Mietitköhän koskaan, edes puolen minuutin ajan, miltä minusta silloin tuntui. Silloin kun olit ilkeä ja halusit satuttaa minua. Oliko helppoa viimeistellä se, mitä oli jo saatu aikaan?
Tiesitkö muuten sen, miten kovaa minuun silloin sattui?
Anonyymi-ap
9270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elämä on semmoista. Siinä voi sattua. Se on ikävää mutta osa elämää eikä tapahtuneita mikään valitus tai katkeruus poista. On parempi unohtaa sellaiset ja jatkaa onnellisia polkuja omaa tietään.
Kyllä saan valittaa suomi24-palstalla. Minä työstän asiat omalla tavallani. On oikeus omiin tunteisiini. Minulla on oikeus valittaa.
Kyllä kadun niitä pahoja sanoja kun ne eivät olleet edes A miehelle tarkoitettu.
No enpä kyllä oikestaan tiedä.
Voisin kysyä samaa.
Oikeastaan kun ajattelen niin et sinä aidosti minusta koskaan välittänyt kun et hyväksynyt anteeksi pyyntöä ja laitoit Estolle joten ne sanat mitä sanoin oli totta. Jos olisit silloin Elixian aikaan musta todella välittänyt reaktiosi mun anteeksi pyyntöön olisi ollut toinen.
Ei koske sua!
Elämä sattuu totu siihen
En siinä kohti kun haluan satuttaa on kyseinen henkilö itse satuttanut minua ensin
Niin kuin että ei riitä edes potut pottuina, vaan lähdetään oikein kostamaan? Ja katsotaan että toinen joutuu kärsimään tuplasti. En ymmärrä oikein ihmisten kostomentaliteettia ja kaikenlaista ymmärtämättömyyttä ja sellaista, ettei osata asettua toisen asemaan. Mun mielestä tosi surullista.