Miksi jälleen syntyminen on totta ?

Miksi syntyminen olisi "jälleen" totta? Hävisikös se totuus tässä välissä johonkin?

Satujuttuja on kristittyjen kaksi paikkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Satujuttuja on kristittyjen kaksi paikkaa.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18570779/kaikkien-aikojen-absurdein-doktriini---ikuinen-helvetti

Kaikkien aikojen absurdein doktriini - ikuinen helvetti

Jos uskot, että on olemassa IKUINEN helvetti, et palvo silloin jumalaa vaan saatanaa, vaikka et sitä itse tietäisikään. Koska ikuiseen helvettiin uskominen on jumalanpilkkaa, teet jumalastasi hirviön, eikä hän ole sellainen.

Palvot pelosta. Olisivatkohan jumalat ja saatanat vaihtaneet paikkaa kristinuskossa, ainakin joissain lahkoissa, siltä ainakin tuntuu.

KRISTITYT PROPAGOIVAT ABSURDISTA OPPIA IKUISESTA HELVETISTÄ, SANOMALLA, ETTEI MIKÄÄN EPÄPYHÄ VOI PÄÄSTÄ PARATIISIIN/TAIVAASEEN” .

TÄMÄ ON TOTTA, MUTTA ENSINNÄKIN KUKA IHMEESSÄ HALUAA MENNÄ ”PARATIISIIN/TAIVAASEEN”, EDES LOMALLE, JA TOISEKSI, MIKSI RANGAISTUKSEN PITÄISI KESTÄÄ IKUISESTI.

JOPA ”SAATANA”, VAIKKA HÄN KÄRSISI TUHANSIA TAI JOPA MILJOONIA VUOSIA HELVETISSÄ, SEN EI PITÄISI KESTÄÄ EI IKUISESTI.

JUMALA, JOS HÄN ON JUMALA, NIIN HÄNELLÄ ON VALTA LOPETTAA KOKONAAN ”PELASTUMATTOMIEN” OLEMASSAOLO, MUTTA EI.

IKUISTA HELVETTIÄ EI OLE OLEMASSA, VAIKKA SE OLISIKIN OLEMASSA VÄLIAIKAISENA.

IKUINEN HELVETTI ON OLEMASSA VAIN FANAATTISEN KRISTTTYJEN DOGMAATTISESSA, KYSEENALAISTAMATTOMASSA, ABSURDISSA MIELESSÄ.

KRISTITYT OVAT TEHNEET JUMALASTAAN HIRVIÖN HUOMAAMATTAAN. TÄMÄ ON JUMALANPILKKAA.

JOS HELVETTI OLISI IKUINEN, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO JUMALAA TAI SAATANAA.

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään sitä, että oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

OPPI IKUISESTA HELVETISTÄ ON PERVERSSI OPPI.

Kuka loppujen lopuksi sanoo jotain objektiivisesti kauheampaa tai aggressiivisesti perverssiä, kuin ikuiseen helvettiin uskova kristitty, ja sitä oppia jopa levittävä, sehän on perverssi oppi.

"Satujuttuja. Mutta kuolemanjälkeinen elämä on ja on kaksi paikkaa missä se viettää."


"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,

Niin, on suuri ”rakkauden” teko lähettää suurimman osan koskaan eläneestä ihmiskunnasta ikuiseen helvettiin, se onkin onkin mahtava "rakkauden" teko, koska sadismia suurempaa "rakkautta" ei voi olla olemassa. Jokainen, ja joka palvoo sellaista, palvoo Saatanaa, ei Jumalaa. Mutta sitä ei voi kyseenalaistaa, muuten joutuu ikuiseen helvettiin.

Anonyymi kirjoitti:

Satujuttuja on kristittyjen kaksi paikkaa.

Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.

"Satujuttuja. Mutta kuolemanjälkeinen elämä on ja on kaksi paikkaa missä se viettää."

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen?

Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Anonyymi kirjoitti:

KRISTITYT PROPAGOIVAT ABSURDISTA OPPIA IKUISESTA HELVETISTÄ, SANOMALLA, ETTEI MIKÄÄN EPÄPYHÄ VOI PÄÄSTÄ PARATIISIIN/TAIVAASEEN” .

TÄMÄ ON TOTTA, MUTTA ENSINNÄKIN KUKA IHMEESSÄ HALUAA MENNÄ ”PARATIISIIN/TAIVAASEEN”, EDES LOMALLE, JA TOISEKSI, MIKSI RANGAISTUKSEN PITÄISI KESTÄÄ IKUISESTI.

JOPA ”SAATANA”, VAIKKA HÄN KÄRSISI TUHANSIA TAI JOPA MILJOONIA VUOSIA HELVETISSÄ, SEN EI PITÄISI KESTÄÄ EI IKUISESTI.

JUMALA, JOS HÄN ON JUMALA, NIIN HÄNELLÄ ON VALTA LOPETTAA KOKONAAN ”PELASTUMATTOMIEN” OLEMASSAOLO, MUTTA EI.

IKUISTA HELVETTIÄ EI OLE OLEMASSA, VAIKKA SE OLISIKIN OLEMASSA VÄLIAIKAISENA.

IKUINEN HELVETTI ON OLEMASSA VAIN FANAATTISEN KRISTTTYJEN DOGMAATTISESSA, KYSEENALAISTAMATTOMASSA, ABSURDISSA MIELESSÄ.

KRISTITYT OVAT TEHNEET JUMALASTAAN HIRVIÖN HUOMAAMATTAAN. TÄMÄ ON JUMALANPILKKAA.

JOS HELVETTI OLISI IKUINEN, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO JUMALAA TAI SAATANAA.

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään sitä, että oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

OPPI IKUISESTA HELVETISTÄ ON PERVERSSI OPPI.

Kuka loppujen lopuksi sanoo jotain objektiivisesti kauheampaa tai aggressiivisesti perverssiä, kuin ikuiseen helvettiin uskova kristitty, ja sitä oppia jopa levittävä, sehän on perverssi oppi.

Lue lisää

https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2768530

Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Tuotemuoto: Äänikirja
Saatavuus: Heti ladattavissa
Sähköpostiim tulee lataussivuston linkki. Helppoa, nopea. Hyvää äänikrjan kuuntelemista muillekin.
Ostin sen kirjan "Harhaanjohtajat". Latasin mp3-tiedoston tietokoneelleni. Toimituskuluja ei ole lainkaan. 12,90 euroa. 642 megatavua ja kesto 7 tuntia ja 48 minuuttia. Voitte muutkin ostaa sen mp3-tiedostona. Äänikirjana.

Kirjassa mainitaan muun muassa tilaisuus jossa yritettiin manauksilla ja loitsuilla herättää henkiin ruumis jolle oli jo tehty lääketieteellinen ruumiinavaus. Ja tällaiset yksilöt liikkuvat vapaina keskuudessamme.


Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.


https://www.youtube.com/watch?v=bhpaZm9mDAM&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

Sensuroitu, muutettu, paljon poistettu, jotakin lisätty.

10 RAAMATTUUN TEHTYÄ MUUTOSTA
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&t=513s

MIKÄ PEDON MERKKI ON?
https://www.youtube.com/watch?v=FZTkdtET1oI

Anonyymi kirjoitti:

KRISTITYT PROPAGOIVAT ABSURDISTA OPPIA IKUISESTA HELVETISTÄ, SANOMALLA, ETTEI MIKÄÄN EPÄPYHÄ VOI PÄÄSTÄ PARATIISIIN/TAIVAASEEN” .

TÄMÄ ON TOTTA, MUTTA ENSINNÄKIN KUKA IHMEESSÄ HALUAA MENNÄ ”PARATIISIIN/TAIVAASEEN”, EDES LOMALLE, JA TOISEKSI, MIKSI RANGAISTUKSEN PITÄISI KESTÄÄ IKUISESTI.

JOPA ”SAATANA”, VAIKKA HÄN KÄRSISI TUHANSIA TAI JOPA MILJOONIA VUOSIA HELVETISSÄ, SEN EI PITÄISI KESTÄÄ EI IKUISESTI.

JUMALA, JOS HÄN ON JUMALA, NIIN HÄNELLÄ ON VALTA LOPETTAA KOKONAAN ”PELASTUMATTOMIEN” OLEMASSAOLO, MUTTA EI.

IKUISTA HELVETTIÄ EI OLE OLEMASSA, VAIKKA SE OLISIKIN OLEMASSA VÄLIAIKAISENA.

IKUINEN HELVETTI ON OLEMASSA VAIN FANAATTISEN KRISTTTYJEN DOGMAATTISESSA, KYSEENALAISTAMATTOMASSA, ABSURDISSA MIELESSÄ.

KRISTITYT OVAT TEHNEET JUMALASTAAN HIRVIÖN HUOMAAMATTAAN. TÄMÄ ON JUMALANPILKKAA.

JOS HELVETTI OLISI IKUINEN, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO JUMALAA TAI SAATANAA.

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään sitä, että oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

OPPI IKUISESTA HELVETISTÄ ON PERVERSSI OPPI.

Kuka loppujen lopuksi sanoo jotain objektiivisesti kauheampaa tai aggressiivisesti perverssiä, kuin ikuiseen helvettiin uskova kristitty, ja sitä oppia jopa levittävä, sehän on perverssi oppi.

Lue lisää

Olisivatkohan jumalat ja saatanat vaihtaneet paikkaa kristinuskossa, ainakin joissain lahkoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Olisivatkohan jumalat ja saatanat vaihtaneet paikkaa kristinuskossa, ainakin joissain lahkoissa.

Eräs ihminen sanoi hyvin:

"Minut etäännyttivät kristinuskosta papit, jotka eivät kyenneet vastaamaan filosofisiin kysymyksiini: usko ja älä kysele- oli heidän vastauksensa.

En ollut tyytyväinen, koska Jumala antoi minulle älykkyyden, ja se osoittautui kristinuskossa kielletyksi.

Tämä Raamatun henkilö, joka sanoo olevansa kristinuskossa jumala, on kiivas ja mustasukkainen, kuten hän sanoo itsestään.

”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat …”

Jostain syystä hän ei pidä tiedosta (tai tiedon hankkimisesta) lainkaan (Aatamin ja Eevan tarinassa - puun hedelmä jne.).

Miksi henkilö, joka väittää olevansa Jumala, käskee juutalaisia sortamaan muita kansoja, koska he on valittu kansa)?

Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunaava sinua, niinkuin hän on sinulle puhunut; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa, ja sinä VALLITSET MONIA KANSOJA, MUTTA HE EIVÄT VALLITSE SINUA.

Miksi Jumala ei voinut antaa anteeksi Aatamille ja Eevalle, koska tämä on niin tärkeää kristinuskossa? Miksi siis vaatia armoa muilta, kun sitä ei itsellä ole? Miksi Aatamin ja Eevan synti periytyy meille, niin että meistä tulee perinnöllisesti syntisiä?

Hän jatkaa: En ole tyytyväinen kristittyjen aggressiivisuuteen muita uskontoja kohtaan. Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. On vain uskottava, eikä mitään voi kyseenalaistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eräs ihminen sanoi hyvin:

"Minut etäännyttivät kristinuskosta papit, jotka eivät kyenneet vastaamaan filosofisiin kysymyksiini: usko ja älä kysele- oli heidän vastauksensa.

En ollut tyytyväinen, koska Jumala antoi minulle älykkyyden, ja se osoittautui kristinuskossa kielletyksi.

Tämä Raamatun henkilö, joka sanoo olevansa kristinuskossa jumala, on kiivas ja mustasukkainen, kuten hän sanoo itsestään.

”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat …”

Jostain syystä hän ei pidä tiedosta (tai tiedon hankkimisesta) lainkaan (Aatamin ja Eevan tarinassa - puun hedelmä jne.).

Miksi henkilö, joka väittää olevansa Jumala, käskee juutalaisia sortamaan muita kansoja, koska he on valittu kansa)?

Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunaava sinua, niinkuin hän on sinulle puhunut; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa, ja sinä VALLITSET MONIA KANSOJA, MUTTA HE EIVÄT VALLITSE SINUA.

Miksi Jumala ei voinut antaa anteeksi Aatamille ja Eevalle, koska tämä on niin tärkeää kristinuskossa? Miksi siis vaatia armoa muilta, kun sitä ei itsellä ole? Miksi Aatamin ja Eevan synti periytyy meille, niin että meistä tulee perinnöllisesti syntisiä?

Hän jatkaa: En ole tyytyväinen kristittyjen aggressiivisuuteen muita uskontoja kohtaan. Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. On vain uskottava, eikä mitään voi kyseenalaistaa.

Lue lisää

Perustuuko Jeesus muinaisen Egyptin jumalaan Horukseen?

Tarkastelemme väitettä, jonka mukaan Jeesus on vain muinaisegyptiläisen Horus-jumalan kopio.
Jeesuksen tarina ja Horuksen tarina:
Horus syntyi neitsyt Isiksestä 25. joulukuuta luolassa.
Hänellä oli maallinen isä nimeltä Seb, joka tarkoittaa suomeksi Joosefia.
Hänen syntymänsä ennusti idässä oleva tähti, jota kolme viisasta miestä seurasi nähdäkseen hänet.
Hänet kastoi Anup Kastaja.
Horuksella oli 12 opetuslasta.
Horus teki ihmeitä, kuten herätti El-Osiriksen kuolleista ja käveli vetten päällä.
Hän piti vuorisaarnan.
Heidät molemmat ristiinnaulittiin kahden varkaan välissä ennen kuin heidät haudattiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin.
Molemmat tunnettiin seuraavilla nimillä: Kristus, voideltu, tie, totuus ja valo, messias, ihmisen poika.
Kristinuskon lainaukset Isiksen kultilta


Sisällöltään Isiksen ja Osiriksen kultin kanssa samankaltaisia olivat Syyrian Adoniksen ja Astarten kultti, Vähä-Aasian Cybelen ja Attiksen kultti, Babylonian Tammuzin kultti ja monet muut. Kaikissa näissä kulteissa suuri merkitys oli kuolevan jumalan kärsimyksellä ja hänen ylösnousemuksellaan. Nämä kultit saivat uusia ihailijoita paitsi idässä myös valtakunnan länsiosassa.

Kehittyvä kristillinen uskonto lainasi paljon Isiksen kultista. Tunnetut kuvat Neitsyt Mariasta, jolla on vauva sylissään, ovat itse asiassa kopio paljon vanhemmista vastaavista Isiksen ja Horuksen kuvista. Kuten Isis ja Horus pakenivat aasin selässä Setin vainoja, niin Maria ja Jeesus ”aasin selässä” pakenivat Egyptiin Herodeksen vainoja. Kristillisen kultin Neitsyt on monessa suhteessa Isiksen roolinsa takana. Monet säikeet johtavat myös kuolevasta ja ylösnousseesta Osiriksesta Jeesukseen, jossa kristilliset myytintekijät yhdistivät sekä Osiriksen että Horuksen piirteitä.

Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?
1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.

Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.
Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa.

Anonyymi kirjoitti:

Perustuuko Jeesus muinaisen Egyptin jumalaan Horukseen?

Tarkastelemme väitettä, jonka mukaan Jeesus on vain muinaisegyptiläisen Horus-jumalan kopio.
Jeesuksen tarina ja Horuksen tarina:
Horus syntyi neitsyt Isiksestä 25. joulukuuta luolassa.
Hänellä oli maallinen isä nimeltä Seb, joka tarkoittaa suomeksi Joosefia.
Hänen syntymänsä ennusti idässä oleva tähti, jota kolme viisasta miestä seurasi nähdäkseen hänet.
Hänet kastoi Anup Kastaja.
Horuksella oli 12 opetuslasta.
Horus teki ihmeitä, kuten herätti El-Osiriksen kuolleista ja käveli vetten päällä.
Hän piti vuorisaarnan.
Heidät molemmat ristiinnaulittiin kahden varkaan välissä ennen kuin heidät haudattiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin.
Molemmat tunnettiin seuraavilla nimillä: Kristus, voideltu, tie, totuus ja valo, messias, ihmisen poika.
Kristinuskon lainaukset Isiksen kultilta


Sisällöltään Isiksen ja Osiriksen kultin kanssa samankaltaisia olivat Syyrian Adoniksen ja Astarten kultti, Vähä-Aasian Cybelen ja Attiksen kultti, Babylonian Tammuzin kultti ja monet muut. Kaikissa näissä kulteissa suuri merkitys oli kuolevan jumalan kärsimyksellä ja hänen ylösnousemuksellaan. Nämä kultit saivat uusia ihailijoita paitsi idässä myös valtakunnan länsiosassa.

Kehittyvä kristillinen uskonto lainasi paljon Isiksen kultista. Tunnetut kuvat Neitsyt Mariasta, jolla on vauva sylissään, ovat itse asiassa kopio paljon vanhemmista vastaavista Isiksen ja Horuksen kuvista. Kuten Isis ja Horus pakenivat aasin selässä Setin vainoja, niin Maria ja Jeesus ”aasin selässä” pakenivat Egyptiin Herodeksen vainoja. Kristillisen kultin Neitsyt on monessa suhteessa Isiksen roolinsa takana. Monet säikeet johtavat myös kuolevasta ja ylösnousseesta Osiriksesta Jeesukseen, jossa kristilliset myytintekijät yhdistivät sekä Osiriksen että Horuksen piirteitä.

Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?
1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.

Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.
Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa.

Lue lisää

Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:
Zarathustra vs. Jeesus

Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".
Hänet kastettiin joessa.
Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.
Paholainen kiusasi häntä erämaassa.
Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.
Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".
Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.
Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.
Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.
Hänet surmattiin.
Hänen uskonnollaan oli eukaristia.
Hän oli "lihaksi tullut sana".
Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.

Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

Mithra kuoli ihmiskunnan syntien puolesta,

hänellä oli 12 apostolia,

viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Anonyymi kirjoitti:

Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:
Zarathustra vs. Jeesus

Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".
Hänet kastettiin joessa.
Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.
Paholainen kiusasi häntä erämaassa.
Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.
Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".
Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.
Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.
Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.
Hänet surmattiin.
Hänen uskonnollaan oli eukaristia.
Hän oli "lihaksi tullut sana".
Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.

Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

Mithra kuoli ihmiskunnan syntien puolesta,

hänellä oli 12 apostolia,

viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Lue lisää

Mithralaisuuden ja kristinuskon oppien läheisyys on johtanut siihen, että molemmille uskonnoille on yhteisiä monia osatekijöitä.

Mithralaiset näkivät Mithrassa valon jumalan ja tulevan Vapahtajan - ihmiskunnan vapauttajan. Kristityt näkivät Kristuksessa saman Vapahtajan. Kristus on Jumalan poika ja Mithra on Jumalan poika.

Kristus syntyi neitsyestä ja Mithra syntyi neitsyestä. Jopa mithralaisten ja kristittyjen joulumyytit ovat hyvin samankaltaisia

Mithra, samoin kuin Kristus, on välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä.

Sekä Kristus että Mithra toteuttavat Isä Jumalan tahtoa, joka lähetti heidät maan päälle, sillä erotuksella, että Kristus on Jahven poika ja Mithra Ahura-Mazdan poika (huomaa, että muinaiset juutalaiset samaistivat Jahven persialaiseen Ahura-Mazdaan, kuten Raamattu kaunopuheisesti todistaa).


Kristuksen maallinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten

Kristuksen maanpäällinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten, ja demonien joukot - Angra-Manyun kätyrit - kukistettiin.

Mutta lopullinen voitto pimeyden voimista on mithralaisten mukaan mahdollinen vasta maailman olemassaolon viimeisenä päivänä, jolloin Mithra tulee tuomitsemaan ihmiskunnan. Kristillinen eskatologinen perinne on erittäin lähellä persialaisen jumalan kannattajien näkemyksiä - myös kristityt puhuvat toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta.

Mithran nousu Ahura-Mazdan valtaistuimelle maallisen tehtävänsä lopussa liittää hänet myös Kristukseen, joka täytti Isänsä tahdon maan päällä ja palasi taivaaseen.

Jopa kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka on äärimmäisen lähellä toisiaan - siellä ja siellä esiintyy ristin kuva, sillä erotuksella, että mithralaiset kuvasivat ristin ympyrän muotoisena. Risti ympyrässä on vanhin aurinkosymboli, joka löytyy monista perinteistä.



Mithraismi ja kristinusko.
Ensimmäisinä vuosisatoina jKr. mithralaisuus oli kristinuskon vakava kilpailija, sillä Mithraa pidettiin pelastajana, joka näytti ihmisille tien ikuiseen elämään. Monet tutkijat uskovat, että Mithran syntymäpäivästä 25. joulukuuta tuli Kristuksen syntymäpäivä juuri siksi, että nämä kaksi vahvinta uskonnollista järjestelmää olivat rinnakkain samaan aikaan ja samassa paikassa. Nyt käytännössä kukaan ei kiistä zarathustralaisuuden vaikutusta kristinuskoon Mithrasin mysteerikultin kautta. Kristinuskoon liittyvistä mithralaisista ajatuksista voidaan mainita legenda jumalasta ja paimenista, jotka tulivat palvomaan vastasyntynyttä, pyhällä vedellä kasteleminen, sunnuntain viettäminen jumalalle omistettuna päivänä, ehtoollinen leivän ja viinin kanssa sekä usko jumala-ihmisen taivaaseen nousemiseen. Mithrakultin papit sekä kristityt teologit lupasivat mithralaisille ylösnousemuksen sielun kuolemattomuuden.

Anonyymi kirjoitti:

Mithralaisuuden ja kristinuskon oppien läheisyys on johtanut siihen, että molemmille uskonnoille on yhteisiä monia osatekijöitä.

Mithralaiset näkivät Mithrassa valon jumalan ja tulevan Vapahtajan - ihmiskunnan vapauttajan. Kristityt näkivät Kristuksessa saman Vapahtajan. Kristus on Jumalan poika ja Mithra on Jumalan poika.

Kristus syntyi neitsyestä ja Mithra syntyi neitsyestä. Jopa mithralaisten ja kristittyjen joulumyytit ovat hyvin samankaltaisia

Mithra, samoin kuin Kristus, on välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä.

Sekä Kristus että Mithra toteuttavat Isä Jumalan tahtoa, joka lähetti heidät maan päälle, sillä erotuksella, että Kristus on Jahven poika ja Mithra Ahura-Mazdan poika (huomaa, että muinaiset juutalaiset samaistivat Jahven persialaiseen Ahura-Mazdaan, kuten Raamattu kaunopuheisesti todistaa).


Kristuksen maallinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten

Kristuksen maanpäällinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten, ja demonien joukot - Angra-Manyun kätyrit - kukistettiin.

Mutta lopullinen voitto pimeyden voimista on mithralaisten mukaan mahdollinen vasta maailman olemassaolon viimeisenä päivänä, jolloin Mithra tulee tuomitsemaan ihmiskunnan. Kristillinen eskatologinen perinne on erittäin lähellä persialaisen jumalan kannattajien näkemyksiä - myös kristityt puhuvat toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta.

Mithran nousu Ahura-Mazdan valtaistuimelle maallisen tehtävänsä lopussa liittää hänet myös Kristukseen, joka täytti Isänsä tahdon maan päällä ja palasi taivaaseen.

Jopa kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka on äärimmäisen lähellä toisiaan - siellä ja siellä esiintyy ristin kuva, sillä erotuksella, että mithralaiset kuvasivat ristin ympyrän muotoisena. Risti ympyrässä on vanhin aurinkosymboli, joka löytyy monista perinteistä.



Mithraismi ja kristinusko.
Ensimmäisinä vuosisatoina jKr. mithralaisuus oli kristinuskon vakava kilpailija, sillä Mithraa pidettiin pelastajana, joka näytti ihmisille tien ikuiseen elämään. Monet tutkijat uskovat, että Mithran syntymäpäivästä 25. joulukuuta tuli Kristuksen syntymäpäivä juuri siksi, että nämä kaksi vahvinta uskonnollista järjestelmää olivat rinnakkain samaan aikaan ja samassa paikassa. Nyt käytännössä kukaan ei kiistä zarathustralaisuuden vaikutusta kristinuskoon Mithrasin mysteerikultin kautta. Kristinuskoon liittyvistä mithralaisista ajatuksista voidaan mainita legenda jumalasta ja paimenista, jotka tulivat palvomaan vastasyntynyttä, pyhällä vedellä kasteleminen, sunnuntain viettäminen jumalalle omistettuna päivänä, ehtoollinen leivän ja viinin kanssa sekä usko jumala-ihmisen taivaaseen nousemiseen. Mithrakultin papit sekä kristityt teologit lupasivat mithralaisille ylösnousemuksen sielun kuolemattomuuden.

Lue lisää

Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?

Kristinuskon "Kristus" saattoi olla vain yksi taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.

Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).

Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se alkaa liikkua pohjoiseen.

Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).

Varhaiskristillinen kirkko tunnusti nämä yhtäläisyydet. Kristityt apologeetat Justinus Marttyyri (100-165 jKr.) ja Tertullianus (160-220 jKr.) kommentoivat kristillisten uskomusten, riittien ja rituaalien yhtäläisyyksiä mysteeriuskontoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?

Kristinuskon "Kristus" saattoi olla vain yksi taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.

Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).

Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se alkaa liikkua pohjoiseen.

Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).

Varhaiskristillinen kirkko tunnusti nämä yhtäläisyydet. Kristityt apologeetat Justinus Marttyyri (100-165 jKr.) ja Tertullianus (160-220 jKr.) kommentoivat kristillisten uskomusten, riittien ja rituaalien yhtäläisyyksiä mysteeriuskontoihin.

Lue lisää

Jumalten syntymäpäivä. Miksi kaikkien muinaisten uskontojen jumalat syntyivät samana päivänä?

Mitä yhteistä on muinaisegyptiläisellä Horuksella, kreikkalaisella Adoniksella, persialaisella Mithrasilla, babylonialaisella Tammuzilla ja Kristuksella? Kävi ilmi, että paljon.

Mithra - Syntyi 25. joulukuuta tahrattoman sikiämisen seurauksena. Aka persialainen auringonjumala, aka Messias, jolla oli 12 opetuslasta. Otti ihmisten synnit itselleen. Hänet tapettiin ja herätettiin sitten henkiin, jolloin hänestä tuli Jumalan ruumiillistuma ja palvonnan kohde. Mithrasin kulttiin kuuluu ehtoollinen, kaste jne.

Adonis - Syntynyt 25. joulukuuta. Kreikkalainen ja foinikialainen hedelmällisyyden jumala, myös Babylonian Tammuz, myös Syyrian Vapahtaja. Tapettiin ja haudattiin, herätettiin henkiin kolme päivää myöhemmin.

Attis - Sama kuin Adonis, mutta fryygialainen. Syntyi neitsyenä. Tapettiin männyn juurella 24. maaliskuuta, haudattiin kallioon ja herätettiin henkiin 25. maaliskuuta. Kultin pakolliset elementit ovat ehtoollinen ja kaste.

Dionysos - Syntyi 25. joulukuuta ylijumala Zeusin itsensä tekemän tahrattoman hedelmöityksen kautta kuningatar Semelelle. Kreikkalainen viininvalmistuksen jumala. Aka Bacchus, eli ihmiskunnan pelastaja ja vapauttaja. Vuosittaisiin bakkanaaleihin liittyi kuvia kuolemasta, helvettiin laskeutumisesta ja Dionysoksen myöhemmästä ylösnousemuksesta. No, tietysti hyvän viinin kanssa.

Osiris - syntyi joulukuun lopussa neitsyelle. Egyptiläinen auringon ja manalan jumala, eli kuolleiden tuomari, eli yksi Egyptin kolminaisuudesta. Kreikkalaiset pitivät häntä Dionysoksena (ks. edellä). Hallitsi kahtatoista kuningasta. Petettiin, tapettiin ja haudattiin. Jäi helvettiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin. Hän ruumiillisti ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Ialun paratiisikentillä.

Miksi kaikilla ylösnousseilla jumalilla on syntymäpäivä 25. joulukuuta? Ehkä siksi, että noin tähän aikaan (kolmen tai neljän päivän virheellä, jonka muinaiset tähtitieteilijät voivat antaa anteeksi) on talvipäivänseisaus. Näin ollen heidän tahraton, jumalallinen hedelmöittymisensä tapahtuu maaliskuussa ja osuu kevätpäiväntasauksen päivälle.

Anonyymi kirjoitti:

Jumalten syntymäpäivä. Miksi kaikkien muinaisten uskontojen jumalat syntyivät samana päivänä?

Mitä yhteistä on muinaisegyptiläisellä Horuksella, kreikkalaisella Adoniksella, persialaisella Mithrasilla, babylonialaisella Tammuzilla ja Kristuksella? Kävi ilmi, että paljon.

Mithra - Syntyi 25. joulukuuta tahrattoman sikiämisen seurauksena. Aka persialainen auringonjumala, aka Messias, jolla oli 12 opetuslasta. Otti ihmisten synnit itselleen. Hänet tapettiin ja herätettiin sitten henkiin, jolloin hänestä tuli Jumalan ruumiillistuma ja palvonnan kohde. Mithrasin kulttiin kuuluu ehtoollinen, kaste jne.

Adonis - Syntynyt 25. joulukuuta. Kreikkalainen ja foinikialainen hedelmällisyyden jumala, myös Babylonian Tammuz, myös Syyrian Vapahtaja. Tapettiin ja haudattiin, herätettiin henkiin kolme päivää myöhemmin.

Attis - Sama kuin Adonis, mutta fryygialainen. Syntyi neitsyenä. Tapettiin männyn juurella 24. maaliskuuta, haudattiin kallioon ja herätettiin henkiin 25. maaliskuuta. Kultin pakolliset elementit ovat ehtoollinen ja kaste.

Dionysos - Syntyi 25. joulukuuta ylijumala Zeusin itsensä tekemän tahrattoman hedelmöityksen kautta kuningatar Semelelle. Kreikkalainen viininvalmistuksen jumala. Aka Bacchus, eli ihmiskunnan pelastaja ja vapauttaja. Vuosittaisiin bakkanaaleihin liittyi kuvia kuolemasta, helvettiin laskeutumisesta ja Dionysoksen myöhemmästä ylösnousemuksesta. No, tietysti hyvän viinin kanssa.

Osiris - syntyi joulukuun lopussa neitsyelle. Egyptiläinen auringon ja manalan jumala, eli kuolleiden tuomari, eli yksi Egyptin kolminaisuudesta. Kreikkalaiset pitivät häntä Dionysoksena (ks. edellä). Hallitsi kahtatoista kuningasta. Petettiin, tapettiin ja haudattiin. Jäi helvettiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin. Hän ruumiillisti ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Ialun paratiisikentillä.

Miksi kaikilla ylösnousseilla jumalilla on syntymäpäivä 25. joulukuuta? Ehkä siksi, että noin tähän aikaan (kolmen tai neljän päivän virheellä, jonka muinaiset tähtitieteilijät voivat antaa anteeksi) on talvipäivänseisaus. Näin ollen heidän tahraton, jumalallinen hedelmöittymisensä tapahtuu maaliskuussa ja osuu kevätpäiväntasauksen päivälle.

Lue lisää

KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.

Anonyymi kirjoitti:

KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.

Lue lisää

Aloitetaan tarkastelemalla sanaa ”ikuinen” tai ”loputon” Raamatussa. G. Campbell Morgan on yksi historian tunnetuimmista ja arvostetuimmista raamatunopettajista ja saarnaajista. Kirjassaan ”God's Methods With Men” Morgan sanoo: ”... meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ‘ikuisuus’. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän 'ikuista', joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa absoluuttisesti loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on- 'iäisyyksiin iäisyyksiin', mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuisesti.”

Vaikka herra Morgan opiskeli Raamattua koko elämänsä ajan, meidän ei pitäisi ottaa hänen mielipidettään tästä asiasta ilman lisätutkimuksia. Tärkein asia, jonka häneltä opimme, on se, että kaikki pätevät raamatunopettajat eivät ole samaa mieltä ”ikuisuudesta”.

KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.


Lyhyesti sanat aion ja aionian esiintyvät Uudessa testamentissa 199 kertaa. Kuningas Jaakon versiossa sana käännetään ”aikakausiksi” 2 kertaa, ”kulku” kerran, ”maailma” 43 kertaa ja ”ikuinen” tai jokin sen muunnelma loput 153 kertaa. Niinpä 46 kertaa niistä 199:stä kerrasta, joissa sana aion tai aionian esiintyy Raamatussa (23 % ajasta), King James Version tunnustaa, että sanaa ei voida oikein kääntää ”ikuiseksi”, koska siinä ilmaistaan selvästi rajoitettua kestoa.

Kun käännämme kreikan kielestä, on joskus tarpeen käyttää englanninkielistä idiomia tai ilmaisua välittääksemme merkityksen ... mutta voisiko yhdellä ainoalla kreikankielisellä sanalla olla niin vastakkaisia merkityksiä kuin ”ikuinen” ja ”väliaikainen”?

”(Se on) pidempi tai lyhyempi ajanjakso, jolla on alku ja loppu ja joka on itsessään täydellinen ...”. Sana sisältää aina käsitteen ajasta eikä ikuisuudesta. Se tarkoittaa aina ajanjaksoa. Muuten olisi mahdotonta selittää monikkoa tai sellaisia määritteitä kuin tämä aika tai tuleva aika. Se ei tarkoita jotain loputonta tai ikuista ... Adjektiivi ... on samalla tavalla ajan käsite. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä sisällä loputtoman tai ikuisen merkitystä ... Sanat, joita tavallisesti käytetään ajallisiin tai aineellisiin asioihin, eivät voi itsessään kantaa loputtomuuden merkitystä.”

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitetaan tarkastelemalla sanaa ”ikuinen” tai ”loputon” Raamatussa. G. Campbell Morgan on yksi historian tunnetuimmista ja arvostetuimmista raamatunopettajista ja saarnaajista. Kirjassaan ”God's Methods With Men” Morgan sanoo: ”... meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ‘ikuisuus’. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän 'ikuista', joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa absoluuttisesti loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on- 'iäisyyksiin iäisyyksiin', mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuisesti.”

Vaikka herra Morgan opiskeli Raamattua koko elämänsä ajan, meidän ei pitäisi ottaa hänen mielipidettään tästä asiasta ilman lisätutkimuksia. Tärkein asia, jonka häneltä opimme, on se, että kaikki pätevät raamatunopettajat eivät ole samaa mieltä ”ikuisuudesta”.

KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.


Lyhyesti sanat aion ja aionian esiintyvät Uudessa testamentissa 199 kertaa. Kuningas Jaakon versiossa sana käännetään ”aikakausiksi” 2 kertaa, ”kulku” kerran, ”maailma” 43 kertaa ja ”ikuinen” tai jokin sen muunnelma loput 153 kertaa. Niinpä 46 kertaa niistä 199:stä kerrasta, joissa sana aion tai aionian esiintyy Raamatussa (23 % ajasta), King James Version tunnustaa, että sanaa ei voida oikein kääntää ”ikuiseksi”, koska siinä ilmaistaan selvästi rajoitettua kestoa.

Kun käännämme kreikan kielestä, on joskus tarpeen käyttää englanninkielistä idiomia tai ilmaisua välittääksemme merkityksen ... mutta voisiko yhdellä ainoalla kreikankielisellä sanalla olla niin vastakkaisia merkityksiä kuin ”ikuinen” ja ”väliaikainen”?

”(Se on) pidempi tai lyhyempi ajanjakso, jolla on alku ja loppu ja joka on itsessään täydellinen ...”. Sana sisältää aina käsitteen ajasta eikä ikuisuudesta. Se tarkoittaa aina ajanjaksoa. Muuten olisi mahdotonta selittää monikkoa tai sellaisia määritteitä kuin tämä aika tai tuleva aika. Se ei tarkoita jotain loputonta tai ikuista ... Adjektiivi ... on samalla tavalla ajan käsite. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä sisällä loputtoman tai ikuisen merkitystä ... Sanat, joita tavallisesti käytetään ajallisiin tai aineellisiin asioihin, eivät voi itsessään kantaa loputtomuuden merkitystä.”

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

Lue lisää

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Muutamia niistä:
Ehkäpä suurin myytti raamatunkäännöksistä on se, että sanasta sanaan -käännös on paras. Jokainen, joka osaa useampaa kuin yhtä kieltä, tietää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos halutaan kommunikoida ymmärrettävästi vastaanottajakielellä. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, jatkavat sanasta sanaan -käännösten mainostamista ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkäpä englanninkielisistä Raamatun sanasta sanaan -käännöksistä paras on Wycliffen käännös, joka tehtiin 1380-luvulla. Vaikka se käännettiin latinalaisesta Vulgatasta, se oli orjallisesti kirjaimellinen käännös kyseisestä tekstistä. Juuri tämän vuoksi se ei ollut juurikaan englanninkielinen.
Samanlainen kuin ensimmäinen kohta on se, että kirjaimellinen käännös on paras versio. Itse asiassa tämä on joskus vain ensimmäisen käsityksen kierre. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000-140 000 sanaa riippuen siitä, mitä painosta käytetään. Mutta missään englanninkielisessä käännöksessä ei ole näin vähän. Tässä muutamia esimerkkejä:
King James Version on kirjaimellinen käännös.

KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.

Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …

Kuningas Jamesin versio on täydellinen.

Tätä myyttiä levitetään edelleen, vaikka jopa KJV:n kääntäjät eivät olleet satoja kertoja varmoja siitä, mikä käännös oli paras, ja antoivat lukijan päättää itse.

Jälleen kerran esipuheessa todetaan: ”Siksi, kuten S. Augustinus sanoo, että käännösten erilaisuus on hyödyllistä Raamatun tarkoituksen selvittämiseksi: niin myös merkityksen ja tarkoituksen erilaisuus marginaalissa, jossa teksti ei ole niin selkeä, on tarpeen, että se tekee hyvää, ja se on välttämätöntä, kuten olemme vakuuttuneita... Ne, jotka ovat viisaita, pitävät mieluummin tuomionsa vapaana lukutapojen erilaisuudessa kuin ovat vangittuja yhteen, kun se voi olla toinen.” Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8000 marginaalihuomautusta, mutta ne on poistettu nykyaikaisista painoksista.

korjausten ja oikeinkirjoituspäivitysten jälkeen (yli 100 000 muutosta) vuoden 1769 painokseen asti. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 23.24 KJV sanoo: ”Te sokeat oppaat, jotka kurkistatte hyttysen ja nielette kamelin.” Kreikankielinen käännös tarkoittaa ”siivilöi hyttysenkin”. Tai Hepr. 4.8:n sanamuoto, jossa sanotaan: ”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi sen jälkeen puhunut toisesta päivästä.” ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan Joosuaa. Se on kreikaksi sama sana, mutta tekstin lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä 'Jeesuksen', koska 'Joosua' esiintyy kaikkialla VT:ssa.
Kuningas Jaakon versiota oli vaikea ymmärtää, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran. Jälleen kerran esipuhe: ”Mutta me toivomme, että Raamattu puhuisi itsensä tavoin kuin kanaanilaisten kielellä, jotta sitä ymmärtäisivät myös hyvin rahvaanomaiset.” Todellisuudessa KJV:n oli tarkoitus olla helposti ymmärrettävä, mutta tänä päivänä tätä 400 vuotta vanhaa versiota on vaikea ymmärtää aivan liian monissa kohdissa.
KJV:stä ei ole koskaan tehty hyväksyttyä tarkistusta.

KJV:hen tehtiin vuoteen 1769 mennessä kolme uudistusta, jotka sisälsivät yli 100 000 muutosta (joista valtaosa oli pelkkiä oikeinkirjoituksen päivityksiä).

Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.

Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.

Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.

Jopa kuningas Jaakon Raamattu, joka on selvästi protestanttinen versio, sisälsi apokryfikirjat kaikissa painoksissa 1800-luvun puoliväliin saakka.

Apokryfikirjat tosin sijoitettiin Vanhan testamentin loppuun, jotta ne erottuisivat toisistaan (toisin kuin roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa), mutta ne olivat kuitenkin mukana.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Anonyymi kirjoitti:

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Muutamia niistä:
Ehkäpä suurin myytti raamatunkäännöksistä on se, että sanasta sanaan -käännös on paras. Jokainen, joka osaa useampaa kuin yhtä kieltä, tietää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos halutaan kommunikoida ymmärrettävästi vastaanottajakielellä. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, jatkavat sanasta sanaan -käännösten mainostamista ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkäpä englanninkielisistä Raamatun sanasta sanaan -käännöksistä paras on Wycliffen käännös, joka tehtiin 1380-luvulla. Vaikka se käännettiin latinalaisesta Vulgatasta, se oli orjallisesti kirjaimellinen käännös kyseisestä tekstistä. Juuri tämän vuoksi se ei ollut juurikaan englanninkielinen.
Samanlainen kuin ensimmäinen kohta on se, että kirjaimellinen käännös on paras versio. Itse asiassa tämä on joskus vain ensimmäisen käsityksen kierre. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000-140 000 sanaa riippuen siitä, mitä painosta käytetään. Mutta missään englanninkielisessä käännöksessä ei ole näin vähän. Tässä muutamia esimerkkejä:
King James Version on kirjaimellinen käännös.

KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.

Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …

Kuningas Jamesin versio on täydellinen.

Tätä myyttiä levitetään edelleen, vaikka jopa KJV:n kääntäjät eivät olleet satoja kertoja varmoja siitä, mikä käännös oli paras, ja antoivat lukijan päättää itse.

Jälleen kerran esipuheessa todetaan: ”Siksi, kuten S. Augustinus sanoo, että käännösten erilaisuus on hyödyllistä Raamatun tarkoituksen selvittämiseksi: niin myös merkityksen ja tarkoituksen erilaisuus marginaalissa, jossa teksti ei ole niin selkeä, on tarpeen, että se tekee hyvää, ja se on välttämätöntä, kuten olemme vakuuttuneita... Ne, jotka ovat viisaita, pitävät mieluummin tuomionsa vapaana lukutapojen erilaisuudessa kuin ovat vangittuja yhteen, kun se voi olla toinen.” Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8000 marginaalihuomautusta, mutta ne on poistettu nykyaikaisista painoksista.

korjausten ja oikeinkirjoituspäivitysten jälkeen (yli 100 000 muutosta) vuoden 1769 painokseen asti. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 23.24 KJV sanoo: ”Te sokeat oppaat, jotka kurkistatte hyttysen ja nielette kamelin.” Kreikankielinen käännös tarkoittaa ”siivilöi hyttysenkin”. Tai Hepr. 4.8:n sanamuoto, jossa sanotaan: ”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi sen jälkeen puhunut toisesta päivästä.” ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan Joosuaa. Se on kreikaksi sama sana, mutta tekstin lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä 'Jeesuksen', koska 'Joosua' esiintyy kaikkialla VT:ssa.
Kuningas Jaakon versiota oli vaikea ymmärtää, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran. Jälleen kerran esipuhe: ”Mutta me toivomme, että Raamattu puhuisi itsensä tavoin kuin kanaanilaisten kielellä, jotta sitä ymmärtäisivät myös hyvin rahvaanomaiset.” Todellisuudessa KJV:n oli tarkoitus olla helposti ymmärrettävä, mutta tänä päivänä tätä 400 vuotta vanhaa versiota on vaikea ymmärtää aivan liian monissa kohdissa.
KJV:stä ei ole koskaan tehty hyväksyttyä tarkistusta.

KJV:hen tehtiin vuoteen 1769 mennessä kolme uudistusta, jotka sisälsivät yli 100 000 muutosta (joista valtaosa oli pelkkiä oikeinkirjoituksen päivityksiä).

Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.

Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.

Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.

Jopa kuningas Jaakon Raamattu, joka on selvästi protestanttinen versio, sisälsi apokryfikirjat kaikissa painoksissa 1800-luvun puoliväliin saakka.

Apokryfikirjat tosin sijoitettiin Vanhan testamentin loppuun, jotta ne erottuisivat toisistaan (toisin kuin roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa), mutta ne olivat kuitenkin mukana.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Lue lisää

Muutamia niistä:

Mikään käännös ei voi väittää olevansa Jumalan sana, paitsi Kuningas Jaakon Raamattu.

Saattaa tuntua siltä, että lyömme kuollutta hevosta, mutta KJV-Only-joukko on sitkeä ja käyttää edelleen kohtuutonta roolia joissakin piireissä.

KJV:n esipuheessa kääntäjät totesivat, että kuninkaan puhe on edelleen kuninkaan puhetta, vaikka se käännettäisiin muille kielille. Lisäksi jopa huonotkin raamatunkäännökset ansaitsivat KJV:n esipuheen mukaan tulla kutsutuksi Jumalan sanaksi. Silti kaikissa yksityiskohdissa vain alkuperäistä kreikankielistä ja hepreankielistä tekstiä voidaan pitää Jumalan sanana. Käännöksessä menetetään aina jotain. Aina.

Fifteen Myths about Bible Translation

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

https://www.csntm.org/

Preserving Ancient New Testament Manuscripts for a Modern World

Aion

Kreikankielinen sana ”aion” (ja sen adjektiivi ”aionian”) käännetään King James -versiossa useimmiten ”ikuiseksi”, ”ikuiseksi” ja ”ikuisesti”. Joissakin käännöksissä lukee kuitenkin ”ikiaikaisia”, ”ikiaikaisia” tai ”eon”, kuten jäljempänä todetaan. ”Robert Young, arvostetun Young's Analytical Concordance -teoksen kirjoittaja, kääntää Raamatun kirjaimellisessa käännöksessään ne aina sanoilla 'ikä' eikä kertaakaan sanoilla 'ikuinen' tai 'ikuinen'.

Vanha testamentti (kreikankielinen Septuaginta)

D.D. Edward Beecher huomautti teoksessaan History of Opinions on the Scriptural Doctrine of Retribution:

Septuaginta on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, ja se oli alkuseurakunnan Raamattu. Sana aion esiintyy siinä noin neljäsataa kertaa kaikissa erilaisissa yhdistelmissä. Siitä johdettua adjektiivia aionios käytetään yli sata kertaa....Aion tarkoitti aikakautta, suurta tai pientä, joten adjektiivi aionios ilmaisi aioniin kuuluvaa tai siihen kuuluvaa ajatusta, oli se sitten suuri tai pieni. Mutta joka tapauksessa tämä adjektiivi saa luonteensa ja kestonsa siitä aionista, johon se viittaa.

Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

Huomaa nämä muutamat:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).

¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).

¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).

Anonyymi kirjoitti:

Muutamia niistä:

Mikään käännös ei voi väittää olevansa Jumalan sana, paitsi Kuningas Jaakon Raamattu.

Saattaa tuntua siltä, että lyömme kuollutta hevosta, mutta KJV-Only-joukko on sitkeä ja käyttää edelleen kohtuutonta roolia joissakin piireissä.

KJV:n esipuheessa kääntäjät totesivat, että kuninkaan puhe on edelleen kuninkaan puhetta, vaikka se käännettäisiin muille kielille. Lisäksi jopa huonotkin raamatunkäännökset ansaitsivat KJV:n esipuheen mukaan tulla kutsutuksi Jumalan sanaksi. Silti kaikissa yksityiskohdissa vain alkuperäistä kreikankielistä ja hepreankielistä tekstiä voidaan pitää Jumalan sanana. Käännöksessä menetetään aina jotain. Aina.

Fifteen Myths about Bible Translation

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

https://www.csntm.org/

Preserving Ancient New Testament Manuscripts for a Modern World

Aion

Kreikankielinen sana ”aion” (ja sen adjektiivi ”aionian”) käännetään King James -versiossa useimmiten ”ikuiseksi”, ”ikuiseksi” ja ”ikuisesti”. Joissakin käännöksissä lukee kuitenkin ”ikiaikaisia”, ”ikiaikaisia” tai ”eon”, kuten jäljempänä todetaan. ”Robert Young, arvostetun Young's Analytical Concordance -teoksen kirjoittaja, kääntää Raamatun kirjaimellisessa käännöksessään ne aina sanoilla 'ikä' eikä kertaakaan sanoilla 'ikuinen' tai 'ikuinen'.

Vanha testamentti (kreikankielinen Septuaginta)

D.D. Edward Beecher huomautti teoksessaan History of Opinions on the Scriptural Doctrine of Retribution:

Septuaginta on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, ja se oli alkuseurakunnan Raamattu. Sana aion esiintyy siinä noin neljäsataa kertaa kaikissa erilaisissa yhdistelmissä. Siitä johdettua adjektiivia aionios käytetään yli sata kertaa....Aion tarkoitti aikakautta, suurta tai pientä, joten adjektiivi aionios ilmaisi aioniin kuuluvaa tai siihen kuuluvaa ajatusta, oli se sitten suuri tai pieni. Mutta joka tapauksessa tämä adjektiivi saa luonteensa ja kestonsa siitä aionista, johon se viittaa.

Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

Huomaa nämä muutamat:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).

¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).

¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).

Lue lisää

Uusi testamentti

Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.

¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?

¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).

¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).

¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).

¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).

¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).

¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).

¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?

¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).

¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).

¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
(1. Kor. 10:11)

¨ Tämän iankaikkisuuden Jumala on sokaissut (2. Kor. 4:4).

¨ Pelasta meidät tästä nykyisestä pahasta iankaikkisuudesta (Ga. 1:4).

¨ Ei ainoastaan tässä iankaikkisuudessa, vaan myös tulevassa (Ep. 1:21).

¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).

¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).

¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?

¨ Voimia tulevasta ikuisuudesta (He. 6:5).

¨ Ikuisuuksien lopussa (He. 9:26).

¨ Ymmärrämme, että iankaikkisuudet on valmisteltu Jumalan sanomalla (He. 11:3).

Miten me voimme sanoa...

¨ ”Ennen ikuisuutta” tai ”ikuisuus alkoi”? Ikuisuudella ei ole alkua (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21; 1. Kor. 2:7; Ep. 3:9).

¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Anonyymi kirjoitti:

Uusi testamentti

Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.

¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?

¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).

¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).

¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).

¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).

¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).

¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).

¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?

¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).

¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).

¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
(1. Kor. 10:11)

¨ Tämän iankaikkisuuden Jumala on sokaissut (2. Kor. 4:4).

¨ Pelasta meidät tästä nykyisestä pahasta iankaikkisuudesta (Ga. 1:4).

¨ Ei ainoastaan tässä iankaikkisuudessa, vaan myös tulevassa (Ep. 1:21).

¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).

¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).

¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?

¨ Voimia tulevasta ikuisuudesta (He. 6:5).

¨ Ikuisuuksien lopussa (He. 9:26).

¨ Ymmärrämme, että iankaikkisuudet on valmisteltu Jumalan sanomalla (He. 11:3).

Miten me voimme sanoa...

¨ ”Ennen ikuisuutta” tai ”ikuisuus alkoi”? Ikuisuudella ei ole alkua (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21; 1. Kor. 2:7; Ep. 3:9).

¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Lue lisää

¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:

Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. lxi. 17.4

Anonyymi kirjoitti:

¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:

Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. lxi. 17.4

Lue lisää

Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.

Thomas Talbott, Oregonissa sijaitsevan Willamette-yliopiston filosofian professori ja The Inescapable Love of God -kirjan kirjoittaja, selitti:

Jälkimmäinen (kolasis) aiheutetaan kärsijän edun vuoksi, edellinen (timōria) sen vuoksi, joka sen aiheuttaa, jotta hän saisi tyydytyksen. Platon vetosi myös kolaasin vakiintuneeseen merkitykseen tukeakseen teoriaansa, jonka mukaan hyveellisyyttä voidaan opettaa: ”Sillä jos tarkastelet rangaistusta (kolasis)... ja sitä, millainen valta sillä on väärintekijöihin, tosiasiat ilmoittavat sinulle, että miehet ovat yhtä mieltä siitä, että hyve on hankittu.” Vaikka rangaistus saattaakin tuntua ankaralta ja anteeksiantamattomalta, enemmänkin kostolta kuin vanhempien kuritukselta, tämä ei millään tavoin sulje pois korjaavaa tarkoitusta. Katso rangaistusta, jonka Paavali määrää I Kor. 5:5:ssä. Kukaan ei ehkä olisi koskaan voinut arvata, että määrätessään tällaisen rangaistuksen - eli ihmisen luovuttamisen Saatanalle lihan tuhoamiseksi - Paavalilla oli mielessään korjaava tarkoitus, ellei Paavali olisi itse nimenomaisesti ilmaissut korjaavaa tarkoitusta (”että hänen henkensä pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä”). Kuten tämä teksti siis osoittaa, jopa näennäisesti koston luonteinen ankara rangaistus voi itse asiassa palvella lunastavaa tarkoitusta.7-9.
”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aioniseen] rangaistukseen [kolasis], mutta vanhurskaat iankaikkiseen [aioniseen] elämään” (Mt 25:46). Eikö olekin ironista, että kohta, jota useimmiten käytetään tukemaan ikuista rangaistusta, on itse asiassa kohta, joka tarkasti ymmärrettynä vastustaa sitä voimakkaasti?

Tohtori Helena Keizer on luotettava auktoriteetti, joka käsittelee aiōnin määritelmää antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien Raamattu Kristuksen aikana. Keizer julkaisi 315-sivuisen väitöskirjan otsikolla: ”Elämä, aika, kokonaisuus - tutkimus aiōnista kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja filosofiassa, Septuagintassa ja Philossa”. Esitettiin 7. syyskuuta 1999 Hollannissa Amsterdamin yliopistossa. Keizer totesi:

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.

Thomas Talbott, Oregonissa sijaitsevan Willamette-yliopiston filosofian professori ja The Inescapable Love of God -kirjan kirjoittaja, selitti:

Jälkimmäinen (kolasis) aiheutetaan kärsijän edun vuoksi, edellinen (timōria) sen vuoksi, joka sen aiheuttaa, jotta hän saisi tyydytyksen. Platon vetosi myös kolaasin vakiintuneeseen merkitykseen tukeakseen teoriaansa, jonka mukaan hyveellisyyttä voidaan opettaa: ”Sillä jos tarkastelet rangaistusta (kolasis)... ja sitä, millainen valta sillä on väärintekijöihin, tosiasiat ilmoittavat sinulle, että miehet ovat yhtä mieltä siitä, että hyve on hankittu.” Vaikka rangaistus saattaakin tuntua ankaralta ja anteeksiantamattomalta, enemmänkin kostolta kuin vanhempien kuritukselta, tämä ei millään tavoin sulje pois korjaavaa tarkoitusta. Katso rangaistusta, jonka Paavali määrää I Kor. 5:5:ssä. Kukaan ei ehkä olisi koskaan voinut arvata, että määrätessään tällaisen rangaistuksen - eli ihmisen luovuttamisen Saatanalle lihan tuhoamiseksi - Paavalilla oli mielessään korjaava tarkoitus, ellei Paavali olisi itse nimenomaisesti ilmaissut korjaavaa tarkoitusta (”että hänen henkensä pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä”). Kuten tämä teksti siis osoittaa, jopa näennäisesti koston luonteinen ankara rangaistus voi itse asiassa palvella lunastavaa tarkoitusta.7-9.
”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aioniseen] rangaistukseen [kolasis], mutta vanhurskaat iankaikkiseen [aioniseen] elämään” (Mt 25:46). Eikö olekin ironista, että kohta, jota useimmiten käytetään tukemaan ikuista rangaistusta, on itse asiassa kohta, joka tarkasti ymmärrettynä vastustaa sitä voimakkaasti?

Tohtori Helena Keizer on luotettava auktoriteetti, joka käsittelee aiōnin määritelmää antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien Raamattu Kristuksen aikana. Keizer julkaisi 315-sivuisen väitöskirjan otsikolla: ”Elämä, aika, kokonaisuus - tutkimus aiōnista kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja filosofiassa, Septuagintassa ja Philossa”. Esitettiin 7. syyskuuta 1999 Hollannissa Amsterdamin yliopistossa. Keizer totesi:

Lue lisää

”Olām ja siten aiōn raamatullisessa merkityksessä on aika, joka muodostaa ihmisen ajallisen horisontin. ”29 ‘Tutkimuksemme on johtanut siihen johtopäätökseen, että äärettömyys ei ole aiōnin luontainen tai välttämätön konnotaatio sen enempää kreikankielisessä kuin raamatullisessakaan käytössä (’olām). ”30 ”Puhuminen ‘tästä aiōnista’, sen ‘lopusta’ ja ‘tulevasta aiōnista’ antaa aiōnille selvästi rajoitetun ajan merkityksen. ‘31 ’Seuraava Gregorius Nyssalaisen kuvaus... on hyvä loppukaneetti toistaiseksi:
'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"

Terms for Eternity on toinen David Konstanin ja Ilaria Ramellin kirjoittama tieteellinen teos aiōnista. Konstan on John Rowe Workman Distinguished Professor of Classics ja vertailevan kirjallisuuden professori Brownin yliopistossa R.I:ssä. Ramelli on antiikin filosofian apulaisprofessori Milanon katolisessa yliopistossa Italiassa. He ovat samaa mieltä tohtori Keizerin päätelmistä. He kirjoittivat:

”Lukuun ottamatta platonista filosofista sanastoa, joka on ominaista vain harvoille kirjoittajille, aiónios ei tarkoita ”ikuista”; se saa tämän merkityksen vain silloin, kun sillä viitataan Jumalaan, ja vain siksi, että ikuisuuden käsite sisältyi jumalakäsitykseen: muilta osin sillä on laaja merkitysskaala, ja sen mahdolliset tulkinnat ovat moninaiset, mutta se ei tarkoita ”ikuista”. Erityisesti silloin, kun se liitetään elämään tai rangaistukseen, Raamatussa ja kristityillä kirjoittajilla, jotka pysyttelevät lähellä raamatullista käyttöä, se merkitsee niiden kuulumista tulevaan maailmaan.” (Sivu 238)

Nämä tieteelliset teokset ovat tärkeitä, sillä ikuisen rangaistuksen keskeinen puolustus riippuu tästä absoluuttista ikuisuutta tarkoittavasta sanasta. Lisätietoja aiōn-sanan merkityksestä löydät verkkosivuiltamme: HopeBeyondHell.net; Further Study; Eternity, and Church History.
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:

Anonyymi kirjoitti:

”Olām ja siten aiōn raamatullisessa merkityksessä on aika, joka muodostaa ihmisen ajallisen horisontin. ”29 ‘Tutkimuksemme on johtanut siihen johtopäätökseen, että äärettömyys ei ole aiōnin luontainen tai välttämätön konnotaatio sen enempää kreikankielisessä kuin raamatullisessakaan käytössä (’olām). ”30 ”Puhuminen ‘tästä aiōnista’, sen ‘lopusta’ ja ‘tulevasta aiōnista’ antaa aiōnille selvästi rajoitetun ajan merkityksen. ‘31 ’Seuraava Gregorius Nyssalaisen kuvaus... on hyvä loppukaneetti toistaiseksi:
'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"

Terms for Eternity on toinen David Konstanin ja Ilaria Ramellin kirjoittama tieteellinen teos aiōnista. Konstan on John Rowe Workman Distinguished Professor of Classics ja vertailevan kirjallisuuden professori Brownin yliopistossa R.I:ssä. Ramelli on antiikin filosofian apulaisprofessori Milanon katolisessa yliopistossa Italiassa. He ovat samaa mieltä tohtori Keizerin päätelmistä. He kirjoittivat:

”Lukuun ottamatta platonista filosofista sanastoa, joka on ominaista vain harvoille kirjoittajille, aiónios ei tarkoita ”ikuista”; se saa tämän merkityksen vain silloin, kun sillä viitataan Jumalaan, ja vain siksi, että ikuisuuden käsite sisältyi jumalakäsitykseen: muilta osin sillä on laaja merkitysskaala, ja sen mahdolliset tulkinnat ovat moninaiset, mutta se ei tarkoita ”ikuista”. Erityisesti silloin, kun se liitetään elämään tai rangaistukseen, Raamatussa ja kristityillä kirjoittajilla, jotka pysyttelevät lähellä raamatullista käyttöä, se merkitsee niiden kuulumista tulevaan maailmaan.” (Sivu 238)

Nämä tieteelliset teokset ovat tärkeitä, sillä ikuisen rangaistuksen keskeinen puolustus riippuu tästä absoluuttista ikuisuutta tarkoittavasta sanasta. Lisätietoja aiōn-sanan merkityksestä löydät verkkosivuiltamme: HopeBeyondHell.net; Further Study; Eternity, and Church History.
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:

Lue lisää

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Sheol)

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_views_on_Hades)

Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Tartarus)

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Gehenna)
__________________________
Job 11:8

It is as high as heaven; what canst thou do? deeper than hell; what canst thou know?

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Job 26:6

Hell is naked before him, and destruction hath no covering.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Anonyymi kirjoitti:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Sheol)

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_views_on_Hades)

Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Tartarus)

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Gehenna)
__________________________
Job 11:8

It is as high as heaven; what canst thou do? deeper than hell; what canst thou know?

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Job 26:6

Hell is naked before him, and destruction hath no covering.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Lue lisää

Psa 9:17

The wicked shall be turned into hell, and all the nations that forget God.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 16:10

For thou wilt not leave my soul in hell; neither wilt thou suffer thine Holy One to see corruption.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Psa 18:5

The sorrows of hell compassed me about: the snares of death prevented me.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 55:15

Let death seize upon them, and let them go down quick into hell: for wickedness is in their dwellings, and among them.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 86:13

For great is thy mercy toward me: and thou hast delivered my soul from the lowest hell.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Anonyymi kirjoitti:

Psa 9:17

The wicked shall be turned into hell, and all the nations that forget God.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 16:10

For thou wilt not leave my soul in hell; neither wilt thou suffer thine Holy One to see corruption.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Psa 18:5

The sorrows of hell compassed me about: the snares of death prevented me.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 55:15

Let death seize upon them, and let them go down quick into hell: for wickedness is in their dwellings, and among them.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 86:13

For great is thy mercy toward me: and thou hast delivered my soul from the lowest hell.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Lue lisää

Psa 116:3

The sorrows of death compassed me, and the pains of hell gat hold upon me: I found trouble and sorrow.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)
Alkuperäinen heprea: Sheol


JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”. Jatketaanpa Uudessa testamentissa:

Mat 5:22

But I say unto you, That whosoever is angry with his brother without a cause shall be in danger of the judgment: and whosoever shall say to his brother, Raca, shall be in danger of the council: but whosoever shall say, Thou fool, shall be in danger of hell fire.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)

Alkuperäinen kreikka: Gehenna
Mat 5:30

And if thy right hand offend thee, cut it off, and cast it from thee: for it is profitable for thee that one of thy members should perish, and not that thy whole body should be cast into hell.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)

Mat 10:28

And fear not them which kill the body, but are not able to kill the soul: but rather fear him which is able to destroy both soul and body in hell.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)
Alkuperäinen kreikka: Gehenna

Anonyymi kirjoitti:

Psa 116:3

The sorrows of death compassed me, and the pains of hell gat hold upon me: I found trouble and sorrow.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)
Alkuperäinen heprea: Sheol


JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”. Jatketaanpa Uudessa testamentissa:

Mat 5:22

But I say unto you, That whosoever is angry with his brother without a cause shall be in danger of the judgment: and whosoever shall say to his brother, Raca, shall be in danger of the council: but whosoever shall say, Thou fool, shall be in danger of hell fire.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)

Alkuperäinen kreikka: Gehenna
Mat 5:30

And if thy right hand offend thee, cut it off, and cast it from thee: for it is profitable for thee that one of thy members should perish, and not that thy whole body should be cast into hell.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)

Mat 10:28

And fear not them which kill the body, but are not able to kill the soul: but rather fear him which is able to destroy both soul and body in hell.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)
Alkuperäinen kreikka: Gehenna

Lue lisää

JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”. Jatketaanpa Uudessa testamentissa:

Anonyymi kirjoitti:

JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”. Jatketaanpa Uudessa testamentissa:

Lue lisää

Mat 11:23

And thou, Capernaum, which art exalted unto heaven, shalt be brought down to hell: for if the mighty works, which have been done in thee, had been done in Sodom, it would have remained until this day.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Mat 16:18

And I say also unto thee, That thou art Peter, and upon this rock I will build my church; and the gates of hell shall not prevail against it.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Alkuperäinen kreikka: Hades

Rev 20:13

And the sea gave up the dead which were in it; and death and hell delivered up the dead which were in them: and they were judged every man according to their works.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Rev 20:14

And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Alkuperäinen kreikka: Hades
Joten - neljä sanaa: Sheol, Hades, Tartarus ja Gehenna.

Mistä käännökset ”helvetistä, ikuisesta tulijärvestä” ovat peräisin.
2Pe 2:4

Anonyymi kirjoitti:

Mat 11:23

And thou, Capernaum, which art exalted unto heaven, shalt be brought down to hell: for if the mighty works, which have been done in thee, had been done in Sodom, it would have remained until this day.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Mat 16:18

And I say also unto thee, That thou art Peter, and upon this rock I will build my church; and the gates of hell shall not prevail against it.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Alkuperäinen kreikka: Hades

Rev 20:13

And the sea gave up the dead which were in it; and death and hell delivered up the dead which were in them: and they were judged every man according to their works.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Rev 20:14

And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Alkuperäinen kreikka: Hades
Joten - neljä sanaa: Sheol, Hades, Tartarus ja Gehenna.

Mistä käännökset ”helvetistä, ikuisesta tulijärvestä” ovat peräisin.
2Pe 2:4

Lue lisää

For if God spared not the angels that sinned, but cast them down to hell, and delivered them into chains of darkness, to be reserved unto judgment;

Original Greek: Tartarus (tartaroō - ταρταρόω)

Alkuperäinen kreikka: Tartarus
”Ikuinen": Niille, jotka pitävät kiinni Ikuisesta rangaistuksesta joidenkin kohtien perusteella, joissa viitataan ‘ikuiseen tuhoon’ tai ‘ikuiseen rangaistukseen’ (monesti yhdistettynä ‘helvettiin’ tai ‘tulijärveen’)... myös niiden juurisanoja. Ne kaikki ovat peräisin kreikan sanasta Aeon (aiōn - αἰών), joka on oikein käännettynä ”aikakausi”, ”ajanjakso” tai ”määrittelemätön aika” - EI ikuinen. Lisää tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/articles/further-study/eternity/

”Tuho": Aeonin jälkeen monta kertaa näkyvä sana on Olethros (olethros - ὄλεθρος)). Tämä kreikankielinen sana tarkoittaa todellakin ”rangaistusta”, mutta yksi sanan alkuperästä viittaa myönteiseen merkitykseen, kuten ”rangaistus, jota tarvitaan uudistumiseen ja joka edeltää uudistumista” - ajatelkaa puun tai pensaan kaikkien kuolleiden osien karsimista. Lisätietoja tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/anchor-points-to-peace-by-gerry-beauchemin/

Niiden kahden keskeisen termin juurisanojen ymmärtäminen on AINA ensiarvoisen tärkeää näiden tekstien ja saarnatun sanoman kontekstin ymmärtämisessä.

Lopputulos: jos elät huonosti, joudut kärsimään tietyn ajanjakson ajan. Kärsimystä, joka toivottavasti on sinulle suuri opettaja.

Ne ovat käsityksiä alkuperäisestä kirjoitustekstistä, joka on säilynyt niin monen vuoden ajan.

Mitä alkuperäiset kirjoittajat viestivät. Se muutos ja rauha, joka voi olla olemassa, kun päästät irti uskostasi helvettiin, on suorastaan hämmästyttävä.

Kaksi ensisijaista syytä siihen, miksi en usko helvettiin ikuisen rangaistuksen tulijärvenä:
Sana/merkitys ”helvetti” ei ole Raamatussa; ei missään. Lisäksi kohdat, joihin viitataan ”ikuisen rangaistuksen” merkityksen vuoksi, on käännetty törkeän väärin.
VARHAISKIRKKO - Kirkon ensimmäisten 500 vuoden aikana ei ollut mitään sellaista uskomusta, opetusta tai käytäntöä, joka koski ”ikuista helvettiä”. Augustinus pakotti tämän kreikkalaisen mytologian innoittaman uskomuksen kirkkoon, ja se otti vallan.
Here are some phenomenal resources I highly recommend if you’d like to learn more on the subject:
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.



Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.


Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Anonyymi kirjoitti:

For if God spared not the angels that sinned, but cast them down to hell, and delivered them into chains of darkness, to be reserved unto judgment;

Original Greek: Tartarus (tartaroō - ταρταρόω)

Alkuperäinen kreikka: Tartarus
”Ikuinen": Niille, jotka pitävät kiinni Ikuisesta rangaistuksesta joidenkin kohtien perusteella, joissa viitataan ‘ikuiseen tuhoon’ tai ‘ikuiseen rangaistukseen’ (monesti yhdistettynä ‘helvettiin’ tai ‘tulijärveen’)... myös niiden juurisanoja. Ne kaikki ovat peräisin kreikan sanasta Aeon (aiōn - αἰών), joka on oikein käännettynä ”aikakausi”, ”ajanjakso” tai ”määrittelemätön aika” - EI ikuinen. Lisää tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/articles/further-study/eternity/

”Tuho": Aeonin jälkeen monta kertaa näkyvä sana on Olethros (olethros - ὄλεθρος)). Tämä kreikankielinen sana tarkoittaa todellakin ”rangaistusta”, mutta yksi sanan alkuperästä viittaa myönteiseen merkitykseen, kuten ”rangaistus, jota tarvitaan uudistumiseen ja joka edeltää uudistumista” - ajatelkaa puun tai pensaan kaikkien kuolleiden osien karsimista. Lisätietoja tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/anchor-points-to-peace-by-gerry-beauchemin/

Niiden kahden keskeisen termin juurisanojen ymmärtäminen on AINA ensiarvoisen tärkeää näiden tekstien ja saarnatun sanoman kontekstin ymmärtämisessä.

Lopputulos: jos elät huonosti, joudut kärsimään tietyn ajanjakson ajan. Kärsimystä, joka toivottavasti on sinulle suuri opettaja.

Ne ovat käsityksiä alkuperäisestä kirjoitustekstistä, joka on säilynyt niin monen vuoden ajan.

Mitä alkuperäiset kirjoittajat viestivät. Se muutos ja rauha, joka voi olla olemassa, kun päästät irti uskostasi helvettiin, on suorastaan hämmästyttävä.

Kaksi ensisijaista syytä siihen, miksi en usko helvettiin ikuisen rangaistuksen tulijärvenä:
Sana/merkitys ”helvetti” ei ole Raamatussa; ei missään. Lisäksi kohdat, joihin viitataan ”ikuisen rangaistuksen” merkityksen vuoksi, on käännetty törkeän väärin.
VARHAISKIRKKO - Kirkon ensimmäisten 500 vuoden aikana ei ollut mitään sellaista uskomusta, opetusta tai käytäntöä, joka koski ”ikuista helvettiä”. Augustinus pakotti tämän kreikkalaisen mytologian innoittaman uskomuksen kirkkoon, ja se otti vallan.
Here are some phenomenal resources I highly recommend if you’d like to learn more on the subject:
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.



Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.


Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Lue lisää

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.


Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

Anonyymi kirjoitti:

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.


Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

Lue lisää

Voi lukea ihan netissä ilmaiseksi. Uskontojen uhreille.

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/3bec063d-01a1-40f9-8f7b-0357054dcc27/content

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/5dcc65d5-ddf2-4bed-a508-0d4ecafbc38d/content

https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/154406/Achte_Anna_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Anonyymi kirjoitti:

Voi lukea ihan netissä ilmaiseksi. Uskontojen uhreille.

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/3bec063d-01a1-40f9-8f7b-0357054dcc27/content

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/5dcc65d5-ddf2-4bed-a508-0d4ecafbc38d/content

https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/154406/Achte_Anna_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lue lisää

USKONTOJEN UHREILLE:
https://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Vertaistuesta voimaa.

https://kauppa.atena.fi/sivu/tuote/pyhat-pahat-ja-pelokkaat/1781223 style=
Pyhät, pahat ja pelokkaat
Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä
Ruoho, Aila

”Näin järkyttäviä painajaisia, joissa Saatana söi sieluani.”

Raamattu ei kehota pelottelemaan hengellisillä asioilla, mutta pelottelu on yleistä jäseniään tiiviisti vahtivissa hengellisissä yhteisöissä. Ne synnyttävät pelkoja toistamalla opetuksia demoneista, lähestyvästä maailmanlopusta ja yhteisön ulkopuolisen maailman pahuudesta. Myös jäsenten loputtoman syntisyyden ja riittämättömyyden korostaminen on yleistä. Ratkaisuksi esitetään tiukkaa sitoutumista omaan, pelastavaan yhteisöön.

Epäterveet hengelliset yhteisöt pitävät kuria järjestelmällisellä pelottelulla. Tunnollisille jäsenille se voi merkitä painajaisia, vaikeuksia selvitä arjesta, psyykkisiä ongelmia ja jopa itsetuhoisia pohdintoja. Haitallisinta on lasten pelottelu liian voimakkailla tarinoilla tai kuvilla.

Pyhät, pahat ja pelokkaat kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Tiedostavatko kontrolloivien hengellisten yhteisöjen valtaapitävät jäsentensä ahdistuksen? Miksi ihmisten tuskaan ei puututa? Eikö lauma pysy kasassa ilman pelkoa? Kirjassa pohditaan myös, miksi moni yhteisönsä jättänyt tarvitsee vertaistukea tai terapiaa ja millä keinoilla pelkoja ja itsetuhoajatuksia voi lieventää.

Teologian maisteri Aila Ruoho on vuosia tutkinut hengellistä väkivaltaa. Hän on julkaissut muun muassa Vartiotornin varjossa -teoksen sekä Vuokko Ilolan kanssa Usko, toivo ja raskaus
-kirjan, joka oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2014.

Anonyymi kirjoitti:

USKONTOJEN UHREILLE:
https://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Vertaistuesta voimaa.

https://kauppa.atena.fi/sivu/tuote/pyhat-pahat-ja-pelokkaat/1781223 style=
Pyhät, pahat ja pelokkaat
Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä
Ruoho, Aila

”Näin järkyttäviä painajaisia, joissa Saatana söi sieluani.”

Raamattu ei kehota pelottelemaan hengellisillä asioilla, mutta pelottelu on yleistä jäseniään tiiviisti vahtivissa hengellisissä yhteisöissä. Ne synnyttävät pelkoja toistamalla opetuksia demoneista, lähestyvästä maailmanlopusta ja yhteisön ulkopuolisen maailman pahuudesta. Myös jäsenten loputtoman syntisyyden ja riittämättömyyden korostaminen on yleistä. Ratkaisuksi esitetään tiukkaa sitoutumista omaan, pelastavaan yhteisöön.

Epäterveet hengelliset yhteisöt pitävät kuria järjestelmällisellä pelottelulla. Tunnollisille jäsenille se voi merkitä painajaisia, vaikeuksia selvitä arjesta, psyykkisiä ongelmia ja jopa itsetuhoisia pohdintoja. Haitallisinta on lasten pelottelu liian voimakkailla tarinoilla tai kuvilla.

Pyhät, pahat ja pelokkaat kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Tiedostavatko kontrolloivien hengellisten yhteisöjen valtaapitävät jäsentensä ahdistuksen? Miksi ihmisten tuskaan ei puututa? Eikö lauma pysy kasassa ilman pelkoa? Kirjassa pohditaan myös, miksi moni yhteisönsä jättänyt tarvitsee vertaistukea tai terapiaa ja millä keinoilla pelkoja ja itsetuhoajatuksia voi lieventää.

Teologian maisteri Aila Ruoho on vuosia tutkinut hengellistä väkivaltaa. Hän on julkaissut muun muassa Vartiotornin varjossa -teoksen sekä Vuokko Ilolan kanssa Usko, toivo ja raskaus
-kirjan, joka oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2014.

Lue lisää

https://www.celianet.fi/en/work/288097
Kätketty ja vaiettu : suomalainen hengellinen häpeä

Hengellisyyteen voi liittyä tai se voi tuottaa monenlaista häpeää, mutta kipeää aihetta ei ole juuri käsitelty. Suomalaisten kertomuksiin perustuva tutkimus avaa uusia näkökulmia siihen, mitä hengellinen häpeä on ja siitä toipumiseen.

Author Kettunen, Paavo.
Reader Etto Jussi
Language fin
Duration 17 h 35 min
Publication info Helsinki Celia 2011 (Helsinki Celia 2011)

Anonyymi kirjoitti:

https://www.celianet.fi/en/work/288097
Kätketty ja vaiettu : suomalainen hengellinen häpeä

Hengellisyyteen voi liittyä tai se voi tuottaa monenlaista häpeää, mutta kipeää aihetta ei ole juuri käsitelty. Suomalaisten kertomuksiin perustuva tutkimus avaa uusia näkökulmia siihen, mitä hengellinen häpeä on ja siitä toipumiseen.

Author Kettunen, Paavo.
Reader Etto Jussi
Language fin
Duration 17 h 35 min
Publication info Helsinki Celia 2011 (Helsinki Celia 2011)

Lue lisää

https://kirjakauppa.bod.fi/eroon-hengellisestae-vaekivallasta-maija-leena-rova-9789528099703
Eroon hengellisestä väkivallasta

Demokratiavajetta ja ihmisoikeusloukkauksiako uskonyhteisöissä?
Maija-Leena Rova

Eroon hengellisestä väkivallasta: Demokratiavajetta ja ihmisoikeusloukkauksiako uskonyhteisöissä?
Rova, Maija-Leena - Eroon hengellisestä väkivallasta: Demokratiavajetta ja ihmisoikeusloukkauksiako uskonyhteisöissä?, e-kirja


Valtiotieteiden tohtori Maija-Leena Rova analysoi tässä kirjassa monipuolisesti syitä uskonyhteisöjen hengelliseen väkivaltaan. Sen takapiruna ovat yleensä fundamentalistisen tiukat opilliset tulkinnat. Niistä seuraa epädemokraattista johtamista ja ihmisoikeusloukkauksia. Rova vertaa mielenkiintoisesti uskonyhteisöjen ja poliittisten liikkeiden toimintatapoja toisiinsa.
Kirjan fundamentalistisia esimerkkiuskonyhteisöjä ovat jehovantodistajuus, vanhoillislestadiolaisuus ja helluntailaisuus. Rovan edellinen kirja, Uskonsota keittiössä, kuvasi vanhoillislestadiolaisuudesta eronneiden tuskallisia eroamis- ja selviytymisprosesseja. Eroon hengellisestä väkivallasta -kirjassa siirrytään askel eteenpäin: miten uskonyhteisöt voivat päästä eroon hengellisestä väkivallasta?
Kirja päättyy 14 toimenpide-ehdotukseen laajoine perusteluineen. Hengellistä väkivaltaa ”kierretään kuin kissa kuumaa puuroa” toisin kuin urheilun ja kulttuurialan epäeettisiä toimintatapoja. Julkisen vallan ja luterilaisen kirkon on syytä ryhtyä toimenpitesiin myös hengellisen väkivallan kitkemiseksi.
Hengellinen väkivalta ei ole kenenkään etu, vaan se aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja kustannuksia – kuten mielenterveysongelmia, päihteiden väärinkäyttöä ja työttömyyttä – uhreille ja yhteiskunnalle. Hengellinen väkivalta ei saa polkea alleen uskonnon- ja omantunnonvapautta.

Anonyymi kirjoitti:

https://kirjakauppa.bod.fi/eroon-hengellisestae-vaekivallasta-maija-leena-rova-9789528099703
Eroon hengellisestä väkivallasta

Demokratiavajetta ja ihmisoikeusloukkauksiako uskonyhteisöissä?
Maija-Leena Rova

Eroon hengellisestä väkivallasta: Demokratiavajetta ja ihmisoikeusloukkauksiako uskonyhteisöissä?
Rova, Maija-Leena - Eroon hengellisestä väkivallasta: Demokratiavajetta ja ihmisoikeusloukkauksiako uskonyhteisöissä?, e-kirja


Valtiotieteiden tohtori Maija-Leena Rova analysoi tässä kirjassa monipuolisesti syitä uskonyhteisöjen hengelliseen väkivaltaan. Sen takapiruna ovat yleensä fundamentalistisen tiukat opilliset tulkinnat. Niistä seuraa epädemokraattista johtamista ja ihmisoikeusloukkauksia. Rova vertaa mielenkiintoisesti uskonyhteisöjen ja poliittisten liikkeiden toimintatapoja toisiinsa.
Kirjan fundamentalistisia esimerkkiuskonyhteisöjä ovat jehovantodistajuus, vanhoillislestadiolaisuus ja helluntailaisuus. Rovan edellinen kirja, Uskonsota keittiössä, kuvasi vanhoillislestadiolaisuudesta eronneiden tuskallisia eroamis- ja selviytymisprosesseja. Eroon hengellisestä väkivallasta -kirjassa siirrytään askel eteenpäin: miten uskonyhteisöt voivat päästä eroon hengellisestä väkivallasta?
Kirja päättyy 14 toimenpide-ehdotukseen laajoine perusteluineen. Hengellistä väkivaltaa ”kierretään kuin kissa kuumaa puuroa” toisin kuin urheilun ja kulttuurialan epäeettisiä toimintatapoja. Julkisen vallan ja luterilaisen kirkon on syytä ryhtyä toimenpitesiin myös hengellisen väkivallan kitkemiseksi.
Hengellinen väkivalta ei ole kenenkään etu, vaan se aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja kustannuksia – kuten mielenterveysongelmia, päihteiden väärinkäyttöä ja työttömyyttä – uhreille ja yhteiskunnalle. Hengellinen väkivalta ei saa polkea alleen uskonnon- ja omantunnonvapautta.

Lue lisää

https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2485629

Yliluonnolliset ihmeparantumiset, kaatumiset, kuolleista herättämiset ja kielilläpuhuminen ovat joissakin uskonnollisissa piireissä arkipäiväisiä ilmiöitä. Mistä oikein on kyse? Mikä saa ihmisen tavoittelemaan ekstaattisia tiloja? Miksi vakavasti sairaat ihmiset turvautuvat ahneisiin huijareihin?

Harhaanjohtajat käyttävät uskon varjolla säälittä seuraajiaan hyväksi. Karismaattisina pidetyt lahkojohtajat venyttävät maallisia lakeja. Lahkojen jäsenet tottelevat kritiikittä pahimmillaan narsistisia ja mielenterveydeltään horjuvia johtajiaan ja alistuvat mielivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Jäsenet luopuvat vapaaehtoisesti itsenäisyydestään ja vapaudestaan. Kollektiivin otteesta irti pääseminen on vaikeaa.

Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.

Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.

MYÖS ÄÄNIKIRJANA.

Anonyymi kirjoitti:

https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2485629

Yliluonnolliset ihmeparantumiset, kaatumiset, kuolleista herättämiset ja kielilläpuhuminen ovat joissakin uskonnollisissa piireissä arkipäiväisiä ilmiöitä. Mistä oikein on kyse? Mikä saa ihmisen tavoittelemaan ekstaattisia tiloja? Miksi vakavasti sairaat ihmiset turvautuvat ahneisiin huijareihin?

Harhaanjohtajat käyttävät uskon varjolla säälittä seuraajiaan hyväksi. Karismaattisina pidetyt lahkojohtajat venyttävät maallisia lakeja. Lahkojen jäsenet tottelevat kritiikittä pahimmillaan narsistisia ja mielenterveydeltään horjuvia johtajiaan ja alistuvat mielivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Jäsenet luopuvat vapaaehtoisesti itsenäisyydestään ja vapaudestaan. Kollektiivin otteesta irti pääseminen on vaikeaa.

Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.

Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.

MYÖS ÄÄNIKIRJANA.

Lue lisää

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/paasta-meidat-pelosta-hengellinen-vakivalta-uskonnollisissa-yhteisoissa/

Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta : hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä
Teologi Aila Ruoho teki pro gradu -työnsä uskonnollisten liikkeiden ja lahkojen harjoittamasta hengellisestä väkivallasta. Hänellä on myös henkilökohtainen kokemus vanhoillislestadiolaisuudesta erotetuksi tulemisesta. Näistä lähtökohdista syntyi Päästä meidät pelosta. Siinä käsitellään sitä valtaa, joka uskonnollisilla liikkeillä on jäseniinsä ja etenkin tämän vallan väärinkäyttöä. Kirja perustuu yli kahdenkymmenen henkilön kirjeisiin ja sähköpostihaastatteluihin; suurin osa heistä on eronnut entisestä yhteisöstään. Valtaosa kirjeiden kirjoittajista on kuulunut kolmeen yhteisöön: vanhoillislestadiolaisiin, Jehovan todistajiin tai niin sanottuun Maitobaari- tai Konserniliikkeeseen, joka sai taannoin julkisuutta myös Koivuniemen kultin nimellä.
Miksi sitten juuri nämä yhteisöt? Ruoho toteaa, että ne ”suhtautuvat toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin hyvin kielteisesti. (..) Yhteisön arvostelua pidetään ryhmästä riippuen arvosteluna ”Jumalan valtakuntaa” tai Jehovaa/Jumalaa kohtaan. Vaikenemisen kulttuuri on näille kolmelle yhteisölle myös tunnusomaista.”
Kirjan luettuaan voi todeta, että uskonnollisen yhteisön valta jäseniinsä on hyvin suuri. Liike saattaa määrätä ulkonäöstä, ystävistä, ajankäytöstä ja harrastuksista. Oma lukunsa ovat tietysti vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto ja Jehovan todistajien verensiirtokielto, jotka saattavat uhata henkeä ja terveyttä. Erityisen vaikeita hyväksyä ovat viime vuosina julkisuutta saaneet väkivalta-, pedofilia- ja insestitapaukset, joihin liittyy edellämainittu vaikenemisen kulttuuri: nämä tapaukset kirjaimellisesti vaietaan kuoliaaksi tai ne annetaan anteeksi erilaisten yksityisrippien kautta, jolloin tekijät eivät koskaan joudu maallisten tuomioistuinten eteen.
Ruohon kirja on ansiokasta tieteellisen tutkimuksen popularisointia: se on helppolukuinen ja kiinnostuksen ylläpitävä sortumatta kuitenkaan viikkolehtimäiseen tirkistelyyn ja populistisuuteen. Kirjoittajan oma, ilmeisesti perusluterilainen, vakaumus tulee paikoitellen esille muun muassa raamatuntulkinnoissa, mutta hän osaa viisaasti pitää itsensä taka-alalla. Kerrassaan mielenkiintoinen kirja vaikeasta aiheesta.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/paasta-meidat-pelosta-hengellinen-vakivalta-uskonnollisissa-yhteisoissa/

Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta : hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä
Teologi Aila Ruoho teki pro gradu -työnsä uskonnollisten liikkeiden ja lahkojen harjoittamasta hengellisestä väkivallasta. Hänellä on myös henkilökohtainen kokemus vanhoillislestadiolaisuudesta erotetuksi tulemisesta. Näistä lähtökohdista syntyi Päästä meidät pelosta. Siinä käsitellään sitä valtaa, joka uskonnollisilla liikkeillä on jäseniinsä ja etenkin tämän vallan väärinkäyttöä. Kirja perustuu yli kahdenkymmenen henkilön kirjeisiin ja sähköpostihaastatteluihin; suurin osa heistä on eronnut entisestä yhteisöstään. Valtaosa kirjeiden kirjoittajista on kuulunut kolmeen yhteisöön: vanhoillislestadiolaisiin, Jehovan todistajiin tai niin sanottuun Maitobaari- tai Konserniliikkeeseen, joka sai taannoin julkisuutta myös Koivuniemen kultin nimellä.
Miksi sitten juuri nämä yhteisöt? Ruoho toteaa, että ne ”suhtautuvat toimintaansa kohdistuvaan kritiikkiin hyvin kielteisesti. (..) Yhteisön arvostelua pidetään ryhmästä riippuen arvosteluna ”Jumalan valtakuntaa” tai Jehovaa/Jumalaa kohtaan. Vaikenemisen kulttuuri on näille kolmelle yhteisölle myös tunnusomaista.”
Kirjan luettuaan voi todeta, että uskonnollisen yhteisön valta jäseniinsä on hyvin suuri. Liike saattaa määrätä ulkonäöstä, ystävistä, ajankäytöstä ja harrastuksista. Oma lukunsa ovat tietysti vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto ja Jehovan todistajien verensiirtokielto, jotka saattavat uhata henkeä ja terveyttä. Erityisen vaikeita hyväksyä ovat viime vuosina julkisuutta saaneet väkivalta-, pedofilia- ja insestitapaukset, joihin liittyy edellämainittu vaikenemisen kulttuuri: nämä tapaukset kirjaimellisesti vaietaan kuoliaaksi tai ne annetaan anteeksi erilaisten yksityisrippien kautta, jolloin tekijät eivät koskaan joudu maallisten tuomioistuinten eteen.
Ruohon kirja on ansiokasta tieteellisen tutkimuksen popularisointia: se on helppolukuinen ja kiinnostuksen ylläpitävä sortumatta kuitenkaan viikkolehtimäiseen tirkistelyyn ja populistisuuteen. Kirjoittajan oma, ilmeisesti perusluterilainen, vakaumus tulee paikoitellen esille muun muassa raamatuntulkinnoissa, mutta hän osaa viisaasti pitää itsensä taka-alalla. Kerrassaan mielenkiintoinen kirja vaikeasta aiheesta.

Lue lisää

Päästä meidät pelosta : hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin pitkäkestoisen hengellisen väkivallan esiintymistä uskonnollisissa yhteisöissä sekä yhteisöjen jäsenten että ryhmien hengellisten auktoriteettien kautta. Tutkielmassa tutkittiin sitä, millaisissa muodoissa ja miksi pitkäkestoista jopa vuosikymmeniä kestävää mielenhallintaa, manipulointia ja kontrollointia ilmeni uskonnollisten yhteisöjen vallankäytössä. Lisäksi analysoitiin kyseisten yhteisöjen vallankäyttäjien profiileja ja selvitettiin heidän auktoriteettiasemaansa suhteessa yhteisön jäseniin.

Tutkimus toteutettiin sähköpostihaastatteluina. Aineistoa kerättiin lehti- ja Internet-ilmoitusten avulla. Ensisijaisena tutkimusaineistona oli 49 kirjettä. Kirjeitä saapui yhteensä 17 eri yhteisöstä. Informantteina oli sekä lahkoistaan irtautuneita että yhä mukana olevia jäseniä. Yhtä yhteisöä lukuun ottamatta vastaukset saapuivat kristillisistä tai kristillisperäisistä yhteisöistä. Primääriaineiston lisäksi tutkimuksessa käytettiin jonkin verran erilaisiin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluneiden henkilöiden elämäkerrallisia teoksia sekä muutamia lainauksia tutkimuksen teemoihin liittyviltä Internet-sivustoilta.
Työn viitekehyksenä käytettiin Hannu Lauerman kokoamaa yhteenvetoa uskonnollisten lahkojen vaarallisiksi katsotuista piirteistä. Lauerma muotoili kyseisen aineiston Uskontojen uhrien tuki ry:n luettelon pohjalta täydentämällä sitä omilla havainnoillaan sekä muista lähteistä saaduilla esimerkeillä. Lisäksi työssä käytettiin Suomen Mielenterveysseuran työryhmän laatimaa luetteloa uskonnollisten yhteisöjen eettisistä periaatteista. Väljästi käytettynä teoreettisena viitekehyksenä sovellettiin Leon Festingerin kognitiivisen dissonanssin teoriaa. Festingerin teorian pääsisältönä oli toteamus, että ihminen pyrkii tasapainoon ja välttämään ristiriitaa karttamalla tai vähättelemällä sitä aiheuttavia ihmisiä, tapahtumia, asenteita ja informaatiota.

Analyysiluvut jakautuivat kolmeen aihepiiriin. Ensimmäisessä tulosluvussa käsiteltiin kontrollointia ja jäsenten manipulointia käytöksen, ajatusten, tunteiden sekä informaation kautta. Toisessa tulosluvussa kuvattiin auktoriteetin alaisuudessa elämistä ja nostettiin esille teemoja, joiden kautta manipuloinnin esiintyminen informanttien yhteisöissä selkeimmin näkyi. Kolmas tulosluku keskittyi yhteisöjen vallankäyttöön sekä anonyymin auktoriteetin että yhteisöjen näkyvien vallanpitäjien kautta.
Aineistosta oli selvästi havaittavissa, että pitkäkestoista uskonnollisten yhteisöjen säännöistä ja oppirakenteista lähtöisin olevaa kontrollointia ja manipulointia esiintyi jokaisen informantin kirjeessä. Osassa yhteisöjä kontrollointia oli vain pienessä sektorissa kun se toisissa kattoi lähes kaikki elämän alueet. Kontrolloinnin välineitä olivat syyllistäminen, pelottelu sekä opit, joiden kyseenalaistaminen tuotti jäsenille ahdistavia ristiriitaisia kokemuksia. Leon Festingerin teoriaa soveltamalla voitiin havaita, että tarkoituksella tai tarkoituksettomasti luodut oppirakenteet olivat tehokas väline yksilön sitomiseksi kontrolloivaan yhteisöön. Informanttien joukossa oli useita henkilöitä, jotka kokivat syvää ahdistusta yhteisöissään. Osa informanteista havaitsi ryhmän harjoittaman mielenhallinnan vasta yhteisöstä irtauduttuaan. Jotkut eivät kyenneet pelkojensa takia irtautumaan lahkosta, vaikka oireilivat psyykkisesti ja pahimmassa tapauksessa heillä oli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Yleisesti informantit olivat sitä mieltä, että hengellistä väkivaltaa harjoittavien yhteisöjen aktiivijäsenet eivät kyenneet näkemään ongelmia. Sen sijaan irtautuneita syyllistettiin, painostettiin ja tuomittiin.

USKONTOJEN UHRIEN MÄÄRÄ LISÄÄNTYY.

Nimimerkki Lilliputti89:

Lähestulkoon koko maailma elää valhetta. Tietomme on valhetta, luulomme arvailuja ja pahuus jokaisessa sydämessä, jos ei kuule Valon kutsua.

Olen järkyttynyt kristinuskon pimeydestä, johon minut vietiin. Juoksin läpi kaikki kirkkokunnat etsiessäni helpotusta ja valoa. Lopulta juoksin kolmen kirkon väliä: konservatiivinen luterilaisuus, puhdasoppinen helluntailaisuus ja muu vapaa suunta. Ymmärsin vasta silloin kyseenalaistaa KOKO OPIN. Omantunnon päälle kävi.

Raamatussa täytyy olla jotain mätää. Lahkohenki oli sisällä kun rukoilin, kuin synkkä peite päässäni. Ulkona oli Luojan kirkkaus kun ikkunasta ulos katseli. Opissa oli jotain mätää. Jopa Raamattu veti pään jumiin. Se ei voi olla totuuskirja.

Kyllä varmaan jotkut tahot ovat jo löytäneet, että joku paha on valloittanut Taivaan. Minä haluan sotia pahaa vastaan.

***********

Hänen rehellinen valituksensa on avunhuuto uskonnon sadismia vastaan. Me kaikki toivomme hänelle, että hän voi aloittaa tiensä toipumiseen. Parane pian, sisaremme tai veljemme.

OLEMME KANSSASI, RAKKAAMME.

Anonyymi kirjoitti:

USKONTOJEN UHRIEN MÄÄRÄ LISÄÄNTYY.

Nimimerkki Lilliputti89:

Lähestulkoon koko maailma elää valhetta. Tietomme on valhetta, luulomme arvailuja ja pahuus jokaisessa sydämessä, jos ei kuule Valon kutsua.

Olen järkyttynyt kristinuskon pimeydestä, johon minut vietiin. Juoksin läpi kaikki kirkkokunnat etsiessäni helpotusta ja valoa. Lopulta juoksin kolmen kirkon väliä: konservatiivinen luterilaisuus, puhdasoppinen helluntailaisuus ja muu vapaa suunta. Ymmärsin vasta silloin kyseenalaistaa KOKO OPIN. Omantunnon päälle kävi.

Raamatussa täytyy olla jotain mätää. Lahkohenki oli sisällä kun rukoilin, kuin synkkä peite päässäni. Ulkona oli Luojan kirkkaus kun ikkunasta ulos katseli. Opissa oli jotain mätää. Jopa Raamattu veti pään jumiin. Se ei voi olla totuuskirja.

Kyllä varmaan jotkut tahot ovat jo löytäneet, että joku paha on valloittanut Taivaan. Minä haluan sotia pahaa vastaan.

***********

Hänen rehellinen valituksensa on avunhuuto uskonnon sadismia vastaan. Me kaikki toivomme hänelle, että hän voi aloittaa tiensä toipumiseen. Parane pian, sisaremme tai veljemme.

OLEMME KANSSASI, RAKKAAMME.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18478160/jalleensyntymisoppi-poistettiin-kristinuskosta
Jälleensyntymisoppi poistettiin kristinuskosta

"Muinaisen historioitsija Josefuksen mukaan esikristillisen munkkijärjestö essealaisten keskuudessa oli vallinnut käsitys, että ruumiit kulkivat tuhoon eikä niiden materia ollut kestävä, mutta sielut vaelsivat edelleen kuolemalta varjeltuina. Ja varhainen kristitty filosofi Justinius Marttyyri lausui teoksessaan Kaksinpuhelu Tryphoon kanssa, että ”maallisella pyhiinvaelluksellaan asuvat ihmisen sielut monissa kehoissa.” Alkukristillisten enemmistö olikin uskonut jälleensyntymisoppiin, mutta Raamatun muunneltu nykyversio opetti vain taivaasta ja helvetistä. Useat kohdat Raamatussa kuitenkin osoittivat, että usko jälleensyntymiseen oli ajanlaskun alussa ollut yleisesti hyväksyttyä juutalaisten keskuudessa. Alkukirkko oli siis hyväksynyt jälleensyntymisopin, ja sitä olivat opettaneet niin gnostilaiset kuin lukuisat kirkkoisätkin, kuten Clemens Aleksandrialainen ja kuuluisa Origenes 200-luvulla.

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18478160/jalleensyntymisoppi-poistettiin-kristinuskosta
Jälleensyntymisoppi poistettiin kristinuskosta

"Muinaisen historioitsija Josefuksen mukaan esikristillisen munkkijärjestö essealaisten keskuudessa oli vallinnut käsitys, että ruumiit kulkivat tuhoon eikä niiden materia ollut kestävä, mutta sielut vaelsivat edelleen kuolemalta varjeltuina. Ja varhainen kristitty filosofi Justinius Marttyyri lausui teoksessaan Kaksinpuhelu Tryphoon kanssa, että ”maallisella pyhiinvaelluksellaan asuvat ihmisen sielut monissa kehoissa.” Alkukristillisten enemmistö olikin uskonut jälleensyntymisoppiin, mutta Raamatun muunneltu nykyversio opetti vain taivaasta ja helvetistä. Useat kohdat Raamatussa kuitenkin osoittivat, että usko jälleensyntymiseen oli ajanlaskun alussa ollut yleisesti hyväksyttyä juutalaisten keskuudessa. Alkukirkko oli siis hyväksynyt jälleensyntymisopin, ja sitä olivat opettaneet niin gnostilaiset kuin lukuisat kirkkoisätkin, kuten Clemens Aleksandrialainen ja kuuluisa Origenes 200-luvulla.

Lue lisää

Tämä oli herättänyt kiivasta vastustusta ortodoksien taholta. 500-luvun alkupuolella he olivat saaneet voimakkaan liittolaisen Rooman itäisen imperiumin keisari Justinianuksesta ja erityisesti hänen puolisostaan, keisarinna Theodorasta. Justinianuksen syyt jälleensyntymisen vastustamiseen olivat suurimmaksi osaksi olleet poliittisia; hän oli toivonut voivansa luoda itselleen voimakkaan imperiumin. Niinpä Justinianus oli toiminut ripeästi saadakseen aikaan kirkolliskokouksen, ja palatsinsa kirjastossa hän oli avustajineen valmistellut julistuksen Origenesta vastaan. Yhdessä he olivat saaneet aikaan tuomion, joka kuului: ”Origines on kirottu kuolleena, niin kuin hän ennen eläessäänkin oli kirottu.” Tämä ei kuitenkaan ollut totuudenmukaista, koska Origeneksen eläessä sen enempää häntä itseään kuin hänen opetuksiaankaan ei oltu julistettu pannaan. Ja koska Origeneksen opeissa esiintyi Pythagoraan ja Platonin opetuksia, oli keisari Justinianus vaatinut heidänkin pannaan julistamistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oli herättänyt kiivasta vastustusta ortodoksien taholta. 500-luvun alkupuolella he olivat saaneet voimakkaan liittolaisen Rooman itäisen imperiumin keisari Justinianuksesta ja erityisesti hänen puolisostaan, keisarinna Theodorasta. Justinianuksen syyt jälleensyntymisen vastustamiseen olivat suurimmaksi osaksi olleet poliittisia; hän oli toivonut voivansa luoda itselleen voimakkaan imperiumin. Niinpä Justinianus oli toiminut ripeästi saadakseen aikaan kirkolliskokouksen, ja palatsinsa kirjastossa hän oli avustajineen valmistellut julistuksen Origenesta vastaan. Yhdessä he olivat saaneet aikaan tuomion, joka kuului: ”Origines on kirottu kuolleena, niin kuin hän ennen eläessäänkin oli kirottu.” Tämä ei kuitenkaan ollut totuudenmukaista, koska Origeneksen eläessä sen enempää häntä itseään kuin hänen opetuksiaankaan ei oltu julistettu pannaan. Ja koska Origeneksen opeissa esiintyi Pythagoraan ja Platonin opetuksia, oli keisari Justinianus vaatinut heidänkin pannaan julistamistaan.

Lue lisää

Siihen aikaan Rooman imperiumi oli jaettu kahteen osaan: itäiseen imperiumiin eli Bysanttiin jonka pääkaupunki oli Konstantinopoli, ja läntiseen imperiumiin eli Roomaan. Vuonna 553 oli pidetty Konstantinopolin kirkolliskokouksen ensimmäinen istunto Santa Sophian sekretariumissa. Paavi Wigiliuksen jouduttua vaikeaan ahdinkotilaan Rooman piirityksen aikana, keisari Justinianus oli kiristänyt häneltä myöntymyksen tämän kirkolliskokouksen pitämiseen sekä kaikkiin hänen pannaanjulistuksiinsa.

Vaikka jälleensyntymisoppia koskenut äänestys oli riippunut sekä itäisen että läntisen imperiumin piispoista, vain kaksi piispaa oli saapunut Roomasta Konstantinopoliin äänestämään. Kun kaksi edellistä paavia oli murhattu sen jälkeen kun he olivat vastustaneet jälleensyntymisopin siirtämistä doktriinin ulkopuolelle, olivat monet roomalaiset piispat pelänneet äänestää Justinianin toiveiden vastaisesti. Konstantinopolin kirkolliskokouksen ensimmäinen anateema oli kuulunut: ”Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta olemassaolosta ennen syntymää ja sitä seuraavaa väitettä kauheasta takaisintulosta, hän olkoon kirottu.” Opin, jossa ihminen joutui vastaamaan teoistaan, oli katsottu olevan ”kauhea”. Lopulta Konstantinopolin kirkolliskokouksen julkilausuma oli uhannut, että ”joka ei kiroa tätä oppia ja sen kannattajia, ja ne jotka väittävät sen olevan ortodoksisen, joko kokonaan tai osaksi, tai ne jotka kirjoittavat sen puolustukseksi, opin ja niiden jumalattomuuksien, jotka se sisältää... hän olkoon itse kirottu.” Näin marttyyrinä ja pyhimyksenä pidetty kirkkoisä Origenes oli muutamalla kirjainrivillä julistettu pannaan ja hänen oppinsa oli kirottu. Tätä seikkaa oli pidetty Kirkon piirissä arkaluontoisena. Nykyisin Rooman kirkko ei pitänyt Justinianuksen Konstantinopolissa vuonna 553 järjestämää kirkolliskokousta pätevänä.

Anonyymi kirjoitti:

Siihen aikaan Rooman imperiumi oli jaettu kahteen osaan: itäiseen imperiumiin eli Bysanttiin jonka pääkaupunki oli Konstantinopoli, ja läntiseen imperiumiin eli Roomaan. Vuonna 553 oli pidetty Konstantinopolin kirkolliskokouksen ensimmäinen istunto Santa Sophian sekretariumissa. Paavi Wigiliuksen jouduttua vaikeaan ahdinkotilaan Rooman piirityksen aikana, keisari Justinianus oli kiristänyt häneltä myöntymyksen tämän kirkolliskokouksen pitämiseen sekä kaikkiin hänen pannaanjulistuksiinsa.

Vaikka jälleensyntymisoppia koskenut äänestys oli riippunut sekä itäisen että läntisen imperiumin piispoista, vain kaksi piispaa oli saapunut Roomasta Konstantinopoliin äänestämään. Kun kaksi edellistä paavia oli murhattu sen jälkeen kun he olivat vastustaneet jälleensyntymisopin siirtämistä doktriinin ulkopuolelle, olivat monet roomalaiset piispat pelänneet äänestää Justinianin toiveiden vastaisesti. Konstantinopolin kirkolliskokouksen ensimmäinen anateema oli kuulunut: ”Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta olemassaolosta ennen syntymää ja sitä seuraavaa väitettä kauheasta takaisintulosta, hän olkoon kirottu.” Opin, jossa ihminen joutui vastaamaan teoistaan, oli katsottu olevan ”kauhea”. Lopulta Konstantinopolin kirkolliskokouksen julkilausuma oli uhannut, että ”joka ei kiroa tätä oppia ja sen kannattajia, ja ne jotka väittävät sen olevan ortodoksisen, joko kokonaan tai osaksi, tai ne jotka kirjoittavat sen puolustukseksi, opin ja niiden jumalattomuuksien, jotka se sisältää... hän olkoon itse kirottu.” Näin marttyyrinä ja pyhimyksenä pidetty kirkkoisä Origenes oli muutamalla kirjainrivillä julistettu pannaan ja hänen oppinsa oli kirottu. Tätä seikkaa oli pidetty Kirkon piirissä arkaluontoisena. Nykyisin Rooman kirkko ei pitänyt Justinianuksen Konstantinopolissa vuonna 553 järjestämää kirkolliskokousta pätevänä.

Lue lisää

Oli siis historiallinen tosiseikka, että jälleensyntymisen hylkääminen kristinuskosta oli johtunut Rooman keisarin ja hänen vaimonsa henkilökohtaisesta toiveesta. Justinianuksen käskystä myös Platonin akatemia oli suljettu jo aiemmin vuonna 529, sen toimittua yhdeksänsadan vuoden ajan. Justinianuksen tarkoituksena oli ollut sulkea yksi viimeisistä pakanallisista opetuksen keskuksista kristillisessä valtakunnassaan, mutta Platonin filosofia oli jo ehtinyt tunkeutua kristilliseen teologiaan.

Konstantinuksen ediktin jälkeen Kirkkoon oli liittynyt suurin joukoin ihmisiä, jotka olivat etsineet sieltä valtaa, kunniaa ja keisarin suosiota. Vähitellen he olivat valloittaneet itselleen johtavat asemat, sillä itsekkäät ihmiset olivat kaikkina aikoina, milloin suinkin olivat siihen pystyneet, käyttäneet – valtiollisen asemansa avulla – Kirkkoa poliittisiin vehkeilyihinsä ja oman maallisen valtansa ylläpitämiseen. Niin oli käynyt tälläkin kerralla: ”vaarallisia oppeja” oli vähitellen jätetty pois ja kirkolliskokouksissa oli määrätty tarkoin, mihin ihmisten oli uskottava. Kaikki muu oli julistettu pannaan kerettiläisyytenä. Ihmisen päätösvalta omasta itsestään olikin Kirkolle kauhistus, koska palkkapapistoa ei silloin olisi tarvittu. Niinpä jälleensyntymisoppi oli kirottu. Tämän kirkonkirouksen seurauksena olivat jälleensyntymiseen uskovien harhaoppisten vainot kiihtyneet, ja Kirkko oli käyttänyt hyvin ankaria keinoja kitkeäkseen käsitykset jälleensyntymisestä. Harhaoppisia oli tapettu ja heidän kirjallisuuttaan oli poltettu. Gnostilaiset kirjoitukset oli kätketty.

Anonyymi kirjoitti:

Oli siis historiallinen tosiseikka, että jälleensyntymisen hylkääminen kristinuskosta oli johtunut Rooman keisarin ja hänen vaimonsa henkilökohtaisesta toiveesta. Justinianuksen käskystä myös Platonin akatemia oli suljettu jo aiemmin vuonna 529, sen toimittua yhdeksänsadan vuoden ajan. Justinianuksen tarkoituksena oli ollut sulkea yksi viimeisistä pakanallisista opetuksen keskuksista kristillisessä valtakunnassaan, mutta Platonin filosofia oli jo ehtinyt tunkeutua kristilliseen teologiaan.

Konstantinuksen ediktin jälkeen Kirkkoon oli liittynyt suurin joukoin ihmisiä, jotka olivat etsineet sieltä valtaa, kunniaa ja keisarin suosiota. Vähitellen he olivat valloittaneet itselleen johtavat asemat, sillä itsekkäät ihmiset olivat kaikkina aikoina, milloin suinkin olivat siihen pystyneet, käyttäneet – valtiollisen asemansa avulla – Kirkkoa poliittisiin vehkeilyihinsä ja oman maallisen valtansa ylläpitämiseen. Niin oli käynyt tälläkin kerralla: ”vaarallisia oppeja” oli vähitellen jätetty pois ja kirkolliskokouksissa oli määrätty tarkoin, mihin ihmisten oli uskottava. Kaikki muu oli julistettu pannaan kerettiläisyytenä. Ihmisen päätösvalta omasta itsestään olikin Kirkolle kauhistus, koska palkkapapistoa ei silloin olisi tarvittu. Niinpä jälleensyntymisoppi oli kirottu. Tämän kirkonkirouksen seurauksena olivat jälleensyntymiseen uskovien harhaoppisten vainot kiihtyneet, ja Kirkko oli käyttänyt hyvin ankaria keinoja kitkeäkseen käsitykset jälleensyntymisestä. Harhaoppisia oli tapettu ja heidän kirjallisuuttaan oli poltettu. Gnostilaiset kirjoitukset oli kätketty.

Lue lisää

Vahvinta todistusaineistoa jälleensyntymisen puolesta ovat lapset, jotka heti puhumaan opittuaan alkavat kertoa eläneensä jo aikaisemmin. https://parapsykologia.blogspot.com/2009/11/jalleensyntymisesta.html

Anonyymi kirjoitti:

Vahvinta todistusaineistoa jälleensyntymisen puolesta ovat lapset, jotka heti puhumaan opittuaan alkavat kertoa eläneensä jo aikaisemmin. https://parapsykologia.blogspot.com/2009/11/jalleensyntymisesta.html

Lue lisää

Esimerkkejä merkittävistä tapauksista

Intiasta löydettyjä lapsitapauksia käsittelevässä kirjassa (1975, s.70-106) kerrotaan yhdeksän muun tapauksen ohella vuonna 1956 syntyneestä Gopal Guptasta. Hän oppi puhumaan vasta melko myöhään, vasta yli kaksivuotiaana. Ensimmäinen vihje jälleensyntymismuistoista tuli melko pian puhumaan oppimisen jälkeen. Silloin Gopalia pyydettiin tuomaan vesilasi vieraalle. Hän tekikin työtä käskettyä, mutta ei suostunut korjaamaan lasia pois, vaan sanoi: "En vie sitä, minä olen Sharma". Sharma oli korkea kasti, jonka edustajille palvelijat hoitivat käytännön työt. Hänen nykyinen perheensä oli alempaa kastia.
https://parapsykologia.blogspot.com/2009/11/jalleensyntymisesta.html

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkkejä merkittävistä tapauksista

Intiasta löydettyjä lapsitapauksia käsittelevässä kirjassa (1975, s.70-106) kerrotaan yhdeksän muun tapauksen ohella vuonna 1956 syntyneestä Gopal Guptasta. Hän oppi puhumaan vasta melko myöhään, vasta yli kaksivuotiaana. Ensimmäinen vihje jälleensyntymismuistoista tuli melko pian puhumaan oppimisen jälkeen. Silloin Gopalia pyydettiin tuomaan vesilasi vieraalle. Hän tekikin työtä käskettyä, mutta ei suostunut korjaamaan lasia pois, vaan sanoi: "En vie sitä, minä olen Sharma". Sharma oli korkea kasti, jonka edustajille palvelijat hoitivat käytännön työt. Hänen nykyinen perheensä oli alempaa kastia.
https://parapsykologia.blogspot.com/2009/11/jalleensyntymisesta.html

Lue lisää

Jälleensyntymisoppi poistettiin kristinuskosta

"Muinaisen historioitsija Josefuksen mukaan esikristillisen munkkijärjestö essealaisten keskuudessa oli vallinnut käsitys, että ruumiit kulkivat tuhoon eikä niiden materia ollut kestävä, mutta sielut vaelsivat edelleen kuolemalta varjeltuina. Ja varhainen kristitty filosofi Justinius Marttyyri lausui teoksessaan Kaksinpuhelu Tryphoon kanssa, että ”maallisella pyhiinvaelluksellaan asuvat ihmisen sielut monissa kehoissa.” Alkukristillisten enemmistö olikin uskonut jälleensyntymisoppiin, mutta Raamatun muunneltu nykyversio opetti vain taivaasta ja helvetistä. Useat kohdat Raamatussa kuitenkin osoittivat, että usko jälleensyntymiseen oli ajanlaskun alussa ollut yleisesti hyväksyttyä juutalaisten keskuudessa. Alkukirkko oli siis hyväksynyt jälleensyntymisopin, ja sitä olivat opettaneet niin gnostilaiset kuin lukuisat kirkkoisätkin, kuten Clemens Aleksandrialainen ja kuuluisa Origenes 200-luvulla.

https://www.kuudennenauringonaika.fi/199955750.html

Anonyymi kirjoitti:

Jälleensyntymisoppi poistettiin kristinuskosta

"Muinaisen historioitsija Josefuksen mukaan esikristillisen munkkijärjestö essealaisten keskuudessa oli vallinnut käsitys, että ruumiit kulkivat tuhoon eikä niiden materia ollut kestävä, mutta sielut vaelsivat edelleen kuolemalta varjeltuina. Ja varhainen kristitty filosofi Justinius Marttyyri lausui teoksessaan Kaksinpuhelu Tryphoon kanssa, että ”maallisella pyhiinvaelluksellaan asuvat ihmisen sielut monissa kehoissa.” Alkukristillisten enemmistö olikin uskonut jälleensyntymisoppiin, mutta Raamatun muunneltu nykyversio opetti vain taivaasta ja helvetistä. Useat kohdat Raamatussa kuitenkin osoittivat, että usko jälleensyntymiseen oli ajanlaskun alussa ollut yleisesti hyväksyttyä juutalaisten keskuudessa. Alkukirkko oli siis hyväksynyt jälleensyntymisopin, ja sitä olivat opettaneet niin gnostilaiset kuin lukuisat kirkkoisätkin, kuten Clemens Aleksandrialainen ja kuuluisa Origenes 200-luvulla.

https://www.kuudennenauringonaika.fi/199955750.html

Lue lisää

Konstantinuksen ediktin jälkeen Kirkkoon oli liittynyt suurin joukoin ihmisiä, jotka olivat etsineet sieltä valtaa, kunniaa ja keisarin suosiota. Vähitellen he olivat valloittaneet itselleen johtavat asemat, sillä itsekkäät ihmiset olivat kaikkina aikoina, milloin suinkin olivat siihen pystyneet, käyttäneet – valtiollisen asemansa avulla – Kirkkoa poliittisiin vehkeilyihinsä ja oman maallisen valtansa ylläpitämiseen. Niin oli käynyt tälläkin kerralla: ”vaarallisia oppeja” oli vähitellen jätetty pois ja kirkolliskokouksissa oli määrätty tarkoin, mihin ihmisten oli uskottava.

Anonyymi kirjoitti:

Konstantinuksen ediktin jälkeen Kirkkoon oli liittynyt suurin joukoin ihmisiä, jotka olivat etsineet sieltä valtaa, kunniaa ja keisarin suosiota. Vähitellen he olivat valloittaneet itselleen johtavat asemat, sillä itsekkäät ihmiset olivat kaikkina aikoina, milloin suinkin olivat siihen pystyneet, käyttäneet – valtiollisen asemansa avulla – Kirkkoa poliittisiin vehkeilyihinsä ja oman maallisen valtansa ylläpitämiseen. Niin oli käynyt tälläkin kerralla: ”vaarallisia oppeja” oli vähitellen jätetty pois ja kirkolliskokouksissa oli määrätty tarkoin, mihin ihmisten oli uskottava.

Lue lisää

Niin oli käynyt tälläkin kerralla: ”vaarallisia oppeja” oli vähitellen jätetty pois ja kirkolliskokouksissa oli määrätty tarkoin, mihin ihmisten oli uskottava.

Anonyymi kirjoitti:

Niin oli käynyt tälläkin kerralla: ”vaarallisia oppeja” oli vähitellen jätetty pois ja kirkolliskokouksissa oli määrätty tarkoin, mihin ihmisten oli uskottava.

Nykyaikainen kirkko kertoo meille myös, mitä meidän pitäisi uskoa.

Niin oli käynyt tälläkin kerralla: ”vaarallisia oppeja” oli vähitellen jätetty pois ja kirkolliskokouksissa oli määrätty tarkoin, mihin ihmisten oli uskottava.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyaikainen kirkko kertoo meille myös, mitä meidän pitäisi uskoa.

Niin oli käynyt tälläkin kerralla: ”vaarallisia oppeja” oli vähitellen jätetty pois ja kirkolliskokouksissa oli määrätty tarkoin, mihin ihmisten oli uskottava.

Lue lisää

Kaikki muu oli julistettu pannaan kerettiläisyytenä. Ihmisen päätösvalta omasta itsestään olikin Kirkolle kauhistus, koska palkkapapistoa ei silloin olisi tarvittu. Niinpä jälleensyntymisoppi oli kirottu. Tämän kirkonkirouksen seurauksena olivat jälleensyntymiseen uskovien harhaoppisten vainot kiihtyneet, ja Kirkko oli käyttänyt hyvin ankaria keinoja kitkeäkseen käsitykset jälleensyntymisestä. Harhaoppisia oli tapettu ja heidän kirjallisuuttaan oli poltettu.

Niinpä kirkko on tietoisesti muuttanut kristillisiä käsityksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki muu oli julistettu pannaan kerettiläisyytenä. Ihmisen päätösvalta omasta itsestään olikin Kirkolle kauhistus, koska palkkapapistoa ei silloin olisi tarvittu. Niinpä jälleensyntymisoppi oli kirottu. Tämän kirkonkirouksen seurauksena olivat jälleensyntymiseen uskovien harhaoppisten vainot kiihtyneet, ja Kirkko oli käyttänyt hyvin ankaria keinoja kitkeäkseen käsitykset jälleensyntymisestä. Harhaoppisia oli tapettu ja heidän kirjallisuuttaan oli poltettu.

Niinpä kirkko on tietoisesti muuttanut kristillisiä käsityksiä.

Lue lisää

https://www.facebook.com/Gaia/videos/why-was-reincarnation-removed-from-the-bible/1807452312618785/
Miksi Reinkarnaatio poistettiin Raamatusta?

Anonyymi kirjoitti:

https://www.facebook.com/Gaia/videos/why-was-reincarnation-removed-from-the-bible/1807452312618785/
Miksi Reinkarnaatio poistettiin Raamatusta?

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=Gf6pxg-THjc
Kuinka ja miksi Reinkarnaatiokirjoitukset poistettiin tai jätettiin pois kristillisestä Raamatusta

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=Gf6pxg-THjc
Kuinka ja miksi Reinkarnaatiokirjoitukset poistettiin tai jätettiin pois kristillisestä Raamatusta

Lue lisää

Poistettiin reinkarnaatio-oppi Raamatusta, koska silloin on parempi hallita ihmistä pelon kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Poistettiin reinkarnaatio-oppi Raamatusta, koska silloin on parempi hallita ihmistä pelon kautta.

Eräs tuntemani fyysikko sai eräältä munkilta tietoa teksteistä, joita ei ollut Raamatussa. Nämä tekstit käsittelivät jälleensyntymistä. Se oli luostari Egyptissä. Ja siellä, Egyptiläisessä luostarissa, nämä tekstit ovat säilyneet tähän päivään asti.

Anonyymi kirjoitti:

Eräs tuntemani fyysikko sai eräältä munkilta tietoa teksteistä, joita ei ollut Raamatussa. Nämä tekstit käsittelivät jälleensyntymistä. Se oli luostari Egyptissä. Ja siellä, Egyptiläisessä luostarissa, nämä tekstit ovat säilyneet tähän päivään asti.

Lue lisää

Reinkarnaatio-oppi kiellettiin, koska se antaa ihmisille valtaa. Reinkarnaatio oli ristiriidassa niiden muutamien piispojen ja diakonien pyrkimysten kanssa, jotka tunsivat, että heidän yksin tulisi jakaa totuus kansanjoukoille. Tätä autoritaarista kuristusotetta vahvistaa oppi "yksi mahdollisuus - yksi elämä", koska henkilö, joka virheellisesti päätti ajatella itse ja hylkäsi hierarkian auktoriteetin, ei saisi toista tilaisuutta oikaista asioita, jos hän arvaisi väärin. Hierarkian kanta on, että ikuinen kadotus ilman ehdonalaista vapautusta olisi niiden peruuttamaton kohtalo, jotka uskaltavat kyseenalaistaa hierarkian auktoriteetin.

Anonyymi kirjoitti:

Reinkarnaatio-oppi kiellettiin, koska se antaa ihmisille valtaa. Reinkarnaatio oli ristiriidassa niiden muutamien piispojen ja diakonien pyrkimysten kanssa, jotka tunsivat, että heidän yksin tulisi jakaa totuus kansanjoukoille. Tätä autoritaarista kuristusotetta vahvistaa oppi "yksi mahdollisuus - yksi elämä", koska henkilö, joka virheellisesti päätti ajatella itse ja hylkäsi hierarkian auktoriteetin, ei saisi toista tilaisuutta oikaista asioita, jos hän arvaisi väärin. Hierarkian kanta on, että ikuinen kadotus ilman ehdonalaista vapautusta olisi niiden peruuttamaton kohtalo, jotka uskaltavat kyseenalaistaa hierarkian auktoriteetin.

Lue lisää

Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".

Anonyymi kirjoitti:

Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".

Lue lisää

Jos totuus paljastuisi, koko kristinuskolta menisi pohja alta, ja miten voisitte vielä hallita ihmisiä. Pelolaa hallitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos totuus paljastuisi, koko kristinuskolta menisi pohja alta, ja miten voisitte vielä hallita ihmisiä. Pelolaa hallitaan.

Katolinen kirkko tukahdutti tarkoituksellisesti kaikki kirjalliset todisteet jälleensyntymisestä varhaiskristillisissä opetuksissa ja Raamatussa.

Anonyymi kirjoitti:

Katolinen kirkko tukahdutti tarkoituksellisesti kaikki kirjalliset todisteet jälleensyntymisestä varhaiskristillisissä opetuksissa ja Raamatussa.

Vatikaanin salaiset arkistot sisältävät synkkiä asioita – ja ne pysyvät pääosin piilossa.
Olisiko maailma jo kypsä avaamaan vatikaanin salaiset arkistot tutkijoille valottaaksemme, historiaa, uskonnonhistoriaa ja omaa alkuperäämme?

Anonyymi kirjoitti:

Vatikaanin salaiset arkistot sisältävät synkkiä asioita – ja ne pysyvät pääosin piilossa.
Olisiko maailma jo kypsä avaamaan vatikaanin salaiset arkistot tutkijoille valottaaksemme, historiaa, uskonnonhistoriaa ja omaa alkuperäämme?

Lue lisää

https://rivalnations.org/censored-bible/
Raamattusi on sensuroitu

Anonyymi kirjoitti:

https://rivalnations.org/censored-bible/
Raamattusi on sensuroitu

Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on sensuroitu. Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja. Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä. Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet. Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on tapahtunut.

Uskonnollinen perinne voi olla hyvä asia, ja joskus se voi olla hyvin huono asia. Kun on kyse siitä, mistä Raamatun versiosta luemme, uskonnollinen perinne voi estää meitä saamasta käyttöönsä tarkinta ja luotettavinta versiota. Arkeologisten löytöjen ja tekstikriittisten tutkimusten ansiosta olemme saaneet selville, että Jeesus, apostolit, Uuden testamentin kirjoittajat ja varhaiskirkko lukivat Raamatun eri versiosta kuin me nykyään.

Tämä Uuden testamentin kirjoittajilla ollut aikaisempi raamatunversio on suurelta osin kadonnut käytöstä, mutta sitä voi yhä löytää, jos sitä etsii. Lue seuraavasta, millä tavoin Raamattuasi on sensuroitu ja miksi sillä on merkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on sensuroitu. Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja. Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä. Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet. Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on tapahtunut.

Uskonnollinen perinne voi olla hyvä asia, ja joskus se voi olla hyvin huono asia. Kun on kyse siitä, mistä Raamatun versiosta luemme, uskonnollinen perinne voi estää meitä saamasta käyttöönsä tarkinta ja luotettavinta versiota. Arkeologisten löytöjen ja tekstikriittisten tutkimusten ansiosta olemme saaneet selville, että Jeesus, apostolit, Uuden testamentin kirjoittajat ja varhaiskirkko lukivat Raamatun eri versiosta kuin me nykyään.

Tämä Uuden testamentin kirjoittajilla ollut aikaisempi raamatunversio on suurelta osin kadonnut käytöstä, mutta sitä voi yhä löytää, jos sitä etsii. Lue seuraavasta, millä tavoin Raamattuasi on sensuroitu ja miksi sillä on merkitystä.

Lue lisää

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet.

Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu.

Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on tapahtunut.

Anonyymi kirjoitti:

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet.

Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu.

Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on tapahtunut.

Lue lisää

"No kun teinkarnaatio ja karma on kosmisia luonnonlakeja.!"

Karma ja reinkarnaatio

Ymmärtääkseen tätä aihetta on ymmärrettävä gunat, ja ne on käsitelty täällä aiemminkin:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2

On annettu monia esimerkkejä siitä, miten nämä gunat ilmenevät elämässämme. Aihe käsittelee näiden gunojen kanssa tapahtuvan kosketuksen tulosta, vuorovaikutuksen tulosta niiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

"No kun teinkarnaatio ja karma on kosmisia luonnonlakeja.!"

Karma ja reinkarnaatio

Ymmärtääkseen tätä aihetta on ymmärrettävä gunat, ja ne on käsitelty täällä aiemminkin:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2

On annettu monia esimerkkejä siitä, miten nämä gunat ilmenevät elämässämme. Aihe käsittelee näiden gunojen kanssa tapahtuvan kosketuksen tulosta, vuorovaikutuksen tulosta niiden kanssa.

Lue lisää

"No kun teinkarnaatio ja karma on kosmisia luonnonlakeja.!"

Karma ja reinkarnaatio

Karma on elävän olennon, sielun, kosketus aineelliseen luontoon. Ja sana karma on nykyään melko laajalle levinnyt, monet ihmiset käyttävät sitä, mutta kaikki eivätkä aina ymmärrä tarkalleen, mitä se tarkoittaa. Termi "karma" on peräisin Veda-kirjallisuudesta, se on termi Vedojen kielellä, sanskritin kielellä. Termi "karma" on siis syntynyt sanskritin sanan juuresta kriya, joka tarkoittaa muun muassa "luoda".
Tästä johtuu nykyään muodikas sana luova, creative tai englanninkielinen sana creation. Kaikkea toimintaa voidaan siis kutsua karmaksi. Koska jokaiseen toimintaan liittyy tiettyjä seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toimintamme seurauksia.
Koska jokainen toiminta tuottaa välttämättä jonkinlaisen tuloksen. Niinpä seuraukset tai kohtalo tai, kuten kristinuskossa sanotaan, kosto tai rangaistus ovat kaikki asioita, jotka sisältyvät tähän termiin karma. Karman laki on itse asiassa tämän aineellisen maailman tärkein universaalinen, kosminen laki. Painovoiman lain ja joidenkin muiden fysikaalisten lakien kaltaiset lait eivät ole lainkaan tärkeimmät lait, koska ne ovat lakeja, jotka liittyvät vain aineeseen, ja tässä maailmassa tärkeintä ei ole aine, vaan tärkeintä on tietoisuus.

Koska tietoisuus on se, joka tarkkailee tätä materiaa, tietoisuus on se, joka voi manipuloida tätä materiaa. Jos näemme jonkin muun elämän ilmentymän, se tarkoittaa, että siellä on tietoisuus. Fyysiset lait eivät siis voi olla tärkeimmät lait, koska fyysiset lait ovat vain materiaalisten elementtien välisen vuorovaikutuksen lakeja. Päälaki olisi laki, joka osoittaa materian ja tietoisuuden välisen vuorovaikutuksen. Karma on siis seurauksen laki tai syy-seurauslaki, moraalisen vastuun laki, joka osoittaa, miten tietoisuus ja materia ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Karkealla fyysisellä tasolla tämä laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina - energian säilymislakina.

Hienovaraisemmalla tasolla se on moraalisen vastuun laki. Tunnemme lauseita kuten: "Mitä kylvät, sitä niität", "Silmä silmästä, hammas hampaasta" jne.

Tämä on vain karman lain ilmentymä toisella, hienovaraisemmalla moraalisella alueella.

Yhteys karman ja energian välillä.
Ja jotta voimme luoda minkäänlaista karmaa, minkäänlaisia seurauksia toiminnasta, se vaatii tiettyä energiaa. Ja energia on hyvin monimutkainen asia. Luemme vaikkapa kuudennen luokan fysiikan oppikirjasta, että energia on kykyä tehdä työtä. Mutta mistä energia tulee, se on aina ollut kysymys. Ihmiset ajattelevat yleensä, että energiaa on vain maailmassa. Mutta se, mistä se tulee maailmassa, ei ole aivan selvää. Ja Vedoissa sanotaan, että kaikki energia tulee Absoluuttisesta Totuudesta. Ja Absoluuttinen Totuus määritellään kaikkien energioiden loputtomaksi, ehtymättömäksi lähteeksi.

Tätä on tietenkin äärimmäisen vaikea todentaa tavanomaisella empiirisellä tavalla. Otamme kuitenkin tämän ainakin lähtökohdaksi tänään. Koska tarkastelemme tätä toimintaa, kaikkia näitä asioita, Vedojen näkökulmasta, otamme tällä kertaa lähtökohdaksi tämän. On aivan ilmeistä, että energian on tultava jostain, koska kaikella tässä maailmassa on lähde, ja vain naiivi ihminen voi ajatella, että vesi tulee hanasta ja valo tulee lampusta. Eli älykkäämpi, kaukonäköisempi ihminen katsoo ja näkee, että nämä energiat palaavat muihin, kaukaisempiin alkulähteisiin. Vastaavasti saatamme ajatella, että kosmoksessa on vain tietty joukko energioita. Sanotaan, että valo ja lämpö saadaan auringosta jne.

Anonyymi kirjoitti:

"No kun teinkarnaatio ja karma on kosmisia luonnonlakeja.!"

Karma ja reinkarnaatio

Karma on elävän olennon, sielun, kosketus aineelliseen luontoon. Ja sana karma on nykyään melko laajalle levinnyt, monet ihmiset käyttävät sitä, mutta kaikki eivätkä aina ymmärrä tarkalleen, mitä se tarkoittaa. Termi "karma" on peräisin Veda-kirjallisuudesta, se on termi Vedojen kielellä, sanskritin kielellä. Termi "karma" on siis syntynyt sanskritin sanan juuresta kriya, joka tarkoittaa muun muassa "luoda".
Tästä johtuu nykyään muodikas sana luova, creative tai englanninkielinen sana creation. Kaikkea toimintaa voidaan siis kutsua karmaksi. Koska jokaiseen toimintaan liittyy tiettyjä seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toimintamme seurauksia.
Koska jokainen toiminta tuottaa välttämättä jonkinlaisen tuloksen. Niinpä seuraukset tai kohtalo tai, kuten kristinuskossa sanotaan, kosto tai rangaistus ovat kaikki asioita, jotka sisältyvät tähän termiin karma. Karman laki on itse asiassa tämän aineellisen maailman tärkein universaalinen, kosminen laki. Painovoiman lain ja joidenkin muiden fysikaalisten lakien kaltaiset lait eivät ole lainkaan tärkeimmät lait, koska ne ovat lakeja, jotka liittyvät vain aineeseen, ja tässä maailmassa tärkeintä ei ole aine, vaan tärkeintä on tietoisuus.

Koska tietoisuus on se, joka tarkkailee tätä materiaa, tietoisuus on se, joka voi manipuloida tätä materiaa. Jos näemme jonkin muun elämän ilmentymän, se tarkoittaa, että siellä on tietoisuus. Fyysiset lait eivät siis voi olla tärkeimmät lait, koska fyysiset lait ovat vain materiaalisten elementtien välisen vuorovaikutuksen lakeja. Päälaki olisi laki, joka osoittaa materian ja tietoisuuden välisen vuorovaikutuksen. Karma on siis seurauksen laki tai syy-seurauslaki, moraalisen vastuun laki, joka osoittaa, miten tietoisuus ja materia ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Karkealla fyysisellä tasolla tämä laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina - energian säilymislakina.

Hienovaraisemmalla tasolla se on moraalisen vastuun laki. Tunnemme lauseita kuten: "Mitä kylvät, sitä niität", "Silmä silmästä, hammas hampaasta" jne.

Tämä on vain karman lain ilmentymä toisella, hienovaraisemmalla moraalisella alueella.

Yhteys karman ja energian välillä.
Ja jotta voimme luoda minkäänlaista karmaa, minkäänlaisia seurauksia toiminnasta, se vaatii tiettyä energiaa. Ja energia on hyvin monimutkainen asia. Luemme vaikkapa kuudennen luokan fysiikan oppikirjasta, että energia on kykyä tehdä työtä. Mutta mistä energia tulee, se on aina ollut kysymys. Ihmiset ajattelevat yleensä, että energiaa on vain maailmassa. Mutta se, mistä se tulee maailmassa, ei ole aivan selvää. Ja Vedoissa sanotaan, että kaikki energia tulee Absoluuttisesta Totuudesta. Ja Absoluuttinen Totuus määritellään kaikkien energioiden loputtomaksi, ehtymättömäksi lähteeksi.

Tätä on tietenkin äärimmäisen vaikea todentaa tavanomaisella empiirisellä tavalla. Otamme kuitenkin tämän ainakin lähtökohdaksi tänään. Koska tarkastelemme tätä toimintaa, kaikkia näitä asioita, Vedojen näkökulmasta, otamme tällä kertaa lähtökohdaksi tämän. On aivan ilmeistä, että energian on tultava jostain, koska kaikella tässä maailmassa on lähde, ja vain naiivi ihminen voi ajatella, että vesi tulee hanasta ja valo tulee lampusta. Eli älykkäämpi, kaukonäköisempi ihminen katsoo ja näkee, että nämä energiat palaavat muihin, kaukaisempiin alkulähteisiin. Vastaavasti saatamme ajatella, että kosmoksessa on vain tietty joukko energioita. Sanotaan, että valo ja lämpö saadaan auringosta jne.

Lue lisää

Mutta todellisuudessa aurinkokaan ei ole valonlähde, vaan se on myös eräänlainen suuri hehkulamppu, josta kulkee näkymätön kaapeli toiseen lähteeseen. Toisin sanoen Vedat määrittelevät Absoluuttisen Totuuden kaikkien energioiden absoluuttiseksi lähteeksi. Ja koska energia on persoonallista, se tulee persoonallisesta lähteestä, tuon energian väärinkäyttöön liittyy tietty moraalinen vastuu. Muuten, jos tällä energialla ei olisi persoonallista lähdettä, jos energialla ei olisi mitään tiettyä tarkoitusta, jota varten se on olemassa, emme saisi mitään moraalisia seurauksia. Toisin sanoen seuraukset itsessään periaatteessa jo viittaavat persoonalliseen lähteeseen.
Koska väärin käytetty energia aiheuttaa meille tiettyjä ongelmia, jotka ovat eräänlainen tapa saada meidät ajattelemaan tiettyjä asioita. Ja lakeja tarvitaan yleisesti ottaen järjestyksen ylläpitämiseksi tässä maailmassa. Eli itse energia, se antaa meille mahdollisuuksia käyttää vapauttamme jotenkin. Ja seurausten perusteella voimme arvioida, olemmeko käyttäneet tätä vapautta oikein vai emme. Eli näiden energioiden Korkein Lähde antaa meille vapauden kautta ja erilaisten energioiden kautta kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ja me teemme jo tiettyjä johtopäätöksiä, ja näin keräämme kokemuksemme. Otamme siis tiettyjä energioita ja ryhdymme tiettyihin toimiin.

Energia voi kiertää tässä maailmassa eri tavoin. Hyväksymme, sanokaamme, nyt vaikka vedalaisen paradigman, vedalaisen näkemyksen ja julistamme, että energia laskeutuu Korkeimmasta Persoonallisesta lähteestä, ja me olemme sen vastaanottajia - me vastaanotamme energiaa. Saamme älyn energiaa, ajan energiaa, kaikenlaisten kykyjen energiaa ja saamme myös aineellista energiaa rakennusmateriaalin muodossa. Meitä ympäröivät erilaiset energiat, ja kun vastaanotamme tätä energiaa ylhäältä, käynnistämme sen horisontaalisen kierron kautta, eli emme palauta sitä ylhäältä, vaan käynnistämme sen horisontaalisen kierron kautta, eli vaihdamme tätä energiaa yhteiskunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta todellisuudessa aurinkokaan ei ole valonlähde, vaan se on myös eräänlainen suuri hehkulamppu, josta kulkee näkymätön kaapeli toiseen lähteeseen. Toisin sanoen Vedat määrittelevät Absoluuttisen Totuuden kaikkien energioiden absoluuttiseksi lähteeksi. Ja koska energia on persoonallista, se tulee persoonallisesta lähteestä, tuon energian väärinkäyttöön liittyy tietty moraalinen vastuu. Muuten, jos tällä energialla ei olisi persoonallista lähdettä, jos energialla ei olisi mitään tiettyä tarkoitusta, jota varten se on olemassa, emme saisi mitään moraalisia seurauksia. Toisin sanoen seuraukset itsessään periaatteessa jo viittaavat persoonalliseen lähteeseen.
Koska väärin käytetty energia aiheuttaa meille tiettyjä ongelmia, jotka ovat eräänlainen tapa saada meidät ajattelemaan tiettyjä asioita. Ja lakeja tarvitaan yleisesti ottaen järjestyksen ylläpitämiseksi tässä maailmassa. Eli itse energia, se antaa meille mahdollisuuksia käyttää vapauttamme jotenkin. Ja seurausten perusteella voimme arvioida, olemmeko käyttäneet tätä vapautta oikein vai emme. Eli näiden energioiden Korkein Lähde antaa meille vapauden kautta ja erilaisten energioiden kautta kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ja me teemme jo tiettyjä johtopäätöksiä, ja näin keräämme kokemuksemme. Otamme siis tiettyjä energioita ja ryhdymme tiettyihin toimiin.

Energia voi kiertää tässä maailmassa eri tavoin. Hyväksymme, sanokaamme, nyt vaikka vedalaisen paradigman, vedalaisen näkemyksen ja julistamme, että energia laskeutuu Korkeimmasta Persoonallisesta lähteestä, ja me olemme sen vastaanottajia - me vastaanotamme energiaa. Saamme älyn energiaa, ajan energiaa, kaikenlaisten kykyjen energiaa ja saamme myös aineellista energiaa rakennusmateriaalin muodossa. Meitä ympäröivät erilaiset energiat, ja kun vastaanotamme tätä energiaa ylhäältä, käynnistämme sen horisontaalisen kierron kautta, eli emme palauta sitä ylhäältä, vaan käynnistämme sen horisontaalisen kierron kautta, eli vaihdamme tätä energiaa yhteiskunnassa.

Lue lisää

Ja ylhäältä saatu energia alkaa kiertää yhteiskuntamme, aineellisen maailmamme kautta palvelujen, rahan, jonkinlaisen integraation, vuorovaikutuksen muodossa - näin yhteiskunta toimii tällä energialla; mutta jos tämä yhteiskunta, no, yksilöllisesti tai kollektiivisesti, ei palauta tätä energiaa Alkuperään, niin lopulta havaitsemme, että tällainen yhteiskunta joutuu väistämättä tiettyyn kriisiin. Eli yhteiskunnassa kasvavat tietyt määrätyt ristiriidat, kasautuu, ja tietyt kataklysmit tai paikalliset sodat tai sisällissodat tai muut teknogeeniset katastrofit, muut, muut erilaiset asiat, täällä.

Tämä osoittaa, että ihmiset käyttävät energiaa yksilö- tai kollektiivisella tasolla väärin. Kun siis vastaanotamme energiaa ylhäältä, mutta emme anna sitä takaisin, vaan juoksutamme sen tämän horisontaalisen kierron läpi, näissä olosuhteissa muodostuu karmaa eli energiaa, joka sitoo meidät tiettyihin seurauksiin. Kun ihmiset eivät palauta tätä energiaa, vaan suuntaavat sen itseensä, he kietoutuvat näkymättömään verkkoon - karmaan.
Toinen vaihtoehto on, että otamme tämän energian vastaan ylhäältä ja lähetämme sen vain ylöspäin. Eli se on mahdollista vain silloin, kun ihmisellä on henkistä tietoa tai ymmärrystä kaiken perimmäisestä syystä. Ja Vedojen mukaan todellista tietoa on tieto perimmäisestä syystä: mistä kaikki tulee ja mitä varten kaikki on. Jos ihmisellä ei ole tällaista globaalia, perustavaa laatua olevaa tietoa, hänellä on hallussaan joukko erilaisia, niin sanottuja yleisiä tosiasioita, jotka liittyvät jokapäiväiseen toimintaan, ihminen voi olla hyvin oppinut jne. Mutta jos hänellä ei ole tätä perustavaa laatua olevaa tietoa siitä, mistä energia tulee, mistä me itse tulemme, mikä on elämän tarkoitus, silloin ihminen todennäköisesti tekee tiettyjä virheitä. Ja missä nämä virheet ilmenevät? Juuri siinä, että hän käyttää elämänsä energian väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Ja ylhäältä saatu energia alkaa kiertää yhteiskuntamme, aineellisen maailmamme kautta palvelujen, rahan, jonkinlaisen integraation, vuorovaikutuksen muodossa - näin yhteiskunta toimii tällä energialla; mutta jos tämä yhteiskunta, no, yksilöllisesti tai kollektiivisesti, ei palauta tätä energiaa Alkuperään, niin lopulta havaitsemme, että tällainen yhteiskunta joutuu väistämättä tiettyyn kriisiin. Eli yhteiskunnassa kasvavat tietyt määrätyt ristiriidat, kasautuu, ja tietyt kataklysmit tai paikalliset sodat tai sisällissodat tai muut teknogeeniset katastrofit, muut, muut erilaiset asiat, täällä.

Tämä osoittaa, että ihmiset käyttävät energiaa yksilö- tai kollektiivisella tasolla väärin. Kun siis vastaanotamme energiaa ylhäältä, mutta emme anna sitä takaisin, vaan juoksutamme sen tämän horisontaalisen kierron läpi, näissä olosuhteissa muodostuu karmaa eli energiaa, joka sitoo meidät tiettyihin seurauksiin. Kun ihmiset eivät palauta tätä energiaa, vaan suuntaavat sen itseensä, he kietoutuvat näkymättömään verkkoon - karmaan.
Toinen vaihtoehto on, että otamme tämän energian vastaan ylhäältä ja lähetämme sen vain ylöspäin. Eli se on mahdollista vain silloin, kun ihmisellä on henkistä tietoa tai ymmärrystä kaiken perimmäisestä syystä. Ja Vedojen mukaan todellista tietoa on tieto perimmäisestä syystä: mistä kaikki tulee ja mitä varten kaikki on. Jos ihmisellä ei ole tällaista globaalia, perustavaa laatua olevaa tietoa, hänellä on hallussaan joukko erilaisia, niin sanottuja yleisiä tosiasioita, jotka liittyvät jokapäiväiseen toimintaan, ihminen voi olla hyvin oppinut jne. Mutta jos hänellä ei ole tätä perustavaa laatua olevaa tietoa siitä, mistä energia tulee, mistä me itse tulemme, mikä on elämän tarkoitus, silloin ihminen todennäköisesti tekee tiettyjä virheitä. Ja missä nämä virheet ilmenevät? Juuri siinä, että hän käyttää elämänsä energian väärin.

Lue lisää

Hän rakentaa vääriä tavoitteita, sitten hän luonnollisesti pettyy, hän menettää paljon aikaa. Ja lopulta hän käytännössä tajuaa, että elämä on mennyt hukkaan. Tieto siitä, mistä energia tulee, ei siis ole vain teoreettisesti tärkeää, vaan se on myös käytännössä tärkeää. Koska sen avulla voimme ymmärtää, miten voimme olla karman sitomatta, vaikka pidämme yllä aktiivista elämänasentoa eli toimintaa tässä maailmassa. Ja Bhagavad-gitassa sanotaan, että karman monimutkaisuutta on yleensä hyvin vaikea ymmärtää.
Karman tyypit: vikarma ja akarma.
Ymmärtääkseen niitä [karman monimutkaisuuksia], sanotaan, että on ymmärrettävä, mitä karma on, mitä vikarma on ja mitä akrama on, eli karman lajit. Ja nyt aiomme ymmärtää nämä asiat yksityiskohtaisesti. Esimerkki: jos henkilö työskentelee jossakin järjestelmässä, jossakin yrityksessä, ja hän saa johdolta energiaa vaikkapa rahan muodossa, joka annetaan hänelle vastuun muodossa, jotta hän käyttäisi sen joihinkin asioihin, johonkin työhön. Ja sen sijaan, että hän olisi käyttänyt tämän rahan siihen tarkoitukseen, jota varten se hänelle annettiin, hän meni käyttämään tämän rahan omiin tarkoituksiinsa. Ja sitten, kun tuli aika tehdä jo talousraportteja jne. Kun häneltä kysytään: "Missä rahat ovat?", hän sanoo: "Ei ole rahaa." Ja seuraukset tulevat.

Karma on siis sanan varsinaisessa merkityksessä hyviä tekoja, oikeudenmukaisia tekoja, jotka kohottavat ihmistä. Toisenlaista toimintaa kutsutaan vikarmaksi. Vikarma on epäoikeudenmukaista toimintaa tai sitä, mitä kutsutaan synniksi. Synti on sana, jota käytetään enemmän uskonnollisessa yhteydessä. Yleisessä siviilikontekstissa käytetään yleisemmin sanaa "rikkomus" tai "rikos". Mikä on rikkomus? Rikkomus tarkoittaa "jonkun lain rikkomista". Se on sama kuin synti. Kun henkilö rikkoo vaikkapa jotakin yhteiskunnallista lakia, jotakin valtion lakia, häntä odottaa jokin rangaistus tekonsa vakavuuden mukaan. Ja kolmatta toiminnan lajia kutsutaan akarmaksi. Akarma tarkoittaa, että ihminen voi tehdä mitä tahansa toimintaa, jos hän tekee sen oikealla motiivilla, silloin hän on vapaa kaikista kielteisistä seurauksista.

Anonyymi kirjoitti:

Hän rakentaa vääriä tavoitteita, sitten hän luonnollisesti pettyy, hän menettää paljon aikaa. Ja lopulta hän käytännössä tajuaa, että elämä on mennyt hukkaan. Tieto siitä, mistä energia tulee, ei siis ole vain teoreettisesti tärkeää, vaan se on myös käytännössä tärkeää. Koska sen avulla voimme ymmärtää, miten voimme olla karman sitomatta, vaikka pidämme yllä aktiivista elämänasentoa eli toimintaa tässä maailmassa. Ja Bhagavad-gitassa sanotaan, että karman monimutkaisuutta on yleensä hyvin vaikea ymmärtää.
Karman tyypit: vikarma ja akarma.
Ymmärtääkseen niitä [karman monimutkaisuuksia], sanotaan, että on ymmärrettävä, mitä karma on, mitä vikarma on ja mitä akrama on, eli karman lajit. Ja nyt aiomme ymmärtää nämä asiat yksityiskohtaisesti. Esimerkki: jos henkilö työskentelee jossakin järjestelmässä, jossakin yrityksessä, ja hän saa johdolta energiaa vaikkapa rahan muodossa, joka annetaan hänelle vastuun muodossa, jotta hän käyttäisi sen joihinkin asioihin, johonkin työhön. Ja sen sijaan, että hän olisi käyttänyt tämän rahan siihen tarkoitukseen, jota varten se hänelle annettiin, hän meni käyttämään tämän rahan omiin tarkoituksiinsa. Ja sitten, kun tuli aika tehdä jo talousraportteja jne. Kun häneltä kysytään: "Missä rahat ovat?", hän sanoo: "Ei ole rahaa." Ja seuraukset tulevat.

Karma on siis sanan varsinaisessa merkityksessä hyviä tekoja, oikeudenmukaisia tekoja, jotka kohottavat ihmistä. Toisenlaista toimintaa kutsutaan vikarmaksi. Vikarma on epäoikeudenmukaista toimintaa tai sitä, mitä kutsutaan synniksi. Synti on sana, jota käytetään enemmän uskonnollisessa yhteydessä. Yleisessä siviilikontekstissa käytetään yleisemmin sanaa "rikkomus" tai "rikos". Mikä on rikkomus? Rikkomus tarkoittaa "jonkun lain rikkomista". Se on sama kuin synti. Kun henkilö rikkoo vaikkapa jotakin yhteiskunnallista lakia, jotakin valtion lakia, häntä odottaa jokin rangaistus tekonsa vakavuuden mukaan. Ja kolmatta toiminnan lajia kutsutaan akarmaksi. Akarma tarkoittaa, että ihminen voi tehdä mitä tahansa toimintaa, jos hän tekee sen oikealla motiivilla, silloin hän on vapaa kaikista kielteisistä seurauksista.

Lue lisää

Karma on siis syy-seuraus-suhde, kun ihminen vaikkapa juo itsensä humalaan ja seuraavana aamuna hänellä on krapula, hän tekee rikoksen, sitten tulee rangaistus jne. Arkipäivän tasolla ymmärrämme tämän yhteyden. Mutta olemme hämmentyneitä tästä syy-seuraussuhteesta tulevaisuudessa. Miten, sanotaan, voin saada jonkin toisen kehon, paremman kehon, jotta voin toimia tässä elämässä. Ihmiset eivät ymmärrä tätä yhteyttä, koska he eivät tunne sielun ikuista luonnetta. He eivät ymmärrä, miten karma tai vastuu tässä elämässä tehdyistä teoista siirtyy toiseen elämään. Mutta muissa ketjussa on jo puhuttu, sielun luonteesta, hienojakoisen kehon luonteesta, että fyysisen kehon lisäksi meillä on muita, hienojakoisempia rakenteita, jotka juuri tämän informaation toiminnastamme, nämä karman siemenet, kantavat seuraavaan aineelliseen tilanteeseen, jossa voimme jo saada tiettyjä reaktioita, seurauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Karma on siis syy-seuraus-suhde, kun ihminen vaikkapa juo itsensä humalaan ja seuraavana aamuna hänellä on krapula, hän tekee rikoksen, sitten tulee rangaistus jne. Arkipäivän tasolla ymmärrämme tämän yhteyden. Mutta olemme hämmentyneitä tästä syy-seuraussuhteesta tulevaisuudessa. Miten, sanotaan, voin saada jonkin toisen kehon, paremman kehon, jotta voin toimia tässä elämässä. Ihmiset eivät ymmärrä tätä yhteyttä, koska he eivät tunne sielun ikuista luonnetta. He eivät ymmärrä, miten karma tai vastuu tässä elämässä tehdyistä teoista siirtyy toiseen elämään. Mutta muissa ketjussa on jo puhuttu, sielun luonteesta, hienojakoisen kehon luonteesta, että fyysisen kehon lisäksi meillä on muita, hienojakoisempia rakenteita, jotka juuri tämän informaation toiminnastamme, nämä karman siemenet, kantavat seuraavaan aineelliseen tilanteeseen, jossa voimme jo saada tiettyjä reaktioita, seurauksia.

Lue lisää

Ja jotta tätä aihetta voisi ymmärtää, pitäisi ymmärtää muitakin asioita:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho

Valinnanvapaus ja vastuun väistämättömyys.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jotta tätä aihetta voisi ymmärtää, pitäisi ymmärtää muitakin asioita:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho

Valinnanvapaus ja vastuun väistämättömyys.

Lue lisää

Valinnanvapaus ja vastuun väistämättömyys.
Meille annetaan tietysti tietty valinnanvapaus, mutta emme ole vapaita reagoimaan, eli valitsemme minkä tahansa toiminnan ymmärryksemme perusteella, mutta emme voi valita reaktiota, koska reaktio on jo kiinnittynyt tiettyihin tekoihin. Kuten sanonta kuuluu, jos otatte kepin toisesta päästä ja nostatte sitä, nostatte automaattisesti myös toista päätä, koska nuo kaksi kepin päätä ovat yhteydessä toisiinsa, samalla tavalla teot ja reaktiot ovat jo yhteydessä toisiinsa, me vain emme ehkä tajua, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Ajattelemme, että olemme vapaita tekemään tietyn teon, teemme sen, mutta tuohon tekoon liittyy jo tietty reaktio.
Tähän väliin:

Kuten Srimad-Bhagavatamissa (4.20.14 ja 4.21.24) ja Manu-samhitassa (8.304-309) sanotaan, hyvä kuningas, joka SUOJELEE, saa KUUDESOSAN kaikkien kansalaisten hurskaiden toimien tuloksista. Kuningas, joka kerää veroja ja hyväksyy alamaistensa palveluksen, MUTTA EI SUOJELE HEITÄ, saa kuudesosan alamaistensa syntisestä KARMASTA... Kalin aikakauden hallitsijat tuskin voivat odottaa välttävänsä synkkää tulevaisuutta seuraavassa inkarnaatiossaan. Srimad Bhagavatam (4.14.17) toteaa myös, että hallitus, joka ei suojele kansalaisiaan, EI SAISI kerätä veroja.

Eräs ihminen kerran kysyi:
"Voiko käyttää väkivaltaa itsensä puolustamiseen? Vai onko annettava hyökkääjän tappaa vapaasti?"

Vastaus:

Sinulla on oikeus puolustaa itseäsi ja sinun PITÄÄ puolustaa, jos vaimoosi, lastasi kohtaan jne. kohdistetaan väkivaltaa (ON VELVOLLISUUS PUOLUSTAA).

"Vai onko annettava hyökkääjän tappaa vapaasti?"

Ei.

Anonyymi kirjoitti:

Valinnanvapaus ja vastuun väistämättömyys.
Meille annetaan tietysti tietty valinnanvapaus, mutta emme ole vapaita reagoimaan, eli valitsemme minkä tahansa toiminnan ymmärryksemme perusteella, mutta emme voi valita reaktiota, koska reaktio on jo kiinnittynyt tiettyihin tekoihin. Kuten sanonta kuuluu, jos otatte kepin toisesta päästä ja nostatte sitä, nostatte automaattisesti myös toista päätä, koska nuo kaksi kepin päätä ovat yhteydessä toisiinsa, samalla tavalla teot ja reaktiot ovat jo yhteydessä toisiinsa, me vain emme ehkä tajua, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Ajattelemme, että olemme vapaita tekemään tietyn teon, teemme sen, mutta tuohon tekoon liittyy jo tietty reaktio.
Tähän väliin:

Kuten Srimad-Bhagavatamissa (4.20.14 ja 4.21.24) ja Manu-samhitassa (8.304-309) sanotaan, hyvä kuningas, joka SUOJELEE, saa KUUDESOSAN kaikkien kansalaisten hurskaiden toimien tuloksista. Kuningas, joka kerää veroja ja hyväksyy alamaistensa palveluksen, MUTTA EI SUOJELE HEITÄ, saa kuudesosan alamaistensa syntisestä KARMASTA... Kalin aikakauden hallitsijat tuskin voivat odottaa välttävänsä synkkää tulevaisuutta seuraavassa inkarnaatiossaan. Srimad Bhagavatam (4.14.17) toteaa myös, että hallitus, joka ei suojele kansalaisiaan, EI SAISI kerätä veroja.

Eräs ihminen kerran kysyi:
"Voiko käyttää väkivaltaa itsensä puolustamiseen? Vai onko annettava hyökkääjän tappaa vapaasti?"

Vastaus:

Sinulla on oikeus puolustaa itseäsi ja sinun PITÄÄ puolustaa, jos vaimoosi, lastasi kohtaan jne. kohdistetaan väkivaltaa (ON VELVOLLISUUS PUOLUSTAA).

"Vai onko annettava hyökkääjän tappaa vapaasti?"

Ei.

Lue lisää

Vedojen mukaan pahantekijöitä on kuutta eri tyyppiä: myrkyttäjiä, tuhopolttajia, tappavilla aseilla hyökkääjiä, omaisuuden varastajia, toisten ihmisten maan valtaajia ja toisten ihmisten vaimojen sieppaajia. Tällaiset pahantekijät on tapettava välittömästi, ja tappamalla heidät kukaan ei aiheuta syntiä itselleen.


Mutta tietysti nyky-yhteiskunnassa se, joka puolustaa itseään ja perhettä, saa usein rangaistuksen. Hyökkääjä rangaistusta ei saa usein. Jopa lehdissä on ollut siitä juttuja. Valitettavasti asia on näin. Mutta tässä puhutaan nyt vedalaisesta kulttuurista, jota ei enää ole olemassa.


JOTEN AIKAKAUSI OTETAAN HUOMIOON. MEIDÄN ON ELETTÄVÄ AIKAKAUTEMME SÄÄNTÖJEN MUKAAN.


Monien kansojen tiedossa on karman laki, vaikka he eivät tietäisikään, että kyse on karman laista.



Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta hänelle takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.

Anonyymi kirjoitti:

Vedojen mukaan pahantekijöitä on kuutta eri tyyppiä: myrkyttäjiä, tuhopolttajia, tappavilla aseilla hyökkääjiä, omaisuuden varastajia, toisten ihmisten maan valtaajia ja toisten ihmisten vaimojen sieppaajia. Tällaiset pahantekijät on tapettava välittömästi, ja tappamalla heidät kukaan ei aiheuta syntiä itselleen.


Mutta tietysti nyky-yhteiskunnassa se, joka puolustaa itseään ja perhettä, saa usein rangaistuksen. Hyökkääjä rangaistusta ei saa usein. Jopa lehdissä on ollut siitä juttuja. Valitettavasti asia on näin. Mutta tässä puhutaan nyt vedalaisesta kulttuurista, jota ei enää ole olemassa.


JOTEN AIKAKAUSI OTETAAN HUOMIOON. MEIDÄN ON ELETTÄVÄ AIKAKAUTEMME SÄÄNTÖJEN MUKAAN.


Monien kansojen tiedossa on karman laki, vaikka he eivät tietäisikään, että kyse on karman laista.



Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta hänelle takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.

Lue lisää

Älkää kohdelko toisia tavalla, jota itse pitäisitte loukkaavana. - Buddhalaisuus

Kaikessa tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Kristinusko

Yksi sana, joka kiteyttää kaiken hyvän käytöksen perustan... rakastava ystävällisyys. Älä tee toisille sitä, mitä et halua tehdä itsellesi. - Konfutselaisuus

Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle. - Hindulaisuus

Kukaan teistä ei todella usko, ennen kuin toivotte toisille sitä, mitä toivotte itsellenne. - Islam.

Älä tee lähimmäisellesi sitä, mikä on sinulle inhottavaa. Tämä on koko laki; kaikki muu on kommentointia. Menkää ja oppikaa se. - Juutalaisuus

Älä tee vääryyttä tai vihaa lähimmäistäsi. Sillä et tee vääryyttä hänelle, vaan itsellesi. - Pima-alkuperäiskansojen sananlasku

Älä tee toisille sitä, mikä on vahingollista itsellesi. - Zarathustralaisuus

Ja karma, joka sitoo tai vapauttaa meidät, koska se on energiaa. Jos toimimme oikein, tämä energia ei kosketa meitä. Meillä on siis eräänlainen diplomaattisen koskemattomuuden status. Toisin sanoen olemme henkisiä olentoja, jos meillä on henkinen tietoisuus henkisinä olentoina, otamme aineellista energiaa ja käytämme sitä henkisiin tarkoituksiin. Toisin sanoen, koska olemme aineellisessa maailmassa ja elämme henkisen todellisuuden lakien mukaan, tämä laki ei koske meitä. Aivan kuten diplomaattia eivät koske sen maan lait, jossa hän työskentelee, vaan sen maan lait, jonka kansalainen hän on - nämä lait koskevat häntä. Niinpä jos henkinen olento toimii henkisesti, eli käyttää kaikkea aineellista ympäristöään henkisiin tarkoituksiin, karma ei koske häntä.

Anonyymi kirjoitti:

Älkää kohdelko toisia tavalla, jota itse pitäisitte loukkaavana. - Buddhalaisuus

Kaikessa tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Kristinusko

Yksi sana, joka kiteyttää kaiken hyvän käytöksen perustan... rakastava ystävällisyys. Älä tee toisille sitä, mitä et halua tehdä itsellesi. - Konfutselaisuus

Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle. - Hindulaisuus

Kukaan teistä ei todella usko, ennen kuin toivotte toisille sitä, mitä toivotte itsellenne. - Islam.

Älä tee lähimmäisellesi sitä, mikä on sinulle inhottavaa. Tämä on koko laki; kaikki muu on kommentointia. Menkää ja oppikaa se. - Juutalaisuus

Älä tee vääryyttä tai vihaa lähimmäistäsi. Sillä et tee vääryyttä hänelle, vaan itsellesi. - Pima-alkuperäiskansojen sananlasku

Älä tee toisille sitä, mikä on vahingollista itsellesi. - Zarathustralaisuus

Ja karma, joka sitoo tai vapauttaa meidät, koska se on energiaa. Jos toimimme oikein, tämä energia ei kosketa meitä. Meillä on siis eräänlainen diplomaattisen koskemattomuuden status. Toisin sanoen olemme henkisiä olentoja, jos meillä on henkinen tietoisuus henkisinä olentoina, otamme aineellista energiaa ja käytämme sitä henkisiin tarkoituksiin. Toisin sanoen, koska olemme aineellisessa maailmassa ja elämme henkisen todellisuuden lakien mukaan, tämä laki ei koske meitä. Aivan kuten diplomaattia eivät koske sen maan lait, jossa hän työskentelee, vaan sen maan lait, jonka kansalainen hän on - nämä lait koskevat häntä. Niinpä jos henkinen olento toimii henkisesti, eli käyttää kaikkea aineellista ympäristöään henkisiin tarkoituksiin, karma ei koske häntä.

Lue lisää

Alemmat elämänmuodot ja karma. Esimerkiksi kasvit, puut jne.
Vaikka he kaikki ovat eläviä olentoja, he tuntevat ja reagoivat eri tavoin eri ilmenemismuotoihin, he ovat silti kaikki eläviä olentoja. He ovat hyvin paljon menneen karmansa ehdollistamia. Ne eivät voi mennä minnekään, niiden juuret ovat kuin jalat upotettuina maahan. Ne seisovat samassa paikassa, talvella tai kesällä. Ne eivät voi tehdä mitään, kun niitä sahataan, rikotaan tai kaadetaan, kun niihin kaiverretaan jotain. Toisin sanoen ne ovat eläviä olentoja, jotka ovat hyvin sidottuja menneisyyden toimintansa seurauksiin. Ja ne vain suorittavat karmaansa. Toisin sanoen he eivät voi ansaita uutta karmaa tässä tilassa, koska muuten heillä ei olisi mitään toivoa tulevasta edistymisestä. He ovat tällaisessa vankeudessa pitkän aikaa, ja sitten ajan myötä, kun he ovat eläneet karmansa loppuun tietyssä kehossa, he saavat uuden mahdollisuuden korkeampaan elämänmuotoon.

Anonyymi kirjoitti:

Alemmat elämänmuodot ja karma. Esimerkiksi kasvit, puut jne.
Vaikka he kaikki ovat eläviä olentoja, he tuntevat ja reagoivat eri tavoin eri ilmenemismuotoihin, he ovat silti kaikki eläviä olentoja. He ovat hyvin paljon menneen karmansa ehdollistamia. Ne eivät voi mennä minnekään, niiden juuret ovat kuin jalat upotettuina maahan. Ne seisovat samassa paikassa, talvella tai kesällä. Ne eivät voi tehdä mitään, kun niitä sahataan, rikotaan tai kaadetaan, kun niihin kaiverretaan jotain. Toisin sanoen ne ovat eläviä olentoja, jotka ovat hyvin sidottuja menneisyyden toimintansa seurauksiin. Ja ne vain suorittavat karmaansa. Toisin sanoen he eivät voi ansaita uutta karmaa tässä tilassa, koska muuten heillä ei olisi mitään toivoa tulevasta edistymisestä. He ovat tällaisessa vankeudessa pitkän aikaa, ja sitten ajan myötä, kun he ovat eläneet karmansa loppuun tietyssä kehossa, he saavat uuden mahdollisuuden korkeampaan elämänmuotoon.

Lue lisää

https://slideplayer.com/3619214/13/images/slide_1.jpg

Reincarnation

Toistaiseksi moderni länsimainen tieteellinen paradigma sysää reinkarnaatioilmiön "para-/pseudotieteen" kategoriaan, mikä rajoittaa merkittävästi paitsi saman uskontopsykologian myös koko filosofisen antropologian epistemologisia resursseja.

Anonyymi kirjoitti:

https://slideplayer.com/3619214/13/images/slide_1.jpg

Reincarnation

Toistaiseksi moderni länsimainen tieteellinen paradigma sysää reinkarnaatioilmiön "para-/pseudotieteen" kategoriaan, mikä rajoittaa merkittävästi paitsi saman uskontopsykologian myös koko filosofisen antropologian epistemologisia resursseja.

Lue lisää

Reincarnation

Toistaiseksi moderni länsimainen tieteellinen paradigma sysää reinkarnaatioilmiön "para-/pseudotieteen" kategoriaan, mikä rajoittaa merkittävästi paitsi saman uskontopsykologian myös koko filosofisen antropologian epistemologisia resursseja.

Tietoisuuden positiivisten muutosten tieteellinen perusteleminen yhden "inkarnaation" puitteissa on mahdotonta: ylivoimainen "reinkarnaatio" on ainoa tapa perustella tietoisuuden positiivisia muutoksia.



Valtaosa ihmisen kriiseistä matkalla kohti totuutta nykyisessä elämässä on seurausta ja samalla tapa selviytyä lukuisista olosuhteista, teoista ja kokemuksista, joiden jälki on kadonnut alitajunnan syvyyksiin ja jotka viittaavat kokemuksiin, jotka eivät selvästikään liity tähän kehoon ja sen elämän erityisiin olosuhteisiin.

Länsimaisen tieteen on yksinkertaisesti palattava omiin juuriinsa, jotka ovat suurelta osin myös Platonin jne. teoksissa, jotka vahvistivat metempsykoosin ajatuksen olevan perustavanlaatuinen persoonallisuuden ontologian rationaalisessa perustelussa ja välttämätön edellytys matkalla täydellisyyteen ”alemmasta maailmasta korkeampaan maailmaan”.

Anonyymi kirjoitti:

Reincarnation

Toistaiseksi moderni länsimainen tieteellinen paradigma sysää reinkarnaatioilmiön "para-/pseudotieteen" kategoriaan, mikä rajoittaa merkittävästi paitsi saman uskontopsykologian myös koko filosofisen antropologian epistemologisia resursseja.

Tietoisuuden positiivisten muutosten tieteellinen perusteleminen yhden "inkarnaation" puitteissa on mahdotonta: ylivoimainen "reinkarnaatio" on ainoa tapa perustella tietoisuuden positiivisia muutoksia.



Valtaosa ihmisen kriiseistä matkalla kohti totuutta nykyisessä elämässä on seurausta ja samalla tapa selviytyä lukuisista olosuhteista, teoista ja kokemuksista, joiden jälki on kadonnut alitajunnan syvyyksiin ja jotka viittaavat kokemuksiin, jotka eivät selvästikään liity tähän kehoon ja sen elämän erityisiin olosuhteisiin.

Länsimaisen tieteen on yksinkertaisesti palattava omiin juuriinsa, jotka ovat suurelta osin myös Platonin jne. teoksissa, jotka vahvistivat metempsykoosin ajatuksen olevan perustavanlaatuinen persoonallisuuden ontologian rationaalisessa perustelussa ja välttämätön edellytys matkalla täydellisyyteen ”alemmasta maailmasta korkeampaan maailmaan”.

Lue lisää

Karman mekanismi.
Nyt puhumme hieman karman mekanismista, siitä, mitkä ovat tämän toiminnan vaiheet. Toiminnan ensimmäinen vaihe on halu, eli on halu tehdä jotain, tämä halun energia tulee sielusta. Toinen toiminnan vaihe on ymmärrysvaihe. Nyt tämä sielun halu siirtyy hienojakoiseen kehoon, ja siellä se alkaa miettiä, miten asia pitäisi tehdä. Sitten tulee kolmas vaihe - se on tahdonilmaisu, kun olen jo tehnyt päätöksen, kun olen ymmärtänyt, että kaikki pitäisi tehdä, tällainen tahdonilmaisuimpulssi tässä hienovaraisessa kehossa, älyssä.

Ja neljäs toimintavaihe on suoraan ruumiillistuminen fyysisen toiminnan kautta. Ja kun toiminta on täysin ulkoista, karman siemen istutetaan hienojakoisen kehomme sisälle, eli jokainen askel jättää jäljen, jokaisella toiminnalla on tietyt seuraukset. Eli kun suoritamme jonkin toiminnan, se tarkoittaa, että laitamme energiaa johonkin. Koko elämämme on sanan varsinaisessa merkityksessä energian vastaanottamista ja energian kuluttamista: saamme energiaa ja luovutamme sitä jonnekin. Toisin sanoen otamme sitä jostakin ja annamme sitä jonnekin. Ja tämä määrittää elämämme. Kun ihminen on suorittanut jonkin teon, hän on tehnyt tietynlaisen sijoituksen eli sijoittanut energiaa tiettyyn toimintaan, ja tämä sijoitus tuottaa varmasti jotain, joko voittoa jollakin korolla tai tappiota.


Kun olemme istuttaneet tämän karman siemenen hienojakoiseen kehoomme, tulee aika, jolloin tulos tulee. Joskus tulos tulee hyvin nopeasti, joskus hitaasti. Oletetaan, että jos laitatte sormenne pistorasiaan, niin reaktio tulee välittömästi, välittömästi, ei kuudessa kuukaudessa, ei kolmessa tunnissa, se tulee välittömästi - se on laki. Ja jos vaikkapa istutatte keväällä perunoita, ne eivät kasva heti, vaan muutamassa kuukaudessa. Toisin sanoen eri toimet antavat erilaisia tuloksia eriasteisella aikapidennyksellä. Ja meidän kehomme on kshetra. Kshetra on kirjaimellisesti "toimintakenttä". Ja tekemällä tiettyjä toimia sijoitamme tätä energiaa, se muuttuu tällaisiksi siemeniksi, sitä kutsutaan bija - siemeneksi. Siis niin kuin pelto, johon istuteaan siemeniä.

Anonyymi kirjoitti:

Karman mekanismi.
Nyt puhumme hieman karman mekanismista, siitä, mitkä ovat tämän toiminnan vaiheet. Toiminnan ensimmäinen vaihe on halu, eli on halu tehdä jotain, tämä halun energia tulee sielusta. Toinen toiminnan vaihe on ymmärrysvaihe. Nyt tämä sielun halu siirtyy hienojakoiseen kehoon, ja siellä se alkaa miettiä, miten asia pitäisi tehdä. Sitten tulee kolmas vaihe - se on tahdonilmaisu, kun olen jo tehnyt päätöksen, kun olen ymmärtänyt, että kaikki pitäisi tehdä, tällainen tahdonilmaisuimpulssi tässä hienovaraisessa kehossa, älyssä.

Ja neljäs toimintavaihe on suoraan ruumiillistuminen fyysisen toiminnan kautta. Ja kun toiminta on täysin ulkoista, karman siemen istutetaan hienojakoisen kehomme sisälle, eli jokainen askel jättää jäljen, jokaisella toiminnalla on tietyt seuraukset. Eli kun suoritamme jonkin toiminnan, se tarkoittaa, että laitamme energiaa johonkin. Koko elämämme on sanan varsinaisessa merkityksessä energian vastaanottamista ja energian kuluttamista: saamme energiaa ja luovutamme sitä jonnekin. Toisin sanoen otamme sitä jostakin ja annamme sitä jonnekin. Ja tämä määrittää elämämme. Kun ihminen on suorittanut jonkin teon, hän on tehnyt tietynlaisen sijoituksen eli sijoittanut energiaa tiettyyn toimintaan, ja tämä sijoitus tuottaa varmasti jotain, joko voittoa jollakin korolla tai tappiota.


Kun olemme istuttaneet tämän karman siemenen hienojakoiseen kehoomme, tulee aika, jolloin tulos tulee. Joskus tulos tulee hyvin nopeasti, joskus hitaasti. Oletetaan, että jos laitatte sormenne pistorasiaan, niin reaktio tulee välittömästi, välittömästi, ei kuudessa kuukaudessa, ei kolmessa tunnissa, se tulee välittömästi - se on laki. Ja jos vaikkapa istutatte keväällä perunoita, ne eivät kasva heti, vaan muutamassa kuukaudessa. Toisin sanoen eri toimet antavat erilaisia tuloksia eriasteisella aikapidennyksellä. Ja meidän kehomme on kshetra. Kshetra on kirjaimellisesti "toimintakenttä". Ja tekemällä tiettyjä toimia sijoitamme tätä energiaa, se muuttuu tällaisiksi siemeniksi, sitä kutsutaan bija - siemeneksi. Siis niin kuin pelto, johon istuteaan siemeniä.

Lue lisää

Ja nyt, ajan vaikutuksesta, tulevat tietyt suotuisat tilanteet, jolloin siemenet alkavat itää. Toisin sanoen nyt, tällä hetkellä, me kaikki korjaamme kehomme kasvimaalla niiden toimien, niiden tekojen satoa, joita olemme tehneet menneisyydessä. Teimme joitakin tekoja menneisyydessä, ja nyt saamme nämä sadot. Ja myös nyt istutamme uusia siemeniä, jotka antavat itujaan tulevaisuudessa. Eli menneisyydestä tulee jonkinlainen ennalta määräytyneisyys - sitä, mitä olemme tehneet aiemmin, kutsutaan nyt ennalta määräytyneisyydeksi, jota on melko vaikea muuttaa jossain määrin sitä voidaan pehmentää, mutta sitä on hyvin vaikea muuttaa kokonaan. Ja niinpä meillä on nyt myös vähän vapautta, teemme tiettyjä asioita, jotka jo muokkaavat tulevaisuuttamme.


Itänyt ja itämätön karma.
Karma eroaa toisistaan itävyydeltään. Eli karma voi itää, sitä kutsutaan termillä prarabdhakarma ja se ilmenee- tämä on idännyt karmaa. Ja on olemassa aprarabdhakarma, eli itämätön karma, eli siemenet, jotka odottavat aikaansa. Ja tätä itänyttä karmaa on suurimmaksi osaksi siedettävä, sitä on melko vaikea muuttaa. Mutta itämätön karma, joka on vielä siemeninä hienojakoisessa kehossamme, voidaan tuhota. Aivan kuten voimme altistaa siemenet lämpökäsittelylle, paahtaa ne, ja silloin ne eivät itäne. Ja nämä karman siemenet, jotka me itse istutamme hienojakoiseen kehoomme ja jotka eivät ole vielä itäneet, ne voidaan altistaa henkiselle käsittelylle, sellaiselle lämpökäsittelylle.

Millainen käsittely tämä on? Se on henkistä tulta.
Ja ymmärtääksenne ne, kannattaa tutustua edellä mainittuihin:
Ihmisen metafyysinen rakenne ja muut.

Anonyymi kirjoitti:

Ja nyt, ajan vaikutuksesta, tulevat tietyt suotuisat tilanteet, jolloin siemenet alkavat itää. Toisin sanoen nyt, tällä hetkellä, me kaikki korjaamme kehomme kasvimaalla niiden toimien, niiden tekojen satoa, joita olemme tehneet menneisyydessä. Teimme joitakin tekoja menneisyydessä, ja nyt saamme nämä sadot. Ja myös nyt istutamme uusia siemeniä, jotka antavat itujaan tulevaisuudessa. Eli menneisyydestä tulee jonkinlainen ennalta määräytyneisyys - sitä, mitä olemme tehneet aiemmin, kutsutaan nyt ennalta määräytyneisyydeksi, jota on melko vaikea muuttaa jossain määrin sitä voidaan pehmentää, mutta sitä on hyvin vaikea muuttaa kokonaan. Ja niinpä meillä on nyt myös vähän vapautta, teemme tiettyjä asioita, jotka jo muokkaavat tulevaisuuttamme.


Itänyt ja itämätön karma.
Karma eroaa toisistaan itävyydeltään. Eli karma voi itää, sitä kutsutaan termillä prarabdhakarma ja se ilmenee- tämä on idännyt karmaa. Ja on olemassa aprarabdhakarma, eli itämätön karma, eli siemenet, jotka odottavat aikaansa. Ja tätä itänyttä karmaa on suurimmaksi osaksi siedettävä, sitä on melko vaikea muuttaa. Mutta itämätön karma, joka on vielä siemeninä hienojakoisessa kehossamme, voidaan tuhota. Aivan kuten voimme altistaa siemenet lämpökäsittelylle, paahtaa ne, ja silloin ne eivät itäne. Ja nämä karman siemenet, jotka me itse istutamme hienojakoiseen kehoomme ja jotka eivät ole vielä itäneet, ne voidaan altistaa henkiselle käsittelylle, sellaiselle lämpökäsittelylle.

Millainen käsittely tämä on? Se on henkistä tulta.
Ja ymmärtääksenne ne, kannattaa tutustua edellä mainittuihin:
Ihmisen metafyysinen rakenne ja muut.

Lue lisää

Millainen käsittely tämä on? Se on henkistä tulta. Ulkoinen fyysinen ulkokuori, sen sisällä on hienojakoinen keho ja syvimmällä syvyyksissä on sielu. Katsokaa nyt, fyysinen keho on jo tulos niistä hienovaraisista siemenistä, jotka olivat hienovaraisessa kehossa. Edellisessä elämässä kuolin, sielu hienojakoisessa kehossa tuli ulos kehosta ja hienojakoisessa kehossa oli tiettyjä siemeniä, joiden pitäisi antaa minulle tietty karman kokoonpano.

Ja niinpä Paramatma, Ylitietoisuus, "Jumala sydämessä" johtaa minut äitini kohtuun, jossa tämä karmani, tämä halujeni kokoonpano, voi antaa hedelmänsä, ja täällä synnyn tiettyyn kehoon. Fyysinen kehoni muodostuu noiden hienojakoiseen kehoon menevien hienojakoisten siementen perusteella. Ja niin ne itävät, nuo siemenet, hienovaraisesta kehosta, aineellinen kehoni, aineellinen kohtaloni, muodostuu. Se on itänyt karma.

Mutta kaikki siemenet eivät ole vielä itäneet, vaan niitä on paljon, paljon enemmän. Monet niistä ovat yhä hienojakoisessa kehossa. Kun ihmisestä tuli aikuinen, kun ihmisellä oli jonkin verran henkistä tietoisuutta, voi nyt alkaa sytyttää henkisen tiedon tulta, henkisen toiminnan tulta syvimmältä tasolta, sisältä, sielun tasolta. Ja tämä tuli sisältä, olemuksemme syvyydestä, se polttaa sisältä kaikki ne karman siemenet, jotka ovat tässä kehossa. Ulkopuolelta katsottuna karma on hyvin paha korjata jollain tavalla, hyvin paha hyvin vaikea. Tiedämme esimerkiksi, että yleensä ihmiset sairastuvat juuri siksi, että he käyttäytyvät väärin, heillä on vääriä ajatuksia, väärää puhetta, vääriä ajatuksia, vääriä haluja, vääriä motivaatioita. Ja tämä hienovarainen vääränlainen käyttäytyminen (väärät tunteet, väärät ajatukset) synnyttää tiettyjä virheitä hienojakoisessa kehossa, ja sitten se kaikki tulee esiin karkeammalla fyysisellä tasolla.

Anonyymi kirjoitti:

Millainen käsittely tämä on? Se on henkistä tulta. Ulkoinen fyysinen ulkokuori, sen sisällä on hienojakoinen keho ja syvimmällä syvyyksissä on sielu. Katsokaa nyt, fyysinen keho on jo tulos niistä hienovaraisista siemenistä, jotka olivat hienovaraisessa kehossa. Edellisessä elämässä kuolin, sielu hienojakoisessa kehossa tuli ulos kehosta ja hienojakoisessa kehossa oli tiettyjä siemeniä, joiden pitäisi antaa minulle tietty karman kokoonpano.

Ja niinpä Paramatma, Ylitietoisuus, "Jumala sydämessä" johtaa minut äitini kohtuun, jossa tämä karmani, tämä halujeni kokoonpano, voi antaa hedelmänsä, ja täällä synnyn tiettyyn kehoon. Fyysinen kehoni muodostuu noiden hienojakoiseen kehoon menevien hienojakoisten siementen perusteella. Ja niin ne itävät, nuo siemenet, hienovaraisesta kehosta, aineellinen kehoni, aineellinen kohtaloni, muodostuu. Se on itänyt karma.

Mutta kaikki siemenet eivät ole vielä itäneet, vaan niitä on paljon, paljon enemmän. Monet niistä ovat yhä hienojakoisessa kehossa. Kun ihmisestä tuli aikuinen, kun ihmisellä oli jonkin verran henkistä tietoisuutta, voi nyt alkaa sytyttää henkisen tiedon tulta, henkisen toiminnan tulta syvimmältä tasolta, sisältä, sielun tasolta. Ja tämä tuli sisältä, olemuksemme syvyydestä, se polttaa sisältä kaikki ne karman siemenet, jotka ovat tässä kehossa. Ulkopuolelta katsottuna karma on hyvin paha korjata jollain tavalla, hyvin paha hyvin vaikea. Tiedämme esimerkiksi, että yleensä ihmiset sairastuvat juuri siksi, että he käyttäytyvät väärin, heillä on vääriä ajatuksia, väärää puhetta, vääriä ajatuksia, vääriä haluja, vääriä motivaatioita. Ja tämä hienovarainen vääränlainen käyttäytyminen (väärät tunteet, väärät ajatukset) synnyttää tiettyjä virheitä hienojakoisessa kehossa, ja sitten se kaikki tulee esiin karkeammalla fyysisellä tasolla.

Lue lisää

Karma voi siis palaa sisältäpäin tällä tavalla. Bhagavad-gitassa on ihmeellinen jae, jossa sanotaan, että aivan kuten tuli muuttaa puut tuhkaksi, samalla tavalla henkisen tiedon tuli polttaa tuhkaksi kaikki syntisten tekojemme seuraukset.

Anonyymi kirjoitti:

Karma voi siis palaa sisältäpäin tällä tavalla. Bhagavad-gitassa on ihmeellinen jae, jossa sanotaan, että aivan kuten tuli muuttaa puut tuhkaksi, samalla tavalla henkisen tiedon tuli polttaa tuhkaksi kaikki syntisten tekojemme seuraukset.

Lue lisää

Siksi pitäisi ymmärtää hyvin selvästi, miten karma muodostuu ja miten se tuhoutuu.

Nykyään on paljon tällaisia huijareita, jotka tarjoavat karman puhdistamista tiettyä rahasummaa vastaan.

He sanovat: "Sinulla on raskas karma, sinun täytyy puhdistaa tämä karma", mutta älä usko näitä huijareita, he puhdistavat taskuasi rahasta, mutta eivät karmaasi, ja karma jää edelleen.


Vain Hän, joka on antanut meille tämän karman, voi vapauttaa meidät karmasta. Eli Jumalalta tulee tämä energia, Häneltä tulee tieto, Häneltä tulee vapaus. Kun emme välitä tiedosta ja käytämme vapauttamme väärin, käytämme tätä energiaa väärin, syntyy tiettyjä ongelmia.


Meillä on tämä karma, joka itse asiassa asettaa meidät erilaisiin tilanteisiin, joita emme halua ja jotka meidän on kestettävä. Ulkoisella tasolla karmaa on siis lähes mahdotonta voittaa, koska sillä on sisäisiä syitä. Voit leikata latvat pois, mutta jos juuret jäävät, ne versovat uudelleen.

Tapahtuu, että ihmistä hoidetaan, hoidetaan, mutta hän ei toivu. Fyysistä kehoa hoidetaan, mutta karman siemenet ovat syvällä hienovaraisessa kehossa. Ja nyt on ymmärrettävä, että ihmiset työstävät jatkuvasti pois yhden karman, joka tulee heille menneisyydestä, ja hankkivat toisen karman.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi pitäisi ymmärtää hyvin selvästi, miten karma muodostuu ja miten se tuhoutuu.

Nykyään on paljon tällaisia huijareita, jotka tarjoavat karman puhdistamista tiettyä rahasummaa vastaan.

He sanovat: "Sinulla on raskas karma, sinun täytyy puhdistaa tämä karma", mutta älä usko näitä huijareita, he puhdistavat taskuasi rahasta, mutta eivät karmaasi, ja karma jää edelleen.


Vain Hän, joka on antanut meille tämän karman, voi vapauttaa meidät karmasta. Eli Jumalalta tulee tämä energia, Häneltä tulee tieto, Häneltä tulee vapaus. Kun emme välitä tiedosta ja käytämme vapauttamme väärin, käytämme tätä energiaa väärin, syntyy tiettyjä ongelmia.


Meillä on tämä karma, joka itse asiassa asettaa meidät erilaisiin tilanteisiin, joita emme halua ja jotka meidän on kestettävä. Ulkoisella tasolla karmaa on siis lähes mahdotonta voittaa, koska sillä on sisäisiä syitä. Voit leikata latvat pois, mutta jos juuret jäävät, ne versovat uudelleen.

Tapahtuu, että ihmistä hoidetaan, hoidetaan, mutta hän ei toivu. Fyysistä kehoa hoidetaan, mutta karman siemenet ovat syvällä hienovaraisessa kehossa. Ja nyt on ymmärrettävä, että ihmiset työstävät jatkuvasti pois yhden karman, joka tulee heille menneisyydestä, ja hankkivat toisen karman.

Lue lisää

Eli se on kuin liukuhihna, kuvitelkaa ihminen, joka seisoo, ja yksi heistä heittää tiilen jollekin, ja sama ihminen saa tiilen joltain toiselta. Toisin sanoen liukuhihna välittää: hän antoi, sai, antoi, sai, sai, sai, sai, antoi. Näin ihminen, joka sekunti elämässään, vain hengittäessään, saadessaan jonkin ilon tai kärsimyksen, työstää yhden karman pois ja ansaitsee välittömästi toisen. Tämä on tällainen ikuinen liukuhihna, ikuinen energiapyörä, energia pyörii tässä syklissä, tässä.

Anonyymi kirjoitti:

Eli se on kuin liukuhihna, kuvitelkaa ihminen, joka seisoo, ja yksi heistä heittää tiilen jollekin, ja sama ihminen saa tiilen joltain toiselta. Toisin sanoen liukuhihna välittää: hän antoi, sai, antoi, sai, sai, sai, sai, antoi. Näin ihminen, joka sekunti elämässään, vain hengittäessään, saadessaan jonkin ilon tai kärsimyksen, työstää yhden karman pois ja ansaitsee välittömästi toisen. Tämä on tällainen ikuinen liukuhihna, ikuinen energiapyörä, energia pyörii tässä syklissä, tässä.

Lue lisää

Vapautuminen karmasta.

Ja heti on ymmärrettävä yksi hyvin hienovarainen asia, että karmasta vapautuminen ja karman purkaminen eivät ole sama asia. Kaikki ihmiset työstävät karmaa pois, jopa ymmärtämättä sitä, jopa tajuamatta sitä, se tapahtuu luonnollisesti, yksinkertaisesti siksi, että elämme, meille tapahtuu erilaisia tiloja, mentaalisia ja fyysisiä, tämä on karman pois työstämistä. Vapautuminen karmasta tapahtuu juuri silloin, kun olemme ymmärtäneet, mistä tämä karma kasvaa, mistä juuresta. Koska karma tulee vapaasta tahdostamme, kun käytämme energiaamme väärin, väärinkäytämme vapauttamme - sieltä karma tulee.


Kollektiivinen ja individuaalinen karma.
On myös ymmärrettävä, että karma on yksilöllistä ja kollektiivista.
Kun tuotamme jonkin verran väkivaltaa, väkivalta palaa meille takaisin sairauksina, epidemioina, katastrofeina, sotina jne.


Karman eri lajit.
Voimme siis analysoida karmaa myös sen mukaan, miten se on meissä, eli on olemassa termi nimeltä sanchita-karma. Sananmukaisesti sanchita tarkoittaa kasaa, eli tätä kasaa karman siemeniä, jotka ovat hienojakoisessa kehossamme. Se osa tämän kasan siemenistä, joka on itänyt fyysisen kehon kautta, on nyt aineellinen ulkonäkö, aineellinen tilanne. Tämän sanchita-karman itäneestä osasta käytetään nimitystä prarabdha eli itänyt karma.

Anonyymi kirjoitti:

Vapautuminen karmasta.

Ja heti on ymmärrettävä yksi hyvin hienovarainen asia, että karmasta vapautuminen ja karman purkaminen eivät ole sama asia. Kaikki ihmiset työstävät karmaa pois, jopa ymmärtämättä sitä, jopa tajuamatta sitä, se tapahtuu luonnollisesti, yksinkertaisesti siksi, että elämme, meille tapahtuu erilaisia tiloja, mentaalisia ja fyysisiä, tämä on karman pois työstämistä. Vapautuminen karmasta tapahtuu juuri silloin, kun olemme ymmärtäneet, mistä tämä karma kasvaa, mistä juuresta. Koska karma tulee vapaasta tahdostamme, kun käytämme energiaamme väärin, väärinkäytämme vapauttamme - sieltä karma tulee.


Kollektiivinen ja individuaalinen karma.
On myös ymmärrettävä, että karma on yksilöllistä ja kollektiivista.
Kun tuotamme jonkin verran väkivaltaa, väkivalta palaa meille takaisin sairauksina, epidemioina, katastrofeina, sotina jne.


Karman eri lajit.
Voimme siis analysoida karmaa myös sen mukaan, miten se on meissä, eli on olemassa termi nimeltä sanchita-karma. Sananmukaisesti sanchita tarkoittaa kasaa, eli tätä kasaa karman siemeniä, jotka ovat hienojakoisessa kehossamme. Se osa tämän kasan siemenistä, joka on itänyt fyysisen kehon kautta, on nyt aineellinen ulkonäkö, aineellinen tilanne. Tämän sanchita-karman itäneestä osasta käytetään nimitystä prarabdha eli itänyt karma.

Lue lisää

Sitä karmaa, joka ei ole vielä itänyt, joka odottaa aikaansa, kutsutaan aprarabdha-karmaksi, tulevaksi tässä elämässä.


Sitä karmaa, joka ei ilmene tässä elämässä, vaan tulevaisuudessa, koska meillä on yleensä enemmän kuin tarpeeksi karmasiemeniä yhteen elämään, kutsutaan agama-karmaksi, eli karmaksi, joka ilmenee tulevissa elämissä.

Ja kaiken muun lisäksi on vielä yksi käsite - kriamana-karma.

Kriamana-karma. on karmaa, jota luodaan mielessä halujen tasolla, suunnitelmien tasolla, kun teemme tiettyjä suunnitelmia. Ja tämä kriamana-karma eli karma mielen tasolla on meidän vapauden elementtimme.


Prarabdha, itänyt karma, on ennalta määräämisen elementti, karma, jota luomme nyt halujemme avulla, tekemällä joitakin suunnitelmia, on vain vapauden elementti.

Ja tämän vapauden elementin ansiosta voimme jotenkin muuttaa tulevaisuutemme suuntaa.

Predestinaatio ja vapaus.
Nyt on hyvin tärkeää ymmärtää, miten tämä ennalta määräytyminen ja vapaus sopivat yhteen. Jokaisessa sekunnissa on hetki ennalta määräytymistä, joka tulee menneisyydestä, siitä, mitä olemme itse ansainneet menneisyydessä, ja on tietty vapauden elementti, joka suuntautuu tulevaisuuteen, eli sen mukaan, mitä me teemme nyt. Ja miten se sopii yhteen: ennalta määrääminen ja vapaus? Koska on olemassa ihmisiä, joilla on äärimmäisiä näkemyksiä: joitakin kutsutaan fatalisteiksi, jotka sanovat, että kaikki on ennalta määrätty, ja toiset ovat sellaisia täydellisiä muita -istejä, jotka sanovat: "Ei, mitä minä haluan, me teemme niin kuin haluamme, kaikki tapahtuu tahtomme mukaan".

Anonyymi kirjoitti:

Sitä karmaa, joka ei ole vielä itänyt, joka odottaa aikaansa, kutsutaan aprarabdha-karmaksi, tulevaksi tässä elämässä.


Sitä karmaa, joka ei ilmene tässä elämässä, vaan tulevaisuudessa, koska meillä on yleensä enemmän kuin tarpeeksi karmasiemeniä yhteen elämään, kutsutaan agama-karmaksi, eli karmaksi, joka ilmenee tulevissa elämissä.

Ja kaiken muun lisäksi on vielä yksi käsite - kriamana-karma.

Kriamana-karma. on karmaa, jota luodaan mielessä halujen tasolla, suunnitelmien tasolla, kun teemme tiettyjä suunnitelmia. Ja tämä kriamana-karma eli karma mielen tasolla on meidän vapauden elementtimme.


Prarabdha, itänyt karma, on ennalta määräämisen elementti, karma, jota luomme nyt halujemme avulla, tekemällä joitakin suunnitelmia, on vain vapauden elementti.

Ja tämän vapauden elementin ansiosta voimme jotenkin muuttaa tulevaisuutemme suuntaa.

Predestinaatio ja vapaus.
Nyt on hyvin tärkeää ymmärtää, miten tämä ennalta määräytyminen ja vapaus sopivat yhteen. Jokaisessa sekunnissa on hetki ennalta määräytymistä, joka tulee menneisyydestä, siitä, mitä olemme itse ansainneet menneisyydessä, ja on tietty vapauden elementti, joka suuntautuu tulevaisuuteen, eli sen mukaan, mitä me teemme nyt. Ja miten se sopii yhteen: ennalta määrääminen ja vapaus? Koska on olemassa ihmisiä, joilla on äärimmäisiä näkemyksiä: joitakin kutsutaan fatalisteiksi, jotka sanovat, että kaikki on ennalta määrätty, ja toiset ovat sellaisia täydellisiä muita -istejä, jotka sanovat: "Ei, mitä minä haluan, me teemme niin kuin haluamme, kaikki tapahtuu tahtomme mukaan".

Lue lisää

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.

Lue lisää

Karma edustaa itse asiassa vain toiminnan neljättä vaihetta: sitä, mikä on jo tapahtunut (prarabdha).
Edeltäviä vaiheita on kuitenkin kolme.

Bija on ensimmäinen vaihe. Tarkoittaa kirjaimellisesti "siementä". Se on karma siemenen muodossa. Jos tekijät ovat suotuisia, karman hedelmä kasvaa siemenestä. Itse asiassa nämä ovat meidän toiveemme. Olipa kyseessä aineellinen tai henkinen halu, ne johtavat meidät tiettyihin päätöksiin: täytämmekö kyseisen halun vai emme. Tämä on toinen vaihe.

Kūṭa-stha on päätöksentekovaihe. Tässä vaiheessa pystymme pysähtymään emmekä tee vaarallisia päätöksiä. Mutta jos toimiin silti ryhdytään, se on seuraava vaihe.

Phalonmukha
Tämä vaihe tulee toiminnan jälkeen. Ketjureaktio on alkanut ja karman pyörä on pyörinyt. Ja sen seurauksena tämän reaktion viimeinen ketju olen jälleen minä. Edellisissä vaiheissa vallinnut vapaus on päättynyt.

Karman luokat:
Sanchita karma .
Tämä on kaiken aikaisemmissa elämissä ja ihmissyntymissä kertyneen karman kokonaissaldo.

Prarabha karma .
Tämä on tämän syntymän "suotuisia" ja "epäsuotuisia" seurauksia. Prarabha karmaa ei voi muuttaa, sitä voi vain sietää ja tehdä siitä asianmukaiset johtopäätökset.
Kriyaman karma
Tämä on vapaan valinnan alue, joka rajoittuu prarabha karman ominaisuuksiin. Tässä maailmassa tehdyt teot luovat karmaa tulevia syntymiä varten (hyviä tai huonoja) tai johtavat vapautumiseen syntymien ja kuolemien kierrosta.
Toiminnan laadun valinta riippuu tietoisuutemme laadusta. Tämä voi olla joko hurskas tai ei-hurskas.

Anonyymi kirjoitti:

Karma edustaa itse asiassa vain toiminnan neljättä vaihetta: sitä, mikä on jo tapahtunut (prarabdha).
Edeltäviä vaiheita on kuitenkin kolme.

Bija on ensimmäinen vaihe. Tarkoittaa kirjaimellisesti "siementä". Se on karma siemenen muodossa. Jos tekijät ovat suotuisia, karman hedelmä kasvaa siemenestä. Itse asiassa nämä ovat meidän toiveemme. Olipa kyseessä aineellinen tai henkinen halu, ne johtavat meidät tiettyihin päätöksiin: täytämmekö kyseisen halun vai emme. Tämä on toinen vaihe.

Kūṭa-stha on päätöksentekovaihe. Tässä vaiheessa pystymme pysähtymään emmekä tee vaarallisia päätöksiä. Mutta jos toimiin silti ryhdytään, se on seuraava vaihe.

Phalonmukha
Tämä vaihe tulee toiminnan jälkeen. Ketjureaktio on alkanut ja karman pyörä on pyörinyt. Ja sen seurauksena tämän reaktion viimeinen ketju olen jälleen minä. Edellisissä vaiheissa vallinnut vapaus on päättynyt.

Karman luokat:
Sanchita karma .
Tämä on kaiken aikaisemmissa elämissä ja ihmissyntymissä kertyneen karman kokonaissaldo.

Prarabha karma .
Tämä on tämän syntymän "suotuisia" ja "epäsuotuisia" seurauksia. Prarabha karmaa ei voi muuttaa, sitä voi vain sietää ja tehdä siitä asianmukaiset johtopäätökset.
Kriyaman karma
Tämä on vapaan valinnan alue, joka rajoittuu prarabha karman ominaisuuksiin. Tässä maailmassa tehdyt teot luovat karmaa tulevia syntymiä varten (hyviä tai huonoja) tai johtavat vapautumiseen syntymien ja kuolemien kierrosta.
Toiminnan laadun valinta riippuu tietoisuutemme laadusta. Tämä voi olla joko hurskas tai ei-hurskas.

Lue lisää

Agami karma
Tämä on tulevien syntymien karma, jos nykyinen syntymä ei ole viimeinen.
Vikarma
Väärät teot. Vikarma on suoraan akarman vastakohta. Vikarma voi ilmetä neljässä eri toimintamuodossa.
Vanhempiin kohdistuvat toimet.
Perheeseen kohdistuvat toimet.
Yhteiskuntaa vastaan suunnatut toimet.
Ihmiskuntaa vastaan suunnatut toimet.
jne.

Kollektiivinen karma
Ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttava karma on kollektiivista karmaa. Se on kaikkien tiettyyn kollektiiviin kuuluvien ihmisten yksilöllisen karman summa. Esimerkiksi kuolleessa lentokoneessa tai bussissa kaikki eivät olleet vahingossa.
Kollektiivisen karman laki pakottaa meidät tekemään samoja tekoja ja saamaan näin ollen samat seuraukset.

Anonyymi kirjoitti:

Agami karma
Tämä on tulevien syntymien karma, jos nykyinen syntymä ei ole viimeinen.
Vikarma
Väärät teot. Vikarma on suoraan akarman vastakohta. Vikarma voi ilmetä neljässä eri toimintamuodossa.
Vanhempiin kohdistuvat toimet.
Perheeseen kohdistuvat toimet.
Yhteiskuntaa vastaan suunnatut toimet.
Ihmiskuntaa vastaan suunnatut toimet.
jne.

Kollektiivinen karma
Ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttava karma on kollektiivista karmaa. Se on kaikkien tiettyyn kollektiiviin kuuluvien ihmisten yksilöllisen karman summa. Esimerkiksi kuolleessa lentokoneessa tai bussissa kaikki eivät olleet vahingossa.
Kollektiivisen karman laki pakottaa meidät tekemään samoja tekoja ja saamaan näin ollen samat seuraukset.

Lue lisää

On paljon sellaista, mitä emme ymmärrä, hienojakoiset energiat, hienojakoinen maailma. Ja koko tämä kohtalo, kaikki reaktiot monien, monien elämien aikana, ne ovat siellä. Niitä ei vain näe. Nuo reaktiot, joita ette näe ollenkaan, ne eivät ilmene millään tavalla elämässämme juuri nyt, ne ovat niin syvälle juurtuneita, että ne eivät ilmene millään tavalla, niitä kutsutaan sanalla, ”aprārabdha”. Se tarkoittaa, että näitä reaktioita ei tule tässä elämässä. Me emme näe niitä. Ne ovat siellä, mutta me emme näe niitä. Ja niitä on paljon.


Joskus karma on välitöntä, mutta useammin järjestelmä jättää bumerangin vaikutuksen myöhempään ajankohtaan tai (useimmiten) venyttää vaikutuksen ajan kuluessa, mutta energiaa vapautuu tasaisesti koko ajan.

Anonyymi kirjoitti:

On paljon sellaista, mitä emme ymmärrä, hienojakoiset energiat, hienojakoinen maailma. Ja koko tämä kohtalo, kaikki reaktiot monien, monien elämien aikana, ne ovat siellä. Niitä ei vain näe. Nuo reaktiot, joita ette näe ollenkaan, ne eivät ilmene millään tavalla elämässämme juuri nyt, ne ovat niin syvälle juurtuneita, että ne eivät ilmene millään tavalla, niitä kutsutaan sanalla, ”aprārabdha”. Se tarkoittaa, että näitä reaktioita ei tule tässä elämässä. Me emme näe niitä. Ne ovat siellä, mutta me emme näe niitä. Ja niitä on paljon.


Joskus karma on välitöntä, mutta useammin järjestelmä jättää bumerangin vaikutuksen myöhempään ajankohtaan tai (useimmiten) venyttää vaikutuksen ajan kuluessa, mutta energiaa vapautuu tasaisesti koko ajan.

Lue lisää

Sanchita (kirjaimellisesti "kasa") on kaikki menneistä syntymistä kertynyt karma. Sitä osaa Sanchita-karmasta, jonka täytyy ilmetä tässä elämässä, kutsutaan nimellä Prarabdha (itänyt). Sanchita-karman leviämätöntä osaa kutsutaan apararabdhaksi...

Sitä karmaa, joka itää tulevaisuudessa, kutsutaan agama-karmaksi. Toisin sanoen agama on osa aprārabdhaa. Agama-karman ja aprārabdhan ero on siinä, että osa aprārabdhastavoi muuttua prārabdhaksi tässä elämässä ajan myötä, ja se, mikä ei varmasti ilmene, jää tulevaisuuteen.



Bija, kūṭa-stha, phalonmukha ovat siirtymävaiheita aprārabdhasta prārabdhaan. Bija on karma siemenen muodossa tai "karman lepotilassa", joka odottaa aikaansa. Kūṭa-stha on siemen, joka on alkanut herätä henkiin, ja phalonmukha tarkoittaa "siementä, joka on itänyt" tai siementä, joka on versonut.

Kun tuo verso on tuottanut hedelmää, sitä kutsutaan jo prārabdhaksi. Voimme sanoa, että Bija ja kūṭa-stha ovat edelleen aprārabdhaa ja phalonmukha on prārabdhan alku.

Anonyymi kirjoitti:

Sanchita (kirjaimellisesti "kasa") on kaikki menneistä syntymistä kertynyt karma. Sitä osaa Sanchita-karmasta, jonka täytyy ilmetä tässä elämässä, kutsutaan nimellä Prarabdha (itänyt). Sanchita-karman leviämätöntä osaa kutsutaan apararabdhaksi...

Sitä karmaa, joka itää tulevaisuudessa, kutsutaan agama-karmaksi. Toisin sanoen agama on osa aprārabdhaa. Agama-karman ja aprārabdhan ero on siinä, että osa aprārabdhastavoi muuttua prārabdhaksi tässä elämässä ajan myötä, ja se, mikä ei varmasti ilmene, jää tulevaisuuteen.



Bija, kūṭa-stha, phalonmukha ovat siirtymävaiheita aprārabdhasta prārabdhaan. Bija on karma siemenen muodossa tai "karman lepotilassa", joka odottaa aikaansa. Kūṭa-stha on siemen, joka on alkanut herätä henkiin, ja phalonmukha tarkoittaa "siementä, joka on itänyt" tai siementä, joka on versonut.

Kun tuo verso on tuottanut hedelmää, sitä kutsutaan jo prārabdhaksi. Voimme sanoa, että Bija ja kūṭa-stha ovat edelleen aprārabdhaa ja phalonmukha on prārabdhan alku.

Lue lisää

Ymmärtääksemme, mistä kohtalo tulee, on otettava huomioon jälleensyntymisen käsite, joka liittyy erottamattomasti ajatukseen ikuisesta kuolemattomasta sielusta, joka vaihtaa kehoaan elämästä toiseen.
Ilmeisesti, jos ei ymmärrä jälleensyntymisen ajatusta, mikään kohtalo ei ole poissuljettu. Juuri siksi, että kristillisessä perinteessä ei ole reinkarnaation käsitettä (nykyisin), ei ole loogisesti selitettävissä myöskään kohtalon käsitettä, ja sen seurauksena kaikista tulkinnoista tulee automaattisesti ”saatanallisia” ja ”harhaoppisia”.


Vapautus karmasta
Seuraamukset voidaan mitätöidä, jos: henkilö maksaa täysin teoistaan kärsimyksen kautta tai katuu täysin. Karmiset seuraukset ilmenevät häiriöiden muodossa. Kun siis vilpittömästi kadumme ja pyydämme anteeksiantoa, mielenrauha tulee. Tällainen päivittäinen katumus ei ole huono asia tehdä ennen nukkumaanmenoa, sillä se antaa ihmiselle mahdollisuuden levätä ja ajatella tulevaa päivää niiden virheiden kannalta, joita hän on juuri tehnyt.
Karma ja suhtautuminen aikaan
Arvokkaan ajan menetys aiheuttaa suurinta kärsimystä.
Jokainen tekemättä jäänyt toimenpide aiheuttaa pitkäkestoista ahdistusta. Jos et pääse instituuttiin, kärsit vuoden ajan. Jos nainen ei synnytä, hän kärsii koko loppuelämänsä. Siksi ihmisen tulisi ymmärtää selkeästi velvollisuutensa ja suorittaa se ajoissa ja keskittyneesti.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärtääksemme, mistä kohtalo tulee, on otettava huomioon jälleensyntymisen käsite, joka liittyy erottamattomasti ajatukseen ikuisesta kuolemattomasta sielusta, joka vaihtaa kehoaan elämästä toiseen.
Ilmeisesti, jos ei ymmärrä jälleensyntymisen ajatusta, mikään kohtalo ei ole poissuljettu. Juuri siksi, että kristillisessä perinteessä ei ole reinkarnaation käsitettä (nykyisin), ei ole loogisesti selitettävissä myöskään kohtalon käsitettä, ja sen seurauksena kaikista tulkinnoista tulee automaattisesti ”saatanallisia” ja ”harhaoppisia”.


Vapautus karmasta
Seuraamukset voidaan mitätöidä, jos: henkilö maksaa täysin teoistaan kärsimyksen kautta tai katuu täysin. Karmiset seuraukset ilmenevät häiriöiden muodossa. Kun siis vilpittömästi kadumme ja pyydämme anteeksiantoa, mielenrauha tulee. Tällainen päivittäinen katumus ei ole huono asia tehdä ennen nukkumaanmenoa, sillä se antaa ihmiselle mahdollisuuden levätä ja ajatella tulevaa päivää niiden virheiden kannalta, joita hän on juuri tehnyt.
Karma ja suhtautuminen aikaan
Arvokkaan ajan menetys aiheuttaa suurinta kärsimystä.
Jokainen tekemättä jäänyt toimenpide aiheuttaa pitkäkestoista ahdistusta. Jos et pääse instituuttiin, kärsit vuoden ajan. Jos nainen ei synnytä, hän kärsii koko loppuelämänsä. Siksi ihmisen tulisi ymmärtää selkeästi velvollisuutensa ja suorittaa se ajoissa ja keskittyneesti.

Lue lisää

Karma ja eläimet
Eläinkehoon syntyminen ei luo karmaa. Eläinkehot voivat vain nauttia tai kärsiä.


Akarma
Akarma johtaa vapautumiseen syntymän ja kuoleman kiertokulusta, kaikentyyppisestä karmasta.
Etuliite "a" tarkoittaa negaatiota, akarma tarkoittaa "ei karmaa" tai "ei toimintaa".
Mitä on siis toimettomuus? Se on toiminta, jolla ei ole seurauksia. Näin ollen ne ovat tekoja, jotka eivät liity tähän maailmaan. Niitä kutsutaan transsendenttisiksi.



Vaikka on kosminen karman laki ja vaikka tiedämme, että inhimillisellä kärsimyksellä on syynsä joko ihmisen tässä tai edellisissä elämissä, niin kuitenkin muinaiset kehottavat meitä olemaan armollisia kaikkia kohtaan ja auttamaan hädänalaisia niin paljon kuin voimme. Itse asiassa se on meidän kaikkien velvollisuus.


Maailma on järjestelmä, rakenne, jossa kaikki on loogista ja järkevää. Maailma on toisiinsa kytkeytynyt: kun vedät yhdestä narusta, kokonaiset osajärjestelmät lähtevät liikkeelle.


Tätä kuvaa hyvin "perhosvaikutus", joka on luonnontieteiden termi, jolla viitataan joidenkin kaoottisten järjestelmien ominaisuuteen: järjestelmään kohdistuvalla vähäisellä vaikutuksella voi olla laajoja ja ennalta arvaamattomia seurauksia, myös täysin eri paikassa.

Anonyymi kirjoitti:

Karma ja eläimet
Eläinkehoon syntyminen ei luo karmaa. Eläinkehot voivat vain nauttia tai kärsiä.


Akarma
Akarma johtaa vapautumiseen syntymän ja kuoleman kiertokulusta, kaikentyyppisestä karmasta.
Etuliite "a" tarkoittaa negaatiota, akarma tarkoittaa "ei karmaa" tai "ei toimintaa".
Mitä on siis toimettomuus? Se on toiminta, jolla ei ole seurauksia. Näin ollen ne ovat tekoja, jotka eivät liity tähän maailmaan. Niitä kutsutaan transsendenttisiksi.



Vaikka on kosminen karman laki ja vaikka tiedämme, että inhimillisellä kärsimyksellä on syynsä joko ihmisen tässä tai edellisissä elämissä, niin kuitenkin muinaiset kehottavat meitä olemaan armollisia kaikkia kohtaan ja auttamaan hädänalaisia niin paljon kuin voimme. Itse asiassa se on meidän kaikkien velvollisuus.


Maailma on järjestelmä, rakenne, jossa kaikki on loogista ja järkevää. Maailma on toisiinsa kytkeytynyt: kun vedät yhdestä narusta, kokonaiset osajärjestelmät lähtevät liikkeelle.


Tätä kuvaa hyvin "perhosvaikutus", joka on luonnontieteiden termi, jolla viitataan joidenkin kaoottisten järjestelmien ominaisuuteen: järjestelmään kohdistuvalla vähäisellä vaikutuksella voi olla laajoja ja ennalta arvaamattomia seurauksia, myös täysin eri paikassa.

Lue lisää

Jälleensyntymisestä, nämä aiheet liittyvät toisiinsa, karma ja jälleensyntyminen. Reinkarnaatio on pohjimmiltaan sama karman laki, mutta tulevien kehojen perspektiivistä.


Itse ajatus jälleensyntymisestä juontuu sielun ikuisesta luonteesta ja kehon katoavasta luonteesta. Fyysinen keho on selvästi katoavainen, se on havaittavissa oleva tosiasia, miten se ilmestyy, miten se katoaa, se on näkyvissä, mutta on olemassa tämä tietoisuus, jolla on ikuinen luonne.


Toisin sanoen, jos hyväksymme sielun ikuisen luonteen ja kehon ajallisen luonteen, ajatus jälleensyntymisestä on peräisin tästä. Minne sielu menee, kun tämä keho on hajonnut? Jos tämä elävä olento ei ole noussut täysin henkiselle tasolle, jos hänellä on yhä aineellisia haluja, aineellista karmaa, silloin on oltava jokin aineellinen keho, jonka kautta kaikki nämä halut, kaikki tämä karma, toteutuu. Myös jälleensyntyminen on mekanismi tai laki, joka on eräänlainen takaaja halujemme täyttymiselle. Koska meillä on itse asiassa enemmän toiveita kuin voimme toteuttaa elinaikanamme. Elämä on nyt melko lyhyt, ja toiveita on paljon. Yksi elämä ei riitä kaikkien näiden toiveiden täyttämiseen. Myös jälleensyntyminen antaa yhdelle elävälle olennolle mahdollisuuden vierailla eri kehoissa.

Jälleensyntymisen mekanismi
Kun kysymys jälleensyntymisestä nousee esiin, ihmisillä on tietysti kaikkein vaikeimpia kysymyksiä: "Miten se voidaan todistaa? Miten se voidaan nähdä?". Siksi Vedoissa, erityisesti sellaisessa tekstissä kuin Bhagavad-gita, on hyvä esimerkki siitä, miten ulkoinen jälleensyntyminen tapahtuu, eli siirtyminen kehosta toiseen, ja miten tätä prosessia edeltää sisäinen jälleensyntyminen. Se on siis niin sanotusti asteittainen prosessi.

Anonyymi kirjoitti:

Jälleensyntymisestä, nämä aiheet liittyvät toisiinsa, karma ja jälleensyntyminen. Reinkarnaatio on pohjimmiltaan sama karman laki, mutta tulevien kehojen perspektiivistä.


Itse ajatus jälleensyntymisestä juontuu sielun ikuisesta luonteesta ja kehon katoavasta luonteesta. Fyysinen keho on selvästi katoavainen, se on havaittavissa oleva tosiasia, miten se ilmestyy, miten se katoaa, se on näkyvissä, mutta on olemassa tämä tietoisuus, jolla on ikuinen luonne.


Toisin sanoen, jos hyväksymme sielun ikuisen luonteen ja kehon ajallisen luonteen, ajatus jälleensyntymisestä on peräisin tästä. Minne sielu menee, kun tämä keho on hajonnut? Jos tämä elävä olento ei ole noussut täysin henkiselle tasolle, jos hänellä on yhä aineellisia haluja, aineellista karmaa, silloin on oltava jokin aineellinen keho, jonka kautta kaikki nämä halut, kaikki tämä karma, toteutuu. Myös jälleensyntyminen on mekanismi tai laki, joka on eräänlainen takaaja halujemme täyttymiselle. Koska meillä on itse asiassa enemmän toiveita kuin voimme toteuttaa elinaikanamme. Elämä on nyt melko lyhyt, ja toiveita on paljon. Yksi elämä ei riitä kaikkien näiden toiveiden täyttämiseen. Myös jälleensyntyminen antaa yhdelle elävälle olennolle mahdollisuuden vierailla eri kehoissa.

Jälleensyntymisen mekanismi
Kun kysymys jälleensyntymisestä nousee esiin, ihmisillä on tietysti kaikkein vaikeimpia kysymyksiä: "Miten se voidaan todistaa? Miten se voidaan nähdä?". Siksi Vedoissa, erityisesti sellaisessa tekstissä kuin Bhagavad-gita, on hyvä esimerkki siitä, miten ulkoinen jälleensyntyminen tapahtuu, eli siirtyminen kehosta toiseen, ja miten tätä prosessia edeltää sisäinen jälleensyntyminen. Se on siis niin sanotusti asteittainen prosessi.

Lue lisää

Kuoleman hetkellä se siirtyy samaan tapaan toiseen kehoon. Eli yhden kehon sisällä tapahtuu sisäinen jälleensyntyminen, kun seitsemän vuoden välein kaikki kehomme solut vaihtuvat. Tämä tarkoittaa, että joka seitsemäs vuosi olemme jo toisessa kehossa. Vaikka se tapahtuu hyvin hitaasti, emme huomaa sitä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta se tapahtuu kuitenkin. Sisäinen jälleensyntyminen, kun yhden kehon sisällä siirrymme lapsen kehosta nuoren miehen kehoon, kypsän ihmisen kehoon ja sitten vanhan miehen kehoon. Ja siinä sanotaan täsmälleen samaa, eli kyse on samassa järjestyksessä tapahtuvista muutoksista. Aivan kuten yhden elämän aikana lapsen kehosta - vähitellen vanhan miehen kehoon, samalla tavalla sielu saa kuollessaan uuden kehon. Nämä ovat saman järjestyksen muutoksia. Kukaan ei sure sitä, että nuoresta miehestä on tullut aikuinen mies tai lapsesta on tullut nuori mies, tässä. Miksi siis suremme sitä, että vanha mies on mennyt jonnekin muualle?

Hän sai itse asiassa uuden kehon. Kun vanha keho vaihdetaan uuteen, mitä me sitten suremme? Ei ole mitään syytä surra. Kun rikkinäinen auto, vanha auto vaihdetaan uuteen autoon, onko siinä syytä surra? Mutta emotionaalisesti on ymmärrettävää, että olemme kiintyneet johonkin ihmiseen sukulaiseen ja olemme pahoillamme siitä, ettemme näe häntä siinä muodossa, se on ymmärrettävä sanktio. Mutta jos rikastamme sitä sillä ymmärryksellä, että elävä olento saa uuden kehon ja oletettavasti paremman kehon, jos henkilö on elänyt oikeamielisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kuoleman hetkellä se siirtyy samaan tapaan toiseen kehoon. Eli yhden kehon sisällä tapahtuu sisäinen jälleensyntyminen, kun seitsemän vuoden välein kaikki kehomme solut vaihtuvat. Tämä tarkoittaa, että joka seitsemäs vuosi olemme jo toisessa kehossa. Vaikka se tapahtuu hyvin hitaasti, emme huomaa sitä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta se tapahtuu kuitenkin. Sisäinen jälleensyntyminen, kun yhden kehon sisällä siirrymme lapsen kehosta nuoren miehen kehoon, kypsän ihmisen kehoon ja sitten vanhan miehen kehoon. Ja siinä sanotaan täsmälleen samaa, eli kyse on samassa järjestyksessä tapahtuvista muutoksista. Aivan kuten yhden elämän aikana lapsen kehosta - vähitellen vanhan miehen kehoon, samalla tavalla sielu saa kuollessaan uuden kehon. Nämä ovat saman järjestyksen muutoksia. Kukaan ei sure sitä, että nuoresta miehestä on tullut aikuinen mies tai lapsesta on tullut nuori mies, tässä. Miksi siis suremme sitä, että vanha mies on mennyt jonnekin muualle?

Hän sai itse asiassa uuden kehon. Kun vanha keho vaihdetaan uuteen, mitä me sitten suremme? Ei ole mitään syytä surra. Kun rikkinäinen auto, vanha auto vaihdetaan uuteen autoon, onko siinä syytä surra? Mutta emotionaalisesti on ymmärrettävää, että olemme kiintyneet johonkin ihmiseen sukulaiseen ja olemme pahoillamme siitä, ettemme näe häntä siinä muodossa, se on ymmärrettävä sanktio. Mutta jos rikastamme sitä sillä ymmärryksellä, että elävä olento saa uuden kehon ja oletettavasti paremman kehon, jos henkilö on elänyt oikeamielisesti.

Lue lisää

Reinkarnaatio on siis aivan luonnollinen prosessi, joka ulkoisesti, eli siirtyminen kehosta toiseen, yksinkertaisesti jatkaa samaa logiikkaa, joka tapahtuu tässä kehossa. Voimme siirtyä ylöspäin, voimme siirtyä alaspäin, jos ihminen voi yhden elämän aikana joko mennä alaspäin - rappeutua - tai tulla ulos ihmisenä, niin miksi elävä olento ei voi tämän kehon kuoleman jälkeen mennä korkeammalle tai alemmaksi? Aivan samalla logiikalla kuin tässä elämässä voimme nousta ylös ja voimme laskeutua alas, samalla tavalla voimme nousta korkeammalle tai alemmas tämän elämän jälkeen. Eli tärkeintä on tietoisuuden vektori, mihin me sen suuntaamme, mihin olemme menossa. Jos olemme jo tässä elämässä periaatteessa valinneet oikean suunnan, henkisen suunnan, niin voimme aivan luonnollisesti olla varmoja, että menemme korkeammalle.

Aivan kuten tänään jatkamme sen tekemistä, mitä emme saaneet eilen valmiiksi, ja huomenna jatkamme sen tekemistä, mitä emme saaneet tänään valmiiksi, samalla tavalla teemme tässä elämässä niitä asioita, joita meillä on jäljellä menneisyydestä: joitakin velkoja tai keskeneräisiä ohjelmia - ja tulevassa elämässä saamme valmiiksi ja teemme sen, mitä emme saaneet valmiiksi tässä elämässä.

Ja joskus nämä karmalliset taidot säilyvät, kun ihminen vaikkapa jo lapsuusvuosista lähtien tekee jotakin hyvin helposti ja luontaisesti lahjakkaasti. Mistä? Jos hän ei ole saanut mitään erityistä koulutusta tässä elämässä. Ja on sellaisia tapauksia, että kun lapsi on hyvin nuori, eikä hänellä ole mitään suurta elämänkokemusta, hän voi kirjoittaa sellaisia runoja, jotka eivät ole hänen kokemuksensa kohteena tässä elämässä. Mistä hän tietää nämä asiat? Miten hän voi tuntea nämä asiat? Se on hänen menneisyyden kokemuksensa, joka välittyy, joka säilyy. Tai olettakaamme, että Mozart jo seitsemänvuotiaana sävelsi loistavia melodioita, eikä hän istunut ja miettinyt: "Miten se nyt on, mikä nuotti? Mikä sointu?", tai jotain sellaista. Se vain ilmeni luonnostaan hänen mielessään, siellä.

Anonyymi kirjoitti:

Reinkarnaatio on siis aivan luonnollinen prosessi, joka ulkoisesti, eli siirtyminen kehosta toiseen, yksinkertaisesti jatkaa samaa logiikkaa, joka tapahtuu tässä kehossa. Voimme siirtyä ylöspäin, voimme siirtyä alaspäin, jos ihminen voi yhden elämän aikana joko mennä alaspäin - rappeutua - tai tulla ulos ihmisenä, niin miksi elävä olento ei voi tämän kehon kuoleman jälkeen mennä korkeammalle tai alemmaksi? Aivan samalla logiikalla kuin tässä elämässä voimme nousta ylös ja voimme laskeutua alas, samalla tavalla voimme nousta korkeammalle tai alemmas tämän elämän jälkeen. Eli tärkeintä on tietoisuuden vektori, mihin me sen suuntaamme, mihin olemme menossa. Jos olemme jo tässä elämässä periaatteessa valinneet oikean suunnan, henkisen suunnan, niin voimme aivan luonnollisesti olla varmoja, että menemme korkeammalle.

Aivan kuten tänään jatkamme sen tekemistä, mitä emme saaneet eilen valmiiksi, ja huomenna jatkamme sen tekemistä, mitä emme saaneet tänään valmiiksi, samalla tavalla teemme tässä elämässä niitä asioita, joita meillä on jäljellä menneisyydestä: joitakin velkoja tai keskeneräisiä ohjelmia - ja tulevassa elämässä saamme valmiiksi ja teemme sen, mitä emme saaneet valmiiksi tässä elämässä.

Ja joskus nämä karmalliset taidot säilyvät, kun ihminen vaikkapa jo lapsuusvuosista lähtien tekee jotakin hyvin helposti ja luontaisesti lahjakkaasti. Mistä? Jos hän ei ole saanut mitään erityistä koulutusta tässä elämässä. Ja on sellaisia tapauksia, että kun lapsi on hyvin nuori, eikä hänellä ole mitään suurta elämänkokemusta, hän voi kirjoittaa sellaisia runoja, jotka eivät ole hänen kokemuksensa kohteena tässä elämässä. Mistä hän tietää nämä asiat? Miten hän voi tuntea nämä asiat? Se on hänen menneisyyden kokemuksensa, joka välittyy, joka säilyy. Tai olettakaamme, että Mozart jo seitsemänvuotiaana sävelsi loistavia melodioita, eikä hän istunut ja miettinyt: "Miten se nyt on, mikä nuotti? Mikä sointu?", tai jotain sellaista. Se vain ilmeni luonnostaan hänen mielessään, siellä.

Lue lisää

Sivilisaation elämä on syklistä. Egypti, Rooma, Kreikka - kuinka monta esimerkkiä tarvitaankaan osoittamaan, että sivilisaatioita syntyy ja kuolee. On tullut sivilisaation aikakausi, jolla on taipumus omaksua menneisyyden saavutukset kohtaamiensa haasteiden, tarpeidensa ja tehtäviensä vuoksi.

Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.

Anonyymi kirjoitti:

Sivilisaation elämä on syklistä. Egypti, Rooma, Kreikka - kuinka monta esimerkkiä tarvitaankaan osoittamaan, että sivilisaatioita syntyy ja kuolee. On tullut sivilisaation aikakausi, jolla on taipumus omaksua menneisyyden saavutukset kohtaamiensa haasteiden, tarpeidensa ja tehtäviensä vuoksi.

Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.

Lue lisää

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital) etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tätä etsiessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon saa aikaan itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital) etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tätä etsiessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon saa aikaan itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.

Lue lisää

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.

Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.

Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.

Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.

Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.

Lue lisää

Sielu vaihtaa kehoja, mutta keho ei vaihda sieluja.

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.


Jälleensyntymisen mekanismi.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu vaihtaa kehoja, mutta keho ei vaihda sieluja.

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.


Jälleensyntymisen mekanismi.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan.

Lue lisää

Maailmankaikkeudessa ei ole sattumanvaraisuutta, vaan kaikki on korkeamman oikeudenmukaisuuden lain alaista.

Anonyymi kirjoitti:

Maailmankaikkeudessa ei ole sattumanvaraisuutta, vaan kaikki on korkeamman oikeudenmukaisuuden lain alaista.

Karma.
Nykyisyys on menneisyyden seuraus ja tulevaisuuden syy.

Kykymme hahmottaa maailma asianmukaisesti kaikissa olemisen ulottuvuuksissa - fyysisessä, moraalisessa ja henkisessä - riippuu tietoisuuden laajuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Karma.
Nykyisyys on menneisyyden seuraus ja tulevaisuuden syy.

Kykymme hahmottaa maailma asianmukaisesti kaikissa olemisen ulottuvuuksissa - fyysisessä, moraalisessa ja henkisessä - riippuu tietoisuuden laajuudesta.

Lue lisää

Samskaraa kuvataan varastoituina vaikutelmina, mielikuvina tai muistoina edellisessä olemassaolon muodossa suoritetuista toimista.

Anonyymi kirjoitti:

Samskaraa kuvataan varastoituina vaikutelmina, mielikuvina tai muistoina edellisessä olemassaolon muodossa suoritetuista toimista.

Samskara on yksi ihmisluonnon pääkomponenteista karman, halun, pelon ja edistyksen ohella. Karma muodostuu omista teoista, halu ja pelko muodostuvat luonnollisesti omien tekojen ja elämänasenteen tuloksena, edistys on sitä, missä määrin ihmisen luonne määräytyy hänen pyrkimystensä, prioriteettiensa, arvojensa ja muiden asioiden perusteella. Kun taas samskara antaa henkilölle mahdollisuuden vaihtaa asentoa hyvin nopeasti, koska nopean vaikutelman vaikutus on merkittävä. Jos esimerkiksi joku on kerran saanut vahvan myönteisen vaikutelman uskonnosta, hän pyrkii siihen koko elämänsä ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Samskara on yksi ihmisluonnon pääkomponenteista karman, halun, pelon ja edistyksen ohella. Karma muodostuu omista teoista, halu ja pelko muodostuvat luonnollisesti omien tekojen ja elämänasenteen tuloksena, edistys on sitä, missä määrin ihmisen luonne määräytyy hänen pyrkimystensä, prioriteettiensa, arvojensa ja muiden asioiden perusteella. Kun taas samskara antaa henkilölle mahdollisuuden vaihtaa asentoa hyvin nopeasti, koska nopean vaikutelman vaikutus on merkittävä. Jos esimerkiksi joku on kerran saanut vahvan myönteisen vaikutelman uskonnosta, hän pyrkii siihen koko elämänsä ajan.

Lue lisää

Tämä vaikutelma JÄTTÄÄ VASTAAVASTI JÄLJEN SEURAAVAAN ELÄMÄÄN. Mutta tämä toimintatapa antaa ihmiselle mahdollisuuden käydä läpi useita ihmisluonnon kehitysvaiheita mukavasti tai päinvastoin se voi johtaa rappioon. Joka tapauksessa ainoa tie ylöspäin on ylöspäin, ja mitä korkeammalle kiipeää, sitä helpompi on laskeutua alaspäin. Tästä syystä älä ihannoi liikaa polkuasi ja edistymistäsi, se voi aina mennä taaksepäin.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä vaikutelma JÄTTÄÄ VASTAAVASTI JÄLJEN SEURAAVAAN ELÄMÄÄN. Mutta tämä toimintatapa antaa ihmiselle mahdollisuuden käydä läpi useita ihmisluonnon kehitysvaiheita mukavasti tai päinvastoin se voi johtaa rappioon. Joka tapauksessa ainoa tie ylöspäin on ylöspäin, ja mitä korkeammalle kiipeää, sitä helpompi on laskeutua alaspäin. Tästä syystä älä ihannoi liikaa polkuasi ja edistymistäsi, se voi aina mennä taaksepäin.

Lue lisää

Ikuinen sielu, minämme perusta, elää monta elämää. Toimintamme menneissä elämissä ja tässä elämässä luovat nykyisen elämän käsikirjoituksen. Jokaisessa elämässä tapahtuu samanaikaisesti kaksi prosessia: ensinnäkin saamme aikaisempien tekojemme seuraukset (työstämme karmaa pois) ja toiseksi muodostamme (kehitämme) uutta karmaa tekemällä hyveellisiä tai syntisiä tekoja.

Anonyymi kirjoitti:

Ikuinen sielu, minämme perusta, elää monta elämää. Toimintamme menneissä elämissä ja tässä elämässä luovat nykyisen elämän käsikirjoituksen. Jokaisessa elämässä tapahtuu samanaikaisesti kaksi prosessia: ensinnäkin saamme aikaisempien tekojemme seuraukset (työstämme karmaa pois) ja toiseksi muodostamme (kehitämme) uutta karmaa tekemällä hyveellisiä tai syntisiä tekoja.

Lue lisää

On mahdollista sanoa, että me työstämme karmaa ja luomme kohtalon. Toisin sanoen meidän on otettava vastaan menneiden tekojemme seuraukset ("karmareaktiot"), mutta olemme vapaita valitsemaan, mitä teemme ja miten toimimme nykyhetkessä.

Anonyymi kirjoitti:

On mahdollista sanoa, että me työstämme karmaa ja luomme kohtalon. Toisin sanoen meidän on otettava vastaan menneiden tekojemme seuraukset ("karmareaktiot"), mutta olemme vapaita valitsemaan, mitä teemme ja miten toimimme nykyhetkessä.

Lue lisää

Karma on siis seurauksen laki tai syy-yhteyden laki, moraalisen vastuun laki, joka osoittaa, miten tietoisuus ja aine ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Karkealla fysikaalisella tasolla tämä laki ilmenee Newtonin kolmantena energian säilymislakina. Hienovaraisemmalla tasolla se on moraalisen vastuun laki. Tunnemme sellaisia lauseita kuin: "Mitä kylvät, sitä niität", "Silmä silmästä, hammas hampaasta" jne. Ja tämä on vain karman lain ilmenemismuoto toisella, herkemmällä moraalisella kentällä. Ja yleisesti ottaen minkä tahansa karman, minkä tahansa toiminnan seurauksen luomiseen tarvitaan tietty määrä energiaa. Ja energia on hyvin monimutkainen asia.

Anonyymi kirjoitti:

Karma on siis seurauksen laki tai syy-yhteyden laki, moraalisen vastuun laki, joka osoittaa, miten tietoisuus ja aine ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Karkealla fysikaalisella tasolla tämä laki ilmenee Newtonin kolmantena energian säilymislakina. Hienovaraisemmalla tasolla se on moraalisen vastuun laki. Tunnemme sellaisia lauseita kuin: "Mitä kylvät, sitä niität", "Silmä silmästä, hammas hampaasta" jne. Ja tämä on vain karman lain ilmenemismuoto toisella, herkemmällä moraalisella kentällä. Ja yleisesti ottaen minkä tahansa karman, minkä tahansa toiminnan seurauksen luomiseen tarvitaan tietty määrä energiaa. Ja energia on hyvin monimutkainen asia.

Lue lisää

Samskarat ovat todellisuutta jokaisen ihmisen elämässä. Samskaroiden olemassaolo on yhtä luonnollista ja väistämätöntä kuin rikkaruohojen olemassaolo puutarhassa. Samskarat (kirjaimellisesti "mielen painaumat" tai "mielen vaikutelmat") ovat osa karman kiertokulkua. Tämän syklin osat ovat seuraavat: toiminta (karma) → vaikutelma (samskara) → taipumus (vasana) → mentaalinen malli (vritti) → toiminta (karma). Näin ollen karman kiertokulku on suljettu ympyrä. Toimet (karma) ovat: näkeminen, kuuleminen, makujen kokeminen, tuntoaistimusten kokeminen, hajujen aiheuttamien tuntemusten kokeminen ja ajattelu.

Anonyymi kirjoitti:

Samskarat ovat todellisuutta jokaisen ihmisen elämässä. Samskaroiden olemassaolo on yhtä luonnollista ja väistämätöntä kuin rikkaruohojen olemassaolo puutarhassa. Samskarat (kirjaimellisesti "mielen painaumat" tai "mielen vaikutelmat") ovat osa karman kiertokulkua. Tämän syklin osat ovat seuraavat: toiminta (karma) → vaikutelma (samskara) → taipumus (vasana) → mentaalinen malli (vritti) → toiminta (karma). Näin ollen karman kiertokulku on suljettu ympyrä. Toimet (karma) ovat: näkeminen, kuuleminen, makujen kokeminen, tuntoaistimusten kokeminen, hajujen aiheuttamien tuntemusten kokeminen ja ajattelu.

Lue lisää

Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

Anonyymi kirjoitti:

Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

Lue lisää

Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

Anonyymi kirjoitti:

Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

Lue lisää

Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.

Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

Anonyymi kirjoitti:

Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.

Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

Lue lisää

Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.

Lue lisää

Ihmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

Vedoissa sanotaan, että ihminen koostuu kolmesta perusrakenteesta: fyysisestä kehosta, hienojakoisesta kehosta eli psyykestä ja sielusta, joka on tietoisuuden lähde. Fyysinen keho on meille ilmeisin todellisuus. Vedan mukaan fyysisellä keholla on neljä perustarvetta: ravinto, uni, parittelu ja puolustautuminen. Tunnemme nämä tarpeet hyvin voimakkaasti. Ja ruumiillisen mukavuuden vuoksi pyrimme täyttämään ne mahdollisimman hyvin. Maatalous, elintarviketeollisuus ja kauppaverkosto ovat olemassa ravitsemuksen vuoksi. Mukavan unen vuoksi ihmiset yrittävät varustaa kotinsa kaikilla mukavuuksilla, joita moderni teollisuus, rakennustekniikka, sohvat, vuodevaatteet ja niin edelleen tarjoavat.

Fyysisen kehon kolmas tarve on seksi. Tätä varten on olemassa viihdeteollisuus, joka herättää miehen ja naisen kiinnostuksen toisiinsa jne.
Fyysisen kehon neljäs tarve on puolustautuminen. Niinpä on olemassa järjestelmä, joka suojaa kehoamme ja hyvinvointiamme. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olemassa ovilukkoja, kurkistusluukkuja, hälyttimiä, kaasupulloja ja muita itsepuolustusvälineitä. On olemassa vakuutusyhtiöt, terveydenhuoltojärjestelmä jne.

Mitä enemmän yhteiskunta tarjoaa meille näitä neljää tarvetta, sitä enemmän yhteiskuntaa pidetään aineellisesta näkökulmasta katsottuna kehittyneenä. Mutta kuten sanotaan, ihminen ei elä pelkästään leivästä. Hänellä on muitakin, hienovaraisempia tarpeita. Herää kysymys: mistä ne tulevat? Hienovaraiset tarpeet tulevat tietysti hienovaraisemmasta rakenteesta. Eli hienojakoisesta kehostamme tai psyykestämme. Mitkä ovat tämän hienovaraisen kehon tarpeet? Hienojakoinen keho tarvitsee tietoa, se tarvitsee tunteita ja luovaa ilmaisua. Joskus sanomme: "Miten menee?", "Mitä kuuluu?". Luemme sanomalehtiä, katsomme elokuvia, kommunikoimme ihmisten kanssa saadaksemme jotain, jotain uutta tietoa. Ja siksi tämä hienojakoisen kehon tarve ilmenee siinä, että ihmiset voivat vaatia sananvapautta, ajatuksenvapautta, luovuuden vapautta, lehdistönvapautta. Ja tämän itseilmaisun kautta hienojakoinen kehomme ilmentää itseään. Joskus tämä hienojakoinen keho voidaan nähdä aurana, joka ylittää fyysisen kehon. Hienoainekehon tarpeiden täyttämiseksi on olemassa oppilaitoksia, joukkotiedotusvälineitä, internet, kirjastoja, konsertti- ja näyttelytiloja, teattereita, elokuvateattereita, harrastekerhoja.

Näyttäisi siis siltä, että analysoimalla fyysistä ja hienojakoista kehoa voimme saattaa ihmisen kuvauksen päätökseen. Fysiologia tutkii fyysistä kehoa, psykologia tutkii hienojakoista kehoa, mutta uupuuko ihminen tähän? Olemmeko ottaneet huomioon kaikki hänen tarpeensa? Vedojen mukaan on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä, joka on hienovaraisempi kuin mentaalikehomme. Vedojen mukaan sielu on itsemme ikuinen ja muuttumaton puoli, kun taas fyysinen keho ja hienojakoinen keho muuttuvat vähitellen.

Mitkä ovat sielun tarpeet ja ominaisuudet? Sielun tarpeet ovat ikuisuus, kattava tieto ja onnellisuus. Miten ajallisista asioista koostuva olento voi haluta jotain ikuista, jos ajatellaan, että tietoisuus on syntynyt aineesta? Mutta itse asiassa näemme, että jokin sisällämme tarvitsee jotakin sellaista, jota aineellinen luonto ei voi tarjota meille millään tavoin. Emme voi löytää jotain ikuista, ehdottoman vakaata tilannetta. Jos tarvitsemme jotakin, se tarkoittaa, että se on jossain. Esimerkiksi fyysinen kehomme voi tarvita vain niitä alkuaineita, joista se koostuu. Se ei voi haluta mitään muuta, mitä ei todellisuudessa ole olemassa.

Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän halun esittäjän, eli tietoisuuden, luonne. Tietoisuus pyrkii ikuiseen tilaan. Tietoisuus on sielun tärkein, perusominaisuus. Sielun toinen tarve on kokonaisvaltainen tieto, joka eroaa tavallisesta sovelletusta tiedosta, jota tarvitaan aineelliseen mukavuuteen. Henkinen tieto ylittää kauas aineellisen käytännöllisyyden jokapäiväiset rajat ja antaa meille vastauksia olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä me olemme tulleet? Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallinen soveltava maallinen tieto on enemmänkin hienojakoisen kehomme kuin sielumme tarve. Hienojakoinen ruumis saattaa olla kiinnostunut sellaisista kysymyksistä kuin vain mitä tietoa, mitä uutisia, mitä tapahtuu missäkin ja niin edelleen, joistakin käytännöllisistä aineellisista kysymyksistä, joita se pyrkii selvittämään. Mutta tämä sisin tieto, tämä kielletty tieto, tieto sellaisista perustavanlaatuisista asioista, elämän tarkoituksesta, omasta asemasta - tämä tieto on sielun itsensä tarve. Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee kaikkein eniten.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

Vedoissa sanotaan, että ihminen koostuu kolmesta perusrakenteesta: fyysisestä kehosta, hienojakoisesta kehosta eli psyykestä ja sielusta, joka on tietoisuuden lähde. Fyysinen keho on meille ilmeisin todellisuus. Vedan mukaan fyysisellä keholla on neljä perustarvetta: ravinto, uni, parittelu ja puolustautuminen. Tunnemme nämä tarpeet hyvin voimakkaasti. Ja ruumiillisen mukavuuden vuoksi pyrimme täyttämään ne mahdollisimman hyvin. Maatalous, elintarviketeollisuus ja kauppaverkosto ovat olemassa ravitsemuksen vuoksi. Mukavan unen vuoksi ihmiset yrittävät varustaa kotinsa kaikilla mukavuuksilla, joita moderni teollisuus, rakennustekniikka, sohvat, vuodevaatteet ja niin edelleen tarjoavat.

Fyysisen kehon kolmas tarve on seksi. Tätä varten on olemassa viihdeteollisuus, joka herättää miehen ja naisen kiinnostuksen toisiinsa jne.
Fyysisen kehon neljäs tarve on puolustautuminen. Niinpä on olemassa järjestelmä, joka suojaa kehoamme ja hyvinvointiamme. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olemassa ovilukkoja, kurkistusluukkuja, hälyttimiä, kaasupulloja ja muita itsepuolustusvälineitä. On olemassa vakuutusyhtiöt, terveydenhuoltojärjestelmä jne.

Mitä enemmän yhteiskunta tarjoaa meille näitä neljää tarvetta, sitä enemmän yhteiskuntaa pidetään aineellisesta näkökulmasta katsottuna kehittyneenä. Mutta kuten sanotaan, ihminen ei elä pelkästään leivästä. Hänellä on muitakin, hienovaraisempia tarpeita. Herää kysymys: mistä ne tulevat? Hienovaraiset tarpeet tulevat tietysti hienovaraisemmasta rakenteesta. Eli hienojakoisesta kehostamme tai psyykestämme. Mitkä ovat tämän hienovaraisen kehon tarpeet? Hienojakoinen keho tarvitsee tietoa, se tarvitsee tunteita ja luovaa ilmaisua. Joskus sanomme: "Miten menee?", "Mitä kuuluu?". Luemme sanomalehtiä, katsomme elokuvia, kommunikoimme ihmisten kanssa saadaksemme jotain, jotain uutta tietoa. Ja siksi tämä hienojakoisen kehon tarve ilmenee siinä, että ihmiset voivat vaatia sananvapautta, ajatuksenvapautta, luovuuden vapautta, lehdistönvapautta. Ja tämän itseilmaisun kautta hienojakoinen kehomme ilmentää itseään. Joskus tämä hienojakoinen keho voidaan nähdä aurana, joka ylittää fyysisen kehon. Hienoainekehon tarpeiden täyttämiseksi on olemassa oppilaitoksia, joukkotiedotusvälineitä, internet, kirjastoja, konsertti- ja näyttelytiloja, teattereita, elokuvateattereita, harrastekerhoja.

Näyttäisi siis siltä, että analysoimalla fyysistä ja hienojakoista kehoa voimme saattaa ihmisen kuvauksen päätökseen. Fysiologia tutkii fyysistä kehoa, psykologia tutkii hienojakoista kehoa, mutta uupuuko ihminen tähän? Olemmeko ottaneet huomioon kaikki hänen tarpeensa? Vedojen mukaan on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä, joka on hienovaraisempi kuin mentaalikehomme. Vedojen mukaan sielu on itsemme ikuinen ja muuttumaton puoli, kun taas fyysinen keho ja hienojakoinen keho muuttuvat vähitellen.

Mitkä ovat sielun tarpeet ja ominaisuudet? Sielun tarpeet ovat ikuisuus, kattava tieto ja onnellisuus. Miten ajallisista asioista koostuva olento voi haluta jotain ikuista, jos ajatellaan, että tietoisuus on syntynyt aineesta? Mutta itse asiassa näemme, että jokin sisällämme tarvitsee jotakin sellaista, jota aineellinen luonto ei voi tarjota meille millään tavoin. Emme voi löytää jotain ikuista, ehdottoman vakaata tilannetta. Jos tarvitsemme jotakin, se tarkoittaa, että se on jossain. Esimerkiksi fyysinen kehomme voi tarvita vain niitä alkuaineita, joista se koostuu. Se ei voi haluta mitään muuta, mitä ei todellisuudessa ole olemassa.

Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän halun esittäjän, eli tietoisuuden, luonne. Tietoisuus pyrkii ikuiseen tilaan. Tietoisuus on sielun tärkein, perusominaisuus. Sielun toinen tarve on kokonaisvaltainen tieto, joka eroaa tavallisesta sovelletusta tiedosta, jota tarvitaan aineelliseen mukavuuteen. Henkinen tieto ylittää kauas aineellisen käytännöllisyyden jokapäiväiset rajat ja antaa meille vastauksia olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä me olemme tulleet? Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallinen soveltava maallinen tieto on enemmänkin hienojakoisen kehomme kuin sielumme tarve. Hienojakoinen ruumis saattaa olla kiinnostunut sellaisista kysymyksistä kuin vain mitä tietoa, mitä uutisia, mitä tapahtuu missäkin ja niin edelleen, joistakin käytännöllisistä aineellisista kysymyksistä, joita se pyrkii selvittämään. Mutta tämä sisin tieto, tämä kielletty tieto, tieto sellaisista perustavanlaatuisista asioista, elämän tarkoituksesta, omasta asemasta - tämä tieto on sielun itsensä tarve. Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee kaikkein eniten.

Lue lisää

Sielun kolmas tarve on tarve olla onnellinen ja nauttia kaikissa olosuhteissa. Voimme nähdä tämän joka hetki käyttäytymisessämme. Etsimme mukavampaa paikkaa, maukkaampaa ruokaa, valitsemme mukavia kauniita vaatteita, miellyttävää musiikkia, pyrimme kommunikoimaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja niin edelleen. Sanalla sanoen, ilman salaliittoa, jokainen yrittää ottaa elämästä parhaan mahdollisen irti, nauttia siitä. Tietoisuudella on tällainen ominaisuus - napata todellisuudesta kaikkein houkuttelevinta, parasta ja yrittää nauttia siitä.

Kaikki nämä kolme tietoisuuden tarvetta tulevat siis sielusta. On selvää, että ne ovat ristiriidassa fyysisen kehomme rajallisten kykyjen kanssa. Ja tämä luo sisäisen tyytymättömyyden tunteen elämää kohtaan, vaikka olisimme aineellisen hyvinvoinnin oloissa..... mitä niistä puuttuu? Fyysisen kehon tasolla kaikki on olemassa, kaikki sosiaaliset takeet, kaikki mahdollisuudet, kaikki mukavuudet, mahdollisuudet aineelliseen tietoon, aineellisiin nautintoihin. Hienojakoisessa kehossa kaikki on myös olemassa. Kuitenkin monet ihmiset, joilla on aineellista vaurautta, kokevat jonkinlaisen sisäisen kriisin, tunteen olemassaolon merkityksettömyydestä. Tämä tapahtuu juuri siksi, että nämä hienojakoisen sielun tarpeet ovat tyydyttämättä.

Nykyaikainen tiede väittää, että tietoisuus on korkeasti organisoidun materian eli aivojen tuote. Vedojen mukaan, koska viittaamme Vedoihin, tietoisuus on olennaisesti erilaista energiaa kuin materia. Ne voivat siis olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta tietoisuus ja materia ovat eri asioita. Eri kategorioita. Ja tietoisuus ei synny materiasta. Mutta moderni tiede väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun materian tai aivojen tuote. Tämä väite on kuitenkin hyvin, hyvin kiistanalainen. Sillä jo materian korkea organisoituneisuus itsessään edellyttää tietoisuutta tai mieltä, joka manipuloi materiaa. Tässä tapauksessa, eli jos sanomme, että tietoisuus on korkeasti organisoidun materian tuote, niin silloin jollakin on täytynyt olla tietoisuus ja hänen on täytynyt organisoida tämä materia niin korkeasti, että tietoisuus on tuotettu siitä. Eli juuri tähän määritelmään on jo kätketty tietty looginen ristiriita, joka kumoaa tämän väitteen itsessään. Sitä paitsi yksikään kemiallisista alkuaineista, mukaan lukien aivojemme alkuaineet, ei erikseen omista tietoisuutta. Mikään näiden alkuaineiden yhdistelmä toistensa kanssa ei myöskään synnytä tietoisuutta, ja siitä huolimatta jokainen meistä omaa tietoisuuden.

... joka tarkoittaa yksilöllistä tietoisuutta tai sielua. Sillä vaikka monet ihmiset käyttävät koko ajan termiä "sielu", tämä sana tuntuu monista ihmisistä epätieteelliseltä, jotenkin niin arkipäiväiseltä. Ja koska tämä ilmiö on kaikkialla läsnä - tietoisuus, sielu, kaikki omistaa sen, tarvitsemme jonkin tieteellisen termin. Nyt, niin oudolta kuin se tuntuukin, kaikkien tieteiden joukossa ei ole tiedettä, joka tutkisi tietoisuutta. Psykologia ei tutki tietoisuutta. Se ilmentää, tutkii tietoisuuden ilmenemismuotoja materiassa. Sitä kutsutaan psykologiaksi. Miten tietoisuus käyttäytyy aineellisessa maailmassa. Ehdollistunut, verhoutunut tietoisuus. Ja mitä tietoisuus on puhtaassa muodossaan, sellaisenaan, ilman yhteyttä materiaan, kukaan ei käsittele tätä kysymystä. Tällaista tiedettä ei ole olemassa. Ja kuitenkin, jotta voitaisiin kunnolla ymmärtää edes sitä, miten tietoisuus toimii materiassa, on välttämätöntä, että meillä on käsitys siitä, mitä se itsessään on. Voiko se olla olemassa aineen ulkopuolella vai ei. ... joka tulee englannin kielen sanasta "spirit" - "henki" tai "sielu", joka viittaa tällaiseen antimateriaaliseen hiukkaseen, jonka ulkoinen merkki on yksilöllinen tietoisuus. Ja tämä tietoisuushiukkanen eroaa olennaisesti pienimmistä ainehiukkasista. Kuten elektronit, positronit ja niin edelleen.

Tämän spiritonin, aineettoman henkisen hiukkasen, tärkeimmät ominaisuudet ovat seuraavat. Ensinnäkin spiriton on elämän kantaja. Toiseksi, näiden spiritonien lukumäärä on ääretön, rajoittamaton. Kolmanneksi - spiritonia ei voi luoda eikä tuhota, eli se on luonteeltaan ikuinen. Neljänneksi - spiritonilla on tietoisuus ja vapaa tahto. Ja viidenneksi, spiritonilla on persoonallinen luonne. Ja koska tämä spiriton eli sielu kuuluu korkeamman energian luokkaan, toisin kuin aine, alempi energia, sillä ei ole aineellisia ominaisuuksia. Ja siksi sitä ei voida havaita millään aineellisilla kokeilla. Olisi hyvin outoa, jos henkihiukkanen havaittaisiin aineellisen kokeen avulla. Toisin sanoen henkisen hiukkasen havaitsemiseksi tarvitaan henkistä kokemusta, henkistä koetta. On kuitenkin olemassa epäsuoria merkkejä, joiden avulla voimme silti todeta spiritonin läsnäolon aineessa.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun kolmas tarve on tarve olla onnellinen ja nauttia kaikissa olosuhteissa. Voimme nähdä tämän joka hetki käyttäytymisessämme. Etsimme mukavampaa paikkaa, maukkaampaa ruokaa, valitsemme mukavia kauniita vaatteita, miellyttävää musiikkia, pyrimme kommunikoimaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja niin edelleen. Sanalla sanoen, ilman salaliittoa, jokainen yrittää ottaa elämästä parhaan mahdollisen irti, nauttia siitä. Tietoisuudella on tällainen ominaisuus - napata todellisuudesta kaikkein houkuttelevinta, parasta ja yrittää nauttia siitä.

Kaikki nämä kolme tietoisuuden tarvetta tulevat siis sielusta. On selvää, että ne ovat ristiriidassa fyysisen kehomme rajallisten kykyjen kanssa. Ja tämä luo sisäisen tyytymättömyyden tunteen elämää kohtaan, vaikka olisimme aineellisen hyvinvoinnin oloissa..... mitä niistä puuttuu? Fyysisen kehon tasolla kaikki on olemassa, kaikki sosiaaliset takeet, kaikki mahdollisuudet, kaikki mukavuudet, mahdollisuudet aineelliseen tietoon, aineellisiin nautintoihin. Hienojakoisessa kehossa kaikki on myös olemassa. Kuitenkin monet ihmiset, joilla on aineellista vaurautta, kokevat jonkinlaisen sisäisen kriisin, tunteen olemassaolon merkityksettömyydestä. Tämä tapahtuu juuri siksi, että nämä hienojakoisen sielun tarpeet ovat tyydyttämättä.

Nykyaikainen tiede väittää, että tietoisuus on korkeasti organisoidun materian eli aivojen tuote. Vedojen mukaan, koska viittaamme Vedoihin, tietoisuus on olennaisesti erilaista energiaa kuin materia. Ne voivat siis olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta tietoisuus ja materia ovat eri asioita. Eri kategorioita. Ja tietoisuus ei synny materiasta. Mutta moderni tiede väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun materian tai aivojen tuote. Tämä väite on kuitenkin hyvin, hyvin kiistanalainen. Sillä jo materian korkea organisoituneisuus itsessään edellyttää tietoisuutta tai mieltä, joka manipuloi materiaa. Tässä tapauksessa, eli jos sanomme, että tietoisuus on korkeasti organisoidun materian tuote, niin silloin jollakin on täytynyt olla tietoisuus ja hänen on täytynyt organisoida tämä materia niin korkeasti, että tietoisuus on tuotettu siitä. Eli juuri tähän määritelmään on jo kätketty tietty looginen ristiriita, joka kumoaa tämän väitteen itsessään. Sitä paitsi yksikään kemiallisista alkuaineista, mukaan lukien aivojemme alkuaineet, ei erikseen omista tietoisuutta. Mikään näiden alkuaineiden yhdistelmä toistensa kanssa ei myöskään synnytä tietoisuutta, ja siitä huolimatta jokainen meistä omaa tietoisuuden.

... joka tarkoittaa yksilöllistä tietoisuutta tai sielua. Sillä vaikka monet ihmiset käyttävät koko ajan termiä "sielu", tämä sana tuntuu monista ihmisistä epätieteelliseltä, jotenkin niin arkipäiväiseltä. Ja koska tämä ilmiö on kaikkialla läsnä - tietoisuus, sielu, kaikki omistaa sen, tarvitsemme jonkin tieteellisen termin. Nyt, niin oudolta kuin se tuntuukin, kaikkien tieteiden joukossa ei ole tiedettä, joka tutkisi tietoisuutta. Psykologia ei tutki tietoisuutta. Se ilmentää, tutkii tietoisuuden ilmenemismuotoja materiassa. Sitä kutsutaan psykologiaksi. Miten tietoisuus käyttäytyy aineellisessa maailmassa. Ehdollistunut, verhoutunut tietoisuus. Ja mitä tietoisuus on puhtaassa muodossaan, sellaisenaan, ilman yhteyttä materiaan, kukaan ei käsittele tätä kysymystä. Tällaista tiedettä ei ole olemassa. Ja kuitenkin, jotta voitaisiin kunnolla ymmärtää edes sitä, miten tietoisuus toimii materiassa, on välttämätöntä, että meillä on käsitys siitä, mitä se itsessään on. Voiko se olla olemassa aineen ulkopuolella vai ei. ... joka tulee englannin kielen sanasta "spirit" - "henki" tai "sielu", joka viittaa tällaiseen antimateriaaliseen hiukkaseen, jonka ulkoinen merkki on yksilöllinen tietoisuus. Ja tämä tietoisuushiukkanen eroaa olennaisesti pienimmistä ainehiukkasista. Kuten elektronit, positronit ja niin edelleen.

Tämän spiritonin, aineettoman henkisen hiukkasen, tärkeimmät ominaisuudet ovat seuraavat. Ensinnäkin spiriton on elämän kantaja. Toiseksi, näiden spiritonien lukumäärä on ääretön, rajoittamaton. Kolmanneksi - spiritonia ei voi luoda eikä tuhota, eli se on luonteeltaan ikuinen. Neljänneksi - spiritonilla on tietoisuus ja vapaa tahto. Ja viidenneksi, spiritonilla on persoonallinen luonne. Ja koska tämä spiriton eli sielu kuuluu korkeamman energian luokkaan, toisin kuin aine, alempi energia, sillä ei ole aineellisia ominaisuuksia. Ja siksi sitä ei voida havaita millään aineellisilla kokeilla. Olisi hyvin outoa, jos henkihiukkanen havaittaisiin aineellisen kokeen avulla. Toisin sanoen henkisen hiukkasen havaitsemiseksi tarvitaan henkistä kokemusta, henkistä koetta. On kuitenkin olemassa epäsuoria merkkejä, joiden avulla voimme silti todeta spiritonin läsnäolon aineessa.

Lue lisää

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."
A. Schopenhauer.

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että…

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.


Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."
A. Schopenhauer.

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että…

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.


Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

Lue lisää

Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; 3) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.


Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.


Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Anonyymi kirjoitti:

Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; 3) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.


Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.


Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Lue lisää

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen, muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.

Anonyymi kirjoitti:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen, muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.

Lue lisää

Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?
Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?
Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.

Lue lisää

Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.

... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.

... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …

Lue lisää

Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".

Jokainen sielu on oma yksilö, jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".

Jokainen sielu on oma yksilö, jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.

Lue lisää

Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.

Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.

Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.
Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?

Anonyymi kirjoitti:

Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.

Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.

Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.
Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?

Lue lisää

Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".

Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".

Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Lue lisää

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei.

Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Anonyymi kirjoitti:

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei.

Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Lue lisää

Kuka on kohtalomme "kuljettaja"?

Eli keho, fyysinen, ulompi kuori, psyyke, hienojakoinen kehomme, toinen kuori. Ja sielu persoonallisuutena, johon hienojakoinen keho, fyysinen keho, on puettu, ovat toisistaan riippuvaisia, suunnilleen kuin ilmapallo. Sielun kanssa, koska sielu pyrkii aina ylöspäin, kohti jotain ylevää. Niinpä tämä lämpimällä ilmalla täytetty ilmapallo pyrkii ylöspäin. Eli kori on fyysinen keho, joka vetää koko ajan alaspäin, vetää sielua alaspäin. Ja miten nämä kaksi vastakkaista rakennetta liittyvät toisiinsa? Kori vetää koko ajan alaspäin, ja pallo pyrkii ylöspäin. Ne ovat yhteydessä toisiinsa hienojakoisten silmukoiden kautta. Hienojakoinen keho on siis sellaisia näkymättömiä silmukoita, jotka sitovat ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon.

Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.
Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.
On siis käynyt ilmi, että fyysinen keho on auto, me olemme matkustajia siinä, mutta kuka on tämän auton kuljettaja? Tässä, ja tiede alkaa vasta nyt ymmärtää, miten monimutkaiset prosessit tässä fyysisessä kehossa tapahtuvat. Hallitsemmeko me niitä todella? Jos tarkastelemme havaintoprosesseja, kun miljoonat aivojen neuronit järjestäytyvät uudelleen hetkessä. Tai ruoansulatuksen monimutkaista prosessia. Tai aineenvaihduntaprosessia. Jos kaikki nämä tapahtuvat prosessit ovat hallinnassamme, miten on mahdollista, ettemme tiedä niistä mitään? Niitä on tapahtunut syntymästämme lähtien, kehon syntymästä lähtien, niitä on jo tapahtunut, ja me vasta alamme ymmärtää, fysiologit vasta alkavat ymmärtää, miten nämä monimutkaiset prosessit todella toimivat. Ja nyt herää kysymys. Voivatko tällaiset monimutkaiset prosessit fyysisessä kehossa tapahtua ilman jonkun tietoista osallistumista? Yksiselitteisesti ei.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka on kohtalomme "kuljettaja"?

Eli keho, fyysinen, ulompi kuori, psyyke, hienojakoinen kehomme, toinen kuori. Ja sielu persoonallisuutena, johon hienojakoinen keho, fyysinen keho, on puettu, ovat toisistaan riippuvaisia, suunnilleen kuin ilmapallo. Sielun kanssa, koska sielu pyrkii aina ylöspäin, kohti jotain ylevää. Niinpä tämä lämpimällä ilmalla täytetty ilmapallo pyrkii ylöspäin. Eli kori on fyysinen keho, joka vetää koko ajan alaspäin, vetää sielua alaspäin. Ja miten nämä kaksi vastakkaista rakennetta liittyvät toisiinsa? Kori vetää koko ajan alaspäin, ja pallo pyrkii ylöspäin. Ne ovat yhteydessä toisiinsa hienojakoisten silmukoiden kautta. Hienojakoinen keho on siis sellaisia näkymättömiä silmukoita, jotka sitovat ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon.

Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.
Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.
On siis käynyt ilmi, että fyysinen keho on auto, me olemme matkustajia siinä, mutta kuka on tämän auton kuljettaja? Tässä, ja tiede alkaa vasta nyt ymmärtää, miten monimutkaiset prosessit tässä fyysisessä kehossa tapahtuvat. Hallitsemmeko me niitä todella? Jos tarkastelemme havaintoprosesseja, kun miljoonat aivojen neuronit järjestäytyvät uudelleen hetkessä. Tai ruoansulatuksen monimutkaista prosessia. Tai aineenvaihduntaprosessia. Jos kaikki nämä tapahtuvat prosessit ovat hallinnassamme, miten on mahdollista, ettemme tiedä niistä mitään? Niitä on tapahtunut syntymästämme lähtien, kehon syntymästä lähtien, niitä on jo tapahtunut, ja me vasta alamme ymmärtää, fysiologit vasta alkavat ymmärtää, miten nämä monimutkaiset prosessit todella toimivat. Ja nyt herää kysymys. Voivatko tällaiset monimutkaiset prosessit fyysisessä kehossa tapahtua ilman jonkun tietoista osallistumista? Yksiselitteisesti ei.

Lue lisää

Kaikki prosessit, yksinkertaisimmatkin, edellyttävät jonkinlaista organisointia. Jonkinlaista tietoista ohjausta. Ja nämä kehossamme tapahtuvat prosessit, fysiologiset prosessit, psykologiset prosessit, ne ovat hyvin monimutkaisia. Äärimmäisen monimutkaisia. Ja meidän on myönnettävä, että ne tapahtuvat ilman tietoista osallistumistamme. Ne tapahtuvat siis jonkun muun tietoisen osallistumisen alaisuudessa. Kenen? Kuka on kuljettaja? Kuka ohjaa tätä kehoa? Kuka pelastaa meidät tarpeelta miettiä, mitä entsyymiä erittää, miten erittää, mitä lihasta jännittää ja niin edelleen. Tarkoitan, että on aivan ilmeistä, että se ei ole niin yksinkertaista. Ja tämän mysteerin ymmärtämiseksi meidän on otettava käyttöön lisätoiminto. Ylitietoisuus. Vedat kutsuvat tätä Ylitietoisuutta termillä "Paramatma". Sielua, yksilöllistä tietoisuutta, kutsutaan nimellä "atma". Tai toinen termi on "jiva". Atma, sielu. Ja Ylitietoisuutta kutsutaan siis Paramatmaksi. "Param" tarkoittaa "ylin". Tästä johtuvat kaikki nämä parapsykologiat, eli psykologian korkein muoto. Joidenkin tällaisten korkeampien ilmiöiden psykologiaa.

Merkkejä siitä, että kehossa on Ylitietoisuus.

Tämä Ylitietoisuus tai Ylisielu on siis yksilön sielun vieressä, myös sydämen alueella, ja ohjaa kehon toimintaa. Tämä Ylitietoisuus tai Korkein Sielu on kehon ohjaaja. Mitkä ovat merkkejä Ylitietoisuuden läsnäolosta kehossa? Ne ovat aivan ilmeisiä ja myös näkyviä. On esimerkiksi sellaisia asioita kuin kuudes aisti, intuitio, inspiraatio, valaistuminen, jotkut vaistomaiset tiedostamattomat toimet, jotka osoittautuvat oikeiksi. Omatunnon ääni. Nämä kaikki ovat vain tämän Ylitietoisuuden ilmentymiä.

Otetaan esimerkiksi intuitio. Sitä kutsutaan myös kuudenneksi aistiksi. Aisteja on yhteensä viisi. Intuitio eli kuudes aisti tarkoittaa, että en ole kuullut, koskenut tai nähnyt mitään, mutta kuitenkin tiedän ja tunnen, että jotain tapahtuu. Yleensä tieto tulee tietoisuuteemme aistiemme kautta. Mutta jo sana "aavistus" tarkoittaa, että voimme saada tietoa tulevaisuudesta ennen kuin tapahtuma on tapahtunut ja tunkeutunut aistiemme läpi. Miten tämä voi olla mahdollista? Ainoa ymmärrettävä selitys on, että yksinkertaisesti saamme tiedon joltakulta, joka on ajan ulkopuolella ja jolla on pääsy sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen samanaikaisesti. Tätä kutsutaan myös yliaistilliseksi kokemukseksi tai intuitioksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki prosessit, yksinkertaisimmatkin, edellyttävät jonkinlaista organisointia. Jonkinlaista tietoista ohjausta. Ja nämä kehossamme tapahtuvat prosessit, fysiologiset prosessit, psykologiset prosessit, ne ovat hyvin monimutkaisia. Äärimmäisen monimutkaisia. Ja meidän on myönnettävä, että ne tapahtuvat ilman tietoista osallistumistamme. Ne tapahtuvat siis jonkun muun tietoisen osallistumisen alaisuudessa. Kenen? Kuka on kuljettaja? Kuka ohjaa tätä kehoa? Kuka pelastaa meidät tarpeelta miettiä, mitä entsyymiä erittää, miten erittää, mitä lihasta jännittää ja niin edelleen. Tarkoitan, että on aivan ilmeistä, että se ei ole niin yksinkertaista. Ja tämän mysteerin ymmärtämiseksi meidän on otettava käyttöön lisätoiminto. Ylitietoisuus. Vedat kutsuvat tätä Ylitietoisuutta termillä "Paramatma". Sielua, yksilöllistä tietoisuutta, kutsutaan nimellä "atma". Tai toinen termi on "jiva". Atma, sielu. Ja Ylitietoisuutta kutsutaan siis Paramatmaksi. "Param" tarkoittaa "ylin". Tästä johtuvat kaikki nämä parapsykologiat, eli psykologian korkein muoto. Joidenkin tällaisten korkeampien ilmiöiden psykologiaa.

Merkkejä siitä, että kehossa on Ylitietoisuus.

Tämä Ylitietoisuus tai Ylisielu on siis yksilön sielun vieressä, myös sydämen alueella, ja ohjaa kehon toimintaa. Tämä Ylitietoisuus tai Korkein Sielu on kehon ohjaaja. Mitkä ovat merkkejä Ylitietoisuuden läsnäolosta kehossa? Ne ovat aivan ilmeisiä ja myös näkyviä. On esimerkiksi sellaisia asioita kuin kuudes aisti, intuitio, inspiraatio, valaistuminen, jotkut vaistomaiset tiedostamattomat toimet, jotka osoittautuvat oikeiksi. Omatunnon ääni. Nämä kaikki ovat vain tämän Ylitietoisuuden ilmentymiä.

Otetaan esimerkiksi intuitio. Sitä kutsutaan myös kuudenneksi aistiksi. Aisteja on yhteensä viisi. Intuitio eli kuudes aisti tarkoittaa, että en ole kuullut, koskenut tai nähnyt mitään, mutta kuitenkin tiedän ja tunnen, että jotain tapahtuu. Yleensä tieto tulee tietoisuuteemme aistiemme kautta. Mutta jo sana "aavistus" tarkoittaa, että voimme saada tietoa tulevaisuudesta ennen kuin tapahtuma on tapahtunut ja tunkeutunut aistiemme läpi. Miten tämä voi olla mahdollista? Ainoa ymmärrettävä selitys on, että yksinkertaisesti saamme tiedon joltakulta, joka on ajan ulkopuolella ja jolla on pääsy sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen samanaikaisesti. Tätä kutsutaan myös yliaistilliseksi kokemukseksi tai intuitioksi.

Lue lisää

Mielenkiintoista on, että intuitio toimii eläimillä paremmin kuin ihmisillä. Miksi? Eläinten yksilöllinen tietoisuus on pienempi. Ulkoiset muodot rajoittavat sitä enemmän kuin ihmisillä. Ja niinpä eläimen sydämessä oleva Ylitietoisuus auttaa kyseistä eläinolentoa kompensoimaan sen tietoisuuden puutteita. Aivan kuten vanhempi jakaa viisautensa lapsensa kanssa ja ohjaa tämän kaikkia toimia lapsen ollessa pieni. Eläimet eivät lue sanomalehtiä ja kirjoja, eivät kuuntele viimeisimpiä uutisia eivätkä uppoa Internetin rajattomaan tietomereen. Siksi ne kuulevat hyvin tämän Ylitietoisuuden eli Paramatman äänen sisältäpäin. Ja joskus he yllättävät meidät erehtymättömillä aavistuksillaan. Mutta ihmiset ovat jo avanneet oman tietoisuutensa potentiaalia enemmän. Ja siksi tämä korkeampi tietoisuus sydämessä antaa enemmän henkilökohtaista vapautta. Ja vastaavasti enemmän vastuuta. Ja tätä henkilökohtaista vapautta ihmiset käyttävät usein väärin.

Ihmisten havaintokanavat ovat täynnä ulkoista tietoa. Siksi he ovat lähes kuurot tälle sisäiselle äänelle. Esimerkiksi joulukuussa 2004 vedenalaisen maanjäristyksen aiheuttama tsunami iski Indonesian ja Sri Lankan rannikoille. Satojatuhansia ihmisiä kuoli, mutta eläinuhreja ei ollut. Sillä jo kaksi tuntia ennen aallon rantautumista kaikki eläimet poistuivat rannikkokaistaleelta ennakoiden vaaraa. Ja ihmiset eivät tajunneet sitä, koska heidän sisäiset tunteensa ovat ylikuormitettuja ulkoisella tiedolla. Tämän sisältä tulevan Korkeamman Älyn äänen vaikutuksesta eläimet tekevät joskus yllättäviä asioita. Sairas kissa, jolla ei ole mitään muodollista tietoa kasvitieteestä, löytää helposti lääkekasvin. Miten se löytää sen, ei ole selvää. Se tarkoittaa, että on joku, joka tuntee yrtin lääkinnälliset ominaisuudet ja kissan tarpeet ja tuo ne yhteen. Eli jonkinlainen näkymätön hyväntahtoisuus. Kuin sellainen sisäinen autopilotti, navigaattori, joka johdattaa tätä kissaa ja sanoo: "Tässä, tämä on oikea yrtti syötäväksi."

Yleensä ihmiset yrittävät selittää tällaisia asioita salaperäisellä termillä "vaisto", mutta jos katsot selittävään sanakirjaan, sana "vaisto" selitetään sanalla "sisältä tuleva järkevä impulssi". Ja mitä siellä sisällä on muuta kuin fyysisiä elimiä, joilla ei ole järkeä? Niinpä päädymme jälleen ajatukseen jostakin Ylitietoisuudesta, jostakin Korkeammasta Älystä. Esimerkiksi linnut, tietämättä maantietoa, lentävät tarvittaessa yksiselitteisesti etelään tai pohjoiseen. Muurahaiset rakentavat monimutkaisia muurahaispesiä ja niillä on hämmästyttävä organisaatio, niiden yhteiskunnassa ei ole lakkoja, vallankumouksia, talouskriisejä ja niin edelleen jne.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista on, että intuitio toimii eläimillä paremmin kuin ihmisillä. Miksi? Eläinten yksilöllinen tietoisuus on pienempi. Ulkoiset muodot rajoittavat sitä enemmän kuin ihmisillä. Ja niinpä eläimen sydämessä oleva Ylitietoisuus auttaa kyseistä eläinolentoa kompensoimaan sen tietoisuuden puutteita. Aivan kuten vanhempi jakaa viisautensa lapsensa kanssa ja ohjaa tämän kaikkia toimia lapsen ollessa pieni. Eläimet eivät lue sanomalehtiä ja kirjoja, eivät kuuntele viimeisimpiä uutisia eivätkä uppoa Internetin rajattomaan tietomereen. Siksi ne kuulevat hyvin tämän Ylitietoisuuden eli Paramatman äänen sisältäpäin. Ja joskus he yllättävät meidät erehtymättömillä aavistuksillaan. Mutta ihmiset ovat jo avanneet oman tietoisuutensa potentiaalia enemmän. Ja siksi tämä korkeampi tietoisuus sydämessä antaa enemmän henkilökohtaista vapautta. Ja vastaavasti enemmän vastuuta. Ja tätä henkilökohtaista vapautta ihmiset käyttävät usein väärin.

Ihmisten havaintokanavat ovat täynnä ulkoista tietoa. Siksi he ovat lähes kuurot tälle sisäiselle äänelle. Esimerkiksi joulukuussa 2004 vedenalaisen maanjäristyksen aiheuttama tsunami iski Indonesian ja Sri Lankan rannikoille. Satojatuhansia ihmisiä kuoli, mutta eläinuhreja ei ollut. Sillä jo kaksi tuntia ennen aallon rantautumista kaikki eläimet poistuivat rannikkokaistaleelta ennakoiden vaaraa. Ja ihmiset eivät tajunneet sitä, koska heidän sisäiset tunteensa ovat ylikuormitettuja ulkoisella tiedolla. Tämän sisältä tulevan Korkeamman Älyn äänen vaikutuksesta eläimet tekevät joskus yllättäviä asioita. Sairas kissa, jolla ei ole mitään muodollista tietoa kasvitieteestä, löytää helposti lääkekasvin. Miten se löytää sen, ei ole selvää. Se tarkoittaa, että on joku, joka tuntee yrtin lääkinnälliset ominaisuudet ja kissan tarpeet ja tuo ne yhteen. Eli jonkinlainen näkymätön hyväntahtoisuus. Kuin sellainen sisäinen autopilotti, navigaattori, joka johdattaa tätä kissaa ja sanoo: "Tässä, tämä on oikea yrtti syötäväksi."

Yleensä ihmiset yrittävät selittää tällaisia asioita salaperäisellä termillä "vaisto", mutta jos katsot selittävään sanakirjaan, sana "vaisto" selitetään sanalla "sisältä tuleva järkevä impulssi". Ja mitä siellä sisällä on muuta kuin fyysisiä elimiä, joilla ei ole järkeä? Niinpä päädymme jälleen ajatukseen jostakin Ylitietoisuudesta, jostakin Korkeammasta Älystä. Esimerkiksi linnut, tietämättä maantietoa, lentävät tarvittaessa yksiselitteisesti etelään tai pohjoiseen. Muurahaiset rakentavat monimutkaisia muurahaispesiä ja niillä on hämmästyttävä organisaatio, niiden yhteiskunnassa ei ole lakkoja, vallankumouksia, talouskriisejä ja niin edelleen jne.

Lue lisää

On selvää, että näin tarkka tieto voi tulla vain täydellisestä lähteestä. Tämä sama sydämessä oleva Paramatma tai Ylitietoisuus on joogien meditaation aiheena vanhimman joogaa käsittelevän teoksen, Patanjalin Yoga-sutran mukaan. Ja tämä Ylitietoisuuden muoto asuu jokaisessa luomakunnan atomissa. Se on syy siihen, miksi atomilla on monimutkainen luonne. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että materia oli pohjimmiltaan yksinkertaista. Niin sanottu "alkeishiukkasfysiikka" oli. Mutta mitä syvällisemmin he tutkivat tätä tiedettä, sitä enemmän kävi ilmi, että yleisesti ottaen nämä hiukkaset eivät ole perustaltaan niin yksinkertaisia, vaan pikemminkin monimutkaisia. Ja tämä alkeishiukkasten, niin sanottujen alkeishiukkasten, monimutkaisuus johtuu siitä, että jokaisessa atomissa on tämä ylitietoisuus tai korkeampi mieli. Ja tämän kaiken läpäisevän Universaalin Älyn ansiosta jokaisessa atomissa, jokaisen elävän olennon sydämessä, tapahtuu samanaikaisesti kaikkien elävien olentojen karman koordinointiprosessi tai kohtalon suuntaaminen.


Mitä tietoisuudelle tapahtuu, kun keho kuolee?

Nyt kun olemme lyhyesti tarkastelleet fyysistä kehoa ja sen neljää tarvetta: ruokaa, unta, parittelua ja puolustautumista, hienojakoista kehoa ja sen tarpeita: tietoa, tunteita, viestintää ja luovuutta sekä sielua, tietoisuutta, ja sen kolmea tarvetta: halua elää ikuisesti, tietoa ja onnellisuutta. Nyt meillä on käsitys siitä, kuka ihminen on. ...ulkoinen fyysinen keho, sitten on hienojakoinen keho ja sitten on itse sielu. Ja kaikki nämä kolme rakennetta, sielu, hienojakoinen keho ja fyysinen keho, ovat yhteydessä toisiinsa tämän Paramatman eli Ylitietoisuuden tai, jos haluatte, sydämessä olevan Jumalan voiman avulla, joka pitää kaiken yhdessä.

Anonyymi kirjoitti:

On selvää, että näin tarkka tieto voi tulla vain täydellisestä lähteestä. Tämä sama sydämessä oleva Paramatma tai Ylitietoisuus on joogien meditaation aiheena vanhimman joogaa käsittelevän teoksen, Patanjalin Yoga-sutran mukaan. Ja tämä Ylitietoisuuden muoto asuu jokaisessa luomakunnan atomissa. Se on syy siihen, miksi atomilla on monimutkainen luonne. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että materia oli pohjimmiltaan yksinkertaista. Niin sanottu "alkeishiukkasfysiikka" oli. Mutta mitä syvällisemmin he tutkivat tätä tiedettä, sitä enemmän kävi ilmi, että yleisesti ottaen nämä hiukkaset eivät ole perustaltaan niin yksinkertaisia, vaan pikemminkin monimutkaisia. Ja tämä alkeishiukkasten, niin sanottujen alkeishiukkasten, monimutkaisuus johtuu siitä, että jokaisessa atomissa on tämä ylitietoisuus tai korkeampi mieli. Ja tämän kaiken läpäisevän Universaalin Älyn ansiosta jokaisessa atomissa, jokaisen elävän olennon sydämessä, tapahtuu samanaikaisesti kaikkien elävien olentojen karman koordinointiprosessi tai kohtalon suuntaaminen.


Mitä tietoisuudelle tapahtuu, kun keho kuolee?

Nyt kun olemme lyhyesti tarkastelleet fyysistä kehoa ja sen neljää tarvetta: ruokaa, unta, parittelua ja puolustautumista, hienojakoista kehoa ja sen tarpeita: tietoa, tunteita, viestintää ja luovuutta sekä sielua, tietoisuutta, ja sen kolmea tarvetta: halua elää ikuisesti, tietoa ja onnellisuutta. Nyt meillä on käsitys siitä, kuka ihminen on. ...ulkoinen fyysinen keho, sitten on hienojakoinen keho ja sitten on itse sielu. Ja kaikki nämä kolme rakennetta, sielu, hienojakoinen keho ja fyysinen keho, ovat yhteydessä toisiinsa tämän Paramatman eli Ylitietoisuuden tai, jos haluatte, sydämessä olevan Jumalan voiman avulla, joka pitää kaiken yhdessä.

Lue lisää

Sielu on itse asiassa sydämen alueella, mutta eri ulottuvuudessa, henkisessä ulottuvuudessa.


On siis käynyt ilmi, että yksilöllinen tietoisuus ja Ylitietoisuus ovat tärkeimpiä elämää ylläpitäviä tekijöitä, ilman heitä ei ole mitään elintoimintaa, ei yhtään mitään. Ja kaikkein paradoksaalisin asia on se, että ihmiset tietävät nykyään vähiten näistä kahdesta ihmisen tärkeimmästä osa-alueesta. Siksi voimme saada tätä tietoa joistakin vaihtoehtoisista lähteistä, koska virallinen tiede ei anna sitä meille, mikä tarkoittaa, että sitä etsivän ihmisen on etsittävä sitä muualta. Ja Vedoista hän löytää juuri paljon sellaista mielenkiintoista tietoa, joka täyttää tätä ihmistä koskevaa tietoa. Ihminen on siis kolmen tällaisen rakenteen yhdistelmä: fyysinen, hienojakoinen, henkinen ja Paramatma, Ylitietoisuus, joka pitää kaiken yhdessä. Ja Hän pitää ikuisen sielun väliaikaisessa kehossa tietyn määrän vuosia, jotka meidän on tarkoitus elää.

Jos siis tietoisuus on luonteeltaan ikuista ja keho on väliaikainen, mitä tietoisuudelle tapahtuu kehon kuollessa? Energian säilymislain mukaan tietoisuuden ei pitäisi mennä minnekään, kadota. Minne se sitten menee? Minkä kehon se saa, miksi? Silloin herää kysymys jälleensyntymisestä.

Jälleensyntyminen ei ole intialainen uskomus sielun jälleensyntymisestä, vaan se on yksinkertaisesti moraalisen ja henkisen tason energian säilymislain ilmentymä. Ymmärrämme, miten energian säilymislaki toimii aineellisella tasolla, ja jälleensyntyminen on energian säilymislain ilmentymä moraalisella ja henkisellä tasolla. Jos sielu on saavuttanut tietyn kehitystason tässä elämässä, se on säilytettävä, jotta sielulla on mahdollisuus jatkaa täydellisyyden tietä korkeammissa elämänmuodoissa. Samoin tietoisuuden rappeutuessa alemman elämänmuodon pitäisi opettaa elävälle olennolle jokin joku oppitunti. Toisin sanoen jälleensyntyminen vahvistaa muodollisesti tietoisuuden tason vastaavuuden tiettyyn ulkoiseen kehoon.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on itse asiassa sydämen alueella, mutta eri ulottuvuudessa, henkisessä ulottuvuudessa.


On siis käynyt ilmi, että yksilöllinen tietoisuus ja Ylitietoisuus ovat tärkeimpiä elämää ylläpitäviä tekijöitä, ilman heitä ei ole mitään elintoimintaa, ei yhtään mitään. Ja kaikkein paradoksaalisin asia on se, että ihmiset tietävät nykyään vähiten näistä kahdesta ihmisen tärkeimmästä osa-alueesta. Siksi voimme saada tätä tietoa joistakin vaihtoehtoisista lähteistä, koska virallinen tiede ei anna sitä meille, mikä tarkoittaa, että sitä etsivän ihmisen on etsittävä sitä muualta. Ja Vedoista hän löytää juuri paljon sellaista mielenkiintoista tietoa, joka täyttää tätä ihmistä koskevaa tietoa. Ihminen on siis kolmen tällaisen rakenteen yhdistelmä: fyysinen, hienojakoinen, henkinen ja Paramatma, Ylitietoisuus, joka pitää kaiken yhdessä. Ja Hän pitää ikuisen sielun väliaikaisessa kehossa tietyn määrän vuosia, jotka meidän on tarkoitus elää.

Jos siis tietoisuus on luonteeltaan ikuista ja keho on väliaikainen, mitä tietoisuudelle tapahtuu kehon kuollessa? Energian säilymislain mukaan tietoisuuden ei pitäisi mennä minnekään, kadota. Minne se sitten menee? Minkä kehon se saa, miksi? Silloin herää kysymys jälleensyntymisestä.

Jälleensyntyminen ei ole intialainen uskomus sielun jälleensyntymisestä, vaan se on yksinkertaisesti moraalisen ja henkisen tason energian säilymislain ilmentymä. Ymmärrämme, miten energian säilymislaki toimii aineellisella tasolla, ja jälleensyntyminen on energian säilymislain ilmentymä moraalisella ja henkisellä tasolla. Jos sielu on saavuttanut tietyn kehitystason tässä elämässä, se on säilytettävä, jotta sielulla on mahdollisuus jatkaa täydellisyyden tietä korkeammissa elämänmuodoissa. Samoin tietoisuuden rappeutuessa alemman elämänmuodon pitäisi opettaa elävälle olennolle jokin joku oppitunti. Toisin sanoen jälleensyntyminen vahvistaa muodollisesti tietoisuuden tason vastaavuuden tiettyyn ulkoiseen kehoon.

Lue lisää

Ihmisten on melko vaikea hyväksyä ajatusta, että sielu voi siirtyä johonkin toiseen kehoon kuoleman jälkeen. Ulkoisen jälleensyntymisen ymmärtämisessä auttaa sisäinen jälleensyntyminen, joka tapahtuu meille joka sekunti. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että vaihdamme kehoamme monta kertaa jopa yhden elämän aikana. Nähdäksesi sen itse, sinun tarvitsee vain katsoa omia valokuviasi eri vuosilta. Tieteen mukaan seitsemän vuoden välein kaikki kehomme solut korvautuvat vähitellen uusilla. Tämä tapahtuu aineenvaihdunnan kautta. Toisin sanoen jokaisella hengenvedolla, kulauksella vettä, nautitulla ruoalla kehoomme tulee uutta energiaa, uutta materiaa. Ja hämmästyttävän järjestelmän kautta, hien kautta ja kaikkien niin sanottujen aukkojemme kautta kehossamme on tiettyjä eritteitä, eritejärjestelmän kautta vanha aine tulee ulos meistä. Tämä solujen jatkuva uusiutumisprosessi tekee kehosta kuin hitaasti virtaavan virran.

Kun katsomme jokea, saatamme ajatella, että se on sama joki. Mutta ylävirrasta tulee jatkuvasti uutta vettä. Vatsan limakalvo uusiutuu viiden päivän välein. Iho uudistuu viiden viikon välein ja niin edelleen. Itse asiassa tämä tarkoittaa, että kehoa ei ole olemassa pysyvänä jonain. Mutta koska muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti, emme yksinkertaisesti huomaa niitä. Myös kynttilänliekki näyttää epätäydelliselle silmällemme pysyvältä. Mutta jos katsomme sitä tiedon silmin, huomaamme, että joka hetki jotkut liekin välähdykset sammuvat ja toiset ilmestyvät. Ja vaikutelma siitä, että pysyn samana, syntyy meille vain tietoisuuden eli sielun pysyvän luonteen vuoksi. Ja tämä aineellisten hiukkasten virtaus vain virtaa sielun ympärillä ja muuttaa ulkoisia ääriviivojamme muutaman vuoden välein. Tätä kutsutaan sisäiseksi jälleensyntymiseksi eli kehon vaihtumiseksi yhden elämän aikana. Ajatuksen pitäisi siis olla selvä. Lapsen keho on nimittäin aivan erilainen kuin aikuisen, ja aikuisen keho on erilainen kuin raihnaisen vanhuksen.

Mitä tulee ihmisen jälleensyntymiseen, kuuluisa yhdysvaltalainen tiedemies Ian Stevenson on käsitellyt tätä kysymystä tieteellisellä tasolla neljännesvuosisadan ajan. Hänellä on erityinen instituutti, jossa hänellä on yli tuhat dokumentoitua jälleensyntymistapausta ja jossa hän tekee hyvin syvällistä tutkimusta. Ja silmiinpistävin esimerkki, esimerkki reinkarnaatiosta on ksenoglossia-ilmiö. Xenoglossia tarkoittaa sitä, että ihminen voi tässä elämässä, tietyissä olosuhteissa, yhtäkkiä alkaa puhua kieltä, johon hän ei ole koskaan ollut kosketuksissa tässä elämässä, jota hän ei ole koskaan tuntenut, jota hän ei ole koskaan oppinut.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisten on melko vaikea hyväksyä ajatusta, että sielu voi siirtyä johonkin toiseen kehoon kuoleman jälkeen. Ulkoisen jälleensyntymisen ymmärtämisessä auttaa sisäinen jälleensyntyminen, joka tapahtuu meille joka sekunti. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että vaihdamme kehoamme monta kertaa jopa yhden elämän aikana. Nähdäksesi sen itse, sinun tarvitsee vain katsoa omia valokuviasi eri vuosilta. Tieteen mukaan seitsemän vuoden välein kaikki kehomme solut korvautuvat vähitellen uusilla. Tämä tapahtuu aineenvaihdunnan kautta. Toisin sanoen jokaisella hengenvedolla, kulauksella vettä, nautitulla ruoalla kehoomme tulee uutta energiaa, uutta materiaa. Ja hämmästyttävän järjestelmän kautta, hien kautta ja kaikkien niin sanottujen aukkojemme kautta kehossamme on tiettyjä eritteitä, eritejärjestelmän kautta vanha aine tulee ulos meistä. Tämä solujen jatkuva uusiutumisprosessi tekee kehosta kuin hitaasti virtaavan virran.

Kun katsomme jokea, saatamme ajatella, että se on sama joki. Mutta ylävirrasta tulee jatkuvasti uutta vettä. Vatsan limakalvo uusiutuu viiden päivän välein. Iho uudistuu viiden viikon välein ja niin edelleen. Itse asiassa tämä tarkoittaa, että kehoa ei ole olemassa pysyvänä jonain. Mutta koska muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti, emme yksinkertaisesti huomaa niitä. Myös kynttilänliekki näyttää epätäydelliselle silmällemme pysyvältä. Mutta jos katsomme sitä tiedon silmin, huomaamme, että joka hetki jotkut liekin välähdykset sammuvat ja toiset ilmestyvät. Ja vaikutelma siitä, että pysyn samana, syntyy meille vain tietoisuuden eli sielun pysyvän luonteen vuoksi. Ja tämä aineellisten hiukkasten virtaus vain virtaa sielun ympärillä ja muuttaa ulkoisia ääriviivojamme muutaman vuoden välein. Tätä kutsutaan sisäiseksi jälleensyntymiseksi eli kehon vaihtumiseksi yhden elämän aikana. Ajatuksen pitäisi siis olla selvä. Lapsen keho on nimittäin aivan erilainen kuin aikuisen, ja aikuisen keho on erilainen kuin raihnaisen vanhuksen.

Mitä tulee ihmisen jälleensyntymiseen, kuuluisa yhdysvaltalainen tiedemies Ian Stevenson on käsitellyt tätä kysymystä tieteellisellä tasolla neljännesvuosisadan ajan. Hänellä on erityinen instituutti, jossa hänellä on yli tuhat dokumentoitua jälleensyntymistapausta ja jossa hän tekee hyvin syvällistä tutkimusta. Ja silmiinpistävin esimerkki, esimerkki reinkarnaatiosta on ksenoglossia-ilmiö. Xenoglossia tarkoittaa sitä, että ihminen voi tässä elämässä, tietyissä olosuhteissa, yhtäkkiä alkaa puhua kieltä, johon hän ei ole koskaan ollut kosketuksissa tässä elämässä, jota hän ei ole koskaan tuntenut, jota hän ei ole koskaan oppinut.

Lue lisää

Mitä tulee ihmisen jälleensyntymiseen, kuuluisa yhdysvaltalainen tiedemies Ian Stevenson on käsitellyt tätä kysymystä tieteellisellä tasolla neljännesvuosisadan ajan. Hänellä on erityinen instituutti, jossa hänellä on yli tuhat dokumentoitua jälleensyntymistapausta ja jossa hän tekee hyvin syvällistä tutkimusta. Ja silmiinpistävin esimerkki, esimerkki reinkarnaatiosta on ksenoglossia-ilmiö. Xenoglossia tarkoittaa sitä, että ihminen voi tässä elämässä, tietyissä olosuhteissa, yhtäkkiä alkaa puhua kieltä, johon hän ei ole koskaan ollut kosketuksissa tässä elämässä, jota hän ei ole koskaan tuntenut, jota hän ei ole koskaan oppinut.

Sanotaanpa, että Ian Stevenson antaa esimerkin käytännöstään amerikkalaisesta naisesta, kotiäidistä, iäkkäästä naisesta, joka ei ollut koskaan matkustanut Amerikan ulkopuolelle ja joka asui jossain maaseudulla. Nainen pääsi siis jotenkin hänen luokseen istuntoa varten, ja hän syöksyi hänet hypnoottisen regression tilaan, toisin sanoen toi hänet hypnoositilassa takaisin menneisyyteen, ja nainen puhui jotain käsittämätöntä kieltä, jota ei edes heti tunnistettu. Hän nauhoitti tämän puheen ja toisti sen sitten kielitieteilijöille, kieliasiantuntijoille, ja he sanoivat, että se oli ruotsia, ja se oli murre, jota ei moni puhu joillakin maaseutualueilla. Miten tämä voidaan siis selittää materialismin kannalta?

Ihminen ei ole koskaan ollut missään tekemisissä kyseisen kulttuurin kanssa, ei ole koskaan asunut siellä, ei ole sukulaisia, ei ole oppinut kieltä. Miten hän voi puhua? Hänellä ei ole ollut mitään tällaista kokemusta tässä elämässä, ymmärrättekö? Mutta tämä kokemus ilmestyi jostain. Siihen ei ole mitään aineellista, ulkoista selitystä. Mutta jos hyväksymme, että on olemassa sielu, joka on voinut, sanokaamme, edellisessä elämässään asua Ruotsissa, se on voinut tuntea tämän kielen, tämän kulttuurin, niin sitten reinkarnaation kautta se on tullut uuteen ruumiiseen, syntynyt Amerikkaan karman lain, eli kausaalisuuden lain mukaisesti. Ja nyt, uudessa maassa, uudessa kulttuurissa, hän on luonnollisesti unohtanut, koska ei ole kokemusta, hän on unohtanut tämän kielensä. Se jäi syvälle hänen alitajuntaansa, hänen muistiinsa. Hän ei tarvitse sitä nyt, hän on oppinut uuden kielen, tottunut uuteen kulttuuriin. Mutta tietyissä olosuhteissa, tietyllä menetelmällä, on mahdollista aktivoida tämä menneisyyden muisti, toisin sanoen vetää kaikki nämä asiat esiin alitajunnasta.

Ksenoglossia-ilmiö voidaan siis selittää asianmukaisesti vain, jos hyväksymme ajatuksen jälleensyntymisestä, että elävä olento voi säilyttää tämän kokemuksen ja siirtyä kehosta toiseen, ja näin ollen yhdessä kehossa tämä muisto menneestä kehosta voi nousta uudelleen esiin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tulee ihmisen jälleensyntymiseen, kuuluisa yhdysvaltalainen tiedemies Ian Stevenson on käsitellyt tätä kysymystä tieteellisellä tasolla neljännesvuosisadan ajan. Hänellä on erityinen instituutti, jossa hänellä on yli tuhat dokumentoitua jälleensyntymistapausta ja jossa hän tekee hyvin syvällistä tutkimusta. Ja silmiinpistävin esimerkki, esimerkki reinkarnaatiosta on ksenoglossia-ilmiö. Xenoglossia tarkoittaa sitä, että ihminen voi tässä elämässä, tietyissä olosuhteissa, yhtäkkiä alkaa puhua kieltä, johon hän ei ole koskaan ollut kosketuksissa tässä elämässä, jota hän ei ole koskaan tuntenut, jota hän ei ole koskaan oppinut.

Sanotaanpa, että Ian Stevenson antaa esimerkin käytännöstään amerikkalaisesta naisesta, kotiäidistä, iäkkäästä naisesta, joka ei ollut koskaan matkustanut Amerikan ulkopuolelle ja joka asui jossain maaseudulla. Nainen pääsi siis jotenkin hänen luokseen istuntoa varten, ja hän syöksyi hänet hypnoottisen regression tilaan, toisin sanoen toi hänet hypnoositilassa takaisin menneisyyteen, ja nainen puhui jotain käsittämätöntä kieltä, jota ei edes heti tunnistettu. Hän nauhoitti tämän puheen ja toisti sen sitten kielitieteilijöille, kieliasiantuntijoille, ja he sanoivat, että se oli ruotsia, ja se oli murre, jota ei moni puhu joillakin maaseutualueilla. Miten tämä voidaan siis selittää materialismin kannalta?

Ihminen ei ole koskaan ollut missään tekemisissä kyseisen kulttuurin kanssa, ei ole koskaan asunut siellä, ei ole sukulaisia, ei ole oppinut kieltä. Miten hän voi puhua? Hänellä ei ole ollut mitään tällaista kokemusta tässä elämässä, ymmärrättekö? Mutta tämä kokemus ilmestyi jostain. Siihen ei ole mitään aineellista, ulkoista selitystä. Mutta jos hyväksymme, että on olemassa sielu, joka on voinut, sanokaamme, edellisessä elämässään asua Ruotsissa, se on voinut tuntea tämän kielen, tämän kulttuurin, niin sitten reinkarnaation kautta se on tullut uuteen ruumiiseen, syntynyt Amerikkaan karman lain, eli kausaalisuuden lain mukaisesti. Ja nyt, uudessa maassa, uudessa kulttuurissa, hän on luonnollisesti unohtanut, koska ei ole kokemusta, hän on unohtanut tämän kielensä. Se jäi syvälle hänen alitajuntaansa, hänen muistiinsa. Hän ei tarvitse sitä nyt, hän on oppinut uuden kielen, tottunut uuteen kulttuuriin. Mutta tietyissä olosuhteissa, tietyllä menetelmällä, on mahdollista aktivoida tämä menneisyyden muisti, toisin sanoen vetää kaikki nämä asiat esiin alitajunnasta.

Ksenoglossia-ilmiö voidaan siis selittää asianmukaisesti vain, jos hyväksymme ajatuksen jälleensyntymisestä, että elävä olento voi säilyttää tämän kokemuksen ja siirtyä kehosta toiseen, ja näin ollen yhdessä kehossa tämä muisto menneestä kehosta voi nousta uudelleen esiin.

Lue lisää

Ihmiset saattavat tietysti usein kysyä tämän hyvin loogisen kysymyksen: "Miksi me kaikki emme voi muistaa aiempia elämiämme?". Itse asiassa vastaus ei ole kovin monimutkainen. Jos meille annetaan nyt enemmän muistoja menneistä elämistämme, saatamme vain tulla hulluiksi. Kuka minä olen? Joskus jopa yhden elämän muisto rasittaa ihmistä, mitä puhutaan edellisen elämän muistosta, ja jos kyseessä on edellinen elämä ja useita elämiä sitä ennen, tulemme hulluiksi kaikista näistä kerroksista. Keitä me siellä olimme. Olisimme voineet olla eri sukupuolta, eri etnistä alkuperää, eri kulttuurista. Ja se kaikki loisi sellaisen sekamelskan päähämme, sellaisia ongelmia. Meille annetaan siis niin paljon muistia kuin tarvitsemme toimiaksemme tässä kehossa.

Muistin lähde on itse asiassa myös tämä sydämessä oleva Paramatma eli Ylitietoisuus, joka antaa meille juuri niin paljon muistia kuin tarvitsemme.
_________________
Muinaiset kirjoitukset kertovat, että ihminen on muutakin kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraalinen eli hienojakoinen keho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat vain peite eli vaate, jonka sielu pukee ylleen matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden kehon toiseen jälleensyntymiseksi kutsutussa prosessissa, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen kehoon, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset saattavat tietysti usein kysyä tämän hyvin loogisen kysymyksen: "Miksi me kaikki emme voi muistaa aiempia elämiämme?". Itse asiassa vastaus ei ole kovin monimutkainen. Jos meille annetaan nyt enemmän muistoja menneistä elämistämme, saatamme vain tulla hulluiksi. Kuka minä olen? Joskus jopa yhden elämän muisto rasittaa ihmistä, mitä puhutaan edellisen elämän muistosta, ja jos kyseessä on edellinen elämä ja useita elämiä sitä ennen, tulemme hulluiksi kaikista näistä kerroksista. Keitä me siellä olimme. Olisimme voineet olla eri sukupuolta, eri etnistä alkuperää, eri kulttuurista. Ja se kaikki loisi sellaisen sekamelskan päähämme, sellaisia ongelmia. Meille annetaan siis niin paljon muistia kuin tarvitsemme toimiaksemme tässä kehossa.

Muistin lähde on itse asiassa myös tämä sydämessä oleva Paramatma eli Ylitietoisuus, joka antaa meille juuri niin paljon muistia kuin tarvitsemme.
_________________
Muinaiset kirjoitukset kertovat, että ihminen on muutakin kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraalinen eli hienojakoinen keho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat vain peite eli vaate, jonka sielu pukee ylleen matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden kehon toiseen jälleensyntymiseksi kutsutussa prosessissa, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen kehoon, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme.

Lue lisää

Psyyke ja sielu

Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.
______________
Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin

Anonyymi kirjoitti:

Psyyke ja sielu

Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.
______________
Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin

Lue lisää

Aivan kuten, sanokaamme, joku voi kuvitella fyysisen kuorman, kuten käsipainojen nostamisen, hänen lihaksensa jännittyvät. Samalla tavalla tietyn henkisen kuorman myötä myös hienojakoinen keho, sanotaanko, mobilisoituu, tulee paljon vahvemmaksi. Mutta kun tähän keskittymisharjoitukseen lisätään henkinen elementti, esimerkiksi henkilö lukee rukouksen tai ...huomataan, että vaikutus on vielä suurempi. Tiedemiesten havaintojen mukaan henkilö itse - tämä meditoiva henkilö - muuttui tämän ajan, meditaation ajan, tällaiseksi kahdeksan hertsin taajuuden generaattoriksi. Kahdeksan hertsiä on maan parantava tausta, joka tulee maasta. Ja jos ihmiset elävät lähellä Maata, ovat yhteydessä siihen, he ovat yleensä terveitä, fyysinen keho on vahva ja hienojakoinen keho on vahva. Kun ihmiset ovat irrottautuneet tästä kaikesta, heidän immuniteettinsa heikkenee, kaikki heikkenee, myös hienojakoinen keho.

Heistä tulee ärtyisiä, heikkoja ja alttiita ulkoisille vaikutuksille. Kyse on siis siitä, että tämän henkisen meditaation harjoittamisen myötä hienovaraisen kehon tila paranee, mikä kirjataan tämän elektronisen Kirlian-tutkimuksen avulla. On myös tehty kokeita, joissa jonkin uskontokunnan uskovia pyydettiin tulemaan sairaalaan ja istumaan odotushuoneissa ja rukoilemaan tietyllä osastolla olevien ihmisten terveyden puolesta. Huomattiin, että ne ihmiset, joiden puolesta rukoiltiin - eivätkä he tienneet siitä - toipuivat paljon nopeammin kuin ne, joihin tämä vaikutus ei vaikuttanut. Eli tällaiset positiiviset muutokset olivat ilmeisiä, kun jonkun hienojakoinen keho lähetti joitakin positiivisia henkisiä impulsseja muille ihmisille, jopa heidän tietämättään, ja ihmiset saivat selvän parannuksen fyysisellä tasolla.

Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan. Puhumme nyt hieman siitä, mitä Vedat sanovat hienovaraisesta kehosta.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan kuten, sanokaamme, joku voi kuvitella fyysisen kuorman, kuten käsipainojen nostamisen, hänen lihaksensa jännittyvät. Samalla tavalla tietyn henkisen kuorman myötä myös hienojakoinen keho, sanotaanko, mobilisoituu, tulee paljon vahvemmaksi. Mutta kun tähän keskittymisharjoitukseen lisätään henkinen elementti, esimerkiksi henkilö lukee rukouksen tai ...huomataan, että vaikutus on vielä suurempi. Tiedemiesten havaintojen mukaan henkilö itse - tämä meditoiva henkilö - muuttui tämän ajan, meditaation ajan, tällaiseksi kahdeksan hertsin taajuuden generaattoriksi. Kahdeksan hertsiä on maan parantava tausta, joka tulee maasta. Ja jos ihmiset elävät lähellä Maata, ovat yhteydessä siihen, he ovat yleensä terveitä, fyysinen keho on vahva ja hienojakoinen keho on vahva. Kun ihmiset ovat irrottautuneet tästä kaikesta, heidän immuniteettinsa heikkenee, kaikki heikkenee, myös hienojakoinen keho.

Heistä tulee ärtyisiä, heikkoja ja alttiita ulkoisille vaikutuksille. Kyse on siis siitä, että tämän henkisen meditaation harjoittamisen myötä hienovaraisen kehon tila paranee, mikä kirjataan tämän elektronisen Kirlian-tutkimuksen avulla. On myös tehty kokeita, joissa jonkin uskontokunnan uskovia pyydettiin tulemaan sairaalaan ja istumaan odotushuoneissa ja rukoilemaan tietyllä osastolla olevien ihmisten terveyden puolesta. Huomattiin, että ne ihmiset, joiden puolesta rukoiltiin - eivätkä he tienneet siitä - toipuivat paljon nopeammin kuin ne, joihin tämä vaikutus ei vaikuttanut. Eli tällaiset positiiviset muutokset olivat ilmeisiä, kun jonkun hienojakoinen keho lähetti joitakin positiivisia henkisiä impulsseja muille ihmisille, jopa heidän tietämättään, ja ihmiset saivat selvän parannuksen fyysisellä tasolla.

Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan. Puhumme nyt hieman siitä, mitä Vedat sanovat hienovaraisesta kehosta.

Lue lisää

Tämä oli niin lyhyt tieto materiaalikokeiden alalta. Vedat selittävät hienojakoisen kehon sielun varjoksi, ei aivojen tuotokseksi. Ja vastaavasti ne käsittelevät psyykeä tämän henkisen vaikutuksen avulla. Vedat siis sanovat, että alkuperäiset aistimme - ne tulevat sielusta ja sielusta ne siirretään tähän hienojakoiseen kehoon niin sanottujen hienojakoisten pranavirtausten avulla. Prana on sellaista sisäistä energiaa, joka virtaa kehomme läpi ja joka on hermoston hienovarainen prototyyppi. Sielusta tulevat tunteet siis välittyvät pranan kautta hienojakoisten kanavien kautta hienojakoiseen kehoon. Ja sitten jo hienojakoisesta kehosta - hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa - ne siirtyvät tähän karkeaan hermostoon.

Hermoston kautta ne pääsevät aivoihin, ja aivojen kautta ne ovat yhteydessä ulkoisiin elimiin. Eli alkuperäiset tunteet ovat läsnä sielussa, sitten ne siirtyvät hienojakoiseen kehoon. Ja tällä hienovaraisella keholla on hyvin selkeä rakenne ja hyvin selkeä tehtävä. Toisin sanoen se sitoo, on eräänlainen kerros yksilöllisen sielun, tietoisuuden kantajan, ja fyysisen kehon välillä. Ja tällä hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa. Esimerkiksi kun kuolema tapahtuu, kuolema on hienoainekehossa olevan sielun poistuminen fyysisestä kehosta, niin sillä hetkellä, kun hienoainekehossa oleva sielu eroaa fyysisestä kehosta, elävä olento menettää kaiken ymmärryksensä siitä, mitä sille tapahtuu.

Koska nyt nämä hienojakoiset tunteet, jotka olivat hienojakoisessa kehossa, ovat irrottautuneet sielun karkeista tunteista. Ja siksi elävä olento on jonkin aikaa niin täydellisessä tyhjiössä. Kuoleman hetkellä tapahtuu siis tietty irrottautuminen, eli elävä olento kehossa, sielu hienovaraisessa kehossa jättää fyysisen kehon, ja ne hienovaraisen kehon aspektit, jotka olivat yhteydessä karkeisiin fyysisiin aisteihin, tulevat täysin eristetyiksi. Hetken aikaa elävä olento on siis ikään kuin tyhjiössä, täydellisessä pimeässä pussissa. Se ei näe mitään, se ei ymmärrä mitään. Ja tällä hetkellä sen sisäiset aistit eivät ole vielä sopeutuneet, ne ovat vasta irtautuneet ulkoisista aisteista. Ja siksi elävä olento kokee tällä hetkellä pelkoa, järkytystä jne.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oli niin lyhyt tieto materiaalikokeiden alalta. Vedat selittävät hienojakoisen kehon sielun varjoksi, ei aivojen tuotokseksi. Ja vastaavasti ne käsittelevät psyykeä tämän henkisen vaikutuksen avulla. Vedat siis sanovat, että alkuperäiset aistimme - ne tulevat sielusta ja sielusta ne siirretään tähän hienojakoiseen kehoon niin sanottujen hienojakoisten pranavirtausten avulla. Prana on sellaista sisäistä energiaa, joka virtaa kehomme läpi ja joka on hermoston hienovarainen prototyyppi. Sielusta tulevat tunteet siis välittyvät pranan kautta hienojakoisten kanavien kautta hienojakoiseen kehoon. Ja sitten jo hienojakoisesta kehosta - hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa - ne siirtyvät tähän karkeaan hermostoon.

Hermoston kautta ne pääsevät aivoihin, ja aivojen kautta ne ovat yhteydessä ulkoisiin elimiin. Eli alkuperäiset tunteet ovat läsnä sielussa, sitten ne siirtyvät hienojakoiseen kehoon. Ja tällä hienovaraisella keholla on hyvin selkeä rakenne ja hyvin selkeä tehtävä. Toisin sanoen se sitoo, on eräänlainen kerros yksilöllisen sielun, tietoisuuden kantajan, ja fyysisen kehon välillä. Ja tällä hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa. Esimerkiksi kun kuolema tapahtuu, kuolema on hienoainekehossa olevan sielun poistuminen fyysisestä kehosta, niin sillä hetkellä, kun hienoainekehossa oleva sielu eroaa fyysisestä kehosta, elävä olento menettää kaiken ymmärryksensä siitä, mitä sille tapahtuu.

Koska nyt nämä hienojakoiset tunteet, jotka olivat hienojakoisessa kehossa, ovat irrottautuneet sielun karkeista tunteista. Ja siksi elävä olento on jonkin aikaa niin täydellisessä tyhjiössä. Kuoleman hetkellä tapahtuu siis tietty irrottautuminen, eli elävä olento kehossa, sielu hienovaraisessa kehossa jättää fyysisen kehon, ja ne hienovaraisen kehon aspektit, jotka olivat yhteydessä karkeisiin fyysisiin aisteihin, tulevat täysin eristetyiksi. Hetken aikaa elävä olento on siis ikään kuin tyhjiössä, täydellisessä pimeässä pussissa. Se ei näe mitään, se ei ymmärrä mitään. Ja tällä hetkellä sen sisäiset aistit eivät ole vielä sopeutuneet, ne ovat vasta irtautuneet ulkoisista aisteista. Ja siksi elävä olento kokee tällä hetkellä pelkoa, järkytystä jne.

Lue lisää

Ja nämä hienojakoisen kehon palaset, jotka ovat yhteydessä fyysiseen kehoomme, kuolevat pois. Toisin sanoen ne kuolevat pois näiden yhdeksän ensimmäisen päivän aikana kuoleman jälkeen. Ja elävä olento oppii havaitsemaan kaikki nämä hienovaraisen kehon hienovaraiset aistit eri tavalla. Ja muita hienovaraisen kehon fragmentteja, jotka ovat hienovaraisempia, jää jäljelle, koska näissä hienovaraisemmissa rakenteissa sijaitsevat halumme, kokemuksemme, osa muististamme, karman siemenet, eli se, minkä pitäisi itää tulevissa elämissämme. Ja tämä hienojakoinen keho on eräänlainen tällainen kantaja, eli sen ansiosta tämä kokemus siirtyy fyysisestä kehosta toiseen fyysiseen kehoon. Tämä hienojakoinen keho pystyy kulkemaan hyvin suurella nopeudella, ei fyysisten lakien mukaan. Se pystyy matkustamaan, vaikka ihminen on elossa: hän ei ole vielä kuollut, hän voi matkustaa hienojakoisessa ruumiissaan maailmankaikkeuden rajoissa.

Kovin syvän unen aikana sielu voi jättää fyysisen kehon ja lentää jonnekin sellaisen pitkän hopealangan varassa.

Tässä tapauksessa Ylitietoisuus, joka on sydämessä, täyttää tällaisen elämää ylläpitävän tehtävän.

Hän ylläpitää elämää kehossamme, ja voimme hengittää, ja kaikenlaisia prosesseja tapahtuu ulkoisesti, vaikka hienojakoisessa kehossa oleva elävä olento saattaa olla nyt toisessa paikassa. Tästä syystä sanotaan, että ihmisiä ei pidä herättää äkillisesti, koska he saattavat menettää yhteyden tähän fyysiseen kehoon: silloin heillä on ongelmia itsensä tunnistamisen kanssa, he saattavat menettää jonkin aikaa tämän ymmärryksen siitä, keitä he ovat, itsetietoisuuden.

Siksi, jotta elävä olento voisi palata niin sanotusti rauhallisesti, on suositeltavaa, ettei sitä nykäistä niin äkkiä. Lisäksi kuvataan myös tilanne, jossa hienojakoisessa ruumiissa oleva elävä olento matkustaa kuoleman jälkeen muihin paikkoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ja nämä hienojakoisen kehon palaset, jotka ovat yhteydessä fyysiseen kehoomme, kuolevat pois. Toisin sanoen ne kuolevat pois näiden yhdeksän ensimmäisen päivän aikana kuoleman jälkeen. Ja elävä olento oppii havaitsemaan kaikki nämä hienovaraisen kehon hienovaraiset aistit eri tavalla. Ja muita hienovaraisen kehon fragmentteja, jotka ovat hienovaraisempia, jää jäljelle, koska näissä hienovaraisemmissa rakenteissa sijaitsevat halumme, kokemuksemme, osa muististamme, karman siemenet, eli se, minkä pitäisi itää tulevissa elämissämme. Ja tämä hienojakoinen keho on eräänlainen tällainen kantaja, eli sen ansiosta tämä kokemus siirtyy fyysisestä kehosta toiseen fyysiseen kehoon. Tämä hienojakoinen keho pystyy kulkemaan hyvin suurella nopeudella, ei fyysisten lakien mukaan. Se pystyy matkustamaan, vaikka ihminen on elossa: hän ei ole vielä kuollut, hän voi matkustaa hienojakoisessa ruumiissaan maailmankaikkeuden rajoissa.

Kovin syvän unen aikana sielu voi jättää fyysisen kehon ja lentää jonnekin sellaisen pitkän hopealangan varassa.

Tässä tapauksessa Ylitietoisuus, joka on sydämessä, täyttää tällaisen elämää ylläpitävän tehtävän.

Hän ylläpitää elämää kehossamme, ja voimme hengittää, ja kaikenlaisia prosesseja tapahtuu ulkoisesti, vaikka hienojakoisessa kehossa oleva elävä olento saattaa olla nyt toisessa paikassa. Tästä syystä sanotaan, että ihmisiä ei pidä herättää äkillisesti, koska he saattavat menettää yhteyden tähän fyysiseen kehoon: silloin heillä on ongelmia itsensä tunnistamisen kanssa, he saattavat menettää jonkin aikaa tämän ymmärryksen siitä, keitä he ovat, itsetietoisuuden.

Siksi, jotta elävä olento voisi palata niin sanotusti rauhallisesti, on suositeltavaa, ettei sitä nykäistä niin äkkiä. Lisäksi kuvataan myös tilanne, jossa hienojakoisessa ruumiissa oleva elävä olento matkustaa kuoleman jälkeen muihin paikkoihin.

Lue lisää

Hienojakoisen kehon haavoittuvuus

Tiedämme myös, että on olemassa sellainen ilmiö kuin hengen riivaaminen, kun jokin toinen elävä olento tunkeutuu ihmisen fyysiseen kehoon. Tämä on mahdollista, jos kyseisen henkilön hienojakoinen keho on hyvin heikko, ei suojattu. Jos nämä ihmiset ovat vaikkapa joidenkin huonojen tapojen haltijoita: he polttavat, juovat, käyttävät huumeita - eli heidän hienojakoinen kehonsa on hyvin löysä, hyvin heikko, siinä on monia reikiä, monia aukkoja, silloin ruumiittomat elävät olennot, joita on hyvin paljon ympärillä ja jotka säilyttävät kaikki aineelliset halunsa - heillä ei ole fyysistä kehoaan, ehkä siksi, että he tekivät itsemurhan tai jostain muusta syystä, heillä ei ole fyysistä kehoaan, mutta he säilyttävät halun nautiskella fyysisestä kehosta. Niinpä he katsovat niitä eläviä olentoja, jotka eivät ole hyvin suojattuja ja jotka pystyvät pääsemään fyysisen hienoainekehonsa kautta sisälle ja nauttimaan heidän kehoistaan.

Ja tällöin ihmiselle tapahtuu sellainen ilmiö, että hän alkaa toimia jollakin täysin käsittämättömällä tavalla. Sitten häneltä kysytään: "Miksi sinä käyttäydyit noin?". Hän sanoo: "En muista ollenkaan, mitä sanoin siellä, mitä tein". On siis ikään kuin hän ei olisi oma itsensä, ikään kuin joku muu toimisi hänen kauttaan. Se on suunnilleen sama kuin mies, jolla ei ole autoa mutta joka haluaa lähteä ajelulle. Hän saattaa varastaa jonkun toisen auton. Tai vaikkapa äänestääkseen ihminen pysähtyy ja sanoo: "Anna minulle kyyti jonnekin", ja hänellä itsellään on ase tai veitsi ja hän sanoo: "Aja sinne tai tänne". Tai hän yrittää niin sanotusti käyttää häntä hyväkseen. Tai joku lentokoneen kaappaaja saattaa osoittaa aseella lentäjää ja sanoa: "Lennä sinne tai tänne. Muuta kurssia." Juuri näin muut elävät olennot voivat kaapata fyysisen kehomme omiin tarpeisiinsa, jos meitä ei suojella.

Ja paras tapa suojella hienojakoista kehoa on henkinen harjoitus.

Eli itse asiassa nyt hienojakoinen keho toimii tällaisena sielun väliaikaisena korvikkeena. Kunnes sielu on täysin hereillä, hienojakoinen keho toimii tämän sielun puolesta, täyttää sen tehtävät väliaikaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoisen kehon haavoittuvuus

Tiedämme myös, että on olemassa sellainen ilmiö kuin hengen riivaaminen, kun jokin toinen elävä olento tunkeutuu ihmisen fyysiseen kehoon. Tämä on mahdollista, jos kyseisen henkilön hienojakoinen keho on hyvin heikko, ei suojattu. Jos nämä ihmiset ovat vaikkapa joidenkin huonojen tapojen haltijoita: he polttavat, juovat, käyttävät huumeita - eli heidän hienojakoinen kehonsa on hyvin löysä, hyvin heikko, siinä on monia reikiä, monia aukkoja, silloin ruumiittomat elävät olennot, joita on hyvin paljon ympärillä ja jotka säilyttävät kaikki aineelliset halunsa - heillä ei ole fyysistä kehoaan, ehkä siksi, että he tekivät itsemurhan tai jostain muusta syystä, heillä ei ole fyysistä kehoaan, mutta he säilyttävät halun nautiskella fyysisestä kehosta. Niinpä he katsovat niitä eläviä olentoja, jotka eivät ole hyvin suojattuja ja jotka pystyvät pääsemään fyysisen hienoainekehonsa kautta sisälle ja nauttimaan heidän kehoistaan.

Ja tällöin ihmiselle tapahtuu sellainen ilmiö, että hän alkaa toimia jollakin täysin käsittämättömällä tavalla. Sitten häneltä kysytään: "Miksi sinä käyttäydyit noin?". Hän sanoo: "En muista ollenkaan, mitä sanoin siellä, mitä tein". On siis ikään kuin hän ei olisi oma itsensä, ikään kuin joku muu toimisi hänen kauttaan. Se on suunnilleen sama kuin mies, jolla ei ole autoa mutta joka haluaa lähteä ajelulle. Hän saattaa varastaa jonkun toisen auton. Tai vaikkapa äänestääkseen ihminen pysähtyy ja sanoo: "Anna minulle kyyti jonnekin", ja hänellä itsellään on ase tai veitsi ja hän sanoo: "Aja sinne tai tänne". Tai hän yrittää niin sanotusti käyttää häntä hyväkseen. Tai joku lentokoneen kaappaaja saattaa osoittaa aseella lentäjää ja sanoa: "Lennä sinne tai tänne. Muuta kurssia." Juuri näin muut elävät olennot voivat kaapata fyysisen kehomme omiin tarpeisiinsa, jos meitä ei suojella.

Ja paras tapa suojella hienojakoista kehoa on henkinen harjoitus.

Eli itse asiassa nyt hienojakoinen keho toimii tällaisena sielun väliaikaisena korvikkeena. Kunnes sielu on täysin hereillä, hienojakoinen keho toimii tämän sielun puolesta, täyttää sen tehtävät väliaikaisesti.

Lue lisää

Mutta mitä todella tapahtuu? Itse asiassa tapahtuu paljon kielteisiä asioita. Toisin sanoen hienojakoinen keho tuhoutuu, fyysinen keho tuhoutuu, ja ihmiset ovat nykyään pääsääntöisesti useimmissa tapauksissa hyvin usein näiden tapojen, kuten tupakoinnin, alkoholin, tai huumeiden orjia jne. Kaikki tämä heikentää hienojakoista kehoa hyvin paljon. Ja näiden aukkojen kautta hienovaraisessa kehossa, kaikkien näiden aukkojen kautta jotkut erilaiset olennot voivat päästä sisään ja tarttua kehoomme. Vaikka näin ei tapahtuisikaan, meistä tulee ainakin tällaisia orjia, meihin vaikutetaan hyvin helposti. Kuten muistatte tämän kulttielokuvan "Matrix"...

Tarkemmin sanottuna se vetää hänestä energiaa. Elävä olento on tällaisen järjestelmän panttivanki. Se on kuin akku, joka antaa energiansa. Se ei elä omaa elämäänsä, ei tiedä, mitä varten elämä on, mikä on sen tarkoitus, mikä on sen tarkoitus. Se vain kuluttaa energiaa ja luovuttaa energiaa. Se vain ruokkii tätä yleistä järjestelmää, mutta se ei tiedä, mikä on sen tarkoitus, onko sen elämällä jokin korkeampi tarkoitus. Kun ihminen on jo valmiiksi tällaisessa tilassa, kuten me nyt elämme, se luonnollisesti saattaa hienojakoisen kehomme hyvin epänormaaliin tilaan. Tiedämme, että ayurvedan mukaan yksi sairauksien syistä on mielen levottomuus. Yksi sairauden syy on vääränlainen ravinto. Erityisesti ylensyönti. Toinen syy on epäpuhtaus. Toisin sanoen asianmukaisten hygieniatottumusten ja taitojen puute. Ja kolmas syy on mielen levottomuus. Mieli on yksi näistä hienojakoisen kehon alarakenteista.

Hienojakoisessa kehossa on mieli. Se on niin sanotusti ensisijainen informaation analyysi: mikä on miellyttävää aisteille, mikä epämiellyttävää aisteille. Se on mieli - suunnittelu. Mikä on miellyttävää - nyt teemme suunnitelmia. Miten se hankitaan? Ja ego. Se on se, mikä täyttää itseidentifikaation tehtävän. Kuka minä pidän itseäni? Miehenä, naisena, eri kansallisuuksina, joihin yhdistätte itsenne, jotain muuta. Tämä on siis niin tärkeä osa hienojakoista kehoa, joka kiinnittää ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon, egoon. "Katson olevani tämä keho, joten käytän tätä kehoa hyödykseni." "Pidän itseäni tämän kehona, joten käytän tätä kehoa hyödykseni." Kun elävä olento, kun hänen hienojakoinen kehonsa on hyvin paljon heikentynyt tällaisen epänormaalin elämäntavan, väärän ruokavalion, väärän tiedon ja väärän elämänymmärryksen vuoksi, elämästä tulee niin sanotusti hyvin vaikea tehtävä. Nyt näemme, että todellisuudessa fyysinen kehomme on viety pois sen luonnollisesta ympäristöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta mitä todella tapahtuu? Itse asiassa tapahtuu paljon kielteisiä asioita. Toisin sanoen hienojakoinen keho tuhoutuu, fyysinen keho tuhoutuu, ja ihmiset ovat nykyään pääsääntöisesti useimmissa tapauksissa hyvin usein näiden tapojen, kuten tupakoinnin, alkoholin, tai huumeiden orjia jne. Kaikki tämä heikentää hienojakoista kehoa hyvin paljon. Ja näiden aukkojen kautta hienovaraisessa kehossa, kaikkien näiden aukkojen kautta jotkut erilaiset olennot voivat päästä sisään ja tarttua kehoomme. Vaikka näin ei tapahtuisikaan, meistä tulee ainakin tällaisia orjia, meihin vaikutetaan hyvin helposti. Kuten muistatte tämän kulttielokuvan "Matrix"...

Tarkemmin sanottuna se vetää hänestä energiaa. Elävä olento on tällaisen järjestelmän panttivanki. Se on kuin akku, joka antaa energiansa. Se ei elä omaa elämäänsä, ei tiedä, mitä varten elämä on, mikä on sen tarkoitus, mikä on sen tarkoitus. Se vain kuluttaa energiaa ja luovuttaa energiaa. Se vain ruokkii tätä yleistä järjestelmää, mutta se ei tiedä, mikä on sen tarkoitus, onko sen elämällä jokin korkeampi tarkoitus. Kun ihminen on jo valmiiksi tällaisessa tilassa, kuten me nyt elämme, se luonnollisesti saattaa hienojakoisen kehomme hyvin epänormaaliin tilaan. Tiedämme, että ayurvedan mukaan yksi sairauksien syistä on mielen levottomuus. Yksi sairauden syy on vääränlainen ravinto. Erityisesti ylensyönti. Toinen syy on epäpuhtaus. Toisin sanoen asianmukaisten hygieniatottumusten ja taitojen puute. Ja kolmas syy on mielen levottomuus. Mieli on yksi näistä hienojakoisen kehon alarakenteista.

Hienojakoisessa kehossa on mieli. Se on niin sanotusti ensisijainen informaation analyysi: mikä on miellyttävää aisteille, mikä epämiellyttävää aisteille. Se on mieli - suunnittelu. Mikä on miellyttävää - nyt teemme suunnitelmia. Miten se hankitaan? Ja ego. Se on se, mikä täyttää itseidentifikaation tehtävän. Kuka minä pidän itseäni? Miehenä, naisena, eri kansallisuuksina, joihin yhdistätte itsenne, jotain muuta. Tämä on siis niin tärkeä osa hienojakoista kehoa, joka kiinnittää ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon, egoon. "Katson olevani tämä keho, joten käytän tätä kehoa hyödykseni." "Pidän itseäni tämän kehona, joten käytän tätä kehoa hyödykseni." Kun elävä olento, kun hänen hienojakoinen kehonsa on hyvin paljon heikentynyt tällaisen epänormaalin elämäntavan, väärän ruokavalion, väärän tiedon ja väärän elämänymmärryksen vuoksi, elämästä tulee niin sanotusti hyvin vaikea tehtävä. Nyt näemme, että todellisuudessa fyysinen kehomme on viety pois sen luonnollisesta ympäristöstä.

Lue lisää

Hienojakoinen keho ja itsensä toteuttaminen

Toisin sanoen ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, miten työskennellä ja miten on tarpeen toipua, levätä kaikesta tästä. Niinpä paras vaihtoehto kaikelle tälle on henkinen energia. Ja tämä positiivinen tunne, joka meillä on tietoisuudessamme henkisen harjoittelun kautta, on parasta lääkettä hienojakoiselle kehollemme, eli se puhdistaa hienojakoista kehoa. Koska sisällämme on paljon kaikenlaisia ajatuksia, väärinkäsityksiä, jotka eivät vastaa todellisuutta lainkaan, ja kun ihminen saa henkistä tietoa, henkisen järjestelmän, objektiivisen arvomaailman, silloin hänen hienojakoisessa kehossaan alkaa tapahtua positiivisia muutoksia. Filosofian lisäksi, jonka pitäisi ilmeisesti "muovata" tätä hienojakoista kehoamme, on myös käytäntöä.


Jos yritämme muuttaa jonkin aineellisen esineen rakennetta, vaikkapa jonkin metalliesineen rakennetta, jos vain lyömme sitä vasaralla lämmittämättä sitä, se yksinkertaisesti hajoaa. Mitä siis seppä tekee? Hän ottaa metallinpalasen, lämmittää sen ensin tulessa ja sitten hän lyö sitä vasaralla, muovaa sen, antaa sille jonkin toisen muodon. Samalla tavalla voitte sanoa mitä tahansa oikeita asioita, filosofiaa ja ajatuksia, ja ihmiset sanovat: "Kyllä, kyllä, se on oikein hyvä", mutta pohjimmiltaan heidän on hyvin vaikea muuttua, jos he eivät hyväksy tätä henkistä prosessia, itse harjoitusta, joka lämmittää heitä sisältäpäin. Tämä henkinen harjoitus, sielusta tuleva henkinen energia, tekee hienokehostamme tavallaan plastisemman ja alttiimman vaikutuksille. Ja tämä oikea filosofia, ideat ulkoiselta puolelta - se on se, mikä nyt antaa hienojakoiselle kehollemme joitakin muita muotoja.

Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoinen keho ja itsensä toteuttaminen

Toisin sanoen ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, miten työskennellä ja miten on tarpeen toipua, levätä kaikesta tästä. Niinpä paras vaihtoehto kaikelle tälle on henkinen energia. Ja tämä positiivinen tunne, joka meillä on tietoisuudessamme henkisen harjoittelun kautta, on parasta lääkettä hienojakoiselle kehollemme, eli se puhdistaa hienojakoista kehoa. Koska sisällämme on paljon kaikenlaisia ajatuksia, väärinkäsityksiä, jotka eivät vastaa todellisuutta lainkaan, ja kun ihminen saa henkistä tietoa, henkisen järjestelmän, objektiivisen arvomaailman, silloin hänen hienojakoisessa kehossaan alkaa tapahtua positiivisia muutoksia. Filosofian lisäksi, jonka pitäisi ilmeisesti "muovata" tätä hienojakoista kehoamme, on myös käytäntöä.


Jos yritämme muuttaa jonkin aineellisen esineen rakennetta, vaikkapa jonkin metalliesineen rakennetta, jos vain lyömme sitä vasaralla lämmittämättä sitä, se yksinkertaisesti hajoaa. Mitä siis seppä tekee? Hän ottaa metallinpalasen, lämmittää sen ensin tulessa ja sitten hän lyö sitä vasaralla, muovaa sen, antaa sille jonkin toisen muodon. Samalla tavalla voitte sanoa mitä tahansa oikeita asioita, filosofiaa ja ajatuksia, ja ihmiset sanovat: "Kyllä, kyllä, se on oikein hyvä", mutta pohjimmiltaan heidän on hyvin vaikea muuttua, jos he eivät hyväksy tätä henkistä prosessia, itse harjoitusta, joka lämmittää heitä sisältäpäin. Tämä henkinen harjoitus, sielusta tuleva henkinen energia, tekee hienokehostamme tavallaan plastisemman ja alttiimman vaikutuksille. Ja tämä oikea filosofia, ideat ulkoiselta puolelta - se on se, mikä nyt antaa hienojakoiselle kehollemme joitakin muita muotoja.

Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

Lue lisää

Kaiken tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta se on mahdollista, se tapahtuu sisältäpäin prosessin kautta, kun ihminen henkisen harjoituksen kautta, henkisen prosessin kautta on vuorovaikutuksessa korkeamman, henkisen energian kanssa, vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Ja nyt tämä henkinen energia tulee tänne, ja hienojakoinen keho alkaa muuttua positiivisesti. Nyt voimme kyntää sitä hieman eri tavalla. Nyt tulee muita ajatuksia, muita haluja, kaikki on hieman erilaista. On olemassa sellainen prosessi kuin henkinen vihkimys, vihkimys nimeltä diksha. Se on niin tärkeä lovi hienojakoisessa kehossa, kun oppilas on valmis, opettaja vihkii hänet, antaa hänelle initiaation. Tämä on eräänlainen henkinen impulssi, jonka seurauksena elävä olento alkaa tuntea enemmän taipumusta henkiseen elämään, henkiseen sfääriin, ja päinvastoin aineelliset kiintymykset, aineelliset halut heikkenevät.

Vastaavasti henkinen vihkimys tarkoittaa sitä, että nyt ajatuksemme ja halumme eivät enää suuntaudu niinkään aineelliseen maailmaan vaan ne suuntautuvat henkiseen maailmaan. Se tarkoittaa, että ihminen alkaa luonnollisesti suunnata halunsa ja ajatuksensa henkiselle alueelle.

Hienojakoinen keho ja chakrat

Hienojakoinen keho saa ravintoa tietystä informaatiosta. Sen lisäksi hienojakoista kehoa ravitsevat myös chakrat. Tiedätte varmasti, että kehossamme on seitsemän energiakeskusta eli chakraa, jotka ovat kuin seitsemän nappia, joiden avulla hienojakoinen keho kiinnittyy fyysiseen kehoon. Ja nämä chakrat, chakra tarkoittaa pyörää, ne toimivat, ne pyörivät tietyllä tavalla. Ne saavat energiaa tästä ulkoisesta maailmasta, ja ne luovuttavat energiaa. Jokaiseen chakraan on kiinnitetty tietty joukko fyysisiä elimiä. Ja nämä chakrat on jaettu tietyllä tavalla. Eli kolme niistä on alimpia - ne vastaavat fyysisiä toimintojamme. Kolme ylempää vastaavat korkeampia intellektuaalisia toimintoja. Ja keskellä sydänchakra on eräänlainen tällainen yhteys.

Ja keskellä sydänchakra on eräänlainen yhdistävä linkki.
Toisin sanoen se on kuin silta fyysisten alempien toimintojen ja korkeampien älyllisten toimintojen välillä. Useimmissa tapauksissa, erityisesti nykyaikana, ihmisten sydän on useimmiten suljettu. Toisin sanoen käy ilmi, että ihmiset voivat olla älyllisiä, hyvin koulutettuja, kauniisti älykkäitä ja puhua siitä ja siitä. Ja heillä voi olla joitakin alemman chakran luonnollisia fyysisiä tarpeita. Ne liittyvät sellaisiin asioihin kuin kulutus. Sanotaan, että alempi chakra muladhara - mula tarkoittaa kirjaimellisesti siementä, dhara on se, mikä pitää - siemen muodostuu siellä sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Siemenneste, jota on sekä miesten että naisten kehossa, mutta naisilla on erilainen tehtävä. Ja sieltä tämä energia alkaa nousta tätä niin sanottua kundaliinipylvästä pitkin, jossa nämä seitsemän chakraa sijaitsevat.

Anonyymi kirjoitti:

Kaiken tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta se on mahdollista, se tapahtuu sisältäpäin prosessin kautta, kun ihminen henkisen harjoituksen kautta, henkisen prosessin kautta on vuorovaikutuksessa korkeamman, henkisen energian kanssa, vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Ja nyt tämä henkinen energia tulee tänne, ja hienojakoinen keho alkaa muuttua positiivisesti. Nyt voimme kyntää sitä hieman eri tavalla. Nyt tulee muita ajatuksia, muita haluja, kaikki on hieman erilaista. On olemassa sellainen prosessi kuin henkinen vihkimys, vihkimys nimeltä diksha. Se on niin tärkeä lovi hienojakoisessa kehossa, kun oppilas on valmis, opettaja vihkii hänet, antaa hänelle initiaation. Tämä on eräänlainen henkinen impulssi, jonka seurauksena elävä olento alkaa tuntea enemmän taipumusta henkiseen elämään, henkiseen sfääriin, ja päinvastoin aineelliset kiintymykset, aineelliset halut heikkenevät.

Vastaavasti henkinen vihkimys tarkoittaa sitä, että nyt ajatuksemme ja halumme eivät enää suuntaudu niinkään aineelliseen maailmaan vaan ne suuntautuvat henkiseen maailmaan. Se tarkoittaa, että ihminen alkaa luonnollisesti suunnata halunsa ja ajatuksensa henkiselle alueelle.

Hienojakoinen keho ja chakrat

Hienojakoinen keho saa ravintoa tietystä informaatiosta. Sen lisäksi hienojakoista kehoa ravitsevat myös chakrat. Tiedätte varmasti, että kehossamme on seitsemän energiakeskusta eli chakraa, jotka ovat kuin seitsemän nappia, joiden avulla hienojakoinen keho kiinnittyy fyysiseen kehoon. Ja nämä chakrat, chakra tarkoittaa pyörää, ne toimivat, ne pyörivät tietyllä tavalla. Ne saavat energiaa tästä ulkoisesta maailmasta, ja ne luovuttavat energiaa. Jokaiseen chakraan on kiinnitetty tietty joukko fyysisiä elimiä. Ja nämä chakrat on jaettu tietyllä tavalla. Eli kolme niistä on alimpia - ne vastaavat fyysisiä toimintojamme. Kolme ylempää vastaavat korkeampia intellektuaalisia toimintoja. Ja keskellä sydänchakra on eräänlainen tällainen yhteys.

Ja keskellä sydänchakra on eräänlainen yhdistävä linkki.
Toisin sanoen se on kuin silta fyysisten alempien toimintojen ja korkeampien älyllisten toimintojen välillä. Useimmissa tapauksissa, erityisesti nykyaikana, ihmisten sydän on useimmiten suljettu. Toisin sanoen käy ilmi, että ihmiset voivat olla älyllisiä, hyvin koulutettuja, kauniisti älykkäitä ja puhua siitä ja siitä. Ja heillä voi olla joitakin alemman chakran luonnollisia fyysisiä tarpeita. Ne liittyvät sellaisiin asioihin kuin kulutus. Sanotaan, että alempi chakra muladhara - mula tarkoittaa kirjaimellisesti siementä, dhara on se, mikä pitää - siemen muodostuu siellä sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Siemenneste, jota on sekä miesten että naisten kehossa, mutta naisilla on erilainen tehtävä. Ja sieltä tämä energia alkaa nousta tätä niin sanottua kundaliinipylvästä pitkin, jossa nämä seitsemän chakraa sijaitsevat.

Lue lisää

Alempi keskus merkitsee siis uuden energian syntyä. Täällä se sitten menee, se menee korkeammalle. Toinen chakra liittyy jo seksuaaliseen toimintaan. Sitten kolmas chakra liittyy ruoansulatustoimintaan, koska se sijaitsee solar pleksuksen alueella. Ihmisillä on siis joitakin fyysisiä tarpeita ja älyllisiä tarpeita. Jos ihmisen sydän on suljettu, ja useimmilla ihmisillä se on yleensä suljettu, se tarkoittaa, että ihmiset käyttävät älyään vain tyydyttääkseen vähäiset fyysiset tarpeensa. Siksi pääsääntöisesti avainlinkki on tämä sydänchakra. Sitä kutsutaan anahataksi eli sydämeksi, mikä yhdistää nämä kaksi toimintoamme: fyysisen ja älyllisen. Juuri sydämen alueella sijaitsee sielu, tietoisuuden lähde.

Harjoitus, joka avaa sydänchakran, on Hathajooga - prosessi, jossa yhdistymme Jumalaan rakkauden ja omistautumisen kautta, palvelemalla Häntä antaumuksellisesti, rukoilemalla, palvomalla ja niin edelleen. Ja mitä tässä tapauksessa tapahtuu? Kun ihminen harmonisoi tämän keskeisen chakran, prosessi etenee keskuksesta periferiaan. Toisin sanoen kaikki tapahtuu normaalisti keskuksessa, ja nyt nämä älylliset toiminnot, jotka liittyvät kolmeen korkeampaan chakraan, ja fyysiset toiminnot, jotka liittyvät kolmeen alempaan chakraan, henkistyvät luonnollisesti. Koska tämä sydänchakran energia harmonisoi kaiken. Nyt se henkistää myös fyysiset toiminnot, miten? Niinpä ihminen tarvitsee vähemmän edes syödäkseen, vähemmän nukkuakseen, vähemmän harrastaakseen seksiä. Hän ei ole niin huolissaan kasautumisesta. Eli kaikki nämä kolme alempaa chakraa henkistyvät tämän sieluenergian vaikutuksesta.

Samalla tavalla ylemmät keskukset henkistyvät. Millä tavalla? Hänen ajatuksensa muuttuvat, hänen puheensa muuttuu. Puhe on yhteydessä Vishudha-chakraan, joka on kurkun alueella. Ajattelu on yhteydessä chakraan, joka on kolmannen silmän eli otsan alueella. Ja korkeimpaan chakraan, joka on jo yhteydessä tällaiseen täydelliseen henkiseen oivaltamiseen, täydelliseen omistautumiseen Jumalalle jne. Kaikilla näillä prosesseilla on nyt oikea ymmärrys. Sillä jos sydän on suljettu, mutta ihminen kehittyy älyllisesti, hänellä on todennäköisesti väärä käsitys asemastaan. Hän todennäköisesti kuvittelee, että "minä itse olen Jumala, minusta itsestäni tulee Jumala". Kun hänen sydämensä on avoin, hän ymmärtää, että tullakseen Jumalaksi hänestä ei tule Jumalaa. Hänestä ei voi tulla häntä, hänestä voi tulla vain Jumalan kaltainen. Hänestä voi tulla Jumalan palvelija, osa Jumalaa. Eli tämä sydänchakran avautuminen harmonisoi kaiken: sekä alemmat että korkeammat toimintamme. Se on turvallisin tapa harmonisoida chakrat ja niiden energia.

Anonyymi kirjoitti:

Alempi keskus merkitsee siis uuden energian syntyä. Täällä se sitten menee, se menee korkeammalle. Toinen chakra liittyy jo seksuaaliseen toimintaan. Sitten kolmas chakra liittyy ruoansulatustoimintaan, koska se sijaitsee solar pleksuksen alueella. Ihmisillä on siis joitakin fyysisiä tarpeita ja älyllisiä tarpeita. Jos ihmisen sydän on suljettu, ja useimmilla ihmisillä se on yleensä suljettu, se tarkoittaa, että ihmiset käyttävät älyään vain tyydyttääkseen vähäiset fyysiset tarpeensa. Siksi pääsääntöisesti avainlinkki on tämä sydänchakra. Sitä kutsutaan anahataksi eli sydämeksi, mikä yhdistää nämä kaksi toimintoamme: fyysisen ja älyllisen. Juuri sydämen alueella sijaitsee sielu, tietoisuuden lähde.

Harjoitus, joka avaa sydänchakran, on Hathajooga - prosessi, jossa yhdistymme Jumalaan rakkauden ja omistautumisen kautta, palvelemalla Häntä antaumuksellisesti, rukoilemalla, palvomalla ja niin edelleen. Ja mitä tässä tapauksessa tapahtuu? Kun ihminen harmonisoi tämän keskeisen chakran, prosessi etenee keskuksesta periferiaan. Toisin sanoen kaikki tapahtuu normaalisti keskuksessa, ja nyt nämä älylliset toiminnot, jotka liittyvät kolmeen korkeampaan chakraan, ja fyysiset toiminnot, jotka liittyvät kolmeen alempaan chakraan, henkistyvät luonnollisesti. Koska tämä sydänchakran energia harmonisoi kaiken. Nyt se henkistää myös fyysiset toiminnot, miten? Niinpä ihminen tarvitsee vähemmän edes syödäkseen, vähemmän nukkuakseen, vähemmän harrastaakseen seksiä. Hän ei ole niin huolissaan kasautumisesta. Eli kaikki nämä kolme alempaa chakraa henkistyvät tämän sieluenergian vaikutuksesta.

Samalla tavalla ylemmät keskukset henkistyvät. Millä tavalla? Hänen ajatuksensa muuttuvat, hänen puheensa muuttuu. Puhe on yhteydessä Vishudha-chakraan, joka on kurkun alueella. Ajattelu on yhteydessä chakraan, joka on kolmannen silmän eli otsan alueella. Ja korkeimpaan chakraan, joka on jo yhteydessä tällaiseen täydelliseen henkiseen oivaltamiseen, täydelliseen omistautumiseen Jumalalle jne. Kaikilla näillä prosesseilla on nyt oikea ymmärrys. Sillä jos sydän on suljettu, mutta ihminen kehittyy älyllisesti, hänellä on todennäköisesti väärä käsitys asemastaan. Hän todennäköisesti kuvittelee, että "minä itse olen Jumala, minusta itsestäni tulee Jumala". Kun hänen sydämensä on avoin, hän ymmärtää, että tullakseen Jumalaksi hänestä ei tule Jumalaa. Hänestä ei voi tulla häntä, hänestä voi tulla vain Jumalan kaltainen. Hänestä voi tulla Jumalan palvelija, osa Jumalaa. Eli tämä sydänchakran avautuminen harmonisoi kaiken: sekä alemmat että korkeammat toimintamme. Se on turvallisin tapa harmonisoida chakrat ja niiden energia.

Lue lisää

Kun kaikki chakrat ovat auki, ne toimivat normaalisti, hienojakoinen keho saa riittävästi energiaa ja ihminen on terve, onnellinen, positiivinen jne. Jos nämä chakrat eivät toimi kunnolla, ihmisellä on vastaavasti jossain vääristymiä: joko jossakin tai toisessa. Ja kun ihmiset yrittävät avata chakrojaan keinotekoisesti, esimerkiksi luettuaan joitakin joogakirjoja, he yrittävät tehdä sen itse ilman asiantuntijan asianmukaista valvontaa, silloin syntyy paljon ongelmia, koska chakroissa on energiaa, ja jos energiaa ei käytetä oikein, se voi päinvastoin tehdä meille pahaa pilaa. 70-luvulla, heti kun ihmiset alkoivat kiinnostua joogasta, oli eräs elokuva. Se inspiroi monia ihmisiä, ja ilmestyi ensimmäistä kirjallisuutta. Yleensä tällaista käännettyä, maanalaista kirjallisuutta siitä, miten tehdä pranayamaa, miten hengittää, miten työskennellä chakrojen kanssa.


Ja juuri tuohon aikaan mielisairaalat olivat täynnä näitä niin sanottuja epäonnistuneita joogeja. Ihmiset olivat täynnä intoa ja innostusta, mutta heiltä puuttui tieto, ja he yrittivät tehdä jotain. Tämä energia, kundaliini, karkasi jossain vaiheessa heidän hallinnastaan, ja ihmiset saattoivat tulla hulluiksi, jopa kuolla, jos tätä energiaa ei käytetty oikein. Chakrat ovat siis hyvin mielenkiintoisia, mutta jos ihminen yrittää avata kaikkia näitä keskuksia ilman kunnollista tietoa, ymmärrystä ja ohjausta, se voi olla hyvin vaarallista. Siksi kaikkein luonnollisin ja harmonisin chakrojen avaaminen, joka ravitsee kunnolla hienojakoista fyysistä kehoa, on juuri oikeanlaista vaikuttamista keskukseen. Keskus on sydän, sydänchakra.

Mitä on henkinen äly ja vakaa mieli? Mieli ja äly ovat juuri hienovaraisen kehon elementtejä.
Henkinen äly, eli kaikkien yhteyksien ja tapahtumien ymmärtäminen, oman aseman ymmärtäminen, oman tarkoituksen ymmärtäminen, kaikkien lakien ymmärtäminen, on siis mahdollista vain, kun äly on yhteydessä Kaikkivaltiaaseen henkisen harjoittelun kautta. Ja tästä seuraava rakenne on stabiili mieli. Se on mieli, se on hieman alempana, se on enemmän yhteydessä aisteihin. Se on niin sanotusti ensisijainen, ensisijainen informaation analysointi. Siksi mielen vakaus ja älyn henkisyys voivat tulla vain korkeammasta lähteestä, kun ihminen on henkisen harjoituksen kautta yhteydessä Korkeimpaan, yhteydessä Jumalaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kaikki chakrat ovat auki, ne toimivat normaalisti, hienojakoinen keho saa riittävästi energiaa ja ihminen on terve, onnellinen, positiivinen jne. Jos nämä chakrat eivät toimi kunnolla, ihmisellä on vastaavasti jossain vääristymiä: joko jossakin tai toisessa. Ja kun ihmiset yrittävät avata chakrojaan keinotekoisesti, esimerkiksi luettuaan joitakin joogakirjoja, he yrittävät tehdä sen itse ilman asiantuntijan asianmukaista valvontaa, silloin syntyy paljon ongelmia, koska chakroissa on energiaa, ja jos energiaa ei käytetä oikein, se voi päinvastoin tehdä meille pahaa pilaa. 70-luvulla, heti kun ihmiset alkoivat kiinnostua joogasta, oli eräs elokuva. Se inspiroi monia ihmisiä, ja ilmestyi ensimmäistä kirjallisuutta. Yleensä tällaista käännettyä, maanalaista kirjallisuutta siitä, miten tehdä pranayamaa, miten hengittää, miten työskennellä chakrojen kanssa.


Ja juuri tuohon aikaan mielisairaalat olivat täynnä näitä niin sanottuja epäonnistuneita joogeja. Ihmiset olivat täynnä intoa ja innostusta, mutta heiltä puuttui tieto, ja he yrittivät tehdä jotain. Tämä energia, kundaliini, karkasi jossain vaiheessa heidän hallinnastaan, ja ihmiset saattoivat tulla hulluiksi, jopa kuolla, jos tätä energiaa ei käytetty oikein. Chakrat ovat siis hyvin mielenkiintoisia, mutta jos ihminen yrittää avata kaikkia näitä keskuksia ilman kunnollista tietoa, ymmärrystä ja ohjausta, se voi olla hyvin vaarallista. Siksi kaikkein luonnollisin ja harmonisin chakrojen avaaminen, joka ravitsee kunnolla hienojakoista fyysistä kehoa, on juuri oikeanlaista vaikuttamista keskukseen. Keskus on sydän, sydänchakra.

Mitä on henkinen äly ja vakaa mieli? Mieli ja äly ovat juuri hienovaraisen kehon elementtejä.
Henkinen äly, eli kaikkien yhteyksien ja tapahtumien ymmärtäminen, oman aseman ymmärtäminen, oman tarkoituksen ymmärtäminen, kaikkien lakien ymmärtäminen, on siis mahdollista vain, kun äly on yhteydessä Kaikkivaltiaaseen henkisen harjoittelun kautta. Ja tästä seuraava rakenne on stabiili mieli. Se on mieli, se on hieman alempana, se on enemmän yhteydessä aisteihin. Se on niin sanotusti ensisijainen, ensisijainen informaation analysointi. Siksi mielen vakaus ja älyn henkisyys voivat tulla vain korkeammasta lähteestä, kun ihminen on henkisen harjoituksen kautta yhteydessä Korkeimpaan, yhteydessä Jumalaan.

Lue lisää

Elämänenergian harkittu käyttö

Silloin vallitsee rauha ja ehkä myös onnellisuus. Älyssä on siis oltava hyvin selkeä arvomaailma, muuten, jos meillä ei ole käsitystä siitä, mikä on elämän korkein päämäärä, jos emme ymmärrä, keitä me olemme, jos äly ei anna meille sopivaa vastausta, jos äly ei ohjaa energiaamme arvokkaaseen suuntaan, mitä sitten jää jäljelle? Meillä on elämänenergiaa, ja koska älyllä on jokin objektiivinen arvomaailma, silloin elämänenergia kuluu yksinkertaisesti aistien alkeelliseen nautintoon, kehon hetkellisiin etuihin eikä mihinkään muuhun. Ja näin tuhlaamme elämämme mitättömyyksiin. Toisin sanoen emme saavuta mitään todella arvokasta, ylevää päämäärää, joka ihmisellä pitäisi olla. Siksi, jotta hienojakoinen kehomme olisi näin puhdistettu, viljelty, tarvitaan myös määrätietoista, tarkoituksenmukaista työtä.

Se ei liiku tähän suuntaan itsestään. Ja tämän päivän kaoottinen ympäristö, kaoottinen informaatio, kaoottinen merkityksetön elämä, jossa ihmiset keskittyvät pääasiassa pelkkään kulutukseen - se varastaa elämämme, energiamme. Ja kun ihmisellä ei ole tätä selkeää ymmärrystä, kun häntä ei suojella, hänestä tulee itse asiassa uhri.


Elämme aikaa, jolloin käydään taistelua ihmisten sieluista, taistelua ihmisistä.


Mihin he antavat energiansa? Mihin he antavat aikansa? Mihin he antavat rahansa? Kirjaimellisesti kaiken. Ja ihmiset antavat energiansa sinne, missä se sopii heidän tarkoitukseensa.

Jos heillä ei ole tarkoitusta, he elävät jonkinlaista periaatteetonta elämää. Niin sanotusti sellaisten kuluttajien elämää, jotka eivät näe nenäänsä pidemmälle. Heidän enimmäisohjelmansa on pitää jotain itsellään ja jättää jotain lapsilleen: talo, jotain muuta, rahaa. Mutta he eivät pysty ajattelemaan jotain muuta, jotain korkeampaa. Ja kaikki tämä osoittaa, että ihmisten hienojakoinen keho on nyt hyvin heikentyneessä tilassa. Se tarkoittaa, että ihmiset eivät pysty paljastamaan edes omaa potentiaaliaan. Ja lisäksi he tekevät kaikenlaisia tekoja, jotka niin sanotusti tuhoavat heidän onnellisuutensa. He tuhoavat hienojakoisen kehonsa, fyysisen kehonsa. Ja on paljon erilaista negatiivista tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Elämänenergian harkittu käyttö

Silloin vallitsee rauha ja ehkä myös onnellisuus. Älyssä on siis oltava hyvin selkeä arvomaailma, muuten, jos meillä ei ole käsitystä siitä, mikä on elämän korkein päämäärä, jos emme ymmärrä, keitä me olemme, jos äly ei anna meille sopivaa vastausta, jos äly ei ohjaa energiaamme arvokkaaseen suuntaan, mitä sitten jää jäljelle? Meillä on elämänenergiaa, ja koska älyllä on jokin objektiivinen arvomaailma, silloin elämänenergia kuluu yksinkertaisesti aistien alkeelliseen nautintoon, kehon hetkellisiin etuihin eikä mihinkään muuhun. Ja näin tuhlaamme elämämme mitättömyyksiin. Toisin sanoen emme saavuta mitään todella arvokasta, ylevää päämäärää, joka ihmisellä pitäisi olla. Siksi, jotta hienojakoinen kehomme olisi näin puhdistettu, viljelty, tarvitaan myös määrätietoista, tarkoituksenmukaista työtä.

Se ei liiku tähän suuntaan itsestään. Ja tämän päivän kaoottinen ympäristö, kaoottinen informaatio, kaoottinen merkityksetön elämä, jossa ihmiset keskittyvät pääasiassa pelkkään kulutukseen - se varastaa elämämme, energiamme. Ja kun ihmisellä ei ole tätä selkeää ymmärrystä, kun häntä ei suojella, hänestä tulee itse asiassa uhri.


Elämme aikaa, jolloin käydään taistelua ihmisten sieluista, taistelua ihmisistä.


Mihin he antavat energiansa? Mihin he antavat aikansa? Mihin he antavat rahansa? Kirjaimellisesti kaiken. Ja ihmiset antavat energiansa sinne, missä se sopii heidän tarkoitukseensa.

Jos heillä ei ole tarkoitusta, he elävät jonkinlaista periaatteetonta elämää. Niin sanotusti sellaisten kuluttajien elämää, jotka eivät näe nenäänsä pidemmälle. Heidän enimmäisohjelmansa on pitää jotain itsellään ja jättää jotain lapsilleen: talo, jotain muuta, rahaa. Mutta he eivät pysty ajattelemaan jotain muuta, jotain korkeampaa. Ja kaikki tämä osoittaa, että ihmisten hienojakoinen keho on nyt hyvin heikentyneessä tilassa. Se tarkoittaa, että ihmiset eivät pysty paljastamaan edes omaa potentiaaliaan. Ja lisäksi he tekevät kaikenlaisia tekoja, jotka niin sanotusti tuhoavat heidän onnellisuutensa. He tuhoavat hienojakoisen kehonsa, fyysisen kehonsa. Ja on paljon erilaista negatiivista tietoa.

Lue lisää

Sanotaan, että voit puhkaista ihon ja pistää siihen rokotteen, lääkkeen tai myrkyn, tai päinvastoin. Samalla tavalla ihmiset, vaikkapa negatiivisesti ajattelevat, aggressiiviset ihmiset, voivat heittää meihin negatiivisen energian siemeniä, jotka sitten itävät sairauksina tai muina asioina. On ihmisiä, jotka tekevät sitä tarkoituksella. Jonkinlainen kirous tai jotain muuta sellaista. Vaikka meihin ei kohdistuisikaan tällaista tarkoituksellista negatiivista vaikutusta, nyt on joka tapauksessa käynnissä täydellinen, kuten sanotaan, hyökkäys ihmisten mieltä, tunteita, fyysistä ja hienojakoista kehoa vastaan. Ja ihmisen pitäisi nyt ollakseen terve ja onnellinen tulla soturiksi, todelliseksi henkiseksi soturiksi, joka sisäisesti henkisen energian avulla puolustaa itseään kaikilta näiltä negatiivisilta vaikutuksilta, joka ei pysty vain myötäilemään jotain massakulutusjärjestelmää, joka tekee hänestä orjan, vaan joka voi vapaasti valita, joka voi valita toisenlaisen tulevaisuuden, paremman tulevaisuuden, myönteisen henkisen tulevaisuuden.

Ja näin tehdessään hän ei eristäydy yhteiskunnasta; itse asiassa tällä tavoin hän tuottaa yhteiskunnalle paljon enemmän hyötyä kuin jos hänestä tulisi vain järjestelmän tyhmä ratas, joka ei ymmärrä, mitä tapahtuu ja miksi. Se on tätä ihmisen todellista itsensä toteuttamista tai itsensä toteuttamista, kun hänestä todella tulee tällainen vapaa, puhdas ja järkevä ihminen. Se on mahdollista vain silloin, kun korkein henkinen energia ruokkii hienojakoista kehoamme. Ja elävä olento on aina informaatiovirrassa: joko se on informaatiovirta alhaalta, aineellisesta maailmasta, tai se on informaatiovirta ylhäältä, henkisestä maailmasta.

Ja koska elävällä olennolla on tietty vapaus, hän voi valita suunnan, mihin hänen pitäisi mennä: vajota syvemmälle aineelliseen elämään tai päinvastoin uida vähitellen ulos, päästä pois tästä aineellisesta olemassaolosta korkeammille henkisille sfääreille. Niinpä ihmiset, jotka haluavat kehittyä henkisesti, jotka haluavat tulla sisäisesti vahvoiksi, jotka haluavat lakata olemasta huonojen tapojen, huonojen puheiden ja kaiken muun, huonon ruokavalion ja huonojen elämäntapojen orjia, tätä varten Vedat antavat hyvin voimakkaan prosessin henkistä ravintoa, henkistä rikastumista varten. Se on henkisten värähtelyjen, mantrojen, toistamista, se on henkistä kirjallisuutta, se on asianmukaista viestintää.

Näiden kanavien kautta elävä olento vastaanottaa paljon henkistä energiaa, joka sisäpuolelta täyttää kaikki henkisen kehon aukot ja tekee ihmisestä sisäisesti kokonaisen, vahvan, iloisen ja positiivisen ihmisen. Ja se vaikuttaa myös myönteisesti, luonnollisesti, ihmisen terveyteen. Hienojakoisessa kehossamme tapahtuvat prosessit vaikuttavat välttämättä myös fyysiseen kehoomme. Hienojakoinen keho toimii eräänlaisena puskurina tai sitovana elementtinä. Jos kuvittelemme sielun ilmapalloksi, joka pyrkii johonkin ylevään, ja fyysisen kehon niin sanotusti koriksi, jossa on kuorma, joka vetää koko ajan alaspäin, niin miten nämä kaksi suoraan vastakkaista rakennetta voivat olla olemassa yhdessä?

Anonyymi kirjoitti:

Sanotaan, että voit puhkaista ihon ja pistää siihen rokotteen, lääkkeen tai myrkyn, tai päinvastoin. Samalla tavalla ihmiset, vaikkapa negatiivisesti ajattelevat, aggressiiviset ihmiset, voivat heittää meihin negatiivisen energian siemeniä, jotka sitten itävät sairauksina tai muina asioina. On ihmisiä, jotka tekevät sitä tarkoituksella. Jonkinlainen kirous tai jotain muuta sellaista. Vaikka meihin ei kohdistuisikaan tällaista tarkoituksellista negatiivista vaikutusta, nyt on joka tapauksessa käynnissä täydellinen, kuten sanotaan, hyökkäys ihmisten mieltä, tunteita, fyysistä ja hienojakoista kehoa vastaan. Ja ihmisen pitäisi nyt ollakseen terve ja onnellinen tulla soturiksi, todelliseksi henkiseksi soturiksi, joka sisäisesti henkisen energian avulla puolustaa itseään kaikilta näiltä negatiivisilta vaikutuksilta, joka ei pysty vain myötäilemään jotain massakulutusjärjestelmää, joka tekee hänestä orjan, vaan joka voi vapaasti valita, joka voi valita toisenlaisen tulevaisuuden, paremman tulevaisuuden, myönteisen henkisen tulevaisuuden.

Ja näin tehdessään hän ei eristäydy yhteiskunnasta; itse asiassa tällä tavoin hän tuottaa yhteiskunnalle paljon enemmän hyötyä kuin jos hänestä tulisi vain järjestelmän tyhmä ratas, joka ei ymmärrä, mitä tapahtuu ja miksi. Se on tätä ihmisen todellista itsensä toteuttamista tai itsensä toteuttamista, kun hänestä todella tulee tällainen vapaa, puhdas ja järkevä ihminen. Se on mahdollista vain silloin, kun korkein henkinen energia ruokkii hienojakoista kehoamme. Ja elävä olento on aina informaatiovirrassa: joko se on informaatiovirta alhaalta, aineellisesta maailmasta, tai se on informaatiovirta ylhäältä, henkisestä maailmasta.

Ja koska elävällä olennolla on tietty vapaus, hän voi valita suunnan, mihin hänen pitäisi mennä: vajota syvemmälle aineelliseen elämään tai päinvastoin uida vähitellen ulos, päästä pois tästä aineellisesta olemassaolosta korkeammille henkisille sfääreille. Niinpä ihmiset, jotka haluavat kehittyä henkisesti, jotka haluavat tulla sisäisesti vahvoiksi, jotka haluavat lakata olemasta huonojen tapojen, huonojen puheiden ja kaiken muun, huonon ruokavalion ja huonojen elämäntapojen orjia, tätä varten Vedat antavat hyvin voimakkaan prosessin henkistä ravintoa, henkistä rikastumista varten. Se on henkisten värähtelyjen, mantrojen, toistamista, se on henkistä kirjallisuutta, se on asianmukaista viestintää.

Näiden kanavien kautta elävä olento vastaanottaa paljon henkistä energiaa, joka sisäpuolelta täyttää kaikki henkisen kehon aukot ja tekee ihmisestä sisäisesti kokonaisen, vahvan, iloisen ja positiivisen ihmisen. Ja se vaikuttaa myös myönteisesti, luonnollisesti, ihmisen terveyteen. Hienojakoisessa kehossamme tapahtuvat prosessit vaikuttavat välttämättä myös fyysiseen kehoomme. Hienojakoinen keho toimii eräänlaisena puskurina tai sitovana elementtinä. Jos kuvittelemme sielun ilmapalloksi, joka pyrkii johonkin ylevään, ja fyysisen kehon niin sanotusti koriksi, jossa on kuorma, joka vetää koko ajan alaspäin, niin miten nämä kaksi suoraan vastakkaista rakennetta voivat olla olemassa yhdessä?

Lue lisää

Hienojakoinen keho on tällainen sidekudos, joka pitää ikuisen sielun tilapäisessä aineellisessa kehossa. Koska elävällä olennolla on tiettyjä haluja, jotka liittyvät joihinkin suunnitelmiin tässä aineellisessa maailmassa. Henkisen harjoittelun kautta elävän olennon hienojakoinen keho puhdistuu vähitellen kaikista vääristä käsityksistä, vääristä mielikuvista ja joistakin aineellisista haluista. Hän alkaa päinvastoin kehittää henkisiä haluja, henkisiä ajatuksia ja henkistä ymmärrystä. Ja tällä tavoin ihmisestä tulee fyysisellä tasolla kokonaisvaltaisempi, vahvempi persoonallisuus, ja henkisellä tasolla hän saa oikean henkisen suunnan. Toisin sanoen alkaa todellinen henkinen kehitys. Tämän siis hienojakoisen kehon luonteesta.

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoinen keho on tällainen sidekudos, joka pitää ikuisen sielun tilapäisessä aineellisessa kehossa. Koska elävällä olennolla on tiettyjä haluja, jotka liittyvät joihinkin suunnitelmiin tässä aineellisessa maailmassa. Henkisen harjoittelun kautta elävän olennon hienojakoinen keho puhdistuu vähitellen kaikista vääristä käsityksistä, vääristä mielikuvista ja joistakin aineellisista haluista. Hän alkaa päinvastoin kehittää henkisiä haluja, henkisiä ajatuksia ja henkistä ymmärrystä. Ja tällä tavoin ihmisestä tulee fyysisellä tasolla kokonaisvaltaisempi, vahvempi persoonallisuus, ja henkisellä tasolla hän saa oikean henkisen suunnan. Toisin sanoen alkaa todellinen henkinen kehitys. Tämän siis hienojakoisen kehon luonteesta.

Lue lisää

Origeneen näkemykset, vaikka kristinuskon kannattajat jakoivat ne, eivät kuitenkaan vakiintuneet kristillisen kirkon oppiin. Lisäksi hänen kuolemansa jälkeen reinkarnaatio-oppia alkoi vaino. Ja syyt tähän olivat, kumma kyllä, enemmän poliittisia kuin teologisia.

Anonyymi kirjoitti:

Origeneen näkemykset, vaikka kristinuskon kannattajat jakoivat ne, eivät kuitenkaan vakiintuneet kristillisen kirkon oppiin. Lisäksi hänen kuolemansa jälkeen reinkarnaatio-oppia alkoi vaino. Ja syyt tähän olivat, kumma kyllä, enemmän poliittisia kuin teologisia.

Lue lisää

Bysantin keisari Justinianuksen aikana (VI vuosisata jKr.) kristittyjen keskuudessa hallitsivat origenistit, gnostikot ja muiden kristillisten suuntausten edustajat, jotka tunnustivat jälleensyntymisen. Justinianuksen kunnianhimoiset pyrkimykset viittasivat hänelle tämän uskomuksen haitallisuuteen, joka oli juurtunut hänen alamaistensa keskuuteen. Jos ihmiset ovat varmoja siitä, että heillä on vielä monta elämää edessään, joiden aikana he voivat kehittyä ja korjata koskaan tekemänsä virheet, osoittavatko he nykyisessä elämässään keisarin toivomaa asianmukaista intoa? Vastaus oli kielteinen, ja Justinianus päätti käyttää kristillistä uskoa poliittisena välineenä.

Anonyymi kirjoitti:

Bysantin keisari Justinianuksen aikana (VI vuosisata jKr.) kristittyjen keskuudessa hallitsivat origenistit, gnostikot ja muiden kristillisten suuntausten edustajat, jotka tunnustivat jälleensyntymisen. Justinianuksen kunnianhimoiset pyrkimykset viittasivat hänelle tämän uskomuksen haitallisuuteen, joka oli juurtunut hänen alamaistensa keskuuteen. Jos ihmiset ovat varmoja siitä, että heillä on vielä monta elämää edessään, joiden aikana he voivat kehittyä ja korjata koskaan tekemänsä virheet, osoittavatko he nykyisessä elämässään keisarin toivomaa asianmukaista intoa? Vastaus oli kielteinen, ja Justinianus päätti käyttää kristillistä uskoa poliittisena välineenä.

Lue lisää

Hän ajatteli, että jos ihmisille uskoteltaisiin, että heillä oli käytettävissään vain yksi elämä, se lisäisi heidän vastuutaan täyttää velvollisuutensa keisaria ja valtiota kohtaan. Keisari halusi papiston avulla ”myöntää” alamaisilleen yhden ainoan elämän, jonka jälkeen hyvin suoriutuneet pääsisivät taivaaseen ja huonosti suoriutuneet helvettiin.

Anonyymi kirjoitti:

Hän ajatteli, että jos ihmisille uskoteltaisiin, että heillä oli käytettävissään vain yksi elämä, se lisäisi heidän vastuutaan täyttää velvollisuutensa keisaria ja valtiota kohtaan. Keisari halusi papiston avulla ”myöntää” alamaisilleen yhden ainoan elämän, jonka jälkeen hyvin suoriutuneet pääsisivät taivaaseen ja huonosti suoriutuneet helvettiin.

Lue lisää

Uskonnollisia uskomuksia manipuloimalla Justinianus pyrki näin vahvistamaan maallista valtaansa. Justinianuksen vaimolla oli tässä tärkeä rooli. Historiantutkija Prokopioksen mukaan keisarinna ei ollut aatelissyntyinen: hän oli syntynyt amfiteatterin vartijan perheeseen ja oli ennen avioliittoa kurtisaani. Tultuaan keisarinnaksi hän käski kiduttaa ja teloittaa kaikki entiset kurtisaaniystävänsä hävittääkseen jäljet häpeällisestä menneisyydestään. Heitä oli noin viisisataa. Keisarinna pelkäsi kostoa teostaan. Hän ei epäillyt papiston synninpäästöä nykyisessä elämässään, sillä hänen asemansa oli niin korkea.

Anonyymi kirjoitti:

Uskonnollisia uskomuksia manipuloimalla Justinianus pyrki näin vahvistamaan maallista valtaansa. Justinianuksen vaimolla oli tässä tärkeä rooli. Historiantutkija Prokopioksen mukaan keisarinna ei ollut aatelissyntyinen: hän oli syntynyt amfiteatterin vartijan perheeseen ja oli ennen avioliittoa kurtisaani. Tultuaan keisarinnaksi hän käski kiduttaa ja teloittaa kaikki entiset kurtisaaniystävänsä hävittääkseen jäljet häpeällisestä menneisyydestään. Heitä oli noin viisisataa. Keisarinna pelkäsi kostoa teostaan. Hän ei epäillyt papiston synninpäästöä nykyisessä elämässään, sillä hänen asemansa oli niin korkea.

Lue lisää

Hän ei epäillyt papiston synninpäästöä nykyisessä elämässään, sillä hänen asemansa oli niin korkea. Mutta tulevaisuus pelotti häntä: entä jos hänen täytyisi syntyä uudestaan ja elää uudessa kehossa aiempien tekojensa mukaisesti? Ilmeisesti tulevaisuuttaan pelätessään hän päätteli, että jos papiston ”jumalallinen määräys” kumoaisi jälleensyntymisopin, hänen ei tarvitsisi syntyä uudestaan ja niittää syntiensä hedelmiä.

Anonyymi kirjoitti:

Hän ei epäillyt papiston synninpäästöä nykyisessä elämässään, sillä hänen asemansa oli niin korkea. Mutta tulevaisuus pelotti häntä: entä jos hänen täytyisi syntyä uudestaan ja elää uudessa kehossa aiempien tekojensa mukaisesti? Ilmeisesti tulevaisuuttaan pelätessään hän päätteli, että jos papiston ”jumalallinen määräys” kumoaisi jälleensyntymisopin, hänen ei tarvitsisi syntyä uudestaan ja niittää syntiensä hedelmiä.

Lue lisää

Keisari Justinianus lähetti Konstantinopolin patriarkalle viestin, jossa Origenes esiteltiin pahansuovana harhaoppisena. Vuonna 543 Konstantinopolissa kokoontui Justinianuksen määräyksestä kirkolliskokous. Sen hyväksynnällä keisari antoi ediktin, jossa lueteltiin ja tuomittiin Origeneksen väitetyt virheet. Jatkotapahtumat kehittyivät poliittisen taistelun skenaarion mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Keisari Justinianus lähetti Konstantinopolin patriarkalle viestin, jossa Origenes esiteltiin pahansuovana harhaoppisena. Vuonna 543 Konstantinopolissa kokoontui Justinianuksen määräyksestä kirkolliskokous. Sen hyväksynnällä keisari antoi ediktin, jossa lueteltiin ja tuomittiin Origeneksen väitetyt virheet. Jatkotapahtumat kehittyivät poliittisen taistelun skenaarion mukaisesti.

Lue lisää

Paavi Vergilius ilmaisi tyytymättömyytensä Justinianuksen puuttumiseen teologiseen keskusteluun. Hän hylkäsi keisarillisen ediktin ja jopa riitaantui Konstantinopolin patriarkan kanssa, joka tuki Justinianusta. Mutta valtiovallan paine papistoa kohtaan kasvoi edelleen, ja jonkin ajan kuluttua paavi antoi vielä asetuksen, jossa hän anathemoi Origeneenin opin, jonka keisarillinen edikti kielsi. Paavin asetuksessa todettiin: ”Jos joku uskoo sielun käsittämättömään olemassaoloon ennen syntymää ja mitä naurettavimpaan uudestisyntymiseen kuoleman jälkeen, hänet on anathematisoitava.” Tämä asetus aiheutti kuitenkin suurta tyytymättömyyttä Gallian, Pohjois-Afrikan ja useiden muiden maakuntien arvovaltaisten piispojen keskuudessa, ja vuonna 550 paavi Vergilius joutui kumoamaan sen.

Anonyymi kirjoitti:

Paavi Vergilius ilmaisi tyytymättömyytensä Justinianuksen puuttumiseen teologiseen keskusteluun. Hän hylkäsi keisarillisen ediktin ja jopa riitaantui Konstantinopolin patriarkan kanssa, joka tuki Justinianusta. Mutta valtiovallan paine papistoa kohtaan kasvoi edelleen, ja jonkin ajan kuluttua paavi antoi vielä asetuksen, jossa hän anathemoi Origeneenin opin, jonka keisarillinen edikti kielsi. Paavin asetuksessa todettiin: ”Jos joku uskoo sielun käsittämättömään olemassaoloon ennen syntymää ja mitä naurettavimpaan uudestisyntymiseen kuoleman jälkeen, hänet on anathematisoitava.” Tämä asetus aiheutti kuitenkin suurta tyytymättömyyttä Gallian, Pohjois-Afrikan ja useiden muiden maakuntien arvovaltaisten piispojen keskuudessa, ja vuonna 550 paavi Vergilius joutui kumoamaan sen.

Lue lisää

Jälleensyntyminen ei ole kristinuskossa ”peruttu”, siitä ei vain puhuta paljon. Jälleensyntyminen mainitaan epäsuorasti monessa Raamatun kohdassa, mutta sitä ei korosteta. Uskonnot oppilaitoksina: lastentarha, koulu, yliopisto, jatkokoulu, akatemia. Lastentarhassa ei yleensä opeteta sitä, mitä jatkokoulussa opetetaan. Shamanismi on lastentarha, kristinusko on koulu, Vedat ovat yliopisto. Kaikki omana aikanaan. Kaikki ihmiset eivät voi heti hyväksyä henkisen elämän korkeita standardeja. Jumala on antanut asteittaisen prosessin: elämästä toiseen sielu etenee, jos se seuraa uskontoja.

Anonyymi kirjoitti:

Jälleensyntyminen ei ole kristinuskossa ”peruttu”, siitä ei vain puhuta paljon. Jälleensyntyminen mainitaan epäsuorasti monessa Raamatun kohdassa, mutta sitä ei korosteta. Uskonnot oppilaitoksina: lastentarha, koulu, yliopisto, jatkokoulu, akatemia. Lastentarhassa ei yleensä opeteta sitä, mitä jatkokoulussa opetetaan. Shamanismi on lastentarha, kristinusko on koulu, Vedat ovat yliopisto. Kaikki omana aikanaan. Kaikki ihmiset eivät voi heti hyväksyä henkisen elämän korkeita standardeja. Jumala on antanut asteittaisen prosessin: elämästä toiseen sielu etenee, jos se seuraa uskontoja.

Lue lisää

Miten ajatus jälleensyntymisestä katosi kristinuskosta?

Anonyymi kirjoitti:

Miten ajatus jälleensyntymisestä katosi kristinuskosta?

Jälleensyntymisen käsite oli olemassa kristinuskossa siihen asti, kunnes Bysantin keisari Justinianus hyökkäsi sitä vastaan jyrkästi vuonna 543, samoin kuin muita korkeasti koulutetun kirkkoisä Origeneksen väitteitä vastaan, ja lopulta Konstantinopolin toinen kirkolliskokous tuomitsi sen vuonna 553.

Anonyymi kirjoitti:

Jälleensyntymisen käsite oli olemassa kristinuskossa siihen asti, kunnes Bysantin keisari Justinianus hyökkäsi sitä vastaan jyrkästi vuonna 543, samoin kuin muita korkeasti koulutetun kirkkoisä Origeneksen väitteitä vastaan, ja lopulta Konstantinopolin toinen kirkolliskokous tuomitsi sen vuonna 553.

Lue lisää

Vaikka jälleensyntyminen on (tai oli kerran) alkuperäisen kristillisen evankeliumin ydin, historiallinen, oikeaoppinen kristinusko on eksynyt kauas alkuperäisestä kurssistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka jälleensyntyminen on (tai oli kerran) alkuperäisen kristillisen evankeliumin ydin, historiallinen, oikeaoppinen kristinusko on eksynyt kauas alkuperäisestä kurssistaan.

Lue lisää

Historiallinen ortodoksisuus kielsi reinkarnaation kiihkeästi kahdesta syystä. Ensinnäkin kristinusko julisti ylösnousemusoppia: ihmissielu ei palaa maan päälle kuoleman jälkeen, vaan se herätetään henkiin tuomiota varten itsenäisenä yksilönä. Toiseksi kristinusko saarnasi, että Jumala antaa anteeksi ja on armollinen kaikista ihmisten synneistä ja rikkomuksista huolimatta. Jälleensyntymisajattelussa ei ole sellaista.

Anonyymi kirjoitti:

Historiallinen ortodoksisuus kielsi reinkarnaation kiihkeästi kahdesta syystä. Ensinnäkin kristinusko julisti ylösnousemusoppia: ihmissielu ei palaa maan päälle kuoleman jälkeen, vaan se herätetään henkiin tuomiota varten itsenäisenä yksilönä. Toiseksi kristinusko saarnasi, että Jumala antaa anteeksi ja on armollinen kaikista ihmisten synneistä ja rikkomuksista huolimatta. Jälleensyntymisajattelussa ei ole sellaista.

Lue lisää

Kuten jotkut nykyaikaiset reinkarnaation kannattajat uskovat, Raamattu ei nimenomaisesti sisällä tätä oppia, koska kirkko on luopunut siitä historiallisen kehityksensä aikana. Joseph Head ja S. L. Cranston toteavat reinkarnaatiota käsittelevässä kirjassaan Reincarnation: The Phoenix Fire Mystery, että ”Uusi testamentti kirjoitettiin muistiin vasta kauan Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja sen kirjat läpäisivät myöhemmin kirkolliskokousten sensuurin. Kuudennella ja sitä seuraavilla vuosisadoilla, jolloin nykyinen Raamattu hyväksyttiin, oli olemassa useita eri evankeliumeja. Ne, joita ei katsottu hyväksyttäviksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten jotkut nykyaikaiset reinkarnaation kannattajat uskovat, Raamattu ei nimenomaisesti sisällä tätä oppia, koska kirkko on luopunut siitä historiallisen kehityksensä aikana. Joseph Head ja S. L. Cranston toteavat reinkarnaatiota käsittelevässä kirjassaan Reincarnation: The Phoenix Fire Mystery, että ”Uusi testamentti kirjoitettiin muistiin vasta kauan Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja sen kirjat läpäisivät myöhemmin kirkolliskokousten sensuurin. Kuudennella ja sitä seuraavilla vuosisadoilla, jolloin nykyinen Raamattu hyväksyttiin, oli olemassa useita eri evankeliumeja. Ne, joita ei katsottu hyväksyttäviksi.

Lue lisää

Alkuperäinen Raamattu on sensuroitu.

Anonyymi kirjoitti:

Alkuperäinen Raamattu on sensuroitu.

Aluksi kristinuskossa ja myös islamissa tiedettiin jälleensyntymistestä.

Islamilaisissa kirjoituksissa reinkarnaatio ilmaistaan sanalla tanasukh, mutta ortodoksiset muslimifilosofit käyttävät tätä sanaa harvoin.

Anonyymi kirjoitti:

Aluksi kristinuskossa ja myös islamissa tiedettiin jälleensyntymistestä.

Islamilaisissa kirjoituksissa reinkarnaatio ilmaistaan sanalla tanasukh, mutta ortodoksiset muslimifilosofit käyttävät tätä sanaa harvoin.

Lue lisää

Syyrialaiset sufit, pitivät jälleensyntymistä perusperiaatteena, jolle heidän opetuksensa rakentuivat. Tämä islamin synkretistinen haara kehittyi 1100-luvulla. Sitä on harjoitettu pääasiassa Libanonissa, Jordaniassa ja Syyriassa, mutta viime aikoina sen vaikutusvalta ortodoksimuslimien keskuudessa on kasvanut, ilmeisesti sen luontaisen syvän henkisyyden ja yhteyden vuoksi muinaisiin uskontoihin, joiden viisautta pidetään kadonneena nykyaikaisille totuuden etsijöille. Keskiajalla ortodoksiseen kristilliseen koulukuntaan kuulumattomien oppineiden vainot saivat monet oppineet ja filosofit pakenemaan Euroopasta. Jotkut heistä muuttivat Persiaan, toiset Arabiaan, ja jotkut lähtivät aina Intiaan asti.

Anonyymi kirjoitti:

Syyrialaiset sufit, pitivät jälleensyntymistä perusperiaatteena, jolle heidän opetuksensa rakentuivat. Tämä islamin synkretistinen haara kehittyi 1100-luvulla. Sitä on harjoitettu pääasiassa Libanonissa, Jordaniassa ja Syyriassa, mutta viime aikoina sen vaikutusvalta ortodoksimuslimien keskuudessa on kasvanut, ilmeisesti sen luontaisen syvän henkisyyden ja yhteyden vuoksi muinaisiin uskontoihin, joiden viisautta pidetään kadonneena nykyaikaisille totuuden etsijöille. Keskiajalla ortodoksiseen kristilliseen koulukuntaan kuulumattomien oppineiden vainot saivat monet oppineet ja filosofit pakenemaan Euroopasta. Jotkut heistä muuttivat Persiaan, toiset Arabiaan, ja jotkut lähtivät aina Intiaan asti.

Lue lisää

Useiden vuosisatojen ajan Muhammedin huomattavat seuraajat hyväksyivät reinkarnaatio-opin, mutta salasivat sen laajalta uskovien piiriltä.

Muiden maailmanuskontojen tavoin islam sysää sielun jälleensyntymisen teorian taka-alalle pitäen uskoa jälleensyntymiseen pahimmillaan harhaoppina ja parhaimmillaan mystikkojen ja muiden alkuperäiskansojen etuoikeutena. Islamin eri virtausten ja pyhien kirjoitusten huolellinen tutkiminen osoittaa kuitenkin, että reinkarnaatio-oppi on olennainen osa tämän opin uskonnollista perinnettä.

Anonyymi kirjoitti:

Useiden vuosisatojen ajan Muhammedin huomattavat seuraajat hyväksyivät reinkarnaatio-opin, mutta salasivat sen laajalta uskovien piiriltä.

Muiden maailmanuskontojen tavoin islam sysää sielun jälleensyntymisen teorian taka-alalle pitäen uskoa jälleensyntymiseen pahimmillaan harhaoppina ja parhaimmillaan mystikkojen ja muiden alkuperäiskansojen etuoikeutena. Islamin eri virtausten ja pyhien kirjoitusten huolellinen tutkiminen osoittaa kuitenkin, että reinkarnaatio-oppi on olennainen osa tämän opin uskonnollista perinnettä.

Lue lisää

Uskontoja on muutettu. Sillä tavalla on helpompi hallita ihmisiä.

Onko mahdollista, että varhaiset kristityt uskoivat jälleensyntymiseen? Vaikka jotkut saattavat pitää tätä ajatusta uskomattomana, useat kristilliset lähteet viittaavat siihen, että vuosisatoja sitten oli yleistä uskoa, että ihminen ei tule maan päälle vain kerran, vaan useita kertoja.

Anonyymi kirjoitti:

Uskontoja on muutettu. Sillä tavalla on helpompi hallita ihmisiä.

Onko mahdollista, että varhaiset kristityt uskoivat jälleensyntymiseen? Vaikka jotkut saattavat pitää tätä ajatusta uskomattomana, useat kristilliset lähteet viittaavat siihen, että vuosisatoja sitten oli yleistä uskoa, että ihminen ei tule maan päälle vain kerran, vaan useita kertoja.

Lue lisää

Vuonna 1945 tutkijat löysivät joitakin varhaisia juutalaiskristillisiä kirjoituksia. Kaksi vuotta myöhemmin maailma kuuli Kuolleenmeren kääröistä, jotka muuttivat Raamatun historiaa. Varhaiset kristityt ja juutalaiset noudattivat Jeesuksen opetuksia - mukaan lukien käsitys ylösnousemuksesta. Tästä löytyy useita esimerkkejä muinaisista lähteistä.

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 1945 tutkijat löysivät joitakin varhaisia juutalaiskristillisiä kirjoituksia. Kaksi vuotta myöhemmin maailma kuuli Kuolleenmeren kääröistä, jotka muuttivat Raamatun historiaa. Varhaiset kristityt ja juutalaiset noudattivat Jeesuksen opetuksia - mukaan lukien käsitys ylösnousemuksesta. Tästä löytyy useita esimerkkejä muinaisista lähteistä.

Lue lisää

Vuonna 553 jKr. 165 kirkon virkamiestä tuomitsi reinkarnaation. Sitä ennen se oli ollut kristillinen perusopetus.
Reinkarnaatio on tosiasia. Se, että se ei enää ole osa nykypäivän kristillistä uskomusta, johtuu yhdestä vallanhimoisesta naisesta, joka poistatti kaikki viittaukset reinkarnaatioon varhaisesta Raamatusta. Näennäisen pieni teko, jolla on historiallisia seurauksia: miten erilainen olisi ollut kahden viime vuosituhannen historia, jos ihmiskunta olisi tiennyt, että he itse niittäisivät (väärän)tekojensa hedelmiä tulevassa maallisessa elämässä - että heidän olisi nukuttava tekemissään sängyissä?!

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 553 jKr. 165 kirkon virkamiestä tuomitsi reinkarnaation. Sitä ennen se oli ollut kristillinen perusopetus.
Reinkarnaatio on tosiasia. Se, että se ei enää ole osa nykypäivän kristillistä uskomusta, johtuu yhdestä vallanhimoisesta naisesta, joka poistatti kaikki viittaukset reinkarnaatioon varhaisesta Raamatusta. Näennäisen pieni teko, jolla on historiallisia seurauksia: miten erilainen olisi ollut kahden viime vuosituhannen historia, jos ihmiskunta olisi tiennyt, että he itse niittäisivät (väärän)tekojensa hedelmiä tulevassa maallisessa elämässä - että heidän olisi nukuttava tekemissään sängyissä?!

Lue lisää

Karman laki ja jälleensyntyminen: Loputtomassa kierrossa palaamme maan päälle, kunnes olemme oppineet hallitsemaan energioitamme.

Mutta palataanpa 6. vuosisadalle Kristuksen jälkeen, jolloin Bysantin keisari Justinianuksen hovissa hautautui pirullinen salaliitto, joka piti ihmiskunnan vankina väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.

Anonyymi kirjoitti:

Karman laki ja jälleensyntyminen: Loputtomassa kierrossa palaamme maan päälle, kunnes olemme oppineet hallitsemaan energioitamme.

Mutta palataanpa 6. vuosisadalle Kristuksen jälkeen, jolloin Bysantin keisari Justinianuksen hovissa hautautui pirullinen salaliitto, joka piti ihmiskunnan vankina väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.

Lue lisää

Kuten jo mainittiin, näiden uskonnollisten kiistojen aikana jälleensyntyminen ei ollut kertaakaan keskustelun aiheena. Sitä pidettiin perusdogmana, jota vuoden 451 konsiili jopa vahvisti. Kuka olisi silloin voinut kuvitella, että kristillinen teologia muuttuisi niin olennaisesti, kun Justinianus nousi Itä-Rooman valtakunnan valtaistuimelle vuonna 527, ja millaisia syvällisiä seurauksia seuraavat vuosisadat sen seurauksena saisivat?

Anonyymi kirjoitti:

Kuten jo mainittiin, näiden uskonnollisten kiistojen aikana jälleensyntyminen ei ollut kertaakaan keskustelun aiheena. Sitä pidettiin perusdogmana, jota vuoden 451 konsiili jopa vahvisti. Kuka olisi silloin voinut kuvitella, että kristillinen teologia muuttuisi niin olennaisesti, kun Justinianus nousi Itä-Rooman valtakunnan valtaistuimelle vuonna 527, ja millaisia syvällisiä seurauksia seuraavat vuosisadat sen seurauksena saisivat?

Lue lisää

https://rivalnations.org/censored-bible/
Your Bible Has Been Censored

Anonyymi kirjoitti:

https://rivalnations.org/censored-bible/
Your Bible Has Been Censored

Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on sensuroitu.

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.


Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet.

Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu.

Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on käynyt.

Uskonnollinen perinne voi olla hyvä asia, ja joskus se voi olla hyvin huono asia. Kun on kyse siitä, mistä Raamatun versiosta luemme, uskonnollinen perinne voi estää meitä saamasta käyttöönsä tarkinta ja luotettavinta versiota. Arkeologisten löytöjen ja tekstikriittisten tutkimusten ansiosta olemme saaneet selville, että Jeesus, apostolit, Uuden testamentin kirjoittajat ja varhaiskirkko lukivat Raamatun eri versiosta kuin me nykyään.

Tämä Uuden testamentin kirjoittajilla ollut aikaisempi raamatunversio on suurelta osin kadonnut käytöstä, mutta sitä voi yhä löytää, jos sitä etsii. Lue seuraavasta, millä tavoin Raamattuasi on sensuroitu ja miksi sillä on merkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on sensuroitu.

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.


Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet.

Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu.

Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on käynyt.

Uskonnollinen perinne voi olla hyvä asia, ja joskus se voi olla hyvin huono asia. Kun on kyse siitä, mistä Raamatun versiosta luemme, uskonnollinen perinne voi estää meitä saamasta käyttöönsä tarkinta ja luotettavinta versiota. Arkeologisten löytöjen ja tekstikriittisten tutkimusten ansiosta olemme saaneet selville, että Jeesus, apostolit, Uuden testamentin kirjoittajat ja varhaiskirkko lukivat Raamatun eri versiosta kuin me nykyään.

Tämä Uuden testamentin kirjoittajilla ollut aikaisempi raamatunversio on suurelta osin kadonnut käytöstä, mutta sitä voi yhä löytää, jos sitä etsii. Lue seuraavasta, millä tavoin Raamattuasi on sensuroitu ja miksi sillä on merkitystä.

Lue lisää

Eri Raamattuja?

Kristinuskossa näyttää vallitsevan uskomus, että Raamattu sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, on aina ollut tällainen, ikään kuin se olisi säilynyt täydellisesti ja kopioitu vuosisatojen ajan. Vaikka tämä on varmasti pitänyt paikkansa viimeisten muutaman sadan vuoden ajan, suurimman osan Raamatun olemassaolosta sillä on ollut monia eri versioita ja tekstiperinteitä. Raamatun kirjoja on lisätty, poistettu ja muokattu.

Vaikka Uuden testamentin kirjoituksista oli pitkälti päätetty 4. vuosisadalla, se, mitä nykyään kutsumme Vanhaksi testamentiksi, ei ollut täsmälleen samassa muodossa yli viidentoista sadan vuoden ajan kristinuskon historiassa. Kirkon Vanhan testamentin rajat pysyivät väljinä ja avoimina pitkälle keskiajalle, jolloin näiden kirjojen ryhmittelyn moninaisuus muuttuu mielettömäksi. Varhaiskirkossa ei ollut yksimielisesti tunnustettua Vanhaa testamenttia, ja kaanonien ja pyhien kirjoitusten kokoelmien moninaisuus säilyikin aina uskonpuhdistukseen (1500-luvulle) saakka.

Jeesuksen aikana Uutta testamenttia ei vielä ollut, eikä heprealaisia kirjoituksia ollut vielä täysin kanonisoitu. Kaikki käytettävissä oleva todistusaineisto osoittaa, että ennen toista vuosisataa jKr. raamatunteksti oli vielä poikkeuksellisen häilyvä ja että monista kirjoista oli olemassa useita toisistaan poikkeavia tekstiperinteitä. Jeesuksen ja alkuseurakunnan aikaa leimasi tekstien moninaisuus, ei yhtenäisyys.

Nykyisin käyttämämme Vanha testamentti perustuu hepreankielisiin käsikirjoituksiin, joita kutsutaan 10. vuosisadalla jKr. laadittuun masoreettiseen tekstiin, eli noin tuhat vuotta Jeesuksen ajan jälkeen. Jos Raamattu on erehtymätön, kuten jotkut kristityt väittävät, silloin Vanhan testamenttimme pitäisi olla täsmälleen sama Vanha testamentti, jota Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät - mutta näin ei ole. Raamattua on sensuroitu.

Anonyymi kirjoitti:

Eri Raamattuja?

Kristinuskossa näyttää vallitsevan uskomus, että Raamattu sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, on aina ollut tällainen, ikään kuin se olisi säilynyt täydellisesti ja kopioitu vuosisatojen ajan. Vaikka tämä on varmasti pitänyt paikkansa viimeisten muutaman sadan vuoden ajan, suurimman osan Raamatun olemassaolosta sillä on ollut monia eri versioita ja tekstiperinteitä. Raamatun kirjoja on lisätty, poistettu ja muokattu.

Vaikka Uuden testamentin kirjoituksista oli pitkälti päätetty 4. vuosisadalla, se, mitä nykyään kutsumme Vanhaksi testamentiksi, ei ollut täsmälleen samassa muodossa yli viidentoista sadan vuoden ajan kristinuskon historiassa. Kirkon Vanhan testamentin rajat pysyivät väljinä ja avoimina pitkälle keskiajalle, jolloin näiden kirjojen ryhmittelyn moninaisuus muuttuu mielettömäksi. Varhaiskirkossa ei ollut yksimielisesti tunnustettua Vanhaa testamenttia, ja kaanonien ja pyhien kirjoitusten kokoelmien moninaisuus säilyikin aina uskonpuhdistukseen (1500-luvulle) saakka.

Jeesuksen aikana Uutta testamenttia ei vielä ollut, eikä heprealaisia kirjoituksia ollut vielä täysin kanonisoitu. Kaikki käytettävissä oleva todistusaineisto osoittaa, että ennen toista vuosisataa jKr. raamatunteksti oli vielä poikkeuksellisen häilyvä ja että monista kirjoista oli olemassa useita toisistaan poikkeavia tekstiperinteitä. Jeesuksen ja alkuseurakunnan aikaa leimasi tekstien moninaisuus, ei yhtenäisyys.

Nykyisin käyttämämme Vanha testamentti perustuu hepreankielisiin käsikirjoituksiin, joita kutsutaan 10. vuosisadalla jKr. laadittuun masoreettiseen tekstiin, eli noin tuhat vuotta Jeesuksen ajan jälkeen. Jos Raamattu on erehtymätön, kuten jotkut kristityt väittävät, silloin Vanhan testamenttimme pitäisi olla täsmälleen sama Vanha testamentti, jota Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät - mutta näin ei ole. Raamattua on sensuroitu.

Lue lisää

Jeesuksen, apostolien ja varhaisen kirkon Raamattu
Raamatuntutkijat ovat jo hyvin pitkään tienneet, että Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat eivät lukeneet tai opiskelleet samaa Vanhaa testamenttia kuin me nykyään. Tästä on itse asiassa todisteita suoraan Raamatussasi. Sinun tarvitsee vain lukea, miten Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat Vanhaa testamenttiaan, ja huomaat, että heidän lainauksensa ei melkein aina vastaa sitä, mitä sinulla on Vanhassa testamentissasi. Uudessa testamentissa on noin 300 Vanhan testamentin lainausta. Useimmat niistä eivät vastaa Vanhaa testamenttiasi, vaan ne vastaavat pikemminkin aikaisempaa Vanhan testamentin versiota, jota kutsutaan Septuagintaksi.
Vanhan testamentin käsikirjoituksia on itse asiassa kolme perhettä: samarialainen, Septuaginta ja masoreettinen. Samarialaiset hyväksyivät vain viisi ensimmäistä kirjaa, Tooran, ja ne ovat vanhimmat, noin 400-luvulta eKr. peräisin olevat. Septuaginta käännettiin kreikaksi noin 250-100 eaa. ja se sisälsi 62 kirjaa. Masoreettinen on peräisin keskiajalta, noin 900-luvulta jKr. ja sisältää 39 kirjaa.
Maailma, jossa Jeesus, apostolit ja alkuseurakunta elivät, puhui kreikkaa. Raamattu, josta he lukivat, oli kirjoitettu kreikaksi, osa käännetty hepreasta ja osa alun perin kreikaksi. Septuaginta edustaa parhaiten sitä Raamattua, jota Jeesus, apostolit ja alkuseurakunta käyttivät, vaikka sen teksti vaihtelee, kuten tuolle aikakaudelle oli tyypillistä.

Anonyymi kirjoitti:

Jeesuksen, apostolien ja varhaisen kirkon Raamattu
Raamatuntutkijat ovat jo hyvin pitkään tienneet, että Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat eivät lukeneet tai opiskelleet samaa Vanhaa testamenttia kuin me nykyään. Tästä on itse asiassa todisteita suoraan Raamatussasi. Sinun tarvitsee vain lukea, miten Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat Vanhaa testamenttiaan, ja huomaat, että heidän lainauksensa ei melkein aina vastaa sitä, mitä sinulla on Vanhassa testamentissasi. Uudessa testamentissa on noin 300 Vanhan testamentin lainausta. Useimmat niistä eivät vastaa Vanhaa testamenttiasi, vaan ne vastaavat pikemminkin aikaisempaa Vanhan testamentin versiota, jota kutsutaan Septuagintaksi.
Vanhan testamentin käsikirjoituksia on itse asiassa kolme perhettä: samarialainen, Septuaginta ja masoreettinen. Samarialaiset hyväksyivät vain viisi ensimmäistä kirjaa, Tooran, ja ne ovat vanhimmat, noin 400-luvulta eKr. peräisin olevat. Septuaginta käännettiin kreikaksi noin 250-100 eaa. ja se sisälsi 62 kirjaa. Masoreettinen on peräisin keskiajalta, noin 900-luvulta jKr. ja sisältää 39 kirjaa.
Maailma, jossa Jeesus, apostolit ja alkuseurakunta elivät, puhui kreikkaa. Raamattu, josta he lukivat, oli kirjoitettu kreikaksi, osa käännetty hepreasta ja osa alun perin kreikaksi. Septuaginta edustaa parhaiten sitä Raamattua, jota Jeesus, apostolit ja alkuseurakunta käyttivät, vaikka sen teksti vaihtelee, kuten tuolle aikakaudelle oli tyypillistä.

Lue lisää

Masoreettisten virheiden hyväksyminen

Varhaisimmat täydelliset kreikankieliset Raamatun käsikirjoitukset ajoittuvat neljännelle vuosisadalle jKr. (epätäydelliset käsikirjoitukset ajoittuvat 2. vuosisadalle eKr.), mutta varhaisimmat hepreankieliset käsikirjoitukset ovat kymmenenneltä vuosisadalta jKr. (epätäydelliset käsikirjoitukset ajoittuvat 9. vuosisadalle jKr.). Keskiajalla, 7. ja 11. vuosisadan välisenä aikana jKr., masoreetiksi kutsutut kirjurit tulivat arvovaltaisiksi kirjureiksi huolellisuutensa ja luotettavuutensa ansiosta. Heidän tekstinsä ovat Kuolleenmeren kääröjen ohella vanhimmat juutalaisen perinteen hepreankieliset käsikirjoitukset.

Anonyymi kirjoitti:

Masoreettisten virheiden hyväksyminen

Varhaisimmat täydelliset kreikankieliset Raamatun käsikirjoitukset ajoittuvat neljännelle vuosisadalle jKr. (epätäydelliset käsikirjoitukset ajoittuvat 2. vuosisadalle eKr.), mutta varhaisimmat hepreankieliset käsikirjoitukset ovat kymmenenneltä vuosisadalta jKr. (epätäydelliset käsikirjoitukset ajoittuvat 9. vuosisadalle jKr.). Keskiajalla, 7. ja 11. vuosisadan välisenä aikana jKr., masoreetiksi kutsutut kirjurit tulivat arvovaltaisiksi kirjureiksi huolellisuutensa ja luotettavuutensa ansiosta. Heidän tekstinsä ovat Kuolleenmeren kääröjen ohella vanhimmat juutalaisen perinteen hepreankieliset käsikirjoitukset.

Lue lisää

Uskonpuhdistuksen aikaan 1500-luvulla kristityillä oli jälleen kerran mahdollisuus palata tarkempaan Vanhaan testamenttiin. Valitettavasti tietämättömyydestä johtuen reformaattorit käyttivät masoreettista tekstiä, koska se oli juutalaisten aikanaan käyttämä teksti ja koska se oli kirjoitettu hepreaksi, ja uskoivat sen olevan tarkempi. Uudistusmieliset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että Septuaginta oli Jeesuksen, apostolien, Uuden testamentin kirjoittajien ja alkuseurakunnan Vanha testamentti. Uudistusmieliset eivät ymmärtäneet, että Septuaginta oli aikoinaan käännetty ja juutalaisten hyväksymä ennen kristinuskoa ja että se on yli tuhat vuotta vanhempi kuin Masoreettinen. Martin Luther meni harhaan valitessaan Masoreettisen tekstin Vanhan testamentin standardiksi, kuten hän meni harhaan monissa muissakin asioissa. Hänen vakavat virheensä vain kopioitiin ja niitä pahensivat seuraavat reformaattorit, kuten Johannes Calvin. Reformaattoreiden virhe ymmärrettiin täysin vasta 1940-luvulla, kun Kuolleenmeren kääröt löydettiin, tapahtuma, joka aiheutti järistyksiä koko raamatuntutkimuksessa.

Koska Septuaginta poikkesi monin tavoin Masoreettisesta kirjasta, uskottiin laajalti, että Septuaginta oli epätarkka ja että nämä erot johtuivat huonosta käännöksestä tai kirjoitusvirheistä. Kun Kuolleenmeren kääröt löydettiin (1946-1956), tämä käsitys joutui muuttumaan radikaalisti.15 Qumranin luolista löydetyt kääröt on kirjoitettu 400 eKr.-100 jKr. välisenä aikana, eli samana ajanjaksona kuin Septuaginta, ja ne ovat monin paikoin lähempänä sitä kuin Masoreettinen teksti, joka on vain 45-prosenttisesti samansuuntainen.16 Kuolleenmeren kääröt pakottivat meidät yhdessä Septuagintan kanssa omaksumaan uuden näkökulman: vaikka keskiaikaiset masoreettiset kirjoittajat säilyttivät muinaisen perinteen, he välittivät vain yhden kirjallisen perinteen monista erilaisista mahdollisuuksista, jotka olivat olemassa ennen toista vuosisataa jKr. Aikaisemmalle ajanjaksolle oli ominaista moninaisuus, ei yhtenäisyys.

Anonyymi kirjoitti:

Uskonpuhdistuksen aikaan 1500-luvulla kristityillä oli jälleen kerran mahdollisuus palata tarkempaan Vanhaan testamenttiin. Valitettavasti tietämättömyydestä johtuen reformaattorit käyttivät masoreettista tekstiä, koska se oli juutalaisten aikanaan käyttämä teksti ja koska se oli kirjoitettu hepreaksi, ja uskoivat sen olevan tarkempi. Uudistusmieliset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että Septuaginta oli Jeesuksen, apostolien, Uuden testamentin kirjoittajien ja alkuseurakunnan Vanha testamentti. Uudistusmieliset eivät ymmärtäneet, että Septuaginta oli aikoinaan käännetty ja juutalaisten hyväksymä ennen kristinuskoa ja että se on yli tuhat vuotta vanhempi kuin Masoreettinen. Martin Luther meni harhaan valitessaan Masoreettisen tekstin Vanhan testamentin standardiksi, kuten hän meni harhaan monissa muissakin asioissa. Hänen vakavat virheensä vain kopioitiin ja niitä pahensivat seuraavat reformaattorit, kuten Johannes Calvin. Reformaattoreiden virhe ymmärrettiin täysin vasta 1940-luvulla, kun Kuolleenmeren kääröt löydettiin, tapahtuma, joka aiheutti järistyksiä koko raamatuntutkimuksessa.

Koska Septuaginta poikkesi monin tavoin Masoreettisesta kirjasta, uskottiin laajalti, että Septuaginta oli epätarkka ja että nämä erot johtuivat huonosta käännöksestä tai kirjoitusvirheistä. Kun Kuolleenmeren kääröt löydettiin (1946-1956), tämä käsitys joutui muuttumaan radikaalisti.15 Qumranin luolista löydetyt kääröt on kirjoitettu 400 eKr.-100 jKr. välisenä aikana, eli samana ajanjaksona kuin Septuaginta, ja ne ovat monin paikoin lähempänä sitä kuin Masoreettinen teksti, joka on vain 45-prosenttisesti samansuuntainen.16 Kuolleenmeren kääröt pakottivat meidät yhdessä Septuagintan kanssa omaksumaan uuden näkökulman: vaikka keskiaikaiset masoreettiset kirjoittajat säilyttivät muinaisen perinteen, he välittivät vain yhden kirjallisen perinteen monista erilaisista mahdollisuuksista, jotka olivat olemassa ennen toista vuosisataa jKr. Aikaisemmalle ajanjaksolle oli ominaista moninaisuus, ei yhtenäisyys.

Lue lisää

Kun uskonpuhdistajat ja heidän edeltäjänsä puhuivat paluusta alkuperäiseen hepreankieliseen tekstiin ja kun nykyajan kristityt puhuvat hepreankielisen tekstin tutkimisesta, koska se on ”alkuperäinen teksti”, he pitävät näissä lausunnoissaan yllä useita virheellisiä oletuksia. Hepreankielinen Raamattu nykyisin käyttämissämme painoksissa ei useinkaan ole hepreankielisen tekstin vanhin muoto, ja itse asiassa se ei ole lainkaan yksittäinen teksti vaan yhdistelmä samankaltaisia, joskaan ei identtisiä lähteitä. Monissa tapauksissa Septuaginta on ainoa mahdollisuus päästä käsiksi vanhimpaan muotoon, ja tästä syystä se on äärimmäisen tärkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun uskonpuhdistajat ja heidän edeltäjänsä puhuivat paluusta alkuperäiseen hepreankieliseen tekstiin ja kun nykyajan kristityt puhuvat hepreankielisen tekstin tutkimisesta, koska se on ”alkuperäinen teksti”, he pitävät näissä lausunnoissaan yllä useita virheellisiä oletuksia. Hepreankielinen Raamattu nykyisin käyttämissämme painoksissa ei useinkaan ole hepreankielisen tekstin vanhin muoto, ja itse asiassa se ei ole lainkaan yksittäinen teksti vaan yhdistelmä samankaltaisia, joskaan ei identtisiä lähteitä. Monissa tapauksissa Septuaginta on ainoa mahdollisuus päästä käsiksi vanhimpaan muotoon, ja tästä syystä se on äärimmäisen tärkeä.

Lue lisää

Nykykirkon ennakkoluulot rabbiinisen masoreettisen tekstin puolesta ovat järkyttäviä, mutta eivät odottamattomia, kun otetaan huomioon, että kristilliset oppilaitokset opettavat tuleville oppineille ja pastoreille Vanhaa testamenttia yksinomaan nuoremman masoreettisen tekstin pohjalta ja syrjäyttävät Septuagintan ylemmän tason valinnaiskurssin sivuun. Varsinkin konservatiivisissa oppilaitoksissa opiskelijat toivovat, että hepreaa opiskelemalla he pääsevät lähemmäksi Jumalan alkuperäisten sanojen lukemista, joiden ajatellaan löytyvän heprealaisesta Raamatusta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kuten olemme nähneet, heprealainen Raamattu sisältää hyvin usein myöhäistä aineistoa, joka on lisätty kauan Septuagintan kääntämisen jälkeen. Kuolleenmeren kääröjä ja Septuaginaa pidetään usein pelkkinä muunnelmina ”arvovaltaisesta”, lähes ”ortodoksisesta” heprealaisesta Raamatusta. Siksi opiskelijat valmistuvat kouluista, joissa opetetaan kristillistä historiaa ja teologiaa, pohtimatta koskaan, että Jeesuksen ja Uuden testamentin kirjoittajien käyttämät kirjoitukset eivät olleet masoreettisia vaan Septuagintan kirjoituksia. Tämä huolimattomuus välittyy sitten valitettavasti saarnastuolin kautta ja varmistetaan pelottavalla perinteellä.

Anonyymi kirjoitti:

Nykykirkon ennakkoluulot rabbiinisen masoreettisen tekstin puolesta ovat järkyttäviä, mutta eivät odottamattomia, kun otetaan huomioon, että kristilliset oppilaitokset opettavat tuleville oppineille ja pastoreille Vanhaa testamenttia yksinomaan nuoremman masoreettisen tekstin pohjalta ja syrjäyttävät Septuagintan ylemmän tason valinnaiskurssin sivuun. Varsinkin konservatiivisissa oppilaitoksissa opiskelijat toivovat, että hepreaa opiskelemalla he pääsevät lähemmäksi Jumalan alkuperäisten sanojen lukemista, joiden ajatellaan löytyvän heprealaisesta Raamatusta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kuten olemme nähneet, heprealainen Raamattu sisältää hyvin usein myöhäistä aineistoa, joka on lisätty kauan Septuagintan kääntämisen jälkeen. Kuolleenmeren kääröjä ja Septuaginaa pidetään usein pelkkinä muunnelmina ”arvovaltaisesta”, lähes ”ortodoksisesta” heprealaisesta Raamatusta. Siksi opiskelijat valmistuvat kouluista, joissa opetetaan kristillistä historiaa ja teologiaa, pohtimatta koskaan, että Jeesuksen ja Uuden testamentin kirjoittajien käyttämät kirjoitukset eivät olleet masoreettisia vaan Septuagintan kirjoituksia. Tämä huolimattomuus välittyy sitten valitettavasti saarnastuolin kautta ja varmistetaan pelottavalla perinteellä.

Lue lisää

Ironista kyllä, useimmat kristityt, jotka yrittävät puolustella Raamatun virheettömyyttä, eivät ota huomioon, että Vanha testamentti, jota he yrittävät puolustaa, ei ole edes se, jota Jeesus, apostolit, Uuden testamentin kirjoittajat ja alkuseurakunta käyttivät. Se osoittaa tietämättömyyttä muinaisten juutalaisten ja alkukirkon monista tekstiperinteistä, mukaan lukien Septuaginta.

Anonyymi kirjoitti:

Ironista kyllä, useimmat kristityt, jotka yrittävät puolustella Raamatun virheettömyyttä, eivät ota huomioon, että Vanha testamentti, jota he yrittävät puolustaa, ei ole edes se, jota Jeesus, apostolit, Uuden testamentin kirjoittajat ja alkuseurakunta käyttivät. Se osoittaa tietämättömyyttä muinaisten juutalaisten ja alkukirkon monista tekstiperinteistä, mukaan lukien Septuaginta.

Lue lisää

Usein kun Septuaginta ja Kuolleenmeren kääröt ovat yhtä mieltä 10. vuosisadan masoreettista tekstiä vastaan, vanhemman lukutavan katsotaan olevan alkuperäisempi. Joskus näiden kahden tekstin välisillä eroilla voi olla radikaaleja teologisia vaikutuksia. Näin ollen on selvää, ettei Vanhan testamentin tutkimista voida pitää todella kattavana, ellei Septuaginta oteta huomioon. Loppujen lopuksi, miksi kristityt luottaisivat tekstiin, jonka pakanat ovat tuottaneet Jeesuksen ajan jälkeen, reaktiona Jeesukselle, sen sijaan, että luottaisivat tekstiin, jonka Jumalan kansa on tuottanut satoja vuosia ennen Jeesusta?

Anonyymi kirjoitti:

Usein kun Septuaginta ja Kuolleenmeren kääröt ovat yhtä mieltä 10. vuosisadan masoreettista tekstiä vastaan, vanhemman lukutavan katsotaan olevan alkuperäisempi. Joskus näiden kahden tekstin välisillä eroilla voi olla radikaaleja teologisia vaikutuksia. Näin ollen on selvää, ettei Vanhan testamentin tutkimista voida pitää todella kattavana, ellei Septuaginta oteta huomioon. Loppujen lopuksi, miksi kristityt luottaisivat tekstiin, jonka pakanat ovat tuottaneet Jeesuksen ajan jälkeen, reaktiona Jeesukselle, sen sijaan, että luottaisivat tekstiin, jonka Jumalan kansa on tuottanut satoja vuosia ennen Jeesusta?

Lue lisää

Kun Paavali väittää, että kaikki Raamattu on Jumalan luomaa, hänellä on mielessä Septuaginta, ei Masoreettinen (2. Tim. 3:16).