mä tiiän yhden pariskunnan jossa mies makaa mutta sen eukko sannoo että se johtuu siitä kun mies on henkisesti erittäin pahassa kunnossa ettei pysty tekemään käytännössä mitään kuten esim paskoo alleen housuihinsa, nukkuu vain ja hermot mennyt kokonaan. Pariskunnan vaimo käy duunissa eli painaa 8 tuntia. Mies vain makaa. Ei mies pysty edes ruokaa tekemään kun vaimo on töissä eikä leikkaamaan nurmikkoa. Voisihan se kait edes vähän yrittää eli ajaisi vain hyvin pienen määrän nurmikkoo. Mut toisaalta ymmärrän kun oon itsekin niin kipeä henkisesti sairas, että ymmärrän jos kerta on tila sillä ukolla niin tosi heikko ettei saa mitään aikaan, että toisaalta ymmärrän, mutta tuntuu välillä että onkohan tuo laiskuutta ettei muka voi edes ruokaa tehdä vaimolleen??????
Kyllä jos mulla olis emäntä, niin mä tekisin ruoat ainaki, nurmikon ajaisin ja yllättäisin joskus viemällä ulos syömään
Kyllä jos mulla olis emäntä, niin mä tekisin ruoat ainaki, nurmikon ajaisin ja yllättäisin joskus viemällä ulos syömään
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos dippadappa dippadappa hiiohei.
Hankalia elämäntilanteita. Mutta sä voit soittaa huuliharppua ja nokkahuilua.
Itse kans miettinyt jonkun verran mielen tilaa, sen hallintaa ja sitäkin miettinyt, miten ehkä toiset sen kokee? Viihdyn paljon/ hyvinkin omissa oloissa, kun mielen tila vaikuttaa myös luottamuksen määrään muita kohtaa. En ole tyytyväinen tilaani työttömänä, jolloin on helposti liian riippuvainen muiden avusta ja se painaa helposti mieltä alas.
Kanssakäyminen voi olla kuluttavaa, jos joutuu paljon miettimään raskaita ajatuksia ja antaa niistä omia mielipiteitä julki, pitäen kiinni periaatteistaan ja vielä, jos joutuu joustamaan tekijöistä, jotka ovat vähemmän mieleen siinä tilanteessa?
Sekin voi rasittaa mieltä, jos tiedostaa, että oma mieli on allapäin, eikä sitä uskalla/ voi tuoda julki niissä tilanteissa ja toinen haluaa synnyttää hyvää mieltä, mutta asioilla, mitkä lisää itsessä ahdistusta/ riippuvuutta, mikä ei ole asia, jota siinä tilassa ollessaan olisi avoimin mielin valmis vastaanottamaan?
Toisen hyvä mieli syys itseä kohtaan, silloin kun oma vastaanotto kyky ei ole paras mahdollinen voi ahdistaa mieltä. Jos kuorma on suuri joka painaa päälle (mieli järkkyy), niin vastaanotto kykykään ei ole paras mahdollinen (ahdistuu, kun ei löydä ulospääsyä tilanteesta). Tähän lisänä maailmalla tapahtuvat harmitusta aiheuttavat seikat?
Ymmärrän myös, jos ihmisillä on näkemyseroja. Ihan vain siksikin, kunnkaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia mennä asioissa riittävän syvälle ja kaikenlaisissa auttajissakaan ei ole aina sitä riittävää ymmärrystä, auttavat toisia ajatellen vain, että saa itselleen hyvän mielen, vaikka vähän tilanne samalla ahdistaa auttajaa?
Ahdistunut voi ajatella paljon asioita ja aktiivisestikin. Siten myös epäillä toisen tapaa ja minkälaisia epäilyksiä se itsessä synnyttää? Mielellään ottaa kaikenlaisen avun vastaan, mutta tuntee myös syyllisyyttä, jolle kykene antamaan itsestään vastavuoroisuutta?
Syitä voi olla paljonkin, hyväksikäytöstä (edullinen tekijä asioille, josta ottaa suuremman hyödyn itselle, " riippuvuus suhde") > aloittajan mainitsemaan tilaan? Uskon, että ihminen sisimmässään ajattelee niin, että haluaa synnyttää sitä hyvää ympärilleen ja jollei siinä onnistu, voi se synnyttää sitä ahdistavaa mielialaa itse kullekin tunteville ihmisille?
Monet seikat voivat vaikuttaa lopputulemaan, ulkopuolelta siksi voi olla vaikea onnistua ottamaan suoraa kantaa tai ymmärtää sitä todellista tilaa, jota toinen, huonosti voivat ihmiset käyvät oman päänsä sisällä?
Tärkeintä on, ettei synny ylilyöntejä ja tilanteisiin ylireakoimisia, koska kärjistämiset ovat aina myrkkyä ja siksi monesti todetaan, että hyvä ammatti auttaja on silloin paras apu. Itse en ole sellainen, tämä vain omaa keittiö psykologiaa.