Mikä on tekniikkanne ylämäissä? Olen jo monta kesää rullaluistellut mutta ylämäki tekniikkani on kertakaikkiaan huono. Loivan, pitkänkin ylämäen pääsen juuri ja juuri mutta jyrkkä ylämäki on kamalan tuskan takana vaikka kuntoni onkin todella hyvä. Eli kertookapa, miten kannattaisi luistella ylä-mäkeen?
Ylämäki tekniikka?
janel
248282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ensin, mihin et ole tyytyväinen omassa tekniikassasi. Mielestäni ollut aina helppoa, semmonen matalahko eteenpäin hyökkäävä asento, tiheä potku, tällöin voimaa tuotetaan koko ajan, eikä liian pitkään samalla raajalla. Voi käyttää molempia käsiä rytmittämään jyrkässä. Vaikea analysoida kun ei ole tarvinnut miettiä.
Teen varmaan siinä väärin että teen pitkiä potkuja..vaikea sanoa mihin olen siinä omassa tekniikassani tyytymätön, olen kuitenkin kokeillut eri tyylejä. Välillä on hankaluuksia päästä mäki ylös, en tiedä sitten että olisko tämä jotain voiman puutetta alavartalon lihaksissa. Käyn kyllä salillakin ja voimaa lisäävää ohjelmaa tehnyt jo 6kk että ei se onkelma siinäkään pitäis olla...
Samoilla linjoilla Pron kanssa. Eteenpäin hyökkäävä asento ja lyhyt potku. Viestissäsi ei tullut esille luisteletko sauvojen kanssa vai ilman? Jos luistelet sauvojen kanssa niin joka toisella potkulla (vasen tai oikea jalka) lyöt sauvat yhtaikaa maahan luistimen kanssa. Voit kokeilla jyrkissä ylämäissä ns. kuokkimistyyliä, jolloin vasen tai oikea kylki ja käsi on edempänä toista. Hiihtäjät käyttävät paljon tätä tyyliä nousuissa.
Olet oikeilla jäljillä. Voimaa on (ehkä). Lyhyttä potkua ja etunoja jees. Tee itsellesi kuntotesti. Saattaa olla kuningas maitohappo, joka tekee tepposia.
Yksi asia mikä ylämäessä korostuu, on se, että kun jalkaa tuodaan toisen tilalle liukuun, se tulee tosiaan samalle sijalle missä toinen oli ja että se tuodaan takaa. Ylämäessä tuo jää usein tekemättä.
Seuraavassa videossa opetusmielessä liioittelua:
http://www.rollertv.com/roller/our_videos/030504_PUC_training/videos/030504_PUC_3double_pousse.mpg
Tuota korostamalla on mäessä helpompi säilyttää liuku.
Hiihtäjät käyttävät tuossa tuontivaiheessa tiukoissa ylämäissä tekniikkaa, jossa astutaan samalla hieman eteenpäin.
Uskoisin, että paras tapa ylämäki-"tekniikan" parantamiseen on etsiä lähistöltä kunnon ylämäki ja kelata sitä muutaman kerran ylös aina silloin tällöin.
...kannattaisiko tuumata onko kunto kohdillaan. Mikähän mun tekniikassa mättää, kun en pääse samoihin aikoihin Gebreselassien kanssa....?
Ei se kunto taida tuumaamalla parantua?
vastauksestasi, tuosta oli paljon apua.
Kun harjoitellaan erikseen ylämäkiä, voi paremmin keskittyä tekniikkaan. Keväällä yleensä tehdään enemmän mäkitreenejä lihaskestävyyden ja voimakestävyyden lisäämiseksi ja jos ei ole mitään harjoitteluohjelmaa voi tavallinen kuntoilija koska vaan tehdä ylämäkitreenejä sopivina sarjoina palautuksineen.
Ylämäkitekniikka lyhyesti
1) asento tasamaaluistelua pystympi riippuen mäen jyrkkyydestä
2) työntö suuntautuu enemmän taaksepäin riippuen mäen jyrkkyydestä
3) luistelutahti on tiiviimpi ja nopeampi, koska liuku on lyhyt
4) kädet heiluvat sivulla antaen tahtia luisteluun
5) luistin tuodaan työnnön jälkeen vartalon alle kuten tasamaallakin
6) mäkeen "hyökätään" vauhdikkaammin, jotta hyvä vauhti pysyisi päällä mahdollisimman kauan; mäen keskimmäisellä kolmanneksella vedetään tasaista vetoa, jonka jälkeen mäki alkaa vähitellen loiventua ja päästään vihdoin tasamaalle
Jos tasamaalla teknisesti oikea asento on matala, ylämäessä asento nousee pystympään asentoon jo painovoimalainkin takia. Kuntoluistelija luistelee usein aika pystyssä tasaisellakin. Siksi on harkinnanvaraista, kuinka paljon kannattaa asentoa nostaa pystymmäksi mäissä. Asento riippuu mäen jyrkkyydestäkin. Jyrkässä mäessä asento nousee pakostakin pystymmäksi.
Tasamaalla työntö eli potku suuntautuu suoraan sivulle, mutta mäkiluistelussa se suuntautuu enemmän taaksepäin. Jyrkässä mäessä hyvin selvästi taakse. Meno on melkein loikkimista.
Kun potku on valmis, jalka tuodaan selkeästi vartalon alle eli vartalon keskiviivan kohdalle
Painovoimalaki ja mäen jyrkkyys sanelee sen, kuinka paljon taaksepäin työntö lähtee. Myös painopiste luistimella siirtyy hieman eteenpäin. Jos tasamaalla painopiste on enemmän kantapään puolella, niin mäessä painopiste luistimella siirtyy hieman eteenpäin. Siitä huolimatta ensimmäisellä pyörällä ei silti saa laahata asfalttia eli kaikkien rullien kuuluu pysyä yhtäaikaa alustalla niin mäessä kuin tasamaallakin. Tämän voi todeta siitä, kuluuko ensimmäinen pyörä enemmän. Jos se kuluu, tekniikkaa pitäisi parantaa.
Janelin (kuten kaikkien) pitäisi yksinkertaisesti tehdä mäkiharjoittelua pitäen samalla oikea tekniikka mielessä. Kunnon parantuessa jaksaa paremmin luistella teknisesti oikein. Luulisin, että suurin vaikeus Janelilla on tuoda luistin työnnön jälkeen aivan vartalon alle, josta uuden työnnön pitäsi lähteä takaviistoon. Lisäksi pitäsi pitää mielessä selkeästi tämä takaviistoon työntö. Mitä jyrkempi mäki sitä enemmän takaviistoon työntö suuntautuu.
Esimerkkivideossa Montrealin maratonilta
http://www.skatecentral.net/video/eddy-matzger-montreal-marathon-tv-2004.wmv
nähdään selvästi ylämäkiluistelun tyypilliset piirteet. Tämä velikulta Eddy Madzger näyttää kuinka ylämäessä mennään. Oikeassa alareunassa näkyy aikalaskuri. Laskurissa 5:20 kohdalla ylämäessä näkyy kuinka potku suuntautuu taaksepäin, asento on varsin pysty vaakasuoraan tasoon nähden, työntö lähtee vartalon alta takaviistoon ja kädet tahdittavat menoa. Varsinkin pysäytyskuvissa ylämäkitekniikka näkyy selvästi.
Jos hallitset tuplapotkun (doublepush), niin varioi sitä nostamalla frekvenssiä, lyhentämällä hieman liu'un pituutta ja _korostamalla_ sisäänpotkua. Ulospotkun merkitys loivassa mäessä pienenee suhteessa sisäänpotkuun ja todella jyrkässä mäessä taas ulospotku on olennaisempi, kuin sisään.... Asento hieman korkeampi (hyvin pieni ero) ja reilumpi painonsiirto käsiä avuksi käyttäen.
Näillä eväillä pärjäät ihan kansallisella tasollakin, jos vain saat homman skulaamaan sujuvasti tuplapotkien... ;-)
Tämä tuplapotku onkin tosiaan eri asia kuin klassinen tyyli, jota 95% kuntoilijoista vetää. Tosin klassisessakin tyylissä on vivahteita.
Ns. voimapotkussa (power skating) liuku ja ulostyöntö voidaan aloittaa pyörien ulkosyrjältä, joilloin liuku ja ulostyöntö tehostuu entisestään. Käsittääkseni nilkan ja säärilihasten käyttö on ylimääräinen plussa tässä variantissa. Sitä voi kokeilla ylämäessäkin.
Tuplapotkua tosiaan kannattaa kokeilla, vaikka olis kuntoilijakin. Harjoituksen vuoksi olen yrittänyt kokeilla jyrkässäkin mäessä korostettua sisäänpotkua. Se, että sisäänpotkun merkitys on suurempi ulospotkuun nähden loivassa ylämäessä, on uusi juttu minulle. Olen itse yrittänyt vetää ne tasapainossa kumpaakaan korostamatta. Pannaan asia hautomoon seuraavaa lenkkiä varten.
kiitos kun jollain oli viitseliäisyyttä vastata noin tarkasti, lähdenkin tästä jo harjoittelemaan :)...
Sisätyöntö (sisäpotku) todella pitenee loivassa ylämäessä. Itse asiassa olen siihen ylämäessä pyrkinytkin, jopa jyrkissäkin harjoituksen vuoksi. Jyrkässä mäessä sisätyöntö lyhenee joskus lähes olemattomaksi, ja jää puhtaaksi luistimen eteenpäintyönnöksi ainakin minulla.
Ylämäessä isojen pakaralihasten käyttö korostuu (mitä jyrkempi mäki sitä enemmän), koska koko ulostyöntö supistuu melkein pelkäksi lantion ojennukseksi. Jyrkkä ylöspäin suuntautuva luistelu pakoittaa ojentamann lantion lähes suoraksi.
Tasamaalla reiden ojentajien osuus on vahva pitkän ulostyönnön vuoksi. Matalan asennon vuoksi lantio ei taida juurikaan ojentua. Siinähän käytetään sivulle suuntautuvan jalan liikkeen vuoksi enemmän sivulla olevia pienempiä pakaralihaksia (kuten keskimmäinen pakaralihas).
Yhtä asiaa en täysin ymmärrä - miksi yleisesti puhutaan ns. matalasta luisteluasennosta rullaluistelussa, kun tosiasiassa asento ei ole lähelläkään matalaa?
Optimiasento on suhteellisen korkea verraten pikaluisteluun. Tietysti hiihtoon verraten asento on ns. syvä.
Ymmärrän matalan asennon ideologian, jos luistellaan perinteisellä pikaluistelutekniikalla, mutta tuplapotkuun yltiösyväasento tai edes syvä asento eivät yksinkertaisesti harrastajilla sovellu. Hyvin harva kilpailijakaan edes yrittää moista... Treeneissä tietty, mutta kisassa väännetään korkealta.
Nimimerkillä asento kuntoon...
Paitsi kun matala asento antaa tietää itsestään ilkeänä alaselän kipuna. Olen yrittänyt vähentää kivun todennäköisyyttä selkä- ja vatsatreeneillä kotona, joskus punttisalilla. Ja luistelemalla matalassa asennossa.
Erään valmentajan (Barry Publow) mukaan tukijalan polvikulman pitäisi olla noin 110-120 astetta ja lantiokulman sellainen, että yläkroppa on 30-45 astetta vaakasuoran yläpuolella. Lisäksi lyhyillä matkoilla, esim. 300m, asento on matalampi kuin vaikkapa 100km maratonilla. Kuntoilussa asennon merkitsevyys riippuu kai siitä, miten tavoitteellista kuntoilu on. Kilpaluistelussa se lienee itsestäänselvyys.
Sen matalan asennon kaksi etua on parempi tuulen halkaisu eli virtaviivaisempi asento (vrt. syöksylasku, nopeuslasku, kilpapyöräily) ja potkun pidentyminen. Potkuhan pitäisi viedä loppuun asti, jolloin tietusti luistelusta tulee tehokkaampaa.
Jokainen voi kokeilla kuinka pitkälle sivulle jalan saa vietyä pystyasennossa ja kuinka pitkälle matalassa asennossa. Juurikin kokeilin eli 40 cm kauemmaksi (pitäen tukijalka samalla vartalon alla).
Tottahan tuo on, että kisaluistelijalle (siis lue pitkään harjoitelleelle urheilijalle) suositellaan tiukkoja rajoja polvikulmille jne. Kuitenkin nuo tulokset ovat tutkimusten tuottamaa dataa, jolla ei taas meidän (tai ainakaan minun, "edesmenneen kovan menijän" ;-)) luistelun kanssa mitään tekemistä. Polvikulmat vaihdelkoon, miten lystää, vauhti ja tunne kertovat riittävän tarkasti kyllä, onko "kulmat oikeat".
Optimaalinen asento on mielestäni melko korkea, kompromissi taloudellisuuden ja tehokkuuden suhteen. Useimmilla meistä se on siis melko korkea asento. Tuplapotkiessa muutoinkin asento on helpompi ja tehokkaampi ollessaan ns. korkea. Matala asento vaikeuttaa sisäänpotkua, joten sitä ei kannata tarkoituksella vaikeuttaa.
Jääpikaluistelu erikseen ja kaikki kunnia sille... Siellä puristellaan sitten matalemmalta.
Katsokaahan muuten sprinttipikarullaluistelijoita - ei ole heillä kovinkaan hirvittävän syvä asento?!?
tuo viiminen kommentti jäi vaivaamaan... kyllä huippusprintterit luistelee syvässä kulmassa jos nyt ei ihan startista puhuta... esim. etsi kuvia maailman parhaasta tällä hetkellä (luca saggiorato).
mutta kuntoilu kuntoiluna ja kilpailu kilpailuna... kannattaa miettiä omiin tarpeisiin ja ominaisuuksiin sopiva asento...
Ei tuo Publowinkaan ehdottama lantiokulma eli yläkropan asento, joka on 35-40 asteen kulmassa vaakasuoraan tasoon nähden, ole kovin matala. Lisäksi Publow toteaa myös, että kaksoispotkussa kulma on suurempi.
Monet asiat vaikuttavat luisteluasentoon. Henkilökohtainen tyyli on varmaan tärkein. Aina jollain on syvempi tai korkeampi asento. Pikaluistelussa Shimitsu on hyvä esimerkki äärimmäisen matalasta asennosta 500 metrillä. Pakassa luistelukin vaikuttaa asentoon, edessä luistelevilla on matalampi asento ja jälkimmäiset "nojailevat" toisinaan pystyssä edellämenevään. Lienee niin, että yksiselitteistä vastausta ei voida antaa. Oletan, etta valmennuspuolella valmentajat iskostavat syvempää asentoa valmennettaviin?
Itseäni kiinnostaa kuitenkin eniten se, mistä (perus)asennosta on eniten hyötyä luistelijalle, joka pyrkii jonkinlaisiin (vaikka vain henkilökohtaisiin) tavoitteisiin.
eiköhän perusjuttu ole se että asento on tasapainoinen: varvas-polvi-hartia linja sivulta ja edestä... siitä sitten mitä syvempi kulma (pitempi potku) ja kovempi frekvenssi sitä kovempaa pitäisi mennä....
pitemmällä matkalla ja etenkin porukassa luisteluasento nousee.... eihän kukaan jaksa maratonia asennosta jossa vetää 500m... puutuin vaan tuohon esimerkkiisi sprinttimatkoista...
Äskeinen ei ollut kritiikkiä, vaan omia lisäyksiäni ja ääneen (vai pitäisikö sanoa "nettiin") ajattelua. Olen kanssasi aika lailla samaa mieltä.
Tässä pojat kiipeävät kunnon mäkeä.
Kunpa tuo videolinkki vain tulisi oikein.
http://www.videodvd.ch/Videoclips/Skatetrixclip-Monte-Brutalo.avi
Juu kunnon mäki on, eikä mikään töppyrä. Hyvä tekniikka ei varmaan haittaisi kipuamisessa, mutta tuossa jo tarvitaan vähän kuntoakin. Ko. mäessä suostuisin ottamaan jo sauvatkin avuksi, jos joku niitä mäen alla tarjoaisi :-)
Kiva myös nähdä, että selkä 'tilttaa' muillakin (punapukuisella), kuin minulla.
ps. asfaltista muuten huomaa, että filmi ei ole Suomesta :-)
kivoja kisoja noi... suomessa vaan ku ei pääse edes treenaamaan tuollasia mäkiä varten. Allekirjoittanut kokeillut - ja sipannut.... vielä kun asfaltti on surkeaa ja koloja täynnä ja laitetaan parikymmentä serpentiinimutkaa niin hauska vaan paranee...
Sauvaton saa yllättävän paljon apua ylämäessä ottamalla käsien heilautuksen mukaan liunsuuntaan. Tehon huomaa pidentyneenä liukuna. Muulloin kuin ylämäessä ja kiihdytettäessä ne kannattaa pitää seläntakana ilmanvastuksen pienentämiseksi. Vastapainoksi pitää sanoa että monelta sauvailijalta taas unohtuu kunnon potku ylämäessä.