Iäkäs sukulaiseni on aikanaan tehnyt testamentin, jossa testamenttaa omaisuutensa minulle veljentytölleen. On perheetön yksin asuva ikäihminen, joka on elänyt elämänsä itselleen. Valinnut olla lapseton ja perheetön, elää maailmannaisen elämää paistatellen milloin missäkin eri miesten kanssa. On varakas ja pelannut rahan kanssa aina palkiten sillä suurieleisesti.
Nyt hän on vanha ja sairas sekä yksin. Ja alkanut nyt vaatimaan minulta ns.lähimmältä sukulaiseltaan palveluita ja että hoidan hänen asioitaan, tulen säännöllisesti käymään lomilla jne. hänen luonaan toisella pyolella Suomea. Itselläni on työ, lapset, perhe ja oma iäkäs äitini hoidettavana kotipaikkakunnalla. Elämä on täyttä ja lomat tulee tarpeeseen palautumista ajatellen.
Olen nyt ymmärtänyt, että hän on mielestään ns.ostanut minut aikanaan tuolla testamentilla vanhojen päiviensä varalle hoitajakseen. Itse en ole ollut mitään vailla koskaan häneltä rahallisesti ja olen kokenut tuon rahallisen palkitsemisenkin vastenmielisenä. En missään nimessä jaksa ja jaksamiseni kustannuksella halua jatkuvasta velvollisuuden tunteesta hoitamaan hänen asioitaan. Enkä koe, että minun mistään syystä pitäisi.
Mitä mieltä olette, kokisitteko itse velvollisuutta tässä tilanteessa alkaa hoitamaan tätinne tai muun seuraavassa polvessa olevan sukulaisenne asioita?
Ja jos ja kun testamentti joskus minulle lankeaa, niin onko sen vastaanottaminen röyhkeää, vaikken ole mitään näistä itse valinnut
Nyt hän on vanha ja sairas sekä yksin. Ja alkanut nyt vaatimaan minulta ns.lähimmältä sukulaiseltaan palveluita ja että hoidan hänen asioitaan, tulen säännöllisesti käymään lomilla jne. hänen luonaan toisella pyolella Suomea. Itselläni on työ, lapset, perhe ja oma iäkäs äitini hoidettavana kotipaikkakunnalla. Elämä on täyttä ja lomat tulee tarpeeseen palautumista ajatellen.
Olen nyt ymmärtänyt, että hän on mielestään ns.ostanut minut aikanaan tuolla testamentilla vanhojen päiviensä varalle hoitajakseen. Itse en ole ollut mitään vailla koskaan häneltä rahallisesti ja olen kokenut tuon rahallisen palkitsemisenkin vastenmielisenä. En missään nimessä jaksa ja jaksamiseni kustannuksella halua jatkuvasta velvollisuuden tunteesta hoitamaan hänen asioitaan. Enkä koe, että minun mistään syystä pitäisi.
Mitä mieltä olette, kokisitteko itse velvollisuutta tässä tilanteessa alkaa hoitamaan tätinne tai muun seuraavassa polvessa olevan sukulaisenne asioita?
Ja jos ja kun testamentti joskus minulle lankeaa, niin onko sen vastaanottaminen röyhkeää, vaikken ole mitään näistä itse valinnut
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sehän nyt riippuu ihan sinusta, että mihin koet sen velvoittavan. Tuskinpa tuohon onnolemassa "oikeaa" vastausta. Minkä arvoista se raha sinulle on? Ja missä määrin välität kyseisestä henkilöstä? Tai ehkä mielummin toisin päin. Toimi kuten itsestäsi parhaalta tuntuu. Hänhän voi halutessaan myös muuttaa sen testamenttinsa, jos kokee, ettet old sen arvoinen. Itse en siis kokisi tuosta sitä huolta, että onko vastaanottaminen röyhkeää, jos se perintö sinulle joskus tulee. Voihan sekin olla, että ei tulekaan.
Omalta kantilta katsoen,en uhraisi aikaani kaukaiseen tätiin kun on kädet täynnä työtä omankin perheen kanssa. Joku virallinen taho saisi hoitaa tädin juoksevia kuluja ym. Vaikka testamentti muuttuisikin tai et huolisi niin lakiosan saisit kuitenkin.Testamentti ei velvoita ketään olemaan juoksupoikana.
Tädiltä ei ole mitään lakiosaa tulossa. Se tulee vain rintaperillisille eli lapsille. Ilman rintaperillisiä omaisuus omaisuus menee puolisolle, ja ilman puolisoa vanhemmille ja ilman vanhempia sisarruksille. Jos sisarus on kuollut , perintö menee sisarruksen lapsille.
Turha sinun on ajatella perintöä, on todennäköistä että sukulaisesi on tehnyt viimeisimmän testamenttinsa kulkukoirien hyväksi!
Mitä sinä voit tehdä on järjestää hänelle omalta kotiseudultaan siivous-, kauppareissu- yms. apua. Ehdota hänelle lukuisista iäkkäimpien ihmisten harrastustoiminnoista, järjestetyistä yhteisistä aterioista ja kahvituokioista.
Sinun työtätekevänä ja perheellisenä on vaikea järjestää pitkänmatkan vierailuja, mutta puhelinkeskustelut hoitavat tuon asian. Kenties sukulaisesi haluaisi vierailla sinun/ teidän luonanne silloin tälloin päivän, pari?
Voinet kiittää saamistasi taloudellisista lahjoituksista, tyyliin "kyllä lapseni ovat niin iloisia voidessani sinun tuella maksaa heidän urheilu-, taide-, musiikkiharrastuksensa. Se on ehkä kaunein tapa todistaa että ette ole unohtaneet häntä ja tuo saattaa olla pohjimmainen syy miksi hän ottaa sinuun yhteyttä "avun tarpeisiinsa" viitaten: tuntea että edes joku välittää.