En jaksaisi enää elää

Olen jo useamman vuoden kärsinyt vaikea-asteisesta masennuksesta. Ensin tuli burnout, sitten masennus. Alkaa tuntua siltä, että kaikki hoitokeinot on kohdallani kokeiltu, enkä vain parane. On kokeiltu lähes kaikki masennuslääkkeet (tällä hetkellä käytössä duloksetiini, aripipratsoli, litium ja tarvittavana ketipinor ja opamox. Olen myös käynyt kahdesti läpi sähköhoidon, 24 kertaa ketamiini-infuusioita, sekä magneettistimulaation. Lisäksi vielä 2 vuotta Kelan psykoterapiaa ja viime vuodet 2 kertaa viikossa hoitajakäynnit psyk. polilla.

En enää jaksa tätä helvettiä. Joka päivä kärsin itsetuhoisista ajatuksista. Olen siinä rajoilla, että otanko yliannoksen litiumia vai yritänkö vielä ja soitan itselleni ambulanssin. Tuntuu siltä, ettei millään ole enää merkitystä. Minulla on lapsi, ja hänen takiaan Olen yrittänyt jaksaa, mutta pahimpina hetkinä hänkin menettää merkityksensä.

Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Miten selviätte päivästä toiseen? Itse pelkään jo ihan tosissani henkeni puolesta. Toivoisin, että pääsisin pois. Hoitajani yritti keskiviikkona saada minua päivystykseen, mutta en halunnut. Olin alkuvuodesta lähes 2,5kk osastolla, enkä haluaisi sinne nyt mennä.

128

1136

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Turvaudu Jeesukseen. Rukoile. Etsi apua

      • Anonyymi

        Ei näistä rukoilemala selviä

        Masentuneet tulee ohjata kiirreellisesti sairaalahoitoon jossa katsotaan lääkitys kohdalleen


    • Anonyymi

      Ota yhteyttä rukousapuun, netin hakukoneella "esirukous", tai "esirukouspyyntö".

      • Anonyymi

        Miten rukous auttaa masennukseen , siinä on kyse erilaisista hormooneista ja muista kehon toiminnoista , rukous ei muuta seinämiin hormooni tasapainoa , eikä muitakaan kehon toimintoja . Ja jos on vaikea masennus niin siihen auttaa hoito jossa autetaan potilasta ja otetaan selville ensinmäkin onko kyse jonkun pohjasairauden aiheuttamasta masennuksesta . Esin kilpirauhasen toiminta häiriöt jne .


    • Anonyymi

      Mikä aloittajaa masentaa. se työuupumusko? Kokemuksesta sanon että ei ne lääkkeet poista masennusta jos se masennuksen syy on konkreettinen ja pysyy elämässä. Siihen ei mitkään lääkkeet auta.

      • Työuupumuksen jälkeen masennus puhkesi, eli kai olin rasittanut itseäni liikaa. Ero tuli pari vuotta sitten, joka ei ole ainakaan helpottanut tilannetta. Jotenkin tämä olotila tuntuu sekä fyysiseltä että psyykkiseltä. Toivottomuus on nykyisin pahin "oire".


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Työuupumuksen jälkeen masennus puhkesi, eli kai olin rasittanut itseäni liikaa. Ero tuli pari vuotta sitten, joka ei ole ainakaan helpottanut tilannetta. Jotenkin tämä olotila tuntuu sekä fyysiseltä että psyykkiseltä. Toivottomuus on nykyisin pahin "oire".

        Oletko hakenut sairauspäivärahaa? Oletko ihminen jolle työ on kaiken a ja o. Mietin vaan että jos haet sairauspäivärahaa niin tunnetko itsesi huonommaksi ihmiseksi? Ite sairastin masennusta vuosikaudet. Siihen yritettiin lääkitystä. Mutta mulla masennus parani kun ne masennuksen syyt poistui elämäsätä. Eli mä en silleen tiiä millasta masennus on jos siihen ei ole konkreettisia syitä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletko hakenut sairauspäivärahaa? Oletko ihminen jolle työ on kaiken a ja o. Mietin vaan että jos haet sairauspäivärahaa niin tunnetko itsesi huonommaksi ihmiseksi? Ite sairastin masennusta vuosikaudet. Siihen yritettiin lääkitystä. Mutta mulla masennus parani kun ne masennuksen syyt poistui elämäsätä. Eli mä en silleen tiiä millasta masennus on jos siihen ei ole konkreettisia syitä.

        Olen hakenut sairauspäivärahaa ja nyt olen kuntoutustuella. Tunnen kyllä huonommuutta siitä, että olen työkyvytön. Nyt olen keskustellut työnantajan kanssa, että voisin ehkä tehdä yhden päivän viikossa töitä. En kyllä ole yhtään varma jaksanko edes sitä.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Olen hakenut sairauspäivärahaa ja nyt olen kuntoutustuella. Tunnen kyllä huonommuutta siitä, että olen työkyvytön. Nyt olen keskustellut työnantajan kanssa, että voisin ehkä tehdä yhden päivän viikossa töitä. En kyllä ole yhtään varma jaksanko edes sitä.

        Vaikka sä olet työkyvytön niin ei sitä kannata hävetä. Anna itsellesi nyt aikaa ja suotta häpeät kuntoutustuella olemista. Sä et ole työkykyinen ja sulla on oikeus levätä. Kuntoutuella oleminen ei tee susta yhtään sen huonompaa ihmistä. Nyt on tärkeintä ettet koe epäonnistuneesi koska et ole töissä. Jos sulla tulee olo että nautitkin jostain pienestä asiasta niin sekin on ok. Jos sulla on ystäviä niin niiden näkeminen ei ole kielletty. Kuntoutustuki ei ole sitä varten ettetkö saa tuntea oloa paremmaksi.

        Jos tuntuu siltä ettet koe olevasi valmis palaa työelämään niin työkyvyttömyyseläke on olemassa. Ja olo paranee niin sitten voi palata työelämään.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Työuupumuksen jälkeen masennus puhkesi, eli kai olin rasittanut itseäni liikaa. Ero tuli pari vuotta sitten, joka ei ole ainakaan helpottanut tilannetta. Jotenkin tämä olotila tuntuu sekä fyysiseltä että psyykkiseltä. Toivottomuus on nykyisin pahin "oire".

        monesti ihminen itse tiedä kun suorittaa mistä, johtuu itsellä oli saman tyylinen elämän vaihe ensin meni vaki työ sitten parisuhde ero, karikon yli päästyään olo tila parani pikku iljaa,


      • Anonyymi

        Se on sinun kokemuksesi , minä taas tiedän että moni on päässyt masennuksestaan juuri lääkkeiden avulla , me ihmiset ollaan erilaisia, joillekin auttaa lääke kun vaan löytää sen oikean , joillekin ei mikään m, mutta kaikilla on mahdollisuus tulla terveeksi kunhan vaan löytää sen oikean niksin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko hakenut sairauspäivärahaa? Oletko ihminen jolle työ on kaiken a ja o. Mietin vaan että jos haet sairauspäivärahaa niin tunnetko itsesi huonommaksi ihmiseksi? Ite sairastin masennusta vuosikaudet. Siihen yritettiin lääkitystä. Mutta mulla masennus parani kun ne masennuksen syyt poistui elämäsätä. Eli mä en silleen tiiä millasta masennus on jos siihen ei ole konkreettisia syitä.

        Moni ei edes tiedä aina itse miksi on masentunut , silloin se on kehossa jotain mikä ei ole tasapainossa.
        Moni sanoo vastaanotolla että ei jaksa ymmörtää miksi voi huonosti koska kaikki asiat on hyvin , siltikin vaan voi huonosti .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        monesti ihminen itse tiedä kun suorittaa mistä, johtuu itsellä oli saman tyylinen elämän vaihe ensin meni vaki työ sitten parisuhde ero, karikon yli päästyään olo tila parani pikku iljaa,

        Usein parisuhteen päättyminen on vaikeaa , vaikka ei suhde olisi ollut mitenkään erikoisen hyvä niin se vaikuttaa silti tunteisiin . Samoin jos menettää työnsä niin sekin koetaan usein hyvin vaikeana. Ja ihminen ei jaksa miten paljon tahansa , silloin on helliteltävänä ja yrittää saada itsensä kuntoon .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on sinun kokemuksesi , minä taas tiedän että moni on päässyt masennuksestaan juuri lääkkeiden avulla , me ihmiset ollaan erilaisia, joillekin auttaa lääke kun vaan löytää sen oikean , joillekin ei mikään m, mutta kaikilla on mahdollisuus tulla terveeksi kunhan vaan löytää sen oikean niksin

        Joo itsekin pääsin lääkkeillä masennuksesta väliaikaisesti ajautuen pillerikoukkuun ja vuosien käyttö lisäsi apatiaa, seksuaalisia häiriöitä ja tunteiden turtumista ja päiväväsymystä.

        Nykyään kärsin PSSD:stä (lääkkeen lopetuksen jälkeen jatkuvista seksuaalisista häiriöistä) joita pahensi lääkäri joka lääkitsi käytännössä vieroitusoireita jotka vuosien käytön jälkeen olivat minulla vaikeita ja pitkäkestoisia.

        Aloin saada terapiaa yhdessä vaiheessa lopetuksen jälkeen. Tajusin silloin että en olisi noita lääkkeitä tarvinnut. Elintavat, hermoston rauhoitus, terapia. Oikeasti kunnon aivoterveellinen ruokavalio mikä estää vitamiininpuutoksia luontaisesti ja hoitaa suolistoa.
        Ne on oikeasti toimiva juttu kun niitä vaan tekee pitkään ja tunnollisesti.

        Vau kuinka elämän pelastavia lääkkeitä!


    • Anonyymi

      Ahdistavasta tilanteesta päästävä hoitoon, lapselle heti turvallinen hoitopaikka. Osastolla ollessa pyytää tarkentamaan . mahdollisesti lisämään tai poistamaan lääkityksiä ja olemaan osastolla valvonnan alaisena.. ahdistuksen jai tsetuhoisuuden vietti on pakko selvittää , katsoa totuutta päin naamaa omasta elämästä ja ihmisistä jotka siihen vaikuttaa. Miten vaikuttaa? Rakentavasti, tuhoavasti. Yksin ei tarvitse jäädä.

      • Anonyymi

        Hoito ei aina tarkoita osastohoitoa, avohoitokin on olemassa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hoito ei aina tarkoita osastohoitoa, avohoitokin on olemassa.

        Itse yritän kyllä selviytyä avohoidossa, mutta olen tarvinnut myös osastohoitoa. Taas on se tilanne, että täytyykö lähteä päivystykseen vai selviänkö kotona. Yritän pärjätä kotona.


    • Anonyymi

      Onko sun lääkekuormaa kokeiltu asteittain ajaa vähemmäksi vai kokoajan vain lisäilty pillereitä?

      • Anonyymi

        Ootko kokeillut psykofyysistä fysioterapiaa?


      • Ei ole vähennetty, vaan lisätty vain. Olen koko ajan todella väsynyt ja mietityttää aiheutuuko väsymys lääkkeistä vai masennuksesta. Nyt ilmeisesti yhtä lääkettä oltaisiin juurikin väsymyksen vuoksi vähentämässä. Loppukuusta on psykiatrille aika.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ootko kokeillut psykofyysistä fysioterapiaa?

        En ole kokeillut, mutta mielellään kokeilisin jos siihen tulisi mahdollisuus. En tiedä tarjoaako psyk. poli kyseistä hoitomuotoa.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Ei ole vähennetty, vaan lisätty vain. Olen koko ajan todella väsynyt ja mietityttää aiheutuuko väsymys lääkkeistä vai masennuksesta. Nyt ilmeisesti yhtä lääkettä oltaisiin juurikin väsymyksen vuoksi vähentämässä. Loppukuusta on psykiatrille aika.

        Oot sä yrittänyt tehdä rentoutusharjoituksia? Sulla on kauheesti lääkkeitä.Miksi niitä vaan lisätään jos niistä ei ole mitään hyötyä. Jos sua masentaa kuntoutustuella olo niin ei ne lääkkeet auta siihen. Mitä tapahtuu jos niitä lääkkeitä vähennetään. Ei ole ihme että olet masenunut ja väsynyt.Mulla itelläni on ketipinot unettomuuteen. Joten tiiän että se voi väsyttää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oot sä yrittänyt tehdä rentoutusharjoituksia? Sulla on kauheesti lääkkeitä.Miksi niitä vaan lisätään jos niistä ei ole mitään hyötyä. Jos sua masentaa kuntoutustuella olo niin ei ne lääkkeet auta siihen. Mitä tapahtuu jos niitä lääkkeitä vähennetään. Ei ole ihme että olet masenunut ja väsynyt.Mulla itelläni on ketipinot unettomuuteen. Joten tiiän että se voi väsyttää.

        En usko, että kuntoutustuella olo on se syy miksi mua masentaa. Jos tietäisin syyn, yrittäisin toki poistaa sen. Olen tehnyt erilaisia rentoutus- ja meditaatioharjoituksia. Ehkä ne hieman siinä hetkessä auttavat.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        En usko, että kuntoutustuella olo on se syy miksi mua masentaa. Jos tietäisin syyn, yrittäisin toki poistaa sen. Olen tehnyt erilaisia rentoutus- ja meditaatioharjoituksia. Ehkä ne hieman siinä hetkessä auttavat.

        pitäiskö sun miettiä milloin sulla oireet alkoi ? Mutta oikeesti toi sun lääkelista on hirveetä luettavaa. Lääkkeet voi oikeesti pahentaa tilannetta ja sulla vaan lisätään niitä koko ajan. Ei hyvä juttu ollenkaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        pitäiskö sun miettiä milloin sulla oireet alkoi ? Mutta oikeesti toi sun lääkelista on hirveetä luettavaa. Lääkkeet voi oikeesti pahentaa tilannetta ja sulla vaan lisätään niitä koko ajan. Ei hyvä juttu ollenkaan.

        Oireet alkoi kun uuvuin työssä ja elämässä. Sen jälkeen olen läpikäynyt eron. Haluaisin kyllä vähentää lääkkeitä, mutta en voi tehdä sitä ilman lääkärin lupaa, jos aion saada hoitoa jatkossakin.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Oireet alkoi kun uuvuin työssä ja elämässä. Sen jälkeen olen läpikäynyt eron. Haluaisin kyllä vähentää lääkkeitä, mutta en voi tehdä sitä ilman lääkärin lupaa, jos aion saada hoitoa jatkossakin.

        Onko toi ero se päällimmäinen syy miksi olet masentunut. Saako kysyä mikä masentaa elämässä? olet kuitenkin silleen terve ettei sulla ole mitään vakavaa sairautta.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        En ole kokeillut, mutta mielellään kokeilisin jos siihen tulisi mahdollisuus. En tiedä tarjoaako psyk. poli kyseistä hoitomuotoa.

        Kysy psykiatrilta mahdollista pääsyä psykofyysiseen.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Ei ole vähennetty, vaan lisätty vain. Olen koko ajan todella väsynyt ja mietityttää aiheutuuko väsymys lääkkeistä vai masennuksesta. Nyt ilmeisesti yhtä lääkettä oltaisiin juurikin väsymyksen vuoksi vähentämässä. Loppukuusta on psykiatrille aika.

        Hei
        olen läpikäynyt paljon kamalaa, siis todella raskaita asioita peräkanaa, ja myös kilpirauhasen ongelmia, jotka aiheuttivat masennusta.
        MUTTA.
        Oletko varma, että väsymyksen takana ei ole fyysistä? Minulla niin päin, että väsymys aiheuttaa msennusta. Masennun, kun en jaksa. Miksi en jaksa?

        Isoimman parannuksen sain, kun kilpirauhasta alettiin hoitaa oikein. Toinen iso asia on ruoka. Jos syön vehnää js enemmän hiilareita, ihan kuin mieli sammuisi. Sitten kierre onkin valmis. Tämä tapahtuu n. kahdessa päivässä. Eli olen kuin eri ihminen. Havaitsin tämän jo nuorena, mutta joka paikassa tuputettiin vaan vehnää.
        Kun olin kylässä ja siellä söin, olo taas sama. E en jaksanut mitään moneen päivään ja masennuin.
        On termi hiilhydraatti-intoleranssi. Nyt veljeni totesi kohdallaan saman, että on uskottava meillä sitä suvussa olevan.

        Ei maksa kokeilla, enkä kirjoittaisi, jos itseni kohdalla asia olisi todella dramaattinen.

        Muuten. Elämän helminauha koostuu pienistä helmistä, kerää niitä yksi kerrallaan.
        Voimia.


    • Anonyymi

      lääkkeet ei suoranaisesti tehoa, perapia käynnit lääkärin lähetteellä voisi olla paikallaan,

      • Kävin 2 vuotta Kelan terapiaa. Nyt olen psyk. polin mielestä liian huonokuntoinen terapiaan. Käyn hoitajalla 2 kertaa viikossa. Hänellä kyllä on psykoterapeutinkin koulutus.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Kävin 2 vuotta Kelan terapiaa. Nyt olen psyk. polin mielestä liian huonokuntoinen terapiaan. Käyn hoitajalla 2 kertaa viikossa. Hänellä kyllä on psykoterapeutinkin koulutus.

        Onko sulle perusteltu miksi joudut syömään noin paljon lääkkeitä. Mikä tarkoitus noilla lääkkeillä on kun se ei paranna sun vointia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sulle perusteltu miksi joudut syömään noin paljon lääkkeitä. Mikä tarkoitus noilla lääkkeillä on kun se ei paranna sun vointia.

        Moni tekee aina kysymyksen miksi on paljon lääkkeitä , usein niillä saavutetaan tietty taso vointiin sen jälkeen alkaa hidas vähentäminen .
        Psykiatrin koulutus on pitkä ja he tietävät mitkä milligrammaa mitäkin tietynlaiseen tilaan . Joten muidenkin pitäisi taivastella lääkkeiden paljoutta . Yleensä ennen kun tulee hyväksi niin on ollut sitä huonoa aikaa aikalailla ja siksi lääkitys laitetaan henkilökohtaisella tasolla. Siksi kukaan ei voi verrata että ” minulla oli vaan vähemmän lääkkeitä” ja joskus on kyseessä muitakin oireita kun ainoastaan masennus . Joten yleensä lääkärit osaa laskea tarpeen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni tekee aina kysymyksen miksi on paljon lääkkeitä , usein niillä saavutetaan tietty taso vointiin sen jälkeen alkaa hidas vähentäminen .
        Psykiatrin koulutus on pitkä ja he tietävät mitkä milligrammaa mitäkin tietynlaiseen tilaan . Joten muidenkin pitäisi taivastella lääkkeiden paljoutta . Yleensä ennen kun tulee hyväksi niin on ollut sitä huonoa aikaa aikalailla ja siksi lääkitys laitetaan henkilökohtaisella tasolla. Siksi kukaan ei voi verrata että ” minulla oli vaan vähemmän lääkkeitä” ja joskus on kyseessä muitakin oireita kun ainoastaan masennus . Joten yleensä lääkärit osaa laskea tarpeen

        Tuo on aika läppä että aletaan vähentämään lääkkeitä kun saavutetaan voinnin tietty taso. No entä jos kuuluu siihen number needed to treat ryhmään josta osa ei saa lääkkeestä mitään tehoa. Ei ole tiedossa mitään voinnin paranemista. Sitten kai aineita syödään loputtomasti vaikkei niistä mitään suurta tehoa olisikaan ja voi olla jopa haittaa.

        Itse lopetin aineet ilman psykiatrian suostumusta, ja aloitin terapian . Lääkkeissä en ollut terapiakunnossa. Vointi parani. Eli psykiatrit eivät tiedä kaikkea. Ja heidän määräämät lääkeannokset olivat aivan liian suuria ja aiheuttivat apatiaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on aika läppä että aletaan vähentämään lääkkeitä kun saavutetaan voinnin tietty taso. No entä jos kuuluu siihen number needed to treat ryhmään josta osa ei saa lääkkeestä mitään tehoa. Ei ole tiedossa mitään voinnin paranemista. Sitten kai aineita syödään loputtomasti vaikkei niistä mitään suurta tehoa olisikaan ja voi olla jopa haittaa.

        Itse lopetin aineet ilman psykiatrian suostumusta, ja aloitin terapian . Lääkkeissä en ollut terapiakunnossa. Vointi parani. Eli psykiatrit eivät tiedä kaikkea. Ja heidän määräämät lääkeannokset olivat aivan liian suuria ja aiheuttivat apatiaa.

        Hyvä kuulla että sinä olet toipunut terapian avulla. Minusta tuntuu etten ole nyt terapiakunnossa. En varmaan saisi edes lääkärinlausunto sitä varten. Tiedä sitten johtuuko tämä huono olo lääkkeistä vai mistä. Lääkäri ei kuitenkaan tue lääkkeiden lopettamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on aika läppä että aletaan vähentämään lääkkeitä kun saavutetaan voinnin tietty taso. No entä jos kuuluu siihen number needed to treat ryhmään josta osa ei saa lääkkeestä mitään tehoa. Ei ole tiedossa mitään voinnin paranemista. Sitten kai aineita syödään loputtomasti vaikkei niistä mitään suurta tehoa olisikaan ja voi olla jopa haittaa.

        Itse lopetin aineet ilman psykiatrian suostumusta, ja aloitin terapian . Lääkkeissä en ollut terapiakunnossa. Vointi parani. Eli psykiatrit eivät tiedä kaikkea. Ja heidän määräämät lääkeannokset olivat aivan liian suuria ja aiheuttivat apatiaa.

        Aikoinaan olin osastolla silloin tällöin, potilaat lääkittiin aivan tokkuraan.
        Vuosia myöhemmin tapasin yhden vanhan hoitajan, ja kun juttelimme vanhoista ajoista, tuli lääkkeetkin puheeksi. Hän sanoi, että osastolla oli hoitajatkin ihmetelleet juuri sitä, miten paljon potilaille lääkkeitä määrättiin.
        Hoitajat sentään näkevät potilaat osastoilla monta tuntia päivässä, psykiatrit käyvät osastoilla vain kääntymässä ja tapaavat potilaita ohimennen, enimmäkseen, jos siihen on tarvetta, pikainen vastaanotto, keskustelu, lääkärin huoneessa.
        Psykiatrit eivät voi tietää kaikkea, kuten tuolla aiemmin joku väitti. He tietävät lähinnä sen, mitä hoitajat heille potilaista ja heidän osastolla olemisestaan kertovat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikoinaan olin osastolla silloin tällöin, potilaat lääkittiin aivan tokkuraan.
        Vuosia myöhemmin tapasin yhden vanhan hoitajan, ja kun juttelimme vanhoista ajoista, tuli lääkkeetkin puheeksi. Hän sanoi, että osastolla oli hoitajatkin ihmetelleet juuri sitä, miten paljon potilaille lääkkeitä määrättiin.
        Hoitajat sentään näkevät potilaat osastoilla monta tuntia päivässä, psykiatrit käyvät osastoilla vain kääntymässä ja tapaavat potilaita ohimennen, enimmäkseen, jos siihen on tarvetta, pikainen vastaanotto, keskustelu, lääkärin huoneessa.
        Psykiatrit eivät voi tietää kaikkea, kuten tuolla aiemmin joku väitti. He tietävät lähinnä sen, mitä hoitajat heille potilaista ja heidän osastolla olemisestaan kertovat.

        Muutama asia psykiatriasta:

        Lääkkeet tutkitaan muutaman viikon esim noin. 6 viikkoa kestäneissä kokeissa. Harvemmin tutkitaan kunnolla esim vieroitusseuraamuksia. Haittoja myös sotketaan hyötyihin esim fyysisestä riippuvuudesta juontuva lääkkeen hyödyllisyys ( vieroitusoireita sotketaan ihmisten henkisiin ongelmiin). Pitkäaikaiskäytön hyötyä tarkastelevat tutkimukset harvoin kestää vuotta pitempään vaikka käyttäjät käyttää lääkkeitä pitempiä aikoja.
        Tämä on vähänniinkuin autoa tutkittaisiin nopeuksilla 30-40 ja sanotaan että se on täysin turvallinen mutta ei tutkita esim nopeudella 90-100 jolla paljon ajetaan.
        Polyfarmasiaa eli monen lääkkeen koktailia tutkitaan vielä vähemmän.

        Se on pitkälti psykiatrin mutua määräillä noita koktaileja mikä hänen mielestään toimii. Mielestäni psykiatria on hyvin pseudotieteellinen lääketieteen ala etenkin lääkekoktailiensa kanssa. Vaarallinen sellainen.

        Kyllä, et voi tietää hittoakaan johtuuko iso osa oireistasi lääkkeistä ja niiden yhteisvaikutuksista. Esim apatia, päiväväsymys, tunteiden leikkautuminen.

        Netistä löytyy lääkkeiden yhteisvaikutus sivusto josta voi katsoa lääkkeidensä yleisimpiä yhteisvaikutuksia

        https://www.drugs.com/drug_interactions.html

        Kun itse tein moisen kävi ilmi että lääkkeeni lisäsivät yhdessä sedaatiota. Väsymystä, turtuneisuutta. Koen että lääkkkeet aiheuttivat kognitiivisia ongelmia, seksuaalipuolen ongelmia ja paljon muitakin ongelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muutama asia psykiatriasta:

        Lääkkeet tutkitaan muutaman viikon esim noin. 6 viikkoa kestäneissä kokeissa. Harvemmin tutkitaan kunnolla esim vieroitusseuraamuksia. Haittoja myös sotketaan hyötyihin esim fyysisestä riippuvuudesta juontuva lääkkeen hyödyllisyys ( vieroitusoireita sotketaan ihmisten henkisiin ongelmiin). Pitkäaikaiskäytön hyötyä tarkastelevat tutkimukset harvoin kestää vuotta pitempään vaikka käyttäjät käyttää lääkkeitä pitempiä aikoja.
        Tämä on vähänniinkuin autoa tutkittaisiin nopeuksilla 30-40 ja sanotaan että se on täysin turvallinen mutta ei tutkita esim nopeudella 90-100 jolla paljon ajetaan.
        Polyfarmasiaa eli monen lääkkeen koktailia tutkitaan vielä vähemmän.

        Se on pitkälti psykiatrin mutua määräillä noita koktaileja mikä hänen mielestään toimii. Mielestäni psykiatria on hyvin pseudotieteellinen lääketieteen ala etenkin lääkekoktailiensa kanssa. Vaarallinen sellainen.

        Kyllä, et voi tietää hittoakaan johtuuko iso osa oireistasi lääkkeistä ja niiden yhteisvaikutuksista. Esim apatia, päiväväsymys, tunteiden leikkautuminen.

        Netistä löytyy lääkkeiden yhteisvaikutus sivusto josta voi katsoa lääkkeidensä yleisimpiä yhteisvaikutuksia

        https://www.drugs.com/drug_interactions.html

        Kun itse tein moisen kävi ilmi että lääkkeeni lisäsivät yhdessä sedaatiota. Väsymystä, turtuneisuutta. Koen että lääkkkeet aiheuttivat kognitiivisia ongelmia, seksuaalipuolen ongelmia ja paljon muitakin ongelmia.

        Onneksi enää ei ole tarvetta tutkiskella yhteisvaikutuksia, kun ei ole käytössä lääkkeitäkään.
        Vuosien takaisia vaikutuksia en ala tutkimaan ja selvittämään, siitä ei ole mitään hyötyä.
        Päinvastoin, eteenpäin porhaltamista surematta menneitä kokemuksia. Ja ne haitat mitä on jäänyt, niiden kanssa on pärjättävä, mukana kulkevat, ei niistä eroon pääse.


    • Anonyymi
      • Söin pitkään vahvaa folaattilisää, mutta siitä ei ollut apua. Karkkia kyllä syön kerran viikossa, mutta en usko että sokeri on masennukseni taustalla. En ole ylipainoinen. Liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän, mutta en vain jaksa. Nyt yritän käydä kahdesti viikossa salilla.


      • Anonyymi

        Usein viikkolehdet julkaisee kaiken mailman artikkeleja miten hoitaa masennusta ,mutta vitamiinien ehdottajat eivät voi mitenkään selittää potilaalle mitä hönen tulisi syödä lääkkeeksi. Yleensä psykiatrit voivat kirjoittaa yhtä B vitamiinia reseptille . Ja silloin on todettu puute siitä .äjos ihminen on ensin lukenut lääkäriksi ja sitten erikoistunut psykiatriksi niin siinä menee melkein 10 vuotta joten yleensä heillä on tarvittavat tiedot työstään , taas viikkolehtien kirjoittajilla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta , ihme että edes viitsivät kirjoittaa sairauksista . Ja narrata ihmisiä ostelemaan kaiken mailman luonnon tuotteita jotka eivät useinkaan sovi lääkkeiden kanssa joita potilaalle kirjoitettu .


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Söin pitkään vahvaa folaattilisää, mutta siitä ei ollut apua. Karkkia kyllä syön kerran viikossa, mutta en usko että sokeri on masennukseni taustalla. En ole ylipainoinen. Liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän, mutta en vain jaksa. Nyt yritän käydä kahdesti viikossa salilla.

        Voit ihan huoleta ayödä karkkia , ei se ole vaarallista , kunhan pesee hampaat sen jälkeen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voit ihan huoleta ayödä karkkia , ei se ole vaarallista , kunhan pesee hampaat sen jälkeen

        Älä sotke viisautta koulutukseen.


      • Anonyymi

        Juuri näin! Syöminen muutenkin!


    • Toivottomuus on vallannut mieleni. Harkitsen sairaalaan lähtöä tai itsemurhan tekemistä. Ehkä yritän sinnitellä kuitenkin huomiseen, ja odotan että lääkäri ehkä soittaa tämän hetkisiin lääkityksiin liittyen. En kyllä tiedä mitä muutoksia on nyt yhtäkkiä mahdollista tehdä, että oloni tästä paranisi. Miksi elämän täytyy olla näin hankalaa?

      • Anonyymi

        Mä en vieläkään ymmärrä mikä sua masentaa. Jos mulla olis noin paljon lääkkeitä jotka ei auta niin johan toi määrä lääkkeitäkin jo ahdistaa ja masentaa. En tiedä mikä elämässäi on niin huonosti että harkitser itsemurhaa. Sulla on kuitenkin lapsikin. Kauheen vaikea auttaa kun ei tiedä mistä sun masennus johtuu. Sä käyt jo juttelemassa mutta sekään ei auta sua. Onko sulla ystäviä?


      • Anonyymi

        Mene ennemmin sairaalaan jos tunnet olosi toivottomaksi , itsemurha ei ole ratkaisu mitenkään. Vaikka ymmärrän että et jaksa olla huonovointinen , mutta luota siihen että paranet , ja mene sairaalaan että sinulla on lähellä henkilökuntaa silloin kun on paha olla .


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä en vieläkään ymmärrä mikä sua masentaa. Jos mulla olis noin paljon lääkkeitä jotka ei auta niin johan toi määrä lääkkeitäkin jo ahdistaa ja masentaa. En tiedä mikä elämässäi on niin huonosti että harkitser itsemurhaa. Sulla on kuitenkin lapsikin. Kauheen vaikea auttaa kun ei tiedä mistä sun masennus johtuu. Sä käyt jo juttelemassa mutta sekään ei auta sua. Onko sulla ystäviä?

        En osaa tarkkaan sanoa mikä masentaa. Ehkä yksinäisyys, ero, työelämästä pois joutuminen. On minulla ystäviä, mutta emme näe kovin usein, koska kaikilla on ruuhkavuodet meneillään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en vieläkään ymmärrä mikä sua masentaa. Jos mulla olis noin paljon lääkkeitä jotka ei auta niin johan toi määrä lääkkeitäkin jo ahdistaa ja masentaa. En tiedä mikä elämässäi on niin huonosti että harkitser itsemurhaa. Sulla on kuitenkin lapsikin. Kauheen vaikea auttaa kun ei tiedä mistä sun masennus johtuu. Sä käyt jo juttelemassa mutta sekään ei auta sua. Onko sulla ystäviä?

        Mä ymmärrän hyvin, että suuri määrä lääkkeitä ihan varmaan vaan voimistaa masennusta.
        Itselläni aikoinaan lääkittynä ollessani oli tunteet kateissa. Koko elämä oli tasapaksua, hyvä, että osasin nauraa tai itkeä, joskus niitäkin tietämättä edes miksi.
        Masennus kun latistaa mielen muutenkin, niin siihen pitäisi käyttää jotain lamaannuttavia lääkkeitä, ei oikein tunnu loogiselta.
        Jos on liikaa lääkkeitä, silloin ei terapiasta ole paljoa hyötyä, koska aivot on lamaannustilassa, ja on hyvin vaikea edes yrittää käsitellä omia tunteita, joita terapiassa nimenomaan olisi tarkoitus käydä läpi, opetella tunnistamaan, jne.


    • Anonyymi

      Vaikeaahan se on , mutta älä kadota toivoasi, sillä niin moni on tullut paremmaksi pitkältäkin masennuksesta . Vaikka sitä on vaikea silloin uskoa kun masennus on päällä että koskaan ei tule terveeksi . Uistin yhden miehen joka oli eronnut ja hyvin masennuksissa muutaman vuoden , sitten hän ihan sattumalta löysi naisen johon ihastui vaikka ei ollut edes ajatellut että enää koskaan haluaisikaan ketään vierelleen . Masennus hävisi ihan viikoissa kokonaan ja hän tunsi taas suurta elämän halua , eikä sen jälkeen enää sairastanutkaan koskaan masennusta ä he olivat 30 vuotta yhdessä siihen asiat kun toinen heistä kuoli . Joten hänkin oli jo luovuttanut ajatuksen että koskaan enää tulisi terveeksi , vaan tuli ja nautti taas elämästä .
      Usein ihan vaan pienetkin muutokset voivat olla tie terveyteen . Älä anna periksi .

    • Hei kaikille,

      Hyvä kuulla, että sinulla on hoitosuhde ja kannustankin turvautumaan siihen. Ja akuutissa tilanteessa kannattaa hakeutua psykiatriseen päivystykseen tai soittaa 112.

      Et kertonut oletko osallistunut masentuneille suunnattuihin vertaisryhmiin. Voisiko niistä olla hyötyä? Hyvä kuitenkin, että kirjoitit tänne, koska joskus vertaistuki on hyvä voimavara.

      On olemassa myös monia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän eri kriisitilanteissa. Alla tiedoksi tahoja joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta:

      - Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

      Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.

      Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

      Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.

      Keskusteluapua kriisissä on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös:

      - MIELI Kriisipuhelin

      Kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

      Voimia tilanteeseesi!

      Ystävällisin terveisin
      MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

    • Taas yhdestä päivästä selviydytty. Olo on hirveä. Otin juuri 2 ketipinoria ja yhden opamoxin, ja toivon että lääkkeet auttavat pahimpaan oloon. En ole jaksanut käydä suihkussakaan yli viikkoon. Makaan vain. Lapsi tuli tänään luokseni ja sain tehtyä ruoan.

      • Anonyymi

        Haluisin auttaa mutta hirmu vaikeeta kun ei tiedä mistä paha olosi johtuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Haluisin auttaa mutta hirmu vaikeeta kun ei tiedä mistä paha olosi johtuu.

        Syitä varmaan on yksinäisyys, ero, työelämästä pois joutuminen ainakin. En sitten tiedä ovatko ne syitä masennukseen, koska masennus alkoi työuupumuksesta jo ennen kun kyseiset asiat tulivat elämääni.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Syitä varmaan on yksinäisyys, ero, työelämästä pois joutuminen ainakin. En sitten tiedä ovatko ne syitä masennukseen, koska masennus alkoi työuupumuksesta jo ennen kun kyseiset asiat tulivat elämääni.

        eli sä podet nähtävästi huono omaatuntoa erosta ja kuntoutustuella olemisesta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        eli sä podet nähtävästi huono omaatuntoa erosta ja kuntoutustuella olemisesta.

        En pode erosta huonoa omaatuntoa, vaan suren menetettyä parisuhdetta. Olen kuitenkin hyvissä väleissä ex-puolison kanssa. Kuntoutustuella olosta kyllä poden vähän huonoa omaatuntoa tuntoa ja häpeän asiaa.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        En pode erosta huonoa omaatuntoa, vaan suren menetettyä parisuhdetta. Olen kuitenkin hyvissä väleissä ex-puolison kanssa. Kuntoutustuella olosta kyllä poden vähän huonoa omaatuntoa tuntoa ja häpeän asiaa.

        Sun olo on surkea vaikka sä käyt juttelemassa näistä asioista ja varmaan oot saanut neuvoja miten sopeutua noihin tilanteisiin. Surullista että toi kuntoutustuki on suuri masennuksen syy. Mutta jos ollut koko ikänsä työelämässä niin kait se sitten on vaikea hyväksyä heikkoutensa ja sopeutua lepää ja toipumaan. En ymmärrä itse mitä hävettävää sulla on. Sulla on oikeus levätä ja parantua. Sä häpeät sitä mitä muut ajattelee siitä kun et ole työelämässä?


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Syitä varmaan on yksinäisyys, ero, työelämästä pois joutuminen ainakin. En sitten tiedä ovatko ne syitä masennukseen, koska masennus alkoi työuupumuksesta jo ennen kun kyseiset asiat tulivat elämääni.

        Mitä ajattelet itsestäsi ?
        Tuntuuko, että olisit jotenkin huonompi, epäonnistunut ihminen ?
        Ajatteletko ettet kelpaa kenellekään ? Syytätkö itseäsi, että on mennyt työpaikka, on tullut ero, jne. ?
        Kyllähän se masentaa, jos ajattelee itseään heikkona, saamattomana, epäkelpona, epäonnistuneena, jne.
        Itsetuntoa pitäisi saada kohennettua, ensin olisi hyvä opetella hyväksymään itsensä, asioita tapahtuu ja tapahtuneita ehtii miettiä ajan myötä. Oma itse on tärkeysjärjestyksessä kärjessä ( siis menemättä mihinkään itsekkyyteen, narsismiin, tms. ).
        Tämä on sellaista " helpompi sanoa kuin tehdä ", mutta alkuun ei pääse yrittämättä ja aloittamatta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä ajattelet itsestäsi ?
        Tuntuuko, että olisit jotenkin huonompi, epäonnistunut ihminen ?
        Ajatteletko ettet kelpaa kenellekään ? Syytätkö itseäsi, että on mennyt työpaikka, on tullut ero, jne. ?
        Kyllähän se masentaa, jos ajattelee itseään heikkona, saamattomana, epäkelpona, epäonnistuneena, jne.
        Itsetuntoa pitäisi saada kohennettua, ensin olisi hyvä opetella hyväksymään itsensä, asioita tapahtuu ja tapahtuneita ehtii miettiä ajan myötä. Oma itse on tärkeysjärjestyksessä kärjessä ( siis menemättä mihinkään itsekkyyteen, narsismiin, tms. ).
        Tämä on sellaista " helpompi sanoa kuin tehdä ", mutta alkuun ei pääse yrittämättä ja aloittamatta.

        Tunnen kyllä itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi elämässä. Syytän itseäni tapahtuneista, kuten erosta ja työuupumuksesta. Minulla olisi ilmeisesti nyt mahdollisuus palata töihin 1 päivä/viikko, mutta en tiedä olenko työkykyinen edes siihen. Yritän kyllä hyväksyä itseni ja tapahtuneet, mutta hankalaa se on. Vielä tämä fyysinen uupumus kaiken päälle hankaloittaa asioita.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Tunnen kyllä itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi elämässä. Syytän itseäni tapahtuneista, kuten erosta ja työuupumuksesta. Minulla olisi ilmeisesti nyt mahdollisuus palata töihin 1 päivä/viikko, mutta en tiedä olenko työkykyinen edes siihen. Yritän kyllä hyväksyä itseni ja tapahtuneet, mutta hankalaa se on. Vielä tämä fyysinen uupumus kaiken päälle hankaloittaa asioita.

        Johtuuko sun fyysinen uupuminen sun lukuisista lääkkeistä. Ei ole ihme jos ei ole energiaa jos ne väsyttää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Johtuuko sun fyysinen uupuminen sun lukuisista lääkkeistä. Ei ole ihme jos ei ole energiaa jos ne väsyttää.

        Vaikea sanoa johtuuko lääkkeistä. Yhtä lääkettä ilmeisesti ollaan ajamassa alas juurikin väsymyksen takia. Toivon että se auttaisi tähän väsymykseen. Vaikea kyseenalaistaa lääkitystä, jos haluaa pysyä hoidon piirissä.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Vaikea sanoa johtuuko lääkkeistä. Yhtä lääkettä ilmeisesti ollaan ajamassa alas juurikin väsymyksen takia. Toivon että se auttaisi tähän väsymykseen. Vaikea kyseenalaistaa lääkitystä, jos haluaa pysyä hoidon piirissä.

        tollanen on kirsitystä ja uhkailua. Tolleen ei asiat pitäis mennä. Jos et syö meidän määrämiä lääkkeitä joista ei ole apua niin et ole tervetullut


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Vaikea sanoa johtuuko lääkkeistä. Yhtä lääkettä ilmeisesti ollaan ajamassa alas juurikin väsymyksen takia. Toivon että se auttaisi tähän väsymykseen. Vaikea kyseenalaistaa lääkitystä, jos haluaa pysyä hoidon piirissä.

        ei ole ihme että masentaa kun sua uhkaillaan ja kiristetään. Eikö sun paikkakunnalla ole oikeesti muuta tahoa kuin jossa nyt asioit. Ei tollasessa lääketokkurassa voi muuta kuin voida pahoin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        ei ole ihme että masentaa kun sua uhkaillaan ja kiristetään. Eikö sun paikkakunnalla ole oikeesti muuta tahoa kuin jossa nyt asioit. Ei tollasessa lääketokkurassa voi muuta kuin voida pahoin.

        En tiedä mikä muu voisi olla hoitotaho. Tällä hetkellä se on psykiatrian poliklinikka. Ehkä pitäisi itse uskaltaa enemmän kyseenalaistaa käytetyt lääkkeet kun tapaan lääkäriä. Hoitajalle olen kyllä mahdollisista haitoista puhunut Ennen psyk. polia kävin työterveydessä, mutta siellä ei kai ole keskusteluapua tarjolla. Kerran viikossa olen helpottanut oloani muutamalla alkoholiannoksella. Se on auttanut vaikeaan ahdistukseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        tollanen on kirsitystä ja uhkailua. Tolleen ei asiat pitäis mennä. Jos et syö meidän määrämiä lääkkeitä joista ei ole apua niin et ole tervetullut

        Näin ei ole suoraan sanottu, mutta ajatukseni lääkehaitoista on kyllä torjuttu lääkärin toimesta.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Näin ei ole suoraan sanottu, mutta ajatukseni lääkehaitoista on kyllä torjuttu lääkärin toimesta.

        onko sun paikkakunnalla muuta paikkaa johon voisit mennä puhuu ilman että sulle tyrkytetään lisää lääkkeitä. Esim kriisikeskusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        tollanen on kirsitystä ja uhkailua. Tolleen ei asiat pitäis mennä. Jos et syö meidän määrämiä lääkkeitä joista ei ole apua niin et ole tervetullut

        Mitä hörhö huutelee, esität aikalailla heikosti ammattilaista ?
        Miksi sulla on paha olla ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        onko sun paikkakunnalla muuta paikkaa johon voisit mennä puhuu ilman että sulle tyrkytetään lisää lääkkeitä. Esim kriisikeskusta

        Tietääkseni kriisikeskus löytyy. Pelottaa kyllä sekin, että olisin kokonaan ilman lääkkeitä ja kieltäytyisin hoidosta. Jotenkin on niin surullinen olo tämän kaiken takia. Lääkkeettömyys kiinnostaa, mutta pelottaa.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Tietääkseni kriisikeskus löytyy. Pelottaa kyllä sekin, että olisin kokonaan ilman lääkkeitä ja kieltäytyisin hoidosta. Jotenkin on niin surullinen olo tämän kaiken takia. Lääkkeettömyys kiinnostaa, mutta pelottaa.

        No itepähän tiiät paremmin. sun lääkärit ei nimittäin tiedä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä hörhö huutelee, esität aikalailla heikosti ammattilaista ?
        Miksi sulla on paha olla ?

        Em oikein edes osaa sanoa miksi on paha olla. Olen eronnut alle kaksi vuotta sitten, sairastunut työuupumukseen vuonna 2019, kokenut häpeää siitä että olen työkyvytön. Lisäksi tunnen itseni usein yksinäiseksi.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Näin ei ole suoraan sanottu, mutta ajatukseni lääkehaitoista on kyllä torjuttu lääkärin toimesta.

        Tiedän tuon olevan totta.
        Minun sanomisia lääkkeistä ei suoranaisesti torjuttu, mutta ei lääkäri myöskään pitänyt sanomastani.
        Itse kyseenalaistin parissa kohdassa keskustelua lääkärin väittämiä koskien lääkettä ja lääkitystä.
        Lääkäri siinä vaiheessa myönsi yhden haitan, kun mainitsin, että lääkkeet latistavat tunteet, hän sanoi itsekin, että ne lamaavat tunteita.
        Ei ne niitä pakollakaan voi kenenkään kotiin tulla syöttämään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän tuon olevan totta.
        Minun sanomisia lääkkeistä ei suoranaisesti torjuttu, mutta ei lääkäri myöskään pitänyt sanomastani.
        Itse kyseenalaistin parissa kohdassa keskustelua lääkärin väittämiä koskien lääkettä ja lääkitystä.
        Lääkäri siinä vaiheessa myönsi yhden haitan, kun mainitsin, että lääkkeet latistavat tunteet, hän sanoi itsekin, että ne lamaavat tunteita.
        Ei ne niitä pakollakaan voi kenenkään kotiin tulla syöttämään.

        Muuten voisin omatoimisesti kokeeksi lopetella lääkkeitä, mutta esim. Liton lääkeaineoitoisuutta seurataan säännöllisesti verikokein. Jäisin heti kiinni syömättömyydestä. Osastolla on otettu verikokeita muidenkin lääkkeiden pitoisuudesta, varmaan hoitomyöntyvyyden seuraamiseksi.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Muuten voisin omatoimisesti kokeeksi lopetella lääkkeitä, mutta esim. Liton lääkeaineoitoisuutta seurataan säännöllisesti verikokein. Jäisin heti kiinni syömättömyydestä. Osastolla on otettu verikokeita muidenkin lääkkeiden pitoisuudesta, varmaan hoitomyöntyvyyden seuraamiseksi.

        ai tollasta tehdään. ikinä kuullutkaan että lääkkeiden syömistä seurataan verikokeilla,


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Muuten voisin omatoimisesti kokeeksi lopetella lääkkeitä, mutta esim. Liton lääkeaineoitoisuutta seurataan säännöllisesti verikokein. Jäisin heti kiinni syömättömyydestä. Osastolla on otettu verikokeita muidenkin lääkkeiden pitoisuudesta, varmaan hoitomyöntyvyyden seuraamiseksi.

        on varmaan kiva roikkua tollasessa köyden pätkässä. no jos haluat turhaan syyä lääkkeitä niin itepähän tiiät


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ai tollasta tehdään. ikinä kuullutkaan että lääkkeiden syömistä seurataan verikokeilla,

        Ei kaikkien psyykenlääkkeiden pitoisuudet näykään verestä, tai ei ainakaan seurata mitenkään verikokeilla.
        Itsekin söin yhtä neuroleptiä aikoinaan kymmenisen vuotta, näkivät verikokeella, että lääkeainepitoisuus oli liian korkea, mutta annosta ei silti pienennetty. Tuonkin sain luettua vasta jälkikäteen, en tiennyt silloin kun kokeet oli otettu, kukaan ei maininnut mitään.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Em oikein edes osaa sanoa miksi on paha olla. Olen eronnut alle kaksi vuotta sitten, sairastunut työuupumukseen vuonna 2019, kokenut häpeää siitä että olen työkyvytön. Lisäksi tunnen itseni usein yksinäiseksi.

        Anteeksi, en tarkoittanut sinua, kun kyselin mitä hörhö huutelee, se oli jollekin toiselle tarkoitettu kommentti, kun se kirjoitti, ettei ne muka hoida sinua, se oli joku muu kuin ammattilainen.
        Työkyvyttömyyttä on turha hävetä, siinä ei ole mitään pahaa, se ei huononna sinua ihmisenä millään tavalla. Ei ihminen sairastu omasta tahdostaan.
        Ja jos on nyt työkyvytön, ei se tarkoita, että tilanne olisi samanlainen koko loppuelämän ajan.
        Masennus yleensä tekee toivottomuuden tunteen ja näköalattomuutta, tulevaisuus saattaa tuntua ihan mahdottomalta.
        Olen kyllä sitä mieltä, että et ole tainnut saada riittävästi apua ja tukea, sinua ei ole taidettu kuunnella, kuulla, kunnolla.


    • Anonyymi

      Miehiä tulee ja menee. Mikä on varmaa niitä tulee aina uusia tilalle ja vielä parempia kuin mitä entinen on ollut.

      • Anonyymi

        Ja jos ei itse ole ihan kunnossa, niin onko pakko olla joku ukko vieressä ?
        Jos masentaa ja ahdistaa, niin joku suhdekin saattaa vaan hankaloittaa omaa olotilaa ja olemista.
        Ensin itsensä kuntoon, ja sitten uusia tuulia kohti, ja kyllä niitä ukkoja riittää, joo.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja jos ei itse ole ihan kunnossa, niin onko pakko olla joku ukko vieressä ?
        Jos masentaa ja ahdistaa, niin joku suhdekin saattaa vaan hankaloittaa omaa olotilaa ja olemista.
        Ensin itsensä kuntoon, ja sitten uusia tuulia kohti, ja kyllä niitä ukkoja riittää, joo.

        En kaipaa edes parisuhdetta edellisen jälkeen. En usko, että tulisin löytämään enää oikeaa rakkautta. Mitään hupisuhdetta en halua, vaan oikeasti itselle sopivan kumppanin. Sen löytyminen taas on epätodennäköistä, ainakin jos miettii Tinderin tarjontaa.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        En kaipaa edes parisuhdetta edellisen jälkeen. En usko, että tulisin löytämään enää oikeaa rakkautta. Mitään hupisuhdetta en halua, vaan oikeasti itselle sopivan kumppanin. Sen löytyminen taas on epätodennäköistä, ainakin jos miettii Tinderin tarjontaa.

        Jos nyt masentaa, etkä suhdetta kaipaa, niin älä ajattele koko juttua.
        Jos nyt jo tyrmäät ajatuksen mahdollisesta suhteesta, jota et edes tällä hetkellä halua, on sekin ajatus voimistamassa masennusta.
        Sanot, ettet usko löytäväsi oikeaa rakkautta, löytyminen on epätodennäköistä, eihän tuollainen ajattelu ainakaan hyviä fiiliksiä mieleen tuo.
        Keskity tällä hetkellä itseesi ja tähyämään parempaa vointia, älä mieti sellaista mikä onnistuu tai ei onnistu tulevaisuudessa.


    • Anonyymi

      Tuli mieleen että toivottavasti maksan ja munuaisten toimintaa seurataan kanssa eikä vaan syötkö lääkkeitä

      • On näitäkin mm. kontrolloitu. Viimeksi kesäkuun alussa kun sairastin keuhkokuumeen. Kilpirauhasarvoja myös seurataan.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        On näitäkin mm. kontrolloitu. Viimeksi kesäkuun alussa kun sairastin keuhkokuumeen. Kilpirauhasarvoja myös seurataan.

        Mitä enemmän luen niin en yhtään ihmettele jos masentaa ja ahdistaa. Syöt lääkkeitä jotka ei auta .Käyt jatkuvasti verikokeissa jotta saat pitää hoitosuhteen. Vähemmästäkin masentuu. Ja kaiken tämän jälkeen sä vaan masennut lisää. Sä oot kuin joku koekaniini . Sulla ei ole mitään omaa tahtoa . teet kuten muut määrää vaikka se ei paranna sun oloa.Olet nähtävästi aikuinen koska sulla on lapsikin


      • Anonyymi

        Saattaa ne seuratakin, minultakin kyllä maksakokeita katsottiin, mutta arvojen ollessa koholla ei puututtu asiaan millään tavalla. Osastolla lääkäri vain ohimennen mainitsi rasvamaksan olemassaolosta, mutta se siitä sitten.
        Nyt vuosia myöhemmin on jo tulehdusta ja vähän sidekudostakin maksassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä enemmän luen niin en yhtään ihmettele jos masentaa ja ahdistaa. Syöt lääkkeitä jotka ei auta .Käyt jatkuvasti verikokeissa jotta saat pitää hoitosuhteen. Vähemmästäkin masentuu. Ja kaiken tämän jälkeen sä vaan masennut lisää. Sä oot kuin joku koekaniini . Sulla ei ole mitään omaa tahtoa . teet kuten muut määrää vaikka se ei paranna sun oloa.Olet nähtävästi aikuinen koska sulla on lapsikin

        Psyykkiset sairaudet aika usein lamaa sen oman tahdon, minuuden, itsetunnon, ym.
        Siinä on joskus sellaisessa pyörityksessä hoidon keskellä, ettei enää uskalla omaa tahtoa edes käyttää. Ihminen saadaan nujerrettua, en tiedä, onko se sitten tahallista vai tahatonta, huomataanko se, vai eikö sitä haluta huomata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saattaa ne seuratakin, minultakin kyllä maksakokeita katsottiin, mutta arvojen ollessa koholla ei puututtu asiaan millään tavalla. Osastolla lääkäri vain ohimennen mainitsi rasvamaksan olemassaolosta, mutta se siitä sitten.
        Nyt vuosia myöhemmin on jo tulehdusta ja vähän sidekudostakin maksassa.

        Mä käyn joka vuosi perusverikokeissa. Jos niissä olis häikkää niin kyllä siihen puututtais. Musta on hyvä että saa tietää miten elimistö voi, Jos mulla olis häikkää maksa-arvoissa niin mä kyllä lopettaisin noi unilääkkeet. Koskaan mitään tullut 24 vuoden aikana. Olen ollut koko ikäni ylipainoinen mutta ei se verikokeissa näy. kaikki arvot olleet aina erinomaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä käyn joka vuosi perusverikokeissa. Jos niissä olis häikkää niin kyllä siihen puututtais. Musta on hyvä että saa tietää miten elimistö voi, Jos mulla olis häikkää maksa-arvoissa niin mä kyllä lopettaisin noi unilääkkeet. Koskaan mitään tullut 24 vuoden aikana. Olen ollut koko ikäni ylipainoinen mutta ei se verikokeissa näy. kaikki arvot olleet aina erinomaisia.

        Niin minäkin luulin, että epäkohtiin ja häikkiin puututtaisiin, mutta ei.
        Kun ei ole mitään akuuttia, niin mitään ei tapahdu. On vaan ikävä odotella kipeänä, että tilanne muuttuu akuutiksi, koska niin taitaa tulla käymään.
        On vaan tullut tunne, kun on mt-merkintöjä terveystiedoissa, niin fyysisellä puolella ei ole mitään väliä.
        Yleislääkärit kehottaa menemään juttelemaan psykiatrille aika pienestä, jos ei jokin fyysinen vaiva näy perusverikokeissa.
        Psykiatrin mukaan tämä on aika yleistä ja yleisessä tiedossa mt- kuntoutujien ja -potilaiden kohdalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin minäkin luulin, että epäkohtiin ja häikkiin puututtaisiin, mutta ei.
        Kun ei ole mitään akuuttia, niin mitään ei tapahdu. On vaan ikävä odotella kipeänä, että tilanne muuttuu akuutiksi, koska niin taitaa tulla käymään.
        On vaan tullut tunne, kun on mt-merkintöjä terveystiedoissa, niin fyysisellä puolella ei ole mitään väliä.
        Yleislääkärit kehottaa menemään juttelemaan psykiatrille aika pienestä, jos ei jokin fyysinen vaiva näy perusverikokeissa.
        Psykiatrin mukaan tämä on aika yleistä ja yleisessä tiedossa mt- kuntoutujien ja -potilaiden kohdalla.

        Mulla oli kauan aikaa sitten D vitamiinin puutos ja sitten jonkun ajan kuluttua oli seuranta kun oli syönyt D vitamiinia. Teidän kaupungissa ei terveydenhuolto pelaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla oli kauan aikaa sitten D vitamiinin puutos ja sitten jonkun ajan kuluttua oli seuranta kun oli syönyt D vitamiinia. Teidän kaupungissa ei terveydenhuolto pelaa.

        Pelaa se joidenkin kohdalla.
        Mutta kuten mainitsin, mt-ongelmaiset ja toipuneet on " pohjasakkaa ".
        Täällä pelaa potilaiden priorisointi vallan hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelaa se joidenkin kohdalla.
        Mutta kuten mainitsin, mt-ongelmaiset ja toipuneet on " pohjasakkaa ".
        Täällä pelaa potilaiden priorisointi vallan hyvin.

        Jotkut on ja jotkut. Kyllä minä olen päässyt hoitoon "fyysisistä" vaivoista vaikka mulla on mt diagnoosi. Esim. keväällä pääsin tutkimuksiin ja eikä sanottu että oireet johtuu mt diagnoosista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut on ja jotkut. Kyllä minä olen päässyt hoitoon "fyysisistä" vaivoista vaikka mulla on mt diagnoosi. Esim. keväällä pääsin tutkimuksiin ja eikä sanottu että oireet johtuu mt diagnoosista.

        " Kyllä minä..."
        Onnittelut sinulle, on käynyt hyvä tuuri, aina se voittoarpa jollekin osuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Kyllä minä..."
        Onnittelut sinulle, on käynyt hyvä tuuri, aina se voittoarpa jollekin osuu.

        Harvoin joudun asioimaan terveydenhuollossa. Ei ole paikat olleet kipeät. Papakoe on ollut syy jonka takia olen asioinuty terveydenhuollossa. Flunssassa olen ollut niin kauan aikaa sitten etten muista. Neljän vuoden kuluttua on jäykkäkouristusrokotus. Sitä ennen taas papakoe ja kahden vuoden kuluttua mammografia ikäseulonta


      • Anonyymi kirjoitti:

        Harvoin joudun asioimaan terveydenhuollossa. Ei ole paikat olleet kipeät. Papakoe on ollut syy jonka takia olen asioinuty terveydenhuollossa. Flunssassa olen ollut niin kauan aikaa sitten etten muista. Neljän vuoden kuluttua on jäykkäkouristusrokotus. Sitä ennen taas papakoe ja kahden vuoden kuluttua mammografia ikäseulonta

        Menin kesäkuun alussa kuumeen, yskän ja hengenahdistuksen vuoksi terveyskeskukseen. Alun odottelun jälkeen olin aivan häkeltynyt miten nopeasti asiat etenivät. Tilasivat ambulanssikyydin päivystykseen, epäilynä keuhkokuume ja sepsis. Mitään ei puhuttu mt-diagnooseista. Siitä vietinkin sitten 5 päivää sairaalassa keuhkokuumeesta toipuessa. Muuten en ole juuri fyysisen puolen juttuja tarvinnut viime aikoina terveydenhuollosta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin minäkin luulin, että epäkohtiin ja häikkiin puututtaisiin, mutta ei.
        Kun ei ole mitään akuuttia, niin mitään ei tapahdu. On vaan ikävä odotella kipeänä, että tilanne muuttuu akuutiksi, koska niin taitaa tulla käymään.
        On vaan tullut tunne, kun on mt-merkintöjä terveystiedoissa, niin fyysisellä puolella ei ole mitään väliä.
        Yleislääkärit kehottaa menemään juttelemaan psykiatrille aika pienestä, jos ei jokin fyysinen vaiva näy perusverikokeissa.
        Psykiatrin mukaan tämä on aika yleistä ja yleisessä tiedossa mt- kuntoutujien ja -potilaiden kohdalla.

        Ikävää, jos tämmöistä tapahtuu :(


    • Anonyymi

      En tarvitse lääkkeitä poismenoon vaan kunnon väsymyksen yksin.

    • Anonyymi

      Onko sulla ap siis todettu skitsoaffektiivinen häiriö, kun käytät sekä bipo- että psykoosilääkkeitä, vai bipo, mihin käytät noita kaikkia? Äläkä luovuta, vaikka helppo muiden huudella, mutta kyllä se olosi taas helpottaa jossain vaiheessa. Ja jos tuo lääkityskombo ei toimi, hakeudu eri lääkärin pakeille, jos keksisi muuta.

      Kaikkea hyvää toivon sinulle ja lapsellesi.

      • Ei ole todettu kuin vaikea-asteinen masennus. Nuo lääkkeet on määrätty lisälääkkeiksi tehostamaan masennuslääkkeen vaikutusta. Pitää keskustella vielä nykyisen psykiatrin kanssa voisiko jotain muutoksia tehdä. Jos ei, niin harkitsen lääkärin vaihtoa, jos se nyt jotenkin on mahdollista. Varaa ei oikein ole yksityiseen. Olen niin väsynyt, että tänäänkin nukuin 23-13.30.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Ei ole todettu kuin vaikea-asteinen masennus. Nuo lääkkeet on määrätty lisälääkkeiksi tehostamaan masennuslääkkeen vaikutusta. Pitää keskustella vielä nykyisen psykiatrin kanssa voisiko jotain muutoksia tehdä. Jos ei, niin harkitsen lääkärin vaihtoa, jos se nyt jotenkin on mahdollista. Varaa ei oikein ole yksityiseen. Olen niin väsynyt, että tänäänkin nukuin 23-13.30.

        Ehdottomasti yritä päästä uudelleen kartoittamaan koko tilannetta, jos voimasi riittävät, ja luulisi myös osaavan psykiatrin vaihtavan sinulle muuta lääkettä, jos nuo eivät toimi, oudolta kuulostaa vakavaankaan masennukseen nuo kaikki yhdessä, mutta ymmärrän, että niillä yritetään estää sinua satuttamasta itseäsi kaiken muun hoidon jälkeen. Toivottavasti ei ole jäänyt mitään oikeaa diagnoosia tekemättä,, minulle tuli mieleen tuo skitsoaffektiivinen häiriö lääkkeistäsi. Ja jos olet nuori, pyydä psykiatria arvioimaan ja katsomaan sinut uudestaan, ettet ole vahingossa päätynyt masennuksen ja burnoutin takia kokonaan ilman oikeaa diagnoosia, mihin erityylinen lääkitys olisikin parempi.

        Ja pahoillani olen tilanteestasi, toivottavasti saat apua ja muutosta. Muista kuitenkin, että olet siinä mielessä onnellinen (jos näin voi sanoa), että sinulla on lapsi, jonka vuoksi elää, läheinen, joka sinua rakastaa. Toivotaan, että asiat setviytyisivät teille.


    • Anonyymi

      Tuollaisella lääkemäärällä, joka aloittajalla on, ei ole mikään ihme, jos ei enää jaksa.
      Siis neuroleptejä tukemaan/vahvistamaan masennuslääkkeen vaikutusta ? Kaikkea sitä kuulee, tai oikeastaan on tiedossakin, mutta järjetöntä touhua.
      Miten neuroleptit tukisivat masennuslääkkeen vaikutusta, kun neuroleptit vain lamaavat tunteita. Ja masennuksessa juuri ne tunteet ovat alavireessä, ehkä kateissa jopa kokonaan jonkin aikaa.

      Omalla kohdallani kauan sitten kävi niin, että ensin sain paniikkihäiriöön bentsoja. Niitä käytin väärin päihteiden kanssa, alkoi tulla psykooseja. Osastolla lääkittiin neurolepteillä tilaan, joka muistutti " kevyttä koomaa ", lamaannutti täysin, makasin vain sängyssä. Sen perusteella katsoivat, että olisin ollut masentunut, laitettiin masennuslääkkeet. Ne saivat aikaan liikaa kierroksia, maniaa, siihen sain sitten Litiumia. Oli aikamoiset sekoitukset, unilääkkeet vielä päälle.

      En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lääkkeitä määrätään niin paljon, jos kerran on tarkoitus saada potilas parempaan kuntoon. Noilla satseilla menee vaan enemmän sekaisin.

      • Anonyymi

        No niinpä! Onko alottajalla missään vaiheessa kunnolla tutkittu mistä se työuupumus johtuu, joka näyttää olevan mt-ongelmien alku mitä sitten ero pahensi? En tiedä voiko mt-ongelmat koskaan tulla ihan itsestään, mutta useimmiten ne on seuraus jostakin koetusta.

        Onko työssä kiusaamista, huonoa johtamista, liikaa työtä, huono palkka, väärä työ omille kyvyille yms? Jos ei mikään näistä, pitäisi pohtia fyysisiä syitä: yleiskunto, unen laatu, kilpirauhanen, vitamiinit, rauta, aivojen sairaudet.
        Ihan ihme touhua psykiatrilta tollanen, että valtava määrä lääkkeitä ja terapiaa ym vaikkei niistä ole apua ja härkäpäisesti pidetään kiinni omista diagnooseista!

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No niinpä! Onko alottajalla missään vaiheessa kunnolla tutkittu mistä se työuupumus johtuu, joka näyttää olevan mt-ongelmien alku mitä sitten ero pahensi? En tiedä voiko mt-ongelmat koskaan tulla ihan itsestään, mutta useimmiten ne on seuraus jostakin koetusta.

        Onko työssä kiusaamista, huonoa johtamista, liikaa työtä, huono palkka, väärä työ omille kyvyille yms? Jos ei mikään näistä, pitäisi pohtia fyysisiä syitä: yleiskunto, unen laatu, kilpirauhanen, vitamiinit, rauta, aivojen sairaudet.
        Ihan ihme touhua psykiatrilta tollanen, että valtava määrä lääkkeitä ja terapiaa ym vaikkei niistä ole apua ja härkäpäisesti pidetään kiinni omista diagnooseista!

        Monisairas

        Elämän/elämisen vaativuuteen ja ongelmiin, vastoinkäymisiin, niiden aiheuttamaan oireiluun eli reagointiin, suhtaudutaan ihan liian usein mielenterveyden ongelmina.
        Reagoiminen eri elämäntilanteisiin ei aina ole psyykkinen sairaus, joka tarvitsisi diagnoosin.
        Turhia diagnooseja annetaan nykyään varmaan aika paljon.
        Ei lääkkeillä korjata sitä, jos ihminen uupuu töissä, jos tulee avioero tai parisuhde päättyy, ei sitä voi korjata lääkkeillä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No niinpä! Onko alottajalla missään vaiheessa kunnolla tutkittu mistä se työuupumus johtuu, joka näyttää olevan mt-ongelmien alku mitä sitten ero pahensi? En tiedä voiko mt-ongelmat koskaan tulla ihan itsestään, mutta useimmiten ne on seuraus jostakin koetusta.

        Onko työssä kiusaamista, huonoa johtamista, liikaa työtä, huono palkka, väärä työ omille kyvyille yms? Jos ei mikään näistä, pitäisi pohtia fyysisiä syitä: yleiskunto, unen laatu, kilpirauhanen, vitamiinit, rauta, aivojen sairaudet.
        Ihan ihme touhua psykiatrilta tollanen, että valtava määrä lääkkeitä ja terapiaa ym vaikkei niistä ole apua ja härkäpäisesti pidetään kiinni omista diagnooseista!

        Monisairas

        Olen kyllä työpsykologin kanssa läpikäynyt uupumisen syitä. En niitä nyt tässä ala erittelemään. Minua on myös fyysisesti tutkittu vuosien varrella ja verikokeita otettu. Aivotkin on kuvattu.

        Sain nyt huomiselle ajan ketamiini-infuusioon. Siitä on ollut aiemminkin apua vaikeaan oloon. Toivottavasti hoito tehoaisi nytkin. Lääkäri sanoi, että voidaan myös tehdä lääkitysmuutoksia ketamiinihoidon turvin. Ensi viikolla olisi pidempi lääkäriaika, jolloin katsotaan myös lääkitysasioita.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Olen kyllä työpsykologin kanssa läpikäynyt uupumisen syitä. En niitä nyt tässä ala erittelemään. Minua on myös fyysisesti tutkittu vuosien varrella ja verikokeita otettu. Aivotkin on kuvattu.

        Sain nyt huomiselle ajan ketamiini-infuusioon. Siitä on ollut aiemminkin apua vaikeaan oloon. Toivottavasti hoito tehoaisi nytkin. Lääkäri sanoi, että voidaan myös tehdä lääkitysmuutoksia ketamiinihoidon turvin. Ensi viikolla olisi pidempi lääkäriaika, jolloin katsotaan myös lääkitysasioita.

        Hyvä, että asiat etenee ja sait ajan.
        Huomaat varmaan, että haluavat kuitenkin auttaa sinua, sekin vähän lohduttaa.
        Kaikkea hyvää ja tsemppiä huomiselle!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, että asiat etenee ja sait ajan.
        Huomaat varmaan, että haluavat kuitenkin auttaa sinua, sekin vähän lohduttaa.
        Kaikkea hyvää ja tsemppiä huomiselle!

        Samat sanat, ja tuohon ylempään viestiin, että se on hyvä ettei ollut ihan niin kuin meinasin.
        Masennus poistuu parhaiten, jos pystytään jotenkin korjataan taustasyy tai päästään sen yli muutoin.

        Itsellä masennus on ja pysyy johtuen vaikeista fyysisistä ongelmista ja tämäm myötä köyhyydestä ja syrjäytymisestä mitä edelleen pahentaa se, että kognitio on aika hyvä. Oireisto rajoittaa erittäin paljon sosiaalista elämää. Sekin olisi parempi, että olisi tehty sellainen järjestelyä, jossa olisin yrittäjänä ja koti olisi työpaikka. Tämä olisi itsellä käynyt ja ihan mielellään, pystyy oirekuvaa pitää paremmin kurissa, työ kyllä olisi sujunut ja tällai - oikein jankutettiin miten olen työkykyinen ja että työ on mt:lle eduksi, kun tekemistä ja tulee rahaa ym. En usko ettenkö asiakkaita olis saanut tai pystynyt pitään vanhoja.
        Mutta eihän nämä oikeassa elämässä onnistu ihan noin.

        Sitten ottaa suuresti päähän kaikki se: en viitsi tehdä sitä ja tätä, parin kilsan kauppamatka ei oo mitään vaikka jalat makaronia, cauda, hikoilen kuin pieni sika helposti liikkeessä ja lämmössä, mutta samaan aikaa ei voisi kotona istua ja näpytellä, klikkailla, lukea, välillä puhua maksua vastaan jne - siis kaikki just päinvastoin kuin tosiasiassa 😠Monet ihmiset jotenkin projosoi omia tuntemuksiaan, eikä ole tunneälyä. Ikäänkuin mun pitäs uupua aivotyöstä, jos sellanenkin uupuu kellä huono kognitio ja että fyysinen rasitus on mulle sopivaa - mitä idiootteja!!! Sorry nyt pikkasen huonot tekstit näin pikapikaa, mut niin paljon on näitä suunsoittajia täällä kotimaisemissa ettei mitään määrää, jota en missään muualla ole huomannut

        Monisairas


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, että asiat etenee ja sait ajan.
        Huomaat varmaan, että haluavat kuitenkin auttaa sinua, sekin vähän lohduttaa.
        Kaikkea hyvää ja tsemppiä huomiselle!

        Kiitos <3


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Kiitos <3

        Siis tuon lääkekoktailin päälle vielä ketamiinia? Ei helevetti nykyajan psykiatriaa. No, jos siitä on apua niin go for it mutta hulluksi on maailma mennyt, ei millään pahalla.

        Itsehän lopetin lääkkeet psykiatrian mielipiteestä riippumatta. Ei se hoitoa lopettanut. Kyllä terapiaa ropisi sittenkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siis tuon lääkekoktailin päälle vielä ketamiinia? Ei helevetti nykyajan psykiatriaa. No, jos siitä on apua niin go for it mutta hulluksi on maailma mennyt, ei millään pahalla.

        Itsehän lopetin lääkkeet psykiatrian mielipiteestä riippumatta. Ei se hoitoa lopettanut. Kyllä terapiaa ropisi sittenkin.

        Lääkitykseen tulee ensi viikolla jotain muutoksia. Ketamiinin olisi tarkoitus auttaa "kärsimään" nämä muutokset seuraavien viikkojen aikana. En haluaisi käyttää näin paljon lääkkeitä, mutta toisaalta haluan pitää hoitosuhteen. Yritän sanoa tästä asiasta psykiatrille ensi viikolla.


      • Anonyymi
        Marum kirjoitti:

        Lääkitykseen tulee ensi viikolla jotain muutoksia. Ketamiinin olisi tarkoitus auttaa "kärsimään" nämä muutokset seuraavien viikkojen aikana. En haluaisi käyttää näin paljon lääkkeitä, mutta toisaalta haluan pitää hoitosuhteen. Yritän sanoa tästä asiasta psykiatrille ensi viikolla.

        Ensinnäkin, sinun hoitosuhdettasi ei voida purkaa jos haluat vähentää lääkkeitä. Avohoidossa lääkkeiden käyttö on vapaaehtoista eikä psykiatri voi ulottaa pakkokeinoja avohoitoon eikä purkaa hoitosuhdetta jos haluat lopettaa lääkkeitä.

        Toki joku itseriittoinen egoistinen psykiatri voi vetää herneen nenään jos hänen hoitopäätöksiään kritisoidaan eikä hänen suurta asiantuntemustaan kuunnella.

        Toisekseen, lääkärisi toimintamalli ei kuulosta miltään kovin tieteelliseltä. Siis tämä että ketamiinia tungetaan että kestät seuraavat lääkemuutokset.
        Oma näkökulmani lääkelopetuksista ja vähennyksstä on että hermoston kannattaisi antaa rauhassa sopeutua erilaisten lääkeannosten vähentämiseen eikä heitellä lääkkeitä kuin mausteita nakkisoppaan. Tällöin on helpompi havainnoida lääkevieroituksen vaikutukset itseensä ja se on muutenkin turvallisempaa niin.

        Toki on varmaan psykiatriassa joku koulukunta jossa yritetään lääkitä kaikkea vieroitukseen liittyvistä oireista alkaen. Ainut ongelma siinä näkökulmassa on vain se että jossain vaiheessa on äärimmäisen hankala sanoa mikä johtuu mistäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensinnäkin, sinun hoitosuhdettasi ei voida purkaa jos haluat vähentää lääkkeitä. Avohoidossa lääkkeiden käyttö on vapaaehtoista eikä psykiatri voi ulottaa pakkokeinoja avohoitoon eikä purkaa hoitosuhdetta jos haluat lopettaa lääkkeitä.

        Toki joku itseriittoinen egoistinen psykiatri voi vetää herneen nenään jos hänen hoitopäätöksiään kritisoidaan eikä hänen suurta asiantuntemustaan kuunnella.

        Toisekseen, lääkärisi toimintamalli ei kuulosta miltään kovin tieteelliseltä. Siis tämä että ketamiinia tungetaan että kestät seuraavat lääkemuutokset.
        Oma näkökulmani lääkelopetuksista ja vähennyksstä on että hermoston kannattaisi antaa rauhassa sopeutua erilaisten lääkeannosten vähentämiseen eikä heitellä lääkkeitä kuin mausteita nakkisoppaan. Tällöin on helpompi havainnoida lääkevieroituksen vaikutukset itseensä ja se on muutenkin turvallisempaa niin.

        Toki on varmaan psykiatriassa joku koulukunta jossa yritetään lääkitä kaikkea vieroitukseen liittyvistä oireista alkaen. Ainut ongelma siinä näkökulmassa on vain se että jossain vaiheessa on äärimmäisen hankala sanoa mikä johtuu mistäkin.

        Mutta hei, jos tämä on joku asiantuntija niin toki häntä kannattaa kuunnella ja kyllähän siinä logiikalla joku pointti on heitellä jotain että kestää vaikka vähennystä mutta lääkkeiden heittelyssä päällekkäin eli polyfarmasiassa on omat riskinsä, ja tutkimuksen puutteensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta hei, jos tämä on joku asiantuntija niin toki häntä kannattaa kuunnella ja kyllähän siinä logiikalla joku pointti on heitellä jotain että kestää vaikka vähennystä mutta lääkkeiden heittelyssä päällekkäin eli polyfarmasiassa on omat riskinsä, ja tutkimuksen puutteensa.

        "En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lääkkeitä määrätään niin paljon, jos kerran on tarkoitus saada potilas parempaan kuntoon. Noilla satseilla menee vaan enemmän sekaisin."

        Sekin on riskinä kyllä.
        Koettu on.

        Ja varoitan, se on todellinen riski ja se että psykiatri tulkitsee tätä vain mielenterveysongelmana pinoten lääkettä toisen päälle. Englanniksi sille lääkekasalle onkin nimi, "prescription cascade".

        https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&ved=2ahUKEwjtx83_zYeIAxWpIRAIHfZkM0gQFnoECCAQAw&url=https://www.nps.org.au/assets/bfed344b681dd636-b041584d99e7-ca3f75bcf6b64e70d9dde28acdc1db3afe4ec255b4828f2084ec8c611b0c.pdf&usg=AOvVaw1bi25zSRYfkB-jmEzVe0F9&opi=89978449

        Lontooksi siitä sanotaan näin:

        "A prescribing cascade occurs when a new
        medicine is prescribed to 'treat' an adverse
        reaction to another drug in the mistaken belief
        that a new medical condition requiring treatment
        has developed. Adverse outcomes associated
        with prescribing cascades can result when the
        second drug increases the severity of the adverse
        reaction to the first drug or when the second drug
        places the patient at risk of additional adverse
        drug reactions. The factors that are associated
        with an increased likelihood of an adverse drug
        reaction may also lead to prescribing cascades. "


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensinnäkin, sinun hoitosuhdettasi ei voida purkaa jos haluat vähentää lääkkeitä. Avohoidossa lääkkeiden käyttö on vapaaehtoista eikä psykiatri voi ulottaa pakkokeinoja avohoitoon eikä purkaa hoitosuhdetta jos haluat lopettaa lääkkeitä.

        Toki joku itseriittoinen egoistinen psykiatri voi vetää herneen nenään jos hänen hoitopäätöksiään kritisoidaan eikä hänen suurta asiantuntemustaan kuunnella.

        Toisekseen, lääkärisi toimintamalli ei kuulosta miltään kovin tieteelliseltä. Siis tämä että ketamiinia tungetaan että kestät seuraavat lääkemuutokset.
        Oma näkökulmani lääkelopetuksista ja vähennyksstä on että hermoston kannattaisi antaa rauhassa sopeutua erilaisten lääkeannosten vähentämiseen eikä heitellä lääkkeitä kuin mausteita nakkisoppaan. Tällöin on helpompi havainnoida lääkevieroituksen vaikutukset itseensä ja se on muutenkin turvallisempaa niin.

        Toki on varmaan psykiatriassa joku koulukunta jossa yritetään lääkitä kaikkea vieroitukseen liittyvistä oireista alkaen. Ainut ongelma siinä näkökulmassa on vain se että jossain vaiheessa on äärimmäisen hankala sanoa mikä johtuu mistäkin.

        Avohoidossa yhden poliklinikan joku työryhmä se oli, kun lääkäri sanoi " me ei voida sua täällä hoitaa, kun et käytä lääkkeitä ".
        Että kyllä ne nähtävästi pystyy kieltäytymään hoitamasta, jos ei tee kuten he haluavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avohoidossa yhden poliklinikan joku työryhmä se oli, kun lääkäri sanoi " me ei voida sua täällä hoitaa, kun et käytä lääkkeitä ".
        Että kyllä ne nähtävästi pystyy kieltäytymään hoitamasta, jos ei tee kuten he haluavat.

        Ja tuo lääkärin näkemys on epäammattimainen. Joku pers. häir. psykliatri vetää herneet nokkaan, kun potilas ei haluaisi käyttää tehottomia tai pahoja haittoja tuovia lääkkeitä. Mikään tutkimusnäyttö ei tue sitä ajatusta, että psyyken ongelmat on vain kemiallinen häiriö, joka lääkkeillä korjataan. Ihan selvästi monet lääkärit näyttää olevan lääkeyhtiöiden juoksupoikia!

        En itsekään syö mitään psyykenlääkkeitä, vaikka paha masennus ja ahdistus enkä käy huuhaamanipulaatiossa eli terapiassa, koska homma ei mulla toimi noin. Näinhän se vähän näyttää olevan aloittajallakin, kun mikään ei auta eli ehkä ne taustasyyt on sen verran hankalia emmekä me ollaan vaikeasti johdateltavissa, jolloin terapian hyöty vaikeutuu.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja tuo lääkärin näkemys on epäammattimainen. Joku pers. häir. psykliatri vetää herneet nokkaan, kun potilas ei haluaisi käyttää tehottomia tai pahoja haittoja tuovia lääkkeitä. Mikään tutkimusnäyttö ei tue sitä ajatusta, että psyyken ongelmat on vain kemiallinen häiriö, joka lääkkeillä korjataan. Ihan selvästi monet lääkärit näyttää olevan lääkeyhtiöiden juoksupoikia!

        En itsekään syö mitään psyykenlääkkeitä, vaikka paha masennus ja ahdistus enkä käy huuhaamanipulaatiossa eli terapiassa, koska homma ei mulla toimi noin. Näinhän se vähän näyttää olevan aloittajallakin, kun mikään ei auta eli ehkä ne taustasyyt on sen verran hankalia emmekä me ollaan vaikeasti johdateltavissa, jolloin terapian hyöty vaikeutuu.

        Monisairas

        Ei mullakaan ollut terapiasta hyötyä. Ei se poista esim masennuksen syitä. Ja sitten kun juttelut samat asiat jo ystävien kanssa. Niin terapia on hyödytöntä. Ehkä sellanen joka ei voi puhua kellekkään niin sitten ehkä. Mutta ei terapia niitä masennuksen syitä poista ja omalla kohdalla terapia ei muuttanut mun luonnetta joka taas vaikutti siihen miksi työnteko oli vaikeaa. Ei mikään terapia muuta ihmistä jos kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mullakaan ollut terapiasta hyötyä. Ei se poista esim masennuksen syitä. Ja sitten kun juttelut samat asiat jo ystävien kanssa. Niin terapia on hyödytöntä. Ehkä sellanen joka ei voi puhua kellekkään niin sitten ehkä. Mutta ei terapia niitä masennuksen syitä poista ja omalla kohdalla terapia ei muuttanut mun luonnetta joka taas vaikutti siihen miksi työnteko oli vaikeaa. Ei mikään terapia muuta ihmistä jos kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista.

        Terapian tarkoitus olisi kai lähinnä saada ihminen oivaltamaan, miten toimia omien tunteidensa kanssa.
        Terapia ei paranna pelkästään sillä, että jutellaan samanlaisia asioita kuin kavereiden kanssa. Terapiassa käydään läpi sitä, mitä ihminen tuntee, mitä ajattelee, miten tunteisiinsa suhtautuu, miten tunteiden kanssa tulee toimeen.
        Ei ole tarkoitus, että ihminen tai luonne muuttuisi, vaan muuttuisi ajattelutapa oman pään sisällä tapahtuvia ajatuksia kohtaan. Niin sanotusti oppisi paremmin tuntemaan itsensä.

        Masennukseenkin on syyt, varmasti, mutta mitä ne syyt herättävät ihmisessä, minkälaisia tunteita ja ajatuksia, miten ne saa masennuksen aikaan, mitä mielessä liikkuu matkalla syistä seuraukseen eli masennukseen.

        Tämä nyt vain tällaista maallikkoajattelua, mutta monet mielen häiriöt ovat tunneperäisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapian tarkoitus olisi kai lähinnä saada ihminen oivaltamaan, miten toimia omien tunteidensa kanssa.
        Terapia ei paranna pelkästään sillä, että jutellaan samanlaisia asioita kuin kavereiden kanssa. Terapiassa käydään läpi sitä, mitä ihminen tuntee, mitä ajattelee, miten tunteisiinsa suhtautuu, miten tunteiden kanssa tulee toimeen.
        Ei ole tarkoitus, että ihminen tai luonne muuttuisi, vaan muuttuisi ajattelutapa oman pään sisällä tapahtuvia ajatuksia kohtaan. Niin sanotusti oppisi paremmin tuntemaan itsensä.

        Masennukseenkin on syyt, varmasti, mutta mitä ne syyt herättävät ihmisessä, minkälaisia tunteita ja ajatuksia, miten ne saa masennuksen aikaan, mitä mielessä liikkuu matkalla syistä seuraukseen eli masennukseen.

        Tämä nyt vain tällaista maallikkoajattelua, mutta monet mielen häiriöt ovat tunneperäisiä.

        Pitkälti näin kai ja tosiaan terapiamielessä kaverit ei oikein riitä, vaan parempi on vertaisten eli samoja kokeneiden kanssa juttelu. Tutkimustenkin mukaan voi olla jopa tehokkaampaa kuin virallinen terapia, joka sekin taitaa olla enemmän rahantekoa toisille kuin ihmisten terapoimista.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avohoidossa yhden poliklinikan joku työryhmä se oli, kun lääkäri sanoi " me ei voida sua täällä hoitaa, kun et käytä lääkkeitä ".
        Että kyllä ne nähtävästi pystyy kieltäytymään hoitamasta, jos ei tee kuten he haluavat.

        Olen kyllä osastolla kuullut jotain vastaavaa mutta lääkehaittojen jälkeen ei kukaan ole poliklinikalla sanonut että alapa vetää näitä lääkkeitä tai et saa hoitoa. Täten hoito on ollut terapiaa.

        No, ehkä tilanteeni oli vähän erilainen koska paska oli osunut niin pahasti tuulettimeen lääkkeiden kanssa. Ja lisäksi olin ajanut lääkkeet siinä vaiheessa jo itse alas ja ehkä joku saattoi havainnoida että hei toi ihminen onkin vähän koostuneempi ja paremmassa kondiksessa kuin lääkityksillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samat sanat, ja tuohon ylempään viestiin, että se on hyvä ettei ollut ihan niin kuin meinasin.
        Masennus poistuu parhaiten, jos pystytään jotenkin korjataan taustasyy tai päästään sen yli muutoin.

        Itsellä masennus on ja pysyy johtuen vaikeista fyysisistä ongelmista ja tämäm myötä köyhyydestä ja syrjäytymisestä mitä edelleen pahentaa se, että kognitio on aika hyvä. Oireisto rajoittaa erittäin paljon sosiaalista elämää. Sekin olisi parempi, että olisi tehty sellainen järjestelyä, jossa olisin yrittäjänä ja koti olisi työpaikka. Tämä olisi itsellä käynyt ja ihan mielellään, pystyy oirekuvaa pitää paremmin kurissa, työ kyllä olisi sujunut ja tällai - oikein jankutettiin miten olen työkykyinen ja että työ on mt:lle eduksi, kun tekemistä ja tulee rahaa ym. En usko ettenkö asiakkaita olis saanut tai pystynyt pitään vanhoja.
        Mutta eihän nämä oikeassa elämässä onnistu ihan noin.

        Sitten ottaa suuresti päähän kaikki se: en viitsi tehdä sitä ja tätä, parin kilsan kauppamatka ei oo mitään vaikka jalat makaronia, cauda, hikoilen kuin pieni sika helposti liikkeessä ja lämmössä, mutta samaan aikaa ei voisi kotona istua ja näpytellä, klikkailla, lukea, välillä puhua maksua vastaan jne - siis kaikki just päinvastoin kuin tosiasiassa 😠Monet ihmiset jotenkin projosoi omia tuntemuksiaan, eikä ole tunneälyä. Ikäänkuin mun pitäs uupua aivotyöstä, jos sellanenkin uupuu kellä huono kognitio ja että fyysinen rasitus on mulle sopivaa - mitä idiootteja!!! Sorry nyt pikkasen huonot tekstit näin pikapikaa, mut niin paljon on näitä suunsoittajia täällä kotimaisemissa ettei mitään määrää, jota en missään muualla ole huomannut

        Monisairas

        Jahas, täältä on viissin modet poistanut epäsuoran uhkaukseksenki sisältäneen viesti, mutta siinä oli myös perusviestinä sitä, mistä pahemmat mt-ongelmat ja muutkin terveysongelmat monesti johtuu. Antaa olla, en lähde postaan uudestaan. Mutta monien terveysongelmien parasta hoitoa olisin niiden ennaltaehkäisy!

        Sitten jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ilman sitä, että joutuu henkilökohtaisen kiusaamisen, pilkkaamisen ja maalittamisen kohteeksi, edes silloinkaan kun kuulijan kohdalla "se koira älähtää,johon kalikka kalahtaa".

        Monisairas


    • Kävin tänään ketamiinihoidossa, ja olo on heti helpompi. Sain jopa aloitettua pullien leipomisen. Vaikutus lienee väliaikainen, mutta jospa tulevat lääkitysmuutokset toisivat myös helpotusta oloon.

      Itselleni keskusteluapu on ollut tärkeää jaksamisen kannalta. En pysty puhumaan esimerkiksi vaikeasta olostani ystävilleni. Ilman keskustelutukea en varmaan olisi enää hengissä.

      • Anonyymi

        Kiva kuulla ( lukea ), että hoidosta oli apua ja olet piristynyt.
        Toivotaan, että ne lääkitysmuutokset toisivat myös jotain positiivista.
        Ainakin jaksat yrittää, pisteet siitä!


    • Anonyymi

      Hyvä jos keskustelusta apua se avautuminen et joku kuuntelee sinua! Kaikkea hyvää 🤗 . Olen itse selvinny masennuksesta en syö enää lääkkeitä ja alkanu kuuntelee itteäni enkä muita koska olin sellanen suorittaja et en ajatellu voimavaroja!! Mutta nyt hyvin !

    • Anonyymi

      En ole masentunut ite, mutta luin jonkin jutun taikasienistä. Tiedä sitten sivuvaikutuksista. Entä muitten ns. yrttien polttelu, ilman samanaikaisia lääkkeitä? Mutta itse kokeilisisin paleo ruokaa jne...Ylivoimaisesti selvitä ensin ettei ole hormonipuutoksia esim kilpirauhanen. Itse olen hankkinut kaikkiin yleisempiin sukupuolihormoneihin korvaushoidon heti täytettyäni 40+ sillä hormonien puute masentaa ja väsyttää!

      • Anonyymi

        Ja lisäksi thyroxin mulla. Raudanpuutteeni pitäisi myös hoitaa. paljon voi olla terveysongelmia jotka väsyttää ilman masennusta. Mulla siis myös estrogeeni+progesteroni, dhea jne. Muiden
        hormonien korvaukset hoitavat korkeaa prolaktiinia (joka myös väsyttää) ehkäpä ilman haitallisia lääkkeitä..


    • Anonyymi

      Moni tälle palstalle kirjoittanut on päättynyt päivänsä oman käden kautta

      näin käy vain siksi että masentuneita ei ohjata ajoissa sairaalahoitoon

      • Anonyymi

        Varmaan noinkin, mutta tänne kirjoitellaan kuitenkin lähinnä hädän hetkellä, kun halutaan vertaistukea ja alitajuista interventiota omaan hätätilaan. Suurin osa masentuneista ei kuitenkaan vakavasti masentuneenakaan tarvitse sairaalaa vaan enemmänkin tukea arkeensa henkisesti, sairaala ja laitos toki sitten tietyille mielensairauksille parempi, samoin itsemurhayrityksen tai -aikomuksen jälkeen, mutta vakavasti masentunut, jos ei halua itseään vielä satuttaa vaikka sitä miettisikin satunnaisesti, saisi paremmin apua vertaistuen kautta tai juttelemalla jollekulle, joka ymmärtää ja jolla on kokemusta samassa tilanteessa olemisesta.

        Esim. psykiatrille, psykologeille, masishoitajille ja psykoterapeuteille juttelusta en itse ole koskaan juuri hyötynyt, kun ei kiinnosta jutella ihmiselle, joka yrittää ohjailla minua tai sanoo ymmärtävänsä, mutta jos se toinen hoitava osapuoli ei saa kerrottua, miten itse samaa kokenut, vaan vain että ymmärtää, ei siinä tule oikea kanssakäymistunne masentuneelle, joka vihaa tuntemattomille avautumista tai ylipäänsä puhumista. Toinen jatkuvasti ymmärtää, myötäilee ja ehkä yrittää ohjata ajatuksia toiseen suuntaan, mikä toki masennuksen kanssa on oikein, masentunut kun näkee asiat kielteisen ja kapean ajatusmaailmansa kautta, mutta ainoan oikean avun sain itse toiselta myös vakavasti masentuneelta joskus netin kautta, tsempattiin toisiamme ja lopulta ystävystyttiin oikeassakin elämässä. Eli vertaistuelle liputus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan noinkin, mutta tänne kirjoitellaan kuitenkin lähinnä hädän hetkellä, kun halutaan vertaistukea ja alitajuista interventiota omaan hätätilaan. Suurin osa masentuneista ei kuitenkaan vakavasti masentuneenakaan tarvitse sairaalaa vaan enemmänkin tukea arkeensa henkisesti, sairaala ja laitos toki sitten tietyille mielensairauksille parempi, samoin itsemurhayrityksen tai -aikomuksen jälkeen, mutta vakavasti masentunut, jos ei halua itseään vielä satuttaa vaikka sitä miettisikin satunnaisesti, saisi paremmin apua vertaistuen kautta tai juttelemalla jollekulle, joka ymmärtää ja jolla on kokemusta samassa tilanteessa olemisesta.

        Esim. psykiatrille, psykologeille, masishoitajille ja psykoterapeuteille juttelusta en itse ole koskaan juuri hyötynyt, kun ei kiinnosta jutella ihmiselle, joka yrittää ohjailla minua tai sanoo ymmärtävänsä, mutta jos se toinen hoitava osapuoli ei saa kerrottua, miten itse samaa kokenut, vaan vain että ymmärtää, ei siinä tule oikea kanssakäymistunne masentuneelle, joka vihaa tuntemattomille avautumista tai ylipäänsä puhumista. Toinen jatkuvasti ymmärtää, myötäilee ja ehkä yrittää ohjata ajatuksia toiseen suuntaan, mikä toki masennuksen kanssa on oikein, masentunut kun näkee asiat kielteisen ja kapean ajatusmaailmansa kautta, mutta ainoan oikean avun sain itse toiselta myös vakavasti masentuneelta joskus netin kautta, tsempattiin toisiamme ja lopulta ystävystyttiin oikeassakin elämässä. Eli vertaistuelle liputus.

        Itselleni sairaalahoito oli elämäni pahimpia kokemuksia .Ei se vittu auttanut kun tuli lääkkeistä harmia. Se oli kamalaa. Olen elossa siitä riippumatta, en sen ansiosta. Jos joskus siltä tuntuu ennemmin lähden oman käden kautta kun lähtisin sairaalaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselleni sairaalahoito oli elämäni pahimpia kokemuksia .Ei se vittu auttanut kun tuli lääkkeistä harmia. Se oli kamalaa. Olen elossa siitä riippumatta, en sen ansiosta. Jos joskus siltä tuntuu ennemmin lähden oman käden kautta kun lähtisin sairaalaan.

        Jos sairaalahoito olisi vähemmän kylmäkiskoista, vähemmän lääkekeskeistä, turvapaikka ja niin päin pois niin mikä jottei mutta sellaisenaan mitä se nykyään on karkoittaa minut ajatuksen tasolla pois sieltä.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan noinkin, mutta tänne kirjoitellaan kuitenkin lähinnä hädän hetkellä, kun halutaan vertaistukea ja alitajuista interventiota omaan hätätilaan. Suurin osa masentuneista ei kuitenkaan vakavasti masentuneenakaan tarvitse sairaalaa vaan enemmänkin tukea arkeensa henkisesti, sairaala ja laitos toki sitten tietyille mielensairauksille parempi, samoin itsemurhayrityksen tai -aikomuksen jälkeen, mutta vakavasti masentunut, jos ei halua itseään vielä satuttaa vaikka sitä miettisikin satunnaisesti, saisi paremmin apua vertaistuen kautta tai juttelemalla jollekulle, joka ymmärtää ja jolla on kokemusta samassa tilanteessa olemisesta.

        Esim. psykiatrille, psykologeille, masishoitajille ja psykoterapeuteille juttelusta en itse ole koskaan juuri hyötynyt, kun ei kiinnosta jutella ihmiselle, joka yrittää ohjailla minua tai sanoo ymmärtävänsä, mutta jos se toinen hoitava osapuoli ei saa kerrottua, miten itse samaa kokenut, vaan vain että ymmärtää, ei siinä tule oikea kanssakäymistunne masentuneelle, joka vihaa tuntemattomille avautumista tai ylipäänsä puhumista. Toinen jatkuvasti ymmärtää, myötäilee ja ehkä yrittää ohjata ajatuksia toiseen suuntaan, mikä toki masennuksen kanssa on oikein, masentunut kun näkee asiat kielteisen ja kapean ajatusmaailmansa kautta, mutta ainoan oikean avun sain itse toiselta myös vakavasti masentuneelta joskus netin kautta, tsempattiin toisiamme ja lopulta ystävystyttiin oikeassakin elämässä. Eli vertaistuelle liputus.

        Mä jaan kanssa nää ajatukset kokemukset👌Kovin tehokasta ei meillä voi ainakaan olla masennuksen hoito eikä muidenkaan , kun katsoo vaikka miten paljon porukkaa on eläkkeellä ja ennenkaikkiea ympärilleen ja yhteskunnallista ilmapiiriä.
        Paljon tarvittaisiin muutosta, ei yksin resursseissa vaan ennen kaikkea asenteissa. Toisaalta sitten on myös liiallista medikalisaatiota eli ihan kaikki ei ole mt-ongelmaa mikä äkkiseltään siltä näyttää.

        Monisairas


    • Tapasin eilen psykiatria. Lääkkeistä aripipratsoli vaihdettiin 50mg pitkävaikutteiseen ketipinoriin. Mitään ei siis vähennetty. Toivottavasti tämä muutos kuitenkin parantaisi tilannetta. Kovin toiveikas en ole. Huomenna on taas ketamiinihoito, ja toivon että se kannattelee taas seuraavaan viikkoon. Pääsen ehkä myös osallistumaan sellaiseen tutkimukseen, jossa saisin vuodeksi terapiaa. Se ei ole kyllä vielä yhtään varmaa, sovellunko edes kyseiseen tutkimukseen.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?

      Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot
      Maailman menoa
      582
      3856
    2. Muuttaisiko viesti mitään

      Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j
      Ikävä
      48
      3308
    3. Jos sinulla kiinnostaisi

      Nyt, miten antaisit minun ymmärtää sen?
      Ikävä
      38
      2791
    4. Valpuri Nykänen elokapina

      Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.
      Maailman menoa
      66
      2739
    5. Oon vähän ihastunut suhun nainen

      Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)
      Ikävä
      19
      2134
    6. Jospa me nähtäisiin

      Sinne suuntaan menossa🤣
      Ikävä
      32
      2081
    7. Se että tavattiin

      Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni
      Ikävä
      12
      1957
    8. Elämä jatkuu

      Onneksi ilman sinua
      Ikävä
      29
      1855
    9. Oot pala mun sielua

      Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my
      Ikävä
      17
      1800
    10. Hei T........

      Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu
      Suhteet
      47
      1739
    Aihe