Miksi suomalais-urheilijoita ei huvita tai viitsitä olla hyviä ja voittavia urheilijoita?
On päästävä siitä ajatuksesta, että; "Tärkeintä ei ole voitto, vaan hyvä fiilis kilpaillessa."
Tosioasia on se, että jos häviää vaikka olympialaisissa, niin se on epäonnistumista ja voitto on taas onnistumista.
On päästävä siitä ajatuksesta, että; "Tärkeintä ei ole voitto, vaan hyvä fiilis kilpaillessa."
Tosioasia on se, että jos häviää vaikka olympialaisissa, niin se on epäonnistumista ja voitto on taas onnistumista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koska meinasit päästä eroon.
Ei sinne voittamaan ole menty vaan fiilistelemään ja nauttimaan,moni kilpailia sanoo että "aion nauttia tästä kisasta kaikin tavoin enkä ota paineita tuloksesta"
Ei hätää, turhat paineet vaan pois.
Näilläkin reissuilla, jos on sinne valittu, niin parhainta on päästä katselemaan Pariisin nähtävyyksiä.
Kavuta Eiffel-torniin ja piipahtaa Louvressa.
Jos on seuraavana päivänä poikki ja naattina kun koittaa oma urheilusuoritus, niin: Pelko pois. Onhan Pariisin Maamerkit nähty.
Afrikkalaiselle olympiavoitto tarkoittaa elintason huikeaa nousua. Siinä voi yhdessä hetkessä ansaita enemmän kuin keskivertokongolainen koko elämänsä aikana.
Suomalaiselle olympiavoitto tarkoittaa tonttia Rutajärvellä. Siitä voi saada sata euroa, jos onnistuu löytämään ostajan.
Tarvii viitsiä todella paljon ollakseen olympiavoittaja.
Eivät jaksa enää harjoitella niin paljon kuin pitäisi. Ei se harjoitusten määrä vaan laatu tekevät tulosten jatkuvuuden. Stipendit ja rahat yleensä pitäisi maksaa saavutetun tuloksen jälkeen eikä etukäteen, silloin se olisi oikeudenmukaista kaikkia urheilijoita kohtaan. Meillähän hyysätään näitä anti-sankareita kisoista toiseen vuosi kaupalla, vaikka ei ole minkäänlaista tuoretta näyttöä kisavuodesta.
Näiden apurahojen kuten urheilueläkkeiden jakamisessa käytetään mielivaltaa ja se on riipuvainen urheilijasta, joka viitsii olla mielin kielin pomojen edessä. Meillä tutkimukseen ja niihin herra-kerhoihin uppoaa suurin osa rahoista, jotka alunperin oli tarkoitettu urheilijoille. Urheiluliitot ovat kuin kela, josta harvat ja valitut saavat bonuksia.
Jos kaikissa lajeissa tallataan useampi vuosikymmen ettei mitään kehitystä tapahdu itse tuloksiin, niin mitä perustettu huippuyksikkö tekee Suomen kokoisessa maassa? Kyllähän Korjus ja kumppanit Kuortaneella kumartavat korkeille palkoilleen, mutta missäs tulokset viipyvät. Onko kukaan laskenut kuinka paljon uppoaa rahaa näihin ns. asiantuntijoihin, jotka eivät joudu vastuuseen mistään, vaikka tuloksia ei synny. Jahka kotiutuvat Pariisista, niin perustetaan uusi ryhmä, joka tutkii missä meni pieleen ja kohta ollaan tilanteessa etteivät tosi urheilijat lähde enää rasittamaan itseään, kun matkustaminen on yhtä varmaa kuin "manulle illallinen".
Osa urheilijoista pistetään mankumaan lisää liksaa, mutta taitavat nekin rahat löytää paremmat suut ja taas voidaan joukolla lähteä nauttimaan olympia-huumaa ja biletystä, että naama on kuin "naantalin aurinko".