Olen ollut yksin vuosia. Avioliitto päättyi kun en siltä saanut mitään. Asuimme asumuserossa. Vain mollaamista, vähättelyä ja seksittömyyttä niin monta vuotta etten edes kehtaa kertoa.
Olen etsinyt vuosia naista tuloksetta. Juttukavereita kyllä on harrastusteni myötä. Siihen saakka ei ongelmaa. Naisetkin varmaan ymmärtää että kaikki jää sille asteelle. Siksi suostuvat jutteluun. Piristäähän se vähän aikaa. Mutta kun minulle ei riitä pidemmän päälle. Kukaan ei halua/on varattu syvällisempää ja se tässä rasittaa.
Olen käynyt eri paikoissa koska kotoa ei kukaan tule hakemaan. Mistään ei kehity mitään. Jutellut olen vieraillekin naisille tutustumistarkoituksessa. Tinderissä olen ollut vuosia. Tuloksetta, yhdet ainoat 15 minuutin treffit. Olen ilmeisesti niin tylsä ilmaisemaan itseäni, ettei kukaan kiinnostu.
Mitähän tässä pitäisi tehdä naisen eteen?
Olen etsinyt vuosia naista tuloksetta. Juttukavereita kyllä on harrastusteni myötä. Siihen saakka ei ongelmaa. Naisetkin varmaan ymmärtää että kaikki jää sille asteelle. Siksi suostuvat jutteluun. Piristäähän se vähän aikaa. Mutta kun minulle ei riitä pidemmän päälle. Kukaan ei halua/on varattu syvällisempää ja se tässä rasittaa.
Olen käynyt eri paikoissa koska kotoa ei kukaan tule hakemaan. Mistään ei kehity mitään. Jutellut olen vieraillekin naisille tutustumistarkoituksessa. Tinderissä olen ollut vuosia. Tuloksetta, yhdet ainoat 15 minuutin treffit. Olen ilmeisesti niin tylsä ilmaisemaan itseäni, ettei kukaan kiinnostu.
Mitähän tässä pitäisi tehdä naisen eteen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysele niiltä naisystäviltäsi haluavatko lähtee syömään tai kahville tms.
Minulle tulee pyyntöjä naisilta mutta en ole lähtenyt kun edellisestä jäi pelkoja epäonnistumisesta. Ehkä joku kerta sitten.
Elät kyllä onnellisten tähtien alla kun naiset pyytävät treffeille! En osaa kuvitellakaan miltä se tuntuisi jos joku pyytäisi. Varmaan itsetuntoni nousisi taivaisiin!!
Olen muutamaa pyytänyt, mutta huomannut, että on varattu. Siitä sitten jäänyt juttukaveriksi harrastuksen parissa. Kaikki on varattuja, jotka vähänkin potentiaalisia.
Baareissa tai terasseilla en käy. Pitäisi käydä, sillä luulen, että vain kasvotusten minulla mahiksia. Nettideittailu ei natsaa. En vaan viihdy baareissa ym. koska on niin kaukana mukavuusalueeltani. En osaa olla siellä luonnollinen koska tunnen että nyt pitäisi suorittaa. Itsetuntoni ei riitä baareihin, terasseille. En ole minkään arvoinen niissä piireissä. Siksipä en saa suutani auki. Arkiset jutut on enemmän mun asioitani ja siellä minun on helppo avata sanallinen arkkuni pelkäämättä torjuntaa.
Muutaman kerran olen käynyt viime aikoina paikassa jossa osa porukkaa tulee ikään kuin näyttäytymään, vähintäänkin avoimin mielin. Useimmat kaveriporukoissa, harvoin kukaan yksinäinen keski- ikäinen nainen. Tietysti on hyvä asia, että ihmiset ovat onnellisia keskenään ja näyttävät sen. Mutta minulle tulee heidän keskinäisestä yhdessäolosta, hyväilyistä joita näen ” katkera” olo. Miksi minä en kelpaa kellekään kun varmaan minullakin voisi jollekulle olla antaa jotakin?!
Poistun aina noista paikoista yksin surullisin mielin. Eilen oli jopa vaaratilanne liikenteessä, kun olin näiden masentavien ajatusteni kesken. Meinasin kolaroida yhden auton kanssa kun ajatukseni eivät olleet liikenteen seuraamisessa.
No ottako sulla eteen?
Ootko eroottinen, osoitatko hellyyttä, suuteletko, ihastutko, oletko romanttisella tosimielellä.
Haetko siis vain pillureikää? Sen vaistoaa kaukaa.