu,
ja me vanhukset olemme nykyisin yhteikunnan kuluerä tai huolen aihe, tai riesa
tuntuu todella oudolta politiikalta,
ME kun olemme se ikäluokka joka meni töihin
kaikki teki palkkatöitä keskimäärin 40 vuotta, ME maksettiin VEROT viimestä piirtoa myöten
kasvatettiin lapsiperheet maksettiin asuntovelat IHAN ITSE vaikka kielivyönalla pienistä palkoista,
siihen aikaan EI ollu LOISTELIJOITA SOSIIAALI tukia maksamassa asumiskustannuksi, vaan ME ITSE maksettiin kaikki,
ja NYT meitä pidetään yhteikunnan kulueränä VAIKKA MEIDÄN TYÖ-ELÄKKEET MAKSAA meidän OMAT TYÖ-ELÄKE VAKUUTUSYHTIÖT
EI VALTIO
EI YHTEISKUNTA
EI SOSIAALI PALVELUT

jokin on pahasti pielessä nyt suomen politiikassa,
olisko niin että jossaki vaiheessa VÄÄRYYS PÄÄSI VALTAAN
ja tuhosi meidän rakentaman turvallisen hyvinvointivaltion,
oliko se SDP ja vasemmistoliitto
vai kuka ohjaili valtiolta KÄHMITYT MILJOONAT ja miljaardit paratiisi saarille piiloon suomen verottajaa ???
NYT vaaditaan vastauksia menneitten vuosien RIKOLLISESTA yhteiskunta järjelstelmän tuhoamisesta,
suomi OLI REHELLINEN ahkerta työtä tekevä kansa
MIHIN katosi rehellisyys yhteiskunnastamme ??????????????????????????????

Lue lisää

No MITÄ SINULTA PUUTTUU sellaista, mitä naapurin eläkeläisellä on?

M0onet yrittävät etsiä puhekaveria mm. S24 palstoilta, mutta vaikeaa se on kun osa kirjoittajista kommentoi vain ja aina negatiiviseen sävyyn ja ylenkatsoo kirjoittajaa, jonka ajatukset eivät täsmää trollin ajatuksien kanssa.

Sallit siis anoille vapautta enemmän kuin niille, jotka uskaltavat allekirjoittaa kommenttinsa, nimmarilla hekin.
Henkilöllisyys ei paljastu.

Anonyymi kirjoitti:

Sallit siis anoille vapautta enemmän kuin niille, jotka uskaltavat allekirjoittaa kommenttinsa, nimmarilla hekin.
Henkilöllisyys ei paljastu.

Mistä sinä tuon ” vapauden” repäisit?

Esim. tällainen selkätuki voisi helpottaa oloa:
https://www.selkakauppa.fi/tuote/labtex-care-nordic-tukivyo

Terveyskeskuksestakin saattaisi saada ilmaiseksi,

Apteekeista löytää erilaisia, esim. selän tukia.
*

Anonyymi kirjoitti:

Esim. tällainen selkätuki voisi helpottaa oloa:
https://www.selkakauppa.fi/tuote/labtex-care-nordic-tukivyo

Terveyskeskuksestakin saattaisi saada ilmaiseksi,

Apteekeista löytää erilaisia, esim. selän tukia.
*

Lue lisää

Minulla on noita tukiliivejä,
mutta
ne tukee lähinnä vyötärön seutua,

minulla pitäisi tukea l a n t i o t a kokonaisuutenaan,
mull on lantiossa ristiselkä kipeä ei vyötärössä,

Opettele ymmärtämään lukemasi. Teet itsestäsi pölhön noilla "lausunnoilla".

Anonyymi kirjoitti:

Opettele ymmärtämään lukemasi. Teet itsestäsi pölhön noilla "lausunnoilla".

Ottaako totuus noin lujille ?

Onhan se omituista että yhtä ministeriä vainotaan SIKSI kun hän saiki todistettua mollausjutut VALHEEKSI

nytkö sukulaiset eduskuntaa myöten jatkaa Rydmanin vainoamista
kun NOLOTSI paljastuiki tyttösten mollaus jutut valehteluksi, ????

Tuppuraisen touhulle naraa jo viron susiki hah.

Juu onhan se ihan kauheeta, kun miehen sanaan ei luoteta,
Vaikka on ihan ministeri.

Anonyymi kirjoitti:

Ottaako totuus noin lujille ?

Onhan se omituista että yhtä ministeriä vainotaan SIKSI kun hän saiki todistettua mollausjutut VALHEEKSI

nytkö sukulaiset eduskuntaa myöten jatkaa Rydmanin vainoamista
kun NOLOTSI paljastuiki tyttösten mollaus jutut valehteluksi, ????

Tuppuraisen touhulle naraa jo viron susiki hah.

Lue lisää

Yksikään järkevä asioista perilläoleva ihminen ei naura Tuppuraille.
Hölmöt nauraa.

Alkaako vaihtoehtoisesti joulun jälkeen kevät?

Anonyymi kirjoitti:

Alkaako vaihtoehtoisesti joulun jälkeen kevät?

Kyllä
aina kun joulu on ohi ja tammikuun ensimmäinen päivä on saavutettu
alkaa a i n a minun kevät
sitä kestää aina kesäkuun alkuun asti,
sitten on juhannus
ja sen jälkee alkaa ihanan syksyn odottelu
kuumasta kesästä en pidä, sen ohitan jo ajatusmaailmasani,
mull on vain syksy ja kevät elämässä,

näin se vaan on.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä
aina kun joulu on ohi ja tammikuun ensimmäinen päivä on saavutettu
alkaa a i n a minun kevät
sitä kestää aina kesäkuun alkuun asti,
sitten on juhannus
ja sen jälkee alkaa ihanan syksyn odottelu
kuumasta kesästä en pidä, sen ohitan jo ajatusmaailmasani,
mull on vain syksy ja kevät elämässä,

näin se vaan on.

Lue lisää

Sinulla on kaksi vuodenaikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on kaksi vuodenaikaa.

Tavallaan näin haluan ajatella,

kesän helteet ei vanhaa ihmistä kiehdo,

jos kahdesta pahasta pitäisi valita,
kuten
talven pakkaset tai kesän helteet
niin valitsen ehdottomasti pakkakset,

kevät ja syksy ilmasto on näitten hankalien ilmanlaadun välissä
ei liian kuumaa
eikä liian kylmää,

huumorilla näin hassu mielipide,

Pelottava ajatus , joku veitsen kanssa riehuu, huonojalkanen vanhus ei pysty juoksemaan karkuun. Ja pian on veitsi selässä. Olisi meille vanhoille varmasti hyvä ajatus tilata ruoka ja muut tykö tarpeet verkkokaupasta.
Ehkä aikuiset sukulaiset minua voisi opettaa käyttämään verkkokauppa ? Ihan hyvä ajatus?

Anonyymi kirjoitti:

Pelottava ajatus , joku veitsen kanssa riehuu, huonojalkanen vanhus ei pysty juoksemaan karkuun. Ja pian on veitsi selässä. Olisi meille vanhoille varmasti hyvä ajatus tilata ruoka ja muut tykö tarpeet verkkokaupasta.
Ehkä aikuiset sukulaiset minua voisi opettaa käyttämään verkkokauppa ? Ihan hyvä ajatus?

Lue lisää

Sama juttu,
en osaa käyttää verkkokaupaa hyväkseni,

aina tuntuu että itte pitää nähdä tuotteet mitä ostaa,

saako verkkokaupasta aina mieleistä tuoretta ruokaa,

kai olen hiukan liian itsekäs,
kun luulen että vain itte osaan ostaa ja valikoida mitä ostan,

johtusko siitä kun ikänsä on itse hoitanu perheen ostokset, vai mistä johtunee.

Anonyymi kirjoitti:

Sama juttu,
en osaa käyttää verkkokaupaa hyväkseni,

aina tuntuu että itte pitää nähdä tuotteet mitä ostaa,

saako verkkokaupasta aina mieleistä tuoretta ruokaa,

kai olen hiukan liian itsekäs,
kun luulen että vain itte osaan ostaa ja valikoida mitä ostan,

johtusko siitä kun ikänsä on itse hoitanu perheen ostokset, vai mistä johtunee.

Lue lisää

Ai jaa, tarkotin lähinnä sitä , että en osaa sitä tietokone ohjelmaa käyttää , siis millä se ruoka tilataan. Ja pelkään vähä noita verkko maksuja , ettei ole vahingossa huijjaussivustolla.
Eiköhän se ruoka siellä ihan kelvollista ole mulle mummelille. Kysyn juhannuksena josko sukulainen opettaisi mulle sen verkkokaupan tilauksen teon , jotta osaisin sen itsekkin. Joskushan varmaan kuitenkin joutuu tilaamaan verkkokaupasta, jos liikuntakyky menee huonoksi. Eikä pääse kaupaan ite.

Anonyymi kirjoitti:

Ai jaa, tarkotin lähinnä sitä , että en osaa sitä tietokone ohjelmaa käyttää , siis millä se ruoka tilataan. Ja pelkään vähä noita verkko maksuja , ettei ole vahingossa huijjaussivustolla.
Eiköhän se ruoka siellä ihan kelvollista ole mulle mummelille. Kysyn juhannuksena josko sukulainen opettaisi mulle sen verkkokaupan tilauksen teon , jotta osaisin sen itsekkin. Joskushan varmaan kuitenkin joutuu tilaamaan verkkokaupasta, jos liikuntakyky menee huonoksi. Eikä pääse kaupaan ite.

Lue lisää

No
tuoki hipoo kyllä minunki luottamusta verkkokaupoihin
jos joutuuki huijatuksi,

itse kuitenki luulisin jos menisin ensin vaikka jokun ruokakaupan kanssa tekemään sopimuksen verrkokaupa ostoksista,
silloin uskoisin että kaupanteko olisi turvallista,

luulen että se sopimus pitää kaupankanssa ensin tehdä,

vaikka en oikeesti ole asiasta perillä, mutta luulisin niin,

mä vaan haluan itse nähdä mitä ostan,
muuta estettä ei minulla olisi.

Anonyymi kirjoitti:

No
tuoki hipoo kyllä minunki luottamusta verkkokaupoihin
jos joutuuki huijatuksi,

itse kuitenki luulisin jos menisin ensin vaikka jokun ruokakaupan kanssa tekemään sopimuksen verrkokaupa ostoksista,
silloin uskoisin että kaupanteko olisi turvallista,

luulen että se sopimus pitää kaupankanssa ensin tehdä,

vaikka en oikeesti ole asiasta perillä, mutta luulisin niin,

mä vaan haluan itse nähdä mitä ostan,
muuta estettä ei minulla olisi.

Lue lisää

Minun tietääkseni ei tarvitse kauppaan mennä henkilökohtaisesti tekemään kauppasopimusta. Ruokakauppojen verkkomyynti toimii tietääkseni samalla tavalla kuin muidenkin tuotteiden verkkokauppa. Olen tilannut vaatteita, kodinkoneita, kodin tekstiilejä, kosmetiikkaa ym. verkkokaupasta ja maksanut verkkopankin tunnuksilla. Ihan helppoa se on; jos osaa laskut maksaa netissä, osaa myös tilata verkkokaupasta.
Mutta jos epäilee omia kykyjään tilata, kannattaa varmaan jonkun läheisen ihmisen kanssa tehdä yhdessä eka tilaus.

Unta ei tullu joten joku sana

joo, maailma on sekasi ei voi puolueita syyttää ihmisen huluudesta,
jokin on pahastipielessä kun jälkikasvusta on kasvanu mielisairaita kansalaisia,
vahvasti luulen
kouluissa on unohdettu kristillinen oppiaine kokonaan pois
esm
vaikka vain 10 käskyä selityksineen, siinä jo yksistään olisi hyvä turvallisen elämän ohjeet
ja onnelisen elämän polku ihmiskunnalle,
näin yksinkertanen asias ihmiskunnan pahaaksi
on unohdettu kasvatustieteessä,

jumala ihmiskuntaa auttakoon ohjatkoon oikeaan
antakoon paljon anteeksi ihmiskunnantyyhmyyden vuoksi.