Kun suru ei lopu

Anonyymi-ap

Miten se loppuisikaan ? Ei ihminen pysty muuttamaan itseään tunteettomaksi.

34

784

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Suru tulee kaikkien eteen.
      Vaikka sitä ennen se seisoo taustalla.
      Ei se lopu mutta se muuttuu.
      Tuska muuttuu kaipaukseksi.
      Sekä kiitollisuudeksi siitä kaikesta mitä saimme yhdessä nähdä ja tuntea.

      • Anonyymi

        Niin, kiitollisuudeksi siitä, mitä kaikkea saimme yhdessä kokea ja tuntea!


    • Anonyymi

      Ei ole muuttunut. On yhtä aika tuska, suru ja kaipaus.

    • Anonyymi

      Ei surusta voi kukaan sanoa mitään yleispätevää. Jokaisen suru on erilainen.
      Kliseet ei suruun auta.

    • Anonyymi

      Itken, itken ja itken. Elämäni ainoa valo ja ilo, tuki ja turva oli puolisoni,
      joka yllättäen menehtyi. Hän oli niin hyvä ja elämänhaluinen ihminen.
      Ei hän olisi halunnut kuolla vielä inhimillisesti ottaen suhteellisen nuorena
      pian eläkkeelle jäätyään enkä minä olisi halunnut menettää häntä.
      Olen täysin murtunut. Kaikki kävi niin nopeasti ja lääkäreistä jäi kummallinen
      olo. Ei kerrottu mikä tilanne on. Sain väärän kuvan. Kuolema tuli shokkina.
      Viimeinen tapaaminen, kun puolisoni olisi vielä tajunnut, että olen läsnä
      kiellettiin - siis häneltä ja minulta. En saanut mennä katsomaan ja pitämään
      kädestä ja halaamaan, olemaan läsnä. Olen varma, että puolisoni olisi
      halunnut sitä. Se evättiin meiltä. Enää ei ole koskaan mahdollisuutta.
      Ja lääkärit puhuvat "hyvästä kuolemasta".

      • Anonyymi

        Otan osaa. Minäkin itken ja kaipaan niin paljon, ettei sanoja löydy, vaikka aikaa mennyt
        jo kohta kaksi vuotta. Miten pääsen tästä eteenpäin ? Huonolla kohtelulla minusta tehtiin tunnevammainen jo lapsena. Sitten tapasin maailman parhaimman ihmisen, jonka kanssa
        sain elää onnellisena yli kaksi vuosikymmentä vuotta, kun kaikki päättyi yht'äkkiä
        yllättäen. En varmaankaan toivu koskaan.


    • Anonyymi

      On niin lohduttoman yksin, kun kuolema yht'äkkiä vie elämänkumppanin,
      joka on ollut kaikki kaikessa. Ei jaksaisi elää enää.

      • Anonyymi

        Tässäkin varoittava esimerkki siitä, kun yksi ihminen on ollut kaikki.
        Vaikka olisi kuinka ihana ja rakas puoliso, pitää olla koko ajan muutakin elämää. En tarkoita sivusuhteita, vaan omia harrastuksia ja ystäviä.

        Kyllä sinäkin kuitenkin tuosta vielä ylös pääset, kunhan vähän kuluu aikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässäkin varoittava esimerkki siitä, kun yksi ihminen on ollut kaikki.
        Vaikka olisi kuinka ihana ja rakas puoliso, pitää olla koko ajan muutakin elämää. En tarkoita sivusuhteita, vaan omia harrastuksia ja ystäviä.

        Kyllä sinäkin kuitenkin tuosta vielä ylös pääset, kunhan vähän kuluu aikaa.

        Moni hakee heti uuden kumppanin, jopa vanhukset. Laulaja Eino Grönin vaimo eli vielä hoitokodissa kun Eikka riiasi jo 85-vuotiaana uuden naikkosen kanssa. Joillakin sitä viriiliyttä riittää vaan aina.


    • Anonyymi

      Ihmisellä voi olla "muuta elämää" vaikka kuinka paljon,
      mutta sitä läheisintä ja rakkainta ihmistä ei korvaa kukaan.
      Vaikka olisi 1000 ihmistä ympärillä ja harrastuksia
      tuntee olevansa yksin.

      • Anonyymi

        Niin, ei tietenkään kukaan menetettyä rakkainta voi korvata. Mutta itse voi silti elää hyvää elämää ja moni jopa löytää uuden entistäkin paremman kumppanin ja elämän. Ei korvaamaan mitään vaan ihan uudenlaiseen elämään.

        Itse olen kokenut kaksi puolison kuolemaa. Parhaita olivat olleet molemmat. Silti elän elämäni
        onnellisinta aikaa juuri nyt, muuta ei ole.


    • Anonyymi

      Löysin "Elämäni Ihmisen" ihmisen isolla iillä,, jonka rinnalla kaikki muut
      tuntuisivat korvikkeelta.

    • Anonyymi

      Suru on armoton.

      • Anonyymi

        Onhan se. Mutta mikään ei kestä ikuisesti, ei surukaan ainakaan samanlaisena.


    • Anonyymi

      Suru on niin vahvana läsnä , puolison kuolemasta 1 v 5 kk. Rakkaus ei kuole koskaan, ikävä joka päiväinen. Välillä tuska lyö pintaan, toisinaan voi jo hengittää ja muistella yhteistä aikaa ilman kyyneleitä.
      Kukaan ei korvaa toista ihmistä, kukaan ei voi tietää toisen surusta, suru aika meillä jokaisella omansa.

      • Anonyymi

        Samoin minullakin suru on voimakkaasti läsnä joka hetki. Rakas puolisoni,
        kaikkeni, menehtyi yllättäen viime vuoden lopulla, olen edelleen järkytyksen ja suuren
        surun vallassa yksinäisenä, ystäväni kuolivat melko nuorina.
        Itken joka päivä, joskus monta kertaa. Annan itkun tulla, muutakaan helpotusta ei ole
        eikä itkukaan helpota menetyksen tuskaa kuin korkeintaan hetkeksi ihan vähän.
        Oikeastaan itkussa tuska voimistuu.
        Joku tuttuni on ihmetellyt "itketkö sinä v i e l ä, mene ammattiauttajalle !"
        En aio mennä. Tuskinpa ammattiauttajat eivät pystyvät mitään "hokkuspokkus-temppuja tekemään.
        Kyllä järkeni sanoo, että puolisoni on kuollut, mutta sydän ei ymmärrä.
        Sydän itkee enkä pysty tunteitani kuolettamaan enkä haluakaan.
        Kenenkään on turha puhua toisten puolesta miten suru muuttaa muotoaan ja helpottaa.
        Suru voi myös syvetä ja voimistua, kun ikävä ja kaipaus kasvaa.
        Minulle on käynyt niin. Tulevaisuudesta en tiedä mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samoin minullakin suru on voimakkaasti läsnä joka hetki. Rakas puolisoni,
        kaikkeni, menehtyi yllättäen viime vuoden lopulla, olen edelleen järkytyksen ja suuren
        surun vallassa yksinäisenä, ystäväni kuolivat melko nuorina.
        Itken joka päivä, joskus monta kertaa. Annan itkun tulla, muutakaan helpotusta ei ole
        eikä itkukaan helpota menetyksen tuskaa kuin korkeintaan hetkeksi ihan vähän.
        Oikeastaan itkussa tuska voimistuu.
        Joku tuttuni on ihmetellyt "itketkö sinä v i e l ä, mene ammattiauttajalle !"
        En aio mennä. Tuskinpa ammattiauttajat eivät pystyvät mitään "hokkuspokkus-temppuja tekemään.
        Kyllä järkeni sanoo, että puolisoni on kuollut, mutta sydän ei ymmärrä.
        Sydän itkee enkä pysty tunteitani kuolettamaan enkä haluakaan.
        Kenenkään on turha puhua toisten puolesta miten suru muuttaa muotoaan ja helpottaa.
        Suru voi myös syvetä ja voimistua, kun ikävä ja kaipaus kasvaa.
        Minulle on käynyt niin. Tulevaisuudesta en tiedä mitään.

        Suru on muutakin kuin tunne. Se on myös ja enemmänkin käyttäytymistä. Jos tunteelle ei voikaan paljoa, käyttäytymiselle voi tai aikuisen ainakin pitäisi voida.

        Elämäni valo, maailman paras ja ihanin ihminen on kuollut. Kuinka häntä rakastankaan! Niin, kyllä, kyllä. Mutta kun kukaan ei sitä rakkautta ota vastaan eikä vastarakkautta ei tule, se omakin rakkaus haalenee. Kunnioitus voi silti säilyä, kiitollisuus siitä, mitä oli. Ei sitä itkeä tarvitse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suru on muutakin kuin tunne. Se on myös ja enemmänkin käyttäytymistä. Jos tunteelle ei voikaan paljoa, käyttäytymiselle voi tai aikuisen ainakin pitäisi voida.

        Elämäni valo, maailman paras ja ihanin ihminen on kuollut. Kuinka häntä rakastankaan! Niin, kyllä, kyllä. Mutta kun kukaan ei sitä rakkautta ota vastaan eikä vastarakkautta ei tule, se omakin rakkaus haalenee. Kunnioitus voi silti säilyä, kiitollisuus siitä, mitä oli. Ei sitä itkeä tarvitse.

        Miten sitä nyt sitten alkaisi käyttäytyä ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sitä nyt sitten alkaisi käyttäytyä ?

        Ihan tavallisesti. Itkun vollotukset voi lopettaa ja voi alkaa tarttua arjen askareisiin ja vähän pyhäpuuhiinkin. Katse tulevaisuuteen, mitä kivaa tänään, huomenna...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan tavallisesti. Itkun vollotukset voi lopettaa ja voi alkaa tarttua arjen askareisiin ja vähän pyhäpuuhiinkin. Katse tulevaisuuteen, mitä kivaa tänään, huomenna...

        Onpa sinun surusi helppoa !


    • Anonyymi

      Rakkauteni ei ole yhtään haalennut. Rakkaus ja kaipaus vain vahvistuu
      ja suru syvenee.

    • Anonyymi

      Kun on ikää ja itse on seuraavana vuorossa ei suru hellitä.
      Ei ole mitään mikä antaisi toivoa. Kaikki hyvä on loppunut.

    • Anonyymi

      Kyllä pystyy demokratian voimin. Se on eksytyksen henkeä ja täysin ansaittu.

      • Anonyymi

        Oletko henkisessä tasapainossa ?


    • Anonyymi

      Nykyihmiset eivät kestä mitään. Aikoinaan oli pakko kestää, ei jäädä märehtimään. Työ auttoi, esim sodassa miehensä menettäneet naiset raatoivat töitä vaan, samoin isä jos poika kuoli. Nyt pohditaan, vatvotaan, syödään hullujen psykiatrien määräämiä vammauttavia psyykemömmöjä, käydään kajahtaneiden terapeuttien luona.

      • Anonyymi

        Vanhat ei jaksa raataa töitä. He kuolevat suruunsa.


      • Anonyymi

        Täysin samaa mieltä.
        Yleensä noi surun lässyttäjät suureen ääneen on elänyt helpon elämän, ei ne ole nähnyt ikinä nälkää, kylmyyttä tai joutuneet edes odottamaan lääkärinaikaa kuukausitolkulla tuskissa. Yleensä näillä helpon elämän ihmisillä on järjetön tuuri kaikissa asioissa tai rikas suku tai sekä että. Ei ne oikeesti tajua että monella ihmisellä on suru JOKA päivä kun joutuu miettimään riittääkö tänään ruoka perheelle tai katkeeko sähköt. Menis vtt...mariseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täysin samaa mieltä.
        Yleensä noi surun lässyttäjät suureen ääneen on elänyt helpon elämän, ei ne ole nähnyt ikinä nälkää, kylmyyttä tai joutuneet edes odottamaan lääkärinaikaa kuukausitolkulla tuskissa. Yleensä näillä helpon elämän ihmisillä on järjetön tuuri kaikissa asioissa tai rikas suku tai sekä että. Ei ne oikeesti tajua että monella ihmisellä on suru JOKA päivä kun joutuu miettimään riittääkö tänään ruoka perheelle tai katkeeko sähköt. Menis vtt...mariseen.

        Ootpa typerä.


    • Anonyymi

      Olen tiennyt jo pidemmän aikaa että ainut toimiva lääke suruun olisi kuolla itsekkin.

      • Anonyymi

        Samoin ja toivon, että kuolen, olen jo vanhakin.


    • Anonyymi

      Muutoksen nimihän on kuitenkin radekmoralisointuminen

    • Anonyymi

      Suru syvenee, kun kaipaus kasvaa. Aika ei helpota yhtään.

    • Anonyymi

      Aika voi pahentaa surua, kun kaipaus tulee voimakkaammaksi.

    • Anonyymi

      Ikävöinti on kaikkein pahinta elämässä, kun yksin jää.

      • Anonyymi

        Näin on. Valitettavasti.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      310
      7171
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      66
      2126
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      175
      1817
    4. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      15
      1327
    5. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1267
    6. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      8
      1203
    7. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      169
      1200
    8. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      54
      1126
    9. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1061
    10. Martina pääsee upeisiin häihin

      Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      290
      1009
    Aihe