Olen viikon ollut kesätyössä terveydenhuoltoalalla ja nyt jo todella ottaa päähän. Olin samassa paikassa työharjoittelussa aikaisemmin, mutta sen jälkeen on työpaikan käytänteet osin muuttuneet ja kesän työskentelen eri tiimissä kuin harjoitteluaikana. Jotenkin havaitsin jo ensimmäisenä työpäivänä, että työilmapiiri oli jotenkin muuttunut... Vastassa on uudet ihmiset ja heidän omat toimintatapansa. Viikon aikana on vähitellen selvinnyt, että minulle on unohdettu kertoa uusista toimintatavoista (työpaikassa juuri tehty suuria muutoksia, joista kaikki vakituisetkaan eivät ole slvillä) tai sitten minulle annetaan tehtäviä, joita ei eteeni sattunut harjoitteluaikana. Todellinen ongelmatapaus on eräs työkaveri, jolta ei neuvoa uskalla kysyä ja jos kysyy, niin takaisin saa kipakan vastauksen tyyliin "etkö sä nyt tajua?". Uutena en edes tajua kysyä kaikista asioista, jos en tiedä sellaisia olevan työpaikalla olemassakaan. Saan myös kuulla piikitteleviä vastauksia. Samainen täti kyttää tekemisiäni ja olettaa että ymmärrän puolesta sanasta mitä hän tarkoittaa. Tuntuu että menen hänen kanssaan työskennellessäni aivan kipsiin ja unohdan kaikki aiemmin saadut ohjeet ja oppimani asiat. Ja näin näyttää että olen tyhmä kesäsijainen, joka ei osaa eikä tajua mitään ja työskentely on kömpelöä. Tämmöistä tunnetta ei muiden työkavereiden kanssa ole tullut...
Epäilen, että samainen täti on kertonut kahvihuoneessa muille tiimin jäsenille ensimmäisten työpäivien pienistä mokista, epäpätevyydestäni ja nyt sitten olen kaikkien tarkkailun kohteena. Eilen täti teki tikusta asiaa, että sai minut lähtemään kahvihuoneesta tiimipalaverin ajaksi tekemään yhden "turhan" työtehtävän ja näin hän sai vapaasti juoruta minusta muille. Niin tyhmä en ole etten tätä olisi tajunnut... Nyt odotan pelolla maanantaita. Joudunko esimiehen puhutteluun vai saanko nauttia kireästä työilmapiiristä. Töitä olisi elokuun alkuun asti... Onneksi yli viikkoon ei ole samaa työvuoroa kyseisen tädin kanssa. En tiedä kuinka jaksan. Aamulla ennen töihin lähtöä paha olo, univaikeuksia ja tuntuu, että ajatukset koko ajan työssä...
Muilla samansuuntaisia kokemuksia???
Epäilen, että samainen täti on kertonut kahvihuoneessa muille tiimin jäsenille ensimmäisten työpäivien pienistä mokista, epäpätevyydestäni ja nyt sitten olen kaikkien tarkkailun kohteena. Eilen täti teki tikusta asiaa, että sai minut lähtemään kahvihuoneesta tiimipalaverin ajaksi tekemään yhden "turhan" työtehtävän ja näin hän sai vapaasti juoruta minusta muille. Niin tyhmä en ole etten tätä olisi tajunnut... Nyt odotan pelolla maanantaita. Joudunko esimiehen puhutteluun vai saanko nauttia kireästä työilmapiiristä. Töitä olisi elokuun alkuun asti... Onneksi yli viikkoon ei ole samaa työvuoroa kyseisen tädin kanssa. En tiedä kuinka jaksan. Aamulla ennen töihin lähtöä paha olo, univaikeuksia ja tuntuu, että ajatukset koko ajan työssä...
Muilla samansuuntaisia kokemuksia???
Vastaukset 13
Vanhimmat
On se vaan kumma, että ihan joka talossa pitää aina löytyä kuvailemasi kaltainen ihminen. Voi olla monia, ehkä kymmeniäkin, joiden kanssa on mukava, suorastaan ilo työskennellä ja joilta uusi työntekijäkin uskaltaa kysyä neuvoa. Mutta aina pitää porukasta löytyä joku hapannaama, jota saa pelätä. Siis sananmukaisesti pelätä, hyvä kun hengittää uskaltaa kun samassa työvuorossa ollaan. Kyseinen henkilö ei taatusti neuvo mitään, ja jos johonkin kysymykseen vaivautuu vastaamaan, on äänensävy sellainen, ettet taatusti kysy toistamiseen. Kädet tärisee, sydän hakkaa ja aivan typeriä virheitä tulee tehtyä, kun kyseistä ihmistä joutuu jännittämään. Joskus murehdinta alkaa jo viikkoa aikaisemmin ennen yhteistä työvuoroa. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että millä oikeudella tällaiset päivänsäteet saavat muita ihmisiä terrorisoida?? Päivästä toiseen aiheuttavat pahaa mieltä muille ja ihan turhaa stressiä, josta työntekokin kärsii. Mikä näistä tyypeistä tekee ihmisinä muita arvokkaampia, kun kerran heille kaikki on sallittua? Koska tällaiset henkilöt viimein katsovat peiliin?
Itse olen vaan hammasta purren yrittänyt selvitä ja ajatella, että ongelma on kyseisellä henkilöllä, ei minulla. Tämän puolesta puhuu se seikka, että kenenkään muun työkaverin kanssa ei ole mitään tällaisia ongelmia. Päinvastoin positiivisia kokemuksia riittää. Olisikohan tässä sinunkin tapauksessa kyse ihan vaan siitä vanhasta klassisesta kateudesta? Tähän tulokseen olen itse omalla kohdallani tullut, en tosin ennen kuin muut työkaverit ovat asiasta tämänsuuntaista vihjailleet.
Itsellä on vähän samanlainen tilanne. Pidemmittä puheitta totean, että olen nyt siinä pisteessä, että kuvittelen olevani täysi idiootti työntekijänä, enkä mielestäni osaa mitään. En edes tiedä mitä minun oletetaan osaavan - kuvittelen, että minun tulisi suvereenisti hallita sellaisia töitä/ tietoa, joka ei ole kuulunut edes koulutukseeni. Kun en hallitse, arvelen etten hallitse mitään muutakaan, ja luulen olevani arvioitavana koko ajan.
Luultavimmin tämä ei ole (ainakaan) koko työryhmän ajatus minusta. Mutta tämä itseluottamuksen puute on ihan kamalaa! En enää tiedä miten saan entisen ammatti-identiteettini takaisin; en enää muista, miksi halusin juuri tähän työhön...vaikka olen ihan vasta valmistunut :(
Itsetuntoni on romahtanut.
jos mokaat, ja olet hetkeä aiemmin kysynyt neuvoa, ja et ole sitä saanut, ja täti alkaa räkyttää, sano kauniisti-itse opetit.
Joka kerta sano samalla tavalla. Palavereissa voit sanoa, miksi ette neuvo, olen juuri valmistunut, en voi osata ja tietää vielä kaikkea.
Joudun sillointällöin uusiin paikkoihin keikalle ja minähän kysyn, kysyn nuoremmilta ja kysyn vanhemmilta, kysyn bosseilta, kysyn siivoojilta.
Parempi heittäytyä vähän blondiksi, niin saa työnsä tehtyä ja uutta opittua.
Rautaisia ammattilaisia ei synny tyhjästä, tietoa ei saa pantata, se pitää jakaa eteenpäin.
Ota tämä ketju ulos ja "unohda" se kahvihuoneen pöydälle luettavaksi.
käy lukemassa huoneentaulu, sopii sulle, tulosta sekin sinne kahvipöydälle:
www.positiivarit.fi/aarteisto/huoneentaulu/index
Hyvä keino tosiaan on heittäytyä tyhmäksi ja tietämättömäksi ja antaa näiden pätevien pätejien leikkiä asiantuntijaa. Itse olin aikoinani sijaisena terveyskeskuksessa ja ylihoitaja otti minut kerran puhutteluun. Hän sanoi, että työtovereitani ärsyttää, kun uutena ihmisenä osaan niin paljon ja olen innolla tarttumassa hommiin. Hän kehotti minua toisella osastolla olemaan enemmän tietämätön. Kokeilin ja tämä tepsi. Monta kertaa aloitin vanhemmalle hoitajalle "sinä kun varmaan tiedät, voitko neuvoa minua.." tai "kun sinä olet ollut täällä kauan, sinä varmaankin tiedät.." tai "minä kun en tätä oikein osaa.." Meni ihan täydestä. Ylihoitajakin ihmetteli, kun minusta pidettiin sillä osastolla niin paljon.
Juu ja lisäyksenä voisin kertoa, että kyseinen täti on oikein parasta kaveria esimiehen kanssa ja pääosin muiden työkavereiden. Tosin jotkut työkaverit ovat havainneet hänessä samoja piirteitä kuin minä, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen muuten kuin kahvihuoneessa juoruiltaessa... Tämä ongelmatyökaveri onnistuu aina "katoamaan" tekemään jotakin muuta "tärkeää" paperityötä kesken työvuoron ja siinä sitä ollaan toisen työkaverin kanssa mietitty että mitäs nyt tehdään kun tähän työtehtävään tarvittais vielä yks henkilö... Tällöin työtehtävät eivät pysy aikataulussa ja näyttää siltä, että muut tekisivät työt hitaammin. Todellisuudessa kaksi rehkii kolmen edestä. Tämä ongelmatyökaverilla taitaa pitää itseään muita parempana... Kunpa vain muutkin työkaverit näkisivät saman...
selvästi työtehtäviään. jos ei viihdy työssään, sitä keksii kaikenlaisia verukkeita, ettei sitä tarvitse tehdä!
Puhukaa esimiehen esimiehelle, jos ette uskalla omalle esimiehelle asiasta huomauttaa. kaikki ovat työssään samanarvoisia, ei pitkä työura oikeuta tehtävien laistamiseen tai laiminlyömiseen.
Ottakaa yhteyttä työsuojeluun ja pyytäkää palaveria, toki sen voit tehdä yksinkin,
tuollaisesta käytöksestä on lyhyt matka työpaikkakiusaamiseen. katso googlettamalla kriteerit.
Senkin voit näyttää ko. immeiselle.
Ole rohkea!
terv. entinen nynny joka ei uskaltanut sanoa mitään
Itse olen kyllä toimistotöissä, ja aloitin joku viikko sitten. Työpaikalla tulee tapahtumaan jonkin ajan päästä isoja muutoksia, ja tuntuukin kuin olisin joutunut keskelle "valtataistelua".
Eräs työkaveri piikittelee aina tilaisuuden tullen. Esimerkiksi heti ensimmäisenä päivänä löi eteeni todella kimurantin tehtävän, ei osannut muka neuvoa vaikka oli alunperin annettu hänen tehtäväkseen. Sitten kun itse omin neuvoin tehtävän selvitin, otti lähestulkoon kaiken kunnian itselleen. Arrgg...
Jopa pomon edessä on yrittänyt mua nolata, olen kuitenkin aina vastannut asiallisesti.
Eräs toinen taas on ottanut asiakseen huomautella mulle mitä vähäpätöisimmistä ja lapsellisista asioista, kun ei muutakaan keksi. Lisäksi kun kysyn jotain ihan asiallista uuteen työtehtävään liittyen, katsoo mua kuin vähämielistä.
Nämä ovat siis kaikki naisia.
Joo, eipä oo kiva joka aamu lähtä tuommoseen ilmapiiriin. Kohta tässä kyllä itelläkin pinna palaa, jos nuo tyypit samaa rataa jatkaa. Mun luonteella ei periksi anneta, mutta aika stressaavaa tuo on, ei nyt riitelemäänkään huvittaisi alkaa.
Itellä ollu vittumainen pikkupomo.Aika pahasti oli kusi noussu päähän(alle 30). Asiatonta valheellista palautetta antoi,jotta pääsi vain sanomaan asioista. "Unohti" kutsua tärkeisiin palavereihin ja jälkeenpäin kehtas kysyä oliko parempaa tekemistä kun en ollut paikalla. Erään kerran tämä sankari soitti maanantaiaamuna toiselta paikkakunnalta missä oon.Oli "unohtanut" kertoa,että erästä keikkaa oli aikaistettu. Koko työskentelyn ajan piikikkäitä kommentteja milloin missäki asioista joille en voinut mitään.Onnellinen olen,että pääsin siitä eroon.Toivottavasti en koskaan enää törmää mokomaan.Paljon ois vielä työpaikkakiusaamiseksi luokiteltavaa kerrottavaa,mutta ei kehtaa liikaa kertoa..vielä tunnistaa ittensä ;)
on varmaan ollut työpaikassa kauan ja purkaa mahdollista tympääntymistään, vielä pahempi jos tekee sitä myös sairaisiin potilaisiin! Ehkä sulle myös kateellinen tai kokee sut uhkaksi jotenkin, tai ajattelee että "mitähän tuokin nuori ämmä luulee tietävänsä." Toivottavasti muut työtoverit eivät usko häntä. Kysy esim. liitosta neuvoa jos tilanne pahenee.
Monesti nämä sankarit ovat olleet töissä firmoissa
pitkään ja ovat ns. valikoituneita veijareita
firmassa voisi sanoa myös kiipijöiksi eli ovat valmiit tekemään mitä tahansa kunhan he ovat oikeita
tyyppejä paikallaan heh hee siis omasta mielestään.
Tosin monet pomot kyllä haluavatkin näitä k-päitä
ympärilleen ja tietysti mahd. monia.Sitten kun uusi kaveri tulee duuniin ja muut huomaavat että moisesta saattaa tulla jopa kilpailija niin ei muta kuin puukkoa ja joka suunnalta samaan aikaan niin päästään siitäkin eroon.Eli lyhyesti jos et nuole kamujesi peetä niin saat moraalista tukea joka suunnalta.
minulla on samanlainen kokemus ... ja minä pöljä menin vielä sanomaan päin näköä ks. ihmiselle sen käytöksestä niin porukalla hän sitten järkkäsi tilanteen jossa ei oltu minulle kerrottu hoidollisista muutoksista.. sekä olin silloin pääsairaanhoitajan kanssa vuorossa töissä ja näin sai alibin p.... jauhamiselleen minusta... ja johtaja sitten jututti minua, puheeni ei noteerattu vaan sinisilmäinen vasta ks. paikan uusi johtaja uskoi tämän kiusan hengen sanaan olihan tämä pitkäaikainen hoitsu ja luotta musmies...ja minä vain osa-aikainen.. että sain niinkuin kerrakseen siitä työpaikasta ja työstä... näin oikein painajaista pitkään senkin jälkeen..
Pahimpia piruja ne luottamusmiehet ovatkin. He kun luulevat olevansa jotakin ja vallan halussaan nujertavat työtoverinsa. Näin tapahtui taannoin mm. Kuopiossa, Outokummussa ym. Tapauksia luottamusmiesten ylityksistä on paljon.