eilen tapeltiin ukon kanssa siitä että kuinka minä kaipaan hellyyttä (edes sitä että mies töistä tullessaan suutelee minua kun olen täällä kotona kuitenkin lapsen kanssa koko päivän, siivonnut ja laittanut ruokaa), mies siihen että ei ole sellainen eikä ole koskaan ollutkaan, valitti vain miksi minä olen pahalla päällä ja yritän pakottaa häntä sellaiseen, että minun pitäisi ymmärtää...kysyin sitten että eikö hän tykkää suutelusta/hellimisestä, vastasi että tykkää, mutta en saa painostaa...
omasta mielestä en miestäni painostakkaan, tosin viimeaikoina on tullut mainittua asiasta useammin...
kysyin mieheltä että minunko sitten pitää olla ja elää ilman sellaisia asioita joilla on ainakin minulle merkitystä ja jotka ovat minulle yhtä luonnollisia asioita kuin hengittäminen...
mieheni ei siis ole valmis muuttumaan, mutta haluaisi minun muuttuvan...tai jotain.
omasta mielestä en miestäni painostakkaan, tosin viimeaikoina on tullut mainittua asiasta useammin...
kysyin mieheltä että minunko sitten pitää olla ja elää ilman sellaisia asioita joilla on ainakin minulle merkitystä ja jotka ovat minulle yhtä luonnollisia asioita kuin hengittäminen...
mieheni ei siis ole valmis muuttumaan, mutta haluaisi minun muuttuvan...tai jotain.
Vastaukset 13
Vanhimmat
vielä... joka kerta kun ruoho pitäisi leikata hän moittii siitä kun en sitä ole päivän aikana leikannut, me asutaan rivitalossa ja täällä on yhteinen leikkuri (juutaksen aikanen), mies ei millään usko, että monta kertaa olen sen keleen leikkurin tuohon pihaan raahannut ja yrittänyt kiskoa sitä käyntiin, enkä vielä kertaakaan ole sitä omin voimin käyntiin saanut, miehenikin sitä kerran kiskoi ja kiskoi, mutta ei meinannut käyntiin lähteä millään, katsoi leikkurista tulpat ja totesi niiden olevan huonot...
siis miksi nostaa tuollaisestakin asiasta mekkala, jos odotan että mies tulee töistä kotiin käynnistämään leikkurin jonka jälkeen MINÄ sen ruohon leikkaan ja sitten vielä haravoin??
ja sitten jos on joskus niitä päiviä etten esim. tiskaa...saan aivan taatusti kuulla koko illan että kun täällä kotona vain istun enkä tee mitään...kotityöt ovat siis alkaneet tuntua vain ukon miellyttämiseltä, tuntuu että minä joudun ainan miellyttämään miestä eikä tämä voi antaa minulle edes suukkoa ilman että sitä joutuu erikseen pyytämään....
Jotenkin aika hassulta tuntuu jos mies odottaa ja katselee kun nainen leikkaa nurmikkoa. Siis tottakai voihan nainenkin sen leikata, mutta omasta mielestäni ainakin sellainen olisi selvästi meidän miesten vastuulla. Niin ja muutenkin kotitöistä, jotkut miehet ovat onnistuneet järjestämään itselleen kotitalouskoneen eivätkä itse tee mitään.
se aina jotain tekee, mutta luonnollisesti minulle jää siivoaminen jne. kun olen kotona ja mies käy töissä, mutta se että jos joskus jätän vaikka tiskaamatta niin siitä saa sitten kuulla, kun en tee mitään...
Jos ei väkisin kiinnosta miestä ähentelyt niin kokeileppa toista taktiikkaa. Aina kun mies tulee lähelle lähe karkuun. Jos se yrittää pussata tai muuta sen sortin juttua, työnnä ihan nätisti vähän kauemmas, mitäs siihen nyt tarvii tulla lääppimään kesken kotitöitten yms. Jos samaan aikaan kiinnität huomiota oaan elämääsi, ulkonäköösi ja teet jotain oman houkuttelevuutesi eteen, luulisi jotain tapahtuvan. Katotaan vaan äijä rupee ihmettelee että mikäs nyt on ja voi vaikka ruveta toimimaan eri tavoilla.
..entisen poikaystäväni kanssa. Suhteemme alussa hän kyllä näytti tykkäämistään, otti kiinni ja "pussaili". Mutta jo muutaman kuukauden jälkeen alkoivat tykkäämisen osoittamiset vähentyä, ja kun asiasta huomautin (yritin aluksi huomauttaa "hellävaraisesti", lopuksi tuli varmaan jo töksäytettyä suorempaakin), hän suuttui ja meni heti "puolustuskannalle". Asiasta ei koskaan päästy puusta pitkälle.
Minulle myös tykkäämisen ja hellyyden osoitus on tärkeää, enkä tarkoita sitä, että pitäisi olla koko ajan "lääppimässä", mutta tykkään itse näyttää tunteeni, ja toivoisin myös toiselta samaa. Minulle sanat "minä rakastan sinua" tms. eivät ole niinkään tärkeitä, kun ne teot.
Mutta nämä ovat aina niin kaksipiippuisia juttuja, toisaalta jos on "luonteeltaan" jo sellainen "juro", mutta välittämisen näkee jollain muulla tavalla, niin onhan sekin varmasti ihan positiivista.
Eikä sitä tosiaankaan aina tiedä, kun uuden miehen tapaa, että millaista se yhteiselo on esim. vuoden tai parin kuluttua. Eksänikin oli alussa mitä huomaavaisin ja "romanttisin", mutta toista se oli hetken päästä. Kun oliskin se kristallipallo heti suhteen alussa, mistä näkisi miltä suhde näyttää tulevaisuudessa :)
Toisaalta siihen hellyyteenkin tarvitaan aina kaksi. Jos kerran se toinen muuttuu sinun silmissäsi alkuhuuman jälkeen, niin muututhan sinäkin hänen silmissään. Jos sinä olet muuttunut sillä tavalla että hän ei enää halunnut osoittaa hellyyttä?
Olen omakohtaisesti huomannut että naiset vaativat hellyydenosoituksia mutta eivät itse anna niitä. Olisi se hienoa jos itsekin huomais olevansa jollekin tärkeä.
aloittaa arvostus,arvosta ensin itseäsi,terveesti,huomaat,että muutkin pitävät sinua arvossa ja tärkeänä ;)
jos et anna itsellesi mitään arvoa ihmisenä,se kuuluu ja näkyy,kauas ;)
ja itsensä kunnioittamisella ei ole mitään tekemistä itseriittoisuuden kanssa ;)
...kuten ensimmäisessä viestissäni mainitsin, niin tykkään itsekin näyttää ja osoittaa tunteeni toista kohtaan. Kyse ei siis ainakaan minun ja eksäni suhteessa ollut siitä, etten minä niitä niitä hellyydenosoituksia olisi jakanut. Se vaan jossain vaiheessa alkoi tuntumaan tosi turhauttavalta, kun ei saanut enää minkäänlaista vastakaikua. Mietipä itsesi tilanteeseen, jossa nainen olisi välinpitämätön koko ajan. Jaksaisitko silti sinnikkäästi osoittaa hellyyttä naista kohtaan, ihmettelemättä ja ottamatta kantaa toisen käyttäytymiseen?
"Mietipä itsesi tilanteeseen, jossa nainen olisi välinpitämätön koko ajan. Jaksaisitko silti sinnikkäästi osoittaa hellyyttä naista kohtaan, ihmettelemättä ja ottamatta kantaa toisen käyttäytymiseen?"
Olin täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinäkin. Ex oli välinpitämätön ja se vähitellen ajoi suhteen loppuun. Ei enää ollut yhtään syytä jatkaa. Päällisin puolin kaikki meni loistavasti. Minusta vain silloin tuntui että ex "piti hellyydestä" mutta ei itse koskaan tehnyt aloitetta hellyyteen tai muutenkaan kommunikoinut syvällisiä. Se turhautti.
täysin mitä tarkoitat, se todellakin turhauttaa.
Seurusteletko muuten tällä hetkellä?
Kyllä minä ainakin haluaisin uskoa, että löydän vielä sellaisen miehen, jonka kanssa "synkkaa" tällä tunnepuolella ja niiden osoittamisessa, puolin ja toisin. Tässä asiassa en aio antaa periksi, enkä aio tyytyä vähempään. Mieluummin yksin ja "tasapainossa" tämän asian suhteen, kuin parisuhteessa, jossa on onneton, ja joutuu koko ajan hakemaan "vikoja" itsestään. Ei tee hyvää itsetunnolle ja omanarvon tunnolle pidemmän päälle.
Hyvää kesän jatkoa ja kohta tulevaa juhannusta! :)
En ole seurustellut vuoteen. Ero oli kuitenkin aika rankka kun on lapsi ja kaikkea. Rima on aika korkealla tällä hetkellä kun tiedän mitä haluan.
Joillain kavereilla on hyviä parisuhteita ja niille on hieman kateellinen. Suhteen eteen täytyy tehdä töitä, se ei pysy vaan niin että molemmat elää omaa elämäänsä ja keskittyy itseensä. Yks tuttu pariskunta on juuri sellainen tiimi. Se on hienoa.
Noi tunteidennäyttämis jutut ja kommunikointi on aika pitkälti opittu kotoa ja kait ne geenitkin vaikuttaa. Ex:n vanhemmatkaan eivät halanneet ja eivätkä oikein kommunikoineetkaan muusta kuin säästä. Mun vanhemmat taas, (70v) halaa vieläkin ja niillä on semmoinen kontakti. Joskus ajattelin että mun on pakko erota enkä voi vanhentaa itseäni tuossa suhteessa.
Kemioiden täytyy kolahtaa tai tarpeiden täytyy kohdata. Tunne - ja järki-ihmisten suhteet ei toimi. Mäkin tunsin itseni vuosikausia todella yksinäiseksi kun ei ollut sitä kontaktia...
No tulipas vuodatettua ;)
Ymmärrän sinua koska minulla oli just tommonen ukko joka teki itse muka kamalan raskasta työtä ja minä myös tein raskasta työtä. Hänen mielestään minun olisi pitänyt tehdä kaikki koti hommat yksin, hän ei uskonut lainkaan että myös minulla voi olla raskas työpäivä. Hän oli pahempi jäkättämään kuin kukaan tuntemani nainen. Joskus kun olin tosi väsynyt enkä ollut jaksanut esim. tiskata ja istuin vaan lukemassa hän tuli mäkättämään että: et oo akka tiskannu, oot tosi laiska, mulla on ollut tosi rankka työpäivä bla bla...no enhän minä sitä jaksanut katella vaan annoin kenkää sille ukolle.
No nyt onkin sitten maailman ihanin mies. Ollan oltu reilu vuos yhdes ja tehdään lähes kaikki yhdessä. Ruoat, siivotaan, leikataan nurmikko/hoidetaan pihaa, käydään kaupassa jne. Meillä ei juuri koskaan ole mitään tappeluita koska kumpikin tekee jotakin toisen hyväksi joka päivä. Myöskin hellitään kumpikin toisiamme yhtäpaljon. Mieti kannattaako tollasen äijän kanssa olla, on niitä parempiakin. Toisaalta lapsen takia tietenki kannattaa yrittää saaha se homma toimimaan. Mun kokemus vaan ikävä kyllä on että ei tollanen mies muutu miksikään. Tuo hänen käytöksensä voi liittyä myös alistamiseen ja vallankäyttöön. Jos teillä on pieni lapsi niin ehkäpä hän pitää sinua itsestään selvyytenä ja luulee että voi tehdä nyt mitä vaan koska olet lapsessa ja kodissa kiinni. Ehkäpä sinun kannattaisi yrittää etsiä jotakin hommaa kodin ulkopuolelta, saisit itsenäisyyttä lisää ja omaa rahaa. Näin ei mieskään pystyis enää alistamaan sinua tai ainakaan käyttämään valtaa taloudellisesti sinua kohtaan. Unohda ukko vähäksi aikaa ja suuntaa mielenkiintosi johonkin muualle. uskonpa että näillä eväillä hänen käytöksensä muuttuu.
entäpä jos kun miehesi tulee ovelta ilmoitat "sisäänpääsy yks suukko" Havahduta miestäsi.
Tai toinen just kun ukkos alkaa istua ruokapöytään, niin istahdat syliin/viereen ja sanot "tämä kotitalouskone kaipaa nyt kunnon suukkoa" Irrota tilanne normaaleista rutiineista. Älä kiukkua tai kinua. Tee vain huumorin kautta selväksi että MINÄ TAHDON HUOMIOTA. Ei siihen auta mikään vihje tms. vaan suora puhe.