Musiikilla on syvällinen vaikutus ihmiseen

Hildesheimer käyttää laulunäytelmän kuuntelussa puhuttujen vuorosanojen aikana tapahtuvaa "maan pinnalle putoamista" musiikkinumeroiden välillä kuvaamaan elämyksen palautumista tällöin desilluusioon. Käytän siis tätä epäspesifiä ja vertauskuvallista ilmaisua ja ihmettelen, miksi yli 40 v. sitten kokemissani musiikillisissa elämyksissä vähemmän syvällisessä sielullisessa Haydn kokemuksessa eräästä sinfoniasta putosin maan pinnalle hitaammin kuunteluprosessin tai hienommin ilmaistuna esteettisen kontemplaation jälkeen kuin syvemmässä Mozart elämyksessä ellei muisti tee tepposet. Enempää en selittele mitä koin Haydnista, mutta kokemus ei yltänyt Goldschmittiä siteeraten niihin viimeisiin sielun sopukoihin, jonne vain Mozart yltää, mutta silti aineellisen maailman ja objektien tietoisuuteen pyrkiminen tiedoitsevan subjektin älyssä, kuten ruumiinjäsenien toiminnan palautuminen eräänlaisesta transsista muistikuvan mukaan realisoitui vähitellen, kunnes lumouksen jälkeen niin sanotusti putosin maan pinnalle ja tajusin kuka ja missä olen. En muista muulloin näin upeaa kokemusta ikään kuin Immanuel Kantin filosofia tietokykymme erittelystä pala palalta (Schopenhauer)olisi tullut demonstroitua musiikin keinoin. 40 v. sitten. Ihme, että muistan sen niinkin selvästi. tunteet eivät olleet köyhtyneet ja muisti toimii vieläkin. Tuolloinhan opettelin koealueet tenttikirjoista ulkoa
4143
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

otatko sä huomioon musan kuuntelussa sen, että pitää pitää taukoa ettei koko ajan musaa?

kuunteletko mitä musaa päivän ajankohdan mukaan ja oman tunnetilan huomioitko musaa kuunnellessa

Äänestä
  • Kerroin lähinnä 40 vuoden takaisista musiikin kuuntelukokemuksista musiikin kuuntelun ollessa nyt paljon pintapuolisempaa ja funktioltaan lähes viihteellistä lajia vailla "sielullista syväluotausta"(Hildesheimer), mutta välillä kuuntelen enemmän ja välillä vähemmän klassista.

    Äänestä

  • Anonyymi00002 kirjoitti:

    Kerroin lähinnä 40 vuoden takaisista musiikin kuuntelukokemuksista musiikin kuuntelun ollessa nyt paljon pintapuolisempaa ja funktioltaan lähes viihteellistä lajia vailla "sielullista syväluotausta"(Hildesheimer), mutta välillä kuuntelen enemmän ja välillä vähemmän klassista.

    on toki nykymusa kehittynyt sillä nykyään sovitukset nousee enempi esille kun aiemmin itse musateokset. Nykyään myös on tapana monilla musantekijöillä muokata teoksiinsa eri musalajeja samaan teokseen.

    Äänestä

  • Anonyymi00002 kirjoitti:

    Kerroin lähinnä 40 vuoden takaisista musiikin kuuntelukokemuksista musiikin kuuntelun ollessa nyt paljon pintapuolisempaa ja funktioltaan lähes viihteellistä lajia vailla "sielullista syväluotausta"(Hildesheimer), mutta välillä kuuntelen enemmän ja välillä vähemmän klassista.

    Se vuan on aika loogisen ymmärrettävääkin että nykyään ja tulevaisuudessa on yhä vaikeampi keksiä huippumusatuotteita koska ihmiskunta on ollut täällä niin kauan ja samalla musakulttuuri että on yhä hankalampi keksiä mieleenjääviä klassikoita. Se on kait siis ihan puhtaasti matemaattinen&looginen kuvio tuo.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Hildesheimer käyttää laulunäytelmän kuuntelussa puhuttujen vuorosanojen aikana tapahtuvaa "maan pinnalle putoamista" musiikkinumeroiden välillä kuvaamaan elämyksen palautumista tällöin desilluusioon. Käytän siis tätä epäspesifiä ja vertauskuvallista ilmaisua ja ihmettelen, miksi yli 40 v. sitten kokemissani musiikillisissa elämyksissä vähemmän syvällisessä sielullisessa Haydn kokemuksessa eräästä sinfoniasta putosin maan pinnalle hitaammin kuunteluprosessin tai hienommin ilmaistuna esteettisen kontemplaation jälkeen kuin syvemmässä Mozart elämyksessä ellei muisti tee tepposet. Enempää en selittele mitä koin Haydnista, mutta kokemus ei yltänyt Goldschmittiä siteeraten niihin viimeisiin sielun sopukoihin, jonne vain Mozart yltää, mutta silti aineellisen maailman ja objektien tietoisuuteen pyrkiminen tiedoitsevan subjektin älyssä, kuten ruumiinjäsenien toiminnan palautuminen eräänlaisesta transsista muistikuvan mukaan realisoitui vähitellen, kunnes lumouksen jälkeen niin sanotusti putosin maan pinnalle ja tajusin kuka ja missä olen. En muista muulloin näin upeaa kokemusta ikään kuin Immanuel Kantin filosofia tietokykymme erittelystä pala palalta (Schopenhauer)olisi tullut demonstroitua musiikin keinoin. 40 v. sitten. Ihme, että muistan sen niinkin selvästi. tunteet eivät olleet köyhtyneet ja muisti toimii vieläkin. Tuolloinhan opettelin koealueet tenttikirjoista ulkoa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu