eli siis pitkä-aikainen vaikeus parisuhteen saamisesta johtuu omalta kohdaltani alhaisesta yhteiskunnallisesta asemasta. eli siis joku synnynnäinen juttu..
aa eli nyt tajuan..
Anonyymi-ap
191041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 38 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä. Lähes kaikki on synnynnäistä. Ihmiset tykkää idealistisesti puhua ihmisenä kehittymisestä ja kasvamisesta, mutta ei sellaista käytännössä tapahdu. Jos parisuhteen saaminen on vaikeaa niin sellaisena se luultavasti myös pysyy eikä siihen voi vaikuttaa. Se on oma asia miten asian kanssa pystyy elämään.
Sekin on oma asua, jos ei edes yritä muuttaa mitään kehittyen ja kasvaen. Silloin ei tietysti mitään voi vaatiakkaan.
No kyllä kehitystä sattuu. En mäkään 10 vuotta sitten ois uskonut, että jotain yliopiston kursseja tosta vaan suorittelisin. Mutta realiteetit tietenkin pitää tajuta, että ei tässä nyt mitään parisuhteita enää perustella, kun ei niitä koskaan oo ollutkaan. Ihmisten pitää vaan keskittyä omaan elämään, eikä ihmetellä muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.
Miten niin vaatia?
Mielelläni näkisin todisteita sellaisesta, että joku oikeasti olisi kehittynyt tai kasvanut.
Epäatleettinen ihminen voi kerätä vähän lihasta luiden ympärillä tai puolityhmä lukea kirjaston läpi, mutta ei niistä silti mitään urheilijoita tai ajatusten tonavia tule. Ja sama pätee ihan kaikkeen muuhunkin.
Avaa silmät, lähelläsi varmasti on kasvaneita ja kehittyneitä ihmisiökin todusteeksi. Kyse on siitä, ettet usko siihen ja sikset sitä näekkään, ei siitä ettei niin voi olla.
Kyse on skaalasta. Jos kirjaston täti käy vähän kursseja ja pääsee Pihtiputaan kunnan sivistystoimen johtajaksi, se on joidenkin mielestä kehitystä. Toisten mielestä edelleen yhteiskunnan elätti, saamaton keskinkertaisuus.
Puhun ihmisen kehittymisestä, en opiskelun kehittävästä vaikutuksesta. Oppiminen virheistä on jo todiste siitä, että oppii ja kehittyy.
Tokinriippuen yksilöstä, kehitykselläkin on omat yksilölliset rajansa. Joku on ikijuntti ei opi tai kehity kuin sen verran ettei kättä kuumalle hellalle toista kertaa laita. Toiset taas kehittyy huimemmin ja viisastuu jatkuvasti.
Yliopistothan nykymaailmassa on vähän kaikille. Joskus muinoinhan ne ovat olleet vain pienelle osalle väestöstä.
Oletan että olet yliopistokursseilla päässyt tai joutunut itsellesi vähän uuteen maailmaan. Mutta ehkä vähän erilaisista olosuhteista olisit ajautunut sinne jo vaikka silloin 90-luvulla. En usko että olet ihmisenä tuolla välillä kummemmin tai ratkaisevalla tavalla kehittynyt.
Yhteiskunnalliseen asemaan voi itse vaikuttaa jos viitsii ja jaksaa. Johtopaikoille pääsee todistetusti hatvinaisen tyhmiäkin yksilöitä, kun ovat vaan jääräpäisesti jaksaneet yrittää.
Kaikki ei jaksa. Ja me todelliset ätmit emme edes halua.
Juu ja taustatuella on iso merkitys maailmassa, kun paikkoja jaetaan. Suhteilla ja sillä miten ahkerasti nuolee muitten perseitä.
Harva ihan omilla avuillaan menestyy.
Siis ilman myötämielisiä myötävaikuttajia.
Jonkunhan se pitää johtaa. Mutta pari huomiota edellisen perusteella. On ihan todellinen riski, että johtopaikalla oleva kuvittelee olevansa siellä sen takia että on erityisen fiksu eikä siksi, että on poikkeuksellisen jääräpäinen pyrkyri. Toiseksi kaikki johtajat ja heidän organisaationsa pitäisi altistaa kilpailulle, koska monopoliasemassa se surkeinkin alisuoriutuja paukuttelee henkseleitään ja kuvittelee tehneensä kaiken parhaalla mahdollisella tavalla.
On yhtä tyhmää ajatella, että googlea näpyttelemällä tulisi todelliseksi asiantuntijaksi kuin, että johtajat olisivat osaamattomia pyrkyreitä, Ainakin isommilla johtajilla on taustalla pitkä koulutus, vaatimus aiemmista näytöistä ja tuloksesta. Ja puhun nyt johtamisesta bisneksen puolella. Vaikka moni kouluttamaton halveksuu koulutusta, se antaa teoriapohjaa. Riippuu ihmisestä miten hyvin hän osaa tietojaan hyödyntää ja soveltaa, mutta ilman tietoa fiksukin tekee tyhmiä virheitä. Sosiaalisilla taidoilla on johtajuudessa, ainakin hyvässä johtajuudessa, iso merkitys. Ilman sosiaalisia taitoja on vaikea edetä työelämässä missään tasolla tai missään ammatissa.
Politiikassa systeemi toimii vielä hieman eri tavalla, vissiin? En tiedä. Osalla on vahva tausta työelämästä ja positiossa vaadittuun tietotaitoon sopiva koulutustausta, mutta osan tausta tuntuu hieman kepeältä ainakin sivusta katsoen. Toki vaikka ministereillä on iso virkamieskoneisto priifaamassa substanssia, mutta silti jos ihmisellä ei ole vahvoja perustietoja ministeriön alasta, on kokonaisuuksien ymmärtäminen huomattavasti vaikeampaa.
En tiedä politiikan systeemeistä, mutta tiedän aika hyvin millaisen johtamiskoulutuksen suomalaisissa korkeakouluissa voi bisnesjohtamiseen saada. Ei se mitään "rakettitiedettä" ole, vaan enemmänkin vähän kaikkea ja ehkä muuhun akateemiseen maailmaan verrattuna ominaista on se epävarmuuden sietäminen ja hallitseminen.
Edelleen ihan vaan ihmisiä ne johtajia palkkaavat hallituksetkin ovat. Kaukana erehtymättömyydestä. Suomalaisella huippujohtamisella on ostettu mm. miljardikaupoilla arvottomia radiotaajuuksia Saksasta, melko arvottomia paperitehtaita Amerikasta, Saksan kaasuliiketoiminta jne. Tiedon kanssa fiksu voi yhä tehdä tyhmiä virheitä. Omia rahojaan noissa kupruissa harva johtaja poltti.
Menestyksen jälkeen on inhimillistä kuvitella menestyksen johtuneen huimasta osaamisesta ja työn määrästä. Epäonnistumisen tai mokan on inhimillistä ajatella johtuvan ylivoimaisen vaikeasta ympäristöstä tms. Ajan saatossa molempia sattuu koska sellainen maailma on. Ehkä vielä edessä on päivä, jolloin tekoäly johtaa ihmisiä. Sillä ainakin olisi kaikki mahdollinen koulutus ja tieto.
Syy hylätty sekä pitkät että liiat laukat varmaan🤔
Useinmitenhän se menee niin, että ihmiset pariutuvat suurinpiirtein samanlaisessa sosioekonomisessa asemassa olevan kanssa. Sellaisen ihmisen kanssa useimmilla on eniten yhteistä myös sen sosioekonomisen aseman ulkopuolella, samanlaisia arvoja ja tavoitteita elämässä. Usein samantyyppisestä taustasta tulevilla on myös samantyyppinen kotikasvatus (verrattuna tyystin erilaisesta taustasta tuleviin yksilöihin). Näillä mainituill asioissa on yleensä paljon enemmän merkitystä parinvalinnassa kuin sillä suoranaisella asemalla yhteiskunnassa, statuksella tai mammonalla. Useinmiten suuret ongelmat pariutumismarkkinoilla johtuvat siitä, että ne omat haaveet ja ne yksilöt, joita tavoittelee, ovat ristiriidassa sen oman todellisuuden kanssa. Tietysti on olemassa myös yksilöitä, joiden kohdalla tämä ei pidä paikkaansa, mutta he ovat harvinaisia ja sellaisen osuminen kohdalle on epätodennäköistä. Näidenkin poikkeusyksilöiden kohdalla yleensä sitten löytyy etsittäessä niitä yhteyksiä. Toinen on vaikkapa alkujaan lähtöisin selkeästi alemmista lähtökohdista, eikä hän ole lapsesta pitäen kasvatettu siihen ylempään yhteiskunnalliseen asemaan, eikä ehkä varsinaisesti koe sitä omakseen. Tai ihminen voi olla suhteessa alemmasta asemasta lähtöisin, mutta on kuitenkin siinä omassa lapsuudenaikaisessa kontekstissaan ollut ylemmässä asemassa, vaikka muun ympäristön vielä suuremman köyhyyden tähden ja näinollen kuitenkin tottunut etuoikeutettuun asemaan.
Näin eli on väärästi yhteiskunnallinen ja kunnollinen. Juhlissa pitäisi olla aina rippari https://www.hs.fi/suomi/art-2000010494959.html
Voi se johtua myös ominaishajusta, esim. jos pelko kovin kovasti aina tuoksahtaakin.. niin on pelottava itsekin jo...
Pelon haju.. hyvä olisi parfyyminä, oikeastaan niin... miehillä monilla on voimakas partaveden tai antiperspirantin tuoksuk, jolla yrittävät peittää tuo PELON HAJUN.