Hei, te juoksun ystävät!
Täällä on taas yksi apuakaipaava. Tiedän, että tätä aloittelija-teemaa on käsitelty jo useampaankin otteeseen, mutta minäkin tarvitsen jelppiä..
Eli olen tässä yrittänyt hölkkäillä/juosta n. 2.5kk, mutta edelleenkin tuntuu aika tuskaiselta. Toki on ollut päiviä, jolloin on hölkkäily tuntunut ihan suht. hyvältä, muttä yleisesti ottaen kuitenkin melko toivottomalta..
Aluksi saan pidettyä sykkeen siinä n. 145, mutta jo muutaman minuutin kuluttua syke nousee reiluun 160:een ja hengästyttää entistä enemmän. Muuten kyllä haluasi hölkkäillä pidempiäkin matkoja, kun jalatkaan ei enää kipeydy, mutta aina alkaa hengästyttään ja kylkeen pistään vauhdin ollessa kuitenkin lähes matelua. Pitäisikö vaan jatkaa matkantekoa hengästymisestä huolimatta, koska muuten kyllä jaksaisi?
Aloitin tämän "juoksemisen" ihan pohjilta, en jaksanut juosta ennen edes paria minuuttia putkeen. En tosin vieläkään kuin ehkä 7min, mikä on aika lyhyt aika. Toivosinkin, että joskus jaksaisi juosta 5km liikaa hengästyttämättä. (Käyn 3 kertaa viikossa hölkkäilemässä tai oikeastaan kävelemässä..)
Kysynkin siis, että kuinka kauan yleensa kestää, että juokseminen alkaa mukavasti "rullaamaan" ja juokseminen alkaa tuntua mukavalta? Haluasin kyllä jatkaa tätä, koska hölkkäily/juoksemien on
hyvää vaihtelua.
P.s. Sain tämän juoksu-idean täältä Suomi24:n juokseminen- keskusteluosiosta:)
Täällä on taas yksi apuakaipaava. Tiedän, että tätä aloittelija-teemaa on käsitelty jo useampaankin otteeseen, mutta minäkin tarvitsen jelppiä..
Eli olen tässä yrittänyt hölkkäillä/juosta n. 2.5kk, mutta edelleenkin tuntuu aika tuskaiselta. Toki on ollut päiviä, jolloin on hölkkäily tuntunut ihan suht. hyvältä, muttä yleisesti ottaen kuitenkin melko toivottomalta..
Aluksi saan pidettyä sykkeen siinä n. 145, mutta jo muutaman minuutin kuluttua syke nousee reiluun 160:een ja hengästyttää entistä enemmän. Muuten kyllä haluasi hölkkäillä pidempiäkin matkoja, kun jalatkaan ei enää kipeydy, mutta aina alkaa hengästyttään ja kylkeen pistään vauhdin ollessa kuitenkin lähes matelua. Pitäisikö vaan jatkaa matkantekoa hengästymisestä huolimatta, koska muuten kyllä jaksaisi?
Aloitin tämän "juoksemisen" ihan pohjilta, en jaksanut juosta ennen edes paria minuuttia putkeen. En tosin vieläkään kuin ehkä 7min, mikä on aika lyhyt aika. Toivosinkin, että joskus jaksaisi juosta 5km liikaa hengästyttämättä. (Käyn 3 kertaa viikossa hölkkäilemässä tai oikeastaan kävelemässä..)
Kysynkin siis, että kuinka kauan yleensa kestää, että juokseminen alkaa mukavasti "rullaamaan" ja juokseminen alkaa tuntua mukavalta? Haluasin kyllä jatkaa tätä, koska hölkkäily/juoksemien on
hyvää vaihtelua.
P.s. Sain tämän juoksu-idean täältä Suomi24:n juokseminen- keskusteluosiosta:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hauska kuulla että olet löytänyt uuden harrastuksen. Itsekin aloittaessani juoksemisen muistan kuinka vatsaan pisti ja jalat tuntuivat raskailta. Itsellä ongelmana oli aloittaminen liian lujaa. Eli jälleen kerran: juokseminen täytyy aloittaa maltin kanssa, juosta ekat lenkit niin hitaasti että juoksu tuntuu suht miellyttävältä. Kyllä sitä asteittain pääsee helpostikin siihen 5 km:iin.
Minä juoksen jo 30 km:n lenkkejä, kesän lopussa haasteena maraton, eli kyllä se siitä..
Minä aloitin juoksemisen kuukausi sitten. Pitäisi kuitenkin puhua hölkästä, koska edelleen vauhti on hidas. Minä olen tehnyt niin, että hölkkään niin hitaasti, että varmasti jaksan. Siis aluksi ihan kävelyvauhtia ja siitä sitten pikkupikkuhiljaa olen vauhtia kasvattanut. Tosin siis edelleen hyvin hidasta on meno.
Haluatko nimenomaan heti juosta vai voisitko kokeilla tuota mateluvauhtia?
Vaikea antaa suoraa neuvoa. Oletko tupakoinut, onko ylipainoa, jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Juoksu on kokonais valtainen laji. Kannattaisi kokeilla seuraavaa, pari normaalia lenkkiä ja pari kertaa esim. 400m täysillä ja reipasta kävelyä syke alas, sit taas 400m täysillä. noin tunti kerrallaan. Ja harjoituksia mikä parantaa hapenotto kykyä. Tsemppiä
Kun aloitin juoksemisen, tein myös sen virheen, että juoksin heti pari kilometriä veren maku suussa. Luulin, että se on oikea tie hyvään kuntoon.
Lopulta oli pakko muuttaa taktiikkaa. Aloin kävellä ja otin pikkupyrähdyksiä. Siitä kesän aikana kunto parani huomasti.
Muistan ikäni tunteen kun pääsin juoksemalla loppuun 10 kilometrin lenkin. Vauhti ei edelleen päätä huimaa, mutta silti juoksin vasta ensimäisen puolikkaani.
Muista, että älä vertaa itseäsi muihin vaan kilpaile vain itsesi kanssa. Toiseksi, matka ei tapa vaan vauhti. Kunto paranee väistämättä pikkuhiljaa jos jatkat harjoittelua.
Netistä löytyy paljon harjoitusohjelmia aloittelijoille. Jos tuntuu, että tarvitsee tukea kannattaa etsiä niitä.
Tsemppiä sinulle hyvään harrastukseen. Vaikka alku tuntuisi vaikealta, lopussa kiitos seisoo. Juokseminen (tai etanavauhtia hölkkääminen, kuten minulla;DD) tuo niin hyvän ja eufoorisen olon, että enää siitä ei voi luopua.
Aloittelijalle ei enää hullumpaa harjoittelua voi olla kuin 400 metrillä täysiä-> palautus täysiä 1 tunti ! Aloittelijalle parasta hapenottohajoitusta-useimmille muillekin on hidas matalasykkeinen harjoitus-> lisää hiussuonistoa lihaksissa. Kovaa tehdyt hapettomat harjoitukset kuten 400 metrin veto ei tätä tee. Keskity siihen, että pystyt juoksemaan aluksi vaikka 10 kilometriä, vauhdilla ei ole väliä. Kävele jos syke nousee ja alkaa hengästyttämään. Pari-kolme kuukautta kestänee kunnes kunto on noussut sille tasolle, että alat jaksamaan. Neljä kertaa viikossa harjoittelu aivan maksimi.
Juoksijan neuvot järkeviä!