Olipas se sitten juttu muinoin.
Olin jo aika kyllästynyt anoppini kännäämiseen. Tai ei se kännääminen mitään, mutta käytös humalaisena oli aika sietämätöntä.
Pitkän kädenväännön jälkeen sain sovittua mieheni kanssa, että jos anoppi on jo sinne mennessämme kännissä, niin juomme vain kahvit, kiitämme käynnistä ja lähdemme pois. Välimatkaa on noin 200 kilometriä, joten periaatteessa ihan vain kahville ei meistä ketään olisi huvittanut mennä.
Siellähän se anoppi sitten tulla hoiperteli vastaan meitä, isää, äitiä ja vauvaa. Silmät lupsottivat jo valmiiksi eikä askel ollut kovinkaan vakaa. Äänensävy kertoi jo ns. tervetulotoivotuksen aikana, että tavanomainen vittumainen viikonloppu olisi tulossa.
Pidin itsestäänselvänä, että se on nyt sitten kahvit ja takaisin kotiin.
Mieheni katseli minua kummastuneena, kun sanoin, että kännissä on ja nyt tehdään niin kuin sovittiin. Mieheni sanoi, että ei se ole tänään juonut, vaan on vielä eiliset huurteet.
Voi jumankauta. Päivä oli jo iltaan kallistumassa. Kyllä oli anopilla halvat humalat kun riitti kahdeksi päiväksi tasalaatuinen tuiteri.
Olin jo aika kyllästynyt anoppini kännäämiseen. Tai ei se kännääminen mitään, mutta käytös humalaisena oli aika sietämätöntä.
Pitkän kädenväännön jälkeen sain sovittua mieheni kanssa, että jos anoppi on jo sinne mennessämme kännissä, niin juomme vain kahvit, kiitämme käynnistä ja lähdemme pois. Välimatkaa on noin 200 kilometriä, joten periaatteessa ihan vain kahville ei meistä ketään olisi huvittanut mennä.
Siellähän se anoppi sitten tulla hoiperteli vastaan meitä, isää, äitiä ja vauvaa. Silmät lupsottivat jo valmiiksi eikä askel ollut kovinkaan vakaa. Äänensävy kertoi jo ns. tervetulotoivotuksen aikana, että tavanomainen vittumainen viikonloppu olisi tulossa.
Pidin itsestäänselvänä, että se on nyt sitten kahvit ja takaisin kotiin.
Mieheni katseli minua kummastuneena, kun sanoin, että kännissä on ja nyt tehdään niin kuin sovittiin. Mieheni sanoi, että ei se ole tänään juonut, vaan on vielä eiliset huurteet.
Voi jumankauta. Päivä oli jo iltaan kallistumassa. Kyllä oli anopilla halvat humalat kun riitti kahdeksi päiväksi tasalaatuinen tuiteri.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et kai antanut periksi?
rahat, terveys, ihmissuhteet, työ jne. Kuten huomaat hän ei ehdi humalaltaan nauttia pojan perheen vierailusta ja tuoreesta lapsenlapsestaan. Ketään ei voi pakottaa olemaan humalaisen kanssa tekemisissä, mutta muista, että hän on sairas, eikä varmasti haluaisi elää niin, jos voisi itse päättää. Kuningas alkoholi on vain voimakkaampi kuin tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset naiset ja miehet. Enää ei ole edes jaottelua, että se on miesten sairaus, valitettavasti.
...
Näkökulmasi on hyvä ja ajatuksia herättävä, vanha tuttu totuus, mutta osoitit, että otsikkoni oli huonosti valittu.
Anoppini on tosiaan maksanut ihmissuhteillaan. En vain lähde leikkiin mukaan siinä mielessä, että minä ja lapseni maksaisimme jonkun toisen ryyppäämisestä aiheutuvia kustannuksia.
Eri asia on, kun lapsi asuu kotona ja vanhemmat ovat alkoholisteja. Minkäs tekee pieni lapsi? Ei yhtään mitään. Eihän se lapsen mielestä se koti ole niin huono kuin jonkun ulkopuolisen mielestä, koska se on ainut elämisen malli, minkä lapsi on saanut.
Mutta helvetti, jos pitää miniöiden vielä kuskata lapsenlapsetkin kännisen jyräämiksi. Kuka sen lapsenlapsen puolta pitää, ellei edes omat vanhemmat osaa ajatella?
et sitten yhtä päivää kestänyt katsella huppelissa olevaa anoppiasi.ihmisissä on pahempiakin vikoja...haloo!Oletkos itse joku ms.täydellinen?vaaditko mieheltäsi nyt vähän liikoja?ette varmaan kuitenkaan käy turhan usein siellä 200km päässä katsomassa miehesi äitiä...se on joka tapauksessa miehesi äiti oli mikä oli.ole kiitollinen että olit sinne tervetullut siitäkin huolimatta että olet niin saakelin suvaitsematon ihminen ja vähän myöskin parempi kuin toiset ihmiset.
En joo kestänyt yhtä päivää. Tottakai ihmisissä on pahempiakin vikoja. Tiedän sen siitä, että anopissani on ne kaikki:)))))))))))))
Mitäs siellä riehut. Mieheni voi ihan rauhassa pitää äitinsä ja minä maksan viinatkin, kunhan ei tarvitse katsella, kun ne huitastaan kitalakea kohti. Mieheni se vasta suvaitsematon on; hän ei pidä äitinsä juomisesta. Minä olen saanut tarpeekseni lähinnä anopin käytöksestä.
Jos minä olen suvaitsematon, niin minkälainen on suvaitsevainen?
Harrastatkos itse paljon seuran pitämistä alkoholisteille?
Kokeile. Se todella avartaa maailmaa. Sitä tulee kotiin ihan uutena ihmisenä, kun on saanut katsella ja kuunnella kännisen mölinää ja mielialan ailahteluja.
Siinä on mummossa lapsellekin oikein todellinen roolimalli. Noin vauvelini, tuolla tavalla sinäkin sitten vanhana ja viisaana. Nyt me mennään vauveli mummon kanssa saunomaan, ja muistetaan varoa, ettei mummo tipahda kiukaaseen (mikä on sekin kerran tapahtunut, mutta tosin mummo oli siellä saunassa yksin - ja jurrissa).
Nyt mummo innostui kouluttamaan vauvaa. Näin se vauva oppii nukkumaan niin kuin pitää; eli ensin stereot ja televisio täysille, sitten kaikki valot päälle ja helvetinmoinen sikahuuto päälle. Näin ne lapset kasvatetaan, ei niitä hyysätä tartte. Sanoo siis meidän mummo.
ja sulla se on kännäävä anoppi.
olisiko parempi, että se olis sun ukko?
Ex-ukon suku oli kännäilijöitä kaikki tyyni, appiukosta lähtien nuorimpaan setämieheen, omani samoin. Oli siinä kestämistä, kun kävi. Aidanseipäänä olin aina vierailut, mutta sitkeesti kestin, näkihän lapsi sukuaan. Nyt on suku huvennut matojen ruuaksi, ja pojalla on vain pari serkkua enää.
On kuitenkin muistoja suvuistaan, eikä muista niitä kännisinä, vaan hauskoina eno-setinä joilla juttua riitti.
Onko vaihtoehtoja vain kaksi? Ei kai se niin yksioikoista ole, että jos anoppi tuosta tokenee niin mies automaattisesti aloittaa juomisen.
Huomaatko, että et sittenkään selvinnyt kännäävistä sukulaisistasi ihan vaurioitta? Katkeruus paistaa rivien välistä.
En pyytele anteeksi sitä, että haluan hallita omaa elämääni sen verran, etten seiso aidanseipäänä juoppoa anoppia tai ukkoa katsellen. Lapsiani taas opetan kyseenalaistamaan huonoa käytöstä; ihan mitä tahansa ei tarvitse hyväksyä. Toivottavasti elämällä on muutakin tarjottavaa lapsilleni kuin kännisten "hauskat" jutut.
Meillä ei ole kännäilijöitä koko suku, mutta muitakin tapauksia anopin lisäksi on. Vierailemme sukulaisten luona kyllä, eipä ole minun asiani, miten aikaansa viettävät (juokoot hengiltä, ei oikeasti kuulu minulle). Jotkut osaavat käyttäytyä ihan hyvin, vaikka viina virtaisikin. Anoppini on ainoa, josta tulee viinaa saadessaan ihan sekopää.
Mutta sinä teet omat päätöksesi ja minä teen omani. Luulen, että meidän molempien päätöksille riittää tilaa. Ei siis katkeruutta, vaan vastuuta omista teoista.
"ole kiitollinen että olit sinne tervetullut"
Älä naurata!!
Kiitollinen menolipusta helvettiin?
Mieluummin vähän parempi kuin toiset ihmiset kuin vähän tyhmempi kuin toiset ihmiset.
et taida tietää millasta on mennä lapsen kanssa anoppilaan ku siellä ollaan humalassa?!?! älä puhu mitään jos et oo samaa kokenu!! mun anoppi asuu 110 kilsan päässä, yhteen aikaan käytiin siellä parin viikon välein, tietty aina oltiin yötä kun ei viittiny päiväseltään siellä asti lapsen kanssa käydä. sitten alko mennä hermo ku aina anoppi oli kyytiä vailla baariin ja millon minkäkin ukon luo (on eronnut). parilla viime kerralla ollaan lähdetty saman tien pois, kun on tullu kännissä vastaan! ja niin tehdään jatkossakin.. voimia sulle, jutun aloittaja!!! :)
eksyin tänne sivustolle koska menetin 2 viikkoa sitten lopullisesti sietokykyni känniseen kimittäjä anoppi-kokelaaseeni ja ajattelin tilittää jonnekin raivoani kun jossain kai menee mihenikin sietokyvyn raja kun hänen äitiään haukutaan.
Luin tuhkimon tarinan, Heräsi vain yksi kysymys; Kuvailetko anoppiani?
Viimeisen kohtaamisen jälkeen veti sen verran vakavaksi, että jäin miettimään rakastanko miestäni todella tapeeksi kestääkseni tämän helvetin. ja vaikka rakastaisinki, tahdonko todella altistaa mahdolliset tulevat lapseni tuon noita-akan opetuksille?
tässä vielä olen, samassa suhteessa.. paljon voimia, hermoja ja positiivisia ajatuksia ja korvatulppia sinulle tuhkimo!! vaikkei ne tietynpisteen ylittyessä mitään enää autakaan... =)
onko sulle ketään kelle kiukkusi purkaa?
Miehellesi äitinsä on aina äiti joka on humalasta riippumatta kuitenkin rakas. Koeta ymmärtää miestäsi. Hän haluaa joskus olla lapsuuskotona ja tavata omia sukulaisiaan.
Kestä se viikonloppu kuin mies, vaikka nainen oletkin.
Et sinä kuitenkaan kovin usein siellä käy,niinkuin ei miehesikään.
Ja alkoholismi on todella sairaus ,josta anoppisi taatusti haluaisi parantua. Mutta minkäs teet kun on tämä vamma (alkoholismi).
Aloittaja tekee aivan oikein siinä että haluaa olla mahdollisimman vähän tekemisissä anopin kanssa. Ei tarvitse itse eikä etenkään lasta humalaiselle altistaa. Oikein tekee äiti jos lapsen poissa sieltä pitää. ja juu juu alkoholismi on sairaus. Sitä jaksavat jauhaa ne jotka eivät eläessään ole olleet ko. ongelman kanssa tekemisissä. MInun molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja ja voin sanoa että saavat hyvän tekosyyn siitä että "alkoholismi on sairaus" Jos se on sairaus, en voi vaikuttaa siihen itse. Minulta ei alkoholisteille sympatioita heru.
juu, itselläni alkaa olla pinna todella kireellä anoppikokelaani kanssa joka on aina kaljapullon kädessä ja jos joku vain isteahtaa hetkeksikin seuraksi niin hetkessä ollaan kännissä kuin käet ja kerrotaan pirun kimeellä äänellä valehtelematta kymmeniä kertoja samat saatanan asiat.. ja toinen todella raivostuttava piirre on että hän on niiiiiiiiin liimautunut mieheeni että hyvä ettei ole jo muuttanut meille!!
hän änkee meidän kanssa saunaan, kauppaan, sohvalle, ihan mihin vain niin kauan kun vaan olemme näkö etäisyydellä. jos siellä viikonloppua vietämme ja yritän 5min kultani ajasta pyhittää meille esim. viuhahtamalla kulman taa tai vaikka kävelylle niin jokos anoppi huutelee tai soittaa perään kun pitäisi hänen kanssaan kiehnata, ryypätä, pelata ihan mitä vaan.
kyseinen äiti on myös ollut todella huono äiti pojalleen. ja niin katkera kuin mieheni joskus yöntunteina äidilleen on ollutkin hän ei ikinä sano sitä tai mitään pahaa äidilleen.
noh, tulipahan hiukkasen eksyttyä aiheesta... mutta pointti oli että ilman viinaa asiat olisivat huomattavasti paljon siedettävämpiä!! emme ole puoleentoista vuoteen olleet koko viikonloppua anoppilassa, koska en vaan yksinkertaisesti jaksa häntä... joskus ärsyttää miehenikin saunakalja ihan vain siksi että minut yllättää pelko että hänestä tulee kuin äitinsä ja mummonsa.. juoppo.