Moikka!
Olen ollut nyt vuoden verran sinkkuna, koska poikaystäväni petti minua ja suhteesta ei enää sen jälkeen tullut mitään. Nyt olen tavannut paljon uusia tuttavuuksia ja olen aivan järkyttynyt...onko nykyajan trendi pettää ja rellestää??? olen tutustunut moneen seurustelevaan poikaan baarissa eikä seurustelu ole ollut heille esteenä.. mikä sitoutumisessa pelottaa? eikö ole ihanaa olla rakastettu ja rakastaa, luottaa ja saada luottamusta? en tiedä mitä nykyajan ihmiset odottavat suhteelta mutta mikseivät ihmiset tajua, että suhteessa on ala ja ylämäkiä!!!??? on niin turhaa edes yrittää löytää "kunnon" ihmistä..jos kerran suhde alkaa pettämällä jotain muuta, miten voi luottaa ettei kumppani jatka kierrettä sinunkin kanssasi??? en tajua?
Olen ollut nyt vuoden verran sinkkuna, koska poikaystäväni petti minua ja suhteesta ei enää sen jälkeen tullut mitään. Nyt olen tavannut paljon uusia tuttavuuksia ja olen aivan järkyttynyt...onko nykyajan trendi pettää ja rellestää??? olen tutustunut moneen seurustelevaan poikaan baarissa eikä seurustelu ole ollut heille esteenä.. mikä sitoutumisessa pelottaa? eikö ole ihanaa olla rakastettu ja rakastaa, luottaa ja saada luottamusta? en tiedä mitä nykyajan ihmiset odottavat suhteelta mutta mikseivät ihmiset tajua, että suhteessa on ala ja ylämäkiä!!!??? on niin turhaa edes yrittää löytää "kunnon" ihmistä..jos kerran suhde alkaa pettämällä jotain muuta, miten voi luottaa ettei kumppani jatka kierrettä sinunkin kanssasi??? en tajua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
eli kunnollista ihmistä on aika mahdoton Suomesta löytää, ellei heidän elämänarvonsa ole "halveksitussa vähemmistössä". Moraali on korkeampi Amerikassakin, sillä hehän eivät tunne avoliittoakaan. Suomen yhteiskuntahan ei tunne enää edes perhe-käsitettä. Kuinka monta kertaa pitää käydä jääkaapilla kuuluakseen perheeseen?
Nooh, tuota pettämistä ja rellestämistä näyttää riittävän. Ja tuollaista elämäntapaa vielä ruokitaan ja "romantisoidaan" TV:n hömppäsarjoissa ja elokuvissa. Ettäs kehtaavat olla aikuiset huolissaan TV:n vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Katsoisivat peiliin ja miettisivät miten nämä salkkarit ja kauniitjarohkeat yms. vaikuttavat aikuisten arvoihin ja ajatusmaailmaan.
Pettämisestä ja eroamisesta on tullut hyväksytty muoti-ilmiö. Ihmisyys ja muidenkin kuin omien tunteiden huomioiminen on aina vaan enemmän katoavaa kansanperinnettä - valitettavasti.
Ilmiötä ruokkivat vielä lisää erilaiset riemutohtorit ja rakkausprofessorit, jotka kiertävät maakunnissa saarnaamassa. Ja eiköhän taas jonkin "luennon" jälkeen joku huomaa olevansa parisuhteeseensa tyytymätön. Ei vain ressukka ollut sitä oivaltanut, ennen "professorin" niin mielenkiintoista ja hauskaa luentoa... PRKL
Kaiken em. hömpän ja saarnaamisen keskellä on suoranainen ihme, että tästä maasta vielä ylipäätään löytyy onnellisia ja tasapainoisia parisuhteita ja ehjiä perheitä. Ja niistä onnistuneista ja onnellisista ei tietysti sitten näy eikä kuulu missään mitään.
O tempora! O mores!
Musta tuntuu että ihmiset ei kestä sitä, että elämä ei jatkuvasti olekaan yhtä iloa, riemua ja roihuavaa rakkautta. Kun ollaan kumppanin kanssa oltu yhdessä pidemmän aikaa, suhde arkipäiväistyy ja syvenee muttei suinkaan huonone. Tässä vaiheessa kypsymättömälle ihmiselle tulee tunne, että puoliso jätetään, koska suhde ei enää tunnu jännältä seikkailulta. Tässä vaiheessa rakkaus normaalisti vain paranisi ja syvenisi, mutta ihminen kaipaa sitä innon ja kiihkon tunnetta, lopettaa suhteensa, tulee surulliseksi, toipuu ja selittelee itselleen että "suhde ei vaan toiminut", ja lopuksi ajautuu uuteen suhteeseen. Jos ihminen ei uudessa suhteessa taaskaan ole ymmärtänyt mitä elämä tosiaan on, hän kiertää suhteesta toiseen ja pysyy loppujen lopuksi aina onnettomana.