Kauheat tunnevampyyrit ovat keskuudessamme!

Ihmissuhteet | Energiaa imevä läheinen kuormittaa – Näin tunnistat ”tunne­vampyyrin”: https://www.hs.fi/elama/art-2000010599210.html

Tää oli Hesarissakin. Jäi sen lukeminen toistaiseksi kesken muilta kiireiltä.

Mutta joo, jos ehdin ymmärtämään oikein, olen todellakin kärsinyt tuollaisen jatkuvasti kälättävän draamailijan seurasta. Ihan h"lvetin hirveetä. Kun lopulta pääsin siitä kokonaan eroon, mulla kesti toista vuotta toipua henkisesti siitä rääkistä. Olin aivan loppu! Rasitun ärsykkeistä keskimääräistä herkemmin...

xLiner

Eli siis niinkuin tekee toiselle pahan olon imemällä hyvät tunteet pois?

Noh oikeasti oli 2 päivääkin vähän stressaavaa tänään sitten ostoksilla Hyper-Marketissa... hitot jaksa etsiä kaikkia tuotteita... aina kysymässä joltain myyjätytöltä: missä mikäkin tuote sijaitsee.....

Ja silmälasien kirous vielä, moninkertaisesti erilaisilla teipeillä yritetty korjailla, ei edes näekään kunnolla...

... mutta kyllä Hyper-Marketissa asiointini onnistui aivan hyvin tärkeimmät mitä piti sain ostettua...

Tuollainen hyväkin juttu, joku myyjätyttö laittamassa jotain lihoja paikoilleen, se jääkaapin ovi auki, en löpytänyt kun etsin porsaankyljyksiä: kputin siihen jääkaapin lasioven, kuin nyt oveenkin koputetaan, niin se katsoi eli siis seuraava hylly, ja näytti älyttömällä puhelimella kuvasn eli tarkoitat tuollaisia joo, ja löysin :FD

Ainahan tuollaisia ihmisiä on ollut keskuudessamme. Uskonnot tuottavat heitä oikein sarjatuotannolla, jolloin tunnevampyyriyden voi perustella "hyväntahtoisella ikuiselta tuomiolta pelastamisella".

Minulla on kolme neuvoa: 1) vältä heitä, 2) vältä heitä ja 3) vältä heitä.

Jos et jostain syystä vältä heitä, mieti miksi tarvitset heitä elämääsi. Jotkut ihmiset eivät ilman noita tunnevampyyrejä esimerkiksi tunnista omaa arvoaan. He joutuvat sitten opettelemaan sen ns. vaikeimman kautta.

🦄

...kauppareissut... kun on sen verran kaupallista koulutusta takana, että tiedän että myyjille on mukavaakin piristystä joskus neuvoa asiakkaira...

Aina kun joku toimii/puhuu/käyttäytyy epätoivo tulla tavalla, tälle jokulle täytyy äkkiä löytää määritelmä. Nykymaailma. Sanomattakin on selvää ettei kukaan huomaa omaa viallisuuttaan.

Kannattaa luottaa omiin tuntemuksiin, jos jonkun seurassa tulee kumman outo ja huono fiilis.

Siskolleni yritin kerran eräästä ihmisestä puhua, mutta hän vaan nopeasti esitti minussa vikoja, jotka tottakai pitivät paikkansa, kuten että voisin yrittää tutustua ihmisiin paremmin ja saada lisää ystäviä :c

On tosiasia, että olemme sosiaalisia eläimiä, mutta peräänkuuluttaisin sitä omaa vastuunkantoa itsestään. Sitä, että jos kohtaa tuollaisen itselleen vahingollisesti käyttäytyvän sosiaalisen olennon, niin pitää itse itsestään huolta jottei vahingoitu.

Voimme toki määritellä ihmisiä vamppyyreiksi ja siten paeta asiaa. Tosiasiassa vastuu omasta kohtelusta on aina itsellä. Se vastuu on siinä, millä asenteella ottaa vastaan muut ihmiset.

Se, että osaa kunnioittaa toista ihmistä omana itsenään.. vaikka hän olisi tunnevampyyri on taito. Itseriittoisena ihmisenä en todellakaan ota itseeni toisen ihmisen antamaa sosiaalista kuormaa ilman tarkkaa siivilää. Ja mitä ikävämpi ihminen on ja mitä huonommin hän minua kohtelee, sen tiheäsilmäisempi siiviläni on.

En siis pyri muuttamaan kanssaihmisiäni vaan mukaudun itse heihin tiheän siivilän läpi. Kuspäitä on maailma pullollaan.

Tässä koko asiassa on taas kyse siitä, ettei anneta toisen ihmisen satuttaa itseä. Annetaan toimintaohjeita ja neuvoa vältellä. Niin..

Itse kohtaan heidätkin sellaisinaan kuin ovat ja annan heille oikeuden olla omanlaisiaan. Nämä tunnevamppyyrit siis. En vain ota heiltä mitään vastaan. Asenne kysymys.

Ihmiset yleisesti tuntuvat olevan riippuvaisia toisten mielipiteistä itsestään, minulla lienee niin paha asennevamma, ettei voisi paljoakaan kiinnostaa. Yksikään tunnevamppyyri ei pääse kovan nahkani alle. Joten olkoon ihan just sellaisia kuin ovat. Ei kiinnosta kenenkään luonneviat.. omiansa on. Ei minun niiden kanssa tarvitse elää.

Tuo, ettei imaise toisen tuskaa, onkin jo elämisen taitoa.
Yllättyy toisten traumoista ja keittiöpsykologina ei aina taidot edes riitä.
Ehkä olen myös oppinut pitämään kuulumattomia asioita loitolla.
Muuten uuvahtaisin.
Vilma

Minä tunnistan tyypin. Minulla on kaksi tunnevampyysia. Inha otus.

Tunnistan kyllä sellaisen henkilön. Sellainen voi olla hyvin vaativa, tai liian hiljainen. Normaali yhteys puuttuu.