Me joudumme hyväksymään totuudet

Kyllä näin on. Hyväksymisen jälkeen ehkä jo voi oikeasti ymmärtää miksi joku totuus on miten on ja totuuden kanssa voi tulla hyvinkin menestyksellisesti toimeen, vaikka se olisi alkuun kipeää.

Sellaista se elämä on.

Liika asioiden miettiminen johtaa kuitenkin negaatioon. Tavallisella ihmisellä on kyky vaikuttaa omaan kuplaansa minkälaisessa todellisuudessa päänsisäisesti elää muttei ison mittakaavan muutoksiin. Tavallinen ihminen haluaa esimerkiksi että Euroopassa kytevä sota loppuisi (kansallisuudesta viis), toisin kuin sotateollisuudesta taloudellisesti hyötyvät tahot. Kapeakatseisia, itsekeskeisiä huithapeleita siellä on puikoissa, sillä ei sen sodan lopettaminen nyt niin vaikeaa ole. Ahneus toimii lukkona rauhan syntymistä vastaan.

On väittetty, että totuutta voi olla monenlaista. Kenen totuuteen me tänään uskomme?

Ei todellakaan ole mitään syytä tai tarvetta hyväksyä mitään totuuksia, olivat ne mukavia tai ikäviä, omia tai toisten totuuksia. Toki se voi aiheuttaa jänniä ja poikkeuksellisia tilanteita etenkin sen elämään, joka niitä ns. totuuksia ei hyväksy, mutta sellaista se elämä on. Ainoa tapahtuma elämässä, mitä ei vieläkään voi estää tai mistä ei voi enää jälkikäteen valittaa, on oma kuolema. Kaikki muu on jossain määrin valinnaista.

Juu kato, totuus ei pala tulessakaan. Kyllä se on sellainen asian laita, että jokaisessa jotain vikaa on.

Ätmien olemassaolo on yksi ikävä asia.

Jos totuus tuntuu tylsältä, on olemassa kiihottavia vaihtoehtoisia totuuksia,

Ihmisten on vaikea kestää pakkeja.

Totuus. Millaisista asioista tai teoista.
Ei minusta tarvitse hyväksyä.
Kunhan edes ymmärtää.
Paljon on totuuksia, mitä pitää sietää.
Vilma