Menetin ainoan veljeni pari kuukautta sitten ja ikävä on välillä aivan hirveä. Aika tekee tietenkin tehtävänsä ja joskus tämä suru helpottaa mutta olisin niin odottanut että miesystäväni tukisi minua tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Mutta ei, tuntuu kuin asia olisi käsitelty hänen mielestään loppuun sillon kun veljeni haudattiin. Kaipaisin niin hellimistä ja syliin ottamista kun ikävä ja kyyneleet tulevat. Mies tuntuu niin vaivaantuneelta ja ei reakoi mitenkään. Miksi?
Kuolema ja mies
Ihmettelee..
81156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mies ei tiedä mitä haluat. Miehet ja naiset ovat erilaisia.
Kun mies kokee tragedian (kuten läheisen kuolema), hän haluaa vetäytyä yksinään jonnekin käsittelemään asiaa. Kun asia on miehen mielessä käsitelty, hän on taas oma itsensä. Miehesi olettaa sinun toimivan samalla tavalla ja antaa sinun olla rauhassa. Sinun täytyy siis selkeästi tuoda esille, minkälaista tukea haluat mieheltäsi tässä tilanteessa. Omasta mielestään mies tukee sinua tällä hetkellä niin hyvin kuin osaa.
Nainen taas puolestaan suree toisella tavalla. Naisilla on tarve puhua asiasta kun taas miehet pistävät ns. luukut kiinni. Mies antaa naiselle mahdollisuuden surra "rauhassa", mitä nainen taas ei missään nimessä halua.
Tämä pätee usein myös riitatilanteisiin. Naiset kuohuvat ja heittelevät esineitä, miehet sulkeutuvat omaan rauhaansa ja pohtivat asioita puhumatta niistä.
kummallinen nimimerkki mitä huvittavaa tässä on
...tuokin aihe! Meinaan, tuo suomalaisen jörrikän tapa osoittaa sympatiaa surevalle muijalleen. Muistatteko jutun:
"Vaimo itkee kovasti kuumetautiin kuollutta lastaan. Tuska on kauhea ja pakahduttaa. Pitää pienokaisen ruumista sylissään, ei voi laskea irti, keinuttaa sitä ja itkee yhä.
Mies, tuo suomalainen jörrikkä, täynnään tunnetta hänkin, ei saa tuskaansa ulos. Haluaisi jotenkin osoittaa vaimolle, että suree hänkin ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Ähisee, puhisee, ei vaan tahdo sanat tulla. Yhä ähisee, puhisee.
Lopulta tuntuu oikeat, tilanteeseen sopivat sanat löytyvän ja mies ne nopeasti puuskahtaa ulos:
"Älä poraa, perkele!"
sun ukko ei tiedä mitä tekisi, joten ei tee mitään.
sano sille et "ota mut syliin" hitto!
semmosia puupäitä me miehet ollaan. ei me sille mitään mahdeta, kun on vaan se toinen puolisko aivoista ja sekin tunneasioissa ehdottomasti se väärä. ei me ilkeyttämme tämmötti olla...
jos pitää käskeä halaamaan, niin sitten on paree käskeä! ens kerralla osaa varmaan jo omatoimisesti.
miehesi huomasi että kaikki me kuollaan , haluaa vaieta asian läheisyydestään ettei tarvi miettiä omaa kuolemaansa
Hän tahtoo jatkaa elämää, aurinko nousee huomennakin samasta suunnasta ja samalla lailla. Hän suhteuttaa asiat toiseen perspektiiviin.
Pyydä häntä olemaan lähelläsi, kerro hänelle miksi ja kerro mitä hänen pitää tehdä. Älä vain sano "ME emme koskaan puhu mitään" vaan " pidä minua sylissä sillä nyt minä en jaksa olla yksin"
kokeilepa tuota, miehille pitää joskus puhua suoraan
Näytin nämä viestit miehelleni, sanoi että on halunnut antaa mun surra rauhassa. Mutta otti syliin ja lupasi että lohduttaa tästä lähtien aina kun on paha mieli. Mukavaa juhannusta kaikille jotka lukevat tämän :)