Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettynä päivänä, päivä tuli mutta ei mitään viestiä mulle monen aikoihin mentäisiin. Ingoorasi ja jopa nauroi puhelimessa, kun soitin hänelle. Oli kuulemma unohtanut. Hänestä ei kuulunut mitään muina päivinäkään ja kertoi mulle ettei ehdi näkemään, ei oo aikaa. Kuukauden päästä löysi toisen.
Seuraava tapaus oli tämmöinen: tapailtiin kuukauden verran, kaikki meni hyvin kunnes loppui yhteydenpito, eikä tiennyt mitä edes haluaa. Löysi uuden.
Kolmannen kanssa ehdittiin olemaan sentään 8kk,ja sama kaava. Yllättäen lopetti suhteen.
Miksi mulle tehdään näin, mussa ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta näin on vaan käynyt.
Voiko joku heittää ajatuksia miksi näin monesti toimitaan?
Seuraava tapaus oli tämmöinen: tapailtiin kuukauden verran, kaikki meni hyvin kunnes loppui yhteydenpito, eikä tiennyt mitä edes haluaa. Löysi uuden.
Kolmannen kanssa ehdittiin olemaan sentään 8kk,ja sama kaava. Yllättäen lopetti suhteen.
Miksi mulle tehdään näin, mussa ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta näin on vaan käynyt.
Voiko joku heittää ajatuksia miksi näin monesti toimitaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyään tuntuu olevan vallalla usko minkä mukaan tilaisuuksia riittää ikuisesti ja loputtomiin, lisäksi itsekkäästi eläminen koetaan joksikin tavoiteltavan arvoiseksi ihanteeksi . Mikään ei ole oletusarvoisesti me, vaan minä ja se joku toinen.
Ei kannata siis ottaa liikaa itseensä, jäädä itseään syyttämään tai lähteä katkeroitumaan.
Pienen toipumisen jälkeen uusiksi ja jos on onnekas niin kyllä se oikea löytyy.
Älä ota sitä niin vakavasti, kun opit tämän miehet alkavat itkeä perään, eikä silloinkaan kannata heltyä.
Ootko antanut tai ottanut suihin? Sillä nyt saa miehen kuin miehen nalkkiin.