Luonnontieteiden tärkeimmät periatteet

kerro lyhyesti tieteellisestä naturalismista

Tieteellinen naturalismi on filosofia, joka korostaa, että kaikki ilmiöt ja tapahtumat voidaan ymmärtää luonnollisten, tieteellisten selitysten kautta. Se perustuu oletukseen, että maailma toimii tiettyjen luonnonlakien mukaisesti, eikä yliluonnollisia tai metafyysisiä tekijöitä tarvita selittämään havaittuja ilmiöitä. Tieteellinen naturalismi suhtautuu skeptisesti uskomuksiin, jotka eivät perustu empiiriseen näyttöön tai tieteellisiin tutkimuksiin. Tämä suuntaus on tärkeä erityisesti tieteen filosofiassa, ja se vaikuttaa myös moniin muihin aloihin, kuten etiikkaan ja maailmankatsomukseen.

Onneksi behaviorismi on vanhentunut ajattelutapa:

Behaviorismi on psykologian suuntaus, joka keskittyy käyttäytymiseen ja sen havainnointiin sen sijaan, että tutkittaisiin mielen sisäisiä prosesseja, kuten ajatuksia ja tunteita. Behavioristit uskovat, että kaikki käyttäytyminen on opittua ja että se voidaan ymmärtää ja ennustaa tarkkailemalla ympäristöä ja siihen liittyviä ärsykkeitä. Keskeisiä henkilöitä behaviorismin historiassa ovat muun muassa John B. Watson ja B.F. Skinner. Behaviorismi on vaikuttanut moniin soveltaviin alueisiin, kuten koulutukseen ja käyttäytymisterapiaan.

Käsittääkseni ihmisen tietoisuus ,kvanttimekaniikan lomittuminen ja aaltofunktion romahdus on vielä hankalia asioita selittää aloituksen hengessä.

Materialismi väittää, että kaikki, mitä on olemassa, on aineellista tai fyysistä. Kaikki ilmiöt, mukaan lukien tietoisuus ja mieli, ovat aineellisen maailman tuotteita

naturalismi on laajempi käsite, joka kattaa kaiken, mitä voidaan selittää luonnonlakien avulla, kun taas materialismi keskittyy vain aineelliseen todellisuuteen.

Neutraali evoluutioteoria puuttuu.

Toki maailman rakenne on mitattavissa ja kuvattavissa. On kuitenkin asioita joihin tiede ei yllä. Miten tehdä maitoa ruohosta. Miten hallita säätä. Miten muuttaa alkuaine toiseksi. Miten tietoisuus tuottaa ajatuksia. Miten robotti saisi energian ja lämmön ihmisen tavoin. Jne.

Vaikka nuokin periaatteet tiedettäisiin niin niihin ei kuitenkaan kyetä. Elävä olento toimii energialla jonka sielu tuottaa. Ja kuollut materia on lähinnä se jota tiede kykenee muokkaamaan.

Etenkin kohdat 3 ja 5, ja jossain määrin koko juttu, edustaa vain tieteen tämänhetkistä ymmärrystä. Tieteellisen metodin tärkein periaate on, että tiede kehittyy, oppii virheistään ja muuttaa tarvittaessa suuntaansa. Ei voi olla "tieteellisen ajattelun" "kymmentä käskyä", koska tällainen on muuttumaton dogma.

>>1) Vain luonnonlait (=determinismi) ja sattuma kelpaavat kausaaliketjujen aloittajiksi ja luonnontieteelliseksi selitykseksi kaikille mahdollisille ilmiöille.

Tämä on pelkkä oletus. Sille ei ole mitään tieteellistä näyttöä, eikä voisikaan olla.

>>2) Luonnossa ei ole teleologiaa eli päämäärähakuisuutta vaan kaikki määräytyy luonnonlakien mukaan deterministisesti.

Edelleen oletus.

>>3) Biologinen elämä syntyi sattumalta sopivissa olosuhteissa ja biologinen evoluutio toimii eliöiden sopeutumiseen liittyvän kelpoisuusperiaatteen mukaisesti ilman suuntaa satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan mekanismin kautta.

Elämän syntyä ei tunneta. Evoluutio on biologisen elämän kehtiyksen keskeinen mekanismi.

>>4) Tieteen metodi perustuu mittauksille,havainnoille ja loogiselle induktiolle ilman minkäänlaista metafysiikkaa tai muuta perinteiseen filosofiaan liittyvää

Kirjoitat luonnontieteiden metodista, mikä on vain osa tieteen alasta. Tämä on valtava puute kirjoituksessa.

>>5) Tietoisuus on aivojen sähkökemiallisen hermoverkon tuottamaa samoin kuin kaikkin ajattelu, tunteet yms. mitkä koetaan subjektiivisesti. Kaikki fysikaalinen tapahtuminen on tietoisuudesta riippumatonta.

Nämä ovat vain uskomuksia, joita ei ole todistettu.

En täysin ymmärrä tätä:

kerro lyhyesti ajatuksesta että olemassaolo ei ole predikaatti

Ajatus siitä, että "olemassaolo ei ole predikaatti", liittyy erityisesti filosofiin ja kielitieteellisiin keskusteluihin, erityisesti Gottlob Fregeen ja myöhemmin Bertrand Russellin ajatuksiin. Predikaatti on lauseen osa, joka kertoo jotain subjektista, kuten "koira on musta". Kun sanotaan "Joku on olemassa", olemassaolo ei ole lauseen osa, joka kuvaa jotain ominaisuutta tai tilaa, vaan se on enemmänkin olemassaolon vahvistus. Tämä johtaa kysymyksiin siitä, mitä tarkoittaa, että jokin "on", ja avaa keskustelun olemassaolon luonteesta ja siitä, miten kielelliset ilmaisut heijastavat tai eivät heijasta todellisuutta. Lyhyesti sanottuna, olemassaolon käsitettä ei voida yksinkertaisesti käsitellä predikaattina, koska se ei kuvaa ominaisuutta, vaan pikemminkin sen, että jokin asia on olemassa.

5) Tietoisuus on aivojen sähkökemiallisen hermoverkon tuottamaa samoin kuin kaikkin ajattelu, tunteet yms. mitkä koetaan subjektiivisesti. Kaikki fysikaalinen tapahtuminen on tietoisuudesta riippumatonta.


Millä tavoin aivot vaikuttaa tietoisuuteen. Miten aivojen vauriot osoittaa sen.

Intia opettaa että tietoisuus liittyy sieluun tai oikeammin sieluihin. Sillä sielu on ikään kuin rakeina useina erillisinä sydämessä. En tarkemmin ole vielä tutustunut asiaan.

Sielu ei voi vaurioitua lainkaan. Jos tietoisuus menetetään niin se ei voi johtua sieluun kohdistuvasta vauriosta. Aivot näyttäisi todennäköiseltä tietoisuuden keskukselta. Sekoileeko Intia asian suhteen liikaa.

Vaurioitumaton sielu = vaurioitumaton tietoisuus ja kuitenkaan tietoisuus ei toimi kaikissa aivovaurioissa.

On tosin mainittava että kun itselläni oli akuutti psykoosi olin seis enkä kyennyt puhumaan mutta aivot toimi sisälläni täysin normaalisti. Ymmärsin kaiken mitä muut puhuivat. Voiko aivovauriopotilaan koordinaatiokyky vain olla mennyt, mutta hän kuulee ja ymmärtää kaiken kykenemättä reagoimaan oikealla tavalla?

Entä jos tietoisuus toimii yhä, mutta aivoihin liittyvät puhe yms. keskukset ovat vaurioituneet.
Tämä olisi sangen ikävää. Vaikeasti vammautunut olisikin yhä tietoinen kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.

Kaikki aloituksen väitteet (1-5) ovat pohjimmiltaan metafyysisiä tulkintoja ja johtopäätöksiä joita ei voi tieteen kokeellisella metodilla falsifioida eikä verifioida.

Kyse on pohjimmiltaan asenteista, ennakkoluuloista ja ajatustottumuksista jotka helposti johtavat harhaan koska useimmat ihmiset haluavat tulkita kaiken kokemansa eli ns. empiirisen todellisuuden oman kollektiivisen uskomusjärjestelmänsä pohjalta (ns. ideologis-metafyysiset "ismit" ja niihin liittyvä varmuudenkaipuu).

Ihmisen loogis-analyyttinen kognitio toimii suhteellsien hyvin yksinkertaisen jokapäiväisen arjen rutiinien tasolla mutta osoittaa helposti perustavanlaatuisen heikkoutensa nimenomaan kokeellisen ja teoreettisen perustutkimuksen tasolla jossa ilmiöt eivät ole enää verrattavissa tavalliseen arkeen eikä sen ns. common-sense hahmotukseen.

Liian paljon oletetaan ehdottoman varmaksi pelkästään omaksuttujen ja opittujen uskomusten ja ajatustottumusten perusteella.

Ihmisellä ainakaan kollektiivin tasolla ei ole ainakaan toistaiseksi minkäänlaisia edellytyksiä ymmärtää ns. suuria filosofis-tieteellisiä kysymyksiä joten kaikki aloituksen väitteet pitäisi esitää kysymyksinä eikä minään dogmaattisina asenteina ja ennakkoluuloina jotka helposti johtavat tutkimusta ja sen viitekehystä harhapoluille.

Looginen päättely voi johtaa hyvin helposti harhaan kun yritetään yleistää ajallis-paikallisista yksittäistapauksista ja niihin liittyvistä havainnoista/mittauksista jonkinlaisia universaaleja totuuksia tai "luonnonlakeja" jolloin samalla kokonaisuuden kompleksisuus kasvaa niin suureksi ettei sitä voi enää käsitellä koska epävarmuustekijöiden määrä lisääntyy samalla liikaa.

Viisainta olisi tieteessä ja kaikessa muussakin kognitiossa asennoitua Sokrateen esimerkin mukaisesti niin että myönnetään ettei mitään ehdotonta varsinkaan oletetun universaalin soveltuvuusalueensa kannalta varmaa tietoa ei ole eikä edes voi olla olemassa mistään todellisuuteen liittyvästä vaan kyse on aina pelkästään arvailuista ja spekulaatioista eikä tieteen metodi päde kuin suhteellisen säännönmukaisesti käyttäytyvän luonnon osalta mikä mahdollistaa kyllä ainakin paikallisesti toimivan tekniikan kehityksen mutta ei kerro oikeastaan yhtään mitään todellisuudesta itsestään varsinkin jos kyse on elolliseen ja tietoisuuteen liittyvistä ilmiöistä ja siirryttäessä kvanttifysiikan ilmiöiden tasolle jossa klassisen fysiikan hahmotus ei enää toimi.


"Parempi tietää luulevansa kuin luulla tietävänsä"

Tieteestä ei pidä tehdä jonkinlaista fundamentalista uskontoa vaikka houkutus sellaiseen tuntuu olevan melko voimakas turhan monella varsinkin akateemisessa tiedeyhteisössä jossa koulutus on suurelta osalta nimenomaan tietynlaiseen metafyysiikkaan ja ideologiaan ehdollistavaa.


Ts. Kaikki tieteet ovat äärimmäisen spekulatiivisia eikä niiden tuottamia johtopäätöksiä pitäisi opettaa totuutena missään eikä varsinkaan edellyttää niiden omaksumista sellaisenaan koska kyse on lähinnä propagandasta ja manipulaatiosta.