Olen ihmetyksellä lukenut juttuja, joissa edellytetään isovanhempien olemaan valmiit hoitamaan lapsenlapsiaan juuri silloin kun se miniälle/tyttärelle sopii - täysin riippumatta siitä, olisiko itsellä jokin meno. Esim. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000008994843
Omat vanhempamme asuivat eri paikkakunnalla ja olivat jo yli seitsemänkymppisiä (tai no, anoppi täytti 70 vähän ennen kuopuksemme syntymää), joten emme todellakaan edellyttäneet, että he olisivat osallistuneet lastemme hoitoon. Äitini jopa vihjasi kauniisti, että ehkä hän on jo liian vanha hoitamaan meidän pieniämme - emmekä siitä edes haaveilleet. Olimme sitä mieltä, että vanhempamme olivat jo tehtävänsä tehneet kasvattaessaan meidät. Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja naapureista sai tarvittaessa (eikä sitä tarvetta ollut edes joka kuukausi, vaan välillä isä jäi kotiin ja välillä äiti, kun toisella oli omat menot) lastenhoitajia kohtuullista korvausta vastaan - eräältä naapurilta saimme joskus apua jopa "yya-sopimuksen" nojalla, eli kumpikin autteli toistaan tarvittaessa ja apu oli varsin tasapuolista.
Ei silti: jos minulle tulee lastenlapsia, saatan heitä mahdollisesti joskus tarvittaessa hoitaakin, mutta en lupaa perua kauan aikaa ennen varattuja reissujani tms heidän takiaan.
Eikä se sitä tarkoita, etten heistä välittäisi enkä koskaan hoitaisi lastenlapsiani - vain sitä, että jokaisen sukupolven on itse otettava pääasiallinen vastuu lapsistaan eikä lykättävä sitä isovanhemmille. Kaikkea ei voi saada: useimpien on tingittävä joko oman mielen mukaisista menemisistä ja tulemisista tai sitten lapsista. Niin mekin olemme tehneet.
Omat vanhempamme asuivat eri paikkakunnalla ja olivat jo yli seitsemänkymppisiä (tai no, anoppi täytti 70 vähän ennen kuopuksemme syntymää), joten emme todellakaan edellyttäneet, että he olisivat osallistuneet lastemme hoitoon. Äitini jopa vihjasi kauniisti, että ehkä hän on jo liian vanha hoitamaan meidän pieniämme - emmekä siitä edes haaveilleet. Olimme sitä mieltä, että vanhempamme olivat jo tehtävänsä tehneet kasvattaessaan meidät. Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja naapureista sai tarvittaessa (eikä sitä tarvetta ollut edes joka kuukausi, vaan välillä isä jäi kotiin ja välillä äiti, kun toisella oli omat menot) lastenhoitajia kohtuullista korvausta vastaan - eräältä naapurilta saimme joskus apua jopa "yya-sopimuksen" nojalla, eli kumpikin autteli toistaan tarvittaessa ja apu oli varsin tasapuolista.
Ei silti: jos minulle tulee lastenlapsia, saatan heitä mahdollisesti joskus tarvittaessa hoitaakin, mutta en lupaa perua kauan aikaa ennen varattuja reissujani tms heidän takiaan.
Eikä se sitä tarkoita, etten heistä välittäisi enkä koskaan hoitaisi lastenlapsiani - vain sitä, että jokaisen sukupolven on itse otettava pääasiallinen vastuu lapsistaan eikä lykättävä sitä isovanhemmille. Kaikkea ei voi saada: useimpien on tingittävä joko oman mielen mukaisista menemisistä ja tulemisista tai sitten lapsista. Niin mekin olemme tehneet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei nyt ihan milloin vaan, mutta silloin kun pyydämme mielellään hoitaa, jos muuta/tärkeämpää ei ole.
Vanhuuskaan ei häntä estä, 45 vuotiana on edelleen työelämässäkin.
Emmekä tietenkään ole vihaisia tms jos ei jaksa tai ehdi hoitaa. Olemme sanoneet hänelle, että sanoo suoraan jos ei onnistu eikä kummankaan osapuolen tarvitse potea pahaa mieltä. Pientä vastavuoroisuutta tulee sinnä, että hoidamme anopin koiraa jos hän matkustaa eikä voi ottaa koiraa mukaansa.
Ennen vanhaan elettiin suurperheissä, joissa vanhuksille kuului lastenhoito, raskaampiin töihin kun eivät kyenneet, työikäisille kuului lasten ja vanhusten elatus.
Yhteiskunta on muuttunut, aikuiset vastaavat omasta elätuksestaan, heillä on omat työnsä ja harrastuksensa, siitä huolimatta moderneimmankin nuoren vanhemman alitajunnassa elää käsitys isovanhemmista uhrautuvina ja nöyrinä (ja ilmaisina!!) lapsenpiikoina. Outoa.
Ennen töitä pystyttiin jakamaan kaikkien kesken suurperheessä; jaettiin vastuu ja vapaus. Nykyään pitäisi ihan yksin pystyä kaikkeen ja jaksaa kaikki. Pitää jaksaa palkkatyö, lastenhoito ja yhteiskunnan muuttuvat ja lisääntyvät vaateet/ paineet. Moni nuori perhe on aika yksin näiden asioiden kanssa.
Silloin tulee turvattua omiin vanhempiin ehkä liikaa; tai enemmän mitä pystyy vastaan antamaan. Vaikka haluaisi, mutta ei ehkä tiedä miten ja kuinka jaksaa. Onko sinulla ehdotuksia siihen?
MLL:n palvelut ovat hyviä, jos niitä sattuu saamaan. Olen yrittänyt kymmenkunta kertaa saada hoitajan, kertaakaan ei ole onnistunut. Asun sellaisessa Hgin kaupungiosassa, ettei se onnistu.
...tai tuttavaperheissä sattuisi olemaan sopivaa nuorta, jonka hoitoon uskaltaisit lapsesi jättää sopivaa korvausta vastaan? Meillä oli käytettävissä muutama sopiva tyttö. Kerran, kun yhdelle ei sopinutkaan, hän tuli sisarensa kanssa kysymään, voisiko sisar tulla. Ja sisar sopi meille oikein hyvin. :)
mummuuntumista ja pikkuista rääpälettä tuohon hoivattavaksi.
ja pienen rääpäleen mukaan tuli 3v. lellitty kakara. Jos satun rääpäleeni saamaan tänne, niin eikös miniän mielestä toisenkin kuuluu tulla. Ei yhtä ilman toista.
Eli vaihtoehtoina joko kumpikin tai ei kumpaakaan. Kivaa uusiomeininkiä. Taidan poikkasta välini siihen perheeseen. Menetän jotain arvokasta, mutta jokatapauksessa tälläkin hetkellä menetän.
Ihmettelen itsekin sitä, että isovanhempia pidetään jotenkin automaattisina lastenhoitajina jatkuvasti. Sääliksi käy omat vanhempani välillä, molemmat ovat työssäkäyviä,meidät jo aikuisiksi hoitaneita ihmisiä. Terveyskään ei ole paras mahdollinen enää. Lapsenlapsia on yhteensä 16 (tosin kaikki ei "omia"), joten hoidettavaa riittää jokaiselle vapaahetkelle. ja kun kesäloma alkaa isovanhemmilla, niin johan on jono tulossa hoitoon, että äidit ja isät voivat lomailla kahdestaan. Unohtuu vain se pieni asia, että isovanhemmatkin tarvitsevat lomaa ja kahdenkeskistä aikaa...
Siinä sitten yrittävät olla tasapuolisia lastensa suhteen, kieltäytyminen on vaikeaa, koska omat lapset luokkaantuvat kielteisestä vastauksesta. Rahaa pitäisi löytyä lainaan milloin kenellekin, ja takaisinmaksua pidetään enemmän tai vähemmän vapaaehtoisena lainaajien puolelta.
Herätkää nyt hyvät ihmiset tajuamaan, että myös isovanhemmilla on oikeus omaan elämään. asia on silloin ok, jos aloite lastenhoitoon tulee isovanhempien puolelta. Muulloin kyllä sietää etsiä lapsenhoitajia välillä muualtakin, ja maksaa siitä. On monia järjestöjä, joista saa hyviä palveluita ostettua. Maailma on muuttunut, siihen vain pitää sopeutua.
kirjoitus sinulla, kiitos. Ei me olla aivan halonneita 50 tienoilla. On omat harrastukset ja menot, ja ukkokullan kanssakin pitää kyhnätä. Ilomielin joskus ottaa lapsenlapset hoitoon, mutta pitää osata sanoa myös ei kiitos nyt juuri. Itse olen kyllä junaillut hyvin asiani mutta naurattaa kun nuoret luulee, ettei mummin sängyssä enää mitään tapahdu. Nyt sekin puoli elämästä on hyvin aktiivista. Olenkin sanonut että nuoret kadehtisivat meidän seksielämää.
Miten mamma miehesi jaksaa? Minun väsähti jo viisikymppisenä täysin, Vai oletko ottanut nuoremman?
kyllä minä olen kans sitä mieltä että joku raja siinä hoitoon viemisellä pitää olla. mutta jos isovanhemmat ovat valmiita ottaman hoitoon niin mikäs siinä. olen kyllä itse katkerana kuunnellut kun muut äidit vaan vievät hoitoon tai että mummot taistelevat kuka saa hoitaa seuraavan viikonlopun.. joillakin on joka la vapaa päivä kun mummo ottaa hoitoon että vanhemmat saa levätä.. itse olen miehen kans 3v. hoitaneet lastamme siten että jos menoja on niin toinen jää kotiin. miehen vanhemmilla 2 lastenlasta ja omalla äidilläni 1.. eikä vanhuus ole esteenä. ehkä se vielä ihmetyttää kun lapsena itse veljeni kanssa olimme JOKA vkloppu mummolassa hoidossa kun äiti lähti tansseihin, oma mieheni oli veljensä kanssa mummolassa monta viikkoa kesäisin mummolassa hoidossa. kyllä se suhdekkiin siinä kärsii kun ei voi nauttia yhdessä olemisesta kun 1 kerran 3v:n aikana. itse olisin vähän empaattisempi että oma tyttöni pääsisi ainakin kerran kk:ssa "vapaalle", jos lapsia hänelle siunaantuu.
Onko siis "vika" isovanhemmissa kun ette miehen kanssa saa yhteistä aikaa tuon enempää???!!! He eivät ole velvollisia hoitamaan lapsenlapsia, vaikka varmaan välittävätkin ja haluavat heitä nähdä. Kuten joku jo kirjoittikin, luotettavia lapsenvahteja saa pientä korvausta vastaan esim. Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta.