Reissu hommat

Meillä sama juttu. Työ uuvuttaa niin, ettei 60v mies jaksa käydä yhtään missään. Ehkä eläkkeellä jaksaa enemmän. Me myös riidellään todella paljon aiheesta. Olen lopen kyllästynyt käymään joka paikassa yksin tai kaverin kanssa. Haluaisin kokea myös parisuhteessa edes kerran vuodessa jotain ikimuistoista. Miehellä on syvä rakkaussuhde sohvaan ja televisioon.

Tuliko työtilanne yllätyksenä vai oliko mahdollisuus suunnitella ja valmistella muuttuvia olosuhteita?
Ylipäätään miten pitkälle eteen päin olitte suunnitelleet elämäänne?
Valmistuttuani ammattiini sain työn kotipaikkakunnalta mutta siihen liittyi viikon mittaisia poissaoloja jota, ensimmäisten kahden vuoden aikana oli yhteensä noin 6kk.
Tuon jälkeen aloimme hankkimaan lapsia. Vaimo jäi kotiin lasten kouluikiin saakka joten minun satunnaiset keikkani eivät pahasti häirinneet eloa.
Penskojen ollessa alle kouluikäisiä, teimme ensimmäiset "oma-auto / soputeltta matkat Ruotsiin ja Tanskaan.
Mökkeily ja veneily eivät kiinnostaneet joten matkustelimme Euroopassa perheen voimin.

Mutta suunnitteluun. +-40v ikäisinä hahmotimme loppuvuosien tavoitteita joista eräs oli "pois palkkatyöstä ajoissa"! Se ajoissa tavoite oli 50v/45v ikäisinä.
Sen tavoitteen taloudellisen parustan luominen edellytti minun hankkivan hyväpalkkaisia töitä. Kotipaikkakunnalta niitä ei löytynyt.
Viimeiset 12 työvuotta olin viikonloppupuoliso.
Kahden työnantajan konkurssien vuoksi onnistuminen siirtyi kahdella vuodella.
Olimme kaikki lomat matkoilla paitsi yhtä 3:n vuoden jaksoa jolloin en pitänyt lomaa lainkaan. Vaimo lomaili alaikäisten mutta aikuisten kokoisten lastemme kanssa ja teki lisäksi tyttöjen matkoja.
Lopulta katsoimme tilanteen olevan kypsän.

Koko juttu oli yhdessä suunniteltu. Tiesimme välttämättömyydet haittoineen mutta tavoite oli riittävän houkutteleva.

Noiden 12 vuoden aikana vaimoni hoiti kaikki asiamme. Ok:n tarvitsemat, penskojen saattelemisen aikuisiksi, kaiken rahaliikenteen ja muun tarpeellisen. Minä en tehnyt mitään.
Tuon rupeaman jälkeen minä olen hoitanut likimain kaiken. Vaimo ostaa ja kantaa kotiin omat leipänsä ja banaaninsa. Minä vastaan ruokahuollosta kaupasta kattaukseen.
En puutu rättihuoltoon.
Nyt, 80v / 75v vaiheessa olemme tyytyväisiä suunniteltuun ratkaisuumme.
Emme ole koskaan eläneet ajelehtien.
Näillä vuosilla emme suunnittele asioita 10:n voden tähtäyksellä mutta vuositasolla kylläkin. Emme aikatauluta mutta asioittain.

Minä en jaksa enää odottaa, että mies tuosta muuttuisi. Parikin ruotsinlaivareissua on varattu.

Meillä taas vapaallaan menisi koko ajan tai vastaavasti vetäytyy omiin oloihinsa. Meillä ei olisi varmasti mitään kanssakäymistä tai juurikaan jos minä en tee ota kontaktia. Mies ei puhukkaan juuri mitään. Alkanut jo mietityttämään eikö mun seura kelpaa.

Toisaalta ymmärtää miestäkin jos arkena on koko ajan reissussa. Haluaa varmasti välillä huilata kotonakin. Reissaaminen kun osaa olla raskastakin. Varsinkin jos ikääkin jo on. Mutta eihän se oikein sinua kohtaan oikein ole ettette yhdessä sitten käy missään.

En jaksanut lukea tätä trollimies, mutta vaihtoon vaan- lukematta ihan vätys tjsp