Kertokaa mulle ett onko oikein kun seurustelen yksipuolisessa suhteessa, eli toimin isähahmona, teen lähes tulkoon kaiken mm.ruuan, siivoan, pesen pyykit ja toinen vain makaa sohvalla. Haluaisin tasavertaisen suhteen, mutta en ole saanut suhdettamme sellaiseksi. Rakastan häntä kaikesta huolimatta, mutta en tiedä koska väsyn...
Mitä tasavertainen suhde on?
Mies21
71024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarkoitan siis, että olisko pitänyt ennen yhteen muuttoa jutella kyseisistä arkipäivän asioista eli miten ne hoidetaan? Miksi yleensäkään olet lähtenyt tuolle linjalle, että tunnut tekevän kaikki kotityöt ja olet vielä isähahmo?
Näilläkin palstoilla olen usein huomannut, että juuri noista kotitöiden tekemisistä tai niiden tekemättä jättämisestä tulee ne useimmat riidat suhteessa. Arki ei siis suju, vaikka rakkautta oliskin.
Meikäläinen on ehdottomasti sitä mieltä, että kotityöt kuuluvat kummallekin, mutta jos toinen loikoo kotona ja toinen ansaitsee "leivän", niin silloin kyllä kotona olijalla on kotitöistä suurempi vastuu. Sitten jos on lapsia ja nainen esim. lasten kanssa kotona, niin se on kyllä ihan täyttä työtä, jolloin "leivän hankkijankin" on hyvä osallistua myös kotitöihin.
Mitenkä liene tämän sinun naisesi laita? Muuttiko suoraan kotoo kanssasi asumaan ja tottuneena saaman ruuan, pyykit yms. asiat valmiina eteensä? Jos noin on, niin siinä sinulla sitten onkin koulimista!
Otappa asia kunnolla keskusteluun ja lopetan "prinsessan" palveleminen!
Hei! Naiseni muutti kotoaan suoraan saman katon alle asumaan ja oli tottunut saaman ruuan, pyykit yms. valmiina eteensä. Olen ihminen,joka puhuu paljon myös yhteisistä asioista ja harkitsen aina ensin kaksi kertaa ennen kuin teen jotain tärkeää. Eli keskustelimme paljon arkielämään liityvistä asioista mutta sain suuria lupauksia, joilla ei ollut mitään sisältöä. Olin ehkä liian sinisilmäinen. En tiedä miten saisin hänet tekemään edes hieman yhteisiä asioita! Mutta aion vielä yrittää, sillä hän on ihana, rakastettava nainen. Meillä jokaisella on omat huonot puolemme. Kuitenkin tuntuu väsyttävältä kun kumpikin opiskelee ja pitäis tehdä yhteisiä asioita... Olen ristiriidassa tämän asian kanssa! Enkä tiedä mitä pitäisi tehdä :(
jätä sinä hetkeksi kaikki hommat tekemättä, jospa naisesi huomaisi miten asian laita on. ellei tämäkään ja keskustelut auta, niin muuttakoon takaisin äidin helmoihin.
Ilmeisesti tämä tyttökaverisi on vielä niin lapsellinen, että ei näe metsää puilta. Ongelmaa ei siis hänen mielestä ole, kun sinähän näppäränä miehenä olet hommat jo tehnyt, ennen kuin hän edes huomaa, että jotain pitäis tehdä.
Ehdottaisin ehkä lapselliseltakin kuullostavaa, mutta mahdollisesti toimivaa tapaa teidän kotitöidenne jakoon. Tehkää siis lista siitä mitä kumpainenkin tekee ja milloin. Laatikaa tämä lista yhdessä, niin silloin molemmat sitoutuvat sitä noudattamaan. Ehkäpä näin saat neitokaisen ymmärtämään, että mitä ne arkipäivän askareet ovat ja mitä ne vaatii. Onnea yritykselle!
Hei!
Tilanteesi on tavallinen, mutta silti erikoinen sikäli, että yleensä naiset valittavat kun miehet eivät tee mitään kotona, sotkevat vaan. Laiskoja/uusavuttomia naisiakin näköjään on.
Tasavertoinen suhde on mielestäni sitä, kun molemmat tekevät niin paljon kuin ehtivät ja pystyvät. Esimerkiksi jos toinen on töissä, ja toinen opiskelee tai on kotona, niin luonnollisesti kotona oleva ehtii tekemään vähän enemmän kotitöitä. Mutta se ei sitä tarkoita, että työssäkäyvä pääsisi luistaan kaikista hommista.
Jos molemmilla on samanlainen tilanne, eli yhtä paljon työtä/opiskelua, niin työt jaetaan 50-50 niin pitkälle kuin mahdollista. (tentit ja sairaudet antavat syyn olla tekemättä hommia). On hyvää saada hommiin jonkin laista rutiinia: tiskataan vuorotellen, käydään kaupassa yhdessä, toinen imuroi ja toinen pyyhkii pölyt/moppaa lattiat, ruokaa laitetaan yhdessä, tai sitten vuorotellaan. Paras tapa mielestäni on pyrkiä tekemään kaiken yhdessä, samalla hommat jakautuvat tasaisesti. "Sinä tiskaat, minä huuhtelen" :)
Meillä homma on toiminut erinomaisesti. Kun tapasin mieheni, hän oli ehtinyt asua poissa kotoa 3 vuotta (josta 2 yksiössä) ennen kun tapasimme. Itse olin asunut 1½v yksin. Molemmat olimme siis tottuneita tekemään kotitöitä. Tykkäämme molemmat ruoanlaitosta, ja joskus olemme jopa tapelleet siitä, kuka saa tehdä ruoan. Me pyrimme aina jakamaan hommat mahdollisimman tasasesti, ilman turhaa nipottamista silti. Joskus on helpompi itse tehdä asiat, kuin nalkuttaa tiskivuoroista... :) Toisaalta ei ole kivaa, jos toinen ei tee mitään.
Huh, olipa pitkä (ja sekava?) vastaus. Toivottavasti silti sait jotain tästä irti.
Tsemppiä!
Miina
Eihän nyt siihen voi väsyä jos toista rakastaa..Yleensä nainen on se joka tekee kaiken, eikä nainen väsy.
Mutta jätä kotityöt tekemättä joskus ja sano että kumppanis pitää tehä kanssa jotain.
Elä alistu tossun alle.
Koska siellä sä tunnut olevan.
sama juttu on kuules meilläkin..tosin minä olen nainen, ja joudun yksin siivoamaan.
Tai no en enää.. arvaappas mikä siihen on auttanut?
Juuri se mitä tuolla aiemmin puhuttiin...minä lopetin siivoamisen KOKONAAN..eleltii KAMALASSA sikolätissä parisen viikkoa, kun ukko pisti hihat heilumaan.. :)
Nyt ollaan sit tasapuolisesti siivottu.
Mutta jos ei todellakaan mikään auta, niin lähetäppäs tyttösi takaisin äitinsä helmoihin, ja sano, että tulee sitten takaisin kun on oppinut laittamaan ruokaa, siivoamaan jälkensä, käyttämään imuria, pesemään pyykkiä jne.
Tsemppiä! Ja *halaus*