Eihän se, että joku säveltäjä on suomessa menneinä vuosikymmeninä säveltänyt lähes puolen sataa sinfoniaa, tai 44, kuten Erik Fordell, ole ollut tuolloisiin suomessa vallinneisiin oloihin nähden mitenkään tavatonta ja "poikkeuksellista", kuten eräässä musiikki tietosanakirjassa väitetään, vaan puhtaasti jonkin käsittämättömän tuotteliaan luovan hengen ehtymättömän luovuuden ansiota. Vain se, että se on tapahtunut modernina aikana, modernissa yhteiskunnassa, tuntuu meistä ihmeeltä.
Kirjasta syntyy vaikutelma, niin kuin esim. epävakaat yhteiskunnalliset olot eivät olisi mahdollistaneet tuotteliasta sävellystyötä, vaikka suomi oli poliittisesti vakaa maa.
Tai niin kuin suomessa olisi nähty nälkää, vaikka suomi oli verraten rikas maa.
Semminkin kun elintaso vuosisatoja aiemmin, jolloin säveltäjät olivat myös varsin tuotteliaita, oli paljon matalampi ja tästä huolimatta jotkut säveltäjät Euroopassa sävelsivät jopa vielä paljon enemmänkin sinfonioita.
Se seikka, että joku säveltäjä kykenee sellaiseen tuotteliaisuuteen, edellyttää paitsi suurta työskentelynopeutta nuottien raapustamiseksi vikkelästi nuottipaperille, ehtymätöntä melodista mielikuvitusta ja musiikillisten aiheiden keksintäkykyä, yhtenäistä orgaanista visiota, sekä hyvää käsityötaitoa ja riittävää toimeentuloa taloudellisesti turvatun aseman saavuttamiseksi ja sävellystyön mahdollistamiseksi.
Mutta kun säveltäjä harjoitti vielä musiikkikauppiaan ammattia, toimi monien orkestereiden ja kuorojen kapellimestarina, opetti pianonsoittoa ja sai teospalkkioita ja tekijänoikeuspalkkioita, ja oli ehkä kriitikkokin, niin häntä voi pitää jopa varsin hyvätuloisena ja varakkaana miehenä, joka saattoi antautua täysin rinnoin sävellystyölle, kun muilta töiltään suinkin vain ehti. Ja totta totisesti hän ehti. Ehkä hän nautti taiteilijaeläkettäkin. Joten mihin tämä 80 luvun jälkeen painetun tietosanakirjan väite perustuu? Miten suomen olot poikkesivat 60-70 luvuilla oleellisesti muiden länsimaisten demokratioiden oloista, joiden talousjärjestelmänä oli kapitalismi, kuten suomessakin? sotien jälkeen suomen talous kulki suhdannekuopasta toiseen, mutta sitä leimasi silti kasvun aika.
Kyseessä on ruotsalainen alkuteos, jota eräät silloiset musiikkikriitikot ovat joiltakin osin täydentäneet ja suomentaneet. Sivumennen sanottuna opuksessa asiavirheitä, kuten esim. väite, että Schubertin Taikaharppu on laulunäytelmä, vaikka se on nimenomaan melodraama.
Ehkä kirjassa tarkoitetaan sitä, että jälkiteollisen tai postmodernin aikakauden suomen tasavallasta puuttuivat 1700 luvun Habsburgien keisarikunnassa toimineet yksityiset taiteen suosija ruhtinaat ja mesenaatit, joiden rahojen turvin kuuluisat säveltäjät saattoivat keskittyä työhönsä.
Mutta sen sijaan 1900 luvulla orkesterit tilasivat suomessa teoksia Fordellin kaltaisilta säveltäjiltä, toisin kuin useinkaan 1800 luvulla esim. joltain Schubertilta, jonka sinfoniat syntyivät ilman tilausta ja jopa pöytälaatikkoon, sikäli kuin milloinkaan edes valmistuivat ja niitä saatettiin esittää konviktikoulun orkesterin voimin, Schubertin eläessä hänen ympärilleen muodostuneen taiteilijapiirin tai läheistensä taloudellisella avustuksella tai laulujensa kustantajalta saamansa palkkion turvin.
Kirjasta syntyy vaikutelma, niin kuin esim. epävakaat yhteiskunnalliset olot eivät olisi mahdollistaneet tuotteliasta sävellystyötä, vaikka suomi oli poliittisesti vakaa maa.
Tai niin kuin suomessa olisi nähty nälkää, vaikka suomi oli verraten rikas maa.
Semminkin kun elintaso vuosisatoja aiemmin, jolloin säveltäjät olivat myös varsin tuotteliaita, oli paljon matalampi ja tästä huolimatta jotkut säveltäjät Euroopassa sävelsivät jopa vielä paljon enemmänkin sinfonioita.
Se seikka, että joku säveltäjä kykenee sellaiseen tuotteliaisuuteen, edellyttää paitsi suurta työskentelynopeutta nuottien raapustamiseksi vikkelästi nuottipaperille, ehtymätöntä melodista mielikuvitusta ja musiikillisten aiheiden keksintäkykyä, yhtenäistä orgaanista visiota, sekä hyvää käsityötaitoa ja riittävää toimeentuloa taloudellisesti turvatun aseman saavuttamiseksi ja sävellystyön mahdollistamiseksi.
Mutta kun säveltäjä harjoitti vielä musiikkikauppiaan ammattia, toimi monien orkestereiden ja kuorojen kapellimestarina, opetti pianonsoittoa ja sai teospalkkioita ja tekijänoikeuspalkkioita, ja oli ehkä kriitikkokin, niin häntä voi pitää jopa varsin hyvätuloisena ja varakkaana miehenä, joka saattoi antautua täysin rinnoin sävellystyölle, kun muilta töiltään suinkin vain ehti. Ja totta totisesti hän ehti. Ehkä hän nautti taiteilijaeläkettäkin. Joten mihin tämä 80 luvun jälkeen painetun tietosanakirjan väite perustuu? Miten suomen olot poikkesivat 60-70 luvuilla oleellisesti muiden länsimaisten demokratioiden oloista, joiden talousjärjestelmänä oli kapitalismi, kuten suomessakin? sotien jälkeen suomen talous kulki suhdannekuopasta toiseen, mutta sitä leimasi silti kasvun aika.
Kyseessä on ruotsalainen alkuteos, jota eräät silloiset musiikkikriitikot ovat joiltakin osin täydentäneet ja suomentaneet. Sivumennen sanottuna opuksessa asiavirheitä, kuten esim. väite, että Schubertin Taikaharppu on laulunäytelmä, vaikka se on nimenomaan melodraama.
Ehkä kirjassa tarkoitetaan sitä, että jälkiteollisen tai postmodernin aikakauden suomen tasavallasta puuttuivat 1700 luvun Habsburgien keisarikunnassa toimineet yksityiset taiteen suosija ruhtinaat ja mesenaatit, joiden rahojen turvin kuuluisat säveltäjät saattoivat keskittyä työhönsä.
Mutta sen sijaan 1900 luvulla orkesterit tilasivat suomessa teoksia Fordellin kaltaisilta säveltäjiltä, toisin kuin useinkaan 1800 luvulla esim. joltain Schubertilta, jonka sinfoniat syntyivät ilman tilausta ja jopa pöytälaatikkoon, sikäli kuin milloinkaan edes valmistuivat ja niitä saatettiin esittää konviktikoulun orkesterin voimin, Schubertin eläessä hänen ympärilleen muodostuneen taiteilijapiirin tai läheistensä taloudellisella avustuksella tai laulujensa kustantajalta saamansa palkkion turvin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Fordell on viime vuosisadan musiikin suurin sensaatio kyettyään luomaan miltei kuin joku Mozartin re-inkarnaatio uskomattomat noin 70 sinfonioihin ja konserttoihin sekä urkusinfonioihin sisältyvää lyyrisesti ja melodisesti kaunista alkuperäisestä sisäisestä näkemyksestä kumpuavaa suurta adagiota ja andante osaa ja niissähän itse Mozart oli suuri mestari. Häikäisevää, että suomesta on tullut näin valtavia musiikin jättiläisiä, joiden tuotteliaisuus ylittää ymmärryksen. Mistä ihmeestä Fordell on saanut näin paljon ideoita ja aiheita musiikkinsa? Kuitenkin hän oli täysin omaperäinen ja alkuperäinen säveltäjänero, joka ehti tehdä valtavan elämäntyön., johon suomessa tai edes maailmassa tuona aikana ei ole yltänyt kukaan muu. silti häntä voinee pitää suomessa vaiettuna suuruutena. vain mieskuorolauluista osa lienee levytetty ja joitakin muita vähäisempiä teoksia. unohdin, että fordellilla on myös lukuisissa jousikvartetoissaan ja muissa kamarimusiikkiteoksissaan upeaa musiikkia, kuten esim. klarinettikvintetossa ja urkusarjoissa.