Yksin nuorena ihmisenä konsertissa käynti, voi olla kivuliasta.

Päätin tuossa vihdoinkin yrittää rentoutua ja nauttia hetken elämästä kaiken muun keskellä. Menin eräälle keikalle Helsinkiin. Tähän väliin kerron että olen nuori mies 20v, näytän sen ikäiseltä vaikka partaa ei olekaan enkä käyttäydy lapsellisesti vaan enemminkin tosikkomaisemmin sosiaalisissa tilanteissa, jotta minut otettaisiin myös todesta. Tämä ei kuitenkaan toimi, mutta yritän tätä vaikka vanhuuspetiini asti. Ansaitsen mielestäni saman kunnioituksen ja ihmisarvon kuin kaikki muutkin ihmiset.

Voisin kertoa vaikka ja mitä mulkkauksia ja virnuiluja mitä Helsingissä sain ennen keikkaa. Keskiajalla jos eläisimme olisin haastanut kaksintaisteluun, mutta nykyään kurittomat, itseään täynnä olevat ja asiatonta käytöstä omaavat pääsevät kuin "koira veräjästä".
Sitten itse keikkaan, siinä odotellessa oli mukavia ihmisiä, mutta jokainen heistäkin katsoi minua oudosti. En tiedä tietävätkö he että katse voi satuttaa, eli en tiedä ovatko sadisteja vai pitävätkö minua kakarana joka ei saisi tulla rock-konserttiin. Nämä nykyajan keski-ikäiset ja mummot luulevat että metalli on ainoastaan heidän genrensä. Se oli ennen se nuorten juttu, heidän nuoruudessansa kyllä, ja jos minä pidän siinä mielessä perintöä yllä - miksi en saa kärsimyksen sijaan kunnioitusta? Kunnioitustakaan en tarvitsisi, haluaisin yksinkertaisesti olla ja elää rauhassa ilman että minua katsotaan vinoon jne..
Pelkällä tupakalla käynti saa aikaan sellaisia katseita "kuin olisin kakara joka on eksynyt vääriin juhliin" ja kuin "yrittäisin jotenkin olla kova polttamalla röökiä" - EI, vastaus on musiikkimaku, elämänhalu metallissa ja nikotiiniaddiktio.

Kuten sanottu, käyttäydyn usein tosikkomaisesti uusissa sosiaalisissa tilanteissa mutta kohteliaasti. Yritän olla kohtelias vaikka muut eivät olisi. Kirouksena kuitenkin tulla itse loukatuksi - usein ilman sanoja.
Fiilis meni, en pystynyt nauttimaan koko konsertista. Muiden ilkeät ja vähättelevät asenteet saivat minut sellaiseen mielentilaan. Olisin halunnut elää sen 2 tuntia hyvin ja konsertista nauttien mutta jopa se että seison siellä lavan edessä saa ihmiset katsomaan minua oudosti! Siellä oli yli tuhat ihmistä mutta minä päädyin omituiseksi silmätikuksi tekemättä yhtään mitään – muuta kuin olutta siemaillen ja lavaa katsoen. En enää ikinä haluaisi astua ovesta ulos ja jos astun, kärsin.

Haluaisin olla tavallinen ihminen jota ei katsota vinoon tai vähätellen. Haluaisin että tämä olisi itsestäänselvyys. Ikävä kyllä, ei ole.