Meillä kaksi ihanaa lasta 7 ja 6 v mutta elämämme liian kireeksi laitettiin... mies nuoremman syntymän jälkeen alkoi opiskella työn ohessa jota kesti n. viisi vuotta ja työelämä myös vaativaa, itse en tätä menoa tahtonut jaksaa ja tapasinkin toisen kapakassa, mutta päätin olla uskollinen.
Ensi tapaamisesta n.2v tapasin sattumalta uudelleen enkä kyennyt vastustamaan enään ja siitä alkoi avioliiton ulkopuolinen suhde joka johti heti siihen että puolisoni kanssa en pystynyt enään seksiä harrastammaan, mistä seurasi meillä erilleen muutto ja avioerohakemus.
Puolisoni ei ilmeisesti tiedä minulla oleen/olevan toista ja välimme onkin olleet hyvät koko eroprosessin ajan.
Niinkuin monet pettäjät, niin myös minä olen katumaan alkanut.
Vaikeaa on jättää lapset (meillä yhteishuoltajuus) ja nähdä kuinka heille sattuu vaikka mieheni onkin kultainen ja huolehtiva.
Myöskin uskoisin meidän löytävän rakkauden uudelleen, pulma on vaan siinä että pitäisikö minun alkaa rakentaminen tunnustamalla tekoni vai sitten olla kertomatta koko pettämistä ja käsitellä syntini omin päin.
Sanotaan monesti, kärsi itse pettämisestä aiheutuvat tuska äläkä kaada sitä aviopuolisolle, mutta kuinka voisin aidosti rakentaa ja puhua esim. avioliittoneuvojalla ongelmista jos tällainen on taustalla.
Olisin valmis näkemään kyllä vaivaa avioliittomme pelastamiseksi.
Ensi tapaamisesta n.2v tapasin sattumalta uudelleen enkä kyennyt vastustamaan enään ja siitä alkoi avioliiton ulkopuolinen suhde joka johti heti siihen että puolisoni kanssa en pystynyt enään seksiä harrastammaan, mistä seurasi meillä erilleen muutto ja avioerohakemus.
Puolisoni ei ilmeisesti tiedä minulla oleen/olevan toista ja välimme onkin olleet hyvät koko eroprosessin ajan.
Niinkuin monet pettäjät, niin myös minä olen katumaan alkanut.
Vaikeaa on jättää lapset (meillä yhteishuoltajuus) ja nähdä kuinka heille sattuu vaikka mieheni onkin kultainen ja huolehtiva.
Myöskin uskoisin meidän löytävän rakkauden uudelleen, pulma on vaan siinä että pitäisikö minun alkaa rakentaminen tunnustamalla tekoni vai sitten olla kertomatta koko pettämistä ja käsitellä syntini omin päin.
Sanotaan monesti, kärsi itse pettämisestä aiheutuvat tuska äläkä kaada sitä aviopuolisolle, mutta kuinka voisin aidosti rakentaa ja puhua esim. avioliittoneuvojalla ongelmista jos tällainen on taustalla.
Olisin valmis näkemään kyllä vaivaa avioliittomme pelastamiseksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja onko miehesi valmis kestämään sellaista totuutta? Lisäksi on melko varmaa, että tässä erotiimellyksessä se on vain viimeinen niitti miehellesi lyödä hanskat naulaan teidän suhteenne. Eli jatkoa ei ole luvassa, jos mies tietää vaimon olevan petturi. Se kolmas tulee aina kalvamaan välillänne. Vain todella vahvan itsetunnon omaavat kykenevät sulattamaan petoksen, jos hekään.
Älä ihmeessä siirrä kivitaakkaa sydämeltäsi miehesi sydämelle! Sinä olet tehnyt väärin ja sinun on se kärsittävä ja sovitettava. Ole kiitollinen siitä, että sinulla on mahdollisuus hyvittää tekosi. Ole hyvä miehellesi ja lapsillesi. Anna heille rauhallinen ja lämmin koti. Tee tämä sovitukseksi ja aikaa myöten kärsimyksesi helpottaa.
Tulet itsekin nauttimaan lapsistasi ja hyvästä avioliitosta, se on sinulle palkkio.
Älä ihmeessä tuhoa kaikkea peruuttamattomasti.
Ajattele ennenkaikkea lapsiasi, sitä kuinka onnellisia he tulevat olemaan kun saavat asua sekä äidin että isän kanssa.
sinuna kertoisin. en lähtisi rakentamaan valheelle. jos miestäsi todella rakastat puhdistat pöydän ennen kuin pyydät syömään yhteistä leipää. ja jos mies sinua tunnustuksen jälkeen vielä rakastaa olet löytänyt kultakimpaleen jota ymmärrät arvostaa. jos luurankoja jää kaappiin on niiden paha tapa kolistella . aina vaikeampaa tulee olemaan jos asia jossain myöhemmässä vaiheessa putkahtaa esiin. sain selville että mies on pettänyt minua 15v. liiton aikana muutaman kerran, tunnustus viim. kiinnijäämisen jälkeen... yhdessä edelleen ollaan , mutta luotto täysin mennyt ja tuska helvetillinen, vaikka hän vilpittömästi katuu tekosiaan.. kun ei heti kiinni jäänyt niin tilaisuushan tekee varkaan ja ruokahalu kasvaa syödessä. tätä tuskaa en soisi kellekkään
mieltä, että parasta kuitenkin olisi kertoa. Valheen kanssa sinulla on vaikea elää ja joskus asia varmaan putkahtaa esiin. Toivottavasti miehesi antaa anteeksi ja on valmis rakentamaan liittonne uudelleen. Tsemppiä teille.
sitä tuskaa kenellekään, miksi neuvot vierittämään kiven asiasta tietämättömän sydämelle. Miehesi ei tule koskaan unohtamaan tekoasi, hän ei enää usko vilpittömyyteesi ja hän on todella jalosydäminen jos jaksaa antaa anteeksi. Juo itse katkera kalkkisi ja hyvitä se olemalla enkeli hänelle ja lapsillesi. Äläkä ikinä tee mitään mikä pahoittaisi heidän mielensä. Tämä on sinun kärsimyksesi ja sinun on se kestettävä ja hyvitettävä. Uskon, että jos tähän pysyt sinusta tulee suurenmoinen ihminen. Ja jonain päivänä joskus hamassa tulevaisuudessa, jos vielä haluat kertoa miehellesi, ja niin teet, uskon että hän silloin jaksaa antaa anteeksi, koska olet teoillasi osoittanut katuvasi ja hyvittänyt kaiken.
paitsi että kaikki on perustunut valheelle ja petokselle.
Jos aiot olla kertomatta ulkopuolisesta suhteestasi, voitko olla varma, ettei joku muu tee sitä puolestasi? Teillä on joka tapauksessa on/off tilanne suhteessanne ja mahdollisuus puhdistaa pöytä ja aloittaa alusta. Jos et nyt kerro asiasta, joka selvästi painaa mieltäsi, tuhlaat ehkä sen ainoan tilaisuuden tehdä se ilman lopullista tuhoa. Ajattelen lähinnä sitä, että aivan yllättävä henkilö voi sen myös tehdä, jos joku muukin siitä tietää. Itse jäin pettämisestä kiinni ns. "parhaan ystäväni" takia eli hän kertoi siitä puolisolleni.
Kyllä minun mielestä suhteen tulee perustua rehellisyyteen, avoimuuteen ja vilpittömyyteen. Muutoit eletään enemmän tai vähemmän valheessa, joka loppujen lopuksi syö suhdetta kun pitää omaatuntoa turruttaa ja pelätä jos ei tietoisesti niin alitajuisesti. Myös tulee kantaa vastuu omasta toiminnasta, miehesi tulee saada tietää, eihän ole lapsi jota suojella pitää. Itse olen tullut petetyksi, ja kipu on ollut helvetti. Kun sain tietää petoksestaa, niin myös itse aloin tutkistelemaan suhdetta ja itseäni, että mistä kaikki johtui... Anna miehellesi mahdollisuus anteeksiantoon. Tosin kenkäänkin voi tulla, mutta se on sitten sitä niittoa väärästä kylvöstä.
harkitsemaan. Kertomalla saat itsellesi puhtaan omantunnon, mutta pilaat mahdollisuudet kaikkeen muuhun. Jos todella vilpittömästi haluat jatkaa ja ajattelet lastesi parasta kärsi yksin. Älä tuota tuskaa muille.