Olen parikymppinen nuori nainen ja seurustelen vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhteemme toimi hyvin ja olemme molemmat olleet hyvin onnellisia, kunnes sain kesätyön viereisestä kaupungista.
Kun kerroin miehelleni tästä työpaikasta, hän oli kiinnostunut ja kyseli kaiken näköistä. Sen jälkeen hänen vastauksensa työpaikkaani liittyviin asioihin on ollut lähinnä ynähdyksiä ja ärähdyksiä. Näistä voi päätellä ettei hän pidä työstäni tai ei kiinnosta kuulla työpaikkajuttujani.
Olen muutaman päivän kerrallaan yötä työkaupungissani ja tulen taas muutamalle vapaapäivälleni kotikaupunkiin. Lähes päivittäin pidän yhteyttä mieheeni, kerron kuinka ikävöin ja viettäisin aikaani mielummin hänen kanssaan kun töissä. Asia on totta. Yritän huomioida miestä niin paljon kuin vain töiltäni ehdin. Huomion vähyydestä miestäni kohtaan tässä ymmärtääkseni on kyse, koska puhuessamme puhelimessa tai erotessamme hän toteaa minulle vakavalla ilmeellä 'ilmoittele itsestäsi'. Kerta toisensa jälkeen jään seisomaan suun auki kun hän sulkee puhelimen tai kääntää selkänsä ja kävelee pois. Kerran kerkesin avata hänelle suuni ja sanoa jopa että saa hänkin ottaa minuun yhteyttä, vaikka töissä olisinkin soitan kyllä takaisin. Ei hän siihen mitään vastannut.
Ongelmahan on se, että mieshän nyt ilmiselvästikään ei pidä että työskentelen toisella paikkakunnalla, mutta mitä sen kanssa voi tehdä jossei hän suostu/halua puhua töistäni? Mieheni puhuu kyllä omista työasioistaan, muttei häntä kiinnosta minun. Käyttäisinkö häntä työpaikallani katsomassa ja tutustumassa ihmisiin, joiden kanssa työskentelen? Miten ihmeessä saan hänen tuntemaan olevan huomattavasti aikaa vievän työni yläpuolella? Työsuhteeni on määräaikainen ja päättyy kesän lopussa, kertokaa miten voin saada meidät molemmat jaksamaan siihen asti? Työstäni on nimittäin väkisinkin tullut meidän suhteen se määräävä tekijä..
Olen miettinyt ostavani hänelle jonkun suurehkon/hintavan lahjankin näyttääkseni että tuhlaan mielelläni ansaitsemani rahat häneen, mutta mielessäni pyörii ajatus: epäileekö mieheni toisen iskevän minut toisella paikkakunnalla/ heilastavani kahden kanssa tai jotain vastaavaa? Siihen hätään mikään lahja tuskin auttaisi vaan saisi epäilemään lisää. Vai onko tämä joku naisen skeptinen ajatusmaailma, että kun mies tuo lahjoja tai kukkia hän on tehnyt jotain väärää..
Olen todellakin hukassa tämän työn ja suhteen kanssa. Kertokaa pitäisikö minun pakottaa vain mies istumaan ja kuuntelemaan kenen kanssa haluan olla, kenestä välitän ja miten hänen käytöksensä ajaa meitä erilleen?
Kun kerroin miehelleni tästä työpaikasta, hän oli kiinnostunut ja kyseli kaiken näköistä. Sen jälkeen hänen vastauksensa työpaikkaani liittyviin asioihin on ollut lähinnä ynähdyksiä ja ärähdyksiä. Näistä voi päätellä ettei hän pidä työstäni tai ei kiinnosta kuulla työpaikkajuttujani.
Olen muutaman päivän kerrallaan yötä työkaupungissani ja tulen taas muutamalle vapaapäivälleni kotikaupunkiin. Lähes päivittäin pidän yhteyttä mieheeni, kerron kuinka ikävöin ja viettäisin aikaani mielummin hänen kanssaan kun töissä. Asia on totta. Yritän huomioida miestä niin paljon kuin vain töiltäni ehdin. Huomion vähyydestä miestäni kohtaan tässä ymmärtääkseni on kyse, koska puhuessamme puhelimessa tai erotessamme hän toteaa minulle vakavalla ilmeellä 'ilmoittele itsestäsi'. Kerta toisensa jälkeen jään seisomaan suun auki kun hän sulkee puhelimen tai kääntää selkänsä ja kävelee pois. Kerran kerkesin avata hänelle suuni ja sanoa jopa että saa hänkin ottaa minuun yhteyttä, vaikka töissä olisinkin soitan kyllä takaisin. Ei hän siihen mitään vastannut.
Ongelmahan on se, että mieshän nyt ilmiselvästikään ei pidä että työskentelen toisella paikkakunnalla, mutta mitä sen kanssa voi tehdä jossei hän suostu/halua puhua töistäni? Mieheni puhuu kyllä omista työasioistaan, muttei häntä kiinnosta minun. Käyttäisinkö häntä työpaikallani katsomassa ja tutustumassa ihmisiin, joiden kanssa työskentelen? Miten ihmeessä saan hänen tuntemaan olevan huomattavasti aikaa vievän työni yläpuolella? Työsuhteeni on määräaikainen ja päättyy kesän lopussa, kertokaa miten voin saada meidät molemmat jaksamaan siihen asti? Työstäni on nimittäin väkisinkin tullut meidän suhteen se määräävä tekijä..
Olen miettinyt ostavani hänelle jonkun suurehkon/hintavan lahjankin näyttääkseni että tuhlaan mielelläni ansaitsemani rahat häneen, mutta mielessäni pyörii ajatus: epäileekö mieheni toisen iskevän minut toisella paikkakunnalla/ heilastavani kahden kanssa tai jotain vastaavaa? Siihen hätään mikään lahja tuskin auttaisi vaan saisi epäilemään lisää. Vai onko tämä joku naisen skeptinen ajatusmaailma, että kun mies tuo lahjoja tai kukkia hän on tehnyt jotain väärää..
Olen todellakin hukassa tämän työn ja suhteen kanssa. Kertokaa pitäisikö minun pakottaa vain mies istumaan ja kuuntelemaan kenen kanssa haluan olla, kenestä välitän ja miten hänen käytöksensä ajaa meitä erilleen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
periksi, meillä jokaisella on oikeus omaan elämään ja itse tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää. Voithan yrittää saada hänet ymmärtämään.
Olen itse kokenut vastaavaa, kun olin työttömänä, mies haukkui laiskaksi jne. vaikka tosissani yritin löytää töitä ja kun sain työpaikan, olin niin iloinen ja luulin, että hänkin, mutta siitä seurasi yhtä alentavia kommentteja sekä vihjailua muista miehistä, mitään töihini liittyvää hän ei halunnut kuunnella.
Samaa mieltä kuin edellinen, älä nyt ainakaan rupea lahjuksia ostamaan! Ei tavaralla voi mitään lunnepuolen asiaa korjata. Mielestäni olet kyllä osoittanut miehellesi välittäväsi ja ottavasi hänet huomioon - on hänen ongelmansa jos se ei riitä. Teinä yrittäisin vielä kerran puhua asiasta ja koettaa selvittää asiat. Lähinnä sen, mitä kumpikin tilanteesta ja toisen käytöksestä ajattelee. Sanoin: "minusta tuntuu että..." tai "Haluaisin, että..." - ei siis syytellen. Mutta älä siis taivaan tähden ainakaan nöyristele enää lisää. Mies tuntuu melkeinpä pompottelevan sinua oman huonon omatuntosi ja syyllisyytesi (joihin ei edes ole mitään syytä) kurimuksessa. Sinulla on oikeus tehdä työtä, paikassa jonka valitset. Ymmärtäisin miehesi käytöksen ehkä sitten, jos kyse olisi vakituisesta työpaikasta, mutta kysehän on vain tästä kesästä...
Niih, siis tunnepuolen...
Hänellä saattaa olla sinua kova ikävä ja häntä harmittaa kun sinä olet niin kaukana.
Jos ihminen on huono näyttämään tunteitaan niin tuollaiset tunteet helposti näytetään ärtymyksenä, mollaamisena ja välinpitämättömyytenä. Miehelläsi ei välttämättä ole sellaista mallia kuinka hän näyttäisi noita tunteitaan ja saattaa olla että miehen roolin vetäminen vielä haittaa. Hän ei kehtaa sanoa sinulle mistä oikeasti kiikastaa.
tehkää jotain erityistä kun tulet kotiin. itse olen ollut viimeisen vuoden ulkomailla 3-4vko kerrallaan ja viikko kotona ei mitään herkkua perheelliselle mutta leipä on otettava sieltä mistä sen saa, nyt oon suomessa töissä ja toi ma-to töissä on herkkua, saa olla kotona! teidän pitäis keksiä jotain erilaista kun tulet kotiin sehän on kaikki teidän laatuaikaa kun oot reissussa.