Itse olen ollut sinkkuna noin puolitoista vuotta takana pitkä seurustelu suhde. Aluksi olin aika paskana koko asiasta ja yritin etsiä uutta kumppania. Muutama hetkellinen seurustelu olikin, muttei mitään vakavaa.
Jossain puolessa välissä tätä sinkku-uraa ajattelin, että paskat: Jos neiti oikea sattuu kohdalle mitäs siinä, mutten enää etsi ketään.
Aikani olen käyttänyt urheillessa ja omissa harrastuksissa. Nyt tunnen itseni todella eläväni ja olen positiivisella mielialalla koko ajan, vaikken käytäkkään minkäänlaista lääkitystä. Tunnen itseni vapaammaksi kuin koskaan. Ja tämä tunne kuulemman oikein hohkaa minusta.
Sitä en ymmärrä miksi jotkut naispuoliset ystäväni oikein säälittelevät, ettei minulla ole ketään ja yrittävät kaikenmaailman viritelmiä minun pääni menoksi. Haluan todellakin, että tämä minun euforia jatkuu.
Onko se niin vaikeaa parisuhteessa elävien ihmisten tajuta, että voi sitä valoa olla tälläkin puolella?
En kaipaa sääliä taikka surkeita parisuhteita, jossa kitkutellaan väkisin.
Terveisin
Vihdoinkin onnellinen
Jossain puolessa välissä tätä sinkku-uraa ajattelin, että paskat: Jos neiti oikea sattuu kohdalle mitäs siinä, mutten enää etsi ketään.
Aikani olen käyttänyt urheillessa ja omissa harrastuksissa. Nyt tunnen itseni todella eläväni ja olen positiivisella mielialalla koko ajan, vaikken käytäkkään minkäänlaista lääkitystä. Tunnen itseni vapaammaksi kuin koskaan. Ja tämä tunne kuulemman oikein hohkaa minusta.
Sitä en ymmärrä miksi jotkut naispuoliset ystäväni oikein säälittelevät, ettei minulla ole ketään ja yrittävät kaikenmaailman viritelmiä minun pääni menoksi. Haluan todellakin, että tämä minun euforia jatkuu.
Onko se niin vaikeaa parisuhteessa elävien ihmisten tajuta, että voi sitä valoa olla tälläkin puolella?
En kaipaa sääliä taikka surkeita parisuhteita, jossa kitkutellaan väkisin.
Terveisin
Vihdoinkin onnellinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla taitaa silti olla vielä se vaihe menossa että toivon kovasti että se elämän rakkaus tulisi kohdalle.. esim jos menen baariin, tietäähän sen ettei siellä yleensä sen kummempia tapahdu, jutellaan vain kaverien kanssa yms.. mutta silti sitten kun aamuyöllä kömpii sänkyyn niin kiroaa ettei sitä miestä löydy.. voi helvetti miksei voisi jo alkaa ajatella toisin.
repivää,vastenmielistä ja inhottavaa,kuin parisuhde mikä ei toimi.Kaksi aikuista(?) ihmistä kitkuttaa väkisin yhdessä ja kitisee toisilleen joka asiasta.Paha olo saastuttaa koko ilmapiirin,kodin.
Ja jotkut rimpuilevat vuosia sellaisessa suhteessa,kun ei ole kanttia erota kuitenkaan.
Kyllä sinkkuilu aina huonon suhteen voittaa.
voi mielestäni voittaa hyvänkin suhteen, jos on sellainen olo, ettei vain yksinkertaisesti halua seurustella. Itsestäni tuntuu juuri nyt siltä. En väitä, että ikuisesti ajattelisin niin, mutta tällä hetkellä olen onnellinen ja ehjä ihminen yksin. En tunne, että tarvitsisin toista ihmistä ollakseni kokonainen vaan nautin tästä olotilasta itseni kanssa :)